Aamulla aloitin päivän ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kokouksella. Asiat oli jo aikaisemmin puhuttu selviksi, joten kokous oli varsin pian ohi. Toisaalta, päätöksessä olevat asiat oli jo totuttuun tapaan lehdessä kerrottu etukäteen.
Olin aikatauluttanut koko päivän ohjelman tarkasti ja olinkin jo kello kymmeneltä vapaana. Ihmettelin oikein ääneen omituista tilannetta, että yhtäkkiä tuli kokonainen tunti vapaata aikaa. Kävin kotona maksamassa laskuja eli hyödyksi tuli tämäkin tauko käytettyä.
Yhdeltätoista tapasimme työväenyhdistyksen toimistossa uuden sihteerimme kanssa. Oma urani MTY:n sihteerinä on toistaiseksi päättynyt ja se on hyvä, sillä nykyisen työni kanssa kaikki ylimääräinen muistaminen on työlästä.
Kello 13 pääsin vierailulle hätäkeskukseen. Eduskunta joutuu kevään kuluessa ottamaan kantaa hätäkeskusuudistukseen ja siksi oli hyvä käydä paikan päällä katsomassa, miten homma toimii. Eteläsavolainen malli on hyväksi havaittu eikä välttämättä jonkun suuren kaupungin kannalta paras malli ole meille yhtä käypänen.
Iltapäivällä kokoontui kaupunginhallitus. Ensimmäisen kahden tunnin aikana ei varsinaisella listalla päästy kovinkaan pitkälle, monta muuta tärkeää asiaa kylläkin saatiin käytyä läpi. Jouduin lähtemään kesken kokouksen pois, sillä Lomakoti Mäntyniemen johtokunnan kokous alkoi kello 17.
Loppuilta on mennyt kotihommissa ja huomisia papereita etsiessä. Olen lähdössä aamujunalla Joensuuhun (Kouvolan kautta!) ja huomasin, että sieltä ei pääse illalla pois. Joudun siis menemään Helsingin kautta ja palaamaan kotiin keskiviikkona. Se siitä julkisen liikenteen toimivuudesta periferiassa.
maanantaina, tammikuuta 21, 2008
sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008
Neuvoa-antavat
Nyt on päästy keskustelussa oikein vauhtiin. Kaikki haluavat ottaa kantaa siihen, tulisiko puolueenjohtoa valittaessa järjestää neuvoa-antava äänestys. Ilman muuta tulisi. SDP:ssä on paljon jäseniä, jotka haluaisivat päästä vaikuttamaan tärkeisiin puheenjohtajavalintoihin. Tällä hetkellä valinnan tekevät puoluekokoukseen erikseen valittavat henkilöt.
Avoimeen ja uudistuvaan liikkeeseen mielestäni kuuluu se, että jäsenistöä kuultaisiin aidosti. Tiedän, että tällaisella neuvoa-antavalla jäsenäänestyksellä on perusjäsenten joukossa kannatusta. Nykyaikana kaikenlainen mielipiteen ja kannanilmaisu on tehty erilaisilla teknisillä vempaimilla helpoksi ja senkin takia ihmiset ovat tottuneet ottamaan kantaa muulloinkin kuin pelkästään vain vaaleissa.
Sillä, että juuri SDP:ssä aloitettaisiin ensimmäisenä uusi käytäntö johtajia valittaessa olisi takuulla myönteinen vaikutus meidän imagoomme. Ymmärtääkseni sitä kaikki tässä puolueessa haluavat olla parantamassa. Sulkemalla tämän mahdollisuuden pois pelistä, annamme toisille puolueille liian hyvän sauman omien kannatuslukujensa korottamiseen meidän kustannuksellamme.
Tämä sateinen päivä on kulkunut mukavasti sisällä huomisia kokouspapereita lueskellen. Iltapäivällä huushollissa oli kyllä hirveä hulabaloo, kun Onni juhli kymmenen kaverinsa kanssa syntymäpäiviään. 9 -vuotias Onni oli tyytyväinen päivään !
Avoimeen ja uudistuvaan liikkeeseen mielestäni kuuluu se, että jäsenistöä kuultaisiin aidosti. Tiedän, että tällaisella neuvoa-antavalla jäsenäänestyksellä on perusjäsenten joukossa kannatusta. Nykyaikana kaikenlainen mielipiteen ja kannanilmaisu on tehty erilaisilla teknisillä vempaimilla helpoksi ja senkin takia ihmiset ovat tottuneet ottamaan kantaa muulloinkin kuin pelkästään vain vaaleissa.
