Eduskunnan syysistuntokausi alkaa olla lopuillaan. Kovin vaiherikas ja vauhdikas mennyt syksy onkin ollut. Tällä viikolla istuvat vielä viimeiset valiokunnat ja ensi viikko käytetään aamusta yöhön budjetin käsittelyyn. Tuntuu siltä, kuin tahti oikeasti vain kiihtyisi lopun edellä.
Itse olen ollut nyt siis poikkeuksellisesti jo sunnuntaista lähtien Helsingissä ja siltä se kyllä tuntuukin. Olen onneton ihan sekaisin päivissä, kun normaalisti tulen cityyn vasta tiistaiaamuna. Sekä maanantain että tiistain tein pitkät illat töitä huoneessani ja sama jatkunee ainakin vielä tänään. Vihdoin sain aikaiseksi hankittua huoneeseen radion, joten nyt pitkät illat sujuvat rattoisasti hyvää musiikkia kuunnellen ja samalla töitä tehden.
Salissa on jossain vaiheessa tänään käsittelyssä lakialoitteeni perusopetuksen ryhmäkokojen säätämiseksi lailla. Ehdin kiireessä kerätä nimiä siihen viime viikolla noin 40. Toivottavasti saisimme aikaiseksi hyvän lähetekeskustelun salissa. Muutoin iltani jatkunee työhuoneessa kirjoitushommissa.
Istuntotaukomme kestää aina helmikuun alkuun asti. Pidän lomaa kokonaiset kaksi viikkoa (21.12.-4.1.) ja sen jälkeen onkin kalenteri tammikuun osalta jo mukavasti täynnä. Vielä joitakin irtopäiviä on eli jos jollakin on tarvetta tapaamisiin, ottakaa yhteyttä.
keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009
maanantaina, joulukuuta 07, 2009
Henkilökohtainen kadetti
Linnan juhlat on siis jälleen juhlittu. Hauskaahan meillä taas oli. Kipeä koipeni on tosin entistä kipeämpi, mutta toipunee kapeista kengistä pian. Entiseen tapaan väkeä oli paljon ja juttua ja juhlamieltä riitti kaikilla. Tungoksessa ei kyllä pystynyt kauneimpia pukuja bongailemaan, mutta onneksi lehdet ovat niitä tänään täynnä.
Aikaisemmin en ole oikein älynnytkään, kuinka jotkut voivat kokea ongelmalliseksi mennä yksin (ilman avecia) johonkin tilaisuuteen ja varsinkin Linnan juhliin. Tänä vuonna sain kuulla asiasta monenlaisia kommentteja ja olenkin ryhtynyt miettimään, olenko itse jotenkin omituinen, kun en näe asiassa mitään ongelmaa. Oikeastaan päinvastoin.
Jo aiemmin mainitsemani entinen oppilaani Jukka oli siis kadettina juhlissa ja hän onnistukin löytämään entisen opensa vielä illan päätteeksi. Lupaukseni mukaisesti suostuin tanssiin ja mukavaa oli. Sain kuljettaa tätä henkilökohtaista kadettia hetken aikaa mukanani ja olin huomaavinani hieman kateellisen näköisiä katseita komeasta seuralaisestani:)
Aikaisemmin en ole oikein älynnytkään, kuinka jotkut voivat kokea ongelmalliseksi mennä yksin (ilman avecia) johonkin tilaisuuteen ja varsinkin Linnan juhliin. Tänä vuonna sain kuulla asiasta monenlaisia kommentteja ja olenkin ryhtynyt miettimään, olenko itse jotenkin omituinen, kun en näe asiassa mitään ongelmaa. Oikeastaan päinvastoin.
Jo aiemmin mainitsemani entinen oppilaani Jukka oli siis kadettina juhlissa ja hän onnistukin löytämään entisen opensa vielä illan päätteeksi. Lupaukseni mukaisesti suostuin tanssiin ja mukavaa oli. Sain kuljettaa tätä henkilökohtaista kadettia hetken aikaa mukanani ja olin huomaavinani hieman kateellisen näköisiä katseita komeasta seuralaisestani:)
perjantaina, joulukuuta 04, 2009
Puoivallattomasta vallattomaksi?
Parin päivän aikan ovat tunteet käyneet kuumina. Itse olen pysytellyt varsin rauhallisena, mutta muutamat puoluetoverit ovat olleet voimakkaastikin eri mieltä parlamentarismista ja presidentin valtaoikeudesta. Mielestäni on hyvä, että asiasta keskustellaan eikä kovaäänisyyskään ole haitaksi.
