Palasimme eilen Juhannuksen vietosta Viron Pärnusta. Retkikuntamme (3 poikaa, minä ja äitini) oli tyytyväinen reissuun. Kaikesta ennakkopanikoinnista huolimatta, pääsimme laivaan ja laivasta pois ilman vahinkoja.
Pärnu oli ennallaan; upeat rannat, vehreät puistot ja kiva kaupungin keskusta rentoutti mielen. Ruumiin rentotusta saimme majapaikkamme läheisestä kylpylästä, jossa pilvisenä juhannuspäivänä pojat riekkuivat vesipuistossa tuntitolkulla ja me lojuimme hieronnoissa. Erilainen, mutta kiva Juhannus siis.
Nyt on taas virtaa olla kotona. Pyykkäyksen lisäksi olen joutanut lueskella lehtiä ja olen ilokseni saanut huomata, että asiat etenevät ihan ilman minuakin:) Mikkelin kaupungin keskustan kehittäminen on nytkähtänyt viimeiseen vaiheeseen. Kiinteistökauppa Sokoksen kulmilla vauhdittaa uuden ostarin rakentamista ja toriparkin urakoitsijan julkistaminen aloittanee pitkään suunnitteilla olleen kehittämishankkeen. Tämän johdosta kaupunginhallitus kokoontuu ensi maanantaina ylimääräiseen kokoukseensa.
Tänään kokoustaa myös Mikkelin Ammattikorkeakouluyhtymän hallitus. Tarkoituksena on valita putiikille uusi hallinto/talousjohtaja. Entinen hallintojohtajamme Keijo Tikka vaihtaa koulua ja aloittaa johtamisen ammattiopistossa. Harmi sinänsä, mutta hyvä, että hän säilyy kaupunkikonsernissa. Illalla vietämme hänen läksiäisiään Tertin kartanossa.
keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2009
SDP, ulos kaapista!
Juhannuspyhinä ystäväni STT laittoi tekstiviestin, jossa kerrottiin kollega Erkki Tuomiojan (sd.) vaativan meidän puolueemme avaavan kaiken vaalirahoituksesta. Tässäkin asiassa olen Tuomiojan kanssa samaa mieltä. Näin kehoitin myös puolueemme hallintopäällikkö Risto Salosta toimimaan, kun tapasimme puolueen EU-vaaliavauksessa 29.4. Helsingissä.
Ainoastaan oma-aloitteinen ja yliavoin selvittely Sdp:n vaalien rahoitukseen liittyvistä asioista on oikea tapa toimia. Niin kauan, kuin jotain jätetään arvailujen varaan, on aihetta epäilyyn. En ole mukana missään puoleen päättävissä elimissä, joten en tietenkään tiedä rahoituskuvioista mitään, mutta haluan uskoa, että mitään salattavaa ei voi olla.
Itse jouduin vaalirahoitusmylläkän myrskynsilmään vuosi sitten. Olin aivan yllättynyt ja hädissäni siitä kiinnostuksesta, jota tiedotusvälineet suuntaani osoittivat, sillä en mitenkään tajunnut sitä, mitä kiinnostavaa minussa tai vaalit rahoittaneessa Mikkelin Työväenyhdistyksessä voisi tässä yhteydessä olla.
Alkujärkytyksestä toivuttuani, älysin, että toimittajat ja jotkut kollegat ovat kiinnostuneita siitä, mistä tämä ko yhdistys on rahansa ja varallisuutensa saanut. Itselleni asia on tietenkin ollut selvä jo vuosikymmeniä ja siksi en osannut toisten kiinnostumista heti noteerata. Sen jälkeen, kun sain papereilla osoitettua Hesarin toimittajalle MTY:n tilinpäätöstiedot muutamilta menneiltä vuosilta, niin asia oli osaltani ohi. Toimittaja tietenkin huomasi, että mitään hämärää tai outoa rahainkeruuta ei yhdistyksellä ole ollut, vaan ihan tavanomaista kiinteistöjen tuottojen hyvää hoitoa.