Sillä, että juuri SDP:ssä aloitettaisiin ensimmäisenä uusi käytäntö johtajia valittaessa olisi takuulla myönteinen vaikutus meidän imagoomme. Ymmärtääkseni sitä kaikki tässä puolueessa haluavat olla parantamassa. Sulkemalla tämän mahdollisuuden pois pelistä, annamme toisille puolueille liian hyvän sauman omien kannatuslukujensa korottamiseen meidän kustannuksellamme.
Tämä sateinen päivä on kulkunut mukavasti sisällä huomisia kokouspapereita lueskellen. Iltapäivällä huushollissa oli kyllä hirveä hulabaloo, kun Onni juhli kymmenen kaverinsa kanssa syntymäpäiviään. 9 -vuotias Onni oli tyytyväinen päivään !
perjantaina, tammikuuta 18, 2008
Potkua peliin!
Puolueemme puheenjohtajapeli on siis alkanut. Viime viikonloppuna puheenjohtajakilpaan ilmoittautui Erkki Tuomioja. Hänen mukaantulonsa on erittäin tervetullutta. Olen vuosien ajan seurannut Tuomiojan lausuntoja ja kirjoituksia ja mielestäni hänen arvomaailmansa on puolueemme perinteisten arvojen mukaista. Lyhyen työtoveruutemme aikana olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että hän on ylivoimaisesti ryhmämme älykkäintä siipeä.
Erityisen vaikuttunut olin viime keväänä, kun Tallinnassa oli meneillään ns. patsasjupakka ja Tuomioja piti ryhmässämme siitä tilannekatsauksen. Hän taitavasti nivoi yhteen Viron historian, kehityksen ja nykypäivän ongelmat. Sitä pohdiskelua ja asiantuntemusta oli ilo kuunnella.
Tuomiojan lähteminen mukaan puheenjohtajapeliin ei sinänsä yllättänyt. Muutamien kollegoiden kanssa asiaa hiukan uumoilimme eduskunnan karaoke- ja tanssikerhon pikkujouluissa. Lyhyen visiittini aikana em. pikkujouluissa tunsin olevani totaalisen väärässä paikassa ja vielä enemmän niin näytti olevan edustaja Tuomioja hengaillessaan meidän ryhmän karaokevirtuoosien kanssa.
Puolueen puheenjohtaja valitaan kesäkuussa. Mielestäni ei ole kohtuutonta se, että kaikki paikalle haluavat ilmoittautuisivat mahdollisimman pian mukaan. Avoin ja julkinenkin keskustelu johtopaikoista ei voi olla kenellekään eikä varsinkaan puolueellemme haitaksi. Kentällä ihmiset ainakin tuntuvat haluavan asiasta keskustella. Lopputuloksen kannalta on hyvä, mikäli ehdokkaita on useita, jolloin voitaisiin käydä aito valinta erilaisten johtajien välillä.
SDP:llä on menossa ns. uudistumisprosessi. Prosessin onnistuneeksi läpiviemiseksi tarvitaan puolueen väkeä. Uudistuminen ei voi tapahtua byrokraattisesti eikä ainoastaan hyvien suunnitelmien välityksellä. Uudistumiseen tarvitsemme puheenjohtajan, joka saa vakuutettua jäsenistön joka kolkalla Suomea.
Tähän vakuuttamiseen tarvitaan aikaa ja siitäkin syystä olisi hyvä, että ehdokkaat tulisivat reilusti esiin ja jalkautuisivat ihmisten pariin, jotta saataisiin muodostettua kaikista ehdokkaista mahdollisimman kattava käsitys. Valintatilanne kesäkuun puoluekokouksessa olisi puoluekokousedustajille silloin helppo ja ns. junttaaminen jäisi kenties vähemmälle.
Itse toivon, että mukaan peliin lähtisi myös naisia. Meillä on ensimmäistä kertaa ryhmässä tilanne, jossa on naisia enemmän kuin miehiä. Kansalaiset ovat ympäri maata luottaneet meihin naisiin ja tämä luottamuksenosoitus on otettava vakavasti. Lisäksi meidän ryhmässä on eniten noin 30-40 vuotiaita naisia. Olisi outoa, mikäli tästä joukosta ei löydy varteenotettavaa puheenjohtajaa!
Mielestäni tällaisia kriteerit täyttäviä henkilöitä löytyy useitakin. Toivon erityisesti, että Jutta Urpilainen lähtee rohkeasti peliin. Hän on nyt toista kauttaan eduskunnassa ja erittäin pätevä ja asioihin perehtyvä nykyaikainen nainen. Ei voi olla niin, että juuri meidän puolueessa tulee kuluttaa penkkejä vuosikymmenien ajan ennen kuin on "pätevä" joihinkin vastuullisiin tehtäviin. Normaali, korkeakoulututkinnon suorittanut aikuinen ihminen pystyy nopeasti omaksumaan uusia asioita silloin, kun motivaatio ja muiden tuki ovat takana.
