Suunnilleen noin oli nimetty erään mikkeliläisen kulttuurintuottajan (Hilkka Wilkman) muutama vuosi sitten julkaistu runoteos. Kirjassa oli monta puhuttelevaa runoa, otsikon mukainen ehkä kaikista koskettavin.
Depressio eli masennus on sana, joka on jo vuosia täyttänyt iltapäivä- ja naistenlehtien sivuja. Tuntuu olevan jotenkin trendikästä puhua masennuksestaan julkisesti. Masennuksen syitä arvuutellaan päivätolkulla, sen eri vaiheita seurataan kiinnostuneena ja toipumisprosessia kuvaillaan kuukausitolkulla. Sellaisille henkilöille (esim. poliitikot) , jotka haluavat säännöllisesti esiintyä eri lehdissä, tarjoaa depressio takuuvarman julkisuuden.
Muutama viikko sitten depressiokeittoon laittoi lusikkansa myös entinen pääministerimme, nykyinen Sitran ylijohtaja Esko Aho. Hän kehoitti masennuksesta kärsiviä ihmisiä lähtemään reippaasti ulkoilemaan ja keventämään työtaakkaa esim. nauttimalla pätkätöiden tuomasta vapaudesta. Verenpaineeni nousi miljoonaan saman tien ja olen entistä tyytyväisempi, että Esko Ahosta ei koskaan tullut esim. sosiaali- ja terveysministeriä.
Jokainen, joka on oikeasti ollut masentunut tai on saanut seurata läheisensä sairastumista tietää, että nuo neuvot ovat syvältä. Masentunut ihminen joutuu joka päivä miettimään, kuinka pääsee sängystä ylös ja kuinka selviää iltaan saakka. Varmasti "reippaasta ulkoilusta" olisi apua, mutta ensin on kyettävä nousemaan sängystä.
Pätkätyöt voivat jollekin tuoda tunteen vapaudesta (kuten Aho käytti omaa Harvardin vuottaan esimerkkinä), mutta suurin osa pätkätöissä olevista kokee ahdistusta taloudellisesta epävarmuudesta. Taloudellinen huoli on omiaan lisäämään voimattomuuden ja jaksamattomuuden tunnetta.
Oma lukunsa ovat ne ihmiset, jotka joutuvat vuosia taistelemaan oman jaksamisensa kanssa. Heistä eivät lehdet ole olleet kiinnostuneita. Monella yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa ryhtyä pohtimaan sitä, onkohän tämä nyt masennusta vai pelkästään väsymystä. Näillä arjen selviytyjillä on vaan pakko löytyä ne voimavarat jostakin, että jaksaa käydä töissä ja huolehtia lapsistaan. Uupumuksen vuoksi ns. tavallisista töistä harvoin sairaslomalle voidaan jäädä.
On ihan eri asia olla väsynyt, väsynyt työnteosta tai väsynyt elämästä. Tämän vuoksi jokaisella suomalaisella tulisi olla mahdollisuus päästä terveydenhuollon palveluiden piiriin ja kertomaan ongelmistaan ennenkuin ne paisuvat liian suuriksi. Tätä mahdollisuutta ei ikävä kyllä kaikilla tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme nyt ole. Tähän asiaan Sitran ylijohtajan toivoisi puuttuvan.
torstaina, toukokuuta 08, 2008
keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008
Aloitekykyä
Maanantain kaupunginvaltuustossa ihmetystä herätti myös se, kuinka valtuutettujen aloitteita eivät virkamiehet ole ehtineet käsitellä. Mukana listalla oli vuosia vanhoja aloitteita. Monen aloitteen kohdalla kyllä sen ymmärränkin, sillä lopputulos pitkien sivujen selvittelyn jälkeen on useimmiten toteamus: "aloite on loppuunkäsitelty...".