Kaiken lisäksi olin nämä asiat kertonut julkisesti jo ennen eduskuntavaaleja 2007, joten kaikki faktat olivat myös eteläsavolaisten äänestäjien tiedossa. Näin mielestäni tulee muidenkin menetellä ilman, että erikseen laki siihen ketään velvoittaa. Muutenkin olen huomannut sen, että kertomalla avoimesti kaikki (ikävätkin asiat), on huomattavasti helpompi toimia julkisessa tehtävässä.
Suosittelen nyt, että meidän puolueen johto tekisi päätöksen, että kaikki vaalien rahoittamiseen liittyvät kuviot tullaan kertomaan niille, joita asia kiinnostaa. Tässä maassa on menossa vakava taloudellinen kriisi, jonka hoitamiseen tarvitaan kaikkia puolueita ja kaikkia kansanedustajia. Pitkittämällä tätä seuhtomista, vain vaikeutetaan oikeiden asioiden hoitamista. Suurimpana oppositiopuolueena SDP:n tulisi oma-aloitteisesti nyt pujahtaa ulos kaapista ja näyttää närhenmunat kaikille epäileville tuomaille!
Ainoastaan oma-aloitteinen ja yliavoin selvittely Sdp:n vaalien rahoitukseen liittyvistä asioista on oikea tapa toimia. Niin kauan, kuin jotain jätetään arvailujen varaan, on aihetta epäilyyn. En ole mukana missään puoleen päättävissä elimissä, joten en tietenkään tiedä rahoituskuvioista mitään, mutta haluan uskoa, että mitään salattavaa ei voi olla.
Itse jouduin vaalirahoitusmylläkän myrskynsilmään vuosi sitten. Olin aivan yllättynyt ja hädissäni siitä kiinnostuksesta, jota tiedotusvälineet suuntaani osoittivat, sillä en mitenkään tajunnut sitä, mitä kiinnostavaa minussa tai vaalit rahoittaneessa Mikkelin Työväenyhdistyksessä voisi tässä yhteydessä olla.
Alkujärkytyksestä toivuttuani, älysin, että toimittajat ja jotkut kollegat ovat kiinnostuneita siitä, mistä tämä ko yhdistys on rahansa ja varallisuutensa saanut. Itselleni asia on tietenkin ollut selvä jo vuosikymmeniä ja siksi en osannut toisten kiinnostumista heti noteerata. Sen jälkeen, kun sain papereilla osoitettua Hesarin toimittajalle MTY:n tilinpäätöstiedot muutamilta menneiltä vuosilta, niin asia oli osaltani ohi. Toimittaja tietenkin huomasi, että mitään hämärää tai outoa rahainkeruuta ei yhdistyksellä ole ollut, vaan ihan tavanomaista kiinteistöjen tuottojen hyvää hoitoa.
Kaiken lisäksi olin nämä asiat kertonut julkisesti jo ennen eduskuntavaaleja 2007, joten kaikki faktat olivat myös eteläsavolaisten äänestäjien tiedossa. Näin mielestäni tulee muidenkin menetellä ilman, että erikseen laki siihen ketään velvoittaa. Muutenkin olen huomannut sen, että kertomalla avoimesti kaikki (ikävätkin asiat), on huomattavasti helpompi toimia julkisessa tehtävässä.
Suosittelen nyt, että meidän puolueen johto tekisi päätöksen, että kaikki vaalien rahoittamiseen liittyvät kuviot tullaan kertomaan niille, joita asia kiinnostaa. Tässä maassa on menossa vakava taloudellinen kriisi, jonka hoitamiseen tarvitaan kaikkia puolueita ja kaikkia kansanedustajia. Pitkittämällä tätä seuhtomista, vain vaikeutetaan oikeiden asioiden hoitamista. Suurimpana oppositiopuolueena SDP:n tulisi oma-aloitteisesti nyt pujahtaa ulos kaapista ja näyttää närhenmunat kaikille epäileville tuomaille!
