Eilen vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Kukkakauppiaille ainakin näytti päivä olevan menestys. Ovathan useat näistä pienyrittäjistä juuri naisia, joten mikäpä sen mukavampaa. Itsekin toimitin tulppaanikimput muutamille tärkeille naisilleni ja tuntuivatpa nuo ilahtuneen.
Ainakin kerran vuoteen on naisilla oikeus olla esillä. Alunperin on naistenpäivän merkitys on tietenkin ollut vähän vakavampi. On eletty aikoja, jolloin naisten tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa ei ole ollut itsestäänselvää eikä naisten itsemäärämisoikeutta ole pidetty kovinkaan tärkeänä.
Suomessa olemme näissä asioissa edistyneet nopeasti. Ei nimittäin ole kovinkaan kauaa siitäkään, kun naisten asioista perheissä päättivät joko isät tai veljet. Opiskeluoikeuksia tytöille ja naisille kyseenalaistettin vielä reilut sata vuotta sitten myös yhteiskunnan taholta. Vielä 1950- luvulla oli tyypillistä, että ainoastaan perheiden pojille annettiin mahdollisuuksia korkeampaan koulutukseen.
Tänään olemme näiltä osin hyvässä vaiheessa. Jokaisella suomalaisella lapsella on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja tehdä itseään koskevia ratkaisuja tultuaan täysi-ikäiseksi. Näin ei valitettavasti ole läheskään kaikkialla maailmassa. Tästä syystä liityin eilen Suomen Unifemin jäseneksi.
sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008
Rakkauden lähettiläs
Rakkauden lähettiläs, kansanedustaja Tommy Tabermann (sd.) on tehnyt vaalien alla lupaamansa lakialoitteet rakkauden ja onnellisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa. Julkisuudessa nämä aloitteet ovat luonnollisestikin saaneet palstatilaa monta kertaa enemmän kuin monen muun edustajan toimet yhteensä.
Itse harkitsin pitkään allekirjoitanko nämä ryhmätoverin aloitteet vai en. Mielestäni ihmisten välittämistä ja onnellisuutta ei laeilla voida eikä pidä lähteä säätelemään. Laki siitä, että ihmisille annettaisiin (?) viikon palkallinen vapaa hoitaakseen parisuhdettaan kuulostaa toki kaikista palkollisista mukavalta, mutta toteutettavana aivan mahdoton.
Tärkeämpänä näkisin, että tehtäisiin tosissaan töitä sen puolesta, että ihmisten arki sujuisi paremmin. Arkea kuitenkin on elettävä suurimman osan aikaa vuodesta ja sen merkitys kaikkien hyvinvoinnin kannalta on parempi kuin mitkään ylimääräiset vapaat.
Työn ja perheen yhteensovittamiseksi on paljon tehtävissä. Vanhempainvapaiden jakaminen molemmille vanhemmille sekä näiden kustannusten oikeudenmukaisempi tasaaminen molempien työnantajien kesken olisi järkevää arjen helpottamista.
Lasten päivähoitomaksujen pitäminen kohtuullisina edesauttaa työssäkäyvien perheiden taloudellista tilannetta. Tiedetäänhän, että useiden kiristyneiden perhesuhteiden taustalla on liian tiukka taloudellinen ahdinko.
Tietenkään nämä edellä luetellut asiat ja niitä sivuavat laki- tai toimenpidealoitteet eivät ole niin mediaseksikkäitä kuin Tommyn, mutta mielestäni sisällön puolesta paljon merkityksellisempiä. Allekirjoitin kuitenkin kollegan aloitteet, sillä näin varmistan (itselleni) puheoikeuden salissa, kunhan niiden käsittely sinne aikanaan tulee.
Itse harkitsin pitkään allekirjoitanko nämä ryhmätoverin aloitteet vai en. Mielestäni ihmisten välittämistä ja onnellisuutta ei laeilla voida eikä pidä lähteä säätelemään. Laki siitä, että ihmisille annettaisiin (?) viikon palkallinen vapaa hoitaakseen parisuhdettaan kuulostaa toki kaikista palkollisista mukavalta, mutta toteutettavana aivan mahdoton.
Tärkeämpänä näkisin, että tehtäisiin tosissaan töitä sen puolesta, että ihmisten arki sujuisi paremmin. Arkea kuitenkin on elettävä suurimman osan aikaa vuodesta ja sen merkitys kaikkien hyvinvoinnin kannalta on parempi kuin mitkään ylimääräiset vapaat.
