Lauantaina juhli Enonkosken Työväenyhdistys 100-vuotisjuhliaan. Olin mukana juhlissa. Vuosi 1906 oli vuosi, jolloin maahamme perustettiin huima joukko työväenyhdistyksiä, joten tänä vuonna merkkipäiviään saa viettää moni yhdistys.
Enonkosken juhlissa oli juhlapuhujana SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta. Hänen puheensa oli koskettava ja herätti juhlayleisön miettimään, mistä puolueemme perusideologiassa edelleenkin on kysymys. Ne asiat, joiden puolesta 100 vuotta sitten taisteltiin, eivät ole muuttuneet, muuttaneet toki muotoansa.
Puoluesihteeri sanoi puheessaan: "Edelleenkin on ihmisiä, joiden omat hartiat eivät ole tarpeeksi vahvoja kantaakseen taakkaa, vaan he tarvitsevat pärjätäkseen myös muiden ihmisten hartioita." Minusta tämä kiteyttää hyvin puolueemme perusajatuksen ja sen muistaminen antaa taas itselle voimia ja uskoa jatkaa toiminnassa eespäin.
Oma yhdistykseni, Mikkelin Työväenyhdistys (116 v.), teki viime viikolla päätöksen asettaa minut ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Otan sen tietenkin luottamuksenosoituksena yhdistyksen väeltä ja ne keskustelut, joita olemme viime vaalien jälkeen käyneet, rohkaisevat reiluun ja reippaaseen vaalityöhön.
Vaalityösuunnitelmaa työstetään parasta aikaa ja se tulee olemaan ehdokkaan näköinen. Kilpajuoksuun toisten ehdokkaiden kanssa en lähde; tavoitteena on saada parannettua tulostani viime vaaleihin nähden ja saada etelä-savolaiset vakuutettua siitä, että olen tarmokas ja rohkea toimimaan myös kansanedustajana.
Jotkut ystäväpiiristäni jaksavat aina ihmetellä sitä, kuinka "viitsit vapaapäiviäsi/iltojasi viettää noissa puolueriennoissa". Istuessani aurinkoisena lauantaina Enonkosken työväentalon juhlasalissa, tiesin olevani oikeassa paikassa. Savonlinnan Työväenyhdistyksen soittokunnan aloittaessa kappaleen "Taistojen tiellä" menivät kylmät väreet pitkin luita ja ytimiä ja jälleen kerran huomasin ajattelevani, kuinka tärkeä osa elämääni tämä kappale onkaan jo vuosikymmeniä ollut. Tällä fiiliksellä on hyvä jatkaa.
maanantaina, elokuuta 28, 2006
torstaina, elokuuta 24, 2006
Budjetista poimittua
Eilen se vihdoin julkistettiin. Valtion ensi vuoden budjetti siis. Suuria yllätyksiä ei enää eilen tullut, mutta kaikki valmistelussa mukana olleet puolueet tuntuvat olevan lopputulokseen tyytyväisiä. Liekö ensi kevään vaaleilla osuutta budjetin sisältöön...
Paljon julkisuutta on annettu ns. köyhyyspaketille. Varsinaisille asianosaisille luvatut korotukset ovat varmasti tervetulleita, mutta suuruuksiltaan eivät kovin huomattavia. Mielestäni tärkein pointti köyhyyspaketissa onkin se, että valtion talousarviossa yleensäkin otetaan kantaa siihen, että meillä todellakin on ihmisiä, jotka vuodesta toiseen elävät toimeentulorajojen alapuolella.
Toivottavasti tämä havainto jää ihmisten mieliin vielä jatkossakin, kun tehdään ns. pienempiäkin päätöksiä.
Muuttoavustusta työn perässä toiselle paikkakunnalle muuttaville on ehditty jo vähätellä ja päivitellä. Onhan selvää, että kukaan ei pelkän muuttoavustuksen (700 €) takia lähde paikkakuntaa vaihtamaan, joten pelko syrjäseutujen tyhjentymisestä tämän vuoksi on mielestäni liioittelua. Sille, joka on tehnyt päätöksen paikkakunnan vaihdosta työpaikan vuoksi, summa voi olla merkittävä. Tiedetään, että esim. pitkään työttömänä olleen henkilön rahavaroissa myös 700 euroa on iso raha.
