Olin eilen Työväenyhdistyksen tiimini kanssa Mikkelin torilla eli Kirkkopuistossa kahvikojun kanssa. Asteita oli kaksi, vettä satoi ensimmäisen tunnin ajan ja loput kolme tuntia tuuli pohjoisesta. Kahvi oli kuitenkin kuumaa ja pulla tuoretta:)
Arktisista olosuhteista huolimatta, porukkaa kävi tasaisesti. Huolenaiheita oli monenlaisia. Päällimmäisinä ihmiset ihmettelivät Kreikan tilannetta. Kerroin kaikille avoimesti meidän ryhmämme muodostavan kantansa tiistaina ryhmäkokouksessa. Silloin on viikonlopun kuhinat valtiovarainministereiden tasolla käyty, valiokunnan kuulemiset pohdiskeltu ja kaikki ajantasainen tieto käytettävissä.
Päätös ei ole mitenkään helppo; tuntuu kovin epävarmalta tehdä päätöstä noin huikeasta summasta, kun ei kenelläkään ole varmuutta siitä auttaako se, riittääkö se ja mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan? Vastuulliseen oppositiopolitiikkaan kuitenkin kuuluu se, että asioita huolella punnitaan ja vasta sen jälkeen muodostetaan kantoja. Näin mekin nyt teemme, toisin kuin jotkut muut oppositioryhmät, jotka ovat ehättäneet jo kantansa lukkoon lyömään.
Meidän puheenjohtaja on mielestäni viksusti esittänyt vaateita järjestelmän muuttamiseksi, valvonnan tehostamiseksi ja syyllisten (pankkien) esiin tuomiseksi. Pääministerin ja valtiovarainministerin haluttomuutta tehdä näin, täytyy vain ihmetellä. Onko tässä jotakin sellaista, mitä ei kaikille ole vielä kerrottukaan???
sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010
keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010
Puoluesihteeri
Näin ne ongelmat ratkeaa. Pitkään on ehditty jo pähkäillä, mistä löytyisi SDP:lle puoluesihteeri, joka kelpaisi kaikille. Nyt se löytyi. Ylestä pois potkittu Mikael Jungner on ilmoittautunut mukaan kuun lopussa pidettävään puoluesihteerivaaliin!
Jungnerin valinta olisi puolueemme kannalta loistava juttu. Kun STT äsken valiokunnan kokouksen aikana meille puhelimiin tekstiviestin muodossa asiasta ilmoitti, olivat pöydän toisella puolella istuvien kokoomuskollegojen naamat näkemisen arvoisia. Kasvoilta oli luettavissa kateus ja pelko:)
Mikael Jungner olisi voinut valita lukuisien työpaikkatarjouksien joukosta ihan minkä tahansa. Valinnan osuminen meidän puoluesihteerin paikkaan, kertoo siitä aidosta kiinnostuksesta liikettämme kohtaan ja myös samalla huolesta puolueen tämänhetkisestä tilanteesta ja kuvioista tulevaisuudessa. Puoluetoimistolla ja maakuntien piiritoimistoissa alkaa uusi meno ja sitä ei voi kukaan pitää pahana!
Jungnerin valinta olisi puolueemme kannalta loistava juttu. Kun STT äsken valiokunnan kokouksen aikana meille puhelimiin tekstiviestin muodossa asiasta ilmoitti, olivat pöydän toisella puolella istuvien kokoomuskollegojen naamat näkemisen arvoisia. Kasvoilta oli luettavissa kateus ja pelko:)
Mikael Jungner olisi voinut valita lukuisien työpaikkatarjouksien joukosta ihan minkä tahansa. Valinnan osuminen meidän puoluesihteerin paikkaan, kertoo siitä aidosta kiinnostuksesta liikettämme kohtaan ja myös samalla huolesta puolueen tämänhetkisestä tilanteesta ja kuvioista tulevaisuudessa. Puoluetoimistolla ja maakuntien piiritoimistoissa alkaa uusi meno ja sitä ei voi kukaan pitää pahana!
Kalimera
Naamat valkeina käytiin eilen eduskunnassa keskustelua Kreikan taloustilanteesta. Ratkaisuohjeita on tullut kansalaisilta kiitettävästi, mutta vaihtoehdot taitavat olla aika vähissä. Mikään automaatio Suomen lainan myöntäminen ei kuitenkaan saa olla.
