Yliopistolain viimeinen käsittely äänestyksineen oli tänään. Viime syksynä aloitettu savotta on nyt siis päättynyt. Torstaina kävimme asiasta vielä viimeiset keskustelut salissa ja ekat pykälä-äänestykset venyttivät istuntoamme pitkälle yli puolen yön.
Kaiken kaikkiaan yliopistolaki -prosessi on ollut kummallinen. Laki tuotiin eduskuntaan kiireellä ja huonosti valmisteltuna. Sivistysvaliokunta sai lain pöydälleen nyt keväällä ja vaatimuksella, että se on kesäkuun alussa saatava hyväksyttyä.
Kymmenien kuultavien jälkeen olimme valiokunnan sd-ryhmässä entistä vakuuttuneempia niistä muutostarpeista, joita lakiesitykseen tuli tehdä. Teimme omia esityksiä valiokunnassa ja asianmukaisesti sitten vielä täysistunnossa. Äänestyksissä hävisimme kaikki esitykset. Oppositiossa oleminen on turhauttavaa!
Sekä julkisissa puheenvuoroissa että puheissa täysistunnoissa erityisesti Vihreät jälleen kerran pelasivat kaksilla korteilla. Heidän jupinansa siitä, että monia muutoksia saatiin läpi, ovat huuhaata. Ainoat muutokset, joita hallituspuolueiden edustajat olivat valmiita tekemään, olivat ne, joita perustuslakivaliokunta velvoitti tekemään. Turha yrittää puhua muuta!
Yliopistolakiin jäi edelleen ne suuret ongelmat esim. työsuhteesta, hallituksen jäsenten roolista, opetuksen maksullisuudesta ja rahoituksen järjestämisestä. Näiden kanssa saavat asianosaiset oppia elämään ja tulen muistuttamaan aina ja ikuisesti, ketkä näitä heikennyksiä ovat olleet ajamassa.
Vaikka koko suuri työ on tuntunut menevän hukkaan, ei se ole ollut aivan turhaa. Näin ensimmäisen kauden kansanedustajana olen saanut loistavan kurssin siitä, kuinka lainsäädäntötyö alusta loppuun sen kaikkine vaiheineen etenee ja mitä kaikkea se vaatii silloin, kun hallituksen esitykseen haluaa vähemmistöstä käsin muutoksia tehdä. Hallituspuolueiden edustajilla ei tätä kokemusta voi olla, sillä heidän suurin tehtävänsä on (ainakin siltä näyttää) puolustaa ja puolustella hallituksen esityksiä, sisällöistä riippumatta.
tiistaina, kesäkuuta 16, 2009
perjantaina, kesäkuuta 12, 2009
Työväenyhdistys retkellä
Eilen sain vastaanottaa vieraita Etelä-Savon Heinävedeltä. Työväenyhdistyksen porukka oli lähtenyt kesäretkelle ja kävivät vierailulla paitsi Helsingin Työväentalolla, niin myös eduskunnassa.
Opastuksen ja kierrätyksen jälkeen porukat olivat täysistuntosalin lehterillä. Avustajani Kaija oli mukana ohjaamassa heitä ja minä ehdin hetkeksi paikalle. Olikin mukava nähdä Heinäveden porukoita, vaikkakin torstaipäivät on aina niin kovin epäkiitollisia vieraille, kun se taitaa olla meillä viikon kiireisin päivä.
Nämä työväenyhdistysten tekemät retket ovat kovin toivottuja. Olenkin sanonut kaikille yhdistyksille, että hyvä tapa aktivoida jäsenistöä, on järjestää matka Helsinkiin ja samalla eduskuntataloon. Otan mielelläni kaikki yhdistykset vastaan!
Opastuksen ja kierrätyksen jälkeen porukat olivat täysistuntosalin lehterillä. Avustajani Kaija oli mukana ohjaamassa heitä ja minä ehdin hetkeksi paikalle. Olikin mukava nähdä Heinäveden porukoita, vaikkakin torstaipäivät on aina niin kovin epäkiitollisia vieraille, kun se taitaa olla meillä viikon kiireisin päivä.
