Pelastetaan Portti!

Mikkelin kaupunginvaltuusto joutui eilen vaikeaan tilanteeseen. Lähes sadan vuoden ajan on kaupungissa toiminut teurastamo/lihanjalostamo Karjaportti, nykyisin Järvi-Suomen Portti. Portti on ollut suurimpia työllistäjiä alueella ja täläkin hetkellä noin 300-400 ihmistä saa elantonsa sieltä.

Osuuskunta on ollut vaikeuksissa jo vuosia. Kaupunki on ollut pelastamassa tehdasta jo aikaisemminkin ja on ollut takaajana suurille velkamäärille. Muistan itsekin olleeni mukana kokouksessa, jolla edellisen kerran Porttia elvytettiin. Perusteluna oli silloin työpaikkojen säilyminen.

Sama peruste oli itselläni myös eilisiltana. Kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen Mikkeli on takaamassa noin 9 milj.euroa. Tilanne näyttää entistä huonommalta, mutta mielestäni meillä ei ole vaihtoehtoa. Taloudellisen taantuman alkaessa työttömien määrä niin kaupungissa kuin seudullakin alkaa jo nyt kohota, emme voi olla ensimmäisenä edesauttamassa satojen Portin työntekijöiden työttömäksi jäämistä.

Omituista eilisessä kaupunginvaltuustossa oli se, että kepulaiset olivat asiasta ihan kahta mieltä. Heillä ilmeisesti joillakin on enemmän asiassa pelissä kuin joillakin toisilla, mutta yhteiskuntavastuu osalla heistä nyt tuntui olevan hukassa.

Naisjuttuja

Lueskelen usein junassa Kanava- nimistä julkaisua. Kanava on "lehti", jossa erityyppiset ihmiset pohdiskelevat maailmanmenoa artikkeleiden muodossa. Aiheet liippaavat useimmiten historiaa, yhteiskuntaa, politiikkaa tai kirjallisuutta. Todella mielenkiintoista siis.

Uusimmassa numerossa Maijaliisa Mattila kuvailee Väinö Linnan Pohjantähden naisia. Hän ihmettelee sitä, kuinka naisista on tehty niin "ohuita ja lammasmaisia", että he mukautuvat ja suostuvat sumeilematta täyttämään miestensä toiveet asiassa kuin asiassa. Kiletämättä samasta asiasta ärsyynnyin itsekin silloin, kun ensimmäistä kertaa Pohjantähteni ahmin joskus kauan sitten. Varsinkin, kun tiedämme, kuinka etenkin sata vuotta sitten naisten merkitys perheiden ja yhteisöjen koossapitelijänä oli kiistaton.

Eilenillalla kohtasin toisenlaisia ja vielä vanhempia naisia; lueskelimme Onnin kanssa koulun uskonnonkirjaa. Kirjassa käsitellään Raamatun kertomuksia ja pysähdyin oikein miettimään Saaran ja Rebekan elämänvaiheita. Onnille toki riittää se, että muistaa tänään kokeessa, miksi Saara nauroi ja sen, että kenen lapsi ja vaimo Rebekka oli. Itselläni heräsi kiinnostus lukea stooreja vähän enemmän nimenomaan siksi, että selviää ovatko Raamatun naiset kaikki olleet joko nynnyjä tai koviksia.

Sivistysvaliokunnassa ollaan pitkin syksyä käsitelty Valtioneuvoston selontekoa maahanmuuttajien kotouttamisesta. Asiantuntijoita on käynyt kertomassa näkemyksiään monelta eri kantilta. Tänään kuultavana oli erään maahanmuuttajanaisten järjestön toiminnanjohtaja. Hänen viestinsä kotouttamisasiaan oli selkeä; naisten ja tyttöjen saaminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa on ehdoton edellytys sille, että perhe pystyy kotoutumaan vieraaseen maahan. Naisilla on muissakin kulttuureissa taito, halu ja velvollisuuskin huolehtia koko perheestä. Ilman kielitaitoa tai ystäviä yhteiskuntaan sopeutuminen on mahdotonta.

