Valiokuntapaikat jaettiin eilen. Jatkan sivistysvaliokunnassa varsinaisena jäsenenä ja hallintovaliokunnassa varajäsenenä. Molemmat ovat tällä(kin) kaudella tosi tärkeiden asioiden äärellä.
Sivistystoimen hallitusohjelmaan kirjoitettu osuus on perusopetuksen osalta hyvä. Haasteena tulee olemaan opetustoimen säästöt, joita tullaan hakemaan rakenteista sen vuoksi, että silloin jäljelle jäävät oppilaitokset voivat parantaa opetuksen saatavuutta ja laatua kaikilla tasoillaan. Päällekäisyyksiä sekä ammatillisen- että ammattikorkeakouluverkoston osalta on syytäkin karsia.
Hallintovaliokunta joutuu isojen kysymysten äärelle, kun suuri kuntauudistus käynnistyy. Meidän kantamme kestää hyvin päivänvalon; olemme vahvojen ja toimivien kuntien kannalla. Tärkeintä on, että asukkaat saavat heille kuuluvat palvelut laadukkaina. Kuntauudistus ei suinkaan ole kuntien pakkoliitosoperaatio, niinkuin kepulaiset antavat väärin ymmärtää.
Oman sävynsä hallintovaliokuntaan tuo tietenkin perussuomalainen puheenjohtaja, Halla-aho. Hänen mielenkiintonsa kohteena tuntuu enemmänkin olevan maahanmuutto- ja aseasiat, jotka myös hallintovaliokuntaan kuuluvat. Se, että puheenjohtaja on opposition kansanedustaja, tuo omat vivahteensa valiokunnan työskentelyyn.
Uusi henkilökohtainen aluevaltaus on puolustusvaliokunnan jäsenyys. Hallitusohjelmaan on kirjattu suurimmat leikkaustavoitteet juuri puolustukseen ja siksi valiokunnan työ ei tule olemaan helppoa. Varuskuntien lakkauttamiset ovat välttämättömiä, mutta siviiliuhrien (siviilityöntekijöiden) minimoiminen on tärkeää.
Omalle maakunnalleni puolustusvaliokunnan siivilityöpaikat ovat Mikkelissä tärkeitä, samoin sotilasoittokunnan säilyminen kaupungissa. Varuskuntahan Mkkelistä lakkautettiin jo vuosia sitten.
Entisenä varuskunnan asukkaana ja kovin armeijahenkisen kasvatuksen saaneena,olen tyytyväinen päästessäni perehtymään puolustusvoimien toimintaan tätäkin kautta. Puolustuspoliittinen selonteko tultaneen tekemään heti vaalikauden aluksi ja siitä on hyvä jatkaa puolustusvoimauudistuksen tekemistä.
Uutena valiokuntana aloitan myös sosiaali-ja terveysvaliokunnassa, jossa olen nyt siis varajäsenenä. Varajäsenyys on sikäli hyvä, että vaikka varsinaiseen kokoukseen ei pääsisiskään paikalle, ovat materiaalit ja kaikki informaatio saatavilla myös varoille.
Näillä valiokuntapaikoilla mennään toistaiseksi ja ainakin nyt vaikuttaa siltä, että ei tarvitse töiden vähyyttä harmitella tälläkään vaalikaudella.
keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2011
sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011
Puhemiesvaali
Eduskunta valitsi itselleen myös puhemiehet. Tällä kertaa kaikki valitut todellakin ovat miehiä, mutta ehkäpä se ei menoa haittaa. Puhemiehet Heinäluoman ja Ravin tunnen; ainakin heidän tiedän olevan miehiä paikallaan tässä uudessakin hommassa. Varmasti myös 2. varapuhemies osoittautuu eduskunnan luottamuksen arvoiseksi, jahka nyt pääsemme vauhtiin.