Työn ja perheen yhteensovittamiseksi on paljon tehtävissä. Vanhempainvapaiden jakaminen molemmille vanhemmille sekä näiden kustannusten oikeudenmukaisempi tasaaminen molempien työnantajien kesken olisi järkevää arjen helpottamista.
Lasten päivähoitomaksujen pitäminen kohtuullisina edesauttaa työssäkäyvien perheiden taloudellista tilannetta. Tiedetäänhän, että useiden kiristyneiden perhesuhteiden taustalla on liian tiukka taloudellinen ahdinko.
Tietenkään nämä edellä luetellut asiat ja niitä sivuavat laki- tai toimenpidealoitteet eivät ole niin mediaseksikkäitä kuin Tommyn, mutta mielestäni sisällön puolesta paljon merkityksellisempiä. Allekirjoitin kuitenkin kollegan aloitteet, sillä näin varmistan (itselleni) puheoikeuden salissa, kunhan niiden käsittely sinne aikanaan tulee.
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
Julkista yksityisyyttä...?
Nyt on vuorokausi saatu äimistellä ja kommentoida pääministerin oikeusjuttua. Eilen annettu päätös on puhututtanut paitsi mediaa, niin myös oikeusoppineita. Eduskunnan kuppilassa oli eilen iltapäivällä hirveä kuhina, kun toimittajat halusivat asiantuntevia kommentteja mm. Maria G:ltä, Timo Soinilta, Leena Harkimolta, Tommy Tabermannilta jne.
Juttelimme asiasta mekin muutamien naisten kesken. Juristikollegan näkemys oli selkeästi kriittinen annettua päätöstä kohtaan. Hän pohdiskeli sitä, kuinka yksityisyyttä poliitikoilta enää voidaan mitenkään rajata tällaisen ennakkopäätöksen jälkeen.
Itse mietiskelin lautamiesjärjestelmän järkevyyttä. Onko niin, että maallikkojäsenet ovat aina päätöksiä tehdessään tilanteiden tasalla. Tässä tapauksessa kuulostaa kauhealta ne epäilyt, että lautamiesten sympatiat olisi saatu yksinhuoltajan kyyneleiden vuoksi.
Sinkkukollegat puhuivat myös siitä, kuinka heidän mahdollisia yrityksiään solmia parisuhteita tullaan jatkossa levittelemään julkisesti. Onko tavallinen kansanedustaja yhtä suojaton kuin pääministeri...?
Samaa mieltä olimme kaikki siitä, että Vanhanen olisi menetellyt fiksusti jos olisi jättänyt asian sillensä. Nyt jutun eri vaiheita vatvotaan julkisuudessa vielä pitkään eikä tehtyjä ratkaisuja saa tässäkään tapauksessa tekemättömiksi.
Rajanvetoa yksityisten asioiden esittelyssä joutuu meistä edustajista jokainen miettimään. Antaessaan julkisuudelle jotakin, täytyy olla valmis myös kestämään ne ei niin mukavat julkisuuden puolet.
Itse olen valinnut oman elämäni suhteen varsin avoimen linjan. Pikkukaupungin ihmisenä tiedän, että kansanedustajan yksityiselämä kiinnostaa ja siitä puhutaan joka tapauksessa. Pidän parempana kertoa asioista blogissani avoimesti, silloin ainakin asioiden oikea laita on kaikkien tiedossa. Niin sanotun hevosmiesten tietotoimiston jutut voivat näin ollen jäädä omaan arvoonsa.
Juttelimme asiasta mekin muutamien naisten kesken. Juristikollegan näkemys oli selkeästi kriittinen annettua päätöstä kohtaan. Hän pohdiskeli sitä, kuinka yksityisyyttä poliitikoilta enää voidaan mitenkään rajata tällaisen ennakkopäätöksen jälkeen.
Itse mietiskelin lautamiesjärjestelmän järkevyyttä. Onko niin, että maallikkojäsenet ovat aina päätöksiä tehdessään tilanteiden tasalla. Tässä tapauksessa kuulostaa kauhealta ne epäilyt, että lautamiesten sympatiat olisi saatu yksinhuoltajan kyyneleiden vuoksi.
Sinkkukollegat puhuivat myös siitä, kuinka heidän mahdollisia yrityksiään solmia parisuhteita tullaan jatkossa levittelemään julkisesti. Onko tavallinen kansanedustaja yhtä suojaton kuin pääministeri...?