Tilu, lilu

Muistaakseni otsikon lailla huudahti joskus kansanedustaja/ministeri/puhemies Riitta Uosukainen täysistunnossa, kun meno salissa äityi liian kovaksi. Kova meteli oli täysistuntosalissa myös tänään, mutta Niinistö käytti huomattavasti ankarampaa metodia hiljentääkseen porukat. Kylläpähän hiljenivät.

Oikeasti Tilu on lyhenne ja tarkoittaa Tikkurilan lukiota. Kävimme kollega Timo Soinin kanssa viime viikolla tutustumassa suuren luokattoman lukion toimintaan ja opiskelijoihin. Tilaisuus oli todella kiva ja antoisa; saimme viriteltyä nuorten kanssa hyvät keskustelut siitä, minkälaista heidän lukiossaan on opiskella.

Se, miksi juuri me olimme paikalla, johtui siitä, että olemme molemmat esittäneet hieman epäilyjä luokattoman lukion toimivuudesta nimenomaan yhteisöllisyyden näkökulmasta. Itse olen toki tietoinen myös niistä hyvistä puolista, joista suuri yksikkö opiskelijoille voi tarjota sekä siitä luokattomuuden opiskelun järkevyydestä.

Vierailu Tilussa vahvisti käsityksiäni siitä, että suuri koulu pystyy tarjoamaan hyvät lähtökohdat niin jatko-opinnoille kuin elämällekin. Ilman riittävää rahallista panostusta se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vantaalla on ymmärretty ensinnäkin investoida uuteen, toimivaan ja nykyaikaiseen koulukiinteistöön. Rakennuksen lisäksi on rahaa käytetty siihen tärkeimpään eli opiskelijoiden oppimiseen ja kouluviihtyvyyteen.

Aikuisten määrä Tilussa on suurempi kuin lukioissa keskimäärin, oppilashuoltohenkilökunta ja opettajat työskentelevät yhdessä lasten parhaaksi. Kaikki vaikuttivat erittäin motivoituneilta ja tyytyväisiltä. Sateinen torstaiaamu kirkastui osaltani Tikkurilan lukion vierailun johdosta. Voisimmepa ja kykenisimmepä me Mikkelissäkin ottaa oppia Vantaalta, ainakin kouluasioita järjesteltäessä.

Pikkujoulut

Viime perjantaina piti Mikkelin Työttömien toimintajärjestö pikkujoulujaan. Olin kutsuttujen joukossa minäkin. Myöhässä ollut juna aiheutti sen, että myöhästyin juhlista hieman. Vanhan kassun upseerikerho on upea juhlienjärjestämispaikka.

Nykyisen hallituksen toimenpiteet yhdessä taloudellisen taantuman kanssa ovat tekemässä tästäkin järjestöstä entistä tarpeellisemman. Ikävä kyllä. Juuri työttömien toimintajärjestö on sen kaltainen yhdistys, jonka soisi lakkaavan tarpeettomana. Tänä syksynä on kuitenkin tullut lisää jäseniä yli 50 ja varmasti on lisää tulossa.

Työttömien toimintajärjestön puheenjohtaja Heikki "Pyrtsi" Pyrhönen oli myös saanut kutsun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Halonen kävi visiitillä yhdistyksen toimitiloissa alkuvuonna ja kutsui nyt siis Pyrtsin vastavierailulle. Yhdistyksen porukat olivat asiasta ihan syystä innoissaan. Sovimmekin tapaavamme linnassa ja niin pikaisesti sitten teimmekin. Kaikki oli mennyt hyvin hänenkin osaltaan.

Tuunattujen taivas

Linnanjuhlat on nyt taas takanapäin. Kaikki meni hyvin ja juhlissa oli kivaa! Uskon, että juhlista tulee vuosi vuoden jälkeen paremmat, kun tuttujen määrä lisääntyy. Tänä vuonna oli tuttuja muissakin kuin työkavereissa.

Kollegojen kampauksia ja pukuja oli syytä ihastella, kaikki olivat niin upeina. Hauskaa oli myös tavata mieskollegojen vaimoja; nyt olen entistä vakuuttuneempi siitä, että jokaisen poliitikkomiehen takana on topakka eukko.