Nämä työväenyhdistysten tekemät retket ovat kovin toivottuja. Olenkin sanonut kaikille yhdistyksille, että hyvä tapa aktivoida jäsenistöä, on järjestää matka Helsinkiin ja samalla eduskuntataloon. Otan mielelläni kaikki yhdistykset vastaan!
Michelin- ravintolassa
Eräänä päivänä olimme jällleen pikaisella työmaalounaalla. Eduskunnassa on kaksi ravintolaa, joissa on mahdollista saada lounasta. Molempia ravintoloita pitää yllä Amica ja ruokavaihtoehtoja on joka päivälle useita. Ruoka on ollut useimmiten oikein kelvollista.
Vastoin monen kansalaisen käsitystä, näissä ruokaloissa edustajat maksavat itse omat eväänsä, ihan niinkuin muissakin työpaikoissa työntekijät tekevät. Ottaen huomioon meidän erikoisen epätavalliset työajat, niin ravintoloiden ruokatarjoilu palvelee enemmän talon muuta henkilökuntaa, sillä ne sulkevat linjastonsa pian 14 maissa. Loppupäivän me edustajat olemme kakkoskerroksen kuppilan eväiden varassa.
Meidän lounasseurueessa istui neljä edustajaa ja ruokalistalla oli salaatttien ja keiton lisäksi itämaista wokkia. Vieruskaverini Johanna Ojala-Niemelä pyöritteli haarukallaan omaa annostaan ja totesi lappilaisen rauhalliseen tyyliin, että "tämä ei taida olla ihan syötäväksi tarkoitettua...". Hänen haarukassaan roikkui jotakin.
Keskustalainen kollega Hänninen tuijotti järkyttyneenä haarukkaa, meidän Krista Kiurun silmät levisivät lautasen kokosiksi ja minä tietenkin purin porukan hämmästyksen sanoiksi. Johannan haarukassa roikkui noin sentin leveä ja kymmenen senttiä pitkä kumilenkki, joka näytti kaikkine wokki-kastikkeineen oksettavalta!
Erityisen hauskaa tässä episodissa oli se, että kollega Ojala-Niemelä oli juuri jäämässä äitiyslomalle ja hänen "viimeinen ateriansa" eeuskuntatalon ruokalassa jäi kyllä mieleen:) Mikään Michelin- ravintola meidän työmaaruokala ei siis kaikista kuvitelmista huolimatta kuitenkaan ole.
Vastoin monen kansalaisen käsitystä, näissä ruokaloissa edustajat maksavat itse omat eväänsä, ihan niinkuin muissakin työpaikoissa työntekijät tekevät. Ottaen huomioon meidän erikoisen epätavalliset työajat, niin ravintoloiden ruokatarjoilu palvelee enemmän talon muuta henkilökuntaa, sillä ne sulkevat linjastonsa pian 14 maissa. Loppupäivän me edustajat olemme kakkoskerroksen kuppilan eväiden varassa.
Meidän lounasseurueessa istui neljä edustajaa ja ruokalistalla oli salaatttien ja keiton lisäksi itämaista wokkia. Vieruskaverini Johanna Ojala-Niemelä pyöritteli haarukallaan omaa annostaan ja totesi lappilaisen rauhalliseen tyyliin, että "tämä ei taida olla ihan syötäväksi tarkoitettua...". Hänen haarukassaan roikkui jotakin.
Keskustalainen kollega Hänninen tuijotti järkyttyneenä haarukkaa, meidän Krista Kiurun silmät levisivät lautasen kokosiksi ja minä tietenkin purin porukan hämmästyksen sanoiksi. Johannan haarukassa roikkui noin sentin leveä ja kymmenen senttiä pitkä kumilenkki, joka näytti kaikkine wokki-kastikkeineen oksettavalta!
Erityisen hauskaa tässä episodissa oli se, että kollega Ojala-Niemelä oli juuri jäämässä äitiyslomalle ja hänen "viimeinen ateriansa" eeuskuntatalon ruokalassa jäi kyllä mieleen:) Mikään Michelin- ravintola meidän työmaaruokala ei siis kaikista kuvitelmista huolimatta kuitenkaan ole.
keskiviikkona, kesäkuuta 10, 2009
Korhostelua
Aamun Hesarin pilapiirroksessa oli kiinnitetty samaan asiaan huomiota, kuin minäkin eilen kaiken uutisoinnin keskellä. Tuntui siltä, että joka kulman takana on johonkin asiaan sotkeutunut joku Korhonen.