Itse valintaoperaatio tehtiin torstaina. Poikani Onni (12 v.)vietti viime viikolla joitakin päiviä Helsingissä ja oli (pakotettuna) seuraamassa lehterillä puhemiehen valintaa. Jälkikäteen hän tietenkin ihmetteli monia asioita, mm. äänestystuloksen lukemista nimi nimeltä ääneen ja selkeästi miehisenä miehenä, hänen huomionsa oli kiinnittynyt tv:stä tutun ex-ministeri Sinnemäen farkkusortsiasuun.
Onni on joutunut olosuhteiden pakosta "katsomaan" kaikki tv-uutiset ja eduskuntavaalikeskustelut. Hänen mielikuvansa Vihreiden entisestä puheenjohtajasta on siis pelkästään ulkoinen, mutta aika armottoman ehdoton. Ehkä tästäkin syystä hän pongasi 200 edustajan joukosta juuri "suosikkinsa" ja jälkikäteen tätä kovasti ihmetteli.
Puhemiehet pääsevät vihdoin hekin tositoimiin, kun tiistaina ja keskiviikkona käymme maratonkeskustelut sekä hallitusohjelmasta, että ensimmäisestä lisäbudjetista (työllisyysmäärärahat). Tiedossa siis tuntikausien kestävät istunnot satoine puheenvuoroineen.
Itse valintaoperaatio tehtiin torstaina. Poikani Onni (12 v.)vietti viime viikolla joitakin päiviä Helsingissä ja oli (pakotettuna) seuraamassa lehterillä puhemiehen valintaa. Jälkikäteen hän tietenkin ihmetteli monia asioita, mm. äänestystuloksen lukemista nimi nimeltä ääneen ja selkeästi miehisenä miehenä, hänen huomionsa oli kiinnittynyt tv:stä tutun ex-ministeri Sinnemäen farkkusortsiasuun.
Onni on joutunut olosuhteiden pakosta "katsomaan" kaikki tv-uutiset ja eduskuntavaalikeskustelut. Hänen mielikuvansa Vihreiden entisestä puheenjohtajasta on siis pelkästään ulkoinen, mutta aika armottoman ehdoton. Ehkä tästäkin syystä hän pongasi 200 edustajan joukosta juuri "suosikkinsa" ja jälkikäteen tätä kovasti ihmetteli.
Puhemiehet pääsevät vihdoin hekin tositoimiin, kun tiistaina ja keskiviikkona käymme maratonkeskustelut sekä hallitusohjelmasta, että ensimmäisestä lisäbudjetista (työllisyysmäärärahat). Tiedossa siis tuntikausien kestävät istunnot satoine puheenvuoroineen.
Periferia-puheenjohtajisto
SDP:n eduskuntaryhmä sai männä viikolla uudet puheenjohtajat. Muutaman äänestyksen jälkeen johtoon astuivat (istuivat) Jouni Backman, Sirpa Paatero ja Johanna Ojala-Niemelä. Kolmikko edustaa meitä periferian ihmisiä, sillä ovathan he kaikki kotoisin joko itäisestä tai pohjoisesta Suomesta.
Puheet siitä, että meillä olisi nyt ainoastaan eteläisen Suomen hallitus ovat mielestäni turhaa hapatusta. Ministereiden paikkoja vaan on niin vähän, että kaikille halukkaille niitä ei riitä. Moni maakunta jäi tälläkin kierroksella ilman ministeriään. Jokainen ministeri vastaa omasta sektoristaan ja siksikin on tärkeää, että paikoille valitaan sellaiset henkilöt, jotka tehtävistä suoriutuvat. Jokainen ministeri joutuu ajattelmaan koko Suomen parasta, ihan niinkuin me kansanedustajatkin joudumme tekemään työtä koko maakunnan puolesta.
Meidän ryhmässä tietenkin olisi ollut paljon muitakin, kuin nämä nyt valitut, joita olisi voitu ministereiksi valita. Kaikilla ryhmillä ei aina ole ihan yhtä hyvä tilanne ollut. Maakuntien lehdet mielellään näkisivät ministerin juuri omasta maakunnastaan; olisihan yhteys vallan syvimpiin kammareihin silloin mitä suorin.