Kukaan ei ollut kuullutkaan siilinjärveläisestä kolmekymppisestä kansanedustajasta ennen kuin hänestä tuli Kokoomuksen puheenjohtaja. Kun Matti Vanhanen aloitti pääministerinä, hän oli oman vaalipiirinsä ulkopuolella ihan yhtä tuntematon kuin Katainen. Kumpikaan ei myöskään ollut toiminut ministerinä aiemmin. Rohkeita vetoja, joilla molemmat puolueet ovat onnistuneet kasvattamaan suosiotaan.
Olisiko nyt SDP:llä tarpeeksi huono tilanne, että kykenisimme rohkeisiin ratkaisuihin? Mielestäni näin on ja kannan aidosti huolta siitä, miten tälle vanhalle ja kunniakkaalle työväepuolueelle käy, mikäli hukkaamme tämän mahdollisuuden nyt. Yhtä aito on huoleni kansalaisista, mikäli kovat oikeistolaiset arvot saavat noro-viruksen tavoin jyllätä maassa jatkossakin. Näin tulee käymään, jos SDP ei kykene palaamaan arvopuolueeksi ja saamaan sitä kautta kannatustaan kasvatettua.
Erityisen vaikuttunut olin viime keväänä, kun Tallinnassa oli meneillään ns. patsasjupakka ja Tuomioja piti ryhmässämme siitä tilannekatsauksen. Hän taitavasti nivoi yhteen Viron historian, kehityksen ja nykypäivän ongelmat. Sitä pohdiskelua ja asiantuntemusta oli ilo kuunnella.
Tuomiojan lähteminen mukaan puheenjohtajapeliin ei sinänsä yllättänyt. Muutamien kollegoiden kanssa asiaa hiukan uumoilimme eduskunnan karaoke- ja tanssikerhon pikkujouluissa. Lyhyen visiittini aikana em. pikkujouluissa tunsin olevani totaalisen väärässä paikassa ja vielä enemmän niin näytti olevan edustaja Tuomioja hengaillessaan meidän ryhmän karaokevirtuoosien kanssa.
Puolueen puheenjohtaja valitaan kesäkuussa. Mielestäni ei ole kohtuutonta se, että kaikki paikalle haluavat ilmoittautuisivat mahdollisimman pian mukaan. Avoin ja julkinenkin keskustelu johtopaikoista ei voi olla kenellekään eikä varsinkaan puolueellemme haitaksi. Kentällä ihmiset ainakin tuntuvat haluavan asiasta keskustella. Lopputuloksen kannalta on hyvä, mikäli ehdokkaita on useita, jolloin voitaisiin käydä aito valinta erilaisten johtajien välillä.
SDP:llä on menossa ns. uudistumisprosessi. Prosessin onnistuneeksi läpiviemiseksi tarvitaan puolueen väkeä. Uudistuminen ei voi tapahtua byrokraattisesti eikä ainoastaan hyvien suunnitelmien välityksellä. Uudistumiseen tarvitsemme puheenjohtajan, joka saa vakuutettua jäsenistön joka kolkalla Suomea.
Tähän vakuuttamiseen tarvitaan aikaa ja siitäkin syystä olisi hyvä, että ehdokkaat tulisivat reilusti esiin ja jalkautuisivat ihmisten pariin, jotta saataisiin muodostettua kaikista ehdokkaista mahdollisimman kattava käsitys. Valintatilanne kesäkuun puoluekokouksessa olisi puoluekokousedustajille silloin helppo ja ns. junttaaminen jäisi kenties vähemmälle.
Itse toivon, että mukaan peliin lähtisi myös naisia. Meillä on ensimmäistä kertaa ryhmässä tilanne, jossa on naisia enemmän kuin miehiä. Kansalaiset ovat ympäri maata luottaneet meihin naisiin ja tämä luottamuksenosoitus on otettava vakavasti. Lisäksi meidän ryhmässä on eniten noin 30-40 vuotiaita naisia. Olisi outoa, mikäli tästä joukosta ei löydy varteenotettavaa puheenjohtajaa!
Mielestäni tällaisia kriteerit täyttäviä henkilöitä löytyy useitakin. Toivon erityisesti, että Jutta Urpilainen lähtee rohkeasti peliin. Hän on nyt toista kauttaan eduskunnassa ja erittäin pätevä ja asioihin perehtyvä nykyaikainen nainen. Ei voi olla niin, että juuri meidän puolueessa tulee kuluttaa penkkejä vuosikymmenien ajan ennen kuin on "pätevä" joihinkin vastuullisiin tehtäviin. Normaali, korkeakoulututkinnon suorittanut aikuinen ihminen pystyy nopeasti omaksumaan uusia asioita silloin, kun motivaatio ja muiden tuki ovat takana.