Samaa mieltä olimme kaikki siitä, että Vanhanen olisi menetellyt fiksusti jos olisi jättänyt asian sillensä. Nyt jutun eri vaiheita vatvotaan julkisuudessa vielä pitkään eikä tehtyjä ratkaisuja saa tässäkään tapauksessa tekemättömiksi.
Rajanvetoa yksityisten asioiden esittelyssä joutuu meistä edustajista jokainen miettimään. Antaessaan julkisuudelle jotakin, täytyy olla valmis myös kestämään ne ei niin mukavat julkisuuden puolet.
Itse olen valinnut oman elämäni suhteen varsin avoimen linjan. Pikkukaupungin ihmisenä tiedän, että kansanedustajan yksityiselämä kiinnostaa ja siitä puhutaan joka tapauksessa. Pidän parempana kertoa asioista blogissani avoimesti, silloin ainakin asioiden oikea laita on kaikkien tiedossa. Niin sanotun hevosmiesten tietotoimiston jutut voivat näin ollen jäädä omaan arvoonsa.
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Vaalitilaisuus
Eilen olin pitkästä aikaa vaalitilaisuudessa. Mikkelin sd. kunnallisjärjestö järjesti avoimen yleisötilaisuuden, jossa tarkoituksena oli esitellä puheenjohtajaehdokas Miapetra Kumpula-Natri. Tilaisuudessa toki esiteltiin vähän muutakin, mutta ehkä se oli tarpeen.
Itse olin vaihteeksi yleisön joukossa. Aiemmin olen tottunut olemaan naama yleisöön päin, mutta tällä kertaa katselin esitystä penkiltä muiden joukossa. Järjestäjillä ei ollut tarvetta kysyä maakunnan ainoalta demariedustajalta mitään.
Otin tilaisuuden opin kannalta. Katselin kriittisesti järjestelyjä, esiintymisiä ja tekniikkaa. Monta hyvää havaintoa tulikin tehtyä. Yleisöä oli kolmisenkymmentä ja kysymyksiä ehdokkaalle sateli ihan mukavasti. Kokelas pärjäsi hyvin ja palaute oli myönteistä.
Jatkoimme Mipen kanssa autokyydillä (toiminnanjohtaja Mäkisen) Lahteen, josta nousimme myöhässä olevaan junaan 22.20. Kotiuduin kämpille puolilta öin ja tänä aamuna sain kiiruhtaa ihanassa pakkasauringossa ympäristövaliokunnan vierailulle Rakennusteollisuus ry:n luokse.
Upea keväinen päivä ja olenkin tehnyt siirtymät talosta toiseen ihan huvikseni ulkokautta. Kello 15 alkaa istunto ja siellä on lähetekeskustelussa kaksi meidän ryhmän tekemää aloitetta koskien muutosturvalakia ja pätkätyöläisten asemaa. Toivottavasti keskustelu käy kuumana.
Itse olin vaihteeksi yleisön joukossa. Aiemmin olen tottunut olemaan naama yleisöön päin, mutta tällä kertaa katselin esitystä penkiltä muiden joukossa. Järjestäjillä ei ollut tarvetta kysyä maakunnan ainoalta demariedustajalta mitään.
Otin tilaisuuden opin kannalta. Katselin kriittisesti järjestelyjä, esiintymisiä ja tekniikkaa. Monta hyvää havaintoa tulikin tehtyä. Yleisöä oli kolmisenkymmentä ja kysymyksiä ehdokkaalle sateli ihan mukavasti. Kokelas pärjäsi hyvin ja palaute oli myönteistä.
Jatkoimme Mipen kanssa autokyydillä (toiminnanjohtaja Mäkisen) Lahteen, josta nousimme myöhässä olevaan junaan 22.20. Kotiuduin kämpille puolilta öin ja tänä aamuna sain kiiruhtaa ihanassa pakkasauringossa ympäristövaliokunnan vierailulle Rakennusteollisuus ry:n luokse.
Upea keväinen päivä ja olenkin tehnyt siirtymät talosta toiseen ihan huvikseni ulkokautta. Kello 15 alkaa istunto ja siellä on lähetekeskustelussa kaksi meidän ryhmän tekemää aloitetta koskien muutosturvalakia ja pätkätyöläisten asemaa. Toivottavasti keskustelu käy kuumana.