Ruokolahden leijona
Vuosia sitten koko Suomi seurasi yhden kesän ajan leijonan seikkailuja itäsuomalaisissa metsissä. Kaikki tiedotusvälineet raportoivat tämän elikon vaiheista ja kaikki hännän huiskaukset ylittivät uutiskynnyksen. Mistään muusta ei puhuttukaan.
Uusi Ruokalahden leijona on nyt syntynyt. Nyt jo toisena perättäisenä kesänä seuraamme vaalirahoituksen monimutkaisia vaiheita. Kaiken keskellä on tällä hetkellä keskustapuolue puheenjohtajansa, pääministeri Vanhasen johdolla. Varsinaisesti ei kyllä ihan leijona tule ensimmäisenä mieleen, kun hänen saivarteluaan, selittelyään ja kiemurteluaan katselee.
Sinänsä itse asia on vakava. Jo kauan sitten on sivuraiteelle jäänyt se, mikä vaalirahoittamisen tarkoitus kenelläkin on. Kaikkia tarkoitusperiä ei varmasti ole tarvetta edes ääneen kertoa. Hyvää hyvyyttään tuskin mikään yritys tai yhdistys kymmeniä tai satoja tuhansia euroja millekään puolueelle tai yhdellekään ehdokkaalle antaa. Vastine on saatava muodossa tai toisessa.
Nyt keskiössä olevat liikemiehet ovat kertoneet motiiveikseen porvarihallituksen saamisen Suomeen. Siinä he onnistuivat, joten molempien osapuolten luulisi olevan tyytyväisiä. Kansalaisten tyytymättömyys sen sijaan on kasvanut ja siihen on tietenkin syynsä, hallituksen esimerkiksi työttömyyden suuruutta vähättelevistä puheenvuoroista huolimatta.
Keskustalaiset liikehtivät, mutta varsinaisia leijonankarjahduksia ei ole vielä kuultu. Eilen illalla ajankohtaisessa kakkosessa oli kuitenkin jo vähän sen suuntaista havaittavissa; ohjelmassa oli haastateltu kansanedustaja Timo Kaunistoa (kesk.) ja hänen puheitaan olisi kannattanut kepulaisten muidenkin kuunnella.
Kaunisto on yleensäkin järkimies ja olen oppinut arvostamaan hänen harkittuja ja perusteltuja mielipiteitään. Olenpa ollut kerran todistamassa tämän rauhallisen miehen hermostumistakin ja siinäkin Kaunisto veti pisteet tyylikkäästi kotiin. Haastattelussa kollega harmitteli myös sitä, millä perusteilla ehdokkaita eduskuntavaaleissa on puolueen toimijoiden (puoluesihteeri?) taholta rankattu niihin, joita rahallisesti tuetaan ja niihin, jotka saavat pärjätä omin nokkinensa.
Tätä samaa olen hiljakseni miettinyt itsekin. Taisi olla viime viikolla, kun TT:n johtaja Koroma loihi lausuman, että kaikki suuret puolueet ovat saaneet heiltä tukea ja tuki on ohjattu varteenotettaville ehdokkaille tai valituille edustajille koulutuksen muodossa. Tämä lausahdus on jäänyt julkisessa keskustelussa vähälle huomiolle. Olen varma, että kaikki ne edustajat tai ehdokkaat, jotka ovat jääneet tämän luonnehdinnan ulkopuolelle, ovat kiinnostuneita kuulemaan, keitä oma puolue on varteenotettaviksi kuvaillut. Meidän puolueen osalta oma veikkaukseni top kolmoseksi on selvä.
Uusi Ruokalahden leijona on nyt syntynyt. Nyt jo toisena perättäisenä kesänä seuraamme vaalirahoituksen monimutkaisia vaiheita. Kaiken keskellä on tällä hetkellä keskustapuolue puheenjohtajansa, pääministeri Vanhasen johdolla. Varsinaisesti ei kyllä ihan leijona tule ensimmäisenä mieleen, kun hänen saivarteluaan, selittelyään ja kiemurteluaan katselee.
