EVVK

Sadepäivänä on ollut oikein hyvä tehdä kotihommia (pyykinpesua jne) sekä lueskella papereita ja tehdä muitakin töitä. Loppuviikko eduskunnassa sujahti vauhdilla ja ensi viikkoa varten jäi paljon vielä hommia kotiinkin.

Viime keskiviikkona oli mahdollisuus piipahtaa Kuntamarkkinoilla. Tapahtuma on perinteinen ja monenlaista alustusta ja esitelmää kunnallisvaikuttajille on tarjolla aamusta iltaan. Tapasin monia eteläsavolaisia päättäjiä ja muutamat kävin vielä moikkaamassa keskustassa. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa! Hallintovaliokunta oli kutsuttu markkinoille lounastamaan ja muutamia järkeviäkin ajatuksia tuli aterian yhteydessä vaihdettua.

Torstaina vastaanotin talolle kolmen hengen vierasporukan; anoppi ystävättäriensä kanssa oli tullut Helsinkiin ja sain tilaisuuden esitellä heille taloa. He tietenkin ihmettelivät kiirettä ja huisketta, mikä kaikilla edustajilla tuntui käytävillä olevan. Itse siihen on kai jo tottunut, että ei enää edes osaa kiinnittää huomiota.

Suullinen kyselytunti oli jälleen torstaina. Muutamat kysymykset keskittyivät tietenkin viikon puheenaiheeseen, puolustusministerin USA:n vierailuun ja puheeseen siellä. Tärkeästä periaatteellisesta asiasta onkin kysymys, joten varmasti puhetta piisaa jatkossakin.

Kokoomuksen huijaus hoitohenkilökunnalle alkaa varmistua todeksi. Viikolla olivat hoitajat osoittamassa mieltään eduskuntatlon rappusilla ja olimme kuuntelemassa hallituspuolueen ymmärtäviä puheenvuoroja. Luulenpa, että ymmärrys ja myötäeläminen ei nyt hoitajille ihan riitä.

Kaiken kaikkiaan ensi vuoden talousarviossa on suuren kuplan makua. Monenlaiset lupaukset ja kirjaukset näyttävät hallitusohjelmassa ihan hyviltä, mutta talousarviossa ei niihin ole kuitenkaan rahaa osoitettu. Monessa kohdassa jopa päinvastoin.

Jossain vaiheessa Katainen nimesi budjettinsa jollain kummallisella kirjainyhdistelmällä (KVVK...tai sinnepäin), itse keksin sille kyllä paremman nimen EVVK. Lyhennettä käytettiin nuorison keskuudessa muutama vuosi sitten oikein ahkerasti ja se muodostui sanoista EI VOISI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA. Tuntuu siltä, kuin hallitusta ei oikeasti vähääkään kiinnosta se, kuinka kansalaiset yhteiskunnassa pärjäävät. Se, jos mikä pelottaa.

Kiire,kiire

Paljon on taas tapahtunut parin viime päivän aikana (en ole ehtinyt pysähtyä koneelle siis). Lauantain toritapahtuma oli ihan paikallaan. Tosin oli vähän outo kokemus olla siellä lämpimällä ilmalla, mutta oikein miellyttävää. Ihmisiä kävi kohtuullisesti ja aika monen sainkin kehottaa menemään kokoomus-kollegojen puheille, sillä niin vihaisia tuntuivat olevan hallituksen eläkeläisiä kyykyttävästä politiikasta. Ihan syystäkin tietenkin.

Sunnuntaina olimme hengenkohotustalkoissa Lahdessa. Sinne oli kokoontunut kattava joukko puolueen aktiiveja ja tarkoitus oli aloittaa keskustelu puolueen uudistumisesta ja tulevaisuudesta. Tilaisuus oli hyvä ja erilainen kuin yleensä, mikä antaa tietenkin uskoa siihen, että muutokset ovat mahdollisia myös meidän puolueessa. Päällimmäiseksi jäi positiivinen vire ja se onkin ehdoton edellytys myönteiselle muuttumiselle niin puolueessa kuin missä tahansa muussakin asiassa.

Maanantai menikin suhatessa pitkin ja poikin. Sain oikein rautaisannoksen työttömyys- ja työllisyysasiaa vieraillessani Mikkelin Työvoimatoimistossa sekä Mäntyharjun työttömien tilaisuudessa. Tuli vaan mieleen vanha sanonta siitä, kuinka "kirveellä olisi töitä"...