Toisaalta me valtuutetut peräänkuulutamme virkamiehiltämme potkua asioiden eteenpäin viemiseen ja tekemisen meinikiä, mutta sitten samalla työllistämme heitä itse usein kohtuuttomasti tekemällä aloitteita aloitteiden vuoksi. Nämä aloitteissa käsitellyt asiat vaativat paljon selvitystekstiä ja paljon turhaa työtä. Useimmiten asiat etenevät paremmin ottamalla suoraan virkamieheen yhteyttä ja keskustelemalla hänen kanssaan.
Omalla kaupunginvaltuutetun urallani en ole liiemmin aloitteita tehtaillut. Muistaakseni 2-3 aloitetta olen tehnyt. Pitkän harkinnan ja selvittelyn jälkeen tein vuonna 2006 aloitteen siitä, kuinka henkilöstö tulisi ottaa mukaan selvittelyyn työtehtävien uudelleenjakamisessa ja ihmisten uudelleen kouluttamisessa liittyen nimenomaan kuntaliitoksen jälkeiseen tilanteeseen, jossa kuntien päällekkäiset henkilöstöt ovat vaarassa aiheuttaa tehottomuutta.
Kyse oli ns. Mikkeli-sopimuksen tekemisestä. Vastaavanlaisia sopimuksia on tehty useissa kaupungeissa ja lopputulos on ollut hyvä. Henkilöstörakenne on tällä tavalla saatu oikaistua ja ihmiset sijoitettua paremmin paikoilleen. Myös tämä aloite oli näiden käsittelemättömien aloitteiden listalla. Mikäli tähän olisi suhtauduttu vakavasti, voisi taloustilanteemmekin olla toisenlainen eikä lomautuksista ja irtisanomisista tarvitsisi nyt puhua.
Monet asiat ovat edistyneet hyvin virkamiesten kanssa yhteistyössä ideoimalla. Mutkattomat ja hyvät välit virkamiesten kanssa edesauttavat asioiden hoitoa. Parhaimpana osoituksena tästä on yksi lempparivirkamieheni, teknisen johtajan Jorma Holopaisen, maanantaina minulle esittämä kysymys; " ...Onko nyt jotakin epäkohtaa tiedossa, jonka voisin hoitaa? ".
Toisaalta me valtuutetut peräänkuulutamme virkamiehiltämme potkua asioiden eteenpäin viemiseen ja tekemisen meinikiä, mutta sitten samalla työllistämme heitä itse usein kohtuuttomasti tekemällä aloitteita aloitteiden vuoksi. Nämä aloitteissa käsitellyt asiat vaativat paljon selvitystekstiä ja paljon turhaa työtä. Useimmiten asiat etenevät paremmin ottamalla suoraan virkamieheen yhteyttä ja keskustelemalla hänen kanssaan.
Omalla kaupunginvaltuutetun urallani en ole liiemmin aloitteita tehtaillut. Muistaakseni 2-3 aloitetta olen tehnyt. Pitkän harkinnan ja selvittelyn jälkeen tein vuonna 2006 aloitteen siitä, kuinka henkilöstö tulisi ottaa mukaan selvittelyyn työtehtävien uudelleenjakamisessa ja ihmisten uudelleen kouluttamisessa liittyen nimenomaan kuntaliitoksen jälkeiseen tilanteeseen, jossa kuntien päällekkäiset henkilöstöt ovat vaarassa aiheuttaa tehottomuutta.
Kyse oli ns. Mikkeli-sopimuksen tekemisestä. Vastaavanlaisia sopimuksia on tehty useissa kaupungeissa ja lopputulos on ollut hyvä. Henkilöstörakenne on tällä tavalla saatu oikaistua ja ihmiset sijoitettua paremmin paikoilleen. Myös tämä aloite oli näiden käsittelemättömien aloitteiden listalla. Mikäli tähän olisi suhtauduttu vakavasti, voisi taloustilanteemmekin olla toisenlainen eikä lomautuksista ja irtisanomisista tarvitsisi nyt puhua.