Kyse ei tietenkään ole siitä, kuka missäkin pöydässä syö tai istuu, niinkuin joissakin lehdissä on annettu ymmärtää. Eikä kyse ole siitä, että onko lautasia kaksi vai yksi. Kyse on siitä, kuka päättävässä pöydässä kulloinkin istuu ja kenen mandaatilla.
Ihmeellistä tässä jupakassa on nyt se, että osat ovat ikäänkuin kääntyneet päälaelleen, ainakin eilisen A-Studion keskustelun perusteella. Porvarit vaativat eduskunnan roolin kasvattamista ja presidentin vallan vähentämistä. Tämä vaatimus silläkin uhalla, että seuraava presidentti tullee olemaan Niinistö.
Meidän vaatimukset ns. vahvasta presidentistä tietysti vähän kummastuttavat minuakin. Oma ajatukseni on ainakin aikaisemmin sympatiseerannut vaaleilla valitun eduskunnan vallan ja merkityksen vahvistamista. Täytynee perehtyä linjauksiimme vielä tarkemmin...
Kokoomuksen kuvitelmissa heidän tilanteensa tulee olemaan hyvä joka tapauksessa; hurmoksessaan he kuvittelevat saavansa seuraavaksi sekä pääministerin salkun että presidentin linnan avaimet. Toimimalla vaivihkaa myös siten, että kansalaisten äänestysaktiivisuus jatkaa laskuaan, saavat he perinteisesti aina paremmat kannatukset vaaleissa ja vasemmisto on silloin se, joka jää häviölle (tutkittua tietoa nukkuvista). Tästä näkökulmasta katsottuna heidän intonsa on aivan ymmärrettävää.
Vauhtisokeudeltaan he eivät vaan nyt näe sitä, että mielipideilmapiiri maassa on muuttunut sitten viime eduskuntavaalien ja siihen on syynsä ainoastaan hallituksen omissa toimissa. Pian heille voi käydä niin, että saavat omasta vaatimuksestaan vallattoman presidentin, jota sitten ohjailevat oikeisiin pöytiin oppositiosta käsin. Eletään toivossa:)
Kyse ei tietenkään ole siitä, kuka missäkin pöydässä syö tai istuu, niinkuin joissakin lehdissä on annettu ymmärtää. Eikä kyse ole siitä, että onko lautasia kaksi vai yksi. Kyse on siitä, kuka päättävässä pöydässä kulloinkin istuu ja kenen mandaatilla.
Ihmeellistä tässä jupakassa on nyt se, että osat ovat ikäänkuin kääntyneet päälaelleen, ainakin eilisen A-Studion keskustelun perusteella. Porvarit vaativat eduskunnan roolin kasvattamista ja presidentin vallan vähentämistä. Tämä vaatimus silläkin uhalla, että seuraava presidentti tullee olemaan Niinistö.
Meidän vaatimukset ns. vahvasta presidentistä tietysti vähän kummastuttavat minuakin. Oma ajatukseni on ainakin aikaisemmin sympatiseerannut vaaleilla valitun eduskunnan vallan ja merkityksen vahvistamista. Täytynee perehtyä linjauksiimme vielä tarkemmin...
Kokoomuksen kuvitelmissa heidän tilanteensa tulee olemaan hyvä joka tapauksessa; hurmoksessaan he kuvittelevat saavansa seuraavaksi sekä pääministerin salkun että presidentin linnan avaimet. Toimimalla vaivihkaa myös siten, että kansalaisten äänestysaktiivisuus jatkaa laskuaan, saavat he perinteisesti aina paremmat kannatukset vaaleissa ja vasemmisto on silloin se, joka jää häviölle (tutkittua tietoa nukkuvista). Tästä näkökulmasta katsottuna heidän intonsa on aivan ymmärrettävää.
Vauhtisokeudeltaan he eivät vaan nyt näe sitä, että mielipideilmapiiri maassa on muuttunut sitten viime eduskuntavaalien ja siihen on syynsä ainoastaan hallituksen omissa toimissa. Pian heille voi käydä niin, että saavat omasta vaatimuksestaan vallattoman presidentin, jota sitten ohjailevat oikeisiin pöytiin oppositiosta käsin. Eletään toivossa:)
torstaina, joulukuuta 03, 2009
Mieletön juttu!
Eilen illalla lopettelin työt tavallista aikaisemmin eli jo 19 maissa. Eduskunta oli kutsuttuna uuteen "Täällä Pohjantähden alla" -elokuvan ennakkonäytökseen. Elokuvan alussa ohjaaja Timo Koivusalo esitteli tuotostaan muutamilla sanoilla ja kertoi leffan työllistäneen 150 näyttelijää ja avustajiakin oli 2000. Kotimaista työtä koko urakka.