Vaikuttamisen kannalta asia ei ole ihan yhtä yksioikoinen. Tässä mielessä peesaan kollega Jouni B:n ajatuksia siitä, että asioihin voi vaikuttaa muutoinkin, kuin ministerisalkun kahvasta kiinni pitäen. Jälkikäteen kun muistelee, niin mitä Etelä-Savolle jäi esimerkiksi käteen siitä ajasta, kun meillä oli edellisen kerran kokoomuslainen ministeri (Pirjo Rusanen 1990-luvun alussa)? Oman muistikuvani mukaan ei juuri mitään. Ainakaan mitään sellaista, mitä ei olisi ollut ilman salkkuakin.
Puheet siitä, että meillä olisi nyt ainoastaan eteläisen Suomen hallitus ovat mielestäni turhaa hapatusta. Ministereiden paikkoja vaan on niin vähän, että kaikille halukkaille niitä ei riitä. Moni maakunta jäi tälläkin kierroksella ilman ministeriään. Jokainen ministeri vastaa omasta sektoristaan ja siksikin on tärkeää, että paikoille valitaan sellaiset henkilöt, jotka tehtävistä suoriutuvat. Jokainen ministeri joutuu ajattelmaan koko Suomen parasta, ihan niinkuin me kansanedustajatkin joudumme tekemään työtä koko maakunnan puolesta.
Meidän ryhmässä tietenkin olisi ollut paljon muitakin, kuin nämä nyt valitut, joita olisi voitu ministereiksi valita. Kaikilla ryhmillä ei aina ole ihan yhtä hyvä tilanne ollut. Maakuntien lehdet mielellään näkisivät ministerin juuri omasta maakunnastaan; olisihan yhteys vallan syvimpiin kammareihin silloin mitä suorin.
Vaikuttamisen kannalta asia ei ole ihan yhtä yksioikoinen. Tässä mielessä peesaan kollega Jouni B:n ajatuksia siitä, että asioihin voi vaikuttaa muutoinkin, kuin ministerisalkun kahvasta kiinni pitäen. Jälkikäteen kun muistelee, niin mitä Etelä-Savolle jäi esimerkiksi käteen siitä ajasta, kun meillä oli edellisen kerran kokoomuslainen ministeri (Pirjo Rusanen 1990-luvun alussa)? Oman muistikuvani mukaan ei juuri mitään. Ainakaan mitään sellaista, mitä ei olisi ollut ilman salkkuakin.
tiistaina, kesäkuuta 21, 2011
Valintoja
Kesäviikot ovat hujahtaneet vauhdilla ja touhua on riittänyt. Onni on ollut jo pari viikkoa kesälomalla ja onpa ehtinyt tehdä jo yhden pienen ulkomaanmatkankin. Äiti sai Lontoon -tuliaisina "rakkaudella valittua" teetä ja sitä on nyt sitten nautiskeltu iltaisin. Muutoin pojan loma jatkuu siellä täällä; huomisesta lähtien Helsingissä.
SDP:n eduskuntaryhmä valitsee tänään puhemiehen. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen on jo ilmoittanut, että hänen ehdokkaansa ykköspuhemiehen paikalle on ryhmän nykyinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa. Nämä paikat ovat katkolla aina vuosittain.
Valiokuntien jäsenet ja puheenjohtajat valitaan ensi viikolla, joten sen jälkeen meillä jokaisella on joku paikka, missä toimia. Kansanedustajien paikkojen lisäksi, sosialidemokraatit joutuvat valitsemaan ryhmälleen uuden pääsihteerin nykyisen siirtyessä kesän jälkeen muihin tehtäviin. Ryhmän pääsihteerin tehtävä on vaativa ja sen täytön kanssa ei kannattaisi hötkyillä.