Monet asiat ovat edistyneet hyvin virkamiesten kanssa yhteistyössä ideoimalla. Mutkattomat ja hyvät välit virkamiesten kanssa edesauttavat asioiden hoitoa. Parhaimpana osoituksena tästä on yksi lempparivirkamieheni, teknisen johtajan Jorma Holopaisen, maanantaina minulle esittämä kysymys; " ...Onko nyt jotakin epäkohtaa tiedossa, jonka voisin hoitaa? ".
Suorittava taso...?
Kaupunginvaltuustolle annettiin maanantai-iltana katsaus kaupunkimme talouden tilanteesta. Keskustelua asiasta on käyty eri kokoonpanoissa ja eri käänteissä. Päällimmäisenä tuntuu ihmisillä olevan huoli henkilöstön lomauttamisesta.
Kaupunginhallitus antoi virkamiehille tehtäväksi etsiä sellaisia ratkaisuja, että lomautuksiin ei tarvitsisi mennä. Näitä talouden korjaustoimenpiteitä tulee esittää ennen toukokuun loppua. Kovin paljon uutta tuskin on luvassa.
Eri henkilöstöryhmät ovat jo ehtineet suhtautua pelolla uhkaavaan lomautukseen. On selvää, että mikäli näihin joskus joudutaan menemään, tehdään ne harkitusti ja suunnitelmallisesti. Lomautukset tehdään myös siten, että asukkaat/asiakkaat joutuvat tilanteesta kärsimään mahdollisimman vähän. Työpaikkakohtaisesti voidaan myös töiden tilapäisellä jakamisella jaksottaa lomautukset parhaalla mahdollisella tavalla.
On selvää sekin, että kaikkia työntekijöitä ei voi samalla tavalla lomauttaa. Ihmiset on hoidettava ja kaupungin pyörittävä tämänkin tilapäisjärjestelyn aikana. Puheet siitä, että ainoastaan SUORITTAVAN TASON työntekijät lomautettaisiin, ovat järkyttäviä. Tällaisella ajattelutavalla halutaan jakaa ihmisiä eri luokkiin menneen ajan mallin mukaisesti ja kylvää eri ammattiryhmien välille aivan turhaa epäluuloa.
Tänä päivänä kunnalla tai kaupungilla työskentelevä henkilö on aivan varmasti suorittavaa tasoa, oli hän ammatiltaan tai koulutukseltaan mikä tahansa. Opettajan arki liian suurissa ryhmissä haastavine oppilaineen on varsinaista suorittamista. Samoin lastentarhassa työskentelevä akavalainen suorittaa joka päivä urotöitä kasvattaessaan lapsiamme ja pukiessaan kireitä kurahousuja näiden ylle. Lääkärin suorittaminen entistä sairaampien kuntalaisten hyväksi minuuttiaikataululla on oma lukunsa sekin.
Olen saanut asian johdosta myös myönteistä palautetta. Henkilöstön joukossa on niitäkin, jotka haluavat näihin yhteisiin talkoisiin osallistua ja koettavat miettiä, kuinka mahdolliset lomautukset omalta kohdaltaan tehtäisiin. Suuri osa kuntalaisistamme ymmärtää ahdingon ja sen, että jotakin täytyy tehdä. Kunta on kuitenkin olemassa asukkaitaan varten, ei henkilöstöään varten. Vastuullista henkilöstöpolitiikkaa noudattaen, kaupungilla on velvollisuus saada talous kuntoon ja sitä kautta myöhemmin myös henkilöstön työtaakkaa kevennettyä.
Kaupunginhallitus antoi virkamiehille tehtäväksi etsiä sellaisia ratkaisuja, että lomautuksiin ei tarvitsisi mennä. Näitä talouden korjaustoimenpiteitä tulee esittää ennen toukokuun loppua. Kovin paljon uutta tuskin on luvassa.