Iltapäivällä kokoontui kaupunginhallitus, jonka jälkeen vielä valtuuston naiset pitivät keskustelutilaisuutta. Alustajana oli sosiaali- ja terveysjohtaja Maria Närhinen, joten keskustelu pyöri näissä äärimmäisen ajankohtaisissa asioissa. Joitakin uusiakin ajatuksia virisi.

Mikkelin Yrittäjänaiset pitivät omaa tilaisuuttaan, johon meidätkin naisedustajat oli kutsuttu. Harmi vaan, että olimme kovin kiireisiä ja aikainen lähtö tiistai-aamuna painoi jo mieltä. Saimme kuitenkin hieman tutustuttua ja se on hyvä alku jatkolle.

Eilen oli todella mukava tulla tänne aurinkoiseen Helsinkiin. Ensimmäistä kertaa isän poismenon jälkeen, huomasin olevani oikein innoissani ja hyvällä tuulella ja esille tuli jopa häivähdys entisestä energisestä olemuksestani. Tästä on hyvä jatkaa.

Eilen oli ensimmäinen täysistunto, tänään kokoontuu ympäristövaliokunta ja iltapäivällä taas täysistunto eli viikko-ohjelma alkaa mennä tuttua kaavaansa. Kokousten välit täyttävät monenlaiset työryhmät ja muut tilaisuudet. Väliin jäävinä aikoina on ahkeroitava työhuoneessa, sillä tekemistä riittää.

Sadonkorjuumarkkinat

Jo on huisketta! Olen viettänyt viimeistä arkista päivää Mikkelissä ennen ensi viikolla käynnistyvää istuntokautta. Tuntuu siltä, kuin kaikki asiat pitäisi ehtiä vielä tänään hoitaa. No, enpähän kyllä ehtinyt. Muutamat työpalaverit sain sentäs hoidettua, paperiniput työpöydällä kasvavat. Viime yönä taas tein ajatustyötä pari tuntia ja sain pari mieltäni vaivannutta asiaa järjestykseen eli ei mennyt valvominen hukkaan.

Tänä iltana on paikallisen Tehyn erään osaston 25 -vuotisjuhlat, johon meidät kansanedustajatkin on kutsuttu. Piipahdan siellä ja sitten rauhaisa koti-ilta edessä. Huomenna olemme kunnallisjärjestön porukalla Mikkelin torilla ihmisten puhuteltavina. Toivottavasti niin toimijoita kuin asiakkaitakin on runsaasti.

Itse olisin mieluummin virkistänyt ihmisiä perinteisesti kupillisella hyvää kahvia, mutta toverit olivat keksineet sadonkorjuumarkkinoihin sopivamman kestitsemismuodon; porkkanat. Porkkana suussa voi kyllä olla hieman hankala puhua, mutta toivottavasti se ei kokonaan kansalaisia mykistä. Torikahvilat onneksi ovat vielä auki, joten varmasti halukkaat voivat kahvikupinkin ääressä ajatuksiaan kanssani vaihtaa.

Muutoin nämä ns. kuulemistilaisuudet ovat toki paikallaan, vaikkakin pysähtymisen kuntalaisten keskuuteen tulisikin olla jokapäiväistä. Olenkin pannut merkille, että nykyisin saan varata enemmän aikaa kulkeakseni kaupungilla, sillä niin monella tuntuu olevan asiaa, että siirtyminen paikasta toiseen vie vähän kauemmin. Se on pelkästään mukavaa!

Urpolan koululaisillakin on huomenna työpäivä. Koulu tekee sisään jotakin lukuvuoden irtonaista päivää ja se on tietenkin järkevää. Ohjelma huomenna poikkeaa normaalista, sillä lapset osallistuvat Unicefin järjestämään kävelytempaukseen. Onnin tavoitteena on kävellä/ansaita jollekin afrikkalaiselle lapselle kouluvuosi (12 euroa).

Nousukiitoa Svetogorskista

Ryhmän kesäkokous Imatralla on siis pidetty. Eri tiedotusvälineet ovat asioita jo kiitettävästi kommentoineetkin. Näin ovat tehneet myös jotkut maakuntalehdet. Mitään uusia avauksia ei tilaisuudessa tehty. Keskustelu budjetista oli rakentavaa. Puolueen tilaa ja tulevaisuuttakin sivuttiin. Uusi edustaja Jacob Söderman tosin totesi ihan järkevästi, että olisi voinut ollut viisasta antaa tiedotusvälineiden olla kuulolla koko keskustelun ajan. Olisi ainakin oltu avoimia!