Omaishoitajille on luvassa yksi vapaapäivä lisää. Se tulee tarpeeseen, mutta toivonpa totisesti, että se myös käytännössä pystytään toteuttamaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kovin harva omaishoitaja pystyy nykyistä kahtakaan vapaapäivää kuukaudessa pitämään.
Kunnallisveron ansiotulovähennystä pienennetään, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien saamista verotuloista entistä vähän suurempi osa jää kuntien omaan käyttöön. Erotus jää valtion maksettavaksi. Tämä tullee hyödyttämään eniten kuntia, joissa pienituloisia kuntalaisia on paljon ja tämä tietenkin on kuntatalouden kannalta järkevää.
Viitostielle luvattiin periaattellinen tuki, mutta rahoituspäätös tulisi vasta joskus myöhemmin. Mieluusti olisimme tietenkin nähneet jonkun (vaikka pienenkin) summan jo ensi vuoden budjetissa, hanke tuntuisi silloin heti paljon todellisemmalta. Nyt jäämme vielä odottamaan rahaa.
Mikkelin lentokentälle on luvassa valtion rahaa, mutta ei kovin paljoa. Itse näkisin tilanteen nyt niin, että annettaisiin asian olla ja keskitettäisiin voimat muihin asioihin. Lopputulos tulee nimittäin olemaan Mikkelin kaupungille joka tapauksessa liian kallis. Valtion kentälle myöntämä raha jää niin pieneksi, että kaupunki joutuu kenttään sijoittamaan huimia summia jatkossakin.
Jos olisin saanut olla mukana budjettia tekemässä, olisin tietysti tehnyt muutamia asioita toisin. Eräs asia, joka on kansalaisia puhututtanut jo vuosia ja paljon, on ruuan arvonlisäveron alentaminen. Mielestäni olisi perusteltua vihdoin tehdä tämä alv:n alennus (17 prosentista 12), sillä sillä on tutkitusti vaikutusta kuluttajahintoihin sekä alan työpaikkojen kasvuun.
Ruuan hinnan aleneminen kohdistuisi kaikkiin kansalaisiin. Meillä on nimittäin paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti toimeentulon rajamailla, mutta jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse minkään köyhyyspaketin tai köyhyysmääritelmän piiriin.
Paljon julkisuutta on annettu ns. köyhyyspaketille. Varsinaisille asianosaisille luvatut korotukset ovat varmasti tervetulleita, mutta suuruuksiltaan eivät kovin huomattavia. Mielestäni tärkein pointti köyhyyspaketissa onkin se, että valtion talousarviossa yleensäkin otetaan kantaa siihen, että meillä todellakin on ihmisiä, jotka vuodesta toiseen elävät toimeentulorajojen alapuolella.
Toivottavasti tämä havainto jää ihmisten mieliin vielä jatkossakin, kun tehdään ns. pienempiäkin päätöksiä.
Muuttoavustusta työn perässä toiselle paikkakunnalle muuttaville on ehditty jo vähätellä ja päivitellä. Onhan selvää, että kukaan ei pelkän muuttoavustuksen (700 €) takia lähde paikkakuntaa vaihtamaan, joten pelko syrjäseutujen tyhjentymisestä tämän vuoksi on mielestäni liioittelua. Sille, joka on tehnyt päätöksen paikkakunnan vaihdosta työpaikan vuoksi, summa voi olla merkittävä. Tiedetään, että esim. pitkään työttömänä olleen henkilön rahavaroissa myös 700 euroa on iso raha.
Omaishoitajille on luvassa yksi vapaapäivä lisää. Se tulee tarpeeseen, mutta toivonpa totisesti, että se myös käytännössä pystytään toteuttamaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kovin harva omaishoitaja pystyy nykyistä kahtakaan vapaapäivää kuukaudessa pitämään.