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
Aidat ja aidanseipäät
Lauantain Länsi-Savossa oli kollega Lenita Toivakka (kok.) arvostellut omaa ymmärrystäni vanhustenhoidosta ja ikäihmisten palveluista yleensäkin. Hän oli lukenut aiemmin kirjoittamani mielipidekirjoitukseni aiheesta, jossa ihmettelin sitä, olemmeko menossa väärään suuntaan, kun niin voimakkaasti painotamme omaisten vastuuta vanhustensa hoidossa.
En ole ottanut tavakseni keskustella kollegoiden kanssa lehtipalstan välityksellä. Mieluummin ihan oikeasti siellä, missä meidän näitä keskusteluja tulee käydä eli eduskunnassa. Huomasin vaan ajattelevani, että toinen meistä puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä.
Lenitä neuvoo minua perehtymään paremmin vanhustenhuollon laatusuosituksiin ja vasta sitten muodostamaan niistä kantani!!! Voi hyvänen aika. Itselleni on päivän selvää se, että suositukset ja kirjoitetut tekstit ovat ihan eri asia kuin todellisuus. Ikävä kyllä.
Olisi hyvä näiden kokoomusnaistenkin joskus laskeutua todellisuuteen ja ottaa vastaan se arki, missä maassamme eletään niin lapsiperheissä kuin mielenterveys- kuin päihdepotilaiden kuin vanhustenhuollonkin osalla. Selvityksiä, suosituksia ja työryhmiä kyllä tehdään ja käynnistellään, mutta ihmiset elävät ihan toisin.
En ole ottanut tavakseni keskustella kollegoiden kanssa lehtipalstan välityksellä. Mieluummin ihan oikeasti siellä, missä meidän näitä keskusteluja tulee käydä eli eduskunnassa. Huomasin vaan ajattelevani, että toinen meistä puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä.
Lenitä neuvoo minua perehtymään paremmin vanhustenhuollon laatusuosituksiin ja vasta sitten muodostamaan niistä kantani!!! Voi hyvänen aika. Itselleni on päivän selvää se, että suositukset ja kirjoitetut tekstit ovat ihan eri asia kuin todellisuus. Ikävä kyllä.
Olisi hyvä näiden kokoomusnaistenkin joskus laskeutua todellisuuteen ja ottaa vastaan se arki, missä maassamme eletään niin lapsiperheissä kuin mielenterveys- kuin päihdepotilaiden kuin vanhustenhuollonkin osalla. Selvityksiä, suosituksia ja työryhmiä kyllä tehdään ja käynnistellään, mutta ihmiset elävät ihan toisin.
sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008
Hamekankaita tarjolla
Perjantainen karkauspäivä oli monessa mediassa huomioitu oikein hauskasti. Tällaisia kevennyksiä ja perinnetiedon levittämisiä kannattaa aina silloin tällöin harrastaa.
Itse sain pitkin viikkoa monelta mukavalta mieheltä muistutuksia siitä, että nyt olisi ainakin hamekankaita tarjolla. Kieltämättä ajatus hieman houkutti, onhan linnan juhlat taas pian tulossa ja hamekangasta siis tarvitaan. Varsinkin tummansininen silkkikangas kiinnosti kovasti. Tänä vuonna sain kuitenkin pidättäydyttyä kosimisesta; olenhan vielä naimisissa ja ymmärtääkseni siinä on tiettyjä rajoitteita. Neljän vuoden päästä tilanne on tietenkin jo toinen.
Kävimme perjantai-iltana äitini kanssa Komediateatteri Areenassa katsomassa Arto Paasilinnan hauskan Hurmaava joukkoitsemurha -näytelmän. Areena on muutenkin mukava paikka, pieni ja idyllinen. Karkauspäivän kunniaksi oli siellä tempaistu teeman mukaisesti. Yleisö sai osallistua joidenkin rohkeiden ja toiveikkaiden ihmisten kosimisoperaatioon.
Lauantaina touhusimme jälleen yhden digiboksin kanssa ja nyt saa osaltani riittää vähäksi aikaa.
Tänään on ollut ihanan keväinen ulkoilupäivä ja muutoinkin rauhallista puuhastelua kotona. Onni kotiutuu pian (vihdoinkin!) hiihtolomaltaan ja olen valmistautunut laittamaan paitsi ruokaa pöytään niin myös pyykkikoneen pyörimään.
