Eilen pidettiin mikkeliläisten ja naapurikuntien sosialidemokraattien kanssa keskustelutilaisuus siitä, kuinka alueen sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut tulevaisuudessa tullaan järjestämään. Paljon puhutusta Mainiosta siis puhuttiin.
Tilaisuus oli hengeltään ja rakenteeltaan hyvä. Asiallisen esittelyn jälkeen moni väärä luulo sai oikaisunsa. Tilanne on hankala, vanhenevan väestön ja vähenevien verotulojen alueella "joudumme" olemaan entistä enemmän toistemme kanssa tekemisissä.
Oma ymmärrykseni on nyt menneiden kuukausien aikana kirkastunut. Suomessa on olemassa jo sellaisia malleja, joita meilläkin voitaisiin soveltaa. Terveydenhuoltolain odottaminen on turhaa pään työntämistä pensaaseen, sillä nykyinenkään lainsäädäntö ei estä järkeviä yhteisiä asioita.
Olen sanonut ääneen senkin, että Risikon malli sovellettuna olisi meille käypä malli. Eli sairaanhoitopiiri ja perusterveydenhuolto laitettaisiin yksiin esim. kuntayhtymän alle ja silloin asiakkaiden hoitoketju olisi kunnossa ja hallinto tehostuisi ja kevenisi.
Olen varma siitäkin, että sairaanhoitopiirin perussopimusta muuttamalla päästäisiin seudun kuntien kanssa hyvään yhteisymmärrykseen palvelujen järjestämisestä jatkossa. Tämä Mainio-prosessi on ollut hyvä ja perusteellinen briiffaus siihen, kuinka haastavissa tilanteissa nyt ollaan. Yhdelläkään päättäjällä ei pitäisi enää olla epäselvää se, mistä kaikessa tässä nyt on kysymys.
maanantaina, helmikuuta 08, 2010
sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010
Kieli korvassa työttömyyden kimppuun
Perjantaina nähtiin Mikkelissä jälleen usean järjestäjän voimanponnistus, Nosto -seminaari. Ideana on koota yhteen elinkeinoelämän, julkisen puolen ja poliittisten päättäjien joukko keskustelemaan siitä, kuinka saadaan Etelä-Savo nousuun. Hyvä ohjelma takaa kiinnostuksen.
Itse elän niinkuin saarnaan ja jouduin jäämään perjantai-illan tilaisuudesta pois. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, jossa pyhitän kaiken varsinaisesta työstä liikenevän ajan pojalleni ja siksi nämä viikonloppujen iltatilaisuudet eivät ole minua varten.
Länsi-Savo- lehti on mukana yhtenä järjestäjänä ja siksikin uutisointi tilaisuudesta on aina hyvin näyttävää. Tämänkertaisena teemana oli työttömyys. Paikalle oli kutsuttu työministeri Sinnemäki (vihr.), joka lehden mukaan työntää työttömyyden hoitoa maakunnille ja kunnille.
Sehän sopii, mikäli vain hallitus suostuisi ohjaamaan riittävät rahat työllistämistoimenpiteisiin kunnille ja kolmannelle sektorille sekä elvyttäviin yksityisen puolen hankkeisiin. Lukuisat koulut odottavat korjaamistaan sekä erilaiset liikennehankkeet odottavat aloituksen vaatimaa rahoitusta. Kyllä maakunnissa osattaisiin työllistää, mikäli siihen olisi rahaa!
Koko eiliseksi päiväksi riitti huvitusta Länkkärin (sit.) jutun kuvituksesta; toista sivua kattavassa kuvassa oli kansanedustaja Toivakka (kok.), miehensä Jukka Toivakan kieli korvassaan. Ihan heti en ymmärrä, kuinka tämä liittyi aiheeseen, mutta ehkä hoidamme kukin työttömyysongelmaa omin konstein:))
Itse tein joulun alla kirjallisen kysymyksen kolmatta sektoria kurjistavasta de minimis -säännöksestä. Sain istuntotauolla ministeri Sinnemäen vastauksen, joka ei liikoja lupaile. Kolmannen sektorin asema tullee olemaan entistä hankalampi tämän vuoden keväällä, kun ko. säännös tulee voimaan.