Ensin on selvitettävä tarkoin ne ehdot, joilla mahdollinen laina tullaan myöntämään. Yhtä tarkasti on vaadittava Kreikalta selvityksiä siitä, kuinka se pystyy velan takaisin maksamaan ja mitä sitten tapahtuu, mikäli näin ei käy.
Oman (ja viisaampien) ymmärryksen mukaan, seuraavat kandidaatit ovat jo kolkuttelemassa ovellamme. Tänään aamu-tv:ssä Eurooppa-asiantuntija väläytti sen selvittämistä, että muodostettaisikin kaksi euro-aluetta, eteläinen ja pohjoinen. Myös tämä tulee selvittää jatkoa ajatellen.
Prosessissa ihmetyttää ja huolestuttaa se, onko suomalaisilla ministereillä ja vm:n virkamiehillä nyt olemassa kaikki tarvittava ja ajantasainen tieto tilanteesta. Vasta viime viikolla puhuttiin 500 miljoonan vipistä, nyt summa onkin noussut huikeaan 1,6 miljardiiin euroon. Nouseeko se vielä?
Ensin on selvitettävä tarkoin ne ehdot, joilla mahdollinen laina tullaan myöntämään. Yhtä tarkasti on vaadittava Kreikalta selvityksiä siitä, kuinka se pystyy velan takaisin maksamaan ja mitä sitten tapahtuu, mikäli näin ei käy.
Oman (ja viisaampien) ymmärryksen mukaan, seuraavat kandidaatit ovat jo kolkuttelemassa ovellamme. Tänään aamu-tv:ssä Eurooppa-asiantuntija väläytti sen selvittämistä, että muodostettaisikin kaksi euro-aluetta, eteläinen ja pohjoinen. Myös tämä tulee selvittää jatkoa ajatellen.
Prosessissa ihmetyttää ja huolestuttaa se, onko suomalaisilla ministereillä ja vm:n virkamiehillä nyt olemassa kaikki tarvittava ja ajantasainen tieto tilanteesta. Vasta viime viikolla puhuttiin 500 miljoonan vipistä, nyt summa onkin noussut huikeaan 1,6 miljardiiin euroon. Nouseeko se vielä?
tiistaina, toukokuuta 04, 2010
Kaksinkertainen kusetus
Eilisessä kaupunginvaltuustossa näimme oikein kusetuksien mestarinäytteen. Kyse oli meidän Raviradantien yhtenäiskouluhankkeesta eli koulukiinteistön remontoimisesta. Olen aikaisemmin yrittänyt kuvata sitä problematiikkaa, joka hankkeen valmisteluun on liittynyt. Olen myös peräänkuuluttanut järkevän kompromissin puolesta.
Kompromissi oli kaukana eilen. Lopputulos oli se, että monta viikkoa neuvotteluja käyneet opettajat (Ukkonen, Savander,Hokkanen (sd), Lahti (kok) ja Strandman (kesk) eivät päässeet yksimielisyyteen parhaimmasta mahdollisesta lopputuloksesta. Ikävintä hommassa oli se, että vielä hetki ennen kokousta, sosialidemokraateilla oli usko siitä, että molemmat porvariopettajat tulisivat meidän esityksen mukaan. Silloin olisimme voittaneet äänestyksen lasten edun huomioon ottaen.
Näin ei nyt siis käynyt. Kokoomuksen Jari Lahti toi valtuustolle puskasta esityksen , joka oli ainoastaan hieman halvempi kuin heidän aiemmin opettajaporukalla "yhteisesti" sorvaamansa esitys. Tätä esitystä ei meille muille oltu esitelty ennen kokousta. Äänestyksessä kaikki kaupunginhallituksen porvarijäsenet äänestivät omaa, ainoastaan kolme viikkoa sitten tekemäänsä esitystä vastaan. Todella loogista ja todella rakentavaa.
Paitsi että meidän ansiokasta neuvotteluporukkaa, niin minun käy sääliksi myös meidän koko demariryhmää. Meillä on oikeasti nyt sisäisen tutkiskelun paikka. Me olemme suurin valtuustoryhmä, miksi meidän kanssa ei neuvotella ja miksi meidän kanssa ei tehdä aitoa yhteistyötä? Voisiko meissä itsessämme olla jotakin vikaa...? Tämänpäiväisen sähköpostin perusteella vika on joissakin muissa kuin meissä...