Eri henkilöstöryhmät ovat jo ehtineet suhtautua pelolla uhkaavaan lomautukseen. On selvää, että mikäli näihin joskus joudutaan menemään, tehdään ne harkitusti ja suunnitelmallisesti. Lomautukset tehdään myös siten, että asukkaat/asiakkaat joutuvat tilanteesta kärsimään mahdollisimman vähän. Työpaikkakohtaisesti voidaan myös töiden tilapäisellä jakamisella jaksottaa lomautukset parhaalla mahdollisella tavalla.
On selvää sekin, että kaikkia työntekijöitä ei voi samalla tavalla lomauttaa. Ihmiset on hoidettava ja kaupungin pyörittävä tämänkin tilapäisjärjestelyn aikana. Puheet siitä, että ainoastaan SUORITTAVAN TASON työntekijät lomautettaisiin, ovat järkyttäviä. Tällaisella ajattelutavalla halutaan jakaa ihmisiä eri luokkiin menneen ajan mallin mukaisesti ja kylvää eri ammattiryhmien välille aivan turhaa epäluuloa.
Tänä päivänä kunnalla tai kaupungilla työskentelevä henkilö on aivan varmasti suorittavaa tasoa, oli hän ammatiltaan tai koulutukseltaan mikä tahansa. Opettajan arki liian suurissa ryhmissä haastavine oppilaineen on varsinaista suorittamista. Samoin lastentarhassa työskentelevä akavalainen suorittaa joka päivä urotöitä kasvattaessaan lapsiamme ja pukiessaan kireitä kurahousuja näiden ylle. Lääkärin suorittaminen entistä sairaampien kuntalaisten hyväksi minuuttiaikataululla on oma lukunsa sekin.
Olen saanut asian johdosta myös myönteistä palautetta. Henkilöstön joukossa on niitäkin, jotka haluavat näihin yhteisiin talkoisiin osallistua ja koettavat miettiä, kuinka mahdolliset lomautukset omalta kohdaltaan tehtäisiin. Suuri osa kuntalaisistamme ymmärtää ahdingon ja sen, että jotakin täytyy tehdä. Kunta on kuitenkin olemassa asukkaitaan varten, ei henkilöstöään varten. Vastuullista henkilöstöpolitiikkaa noudattaen, kaupungilla on velvollisuus saada talous kuntoon ja sitä kautta myöhemmin myös henkilöstön työtaakkaa kevennettyä.
sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu
SDP:n puheenjohtajat jaksavat vielä kiertää. Valtakunnan mediassa on irvailtu sitä, kuinka vaisulta ja ponnettomalta (ei kuitenkaan onnettomalta) puheenjohtajakamppailu näyttää. Kivireeksikin on tätä haukuttu. Muistutan vaan, että kivirekiäkin tarvitaan:) Itselleni kyllä tulee enemmän mieleen karavaani, jota koirat jaksavat haukkua...Ne tilaisuudet, joissa olen saanut olla paikalla, ovat ainakin olleet täynnä asiaa ja vilkasta keskustelua.
Jos kiinnostavuudella tarkoitetaan jotakin amerikan -tyyliin tehtävää showta, niin sitä ei ole ollut. Onneksi. Meidän puolueen tehtävänä on kuitenkin pyrkiä puuttumaan epäkohtiin ja ihmisten pärjäämiseen arjessa. Ne teemat vetävät joskus vähän vakaviksi, niinkuin jokainen omassakin henkilökohtaisessa elämässään tietää.
Eilen oli Erkki Tuomiojan vuoro vierailla Mikkelissä. En omien vapaapäivän kiireitteni vuoksi ehtinytkään Vaakunaan paikalle, mutta toivottavsti siellä on ollut sali täynnä. Tuomiojaa olen saanut kehua niin monesti monessa yhteydessä, että en sitä nyt tällä palstalla tee. Paitsi, että jokainen joka on hänet livenä tavannut ja kuunnellut hänen analyyttisiä esityksiään, on korjannut käsistystään myönteisempään suuntaan. Viksu ja osaava henkilö kaikinpuolin.