Elokuva oli loistava. Olen pohjantähteni lukenut monesti ja sillä on ollut vaikutuksensa jopa omaan elämääni. Tuskin olisin niin innostunut Suomen historian opinnoista ellen olisi saanut Linnan kautta herätystä kansamme hurjimpiin vaiheisiin. Oman poikani toisena nimenä on Akseli ja siinäkin on Linnalla osuutta asiaan.
Suosittelen elokuvaa kaikille. Erityisesti suosittelen sitä kollegoilleni. Olen Loka Laitisen kanssa samoilla linjoilla, kun hän epäili viikonlopun iltapäivälehden kolumnissa meidän kansanedustajien historiantietämystä ja sitä, että monikaan kollegoista ei ole esimerkiksi Pohjantähteä lukenut. Meitä on moneksi tässä talossa eikä lukuharrastus kuulu läheskään kaikkien elämään. Siksikin on suositeltavaa, että korkeatasoinen elokuva on pian kaikkien nähtävissä.
Meille sosialidemokraateille suosittelen elokuvaa siksi, että paluu perusasioiden äärelle on välillä välttämätöntä. Omien juurien tunnustaminen ja niiden vuosisadan alun aatteen miesten ja naisten ajatukset, urotyöt ja uhraukset on meidän tämän päivän työväenliikkeen ihmisten syytä pitää mielessä. Ilman heidän uhrauksiaan me emme eläisi tällaisessa yhteiskunnassa kuin nyt saamme elää.
Porvareille suosittelen elokuvaa siksi, että asioiden, arvojen ja ajatusten julkituominen ja yhdessä niiden eteenpäin vieminen oman terveyden ja hengenkin uhalla on se voima, josta meidän joukkoliikkeemme on syntynyt ja jota ei nujerreta. Aika on tietenkin toinen, keinot niin meillä kuin porvareillakin onneksi toisenlaiset. Tavoitteet eivät. Värillä on edelleenkin väliä.
Elokuva oli loistava. Olen pohjantähteni lukenut monesti ja sillä on ollut vaikutuksensa jopa omaan elämääni. Tuskin olisin niin innostunut Suomen historian opinnoista ellen olisi saanut Linnan kautta herätystä kansamme hurjimpiin vaiheisiin. Oman poikani toisena nimenä on Akseli ja siinäkin on Linnalla osuutta asiaan.
Suosittelen elokuvaa kaikille. Erityisesti suosittelen sitä kollegoilleni. Olen Loka Laitisen kanssa samoilla linjoilla, kun hän epäili viikonlopun iltapäivälehden kolumnissa meidän kansanedustajien historiantietämystä ja sitä, että monikaan kollegoista ei ole esimerkiksi Pohjantähteä lukenut. Meitä on moneksi tässä talossa eikä lukuharrastus kuulu läheskään kaikkien elämään. Siksikin on suositeltavaa, että korkeatasoinen elokuva on pian kaikkien nähtävissä.
Meille sosialidemokraateille suosittelen elokuvaa siksi, että paluu perusasioiden äärelle on välillä välttämätöntä. Omien juurien tunnustaminen ja niiden vuosisadan alun aatteen miesten ja naisten ajatukset, urotyöt ja uhraukset on meidän tämän päivän työväenliikkeen ihmisten syytä pitää mielessä. Ilman heidän uhrauksiaan me emme eläisi tällaisessa yhteiskunnassa kuin nyt saamme elää.
Porvareille suosittelen elokuvaa siksi, että asioiden, arvojen ja ajatusten julkituominen ja yhdessä niiden eteenpäin vieminen oman terveyden ja hengenkin uhalla on se voima, josta meidän joukkoliikkeemme on syntynyt ja jota ei nujerreta. Aika on tietenkin toinen, keinot niin meillä kuin porvareillakin onneksi toisenlaiset. Tavoitteet eivät. Värillä on edelleenkin väliä.
tiistaina, joulukuuta 01, 2009
Lakialoitteita
Viime perjantaina saimme sivistysvaliokunnassa kuulla todellisen ammattilaisen näkemyksiä perusopetuksesta ja ryhmäkoko-problematiikasta. Professori Liisa Keltinkangas-Järvinen oli valiokunnan kuultavana ja kuuleminen vahvisti omiakin käsityksiäni asiasta.