Kukaan ei ollut kuullutkaan siilinjärveläisestä kolmekymppisestä kansanedustajasta ennen kuin hänestä tuli Kokoomuksen puheenjohtaja. Kun Matti Vanhanen aloitti pääministerinä, hän oli oman vaalipiirinsä ulkopuolella ihan yhtä tuntematon kuin Katainen. Kumpikaan ei myöskään ollut toiminut ministerinä aiemmin. Rohkeita vetoja, joilla molemmat puolueet ovat onnistuneet kasvattamaan suosiotaan.
Olisiko nyt SDP:llä tarpeeksi huono tilanne, että kykenisimme rohkeisiin ratkaisuihin? Mielestäni näin on ja kannan aidosti huolta siitä, miten tälle vanhalle ja kunniakkaalle työväepuolueelle käy, mikäli hukkaamme tämän mahdollisuuden nyt. Yhtä aito on huoleni kansalaisista, mikäli kovat oikeistolaiset arvot saavat noro-viruksen tavoin jyllätä maassa jatkossakin. Näin tulee käymään, jos SDP ei kykene palaamaan arvopuolueeksi ja saamaan sitä kautta kannatustaan kasvatettua.
torstaina, tammikuuta 17, 2008
Suo siellä, vetelä täällä
Loma on nyt vietetty ja meillä oli oikein mukavaa. Nauroimme ja nukuimme paljon. Onni nautti pikkupojan elämästä auringon ja vesielämän kera. Illalla saavuimme Helsinkiin, jossa arki tänä aamuna alkoi oikein toden teolla. Ei olisi harmaampaa, tuulisempaa ja sateisempaa päivää voinut olla!
Aamulla kävin työhuoneessani läpi posteja ja tulevia tapahtumia. Luonnonvarainneuvoston ja sen ympäristö- ja energiajaoston kokoukset olivat tänään ja pitkin eduskuntatalon käytäviä kopistellessani huomasin, kuinka voi olla mahdollista että siinä talossa ei kerta kaikkiaan pysty kävelemään hitaasti!!! Liekö syy korvieni välissä vai kauniissa kiiltävissä lattioissa...
Luonnonvarainneuvoston jaostossa keskustelussa oli mm. pian liikkeelle lähtevä kansallinen suo- ja turveohjelma, jonka tarpeellisuudesta ja sisällöstä ylipäänsäkin ollaan ilmeisen kahta mieltä. Myös tutkimustulokset ovat ristiriitaisia siinä, kuinka ympäristöystävällistä ja millä aikavälillä turpeen jalostaminen on. Mielenkiintoinen ja tärkeä asia, onhan Suomella suuret mahdollisuudet olla turpeen käytössä edelläkävijänä, jos niin halutaan. Tulee mieleen sanonta: "suo siellä, vetelä täällä".
Iltapäivällä pääsimme täydellä autolla lähtemään kohti kotia. Kello 18 alkaa kirjaston Mikkeli-salissa uuden Pro Mikkeli -liikkeen järjestämä tilaisuus, johon meitä luottamushenkilöitä on paikalle kutsuttu. Aiheena lienee sosiaalitoimeen liittyvät asiat. Toivottavasti moni meistä pääsee paikalle.
Viikon aikana on ehtinyt lehtien mukaan tapahtua vaikka mitä. Sorruin nimittäin matkalla siihen, että ostin suomalaisia sanomalehtiä aina kun kohdalle sattui eli uutispimennossa en ole ollut. Tekisi mieli kommentoida montaakin asiaa ihan heti, mutta urakoin ensin rauhassa kaikki tapahtumat ja sanomiset lehdistä ja palaan sitten vasta asiaan.
Aamulla kävin työhuoneessani läpi posteja ja tulevia tapahtumia. Luonnonvarainneuvoston ja sen ympäristö- ja energiajaoston kokoukset olivat tänään ja pitkin eduskuntatalon käytäviä kopistellessani huomasin, kuinka voi olla mahdollista että siinä talossa ei kerta kaikkiaan pysty kävelemään hitaasti!!! Liekö syy korvieni välissä vai kauniissa kiiltävissä lattioissa...