Kaipaan niitä aikoja, jolloin valtuustokauden alussa saimme neuvoteltua jommankumman toisen ison rymän kanssa ne muutamat isot asiat, joiden mukaan niin lautakunnissa kuin muuallakin mentiin. Äänestys ei noina vuosina ollut itsetarkoitus. Tärkeintä oli, että sosialidemokraattien jälki näkyi kunalaisten elämässä. Se kuitenkin meidän mielestä on (ainakin aikaisemmin) ollut toimintamme tarkoitus.
Kompromissi oli kaukana eilen. Lopputulos oli se, että monta viikkoa neuvotteluja käyneet opettajat (Ukkonen, Savander,Hokkanen (sd), Lahti (kok) ja Strandman (kesk) eivät päässeet yksimielisyyteen parhaimmasta mahdollisesta lopputuloksesta. Ikävintä hommassa oli se, että vielä hetki ennen kokousta, sosialidemokraateilla oli usko siitä, että molemmat porvariopettajat tulisivat meidän esityksen mukaan. Silloin olisimme voittaneet äänestyksen lasten edun huomioon ottaen.
Näin ei nyt siis käynyt. Kokoomuksen Jari Lahti toi valtuustolle puskasta esityksen , joka oli ainoastaan hieman halvempi kuin heidän aiemmin opettajaporukalla "yhteisesti" sorvaamansa esitys. Tätä esitystä ei meille muille oltu esitelty ennen kokousta. Äänestyksessä kaikki kaupunginhallituksen porvarijäsenet äänestivät omaa, ainoastaan kolme viikkoa sitten tekemäänsä esitystä vastaan. Todella loogista ja todella rakentavaa.
Paitsi että meidän ansiokasta neuvotteluporukkaa, niin minun käy sääliksi myös meidän koko demariryhmää. Meillä on oikeasti nyt sisäisen tutkiskelun paikka. Me olemme suurin valtuustoryhmä, miksi meidän kanssa ei neuvotella ja miksi meidän kanssa ei tehdä aitoa yhteistyötä? Voisiko meissä itsessämme olla jotakin vikaa...? Tämänpäiväisen sähköpostin perusteella vika on joissakin muissa kuin meissä...
Kaipaan niitä aikoja, jolloin valtuustokauden alussa saimme neuvoteltua jommankumman toisen ison rymän kanssa ne muutamat isot asiat, joiden mukaan niin lautakunnissa kuin muuallakin mentiin. Äänestys ei noina vuosina ollut itsetarkoitus. Tärkeintä oli, että sosialidemokraattien jälki näkyi kunalaisten elämässä. Se kuitenkin meidän mielestä on (ainakin aikaisemmin) ollut toimintamme tarkoitus.
maanantaina, toukokuuta 03, 2010
Esitystalous
Olin viime viikolla tilaisuudessa päästä katsomaan Espoon teatterin loistavaksi kehuttua Esitystalous -näytelmää. Kaikki näytökset ovatkin olleet loppuunmyytyjä ja nyt enää ihmettele, miksi.
Yritän olla paljastamatta juonta. Pääosassa näytelmässä oli alle nelikymppinen demarinaiskansanedustaja. Kohtauksissa käytiin keskustelua myös SDP:n puoluehallituksessa ja asetelmat tekstin edetessä vaikuttivat ikävästi tutuilta. Kuitenkin uskon, että samankaltaisia tilanteita olisi voitu saada aikaan myös jonkun muun puolueen tiimoilta.
Olen nyt monena päivänä mietiskellyt sitä, kuinka paljon omakohtaisia asioita näytelmästä löysin. Sukupolvien välinen kuilu todentui hyvin siinä, kuinka asioita joko viedään eteenpäin tai sitten ei. Keskinäinen kilvoittelu ajoi näytelmässäkin yhteisten pyrkimysten edelle.