Vaimojen varustautuminen itsenäisyyspäivänjuhliin on pitkä prosessi ja miehet kertoilevat syksyisissä kahvipöytäkeskusteluissa huvittuineina siitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa muutaman tunnin juhliminen vaimoiltaan vie.

Toisaalta ymmärrän avecien innon panostaa juhliin; onhan se monelle mahdollisuus päästä puolison kanssa rentoutumaan ja juhlimaan oikein osana työtehtäviä. Miehet puolestaan ylpeinä esittelevät tuunattuja rouviaan ja yrittävät olla puhumatta työasioista.

Loman tarpeessa...?

Luulen, että loman tarpeessa ovat nyt kaikki. Pimeä ja märkä kausi tuntuu vaan jatkuvan, eikä pikkujouluistakaan taida kaikille olla helpotusta. Eilen pitivät pikkujoulujaan hallituspuolueiden porukat pääministerin kutsumina ja meidänkin väellä oli omansa. Itse jätin nämä kemut tällä kertaa väliin; joulukorttien kirjoittaminen vie sekin oman aikansa.

Tämän päivän iltapäivälehdissä kerrottiin joidenkin mieskansanedustajien aikeista mennä itsenäisyyspäivän juhliin ilman alushousuja!!! Nyt taitavat toimittajatkin jo tarvita lomaa. En (onneksi) tiedä, miten kyselyjä on tehty tai kuinka aktiivisesti kollegat ovat halunneet asiassa profiloitua, mutta nyt kyllä ihmetyttää.

Ottamatta kantaa kenenkään pukeutumiseen, nyt tuntuu kyllä siltä, että tämän vuoden pohjanoteeraus julkisuuden suhteen on tehty. Onneksi vuosi loppuu pian. Eduskunnan ja kansanedustajien arvovallan murentaminen ei tällä kertaa ole lehdistön vika.

Linnan juhlista on minultakin kyselty. Kolttuasia on järjestyksessä eikä luvassa ole mitään mielenkiintoista. Kysymyksiin avecista olen joutunut tylsästi toteamaan, että edelleen noudatan protokollaa. Sen mukaan ainoastaan avo - tai aviopuolison tai kihlakumppanin voi mukanaan linnaan viedä. (Poikkeuksena tietysti pääministeri). Minulla ei tällaista nyt ole, eikä ole seuraavinakaan vuosina. Eli avec- asia on osaltani erittäin hyvin hoidossa.

Loppurutistus

Eduskunnassa alkaa vuoden loppu näkyä. Täysistuntojen esityslistat (päiväjärjestykset) pitenevät ja istunnot jatkuvat iltamyöhään asti. Olen ihmetellyt ihan ääneenkin sitä, että on kohan tämä ihan järkevä tapa toimia...?

Pitkien istuntojen loppupuolelle ja isojen asioiden väliin ujutetaan pienempiä, mutta tärkeitä ja merkityksellisiä lakiesityksiä, joista useat edustajat haluaisivat lausua sanansa. Istuntoja ja niiden kestoja ja sisältöjä ei etukäteen juurikaan tiedetä.

Näin kävi myös viime perjantaina, jolloin istuntoa jatkettiin vielä klo 15 jälkeen ja listalla oli paljon asioita. Maakuntien edustajat joudumme kuitenkin lähtemään Helsingistä jo varhain, mikäli meinaamme ehtiä illaksi maakuntien tilaisuuksiin. Juna Mikkeliin esim. lähtee klo 15.12 ja sillä juuri ehtii klo 18 Mikkeliin. Seuraavilla kyydeillä ei enää ehdi mihinkään.

Nyt onkin valmisteilla esitys siitä, että eduskunnan istuntoja järkeistettäisiin. Kuulemani version mukaan, viikolla istunnot aloitettaisiin aikaisemmin ja lopetettaisiin ihmisten aikaan. Uutuutena on perjantain istuntojen pidentäminen. Sekin mielestäni on ihan hyvä, mikäli päivän pituuden voi suurin piirtein etukäteen arvioida.

Tällä systeemillä mennään kuitenkin ainakin tämä loppuvuosi ja urakoimme seuraavat viikot maanantaista perjantaihin, aamusta yömyöhään.