SDP:n eduskuntaryhmä valitsee tänään puhemiehen. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen on jo ilmoittanut, että hänen ehdokkaansa ykköspuhemiehen paikalle on ryhmän nykyinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa. Nämä paikat ovat katkolla aina vuosittain.
Valiokuntien jäsenet ja puheenjohtajat valitaan ensi viikolla, joten sen jälkeen meillä jokaisella on joku paikka, missä toimia. Kansanedustajien paikkojen lisäksi, sosialidemokraatit joutuvat valitsemaan ryhmälleen uuden pääsihteerin nykyisen siirtyessä kesän jälkeen muihin tehtäviin. Ryhmän pääsihteerin tehtävä on vaativa ja sen täytön kanssa ei kannattaisi hötkyillä.
Hyvää ja huonoa
Hallitusohjelma on nyt siis valmis ja ministeritkin jo kaikki valittu. Me sosialidemokraatit voimme olla tyytyväisiä hallitusohjelmaan; saimme läpi kaikki kolme isoa vaaleissa lupaamamme pääasiaa (nuorisotyöttömyyden nollatoleranssi, eläkeiän pakkonoston torjuminen ja pääomatuloverojen korottaminen).
Suurin iso linjaus ohjelmassa on kuitenkin talouden tasapainottamisen ohella tehtävä perusturvan parantaminen. Toki puutteitakin jäi, sillä tämä hallitusohjelma on kuuden hyvin erilaisen puolueen kompromissien kompromissi. Mikäli olisimme olleet yksin ohjelman kimpussa, olisimme varmasti saaneet viilattua vielä jäljelle jääneet epäkohdatkin pois.
Tulevina neljänä vuotena on tärkeää, että suhdanteiden muuttuessa, voidaan myös hallitusohjelmaa avata ja tarvittaessa muuttaa. Edellinen hallitus ei näin nähnyt tarpeelliseksi tehdä ja se oli harmi. Talouden muutokset on voitava ottaa tarvittaessa huomioon ja kenties tehdä uusia investointeja matalasuhdannetta parantaaksemme.
SDP:n kuuden hengen ministeriporukka on hyvä sekoitus uutta ja vanhaa, kokemusta ja tuoreutta sekä tasapuolisesti miehiä ja naisia. Etelä-Savo jäi ilman ministerinpostia, mutta niin jäi moni muukin maakunta. Kansanedustajien voimavarat ovat koko maakunnan käytettävissä ja uskon, että saamme asioita edistettyä näinkin.
Itse aloittelen nyt siis uutta jaksoa hallituspuolueen edustajana. Voi olla varmasti outoa alkaa jatkuvalla syötöllä kehua hallituksen toimia ja moittia oppositiota. Aivan näin yksioikoinen toimintatapa ei kyllä itselleni luonnistukaan; hyviä asioita kehutaan, huonosti hoidettuja moititaan jatkossakin riippumatta siitä, mistä leiristä esitykset tulee.
Suurin iso linjaus ohjelmassa on kuitenkin talouden tasapainottamisen ohella tehtävä perusturvan parantaminen. Toki puutteitakin jäi, sillä tämä hallitusohjelma on kuuden hyvin erilaisen puolueen kompromissien kompromissi. Mikäli olisimme olleet yksin ohjelman kimpussa, olisimme varmasti saaneet viilattua vielä jäljelle jääneet epäkohdatkin pois.
Tulevina neljänä vuotena on tärkeää, että suhdanteiden muuttuessa, voidaan myös hallitusohjelmaa avata ja tarvittaessa muuttaa. Edellinen hallitus ei näin nähnyt tarpeelliseksi tehdä ja se oli harmi. Talouden muutokset on voitava ottaa tarvittaessa huomioon ja kenties tehdä uusia investointeja matalasuhdannetta parantaaksemme.