Suoranaista samaistumista koin päähenkilönaisen kanssa siinä, kun hän kävi syvällisiä ja arvopohjaisia keskusteluja aivan päinvastaista ideologiaa tunnustavan miljonääri-porvarimiehen kanssa. Nämä keskustelut tuntuivat antavan naiselle enemmän kuin ns. omien kanssa käärmekeiton keittäminen.
Samankaltaisia arvokeskusteluja olen itsekin saanut vuosien varrella käydä monen kokoomuslaisen (ei miljonäärejä) miehen kanssa. Puhuminen aivan toisenlaista arvomaailmaa edustavan ihmisen kanssa avartaa omaa näkemystä maailmanmenosta ja toisaalta vahvistaa omia aatteellisia arvoja.
Monta kertaa näiden keskustelujen jälkeen olen todennut ihan ääneenkin sen, että olen todellakin sosialidemokraatti ja ylpeä siitä. Toivoisinkin, että jokainen itseään kunnioittava demarinainen hankkisi itselleen porvarimiehen keskustelukumppanikseen, sillä ajatuksia vaihtamalla saamme lisättyä paitsi ymmärrystä itsessämme niin myös ymmärrystä omille arvoillemme toisaalla.
Tämän sovinistisen ajattelun takana on ainoastaan se, että miesten kanssa on useimmiten helpompi puhua suoraan ja ne harvemmin pelkäävät kovaakaan ääntä tai erilaisia mielipiteitä. Näissä asioissa naisilla on miehistä oppia otettavana.
Yritän olla paljastamatta juonta. Pääosassa näytelmässä oli alle nelikymppinen demarinaiskansanedustaja. Kohtauksissa käytiin keskustelua myös SDP:n puoluehallituksessa ja asetelmat tekstin edetessä vaikuttivat ikävästi tutuilta. Kuitenkin uskon, että samankaltaisia tilanteita olisi voitu saada aikaan myös jonkun muun puolueen tiimoilta.
Olen nyt monena päivänä mietiskellyt sitä, kuinka paljon omakohtaisia asioita näytelmästä löysin. Sukupolvien välinen kuilu todentui hyvin siinä, kuinka asioita joko viedään eteenpäin tai sitten ei. Keskinäinen kilvoittelu ajoi näytelmässäkin yhteisten pyrkimysten edelle.
Suoranaista samaistumista koin päähenkilönaisen kanssa siinä, kun hän kävi syvällisiä ja arvopohjaisia keskusteluja aivan päinvastaista ideologiaa tunnustavan miljonääri-porvarimiehen kanssa. Nämä keskustelut tuntuivat antavan naiselle enemmän kuin ns. omien kanssa käärmekeiton keittäminen.
Samankaltaisia arvokeskusteluja olen itsekin saanut vuosien varrella käydä monen kokoomuslaisen (ei miljonäärejä) miehen kanssa. Puhuminen aivan toisenlaista arvomaailmaa edustavan ihmisen kanssa avartaa omaa näkemystä maailmanmenosta ja toisaalta vahvistaa omia aatteellisia arvoja.
Monta kertaa näiden keskustelujen jälkeen olen todennut ihan ääneenkin sen, että olen todellakin sosialidemokraatti ja ylpeä siitä. Toivoisinkin, että jokainen itseään kunnioittava demarinainen hankkisi itselleen porvarimiehen keskustelukumppanikseen, sillä ajatuksia vaihtamalla saamme lisättyä paitsi ymmärrystä itsessämme niin myös ymmärrystä omille arvoillemme toisaalla.
Tämän sovinistisen ajattelun takana on ainoastaan se, että miesten kanssa on useimmiten helpompi puhua suoraan ja ne harvemmin pelkäävät kovaakaan ääntä tai erilaisia mielipiteitä. Näissä asioissa naisilla on miehistä oppia otettavana.
Tärkeä päätös
Mikkelin kaupunginvaltuusto on tänään ison ratkaisun edessä. Päätettävänä on monen vuoden hieromisen jälkeen uuden yhtenäiskoulun remontoiminen. Hallituksen esitys valtuustolle on kohtalainen, mutta meidän sosialidemokraattien siitä poikkeava esitys olisi erinomainen.
Erinomainen nimenomaan oppilaiden kannalta. Hintaeroa näille kahdelle on suoraan laskettuna n. 2 miljoonaa, mutta joidenkin laskelmien mukaan ero tasaantuisi kahden koulun purkamisesta ja tonttien myymisestä aiheutuneilla tuloilla.