Puoluesihteerit niin meillä kuin kepullakin ovat Korhosia ja he antoivat eilen lausuntojaan vaalien pettymyksestä. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Korhonen joutui syyllisten penkille oman puolueensa meppiapaikan menetyksestä. EU-ehdokkaanakin ollut Johanna Korhonen sai purkaa tuntojaan hävittyään oikeusjutun Alma Mediaa vastaan.
Meillä Savossa ollaan totuttu siihen, että näitä korhosia, pulkkisia, pöntisiä,häkkisiä on joka lähtöön. Savolaisten yleinen sukunimi nimittäin on nen-loppuinen. Eivätkä ne ole keskimäärin sen hurjempia olleet kuin muutkaan, joten siksi tuntuu nyt kummalliselta, että valtakunnan Korhoset ovat kaikki nyt niin kovin esillä.
Vasemmistoliiton Korhonen sai nyt lähteä. Asia on tietenkin heidän ihan oma asiansa, mutta olisikohan ollut syytä vielä pari yötä asiaa miettiä. Vaalit eivät kuitenkaan koskaan ole yhden miehen tai naisen show, ei edes vaikka kyseessä olisi Korhonen.
Saimme sivistysvaliokunnassa vihdoin valmiiksi yli puoli vuotta jauhetun mietinnön yliopistolaista. Kokouksen päätyttyä kuvittelin, että oven takana väijyvät toimittajat ja kuvaajat olivat kiinnostuneita tämän vaalikauden merkittävimmästä sivistysvaliokunnan asiasta. Mutta ei; heitä kiinnosti Vasemmistoliiton seuraava puheenjohtaja, valiokuntamme jäsen Arhinmäki. Toivottavasti edustajakollega älysi haastatteluissa edes muodon vuoksi sanoa jotakin myös meidän mietinnöstä...
Puoluesihteerit niin meillä kuin kepullakin ovat Korhosia ja he antoivat eilen lausuntojaan vaalien pettymyksestä. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Korhonen joutui syyllisten penkille oman puolueensa meppiapaikan menetyksestä. EU-ehdokkaanakin ollut Johanna Korhonen sai purkaa tuntojaan hävittyään oikeusjutun Alma Mediaa vastaan.
Meillä Savossa ollaan totuttu siihen, että näitä korhosia, pulkkisia, pöntisiä,häkkisiä on joka lähtöön. Savolaisten yleinen sukunimi nimittäin on nen-loppuinen. Eivätkä ne ole keskimäärin sen hurjempia olleet kuin muutkaan, joten siksi tuntuu nyt kummalliselta, että valtakunnan Korhoset ovat kaikki nyt niin kovin esillä.
Vasemmistoliiton Korhonen sai nyt lähteä. Asia on tietenkin heidän ihan oma asiansa, mutta olisikohan ollut syytä vielä pari yötä asiaa miettiä. Vaalit eivät kuitenkaan koskaan ole yhden miehen tai naisen show, ei edes vaikka kyseessä olisi Korhonen.
Saimme sivistysvaliokunnassa vihdoin valmiiksi yli puoli vuotta jauhetun mietinnön yliopistolaista. Kokouksen päätyttyä kuvittelin, että oven takana väijyvät toimittajat ja kuvaajat olivat kiinnostuneita tämän vaalikauden merkittävimmästä sivistysvaliokunnan asiasta. Mutta ei; heitä kiinnosti Vasemmistoliiton seuraava puheenjohtaja, valiokuntamme jäsen Arhinmäki. Toivottavasti edustajakollega älysi haastatteluissa edes muodon vuoksi sanoa jotakin myös meidän mietinnöstä...
maanantaina, kesäkuuta 08, 2009
Omituinen juttu
Eilinen ilta menikin jännittäessä EU-vaalien tuloksia. Lopulliset läpimenijät ja äänimäärät varmistuivat aika myöhään ja tulos oli tietenkin pettymys. Meidän kolme paikkaa olisi pitänyt olla ihan selvä juttu, mutta jäimme siis kahteen.