En kuitenkaan käy referoimaan hänen kertomaansa. Totean vain, että ne samat havainnot, joita me opettajat ja äidit olemme koululaisista tehneet, tulivat nyt erään Sitran tutkimuksen tukemina vahvistettua. Kuuleminen oli muutoinkin loistavaa, oli ilo kuunnella vakuuttavaa ja suorapuheista naista.
Hänen näkemyksensä oli aivan kiistaton. Luokkakoolla on suunnaton merkitys lapsen kehitykselle. Kysyttäessä hän jopa myönsi sen, että on joutunut pettymään kunnissa tapahtuviin vapaaehtoisiin ryhmäkokolinjauksiin ja on kallistunut lakisääteisen määrittelyn kannalle. Ainoastaan lakiin kirjaamalla saadaan lapsille ympäri Suomea ja kuntien sisällä samankaltaiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä.
Tästä aiheesta voisin kiihkoilla tunteja. Varsinkin nyt, kun oma poikani on selvästi joutumassa hankaluuksiin liian suuren ryhmänsä kanssa. Olemme sivistysvaliokunnan sd-ryhmän kanssa tehneet lakialoitteen em. asiasta ja siihen on mahdollisuus muidenkin nimensä laittaa. Tänään sain siihen pikaisesti napattua parikymmentä nimeä, huomenna urakoin loput ja sen jälkeen asia edetköön eduskunnan hallinnossa. Tulemme näkemään talossa työskentelevien kasvattajien ja vanhempien ymmärryksen laajuuden tälle asialle.
Tälle lakialoitteelle ei käy siten, kuin kävi taannoin eräälle Valto Kosken tekemälle. Mieleni tekisi sitäkin asiaa myös tällä palstalla kommentoida, mutta kantapään kautta olen oppinut, että muutama yö aina kannattaa nukkua, ennen kuin läväyttää mielipiteitään julkisuuteen.
En kuitenkaan käy referoimaan hänen kertomaansa. Totean vain, että ne samat havainnot, joita me opettajat ja äidit olemme koululaisista tehneet, tulivat nyt erään Sitran tutkimuksen tukemina vahvistettua. Kuuleminen oli muutoinkin loistavaa, oli ilo kuunnella vakuuttavaa ja suorapuheista naista.
Hänen näkemyksensä oli aivan kiistaton. Luokkakoolla on suunnaton merkitys lapsen kehitykselle. Kysyttäessä hän jopa myönsi sen, että on joutunut pettymään kunnissa tapahtuviin vapaaehtoisiin ryhmäkokolinjauksiin ja on kallistunut lakisääteisen määrittelyn kannalle. Ainoastaan lakiin kirjaamalla saadaan lapsille ympäri Suomea ja kuntien sisällä samankaltaiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä.
Tästä aiheesta voisin kiihkoilla tunteja. Varsinkin nyt, kun oma poikani on selvästi joutumassa hankaluuksiin liian suuren ryhmänsä kanssa. Olemme sivistysvaliokunnan sd-ryhmän kanssa tehneet lakialoitteen em. asiasta ja siihen on mahdollisuus muidenkin nimensä laittaa. Tänään sain siihen pikaisesti napattua parikymmentä nimeä, huomenna urakoin loput ja sen jälkeen asia edetköön eduskunnan hallinnossa. Tulemme näkemään talossa työskentelevien kasvattajien ja vanhempien ymmärryksen laajuuden tälle asialle.
Tälle lakialoitteelle ei käy siten, kuin kävi taannoin eräälle Valto Kosken tekemälle. Mieleni tekisi sitäkin asiaa myös tällä palstalla kommentoida, mutta kantapään kautta olen oppinut, että muutama yö aina kannattaa nukkua, ennen kuin läväyttää mielipiteitään julkisuuteen.
Lobbausta
Meillä on Onnin kanssa tapana aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa jutella kaikenmaailman asioista. Yhtenä iltana Onni aloitti keskustelun ilotulitusraketeista. Raketeista on toki puhuttu pitkin syksyä ja ne tuntuvat olevan pienten poikien elämässä varsin tärkeitä.
"Äiti, teillehän tulee eduskuntaan käsittelyyn ilotulituslaki..." Vastasin niin kai olevan, kysyin kylläkin sitä, että mistäs hän sen tietää? "Poikien kanssa ollaan koulussa asiasta puhuttu, kun joku oli kuullut asiasta uutisissa". Aha.
Sitten seurasi seikkaperäinen selostus erilaisista raketeista (kissanpieruja,kiinalaisia,tykinkuulia jne.) Hillitsin nauruni ja kuuntelin kiinnostuneena esitelmää. "Mitä mieltä meinaat olla asiasta?" Vastasin, että "Varmaankin tiedät, että en suvaitse yletöntä rakettien räiskimistä enkä tule kannattamaan mitään lievennyksiä siihen suuntaan. Päinvastoin."