Kouluasiat ovat Mikkelissä olleet jollain tavalla pinnalla koko sen kymmenen vuoden ajan, jonka itse olen ollut valtuutettuna. Oma huoleni on ollut erityisoppilaiden huonot ja epäasialliset tilaratkaisut, joita on ainakin kymmenen vuoden ajan yritetty saada oikeamaan.
Nyt tällä Raviradantien yhtenäiskoulun kunnollisella remontilla olisi mahdollista tehdä mikkeliläisille lapsille hyvillä puitteilla varustettu oppimisympäristö, jossa jokaisella oppijalla olisi hyvä kouluansa käydä. Sisällöllisesti mikkeliläisillä lapsilla ei ole huolta opiskelusta; meillä on pätevät ja motivoituneet opettajat ja muu henkilöstö heidän tukenaan. Liian suurista oppilasryhymistäkin pääsemme pikkuhiljaa eroon.
Mikkelin Työväenyhdistys teki jo ajat sitten päätöksen, että tuemme valtuutettujamme kunnollisen ja toimivan koulun rakentamiseksi. Opetuslautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Ukkonen on meidän yhdistyksestä ja hän on tehnyt valtavan työn sen eteen, että saisimme mahdollisimman laajan konseksuksen kouluratkaisussa. Tänä iltana näemme, kuinka hyvin työ on kantanut!
Erinomainen nimenomaan oppilaiden kannalta. Hintaeroa näille kahdelle on suoraan laskettuna n. 2 miljoonaa, mutta joidenkin laskelmien mukaan ero tasaantuisi kahden koulun purkamisesta ja tonttien myymisestä aiheutuneilla tuloilla.
Kouluasiat ovat Mikkelissä olleet jollain tavalla pinnalla koko sen kymmenen vuoden ajan, jonka itse olen ollut valtuutettuna. Oma huoleni on ollut erityisoppilaiden huonot ja epäasialliset tilaratkaisut, joita on ainakin kymmenen vuoden ajan yritetty saada oikeamaan.
Nyt tällä Raviradantien yhtenäiskoulun kunnollisella remontilla olisi mahdollista tehdä mikkeliläisille lapsille hyvillä puitteilla varustettu oppimisympäristö, jossa jokaisella oppijalla olisi hyvä kouluansa käydä. Sisällöllisesti mikkeliläisillä lapsilla ei ole huolta opiskelusta; meillä on pätevät ja motivoituneet opettajat ja muu henkilöstö heidän tukenaan. Liian suurista oppilasryhymistäkin pääsemme pikkuhiljaa eroon.
Mikkelin Työväenyhdistys teki jo ajat sitten päätöksen, että tuemme valtuutettujamme kunnollisen ja toimivan koulun rakentamiseksi. Opetuslautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Ukkonen on meidän yhdistyksestä ja hän on tehnyt valtavan työn sen eteen, että saisimme mahdollisimman laajan konseksuksen kouluratkaisussa. Tänä iltana näemme, kuinka hyvin työ on kantanut!
sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010
Poweria pöntöstä!
Hehkun ja herkuttelen vieläkin eilisen johdosta. Sateisesta säästä huolimatta Mikkelin Kirkkopuistossa perinteisessä sosialidemokraattien vappujuhlassa oli väkeä ja tunnelmaa. Sain pitää vappupuheen ja tuntui mukavalta huomata, että sitä kuunneltiin.
Kun kirjoitin puhetta, oli vaikea ratkaista, mitä tärkeitä asioita nostaisin esille. Niin paljon on nyt tapahtunut sellaisia asioita, joista tekisi mieli puhua kovemmallakin äänellä. Ihmetyttää vaan se, miten paljon suomalaiset vielä sietävätkään, sillä kaikkien kurjistavien ja epäoikeudenmukaisten temppujen jälkeenkin, gallupit näyttävät Kokoomukselle aina vaan korkeita lukuja.