Kunnallisveron ansiotulovähennystä pienennetään, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien saamista verotuloista entistä vähän suurempi osa jää kuntien omaan käyttöön. Erotus jää valtion maksettavaksi. Tämä tullee hyödyttämään eniten kuntia, joissa pienituloisia kuntalaisia on paljon ja tämä tietenkin on kuntatalouden kannalta järkevää.
Viitostielle luvattiin periaattellinen tuki, mutta rahoituspäätös tulisi vasta joskus myöhemmin. Mieluusti olisimme tietenkin nähneet jonkun (vaikka pienenkin) summan jo ensi vuoden budjetissa, hanke tuntuisi silloin heti paljon todellisemmalta. Nyt jäämme vielä odottamaan rahaa.
Mikkelin lentokentälle on luvassa valtion rahaa, mutta ei kovin paljoa. Itse näkisin tilanteen nyt niin, että annettaisiin asian olla ja keskitettäisiin voimat muihin asioihin. Lopputulos tulee nimittäin olemaan Mikkelin kaupungille joka tapauksessa liian kallis. Valtion kentälle myöntämä raha jää niin pieneksi, että kaupunki joutuu kenttään sijoittamaan huimia summia jatkossakin.
Jos olisin saanut olla mukana budjettia tekemässä, olisin tietysti tehnyt muutamia asioita toisin. Eräs asia, joka on kansalaisia puhututtanut jo vuosia ja paljon, on ruuan arvonlisäveron alentaminen. Mielestäni olisi perusteltua vihdoin tehdä tämä alv:n alennus (17 prosentista 12), sillä sillä on tutkitusti vaikutusta kuluttajahintoihin sekä alan työpaikkojen kasvuun.
Ruuan hinnan aleneminen kohdistuisi kaikkiin kansalaisiin. Meillä on nimittäin paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti toimeentulon rajamailla, mutta jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse minkään köyhyyspaketin tai köyhyysmääritelmän piiriin.
tiistaina, elokuuta 22, 2006
Kielestä kiinni
Joskus kauan sitten eräs ystävättäreni pyrki yliopistoon lukemaan viestintää ja yhtenä pääsykoekirjana oli "Kielestä kiinni" -niminen opus. Tämä tuli mieleeni aamulla, kun luin paikallislehteä. Lehdessä kerrottiin Etelä-Savon maakuntahallituksen eilisestä kannanotosta Joensuun yliopiston suunnitelmiin lakkauttaa kielenkääntäjien laitos Savonlinnassa.
Yliopistot käyvät omia henkiinjäämistaisteluitaan ja siitä syystä saavat varsinaisen yliopiston ulkopuoliset laitokset kokea kovia. Joensuun yliopiston hallitus on oman päätöksensä tehnyt. Savonlinnassa ei tulla jatkossa kielenkääntäjiä kouluttamaan. Päätös aiheuttaa paitsi Savonlinnan kaupungille mittaamattoman vahingon, niin myös koko etelä-savolaiselle koulutuspolitiikalle. Kansainvälisen viestinnän laitos on ollut suosittu opiskelupaikka monelle etelä-savolaiselle nuorelle.
On hyvä, että maakuntahallitus ottaa asiaan kantaa ja että vielä yritetään asiaan vaikuttaa. Hiukan vaan epäilen, että vaikuttamisen aika tässä asiassa on mennyt ohi. Voimat tulisi nyt keskittää tuleviin vääntöihin ja varmistaa, että muut Joensuun yliopiston sivupisteet Savonlinnassa eivät kokisi samaa kohtaloa. Perinteinen opettajankoulutuslaitos on Savonlinnassa toiminut kauan ja "tuottanut" paljon opettajia Etelä-Savonkin kouluihin.
On selvää, että yliopistoissa on omat pitkän tähtäimen suunnitelmansa sen varalle, että säilyvät kilpailussa opiskelijoista (eli rahoista) mukana ja näissä suunnitelmissa ei armoa tai sääliä tunneta, varsinkaan oman maakunnan ulkopuoliseen suuntaan.