Imatralaiset isännät olivat suunnitelleet meille illanvieton rajan taakse Svetogorskiin. Uskon, että he halusivat meidän konkreettisesti kokevan sen, minkälaista on olla venäläisten tullivirkailijoiden käsittelyssä kolmatta tuntia. Kylläpähän sen koimmekin.

Odotus kuitenkin palkittiin perinteisen venäläisen illallisen muodossa. Ilta olikin oikein hauska, vaikkakin minulle tuli vähän epätodellinen olo keittoa lusikoidessa, kun esiintyjät samalla lauloivat Moskovan valoista jne. Tuli vaan mieleen, että tämäkö on sitä uudistumishalukkuutta...??

Kaiken kaikkiaan kokous oli hyvä ja uskon, että se antoi meille kaikille potkun syksyyn ja itse ainakin jo odotan, että ensi tiistaina pääsee taas tositoimiin!

Kolmas sektori

Tänään kokoontuu eduskuntaryhmämme ns. kesäkokoukseensa. Kokous pidetään Imatralla ja tiedossa on kesätauon jälkeen railakasta keskustelua. On myös mukava nähdä työkaverit pitkästä aikaa. Asiapuolella tulemme ottamaan kantaa ensi vuoden budjettiin ja varmasti puhumme myös oman puolueemme tavoitteista suhteessa hallituksen harjoittamaan politiikkaan.

Eilen kävimme kollega Toivakan kanssa tutustumassa erääseen ikävän tarpeelliseen toimintaympäristöön. Nimittäin perheväkivaltaa ja ihmissuhdeongelmien parissa työskentelevien ns. kolmannen sektorin järjestöjen toimintaan. Tapasimme edustajia mm. Ensi- ja turvakotienliitosta, Miesten asemalta ja Violasta.

Tällä pääasiassa hankerahoitteisella toiminnalla tehdään äärettömän tärkeää ja vaikeaa työtä ihmisten (varsinkin lasten) auttamiseksi silloin, kun omat voimat ja kyvyt eivät asioiden selvittämiseksi riitä. Perheväkivaltatilanteista ei näemmä puhuta vieläkään tarpeeksi, sillä itsekin huomasin ahdistuvani kuullessani niistä määristä, joita nämäkin Mikkelin seudulla toimivat ihmiset työnsä puolesta hoitavat.

Onni aloittaa tänään seurakunnan järjestämässä pienoismallikerhossa. Koulussa oli käyty asiaa esittelemässä ja hän innostui asiasta kovasti. Toiveena oli, että äiti olisi tullut ekana iltana katsomaan homman etenemistä, mutta jouduin töiden takia jättämään kerhon tällä kertaa väliin. Tämä on tätä meidän työssäkäyvien vanhempien arkea ja ikuista ristiriitaa... Onneksi pojan isä on maisemissa ja pystyy kerhoillan hoitamaan.

Harmaata ja hapanta

Nyt on selkeästi syksy saapunut. Vettä sataa kaatamalla ja on pimeää ja harmaata. Pienet käytännön ongelmat mietityttävät; mitä laittaa Onnille päälle, onko ulko- vai sisäliikuntaa, miten saada iltapäivällä pojan aika kulumaan sisällä järkevästi, mihin jätin oman sateenvarjoni jne.

Eilinen sadepäivä menikin omalta osaltani siististi sisätöissä. Iltapäivällä vein Onnin ja serkkupojat elokuviin ja sillä aikaa nautiskelimme Muorin kanssa ravintolaruuasta. Muutoin lueskelin lehtiä ja touhusin koneella.

Eilisissä Länsi-Savossa ja Itä-Savossa olikin entiset kansanedustajat Backman ja Nousiainen oikein tykittäneet kunnolla. Närkästyksen toki ymmärtää, mutta ehkä itse vastaavanlaisessa tianteessa hieman pidättäytyisin kommentoimasta. Molemmat herrat ovat tehneet ansiokasta työtä maakunnan eteen, mutta etenkin viimeisen kahdeksan vuoden aikana (molemmat hallituspuolueista) olisivat maakunnan tiehankkeet voineet paitsi alkaa niin myös valmistua.

Kumpaakin näistä kuntavaikuttajista tarvitaan yhä. Ainoastaan yksituumaisella työskentelyllä maakunnan hyväksi voidaan asioita viedä eteenpäin ja vaikuttamisen kanavia on useita. Ne kuuluisat pihlajanmarjat voisi nyt jo vihdoin jättää kettujen syötäviksi.