SDP:n kuuden hengen ministeriporukka on hyvä sekoitus uutta ja vanhaa, kokemusta ja tuoreutta sekä tasapuolisesti miehiä ja naisia. Etelä-Savo jäi ilman ministerinpostia, mutta niin jäi moni muukin maakunta. Kansanedustajien voimavarat ovat koko maakunnan käytettävissä ja uskon, että saamme asioita edistettyä näinkin.
Itse aloittelen nyt siis uutta jaksoa hallituspuolueen edustajana. Voi olla varmasti outoa alkaa jatkuvalla syötöllä kehua hallituksen toimia ja moittia oppositiota. Aivan näin yksioikoinen toimintatapa ei kyllä itselleni luonnistukaan; hyviä asioita kehutaan, huonosti hoidettuja moititaan jatkossakin riippumatta siitä, mistä leiristä esitykset tulee.
tiistaina, kesäkuuta 14, 2011
Pieni jääkausi
Hallitusneuvottelut jo kertaalleen kokeilulla porukalla on nyt siis aloitettu uudelleen ja kaikki merkit näyttävät siltä, että homma etenee vauhdilla.
SDP:n eduskuntaryhmää on informoitu aktiivisesti siitä, missä mennään ja olemme saaneet koko ajan antaa "ohjeistusta" puolueen johdolle neuvottelujen eteenpäinviemiseksi. Tänään kokoustimme jälleen ja hyvältä vaikuttaa:)
Viikon tauko on tehnyt ilmeisen hyvää koko porukalle. Puheenjohtaja Urpilaisen esittämä vertaus avioparista ja avioeron harkinta-ajasta oli oikein osuva. Pitkän avioliiton ja ikävän eron kokeneena voin kertoa, että silloin, kun puolisoiden välinen tahto avioliiton jatkamiseksi on kertakaikkiaan loppu, ei edellytyksiä jatkolle enää ole.
Onneksi hallituksen muodostajien tahto ei ole päässyt loppumaan. Se on meidän kaikkien suomalaisten etu. Hallitusyhteistyö (niinkuin avioliittokin) vaatii toisten kunnioittamista, luottamusta ja tahtoa yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Viikon mittainen jääkausi on nyt sulanut ja huoli suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta on otettu yhteiseksi asiaksi. Tästä on hyvä jatkaa.
SDP:n eduskuntaryhmää on informoitu aktiivisesti siitä, missä mennään ja olemme saaneet koko ajan antaa "ohjeistusta" puolueen johdolle neuvottelujen eteenpäinviemiseksi. Tänään kokoustimme jälleen ja hyvältä vaikuttaa:)
Viikon tauko on tehnyt ilmeisen hyvää koko porukalle. Puheenjohtaja Urpilaisen esittämä vertaus avioparista ja avioeron harkinta-ajasta oli oikein osuva. Pitkän avioliiton ja ikävän eron kokeneena voin kertoa, että silloin, kun puolisoiden välinen tahto avioliiton jatkamiseksi on kertakaikkiaan loppu, ei edellytyksiä jatkolle enää ole.
Onneksi hallituksen muodostajien tahto ei ole päässyt loppumaan. Se on meidän kaikkien suomalaisten etu. Hallitusyhteistyö (niinkuin avioliittokin) vaatii toisten kunnioittamista, luottamusta ja tahtoa yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Viikon mittainen jääkausi on nyt sulanut ja huoli suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta on otettu yhteiseksi asiaksi. Tästä on hyvä jatkaa.
lauantaina, kesäkuuta 04, 2011
Vuosisadan puhallus
Maassa on hallituskriisi, vaikka hallitusta ei ole saatu edes syntymään. Siis juuri siksi. Nyt hallitustunnustelija Katainen (kok.) joutuu kokeilemaan kolmatta versiota kahden ensimmäisen karahdettua kiville.