Sinänsä itse asia on vakava. Jo kauan sitten on sivuraiteelle jäänyt se, mikä vaalirahoittamisen tarkoitus kenelläkin on. Kaikkia tarkoitusperiä ei varmasti ole tarvetta edes ääneen kertoa. Hyvää hyvyyttään tuskin mikään yritys tai yhdistys kymmeniä tai satoja tuhansia euroja millekään puolueelle tai yhdellekään ehdokkaalle antaa. Vastine on saatava muodossa tai toisessa.
Nyt keskiössä olevat liikemiehet ovat kertoneet motiiveikseen porvarihallituksen saamisen Suomeen. Siinä he onnistuivat, joten molempien osapuolten luulisi olevan tyytyväisiä. Kansalaisten tyytymättömyys sen sijaan on kasvanut ja siihen on tietenkin syynsä, hallituksen esimerkiksi työttömyyden suuruutta vähättelevistä puheenvuoroista huolimatta.
Keskustalaiset liikehtivät, mutta varsinaisia leijonankarjahduksia ei ole vielä kuultu. Eilen illalla ajankohtaisessa kakkosessa oli kuitenkin jo vähän sen suuntaista havaittavissa; ohjelmassa oli haastateltu kansanedustaja Timo Kaunistoa (kesk.) ja hänen puheitaan olisi kannattanut kepulaisten muidenkin kuunnella.
Kaunisto on yleensäkin järkimies ja olen oppinut arvostamaan hänen harkittuja ja perusteltuja mielipiteitään. Olenpa ollut kerran todistamassa tämän rauhallisen miehen hermostumistakin ja siinäkin Kaunisto veti pisteet tyylikkäästi kotiin. Haastattelussa kollega harmitteli myös sitä, millä perusteilla ehdokkaita eduskuntavaaleissa on puolueen toimijoiden (puoluesihteeri?) taholta rankattu niihin, joita rahallisesti tuetaan ja niihin, jotka saavat pärjätä omin nokkinensa.
Tätä samaa olen hiljakseni miettinyt itsekin. Taisi olla viime viikolla, kun TT:n johtaja Koroma loihi lausuman, että kaikki suuret puolueet ovat saaneet heiltä tukea ja tuki on ohjattu varteenotettaville ehdokkaille tai valituille edustajille koulutuksen muodossa. Tämä lausahdus on jäänyt julkisessa keskustelussa vähälle huomiolle. Olen varma, että kaikki ne edustajat tai ehdokkaat, jotka ovat jääneet tämän luonnehdinnan ulkopuolelle, ovat kiinnostuneita kuulemaan, keitä oma puolue on varteenotettaviksi kuvaillut. Meidän puolueen osalta oma veikkaukseni top kolmoseksi on selvä.
torstaina, kesäkuuta 18, 2009
Stalinin lehmät
Liekö loman läheisyys tai juhannustaikojen miettiminen vaikuttanut siihen, että olen viime öinä nukkunut tosi vähän. Onneksi seuranani on ollut Sofi Oksasen "Stalinin lehmät". Pitkään panttasin ko. kirjaa, mutta kun sen vihdoin aloitin ei sitä voinut lopettaa.
Kuvaukset Virosta ja Neuvostoliitosta eri vuosikymmenten aikana ovat olleet mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti nyt, kun olemme tänään pienen perheeni ja kahden veljenpoikani kanssa lähdössä Viron Pärnuun.
Aloitan siis loman tänään ja se tullee juhannuksen jälkeen jatkumaan pääasiassa kotosalla. Odotan innolla Mikkelin seudun kesäteattereita, musiikkitapahtumia ja tietenkin raveja. Oopperajuhlat Savonlinnassa kuuluvat heinäkuun ohjelmistoon.