Joskus toivoisi, että jollakin taholla (esim. maakuntahallituksella) olisi aikaa ja voimia istahtaa alas ja kartoittaa ne konkreettiset uhat, jotka aluettamme tulevat seuraavan 10 - 15 vuoden aikana uhkaamaan. Synkkien uhkakuvien maalaaminen auttaisi siihen, että asioihin voitaisi vaikuttaa hyvissä ajoin. Tuntuu siltä, että täällä liian usein herätään vaikuttamaan asioihin vasta silloin, kun päätökset on jo jossain muualla tehty.
Yliopistot käyvät omia henkiinjäämistaisteluitaan ja siitä syystä saavat varsinaisen yliopiston ulkopuoliset laitokset kokea kovia. Joensuun yliopiston hallitus on oman päätöksensä tehnyt. Savonlinnassa ei tulla jatkossa kielenkääntäjiä kouluttamaan. Päätös aiheuttaa paitsi Savonlinnan kaupungille mittaamattoman vahingon, niin myös koko etelä-savolaiselle koulutuspolitiikalle. Kansainvälisen viestinnän laitos on ollut suosittu opiskelupaikka monelle etelä-savolaiselle nuorelle.
On hyvä, että maakuntahallitus ottaa asiaan kantaa ja että vielä yritetään asiaan vaikuttaa. Hiukan vaan epäilen, että vaikuttamisen aika tässä asiassa on mennyt ohi. Voimat tulisi nyt keskittää tuleviin vääntöihin ja varmistaa, että muut Joensuun yliopiston sivupisteet Savonlinnassa eivät kokisi samaa kohtaloa. Perinteinen opettajankoulutuslaitos on Savonlinnassa toiminut kauan ja "tuottanut" paljon opettajia Etelä-Savonkin kouluihin.
On selvää, että yliopistoissa on omat pitkän tähtäimen suunnitelmansa sen varalle, että säilyvät kilpailussa opiskelijoista (eli rahoista) mukana ja näissä suunnitelmissa ei armoa tai sääliä tunneta, varsinkaan oman maakunnan ulkopuoliseen suuntaan.
Joskus toivoisi, että jollakin taholla (esim. maakuntahallituksella) olisi aikaa ja voimia istahtaa alas ja kartoittaa ne konkreettiset uhat, jotka aluettamme tulevat seuraavan 10 - 15 vuoden aikana uhkaamaan. Synkkien uhkakuvien maalaaminen auttaisi siihen, että asioihin voitaisi vaikuttaa hyvissä ajoin. Tuntuu siltä, että täällä liian usein herätään vaikuttamaan asioihin vasta silloin, kun päätökset on jo jossain muualla tehty.
maanantaina, elokuuta 21, 2006
Haukivuori rules
Olemme aika hyvin onnistuneet ujuttamaan uuden kaupunginosamme, Haukivuoren, mukaan kaupungin päätöksenteko-organisaatioon. Virallisesti Haukivuoren kunta liittyy osaksi Mikkelin kaupunkia ensi vuoden alusta, mutta jo nyt olemme järjestäneet yhteisiä tilaisuuksia haukivuorelaisten kanssa.
Tuntuu, että tällä viikolla kokouksia pidetään oikein urakalla Haukivuorella; tekninen ltk tekee sinne retken huomenna ja opetuslautakunta torstaina. Lautakunnat saavat perehdytyksen uuteen kaupunginosaan ja samalla siellä pidetään myös kokoukset. Perjantai-iltana on vuorossa demaritapaaminen mikkeliläisten ja haukivuorelaisten kesken.
Tutustuminen alueeseen ja ihmisiin on välttämätöntä, että voimme sitten vuoden alusta osallistua täysillä päätöksentekoon puolin ja toisin. Eräs "ongelma" on kuitenkin vielä ratkaisematta; mihin mahtuu uusi 80 hengen valtuusto kokouksiaan pitämään ? Vaihtoehtoja on onneksi useita, mutta aivan ideaalia ratkaisua ei taida ihan helpolla löytyä. Onneksi on kysymys vain kahden vuoden siirtymäajasta, joten väliaikanenkin kokouspaikka kelvannee. Antaahan sopu kuitenkin tilaa ja ainakin toistaiseksi olemme olleet hyvin sopuisaa (vieraskoreuttako...?)porukkaa.