Missähän vaiheessa tunnustelija itse huomaa, että kokoomuslainen kova ja rikkaita suosiva politiikka ei vaan yksinkertaisesti muille kelpaa. Kansalaiset sen kertoivat jo vaaleissa; kuuluihan Kokoomus paikkamääräisesti laskettuna vaalien suurimpiin häviäjiin.
Ilma on nyt sakeanaan syytöksiä, moitteita ja epätotuuksia. Posket rusoittaen tunnustelija Katainen kertoo tv:ssä, kuinka ainoastaan kokoomuslainen politiikka on vastuullista ja sitä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa kansalaisten asioita. Nyt olisi hyvä jonkun vanhan kaartin porvarin tulla kehiin ja vihjaista pienestä määrästä nöyryyttä.
Kuuden puolueen hallituksen syntymisprosessi oli kaiken kaikkiaan omituinen. Työryhmät tekivät työtään innoissaan ja vastuullisesti ja sen jälkeen kun nämä olivat valmiit, potkaisi Katainen demarit ja vassarit ulos neuvotteluista vedoten erimielisyyksiin. Tämänkaltainen ulosheitto taitaa muuten olla sosialidemokraattisen puolueen pitkällä taipaleella ensimmäinen ja siltäkin osin Katainen jatkaa kyseenalaisen historian tekemistä.
Oma vainoharhainen ja kaikenlaista nähnyt ja kokenut mieleni pohdiskeleekin, että Kokoomuksen alkuperäinen tavoite oli koko ajan se, että pidetään demarit mukana niin kauan, kuin Portugal-paketti vaati hyväksyntää ja niin kauan kuin varsinaisen hallitusohjelman tekstien tekeminen vaati.
Sen jälkeen kun nämä on hoidettu, niin palataan alkuperäiseen ideaan porvarihallituksesta ja jatketaan niin upeaksi, fantastiseksi ja historialliseksi kehutun sinivihreän hallituksen työtä kansan kahtiajakamiseksi, köyhien kyykyttämiseksi ja rikkaiden suosimiseksi.
Tehdystä Sateenkaaren hallitusohjelmaluonnoksesta voidaan nyt näppärästi poistaa ne demareiden vaatimukset oikeudenmukaisesta verotuksesta, perusturvan parantamisesta ja eriarvoisuuden kaventamisesta ja simsalabin; porvarihallituksen ohjelma on valmis.
Moni politiikan tutkija on ihmetellyt tätä omituista järjestystä Kataisen hallitusohjelman teossa; ensin tehdään substanssikirjaukset ja vasta sitten aletaan keskustella rahoista. Jokaisen maalaisjärki sanoo, että tietenkin ensin olisi sovittava talousraameista ja vasta sitten niiden sisällä asioista.
Nyt voitiin vielä syyllistää demarit siitä, että kaksi viikkoa meni hukkaan, kun ei sopua leikkauksista syntynytkään. Mikäli rätingit olisi lyöty pöytään heti aluksi, olisi homma voitu viheltää poikki jo saman tien.
Itsevaltiaan lailla hallitustunnustelijana toiminut Katainen saattoi nyt sotkeentua omaan näppäryyteensä, sillä on vaikea uskoa, että vaaleissa kansalaisilta saadun palautteen perusteella entisen hallituksen toiminta voisi noin vain jatkua. Jonkun olisi muistutettava keisari Kataista uusista vaatteista.
Missähän vaiheessa tunnustelija itse huomaa, että kokoomuslainen kova ja rikkaita suosiva politiikka ei vaan yksinkertaisesti muille kelpaa. Kansalaiset sen kertoivat jo vaaleissa; kuuluihan Kokoomus paikkamääräisesti laskettuna vaalien suurimpiin häviäjiin.
Ilma on nyt sakeanaan syytöksiä, moitteita ja epätotuuksia. Posket rusoittaen tunnustelija Katainen kertoo tv:ssä, kuinka ainoastaan kokoomuslainen politiikka on vastuullista ja sitä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa kansalaisten asioita. Nyt olisi hyvä jonkun vanhan kaartin porvarin tulla kehiin ja vihjaista pienestä määrästä nöyryyttä.