"Oma" kolmannen sektorin järjestöni, Mikkelin Setlementti ry. puolestaan näyttää virkoavan Rayn taannoisesta päätöksestä huolimatta. Olemme koko tammikuun tehneet kovasti töitä sen eteen, että virikkeellinen ikäihmisten toiminta jatkuisi edelleenkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että "joudumme" jopa laajentamaan toimintaamme ja näin ollen pystyisimme työllistämään yhteistyökumppaneiden kanssa n. 30 tukityöllistettävää henkilöä per vuosi. Olen enemmän kuin tyytyväinen!
Kirjoittamani mielipidekirjoitus odottaa julkaisemistaan molemmissa alueemme lehdissä. Kirjoituksessa otan jälleen kerran kantaa siihen, kuinka hallituksen vähättelevä suhtautuminen ja vetkuttelu uhkaa ajaa suomalaiset (etenkin nuoret) yhä pahenevaan työttömyyden kurimukseen. Toivottavasti juttuni julkaistaan ennekuin nopeasti kasvavat työttömyysluvut tekevät siitä tilastotietojen osalta vanhentuneen. Muutoin tämä asia ei ikävä kyllä ihan pian vanhene.
Itse elän niinkuin saarnaan ja jouduin jäämään perjantai-illan tilaisuudesta pois. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, jossa pyhitän kaiken varsinaisesta työstä liikenevän ajan pojalleni ja siksi nämä viikonloppujen iltatilaisuudet eivät ole minua varten.
Länsi-Savo- lehti on mukana yhtenä järjestäjänä ja siksikin uutisointi tilaisuudesta on aina hyvin näyttävää. Tämänkertaisena teemana oli työttömyys. Paikalle oli kutsuttu työministeri Sinnemäki (vihr.), joka lehden mukaan työntää työttömyyden hoitoa maakunnille ja kunnille.
Sehän sopii, mikäli vain hallitus suostuisi ohjaamaan riittävät rahat työllistämistoimenpiteisiin kunnille ja kolmannelle sektorille sekä elvyttäviin yksityisen puolen hankkeisiin. Lukuisat koulut odottavat korjaamistaan sekä erilaiset liikennehankkeet odottavat aloituksen vaatimaa rahoitusta. Kyllä maakunnissa osattaisiin työllistää, mikäli siihen olisi rahaa!
Koko eiliseksi päiväksi riitti huvitusta Länkkärin (sit.) jutun kuvituksesta; toista sivua kattavassa kuvassa oli kansanedustaja Toivakka (kok.), miehensä Jukka Toivakan kieli korvassaan. Ihan heti en ymmärrä, kuinka tämä liittyi aiheeseen, mutta ehkä hoidamme kukin työttömyysongelmaa omin konstein:))
Itse tein joulun alla kirjallisen kysymyksen kolmatta sektoria kurjistavasta de minimis -säännöksestä. Sain istuntotauolla ministeri Sinnemäen vastauksen, joka ei liikoja lupaile. Kolmannen sektorin asema tullee olemaan entistä hankalampi tämän vuoden keväällä, kun ko. säännös tulee voimaan.
"Oma" kolmannen sektorin järjestöni, Mikkelin Setlementti ry. puolestaan näyttää virkoavan Rayn taannoisesta päätöksestä huolimatta. Olemme koko tammikuun tehneet kovasti töitä sen eteen, että virikkeellinen ikäihmisten toiminta jatkuisi edelleenkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että "joudumme" jopa laajentamaan toimintaamme ja näin ollen pystyisimme työllistämään yhteistyökumppaneiden kanssa n. 30 tukityöllistettävää henkilöä per vuosi. Olen enemmän kuin tyytyväinen!
Kirjoittamani mielipidekirjoitus odottaa julkaisemistaan molemmissa alueemme lehdissä. Kirjoituksessa otan jälleen kerran kantaa siihen, kuinka hallituksen vähättelevä suhtautuminen ja vetkuttelu uhkaa ajaa suomalaiset (etenkin nuoret) yhä pahenevaan työttömyyden kurimukseen. Toivottavasti juttuni julkaistaan ennekuin nopeasti kasvavat työttömyysluvut tekevät siitä tilastotietojen osalta vanhentuneen. Muutoin tämä asia ei ikävä kyllä ihan pian vanhene.