Tuntuu, että tällä viikolla kokouksia pidetään oikein urakalla Haukivuorella; tekninen ltk tekee sinne retken huomenna ja opetuslautakunta torstaina. Lautakunnat saavat perehdytyksen uuteen kaupunginosaan ja samalla siellä pidetään myös kokoukset. Perjantai-iltana on vuorossa demaritapaaminen mikkeliläisten ja haukivuorelaisten kesken.
Tutustuminen alueeseen ja ihmisiin on välttämätöntä, että voimme sitten vuoden alusta osallistua täysillä päätöksentekoon puolin ja toisin. Eräs "ongelma" on kuitenkin vielä ratkaisematta; mihin mahtuu uusi 80 hengen valtuusto kokouksiaan pitämään ? Vaihtoehtoja on onneksi useita, mutta aivan ideaalia ratkaisua ei taida ihan helpolla löytyä. Onneksi on kysymys vain kahden vuoden siirtymäajasta, joten väliaikanenkin kokouspaikka kelvannee. Antaahan sopu kuitenkin tilaa ja ainakin toistaiseksi olemme olleet hyvin sopuisaa (vieraskoreuttako...?)porukkaa.
perjantaina, elokuuta 18, 2006
Taskusta toiseen
Valtion ensi vuoden budjetista on tippunut pieniä tiedon murusia pitkin viikkoa. Milloin mikäkin puolue on ensi vuoden talousarviota kommentoinut. Näin kunnallispoliitikon näkökulmasta katsottuna, budjetti näyttäisi hyvältä. Suurimpana eränä tullee olemaan kunnille maksettavan ns. pakkolainan takaisinmaksun aikaistaminen. Esityksessä luvataan myös lisärahaa terveydenhuoltoon ja opetukseen.
Näitä rahoja kuntatalous totisesti tarvitseekin. Kunnat eivät kuitenkaan voi rakentaa talouttaan pelkästään valtion budjettien varaan, vaan kuntien omat menot ja tulot on saatava tasapainoon. Etelä-Savossa on kuntia, joissa väki vähenee ja vanhenee liian kovaa vauhtia, jolloin myös verotulojen kertymä luonnollisesti vähenee. Myös maakunnassa oleva rakenteellinen työttömyys pienentää kuntien mahdollisuuksia pärjätä omin voimin.
Toisaalta, niin ikääntyminen kuin pitkään jatkunut työttömyyskin näkyvät terveydenhuoltomenoissa. Moni kunta joutuu tuskailemaan ennalta arvaamattomien erikoissairaanhoidon kustannusten nousun kanssa. Tilastot kertovat, että etelä-savolaiset ovat muuta maata sairaampaa väkeä.
Päätökset, joita eduskunnassa tehdään tulisi aina miettiä sen kautta, kuinka niitä on mahdollista kuntatasolla toteuttaa. Esimerkiksi taannoinen alkoholiveron alentamista koskeva päätös on nyt nähtävissä mm. erikoissairaanhoidon kustannusten nousuna, sillä valitettavan moni sairaaloissa hoidettavista tapauksista liittyy liialliseen alkoholin käyttöön. Myös kuntien sosiaalitoimet ovat saaneet osansa alkoholiveron alennuksesta ja tämä näkyy mm. lasten huostaanottojen voimakkaana kasvuna.
Valtion panostukset lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentamiseen ovat tarpeen ja tukevat juuri sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla on vaikutusta myöhempiin vaiheisiin. Pienten koululaisten työssäkäyville vanhemmille on ensiarvoisen tärkeää, että voi lapsensa turvallisesti jättää hoitoon lyhyiden koulupäivien ulkopuolellakin.
Oma ekaluokkalaiseni on käynyt ensimmäisen kouluviikkonsa ja on ollut intoa täynnä. Tänä aamuna unohtui reppu eteisen lattialle ja joka aamu on pitänyt mennä hyvissä ajoin koulun pihalle, että ehtii pelata tarpeeksi jalkapalloa ennen tunnin alkua. Eilen kysyinkin häneltä: "Mitä teitte koulussa tänään?" Vastaus oli: "Pelattiin jalkkista" Jatkoin vielä: "Niin, mutta tunneilla???" "En muista, ei mitään erikoista". Pitäisiköhän tästä jo huolestua...