Kassit on pakattu, auto täynnä poikia ja aurinko paistaa. Juhannuksen vietto voi osaltani kohta alkaa. Olen varustautunut reissuun viidellä kirjalla ja jätän suosiolla valtakunnan asioiden miettimisen muille. Tälle palstalle palaan ensi viikolla. Hyvää Juhannusta kaikille ja nautitaan kesän suloista!
Kuvaukset Virosta ja Neuvostoliitosta eri vuosikymmenten aikana ovat olleet mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti nyt, kun olemme tänään pienen perheeni ja kahden veljenpoikani kanssa lähdössä Viron Pärnuun.
Aloitan siis loman tänään ja se tullee juhannuksen jälkeen jatkumaan pääasiassa kotosalla. Odotan innolla Mikkelin seudun kesäteattereita, musiikkitapahtumia ja tietenkin raveja. Oopperajuhlat Savonlinnassa kuuluvat heinäkuun ohjelmistoon.
Kassit on pakattu, auto täynnä poikia ja aurinko paistaa. Juhannuksen vietto voi osaltani kohta alkaa. Olen varustautunut reissuun viidellä kirjalla ja jätän suosiolla valtakunnan asioiden miettimisen muille. Tälle palstalle palaan ensi viikolla. Hyvää Juhannusta kaikille ja nautitaan kesän suloista!
tiistaina, kesäkuuta 16, 2009
Vaihtoehdot vähissä
Nyt on pääministeri Vanhasella vaihtoehdot vähissä! Tappio EU-vaaleissa, sählinkiä puhelimien ja sähköpostien kanssa, käräjöintiä entisen naisystävän kanssa, maan ajautuminen talouskriisiin ja nyt vielä jatkuvaa räpiköintiä vaalirahoitusten kanssa.
Anneli Jäättenmäki huohottaa Brysselistä niskaan ja on varmuudella valmiustilassa tulemaan saman tien koston enkelinä kotimaahan ottamaan sen paikan maan ja puolueen johdossa, joka hänelle (omasta mielestään) kuuluu.
Keskustan kentällä kuhisee ja ensimmäisenä tietenkin haluttaisiin uhrata puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Korhonen on nähty jälleen selittelemässä julkisuudessa sitä, kuka rahoitti ketäkin ja millä summilla. Vanhat selostukset siitä, että kaikki on nyt kerrottu, eivät vakuuta enää ketään.
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen on huomannut oman jakkaransa heiluvan entistä kiivaammin ja kiirehti eilen hankkimaan itselleen ansaitusti lisänimen "Juudas", sillä tiedotustilaisuudessa hän kavalsi mestarinsa pelastaakseen oman nahkansa. Sinänsä kertomus puheenjohtajan roolista kepun vaalirahoitusjupakassa ei yllättänyt ketään. Tietenkin puheenjohtaja on ollut tietoinen tuollaisista tukisummista.
Välttääkseen muutaman vuoden takaisen juhannuksen alla tapahtuneen draaman toisinnon, jossa siis pääministeri Jäättenmäki uhrattiin, pääministeri Vanhasta ei taida nyt pelastaa muu kuin juhannushäät Seurasaaressa vauvauutisilla höystettyinä.
Anneli Jäättenmäki huohottaa Brysselistä niskaan ja on varmuudella valmiustilassa tulemaan saman tien koston enkelinä kotimaahan ottamaan sen paikan maan ja puolueen johdossa, joka hänelle (omasta mielestään) kuuluu.
Keskustan kentällä kuhisee ja ensimmäisenä tietenkin haluttaisiin uhrata puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Korhonen on nähty jälleen selittelemässä julkisuudessa sitä, kuka rahoitti ketäkin ja millä summilla. Vanhat selostukset siitä, että kaikki on nyt kerrottu, eivät vakuuta enää ketään.