Sovinnossa
Eilen julhittiin Rantasalmen Työväneyhdistys Sovinnon 100 vuotista taivalta. Sain olla mukana juhlassa. Tilaisuus pidettiin Rinssi Everstissä ja se olikin täynnä väkeä. Ajan hengelle kuvaavaa on, että oma työväentalo on vuokrattu ulkopuolisille käyttäjille ja yhdistyksen tilaisuudet joudutaan siis pitämään muualla.
Tilaisuus oli rantasalmelaisille tyypilliseen tapaan hyvin järjestetty ja tunnelmaltaan välitön. Olin kutsuttuna paitsi avauspuhujana, niin myös tietenkin oman Työväenyhdistyksen edustajana yhdessä puheenjohtajamme Lauri Saukkosen kanssa.
Näitä juhlia on ollut mukava kiertää, sillä siellä tavataan aina tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia ja pähkäillään maailman menoa. Omaan reppuuni näistä tilaisuuksista tarttuua aina ihan konkreettisiakin hoidettavia asioita.
Ei ole sattumaa, että Rantasalmen ty:n nimessä on Sovinto. Kuulimme historiikista selvityksen siitä, kuinka sovintoon päästiin. Samanlaisesta sovittelusta on merkkejä ollut vuosikymmenten ajan rantasalmelaisten kuntapäättäjien keskuudessa. Saman kävi todistamassa kunnan tervehdyksen tuonut kh:n puheenjohtaja Esa Lappalainen (kepu.) ja elinvoimainen kunta tyytyväisine asukkaineen on tästä paras osoitus.
Tilaisuus oli rantasalmelaisille tyypilliseen tapaan hyvin järjestetty ja tunnelmaltaan välitön. Olin kutsuttuna paitsi avauspuhujana, niin myös tietenkin oman Työväenyhdistyksen edustajana yhdessä puheenjohtajamme Lauri Saukkosen kanssa.
Näitä juhlia on ollut mukava kiertää, sillä siellä tavataan aina tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia ja pähkäillään maailman menoa. Omaan reppuuni näistä tilaisuuksista tarttuua aina ihan konkreettisiakin hoidettavia asioita.
Ei ole sattumaa, että Rantasalmen ty:n nimessä on Sovinto. Kuulimme historiikista selvityksen siitä, kuinka sovintoon päästiin. Samanlaisesta sovittelusta on merkkejä ollut vuosikymmenten ajan rantasalmelaisten kuntapäättäjien keskuudessa. Saman kävi todistamassa kunnan tervehdyksen tuonut kh:n puheenjohtaja Esa Lappalainen (kepu.) ja elinvoimainen kunta tyytyväisine asukkaineen on tästä paras osoitus.
torstaina, helmikuuta 04, 2010
Kohti Turvakotia
Meillä oli maanantaina kaupunginvaltuuston kokous. Viime syksystä lähtien olen valmistellut aloitetta Turvakodin perustamiseksi Mikkeliin. Kaupungissa ei ole ollut nyt moneen vuoteen minkäänlaista paikkaa kotoaan pakeneville perheväkivallan uhreille. Organisaatiomuutoksen myötä "ulkoistimme" toiminnan 20 kilometrin päässä sijaitsevan lastenkodin yhteyteen.
Käymieni lukuisten keskustelujen perusteella tiedän, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten suurin ongelma on pelko ja se, että lapsille tapahtuu jotakin pahaa. Yleensä miesten raivokohtaukset ajoittuvat öiseen aikaan ja useimmiten viikonloppuihin. Sukulaisten ja ystävien luo on vaikea paeta keskellä yötä.
Matalan kynnyksen turvakodeille on tarvetta. Tarve ei näytä ainakaan pienenevän ja siksi näen tärkeänä, että Mikkelin kokoisessa kaupungissa on oltava paikka, jonne ihmiset voivat helposti mennä silloin, kun on tilanne päällä. Sillä, että ongelmasta ei puhuta, sitä ei saada häviämään.