Luonnonvarainneuvoston jaostossa keskustelussa oli mm. pian liikkeelle lähtevä kansallinen suo- ja turveohjelma, jonka tarpeellisuudesta ja sisällöstä ylipäänsäkin ollaan ilmeisen kahta mieltä. Myös tutkimustulokset ovat ristiriitaisia siinä, kuinka ympäristöystävällistä ja millä aikavälillä turpeen jalostaminen on. Mielenkiintoinen ja tärkeä asia, onhan Suomella suuret mahdollisuudet olla turpeen käytössä edelläkävijänä, jos niin halutaan. Tulee mieleen sanonta: "suo siellä, vetelä täällä".
Iltapäivällä pääsimme täydellä autolla lähtemään kohti kotia. Kello 18 alkaa kirjaston Mikkeli-salissa uuden Pro Mikkeli -liikkeen järjestämä tilaisuus, johon meitä luottamushenkilöitä on paikalle kutsuttu. Aiheena lienee sosiaalitoimeen liittyvät asiat. Toivottavasti moni meistä pääsee paikalle.
Viikon aikana on ehtinyt lehtien mukaan tapahtua vaikka mitä. Sorruin nimittäin matkalla siihen, että ostin suomalaisia sanomalehtiä aina kun kohdalle sattui eli uutispimennossa en ole ollut. Tekisi mieli kommentoida montaakin asiaa ihan heti, mutta urakoin ensin rauhassa kaikki tapahtumat ja sanomiset lehdistä ja palaan sitten vasta asiaan.
maanantaina, tammikuuta 07, 2008
Luontevaa liikkumista
Opetusministeri Sarkomaa esittää, että kouluihin tulisi saada lisää liikuntatunteja. Oikein kannatettava ja hyvä ajatus. Tänä päivänä lapset liikkuvat entistä vähemmän ja sen kyllä huomaa. Ennen kuin pakkoliikuntaa kouluihin saadaan järjestettyä, tulisi kuitenkin tehdä ne pienet asiat koululaisten jaksamisen lisäämiseksi, jotka eivät maksa mitään.
Monelle vanhemmalle voi olla yllätys se, että nykyisin yläkoululaisten ja lukiolaisten ei TARVITSE viettää välituntejaan ulkona. On aivan sallittua ja hyväksyttyä se, että oppilaat loveksivat myssyt korvilla tunkkaisissa käytävissä oppituntien välisen ajan sen sijaan, että käytäisi edes hetken ulkona haukkaamassa happea. Sen kyllä huomaa keskittymiskyvyssä ja jaksamisessa.
Harrastuksiin lapset kuljetetaan autoilla silloinkin, kun omat jalat ja kyvyt antaisivat mahdollisuuden turvalliseen liikkumiseen kodin ja harrastuspaikan välillä. Aamuisin koulujen ympärillä käy hirvittävä kuhina, kun vanhemmat tuovat teini-ikäisiä lapsiaan unenpöpperössä kouluun. Ensimmäiset oppitunnit menevät heräillessä ja oppimiskyky ei voi olla kovin korkealla.
Jokaisen aikuisen niin kotona kuin koulussakin tulisi ottaa lapsista vastuu ja heidän terveytensä nimissä, jopa pientä pakkoa käyttäen, ohjata heidät raittiiseen ilmaan ja luonnolliseen liikkumiseen. Ulkoilu ja normaali hyötyliikunta tekee hyvää aikuisille, niin myös kaikille lapsille ja nuorille .
Monelle vanhemmalle voi olla yllätys se, että nykyisin yläkoululaisten ja lukiolaisten ei TARVITSE viettää välituntejaan ulkona. On aivan sallittua ja hyväksyttyä se, että oppilaat loveksivat myssyt korvilla tunkkaisissa käytävissä oppituntien välisen ajan sen sijaan, että käytäisi edes hetken ulkona haukkaamassa happea. Sen kyllä huomaa keskittymiskyvyssä ja jaksamisessa.
Harrastuksiin lapset kuljetetaan autoilla silloinkin, kun omat jalat ja kyvyt antaisivat mahdollisuuden turvalliseen liikkumiseen kodin ja harrastuspaikan välillä. Aamuisin koulujen ympärillä käy hirvittävä kuhina, kun vanhemmat tuovat teini-ikäisiä lapsiaan unenpöpperössä kouluun. Ensimmäiset oppitunnit menevät heräillessä ja oppimiskyky ei voi olla kovin korkealla.
Jokaisen aikuisen niin kotona kuin koulussakin tulisi ottaa lapsista vastuu ja heidän terveytensä nimissä, jopa pientä pakkoa käyttäen, ohjata heidät raittiiseen ilmaan ja luonnolliseen liikkumiseen. Ulkoilu ja normaali hyötyliikunta tekee hyvää aikuisille, niin myös kaikille lapsille ja nuorille .
sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008
Aurinkoinen vire
Ihanissa auringonpaisteisissa pakkaspäivissä on huonotkin puolensa; on vaikea pysytellä sisällä. Tänäänkin on paljon sisähommia jouluviritysten pois korjaamisessa ja pyykinpesussa. Pitkän aamulenkin jälkeen voi hetken olla sisällä, mutta iltapäivällä on vielä uusi lenkki heitettävä.