"Arvasin. Mutta nyt olen kuitenkin yrittänyt, kun lupasin pojille, että ainakaan sinä et tule raketteja vastustamaan. Täytyy varmaan olla asiasta koulussa hiljaa." Kertomus meidän ajatustenvaihdosta kuvaa vallan hyvin sen, kuinka paljon kymmenvuotiaat lapsetkin seuraavat maailmanmenoa ja kuinka he ovat kiinnostuneita itseään lähellä olevista asioista. Aikuisten tulee vaan jaksaa kuunnella ja suhtautua vakavuudella esitettyihin argumentteihin. Veronkevennyskeskustelusta kerron joskus toiste:)
"Äiti, teillehän tulee eduskuntaan käsittelyyn ilotulituslaki..." Vastasin niin kai olevan, kysyin kylläkin sitä, että mistäs hän sen tietää? "Poikien kanssa ollaan koulussa asiasta puhuttu, kun joku oli kuullut asiasta uutisissa". Aha.
Sitten seurasi seikkaperäinen selostus erilaisista raketeista (kissanpieruja,kiinalaisia,tykinkuulia jne.) Hillitsin nauruni ja kuuntelin kiinnostuneena esitelmää. "Mitä mieltä meinaat olla asiasta?" Vastasin, että "Varmaankin tiedät, että en suvaitse yletöntä rakettien räiskimistä enkä tule kannattamaan mitään lievennyksiä siihen suuntaan. Päinvastoin."
"Arvasin. Mutta nyt olen kuitenkin yrittänyt, kun lupasin pojille, että ainakaan sinä et tule raketteja vastustamaan. Täytyy varmaan olla asiasta koulussa hiljaa." Kertomus meidän ajatustenvaihdosta kuvaa vallan hyvin sen, kuinka paljon kymmenvuotiaat lapsetkin seuraavat maailmanmenoa ja kuinka he ovat kiinnostuneita itseään lähellä olevista asioista. Aikuisten tulee vaan jaksaa kuunnella ja suhtautua vakavuudella esitettyihin argumentteihin. Veronkevennyskeskustelusta kerron joskus toiste:)
Joulukorttihässäkkä
Talossa on kaiken muun loppuvuoden kiiruhtamisen ohella menossa jokavuotinen joulukorttihässäkkä. Sinänsä kivaa puuhaa, mutta vie tolkuttomasti aikaa. Olen molempina aikaisempina vuosina lähettänyt noin tuhannen kappaletta tervehdyksiä oman maakunnan ihmisille. Tällä kertaa lukumäärä tullee olemaan pienempi.
Eduskunnassa on vuosikaudet kuvattu joku ns. suurellekin yleisölle tuttu esine tai nurkkaus joulukorttiin ja sitä ovat edustajat saaneet sitten tilata haluamansa määrän. Hintaa kortilla on tänäkin vuonna 20 senttiä. Tilasin aluksi 1000 kappaletta minäkin, mutta vasta sitten älysin katsoa kuvan. Mielestäni tämänvuotinen otos ei ole kaunis eikä ollenkaan eduskunnan arvoinen. Peruutin tilauksen.
Nyt olenkin saanut sitten metsästää kollegoilta vanhoja, tyhjiä kortteja. Tähän mennessä olen saanut tehtyä kaupat noin viidestäsadasta, joten tervehdyksien määrä jäänee tänä vuonna väkisinkin pienemmäksi. Ensi vuonna toivon mukaan kuva on minunkin mittapuun mukaan säädyllinen.
Eduskunnassa on vuosikaudet kuvattu joku ns. suurellekin yleisölle tuttu esine tai nurkkaus joulukorttiin ja sitä ovat edustajat saaneet sitten tilata haluamansa määrän. Hintaa kortilla on tänäkin vuonna 20 senttiä. Tilasin aluksi 1000 kappaletta minäkin, mutta vasta sitten älysin katsoa kuvan. Mielestäni tämänvuotinen otos ei ole kaunis eikä ollenkaan eduskunnan arvoinen. Peruutin tilauksen.
Nyt olenkin saanut sitten metsästää kollegoilta vanhoja, tyhjiä kortteja. Tähän mennessä olen saanut tehtyä kaupat noin viidestäsadasta, joten tervehdyksien määrä jäänee tänä vuonna väkisinkin pienemmäksi. Ensi vuonna toivon mukaan kuva on minunkin mittapuun mukaan säädyllinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)