Ärsyynnyin taas viikonloppuna, kun luin jostakin lehdestä, että turkulainen korkea virkamies oli "läpsäissyt" vaimoaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään läpsäisy, vaan pahoinpitely! Onneksi nainen hakeutui lääkäriin ja viranomaiset olivat tilanteen tasalla ja henkilö tuomittiin oikeudessa rangaistukseen. Myös pahoinpitelijän työnantaja on reagoinut asiaan. Vähättely vakavassa asiassa ei ole hyväksyttävää.
Itse valtuustoaloitteen tekstin kirjoittaminen ei montaa minuuttia vienyt. Tein valmistelua puhumalla asiasta eri yhteyksissä, keskustelemassa muiden valtuutettujen kanssa ja informoimalla virkamiehiä tästä asiasta. Maaperä oli siis muokattu ja sainkin aloitteeseeni 50 allekirjoitusta. Ainoastaan muutama henkilö kieltäytyi sitä allekirjoittamasta. Uskon, että pian näemme kaupungissa oman ja laadukkaan turvakodin:)
Käymieni lukuisten keskustelujen perusteella tiedän, että lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten suurin ongelma on pelko ja se, että lapsille tapahtuu jotakin pahaa. Yleensä miesten raivokohtaukset ajoittuvat öiseen aikaan ja useimmiten viikonloppuihin. Sukulaisten ja ystävien luo on vaikea paeta keskellä yötä.
Matalan kynnyksen turvakodeille on tarvetta. Tarve ei näytä ainakaan pienenevän ja siksi näen tärkeänä, että Mikkelin kokoisessa kaupungissa on oltava paikka, jonne ihmiset voivat helposti mennä silloin, kun on tilanne päällä. Sillä, että ongelmasta ei puhuta, sitä ei saada häviämään.
Ärsyynnyin taas viikonloppuna, kun luin jostakin lehdestä, että turkulainen korkea virkamies oli "läpsäissyt" vaimoaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään läpsäisy, vaan pahoinpitely! Onneksi nainen hakeutui lääkäriin ja viranomaiset olivat tilanteen tasalla ja henkilö tuomittiin oikeudessa rangaistukseen. Myös pahoinpitelijän työnantaja on reagoinut asiaan. Vähättely vakavassa asiassa ei ole hyväksyttävää.
Itse valtuustoaloitteen tekstin kirjoittaminen ei montaa minuuttia vienyt. Tein valmistelua puhumalla asiasta eri yhteyksissä, keskustelemassa muiden valtuutettujen kanssa ja informoimalla virkamiehiä tästä asiasta. Maaperä oli siis muokattu ja sainkin aloitteeseeni 50 allekirjoitusta. Ainoastaan muutama henkilö kieltäytyi sitä allekirjoittamasta. Uskon, että pian näemme kaupungissa oman ja laadukkaan turvakodin:)
"Maltti on valttia"
Eiliset valtiopäivien avajaisjuhlallisuudet on nyt takana ja on syytä palata normaaliin päiväjärjestykseen. Eduskunnassa tämä tarkoittaa sitä, että valiokuntien ja omien valikokuntaryhmien kokoukset käynnistyvät. Täysistunnot alkavat pyöriä myös normaaliin tapaan.
Puhemiehen vaali on saanut paljon palstatilaa. Eilisissä ylen uutisissa kuultiin vihdoin toisenlainenkin näkemys vaalituloksen syistä. Tänään olemme saaneet lukea lehdistä kaikenlaisia kummallisia salajuonitarinoita siitä, kuinka operaatio on organisoitu. Itse en tiedä, kuinka minkäkin puolueen edustajat ovat äänestäneet tai mistä syistä. Ja tosiasiassa, minua se ei edes kiinnostakaan.
Toivon, että myös kokoomuslaiset kansanedustajat pääsevät pian tämän ja muidenkin kirvelevien valintojen yli, ja keskittyvät itse niihin asioihin, minkä laiminlyönneistä muita kollegoja näyttävät nyt niin kovin syyttelevän (kollega Toivakka Länsi-Savo 4.2.). Populismilla ja mauttomuuksillakin on rajansa.