Näitä rahoja kuntatalous totisesti tarvitseekin. Kunnat eivät kuitenkaan voi rakentaa talouttaan pelkästään valtion budjettien varaan, vaan kuntien omat menot ja tulot on saatava tasapainoon. Etelä-Savossa on kuntia, joissa väki vähenee ja vanhenee liian kovaa vauhtia, jolloin myös verotulojen kertymä luonnollisesti vähenee. Myös maakunnassa oleva rakenteellinen työttömyys pienentää kuntien mahdollisuuksia pärjätä omin voimin.
Toisaalta, niin ikääntyminen kuin pitkään jatkunut työttömyyskin näkyvät terveydenhuoltomenoissa. Moni kunta joutuu tuskailemaan ennalta arvaamattomien erikoissairaanhoidon kustannusten nousun kanssa. Tilastot kertovat, että etelä-savolaiset ovat muuta maata sairaampaa väkeä.
Päätökset, joita eduskunnassa tehdään tulisi aina miettiä sen kautta, kuinka niitä on mahdollista kuntatasolla toteuttaa. Esimerkiksi taannoinen alkoholiveron alentamista koskeva päätös on nyt nähtävissä mm. erikoissairaanhoidon kustannusten nousuna, sillä valitettavan moni sairaaloissa hoidettavista tapauksista liittyy liialliseen alkoholin käyttöön. Myös kuntien sosiaalitoimet ovat saaneet osansa alkoholiveron alennuksesta ja tämä näkyy mm. lasten huostaanottojen voimakkaana kasvuna.
Valtion panostukset lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentamiseen ovat tarpeen ja tukevat juuri sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, jolla on vaikutusta myöhempiin vaiheisiin. Pienten koululaisten työssäkäyville vanhemmille on ensiarvoisen tärkeää, että voi lapsensa turvallisesti jättää hoitoon lyhyiden koulupäivien ulkopuolellakin.
Oma ekaluokkalaiseni on käynyt ensimmäisen kouluviikkonsa ja on ollut intoa täynnä. Tänä aamuna unohtui reppu eteisen lattialle ja joka aamu on pitänyt mennä hyvissä ajoin koulun pihalle, että ehtii pelata tarpeeksi jalkapalloa ennen tunnin alkua. Eilen kysyinkin häneltä: "Mitä teitte koulussa tänään?" Vastaus oli: "Pelattiin jalkkista" Jatkoin vielä: "Niin, mutta tunneilla???" "En muista, ei mitään erikoista". Pitäisiköhän tästä jo huolestua...
torstaina, elokuuta 17, 2006
Valoa näkyvissä
Tällä viikolla on siis kokoustettu oikein urakalla. Maanantain valtuustoseminaarissa päälimmäisenä jäi mieleen se, että vaikka talous on tiukilla, myös myönteistä kehitystä on tapahtunut. Nyt kun lautakunnat aloittavat (tai jatkavat) omien talousarvioidensa tekemistä, on varmasti jokaisella tiedossa ja mielessä tiukan talouden luvut. Jokaisen hallintokunnan täytyy omalta osaltaan osallistua taloustalkoisiin ja vaikka yksittäiset toimenpiteet tuntuisivatkin pieniltä, muodostuu niistä kaikista yhteensä kuitenkin isoja summia.
Tosiasia kuitenkin on, että pelkällä säästämisellä ei eteenpäin mennä. Rakenteiden ja toimintatapojen muutoksia on tehtävä. Sama ongelma on havaittu myös Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymässä, jossa organisaatiomuutokset ovatkin jo käynnissä. Ikäluokkien pienentyessä on tarjottavan koulutuksen määrä suhteutettava oppilaiden määrään. Ajatus "kaikille kaikkea" ei enää tänä päivänä ole mahdollista saati sitten järkevääkään.