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen on huomannut oman jakkaransa heiluvan entistä kiivaammin ja kiirehti eilen hankkimaan itselleen ansaitusti lisänimen "Juudas", sillä tiedotustilaisuudessa hän kavalsi mestarinsa pelastaakseen oman nahkansa. Sinänsä kertomus puheenjohtajan roolista kepun vaalirahoitusjupakassa ei yllättänyt ketään. Tietenkin puheenjohtaja on ollut tietoinen tuollaisista tukisummista.
Välttääkseen muutaman vuoden takaisen juhannuksen alla tapahtuneen draaman toisinnon, jossa siis pääministeri Jäättenmäki uhrattiin, pääministeri Vanhasta ei taida nyt pelastaa muu kuin juhannushäät Seurasaaressa vauvauutisilla höystettyinä.
Urpo ja Turpo
Muistaakseni otsikon mukaisia lasten kirjoja on tullut joskus Onnille luettua. Hemmot tulivat mieleeni tänään, kun salissa aloitettiin palautekeskustelu turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta eli Turposta.
Urpoja sen sijaan tuntuu salissa olevan enemmänkin. Olen nyt kuunnellut keskustelua työhuoneessani ja alan olla aina vaan huolestuneempi. Asiaan vihkiytyneet ulkoasiainvaliokunnan, hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenet ovat kaikki aivan eri linjoilla jopa siitä, mistä nyt on kysymys!!!
Suurimmat desibelivolyymit on mitattu niissä puheenvuoroissa, joissa arvostellaan puolustukseen tarvittavia lisämäärärahoja ja Nato-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja ajankohdasta. Kolmen ministerin voimin hallitus yrittää asiaan saada jotakin tolkkua. Eipä käy katteeksi.
Urpoja sen sijaan tuntuu salissa olevan enemmänkin. Olen nyt kuunnellut keskustelua työhuoneessani ja alan olla aina vaan huolestuneempi. Asiaan vihkiytyneet ulkoasiainvaliokunnan, hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenet ovat kaikki aivan eri linjoilla jopa siitä, mistä nyt on kysymys!!!
Suurimmat desibelivolyymit on mitattu niissä puheenvuoroissa, joissa arvostellaan puolustukseen tarvittavia lisämäärärahoja ja Nato-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja ajankohdasta. Kolmen ministerin voimin hallitus yrittää asiaan saada jotakin tolkkua. Eipä käy katteeksi.
Veturimiehet eivät heiluttaneet
Rautatieläisten mielenilmaus pysäytti junaliikenteen eilen koko maassa. Veturimiehet eivät siis päässeet heiluttamaan junia reiteilleen. Meillä eduskunnassa oli poikkeuksellisesti eilen istuntopäivä, joten en junalla päässyt Mikkelistä paikalle, sillä olisin joutunut palaamaan vielä illaksi takaisin Mikkeliin kaupunginvaltuuston kokoukseen, eikä muulla konstin sinne olisi päässyt.
Kaupunginvaltuuston kokous oli tavanomaisen pitkä, eikä se suinkaan johtunut siitä, että varsinainen puheenjohtaja oli poissa ja kokouksen veti 1. varapuheenjohtaja Martti Lokka. Lokka selviytyi urakasta hyvin ja oikein napakasti. Valtuutettujen lukuisat samansisältöiset puheenvuorot sen sijaan venyttivät kokousta kolmen tunnin mittaiseksi. Nyt kaupunginvaltuusto jäi kokoustauolle ja porukat ansaitulle lomalle miettimään ensi vuoden budjetin linjauksia.
Kaupunginvaltuuston kokous oli tavanomaisen pitkä, eikä se suinkaan johtunut siitä, että varsinainen puheenjohtaja oli poissa ja kokouksen veti 1. varapuheenjohtaja Martti Lokka. Lokka selviytyi urakasta hyvin ja oikein napakasti. Valtuutettujen lukuisat samansisältöiset puheenvuorot sen sijaan venyttivät kokousta kolmen tunnin mittaiseksi. Nyt kaupunginvaltuusto jäi kokoustauolle ja porukat ansaitulle lomalle miettimään ensi vuoden budjetin linjauksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)