Jos en muuta elämässä ole oppinut, niin ainakin sen, että vihaisena, pettyneenä ja turhautuneena on syytä välttää ottamasta mihinkään asiaan julkisesti kantaa. Omia ajatuksia on hyvä testata ennen julkisuutta myös muilla, kuin kenties asioihin sotkeutuneilla ja niihin sokaistuneilla perheenjäsenillä. Näinä nopeina tiedonkulun aikoina on riskinsä siinäkin, että omat tunteet puretaan saman tien sensuroimattomalla mielipidekirjoituksella. No, jokainen tyylillään.
Eduskunnalla on paljon asiallista tehtävää ja hallituspuolueiden ihmisillä on nyt viimeiset hetket kääntää kelkkansa ja yrittää saada omille ministereilleen järkeä päähän suhteessa vakavaan työllisyys-ja talousongelmaan. Pelkät hokemat omassa vaalipiirissä eivät riitä.
Puhemiehen vaali on saanut paljon palstatilaa. Eilisissä ylen uutisissa kuultiin vihdoin toisenlainenkin näkemys vaalituloksen syistä. Tänään olemme saaneet lukea lehdistä kaikenlaisia kummallisia salajuonitarinoita siitä, kuinka operaatio on organisoitu. Itse en tiedä, kuinka minkäkin puolueen edustajat ovat äänestäneet tai mistä syistä. Ja tosiasiassa, minua se ei edes kiinnostakaan.
Toivon, että myös kokoomuslaiset kansanedustajat pääsevät pian tämän ja muidenkin kirvelevien valintojen yli, ja keskittyvät itse niihin asioihin, minkä laiminlyönneistä muita kollegoja näyttävät nyt niin kovin syyttelevän (kollega Toivakka Länsi-Savo 4.2.). Populismilla ja mauttomuuksillakin on rajansa.
Jos en muuta elämässä ole oppinut, niin ainakin sen, että vihaisena, pettyneenä ja turhautuneena on syytä välttää ottamasta mihinkään asiaan julkisesti kantaa. Omia ajatuksia on hyvä testata ennen julkisuutta myös muilla, kuin kenties asioihin sotkeutuneilla ja niihin sokaistuneilla perheenjäsenillä. Näinä nopeina tiedonkulun aikoina on riskinsä siinäkin, että omat tunteet puretaan saman tien sensuroimattomalla mielipidekirjoituksella. No, jokainen tyylillään.
Eduskunnalla on paljon asiallista tehtävää ja hallituspuolueiden ihmisillä on nyt viimeiset hetket kääntää kelkkansa ja yrittää saada omille ministereilleen järkeä päähän suhteessa vakavaan työllisyys-ja talousongelmaan. Pelkät hokemat omassa vaalipiirissä eivät riitä.
keskiviikkona, helmikuuta 03, 2010
Hiljaisia edustajia
Kevään istuntokausi on nyt alkanut. Se alkoikin poikkeuksellisen räväkästi ja jos joku on sitä mieltä, että politiikka on tylsää, on väärässä!
Omassa eduskuntaryhmässämme oli eilen aamukymmeneltä omituisen hiljainen tunnelma. Puolueen puheenjohtajan tekemä ratkaisu eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja varapuhemiehen vaihtamiseksi tuli meille kaikille yllätyksenä. Valinnat suorittaa muodollisesti eduskuntaryhmä ja näin myös eilen teimme. Puolueen puheenjohtajalla on eduskuntaryhmän tuki ja samoin tietenkin uudella ryhmänjohtajalla.
Tukea ei puolestaan saanut eilen puhemies Sauli Niinistö. Ääntenlaskennan aikana saliin tuli tyrmistynyt hiljaisuus. Lopputulos, 89 ääntä on poikkeuksellisen alhainen. Hallituspuolueiden kansanedustajia on yhteensä 126, joten syyllisiä "eduskunnan arvovallan alentamiseen" on etsittävä myös muualta kuin ikuisesta syypäästä, oppositiosta.