Päällekäisyyksien poisto koulutustarjonnassa onkin asia, johon kuntayhtymän sisällä on jo tartuttu. Sama tulisi tehdä myös maakunnan sisällä olevien koulutuskuntayhtymien kesken. Etäisyys kolmen kaupungin välillä on kuitenkin niin pieni, että on resurssien hukkaamista järjestää jokaisessa paikassa samaa koulutusta jokaisella alalla.
Teknisen lautakunnan kokouksessa saimme kuulla monesta lähitulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta, kuten katsauksen Karkialammen alueen kehityssuunnitelmista. Monta kertaa nämä ns. listan ulkopuoliset asiat ovatkin niitä, joihin myös lautakunnissa aikaa ja voimia tulisi käyttää sillä niihin varhaisessa valmisteluvaiheessa voi vielä aidosti pystyä vaikuttamaan. Teknisessä lautakunnassa onkin asia ymmärretty ja siellä saa suunnitelluista ja meneillään olevista asioista niin paljon tietoa, kuin vaan jaksaa vastaanottaa.
Eilen satuin Pikku Kakkosen jälkeen näkemään alueuutiset. Siellä olivat maakunnan keskustalaiset miehet ja yksi nainen vakavina Kuopion torilla viemässä viitostien viestiä pääministeri Vanhaselle. Varmasti samanlaista viestiä on annettu demarien kokouksessa Seinäjoella ja toivoa sopii, että näillä viimehetken vetoomuksilla olisi merkitystä!
Tosiasia kuitenkin on, että pelkällä säästämisellä ei eteenpäin mennä. Rakenteiden ja toimintatapojen muutoksia on tehtävä. Sama ongelma on havaittu myös Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymässä, jossa organisaatiomuutokset ovatkin jo käynnissä. Ikäluokkien pienentyessä on tarjottavan koulutuksen määrä suhteutettava oppilaiden määrään. Ajatus "kaikille kaikkea" ei enää tänä päivänä ole mahdollista saati sitten järkevääkään.
Päällekäisyyksien poisto koulutustarjonnassa onkin asia, johon kuntayhtymän sisällä on jo tartuttu. Sama tulisi tehdä myös maakunnan sisällä olevien koulutuskuntayhtymien kesken. Etäisyys kolmen kaupungin välillä on kuitenkin niin pieni, että on resurssien hukkaamista järjestää jokaisessa paikassa samaa koulutusta jokaisella alalla.
Teknisen lautakunnan kokouksessa saimme kuulla monesta lähitulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta, kuten katsauksen Karkialammen alueen kehityssuunnitelmista. Monta kertaa nämä ns. listan ulkopuoliset asiat ovatkin niitä, joihin myös lautakunnissa aikaa ja voimia tulisi käyttää sillä niihin varhaisessa valmisteluvaiheessa voi vielä aidosti pystyä vaikuttamaan. Teknisessä lautakunnassa onkin asia ymmärretty ja siellä saa suunnitelluista ja meneillään olevista asioista niin paljon tietoa, kuin vaan jaksaa vastaanottaa.
Eilen satuin Pikku Kakkosen jälkeen näkemään alueuutiset. Siellä olivat maakunnan keskustalaiset miehet ja yksi nainen vakavina Kuopion torilla viemässä viitostien viestiä pääministeri Vanhaselle. Varmasti samanlaista viestiä on annettu demarien kokouksessa Seinäjoella ja toivoa sopii, että näillä viimehetken vetoomuksilla olisi merkitystä!
maanantaina, elokuuta 14, 2006
"Vielä on kesää jäljellä..."
Loppuviikosta tuntui siltä, kuin kesää todellakin olisi vielä jäljellä. Vietimme Onnin kanssa edelleen päivät rannalla ja kaikki asialliset asiat jäivät hoitamatta. Nyt alkaa joutopäivät olla molemmilta ohi. Koulu alkaa siis huomenna ja entiseen tapaan lehdet ovat täynnä muistutuksia siitä, kuinka lapsi tulisi varustaa (henkisesti ja aineellisesti) koulua varten ja kuinka aikuisten tulisi olla erityisen varovaisia liikenteessä. Sydän syrjällään minäkin pojan "maailmalle" laitan.