Perjantaina olimme siis maakunnan kansanedustajien (tosin vain neljä) kanssa monessa eri tilaisuudessa, joissa saimme tarpeellista ja uutta tietoa erilaisista asioista. Itselleni oli mieluisinta kuultavaa se, minkälaisia tuloksia toisen asteen koulutusrintamalla ollaan saatu aikaan ns. koulupudokkaiden osalta. Sinänsä nämä hankkeet olivat tuttuja, olinhan aikaisemmin koulutuskuntayhtymän hallituksen jäsenenä ja silloin sain perehtyä näihinkin asioihin.
Liian monta kertaa on tuntunut siltä, että erilaisilla hankkeilla ei ole juurikaan mitään merkitystä ja hankkeita pidetään yllä pelkästään niiden itsensä vuoksi. Senkin takia oli hyvä nähdä, että näillä muutamilla sinänsä yksinkertaisilla ideoilla ollaan saatu konkreettisesti parannettua useiden nuorten elämää. Hyvä Esedu ja tehokkaat naiset siellä!
Päivänä muutamana olen lukenut paikallislehteämme Länsi-Savoa erityisen tyytyväisenä. Monessa jutussa ja pääkirjoituksessa on ollut jotenkin positiivinen vire. Toki asiatkin ovat olleet sellaisia, että niistä on ollut mahdollista kirjoittaa myönteisesti, mutta lähes kaikista asioista voi löytää myönteisiä näkökulmia.
Vilkasta keskustelua on myös mielipidepalstalla käyty mm. kaupunginorkesterin kohtalosta. Viime valtuustossa tehtiin esitys kaupunginorkesterin lakkauttamisesta. Mielipiteitä on tietenkin puolesta ja vastaan. Itse kallistun luonnollisestikin sille kannalle, että myös hengen ravintoa tulee kuntalaisille olla tarjolla. En ole mitenkään asiantuntija klassisessa musiikissa enkä itse ole orkesteria kaivannut, mutta erilaisia tapoja kulttuurin harrastamiseksi täytyy kaupunginkin olla mahdollistamassa.
Tulevalla viikolla maanantai ja tiistai ovat taas tohinaa täynnä. On ollut mukavaa huomata se, kuinka ihmiset ovat aloittaneet uuden vuoden tehokkaasti ja meitä kansanedustajia halutaan istuntovapaan aikana tavata ympäri maakuntaa. Monen muun kollegan tavoin olen varannut tammikuussa itselleni yhden kokonaisen lomaviikon. Lähdemme Onnin ja äitini kanssa ensi keskiviikkona lomamatkalle Espanjaan. Mielestäni olemme kaikki tämän loman ansainneet.
Perjantaina olimme siis maakunnan kansanedustajien (tosin vain neljä) kanssa monessa eri tilaisuudessa, joissa saimme tarpeellista ja uutta tietoa erilaisista asioista. Itselleni oli mieluisinta kuultavaa se, minkälaisia tuloksia toisen asteen koulutusrintamalla ollaan saatu aikaan ns. koulupudokkaiden osalta. Sinänsä nämä hankkeet olivat tuttuja, olinhan aikaisemmin koulutuskuntayhtymän hallituksen jäsenenä ja silloin sain perehtyä näihinkin asioihin.
Liian monta kertaa on tuntunut siltä, että erilaisilla hankkeilla ei ole juurikaan mitään merkitystä ja hankkeita pidetään yllä pelkästään niiden itsensä vuoksi. Senkin takia oli hyvä nähdä, että näillä muutamilla sinänsä yksinkertaisilla ideoilla ollaan saatu konkreettisesti parannettua useiden nuorten elämää. Hyvä Esedu ja tehokkaat naiset siellä!
Päivänä muutamana olen lukenut paikallislehteämme Länsi-Savoa erityisen tyytyväisenä. Monessa jutussa ja pääkirjoituksessa on ollut jotenkin positiivinen vire. Toki asiatkin ovat olleet sellaisia, että niistä on ollut mahdollista kirjoittaa myönteisesti, mutta lähes kaikista asioista voi löytää myönteisiä näkökulmia.