Työväenlaulutilaisuus musiikkiopiston kahvilassa veti sekin hyvin porukkaa. Jatkoin laulujen kuuntelua autossa, kun matkasin Kangasniemen työväenyhdistyksen juhlaan. Pienellä paikkakunnalla ei ole moneen vuoteen järjestetty omaa vappujuhlaa ja olinkin tosi iloinen päästessäni sinne puhumaan ja varsinkin, kun väkeä oli odotettua enemmän paikalla. Tehdään kangasniemeläiset tästä perinne!
Piipahdin myös Mikkelin Otavassa pidetyssä Lions Clubin ym. järjestämässä vapputilaisuudessa. Lyhyessä puheenvuorossani muistutin otavalaisia siitä, kuinka paikallisilla sahan työntekijöillä ja sen myötä perustetulla työväenyhdistyksellä on ollut Otavan kehittymisessä iso merkitys. Samankaltaisia yhteisöllisiä toimijoita on työväenyhdistysten juurille perustettu ympäri Suomen.
Mukavaa oli Otavassa tavata pitkästä aikaa paikallinen kulttuurivaikuttaja Paul Meinander. Tutustuimme hänen ollessa taannoin mikkeliläisen ilmaisjakelulehden päätoimittaja ja silloin teimme hyvää yhteistyötä. Eilinen tapaaminen oli molemminpuolinen mukava kohtaaminen:)
Jotkut ystävät ilmaisivat eilen huolensa siitä, kuinka oikein jaksan tätä vauhtia ja varoittelivat burn outista. Rauhoittelin heitä, sillä silloin jaksaa mitä vaan, kun saa tehdä juuri sitä, mistä tykkää. Olen ennenkin sanonut, että puhuminen aatteesta ja arvoista ns. omalle väelle on todella voimaannuttavaa ja antaa aina lisää poweria arkiseen ahertamiseen eduskunnassa. Sitä ei välttämättä usko, ennenkuin itse on sen saanut kokea. Lucky me!
Kun kirjoitin puhetta, oli vaikea ratkaista, mitä tärkeitä asioita nostaisin esille. Niin paljon on nyt tapahtunut sellaisia asioita, joista tekisi mieli puhua kovemmallakin äänellä. Ihmetyttää vaan se, miten paljon suomalaiset vielä sietävätkään, sillä kaikkien kurjistavien ja epäoikeudenmukaisten temppujen jälkeenkin, gallupit näyttävät Kokoomukselle aina vaan korkeita lukuja.
Työväenlaulutilaisuus musiikkiopiston kahvilassa veti sekin hyvin porukkaa. Jatkoin laulujen kuuntelua autossa, kun matkasin Kangasniemen työväenyhdistyksen juhlaan. Pienellä paikkakunnalla ei ole moneen vuoteen järjestetty omaa vappujuhlaa ja olinkin tosi iloinen päästessäni sinne puhumaan ja varsinkin, kun väkeä oli odotettua enemmän paikalla. Tehdään kangasniemeläiset tästä perinne!
Piipahdin myös Mikkelin Otavassa pidetyssä Lions Clubin ym. järjestämässä vapputilaisuudessa. Lyhyessä puheenvuorossani muistutin otavalaisia siitä, kuinka paikallisilla sahan työntekijöillä ja sen myötä perustetulla työväenyhdistyksellä on ollut Otavan kehittymisessä iso merkitys. Samankaltaisia yhteisöllisiä toimijoita on työväenyhdistysten juurille perustettu ympäri Suomen.
Mukavaa oli Otavassa tavata pitkästä aikaa paikallinen kulttuurivaikuttaja Paul Meinander. Tutustuimme hänen ollessa taannoin mikkeliläisen ilmaisjakelulehden päätoimittaja ja silloin teimme hyvää yhteistyötä. Eilinen tapaaminen oli molemminpuolinen mukava kohtaaminen:)
Jotkut ystävät ilmaisivat eilen huolensa siitä, kuinka oikein jaksan tätä vauhtia ja varoittelivat burn outista. Rauhoittelin heitä, sillä silloin jaksaa mitä vaan, kun saa tehdä juuri sitä, mistä tykkää. Olen ennenkin sanonut, että puhuminen aatteesta ja arvoista ns. omalle väelle on todella voimaannuttavaa ja antaa aina lisää poweria arkiseen ahertamiseen eduskunnassa. Sitä ei välttämättä usko, ennenkuin itse on sen saanut kokea. Lucky me!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)