Itse sain pitkin viikkoa monelta mukavalta mieheltä muistutuksia siitä, että nyt olisi ainakin hamekankaita tarjolla. Kieltämättä ajatus hieman houkutti, onhan linnan juhlat taas pian tulossa ja hamekangasta siis tarvitaan. Varsinkin tummansininen silkkikangas kiinnosti kovasti. Tänä vuonna sain kuitenkin pidättäydyttyä kosimisesta; olenhan vielä naimisissa ja ymmärtääkseni siinä on tiettyjä rajoitteita. Neljän vuoden päästä tilanne on tietenkin jo toinen.
Kävimme perjantai-iltana äitini kanssa Komediateatteri Areenassa katsomassa Arto Paasilinnan hauskan Hurmaava joukkoitsemurha -näytelmän. Areena on muutenkin mukava paikka, pieni ja idyllinen. Karkauspäivän kunniaksi oli siellä tempaistu teeman mukaisesti. Yleisö sai osallistua joidenkin rohkeiden ja toiveikkaiden ihmisten kosimisoperaatioon.
Lauantaina touhusimme jälleen yhden digiboksin kanssa ja nyt saa osaltani riittää vähäksi aikaa.
Tänään on ollut ihanan keväinen ulkoilupäivä ja muutoinkin rauhallista puuhastelua kotona. Onni kotiutuu pian (vihdoinkin!) hiihtolomaltaan ja olen valmistautunut laittamaan paitsi ruokaa pöytään niin myös pyykkikoneen pyörimään.
Suullinen kyselytunti
Joka viikkoinen televisioitu eduskunnan suullinen kyselytunti on tuntunut nousseen tv- katsojien suosikiksi. Ainakin sen perusteella, mitä palautetta minulle on ympäri maata tutuilta tullut. Ihmiset haluavat nähdä oman edustajansa salissa ja sitä kautta väkisinkin kiinnostuvat politiikasta.
Meidän ryhmässä kysymykset sovitaan etukäteen alkuviikosta. Suurimpana oppositioryhmänä saamme yleensä esittää ns. pääkysymyksemme ensimmäisenä. Kysymyksen esittäjästä päätetään myös ryhmässä. Meillä ns. uusilla edustajilla ei ole useinkaan ollut mahdollisuutta saada esittää ryhmän kysymystä ja salissa muiden kysymysten saaminen on aika lailla tuurista kiinni.
Viime viikolla työvaliokunnassa päätettiin, että kysymyksemme hallitukselle koskee aluepolitiikkaa. Sain kunnian esittää kysymyksen. Vastaukset niin pääministeriltä kuin muiltakin ministereiltä olivat totuttuun tyyliin ympäripyöreitä, mutta saimme salissa aikaiseksi lähes puolen tunnin keskustelun aiheesta.
Sain paljon myönteistä palautetta kysymyksestäni ja huomasin sen, kuinka tärkeää äänestäjille on ympäri maata nähdä meidän eri alueiden edustajien esiintyvän salissa. Toivonkin, että tästä aukeaa meidänkin ryhmässä uusi kulttuuri, jossa me takarivin taavit saamme säännöllisesti näitä ryhmän puheenvuoroja.
Meidän ryhmässä kysymykset sovitaan etukäteen alkuviikosta. Suurimpana oppositioryhmänä saamme yleensä esittää ns. pääkysymyksemme ensimmäisenä. Kysymyksen esittäjästä päätetään myös ryhmässä. Meillä ns. uusilla edustajilla ei ole useinkaan ollut mahdollisuutta saada esittää ryhmän kysymystä ja salissa muiden kysymysten saaminen on aika lailla tuurista kiinni.
Viime viikolla työvaliokunnassa päätettiin, että kysymyksemme hallitukselle koskee aluepolitiikkaa. Sain kunnian esittää kysymyksen. Vastaukset niin pääministeriltä kuin muiltakin ministereiltä olivat totuttuun tyyliin ympäripyöreitä, mutta saimme salissa aikaiseksi lähes puolen tunnin keskustelun aiheesta.
Sain paljon myönteistä palautetta kysymyksestäni ja huomasin sen, kuinka tärkeää äänestäjille on ympäri maata nähdä meidän eri alueiden edustajien esiintyvän salissa. Toivonkin, että tästä aukeaa meidänkin ryhmässä uusi kulttuuri, jossa me takarivin taavit saamme säännöllisesti näitä ryhmän puheenvuoroja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)