Vilkasta keskustelua on myös mielipidepalstalla käyty mm. kaupunginorkesterin kohtalosta. Viime valtuustossa tehtiin esitys kaupunginorkesterin lakkauttamisesta. Mielipiteitä on tietenkin puolesta ja vastaan. Itse kallistun luonnollisestikin sille kannalle, että myös hengen ravintoa tulee kuntalaisille olla tarjolla. En ole mitenkään asiantuntija klassisessa musiikissa enkä itse ole orkesteria kaivannut, mutta erilaisia tapoja kulttuurin harrastamiseksi täytyy kaupunginkin olla mahdollistamassa.
Tulevalla viikolla maanantai ja tiistai ovat taas tohinaa täynnä. On ollut mukavaa huomata se, kuinka ihmiset ovat aloittaneet uuden vuoden tehokkaasti ja meitä kansanedustajia halutaan istuntovapaan aikana tavata ympäri maakuntaa. Monen muun kollegan tavoin olen varannut tammikuussa itselleni yhden kokonaisen lomaviikon. Lähdemme Onnin ja äitini kanssa ensi keskiviikkona lomamatkalle Espanjaan. Mielestäni olemme kaikki tämän loman ansainneet.
torstaina, tammikuuta 03, 2008
Uusi vuosi, uudet kujeet
Nyt on siis vuosi vaihtunut ja on minunkin aika palata sorvin ääreen. Joulun vietin pienen perheeni kanssa rauhallisesti kotona. Oli mukavaa vastaanottaa sukulaisten ja ystävien vierailuja. Jouluvalmistelut ehdimme äitini kanssa tehdä vallan mainiosti, vaikka kotiuduin Helsingistä vasta lauantaina 22.12. Oli hyvä huomata, että joulu tulee vähän vähemmälläkin hössöttämisellä.
Parasta joulunpyhissä oli tietenkin lasten jännittäminen ja riemuitseminen. Omalta kannaltani parasta oli kiireettömyys ja joutilaisuus. Olinkin monta päivää ihan pelkästään sisällä ja lueskelin kirjoja ja kuuntelin musiikkia. Oman haikeutensa jouluun toki toi hautausmaalla käynti; ensimmäinen joulu, kun kynttilän oman läheiseni muistoksi sytytin.
Uuden vuoden vaihtuminen oli meillä keskittynyt 8-vuotiaan pojan rakettihulluuteen. Monta päivää suunniteltiin ja neuvoteltiin, mitä raketteja ja papatteja hankitaan ja kuinka paljon. Minun puolestani kaupungin järjestämät ilotulitukset riittäisivät vallan mainiosti, mutta pienet pojat ovat vähän toista mieltä.
Onnin isä oli tänä vuonna sen verran kiireinen, että ei ehtinyt raketteja ampumaan, mutta onneksi perheessä ja ystäväpiirissä on auttavaisia miehiä, jotka huolehtivat myös Onnin rakettien sytyttämisestä. Tässä asiassa turvaudun mielelläni miesten osaamiseen. Pojat olivat illasta innoissaan!
Loman aikana olen minäkin ehtinyt kelailla viime vuotta. Täytyy todeta, että vuosi 2007 oli elämäni tapahtumarikkain ja kummallisin vuosi. Paljon muutoksia niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Lähes kaikki muutokset ovat kuitenkin osoittautuneet myönteisiksi.
Väkisinkin olen miettinyt sitä, kuinka tämä muutosten vuosi on vaikuttanut lapseen ja nyt voin helpottuneena todeta, että totuttelemisen jälkeen on Onnin elämä varsin tasapainoisen ja onnellisen oloista.
Käsitystäni vahvistaa myös se, että joulutodistuksessa rastit olivat ihan "oikeilla kohdillaan" eli poika on tunnilla erittäin aktiivinen ja vuorovaikutussuhteet kunnossa. Kavereita ja toimintaa siis riittää. Paras todiste meidän pärjäämisestä tuli kuitenkin lapsen suusta: "Äiti, onpa mukavaa kun sinä olet nykyisin aina niin hyvällä tuulella".
Tämä tammikuu on siis eduskunnassa istuntovapaata eli kokoukset ja täysistunnot alkavat pyöriä 4.2. Koko kuukautta emme kuitenkaan voi lomailla. Kalenteri on täyttynyt jo aika hyvin erilaisista tapaamisista ympäri maakuntaa. Tänään olin Mikaelissa juhlistamassa Maavoimien esikunnan aloittamista Mikkelissä. Juhla oli arvokas ja arvovaltainen, olihan myös Tasavallan Presidentti tilaisuudessa läsnä.
Huomenna perjantaina meillä kuudella eteläsavolaisella edustajalla on yhteisiä tapaamisia Mikkelissä. Tapaamme erilaisia tahoja aamuvarhaisesta iltaan asti. Perjantai-iltana ovat perinteiset kaupunginhallituksen vuoden päättäjäisillalliset ja lauantaina maaherran järjestämä uuden vuoden vastaanotto. Nämä iltamenot ovat niitä, joista perheellisen on ensimmäisenä tingittävä. Ymmärrän kyllä sen, että kansanedustajan työhön kuuluvat tietyt iltatilaisuudet, mutta joka ilta ei voi kotoa olla poissa.