Kuuden puolueen hallituksen syntymisprosessi oli kaiken kaikkiaan omituinen. Työryhmät tekivät työtään innoissaan ja vastuullisesti ja sen jälkeen kun nämä olivat valmiit, potkaisi Katainen demarit ja vassarit ulos neuvotteluista vedoten erimielisyyksiin. Tämänkaltainen ulosheitto taitaa muuten olla sosialidemokraattisen puolueen pitkällä taipaleella ensimmäinen ja siltäkin osin Katainen jatkaa kyseenalaisen historian tekemistä.
Oma vainoharhainen ja kaikenlaista nähnyt ja kokenut mieleni pohdiskeleekin, että Kokoomuksen alkuperäinen tavoite oli koko ajan se, että pidetään demarit mukana niin kauan, kuin Portugal-paketti vaati hyväksyntää ja niin kauan kuin varsinaisen hallitusohjelman tekstien tekeminen vaati.
Sen jälkeen kun nämä on hoidettu, niin palataan alkuperäiseen ideaan porvarihallituksesta ja jatketaan niin upeaksi, fantastiseksi ja historialliseksi kehutun sinivihreän hallituksen työtä kansan kahtiajakamiseksi, köyhien kyykyttämiseksi ja rikkaiden suosimiseksi.
Tehdystä Sateenkaaren hallitusohjelmaluonnoksesta voidaan nyt näppärästi poistaa ne demareiden vaatimukset oikeudenmukaisesta verotuksesta, perusturvan parantamisesta ja eriarvoisuuden kaventamisesta ja simsalabin; porvarihallituksen ohjelma on valmis.
Moni politiikan tutkija on ihmetellyt tätä omituista järjestystä Kataisen hallitusohjelman teossa; ensin tehdään substanssikirjaukset ja vasta sitten aletaan keskustella rahoista. Jokaisen maalaisjärki sanoo, että tietenkin ensin olisi sovittava talousraameista ja vasta sitten niiden sisällä asioista.
Nyt voitiin vielä syyllistää demarit siitä, että kaksi viikkoa meni hukkaan, kun ei sopua leikkauksista syntynytkään. Mikäli rätingit olisi lyöty pöytään heti aluksi, olisi homma voitu viheltää poikki jo saman tien.
Itsevaltiaan lailla hallitustunnustelijana toiminut Katainen saattoi nyt sotkeentua omaan näppäryyteensä, sillä on vaikea uskoa, että vaaleissa kansalaisilta saadun palautteen perusteella entisen hallituksen toiminta voisi noin vain jatkua. Jonkun olisi muistutettava keisari Kataista uusista vaatteista.
keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2011
Karttaharjoituksia
Maakuntaa ravistelee nyt uusi ulkoapäin ideoitu uhka; Etelä-Savon vaalipiirin rajojen muutos. Hallitusohjelmaan tultaneen kirjaamaan jotakin, jonka mukaan seuraavat eduskuntavaalit käydään.
Mikkelin torilla ja Länsi-Savo lehdessä on aloitettu karhunpaini asian tiimoilta. Huhut suunnitelmista vaalipiirin muuttamiseksi ovat levottomuutta herättäviä monestakin syystä. Hurjin huhu kertoo, että Etelä-Savon vaalipiiri palasteltaisiin osiin ja alueet siirtyisivät osiksi Keski-Suomea, Pohjois-Savoa, Kymeä ja Pohjois-Karjalaa.
Maltillisemmat ideat liittäisivät ainoastaan kolme vaalipiiriä yhteen; Phjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon. Näin saataisi 21 yhden kansanedustajan vaalipiiri eli edustajamäärältään ja pinta-alaltaan lähes suurin.