Mediassa on tietenkin jo ehditty leimata kansanedustajat lapsellisiksi ja oman edun puolustajiksi. Puhemies Niinistö puolestaan on korotettu entistä suuremmaksi sankariksi, hänen jouduttuaan kohtaamaan törsäilevien ja ahneiden kansanedustajien kosto, hänen ainoastaan yrittäessään hillistä eduskunnan kasvavia menoja.
Tästähän ei tietenkään ole kysymys. Varmasti kaikki kansanedustajat ovat eduskunnan toiminnan tehostamisen ja järkevän taloudellisen kiristämisen kannalla. Tiedän, että suurempi kritiikki kaikkien ryhmien yksitttäisten edustajien taholta, on jo parin vuoden ajan kohdistunut puhemiehen johtajan ominaisuuksiin. Näitä ei rahapäätöksillä suuntaan tai toiseen korjata. Nyt tälle korjausliikkeelle on annettu selvä signaali ja nyt siihen on myös puhemiehellä mahdollisuus tarttua.
Omien aikaisempien kommenttienikin johdosta, olen saanut nyt vastailla kysymyksiin omasta äänestyskäyttäytymisestäni eilisen osalta. Tietenkään näihin kysymyksiin ei tarvitse kenenkään vastata. Siitä huolimatta vastaan, että olen oppinut pitämään kiinni sopimuksista politiikassakin ja niin tein eilenkin. Sopimuksen mukaan äänet tuli antaa ensimmäisellä kierroksella Niinistölle, toisella Kääriäiselle ja kolmannella Filatoville.
Omassa eduskuntaryhmässämme oli eilen aamukymmeneltä omituisen hiljainen tunnelma. Puolueen puheenjohtajan tekemä ratkaisu eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja varapuhemiehen vaihtamiseksi tuli meille kaikille yllätyksenä. Valinnat suorittaa muodollisesti eduskuntaryhmä ja näin myös eilen teimme. Puolueen puheenjohtajalla on eduskuntaryhmän tuki ja samoin tietenkin uudella ryhmänjohtajalla.
Tukea ei puolestaan saanut eilen puhemies Sauli Niinistö. Ääntenlaskennan aikana saliin tuli tyrmistynyt hiljaisuus. Lopputulos, 89 ääntä on poikkeuksellisen alhainen. Hallituspuolueiden kansanedustajia on yhteensä 126, joten syyllisiä "eduskunnan arvovallan alentamiseen" on etsittävä myös muualta kuin ikuisesta syypäästä, oppositiosta.
Mediassa on tietenkin jo ehditty leimata kansanedustajat lapsellisiksi ja oman edun puolustajiksi. Puhemies Niinistö puolestaan on korotettu entistä suuremmaksi sankariksi, hänen jouduttuaan kohtaamaan törsäilevien ja ahneiden kansanedustajien kosto, hänen ainoastaan yrittäessään hillistä eduskunnan kasvavia menoja.
Tästähän ei tietenkään ole kysymys. Varmasti kaikki kansanedustajat ovat eduskunnan toiminnan tehostamisen ja järkevän taloudellisen kiristämisen kannalla. Tiedän, että suurempi kritiikki kaikkien ryhmien yksitttäisten edustajien taholta, on jo parin vuoden ajan kohdistunut puhemiehen johtajan ominaisuuksiin. Näitä ei rahapäätöksillä suuntaan tai toiseen korjata. Nyt tälle korjausliikkeelle on annettu selvä signaali ja nyt siihen on myös puhemiehellä mahdollisuus tarttua.
Omien aikaisempien kommenttienikin johdosta, olen saanut nyt vastailla kysymyksiin omasta äänestyskäyttäytymisestäni eilisen osalta. Tietenkään näihin kysymyksiin ei tarvitse kenenkään vastata. Siitä huolimatta vastaan, että olen oppinut pitämään kiinni sopimuksista politiikassakin ja niin tein eilenkin. Sopimuksen mukaan äänet tuli antaa ensimmäisellä kierroksella Niinistölle, toisella Kääriäiselle ja kolmannella Filatoville.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)