Sen verran yritin eilen orientoitua tulevaan kokousviikkoon, että lueskelin illalla kokouspapereita. Tällä viikolla onkin lähes joka päivälle joku kokous; tänään heti puoliltapäivin alkaa kaupunginvaltuuston seminaari, jossa on tarkoitus saada katsaus kaupungin taloustilanteesta ja talousarvion 2007 valmistelusta. Huomenna tiistaina iltapäivällä kokoontuvat Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallitus ja illalla kaupungin tekninen lautakunta. Keskiviikkoaamuna pitää kokoustaan seutuvaliokunta.
Syyskauden ensimmäisiin kokouksiin on aina kiva mennä; on mukava nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja virtaa kokousasioihinkin vielä yleensä riittää. Asialistat olivat kaikissa aika pitkät ja liekö helteinen kesä vai täydellinen irtiotto lomalla tehnyt tehtävänsä, sillä en muutamaa esittelytekstiä eilen illalla ymmärtänyt millään. Täytynee tänään selvitellä asioita vähän lisää.
Kiireinen päivä ja viikko siis edessä, joten siinä mielessä onkin hyvä, että mieltä vaivaavat asiat herättävät jo 3.30. Näin ehdin tehdä aamulla pienen lenkin ja hoitaa aamutoimet rauhassa sekä nautiskella aamukahvista kera lehtien kunnolla. Ehdinpä hyvin lukea myös sähköpostit ja sipaista tämänkin kirjoituksen.
Blogiani onkin käyty lukemassa aika ahkerasti ja se on toki hauskaa. Itse olenkin tainnut jäädä tähän vähän koukkuun, sillä huomaan monta kertaa päivässä toivovani ehtiä kirjoittaa tänne. Tämähän on siinä mielessä mukava tapa viestiä, että täällä voin kirjoittaa juuri niinkuin itse haluan ja ajattelen ja juuri niistä asioista, mistä haluan. Olenkin suositellut tätä toimintatapaa myös muille kunnallispoliitikoille.
Sen verran yritin eilen orientoitua tulevaan kokousviikkoon, että lueskelin illalla kokouspapereita. Tällä viikolla onkin lähes joka päivälle joku kokous; tänään heti puoliltapäivin alkaa kaupunginvaltuuston seminaari, jossa on tarkoitus saada katsaus kaupungin taloustilanteesta ja talousarvion 2007 valmistelusta. Huomenna tiistaina iltapäivällä kokoontuvat Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallitus ja illalla kaupungin tekninen lautakunta. Keskiviikkoaamuna pitää kokoustaan seutuvaliokunta.
Syyskauden ensimmäisiin kokouksiin on aina kiva mennä; on mukava nähdä ihmisiä pitkästä aikaa ja virtaa kokousasioihinkin vielä yleensä riittää. Asialistat olivat kaikissa aika pitkät ja liekö helteinen kesä vai täydellinen irtiotto lomalla tehnyt tehtävänsä, sillä en muutamaa esittelytekstiä eilen illalla ymmärtänyt millään. Täytynee tänään selvitellä asioita vähän lisää.
Kiireinen päivä ja viikko siis edessä, joten siinä mielessä onkin hyvä, että mieltä vaivaavat asiat herättävät jo 3.30. Näin ehdin tehdä aamulla pienen lenkin ja hoitaa aamutoimet rauhassa sekä nautiskella aamukahvista kera lehtien kunnolla. Ehdinpä hyvin lukea myös sähköpostit ja sipaista tämänkin kirjoituksen.
Blogiani onkin käyty lukemassa aika ahkerasti ja se on toki hauskaa. Itse olenkin tainnut jäädä tähän vähän koukkuun, sillä huomaan monta kertaa päivässä toivovani ehtiä kirjoittaa tänne. Tämähän on siinä mielessä mukava tapa viestiä, että täällä voin kirjoittaa juuri niinkuin itse haluan ja ajattelen ja juuri niistä asioista, mistä haluan. Olenkin suositellut tätä toimintatapaa myös muille kunnallispoliitikoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)