Tärkeintä tässä uudistuksessa, joka siis jollakin tavalla kuitenkin tullaan tekemäään, on se, että alueiden ihmisiä kuunneltaisi. Ainoastaan suuruuden ekonomian ei pitäisi antaa hämätä, vaan nyt tulisi rauhassa miettiä, mikä olisi juuri oman maakunnan edunvalvonnan kannalta paras tapa järkevöittää äänestysaluetta.
Itse olen sitä mieltä, että suurempi alue takaisi paremmin ehdokkaiden mahdollisuudet tulla vaaleissa valituksi, sillä silloin äänikynnys laskisi nykyisestä korkeasta 14 prosentista. Käytännössä se tarkoittaisi ilman vaaliliittoa kohtuullisellakin äänimäärällä olevan mahdollista päästä vaaleissa läpi, toisin kuin tällä hetkellä on.
Etelä-Savo tarvitsee asiassa tuumaustauon. Meidän on yhdessä mietittävä, mikä suunta meille olisi paras. En näet ole ollenkaan varma siitä, että juuri jossain muualla ideoitu Itä-Suomen vaalipiiri olisi meille paras vaitoehto. Teemme paljon yhteistyötä Kymen ja Etelä-Karjalan kanssa ja sekin vaihtoehto olisi tutkailtava.
Nyt näyttää pahasti siltä, että vaalipiirien rajoja on tehty karttaharjoituksina joissakin puoluetoimistoissa. Todelliset tavoitteet näille harjoituksille tuskin päivänvaloa tulevat näkemään. Toivottavasti huhut niistä ja menettelytavoista ovat vahvasti liioiteltuja.
Mikkelin torilla ja Länsi-Savo lehdessä on aloitettu karhunpaini asian tiimoilta. Huhut suunnitelmista vaalipiirin muuttamiseksi ovat levottomuutta herättäviä monestakin syystä. Hurjin huhu kertoo, että Etelä-Savon vaalipiiri palasteltaisiin osiin ja alueet siirtyisivät osiksi Keski-Suomea, Pohjois-Savoa, Kymeä ja Pohjois-Karjalaa.
Maltillisemmat ideat liittäisivät ainoastaan kolme vaalipiiriä yhteen; Phjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon. Näin saataisi 21 yhden kansanedustajan vaalipiiri eli edustajamäärältään ja pinta-alaltaan lähes suurin.
Tärkeintä tässä uudistuksessa, joka siis jollakin tavalla kuitenkin tullaan tekemäään, on se, että alueiden ihmisiä kuunneltaisi. Ainoastaan suuruuden ekonomian ei pitäisi antaa hämätä, vaan nyt tulisi rauhassa miettiä, mikä olisi juuri oman maakunnan edunvalvonnan kannalta paras tapa järkevöittää äänestysaluetta.
Itse olen sitä mieltä, että suurempi alue takaisi paremmin ehdokkaiden mahdollisuudet tulla vaaleissa valituksi, sillä silloin äänikynnys laskisi nykyisestä korkeasta 14 prosentista. Käytännössä se tarkoittaisi ilman vaaliliittoa kohtuullisellakin äänimäärällä olevan mahdollista päästä vaaleissa läpi, toisin kuin tällä hetkellä on.
Etelä-Savo tarvitsee asiassa tuumaustauon. Meidän on yhdessä mietittävä, mikä suunta meille olisi paras. En näet ole ollenkaan varma siitä, että juuri jossain muualla ideoitu Itä-Suomen vaalipiiri olisi meille paras vaitoehto. Teemme paljon yhteistyötä Kymen ja Etelä-Karjalan kanssa ja sekin vaihtoehto olisi tutkailtava.
Nyt näyttää pahasti siltä, että vaalipiirien rajoja on tehty karttaharjoituksina joissakin puoluetoimistoissa. Todelliset tavoitteet näille harjoituksille tuskin päivänvaloa tulevat näkemään. Toivottavasti huhut niistä ja menettelytavoista ovat vahvasti liioiteltuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)