Kiertue jatkuu vielä koko toukokuun ajan. Kaikki ehdokkaat ovat Mikkelissä 26.5. pidettävässä yleisötilaisuudessa, jolloin on viimeiset hetket muodostaa kantansa ja kertoa se omalle puoluekokousedustajalle. Hän yksin joutuu ratkaisun tekemään viimeistään kesäkuun alussa olevassa puoluekokouksessa.
Galluppeja valinnasta tehdään joka tasolla. Erilaisia tuloksia suosikeista tulee vähän eri päivinä, ehkä auringonpaisteellakin on asiaan vaikutusta. Eilen olivat johtokaksikossa Tuomioja ja Urpilainen. En ollut ollenkaan yllättynyt asiasta. Molemmat edustavat sitä rohkeutta ja uudistumishalukkuutta, jota seuraavalta puheenjohtajalta nyt vaaditaan.
Jos kiinnostavuudella tarkoitetaan jotakin amerikan -tyyliin tehtävää showta, niin sitä ei ole ollut. Onneksi. Meidän puolueen tehtävänä on kuitenkin pyrkiä puuttumaan epäkohtiin ja ihmisten pärjäämiseen arjessa. Ne teemat vetävät joskus vähän vakaviksi, niinkuin jokainen omassakin henkilökohtaisessa elämässään tietää.
Eilen oli Erkki Tuomiojan vuoro vierailla Mikkelissä. En omien vapaapäivän kiireitteni vuoksi ehtinytkään Vaakunaan paikalle, mutta toivottavsti siellä on ollut sali täynnä. Tuomiojaa olen saanut kehua niin monesti monessa yhteydessä, että en sitä nyt tällä palstalla tee. Paitsi, että jokainen joka on hänet livenä tavannut ja kuunnellut hänen analyyttisiä esityksiään, on korjannut käsistystään myönteisempään suuntaan. Viksu ja osaava henkilö kaikinpuolin.
Kiertue jatkuu vielä koko toukokuun ajan. Kaikki ehdokkaat ovat Mikkelissä 26.5. pidettävässä yleisötilaisuudessa, jolloin on viimeiset hetket muodostaa kantansa ja kertoa se omalle puoluekokousedustajalle. Hän yksin joutuu ratkaisun tekemään viimeistään kesäkuun alussa olevassa puoluekokouksessa.
Galluppeja valinnasta tehdään joka tasolla. Erilaisia tuloksia suosikeista tulee vähän eri päivinä, ehkä auringonpaisteellakin on asiaan vaikutusta. Eilen olivat johtokaksikossa Tuomioja ja Urpilainen. En ollut ollenkaan yllättynyt asiasta. Molemmat edustavat sitä rohkeutta ja uudistumishalukkuutta, jota seuraavalta puheenjohtajalta nyt vaaditaan.
Maakuntaa revitään
Savonlinnalainen kunnallispoliitikko Jarkko Wuorinen (kesk.) oli ottanut vappupuheessaan kantaa sen puolesta, että Savonlinnan seudun Sosterin tulisi lähteä hakemaan yhteistyökumppanuutta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kanssa.
Omissa puheissani puhuin juuri tästä samasta asiasta! Nimittäin siitä, kuinka maakunnan tulisi pysyä yhtenäisenä ja kuinka maakuntaa hajottavat puheet tulisi lopettaa. Mustasukkaisuus ja kateus eivät ole tämän päivän tapoja asioita hoitaa. Voi näitä savonlinnalaisia. Kun joku joskus kertoisi, mistä nämä ideat ja ajatukset aidosti ovat syntyneet ja mitä pahaa Mikkeli on Savonlinnan kaupungille ja sen asukkaille tehnyt, niin olisin huomattavasti enemmän kartalla.