Tänään on taas tiivis maanantai. Monenlaista tapaamista ja kokousta olen saanut sovittua pitkin päivää. Toivottavasti en kastuisi likomäräksi ihan joka käänteessä...

Kiitos ja kumarrus!

Eilinen Savonlinnan vierailu oli oikein räväkkä. Pääsin kollega Toivakan (kok.) punaisen auton kyydissä ja saimme taas suut vaahdossa puhuttua monta asiaa. Aamu alkoi Savonlinnan yliopiston kampuksella, jossa Joensuun yliopiston rehtori esitteli suuria suunnitelmiaan. Osassa niistä on toteutuessaan varmasti järkeäkin.

Muu yliopiston porukka vaikutti myös innostuneelta ja pursusi uusia tapoja saada pidettyä juuri Savonlinnan kampus elävänä. Synkkänä pilvenä taivaalla on kuitenkin OKL:n (opettajankoulutuslaitoksen) lakkauttaminen. Tapahtuessaan se tullee olemaan merkittävä isku koko Savonlinnan kehittymiselle. Asialle on vielä voitava tehdä jotakin.

Harmi vaan, että aikaisempi Kansainvälisen viestinnän laitoksen lakkauttaminen on jo tapahtunut ja että OKL voidaan käsittää samankaltaisena jatkumona päätöksenteossa. Toivottavasti ei.

Seuraava etappimme oli kaupungintalo, jossa isännät ja emännät meitä olivat vastassa. Lähdimme saman tien tutustumaan saaristoon eli kahden lossin takaiseen Kokonsaareen. Kyllä olivatkin maisemat upeita syksyisessä auringonpaisteessa. Lounaan jälkeen vierailimme maatilalla, jossa ihmettelimme erikokoisia ja -ikäisiä lehmiä sekä erittäin nykyaikaista tapaa hoitaa maatilaa.

Naapurissa oli erilainen pysähtymispaikka, Mikkosen Tapsan "perinnetila". Pihapiirissä oli toinen toistaan taidokkaammin entisöityjä aittoja, riihiä ym. rakennuksia ja päärakennuksen sisustuskin oli kuin henkäys menneisyydestä.

Kahvittelun lomassa oli tarkoitus kuulla kaupunginjohtajan katsaus Savonlinnan kannalta täkeistä asioista. Niin vieraat kuin isännätkin olivat kuitenkin valmiit poikkeamaan ohjelmasta. Valtion budjettiriihestä oli näet ruvennut tihkumaan tietoja liikennehankkeista ja tiedot eivät olleet kovin mairittelevia.

Hiljennyimme putkiradion ääreen kuuntelemaan uutisia ja mieleen tuli kuvaukset sota-ajan kodeista, jolloin samalla tavalla ihmiset naamat vakavina keskittyivät kuuntelemaan, mitä on tapahtunut.

Savonlinnan ohitustie lykättäisiin kahdella vuodella suunnitellusta ja edellisestä päätöksestä. Todella outoa menettelyä, ottaen huomioon juuri sen, että asiasta on tehty päätös ja valmistelevat työtkin on jo aloitettu. Kaupungin kehittymisen ja ihmisten kannalta lykkäys on erittäin ikävää. Varsinkin, kun tiedetään muista yhteyksistä (Lusi-Mikkeli), että kerran lykättyä on toisen ja kolmannenkin kerran helppo taas lykätä. Käsittämätöntä aluepolitiikkaa.

Rataosuus Savonlinna-Huutokoski otettiin budjettiin ja se on toki hyvä, mutta vähäliikenteiset radat ja niiden kunnostaminen on kokonaan toinen asia. Rataverkosto täytyy pitää kunnossa ja se palvelee koko maata ja on entistä enemmän kansallinen ja kansainvälinen hanke. Aivan kuten Vaalimaan rekkaparkkikin, joka toisena uutena nostettiin budjettiin.

Kävimme vilkkaan ja osin kiihkeänkin keskustelun aiheesta ja oli hyvä, että olimme kaikki (paitsi Nepponen) koolla yhtäaikaa savonlinnalaisten luottamushenkilöiden ja kaupunginjohtajan kanssa. Oma verenpaineeni kyllä nousi, kun kuulin vielä kehotuksen olla kiitollinen liikenneministerille näin hyvästä paketista.

No, työt maakunnan eteen jatkuvat. Tänään on Pieksämäellä paikallisten järjestämä toritilaisuus, johon olen myöskin menossa. Onneksi ainakin vielä näyttäisi aurinko paistavan.