Ehdokasasettelu oli hyvä, vaalityötä tehtiin ympäri Suomea ja oppositiopuolueena meillä olisi pitänyt olla parempi tulos. Hallitusvastuu onneksi näkyi keskustalla ja kokoomuksella, mutta suosikki-inhokkini vihreät onnistuivat kiemurtelemaan erilleen hallituksen linjoista tässäkin mittelössä ja saamaan kaksi meppiä.
Omituista näissä vaaleissa oli se, että suurimpina voittajina oli slouganeita heittelevä persu Timo Soini, jonka ajatuksia tai mietteitä Euroopan Unioinin oikeista asioista ei ole kuultu. Toinen voittaja puoluepolitiikan ulkopuolelta mukaan tullut ja sitoutumattomana sdp:n listoilta läpimennyt Mitro Repo. Hänen lausuntojaan toimimisestaan parlamentissa kuulimme tänään aamutv:ssä, enkä ehkä haluaisi kuulla yhtään lisää.
Olen moneen kertaan korostanut sitä, kuinka toimimalla puolueessa monella tasolla ja sitoutumalla siihen, voidaan yhdessä saada jotakin arvokasta aikaan. Pidän erittäin outona sitä, että sitoutumiskammo ulottuu meppiehdokkaaseen ja perusteluna ainakin tänään oli se, että "ei halua loukata ketään olemalla jonkun puolueen jäsen". Tuskan hiki valui pitkin otsaani, kun huomasin älyäväni, että meidän ylivoimainen ääniharava pelkää loukkaavansa kanssaihmisiä tunnustamalla aatetta ja väriä. Outoa minusta.
Kansa on (vaisusti tosin) antanut äänensä ja tästä on selvittävä. Kaikilla puolueilla ja valituilla mepeillä on nyt tehtävänä saada meidät suomalaiset kiinnostumaan ja ymmärtämään EU:n merkitys meille. Etäiseltä ja pelottavalta tuntuva EU tulee olemaan jatkossakin oikeistopopulistien käsikassara omien kansallisten valtapyrkimyksien pönkittämiseksi, mikäli muut puolueet eivät saa asioita ihmisille oikealla ja totuudenmukaisella tavalla selvennettyä.
Ehdokasasettelu oli hyvä, vaalityötä tehtiin ympäri Suomea ja oppositiopuolueena meillä olisi pitänyt olla parempi tulos. Hallitusvastuu onneksi näkyi keskustalla ja kokoomuksella, mutta suosikki-inhokkini vihreät onnistuivat kiemurtelemaan erilleen hallituksen linjoista tässäkin mittelössä ja saamaan kaksi meppiä.
Omituista näissä vaaleissa oli se, että suurimpina voittajina oli slouganeita heittelevä persu Timo Soini, jonka ajatuksia tai mietteitä Euroopan Unioinin oikeista asioista ei ole kuultu. Toinen voittaja puoluepolitiikan ulkopuolelta mukaan tullut ja sitoutumattomana sdp:n listoilta läpimennyt Mitro Repo. Hänen lausuntojaan toimimisestaan parlamentissa kuulimme tänään aamutv:ssä, enkä ehkä haluaisi kuulla yhtään lisää.
Olen moneen kertaan korostanut sitä, kuinka toimimalla puolueessa monella tasolla ja sitoutumalla siihen, voidaan yhdessä saada jotakin arvokasta aikaan. Pidän erittäin outona sitä, että sitoutumiskammo ulottuu meppiehdokkaaseen ja perusteluna ainakin tänään oli se, että "ei halua loukata ketään olemalla jonkun puolueen jäsen". Tuskan hiki valui pitkin otsaani, kun huomasin älyäväni, että meidän ylivoimainen ääniharava pelkää loukkaavansa kanssaihmisiä tunnustamalla aatetta ja väriä. Outoa minusta.