Toivotan tässä uuden vuoden ensimmäisessä blogissani kaikille oikein menestyksekästä vuotta! Kiitän samalla kaikkia niistä korteista, sähköposteista ja tekstiviesteistä, niin joulun kuin vuodenvaihteenkin osalta, joita olen saanut. Mukava huomata, että ihmiset muistavat. Tästä alkaa uusi toimintavuosi, jota toivottavasti voi jälkikäteen arvioida myönteisesti.
Parasta joulunpyhissä oli tietenkin lasten jännittäminen ja riemuitseminen. Omalta kannaltani parasta oli kiireettömyys ja joutilaisuus. Olinkin monta päivää ihan pelkästään sisällä ja lueskelin kirjoja ja kuuntelin musiikkia. Oman haikeutensa jouluun toki toi hautausmaalla käynti; ensimmäinen joulu, kun kynttilän oman läheiseni muistoksi sytytin.
Uuden vuoden vaihtuminen oli meillä keskittynyt 8-vuotiaan pojan rakettihulluuteen. Monta päivää suunniteltiin ja neuvoteltiin, mitä raketteja ja papatteja hankitaan ja kuinka paljon. Minun puolestani kaupungin järjestämät ilotulitukset riittäisivät vallan mainiosti, mutta pienet pojat ovat vähän toista mieltä.
Onnin isä oli tänä vuonna sen verran kiireinen, että ei ehtinyt raketteja ampumaan, mutta onneksi perheessä ja ystäväpiirissä on auttavaisia miehiä, jotka huolehtivat myös Onnin rakettien sytyttämisestä. Tässä asiassa turvaudun mielelläni miesten osaamiseen. Pojat olivat illasta innoissaan!
Loman aikana olen minäkin ehtinyt kelailla viime vuotta. Täytyy todeta, että vuosi 2007 oli elämäni tapahtumarikkain ja kummallisin vuosi. Paljon muutoksia niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Lähes kaikki muutokset ovat kuitenkin osoittautuneet myönteisiksi.
Väkisinkin olen miettinyt sitä, kuinka tämä muutosten vuosi on vaikuttanut lapseen ja nyt voin helpottuneena todeta, että totuttelemisen jälkeen on Onnin elämä varsin tasapainoisen ja onnellisen oloista.
Käsitystäni vahvistaa myös se, että joulutodistuksessa rastit olivat ihan "oikeilla kohdillaan" eli poika on tunnilla erittäin aktiivinen ja vuorovaikutussuhteet kunnossa. Kavereita ja toimintaa siis riittää. Paras todiste meidän pärjäämisestä tuli kuitenkin lapsen suusta: "Äiti, onpa mukavaa kun sinä olet nykyisin aina niin hyvällä tuulella".
Tämä tammikuu on siis eduskunnassa istuntovapaata eli kokoukset ja täysistunnot alkavat pyöriä 4.2. Koko kuukautta emme kuitenkaan voi lomailla. Kalenteri on täyttynyt jo aika hyvin erilaisista tapaamisista ympäri maakuntaa. Tänään olin Mikaelissa juhlistamassa Maavoimien esikunnan aloittamista Mikkelissä. Juhla oli arvokas ja arvovaltainen, olihan myös Tasavallan Presidentti tilaisuudessa läsnä.
Huomenna perjantaina meillä kuudella eteläsavolaisella edustajalla on yhteisiä tapaamisia Mikkelissä. Tapaamme erilaisia tahoja aamuvarhaisesta iltaan asti. Perjantai-iltana ovat perinteiset kaupunginhallituksen vuoden päättäjäisillalliset ja lauantaina maaherran järjestämä uuden vuoden vastaanotto. Nämä iltamenot ovat niitä, joista perheellisen on ensimmäisenä tingittävä. Ymmärrän kyllä sen, että kansanedustajan työhön kuuluvat tietyt iltatilaisuudet, mutta joka ilta ei voi kotoa olla poissa.
Toivotan tässä uuden vuoden ensimmäisessä blogissani kaikille oikein menestyksekästä vuotta! Kiitän samalla kaikkia niistä korteista, sähköposteista ja tekstiviesteistä, niin joulun kuin vuodenvaihteenkin osalta, joita olen saanut. Mukava huomata, että ihmiset muistavat. Tästä alkaa uusi toimintavuosi, jota toivottavasti voi jälkikäteen arvioida myönteisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)