Nyt tuntuu nimittäin siltä, että tätä aitaa näiden kahden kaupungin välillä korotetaan jatkuvasti ja, että aina tulee uusia avauksia siihen, kuinka toimintoja järkeistetään maakunnan ulkopuolisten tahojen kanssa. Tämä kekseliäisyys ja uusien tapojen esittäminen otettaisiin ihan varmasti innolla ja kiitollisuudella vastaan omassakin maakunnassa, mikäli kehittäminen olisi asukkaiden kannalta myönteistä ja rakentavaa. Näin ei kyllä nyt voi sanoa tapahtuvan.
On päivän selvää, että yksikään kaupunki tai kunta ei tule pärjäämään yksin. Etelä-Savossa haasteet ovat kovempia kuin jossain muualla ja siksi olisi voimat kyettävät yhdistämään. Uhkia maakunnan ulkopuolelta tulee ihan riittävästi ja meidän tulisi yhdessä kyetä näitä torjumaan. Riitelevänä ja ristiriitaisena porukkana meitä on helppo lyödä joka suunnalta. Mielestäni tämä on niin yksinkertainen juttu, että toivoisin kaikkien muittenkin tämän jo ymmärtävän!
Omissa puheissani puhuin juuri tästä samasta asiasta! Nimittäin siitä, kuinka maakunnan tulisi pysyä yhtenäisenä ja kuinka maakuntaa hajottavat puheet tulisi lopettaa. Mustasukkaisuus ja kateus eivät ole tämän päivän tapoja asioita hoitaa. Voi näitä savonlinnalaisia. Kun joku joskus kertoisi, mistä nämä ideat ja ajatukset aidosti ovat syntyneet ja mitä pahaa Mikkeli on Savonlinnan kaupungille ja sen asukkaille tehnyt, niin olisin huomattavasti enemmän kartalla.
Nyt tuntuu nimittäin siltä, että tätä aitaa näiden kahden kaupungin välillä korotetaan jatkuvasti ja, että aina tulee uusia avauksia siihen, kuinka toimintoja järkeistetään maakunnan ulkopuolisten tahojen kanssa. Tämä kekseliäisyys ja uusien tapojen esittäminen otettaisiin ihan varmasti innolla ja kiitollisuudella vastaan omassakin maakunnassa, mikäli kehittäminen olisi asukkaiden kannalta myönteistä ja rakentavaa. Näin ei kyllä nyt voi sanoa tapahtuvan.
On päivän selvää, että yksikään kaupunki tai kunta ei tule pärjäämään yksin. Etelä-Savossa haasteet ovat kovempia kuin jossain muualla ja siksi olisi voimat kyettävät yhdistämään. Uhkia maakunnan ulkopuolelta tulee ihan riittävästi ja meidän tulisi yhdessä kyetä näitä torjumaan. Riitelevänä ja ristiriitaisena porukkana meitä on helppo lyödä joka suunnalta. Mielestäni tämä on niin yksinkertainen juttu, että toivoisin kaikkien muittenkin tämän jo ymmärtävän!
Ei kohtuutta
Viimeiset pari päivää ovat sujuneet jouten oloa viettäen. Ei siis hullumpaa! Olemme Onnin kanssa kuljeksineet kaupungilla, syöneet jätskiä ja nautiskelleet hyväntuulisista ihmisistä. Eilen olimme Urpolan kentällä seuraamassa pienten poikien jalkapalloturnausta. Kävin myös toteamassa Urpolan lenkkipolun jo aika kuivaksi eli sauvat on syytä kaivaa kellarista taas esille.
Ihana auringonpaiste on nyt kostautunut. Naamani on varsin punainen. Auringon suhteen olen kuitenkin kohtuuton, varsinkin keväällä. Tiedän sen epäterveellisyyden, mutta mielen kannalta se tekee niin hyvää, että paistetta on otettava vastaan aina kuin mahdollista.