Kansa on (vaisusti tosin) antanut äänensä ja tästä on selvittävä. Kaikilla puolueilla ja valituilla mepeillä on nyt tehtävänä saada meidät suomalaiset kiinnostumaan ja ymmärtämään EU:n merkitys meille. Etäiseltä ja pelottavalta tuntuva EU tulee olemaan jatkossakin oikeistopopulistien käsikassara omien kansallisten valtapyrkimyksien pönkittämiseksi, mikäli muut puolueet eivät saa asioita ihmisille oikealla ja totuudenmukaisella tavalla selvennettyä.
keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009
Ihmemies
Maanantaina tapasin Pieksämäellä Ihmemiehen. Pieksämäen kaupunki oli nimittäin järjestänyt tilaisuuden, johon oli kutsuttu maakuntaliiton johtoa, meidät alueen kansanedustajat ja naapurimaakunnan ministeri Mauri Pekkarinen (kesk.). Valitettavasti muut kollegat olivat estyneitä tilaisuuteen osallistumaan, mutta olen varma, että mielenkiintoa asiaa kohtaan ei heiltäkään puutu.
Keskustelutilaisuuden aiheena oli Pieksämäen nousu ja tuho (oma otsikointini). Pieksämäellä on tehty aktiivisesti työtä sen eteen, että kaupungin kehno talous on saatu kääntymään paremmaksi. Kaupungin sijainti on herättänyt yksityisen rahan kiinnostumaan investointimahdollisuudesta, Ideaparkin muodossa.
Hanke on kuitenkin saanut vastustajansa, helsinkiläisen kokoomusministeri Vapaavuoren, joka vahvistaa (tai ei) maakuntien tekemiä kaavoja. Kannanotot Pieksämäen kaavan pyyhkimisestä pois ovat olleet avoimia ja huolestuttavia. Perustelut kaupan suuryksikön sopimattomuudesta juuri aiottuun kohtaan ovat huonoja.
Kyse ei maakunnan päättäjän näkökulmasta tietenkään ole pelkästään kaupasta tai Ideaparkista. Kyse on isosta periaatteellisesta asiasta. Siitä, saako alueet itse päättää omista asioistaan ja ovatko maakuntien ihmiset kykeneviä näitä päätöksiä tekemään. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä päätöksenteko halutaan ottaa meiltä pois.
Maakuntavaltuusto hyväksyi viime viikolla YKSIMIELISESTI uuden maakuntakaavan, johon sisältyy Ideapark-varaus. Kaikki alueen toimijat ovat olleet hankkeen takana. Kuntalaiset ovat hankkeen takana. Kaikki alueen kansanedustajat ovat hankkeen takana. Me naapurikaupungissa olemme hankkeen takana. Miksi meidän ymmärrystä ei kunnioiteta???
Maanantai-illan tilaisuus antoi uskoa sille, että porvarihallituksessa on kuitenkin havaittavissa järjen pilkahdus. Nyt pilkahdus kulminoituu kokeneeseen aluepoliitikko Pekkariseen, jonka lausunnot aluepolitiikasta ja itsehallinnosta kertovat paitsi osaamisesta niin myös maalaisjärjestä. Toivon, että tämä pieni suuri mies tulee osoittamaan kykynsä toimia myös ihmemiehenä ja saa käännettyä hallituskumppaninsa kohti järjen valoa.
Keskustelutilaisuuden aiheena oli Pieksämäen nousu ja tuho (oma otsikointini). Pieksämäellä on tehty aktiivisesti työtä sen eteen, että kaupungin kehno talous on saatu kääntymään paremmaksi. Kaupungin sijainti on herättänyt yksityisen rahan kiinnostumaan investointimahdollisuudesta, Ideaparkin muodossa.
Hanke on kuitenkin saanut vastustajansa, helsinkiläisen kokoomusministeri Vapaavuoren, joka vahvistaa (tai ei) maakuntien tekemiä kaavoja. Kannanotot Pieksämäen kaavan pyyhkimisestä pois ovat olleet avoimia ja huolestuttavia. Perustelut kaupan suuryksikön sopimattomuudesta juuri aiottuun kohtaan ovat huonoja.
Kyse ei maakunnan päättäjän näkökulmasta tietenkään ole pelkästään kaupasta tai Ideaparkista. Kyse on isosta periaatteellisesta asiasta. Siitä, saako alueet itse päättää omista asioistaan ja ovatko maakuntien ihmiset kykeneviä näitä päätöksiä tekemään. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä päätöksenteko halutaan ottaa meiltä pois.
Maakuntavaltuusto hyväksyi viime viikolla YKSIMIELISESTI uuden maakuntakaavan, johon sisältyy Ideapark-varaus. Kaikki alueen toimijat ovat olleet hankkeen takana. Kuntalaiset ovat hankkeen takana. Kaikki alueen kansanedustajat ovat hankkeen takana. Me naapurikaupungissa olemme hankkeen takana. Miksi meidän ymmärrystä ei kunnioiteta???
Maanantai-illan tilaisuus antoi uskoa sille, että porvarihallituksessa on kuitenkin havaittavissa järjen pilkahdus. Nyt pilkahdus kulminoituu kokeneeseen aluepoliitikko Pekkariseen, jonka lausunnot aluepolitiikasta ja itsehallinnosta kertovat paitsi osaamisesta niin myös maalaisjärjestä. Toivon, että tämä pieni suuri mies tulee osoittamaan kykynsä toimia myös ihmemiehenä ja saa käännettyä hallituskumppaninsa kohti järjen valoa.
Elämänlanka
Viime lauantaina, kesken kevään ihanien juhlien, saimme kuulla, että kollegamme Susanna Haapoja oli menehtynyt. Ensimmäisenä tietenkin tuli mieleen, että ei voi olla totta. Kesken kaiken parhaimpien elinvuosien ihminen kuolee yllättäen. Elämänlanka on niin kovin hauras.
Eduskunta on erikoinen työyhteisö. Vaikka meitä edustajia on kaksisataa, olemme varsin tiivis porukka. Osa joukosta aina vaihtuu neljän vuoden välein, mutta uudet otetaan mukaan saman tien. Vietämme vuorokaudesta suurimman osan aikaa keskenämme, ovathan työpäivämme täällä eduskuntatalossa normaalisti vähintään 12 -tuntisia.
Näiden kahden vuoden aikana, olen tutustunut kaikkiin kollegoihin. Toisiin tietenkin hieman paremmin kuin toisiin. Valiokunnan jäsenet ovat keskenään paljon tekemisissä, samoin oman eduskuntaryhmän porukat. Myös muiden puolueiden edustajista olen saanut hyviä ystäviä.
Susanna oli yksi näistä kivoista ja helpoista kollegoista. Hänen pöytäänsä kahvilassa tai ruokalassa oli aina mukava istahtaa. Elämän suurista asioita ehdimme puhua syvällisestikin. Olimme lähes samanikäisiä ja elämässämme oli tapahtunut samankaltaisia asioita, joita yhdessä ruodimme. Onneksi ehdin tutustua häneen, Susanna oli hieno ihminen.
Eduskunta on erikoinen työyhteisö. Vaikka meitä edustajia on kaksisataa, olemme varsin tiivis porukka. Osa joukosta aina vaihtuu neljän vuoden välein, mutta uudet otetaan mukaan saman tien. Vietämme vuorokaudesta suurimman osan aikaa keskenämme, ovathan työpäivämme täällä eduskuntatalossa normaalisti vähintään 12 -tuntisia.
Näiden kahden vuoden aikana, olen tutustunut kaikkiin kollegoihin. Toisiin tietenkin hieman paremmin kuin toisiin. Valiokunnan jäsenet ovat keskenään paljon tekemisissä, samoin oman eduskuntaryhmän porukat. Myös muiden puolueiden edustajista olen saanut hyviä ystäviä.
Susanna oli yksi näistä kivoista ja helpoista kollegoista. Hänen pöytäänsä kahvilassa tai ruokalassa oli aina mukava istahtaa. Elämän suurista asioita ehdimme puhua syvällisestikin. Olimme lähes samanikäisiä ja elämässämme oli tapahtunut samankaltaisia asioita, joita yhdessä ruodimme. Onneksi ehdin tutustua häneen, Susanna oli hieno ihminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)