Tänään on aika alkaa orientoitua työntekoon. Illansuussa kokoontuu kaupunginvaltuustoryhmämme ja huomenna jatkamme valtuuston kokouksella. Isoja ja tärkeitä asioita käsittelyssä, joten saamme varmasti tänäänkin hyvän keskustelun viritettyä.
Ihana auringonpaiste on nyt kostautunut. Naamani on varsin punainen. Auringon suhteen olen kuitenkin kohtuuton, varsinkin keväällä. Tiedän sen epäterveellisyyden, mutta mielen kannalta se tekee niin hyvää, että paistetta on otettava vastaan aina kuin mahdollista.
Tänään on aika alkaa orientoitua työntekoon. Illansuussa kokoontuu kaupunginvaltuustoryhmämme ja huomenna jatkamme valtuuston kokouksella. Isoja ja tärkeitä asioita käsittelyssä, joten saamme varmasti tänäänkin hyvän keskustelun viritettyä.
torstaina, toukokuuta 01, 2008
Itkua ja iloista mieltä
Kovan psyykkauksen jälkeen jouduin tänään toteamaan, että en sittenkään ole vielä ammattipoliitikko. Aamun ensimmäinen puhe Mikkelin omassa vapputilaisuudessa meinasi nimittäin kaataa puhujan maahan.
Kirkkopuistoon ja vappuihin liittyy niin paljon muistoja viime kesänä edesmenneeseen isääni, että tänään ei tuntunut ollenkaan hyvältä olla lavalla. Viime yön olin asiaa jo jännittänyt ja arvasin, että tänä vuonna ei tule olemaan juhlassa mukavaa. Muisto siitä, kuinka hän monen vuoden tauon jälkeen viime vuonna välttämättä halusi tulla katsomaan ensimmäistä vappupuhettani, oli elävänä mielessäni. Hänen osaltaan se jäi siis myös viimeiseksi.
Matka Mäntyharjuun teki mielelleni hyvää. Siellä torilla oli aurinkoinen ja lämmin meininki, eikä ahdistuksesta ollut enää tietoakaan. Tilaisuudet Naisvuorella ja Joroisissa olivat myös todella mukavat. Tapasin paljon tuttuja ja kaikki olivat iloisella juhlamielellä.
Lämmin päivä on jatkunut kotioloissa. Onni on palannut "bilevapusta" isänsä luota kotiin ja tuntee tarvetta nyt olla enemmän kavereidensa kuin äitinsä kanssa. Tervettä ja ihanaa sekin! Minä puolestani nautiskelen rauhaisasta kotielämästä ja lueskelen sähköposteja ja teen vähän rästiin jääneitä töitä.
Kirkkopuistoon ja vappuihin liittyy niin paljon muistoja viime kesänä edesmenneeseen isääni, että tänään ei tuntunut ollenkaan hyvältä olla lavalla. Viime yön olin asiaa jo jännittänyt ja arvasin, että tänä vuonna ei tule olemaan juhlassa mukavaa. Muisto siitä, kuinka hän monen vuoden tauon jälkeen viime vuonna välttämättä halusi tulla katsomaan ensimmäistä vappupuhettani, oli elävänä mielessäni. Hänen osaltaan se jäi siis myös viimeiseksi.
Matka Mäntyharjuun teki mielelleni hyvää. Siellä torilla oli aurinkoinen ja lämmin meininki, eikä ahdistuksesta ollut enää tietoakaan. Tilaisuudet Naisvuorella ja Joroisissa olivat myös todella mukavat. Tapasin paljon tuttuja ja kaikki olivat iloisella juhlamielellä.
Lämmin päivä on jatkunut kotioloissa. Onni on palannut "bilevapusta" isänsä luota kotiin ja tuntee tarvetta nyt olla enemmän kavereidensa kuin äitinsä kanssa. Tervettä ja ihanaa sekin! Minä puolestani nautiskelen rauhaisasta kotielämästä ja lueskelen sähköposteja ja teen vähän rästiin jääneitä töitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)