Nyt onkin maassa mielenkiintoinen tilanne. Seuraavasta pääministerin paikasta kisaavat ensi vuoden huhtikuussa Katainen (kok.), Kiviniemi (kesk.) ja Urpilainen (sd.). Paitsi sukupolvenvaihdos, niin myös sukupuolenvaihdos on tapahtunut. Näiden kahden naisen sijoittumisesta puolueidensa kärkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Ei pelkästään sen vuoksi, että he ovat naisia vaan sen vuoksi, että he ovat tolkun naisia. Molemmilla takanaan pitkä poliittinen kokemus järjestötyöstä ja maltillinen nousu vaativiin tehtäviin. Juttaa olen kehunut ennenkin, joten nyt ainoastaan vähän kehuja Marille.
Kiviniemi edustaa itsellenikin sellaista järkevää tavallista suomalaista naista, jonka poliittinen työ on ollut asiallista ja rakentavaa. Maltillinen tie tuottaa nyt hedelmää. Neljännen kauden kansanedustajana hän on varmasti valmis ottamaan vastuun paitsi omasta puolueestaan niin myös nyt pätkäpääministerin hommasta. En ihmettele sitä, että Keskustassakin tätä arvostetaan.
Nähtäväksi jää, kuinka nämä kaksi pohjalaisakkaa saavat pidettyä savolaistollikka Kataisen kurissa. Tietenkään Katainen ei enää kovin savolaiselta vaikuta, mutta ei hän perimästäänkään eroon pääse. Pohjalaiset sinänsä ovat kovin yksniitisiä, mutta nyttemmin muutamiin heistä tutustuttuani, luotan heimon edustajiin ehkä joskus enemmän kuin meihin kieroihin savolaisiin.
Eilisessä tv-lähetyksessä Kokoomuksen kokouksesta mielestäni ensimmäistä kertaa kiinnitettiin huomiota samaan asiaan, mitä itsekin olen miettinyt mielessäni pitkän aikaa. Kataisen johtamistapa on aivan erilainen kuin esim. Urpilaisen. Katainen mielellään ottaa joukkueeseensa itseään heikompia ja kokemattomampia pelaajia hallitakseen heitä ja loistaessaan itse pelinrakentajana ja maalintekijänä.
Tämän hetken hallituksen kokoomusministereistä ei todellista vastusta Kataiselle ole kuin Vapaavuoresta ja Risikosta. Loput ovat joko onnettomia tai kokemattomia. Sama linja jatkunee vuoden päästä, mikäli Katainen pääsee ministereitään valitsemaan. Pelkkä oma pyrky vähäisellä kokemuksella ei muille puoluejohtajille riitä, Kataisella tilanne näyttää olevan vähän toinen.
sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010
Uskon asia
Olemme ympäristövaliokunnassa käsitelleet jo usean viikon ajan hallituksen esitystä kahden ydinvoimalan lisärakentamiseksi. Asiantuntijoiden kuulemiset ovat olleet todella mittavat ja hanketta on käyty läpi joka suunnasta.
Muodollisesti asia etenee siten, että tiistaina ymv antaa talousvaliokunnalle lausunnon, joka puolestaan tekee asiasta mietinnön. Talousvaliokunnan tulisi omassa mietinnössään ottaa huomioon muiden valiokuntien lausunnot. Näiden pohjalta salissa sitten heinäkuun 1. päivänä äänestetään.
Vaihtoehtoina meillä jokaisella kansanedustajalla on kolme. Joko tukea yhden tai kahden lisävoimalan rakentamista tai olla tukematta yhtäkään. Lobbaus kaikkien näiden vaihtoehtojen puolesta on ollut tosi voimakasta. Mikäli kannattaa vain yhtä, tulee ottaa kantaa siihen kumpi hakijoista (Fennovoima vai Teollisuuden voima) luvan saa.
Olen nyt muodostanut oman lopullisen kantani. Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että Suomi tarvitsee jatkossakin mittavan määrän energiaa turvatakseen kilpailukykyisen teollisuuden mahdollisuudet. Tällä hetkellä osa energiastamme ostetaan Venäjältä ja näenkin, että yhden lisävoimalan rakentamisella pääsemme omavaraisiksi ja pois Venäjän riippuvuudesta. Kahta emme asiantuntijoidenkaan mukaan tarvitse oman sähköntuotannon turvaamiseksi, vaan silloin toisen kapasiteetti menee vientiin.
Toisekseen, uskon niitä asiantuntijoita, jotka sanovat nyt ja seuraavaksi rakennettavien voimaloiden olevan turvallisia ja edustavat aivan eri tekniikkaa kuin taannoiset Tsernobyl tai Ingalina. Suomalainen tekniikka, tutkimus ja valvonta ovat edelleenkin eri luokkaa kuin itäisessä naapurissa ja siksikin olisi parempi olla tukematta venäläisten ydinvoimaloiden toimintaa.
Kolmanneksi, myöntämällä lupa vain yhdelle voimalalle, annetaan oikea mahdollisuus kehittää uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa. Ainoastaan niiden varaan emme kuitenkaan voi teollisuuttamme jättää, joten tällä yhden luvan taktiikalla tuemme molempia tuotantomuotoja.
Kahdesta hakijasta on siis valittava toinen. Olen päätynyt puoltamaan Teollisuuden Voiman hakemusta. Perusteluina se, että heidän voimalansa rakennettaisiin jo olemassaolevien voimaloiden jatkoksi Olkiluotoon ja jätteen loppusijoituspaikka on kunnossa. Fennovoiman hakemus pitää sisällään paikkavarauksen neitseelliselle maaperälle Pohjois-Suomeen, jossa ympäristöhaitat ja muut haitat ovat ilmeisiä. Ongelmana on lisäksi se, että heillä ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, mihin ydinjäte tultaisiin sijoittamaan.
Ydinvoimalan rakentamisenaikaisia työllisyysvaikutuksia ei voida pitää vähäisinä, joten siinäkin mielessä yhden rakentaminen on vuosikymmeniksi hyvä työllistävä asia. Näitä kaikkia argumentteja on toki käännetty toisinkin päin. Nyt meidän edustajien on vain päätettävä, kumpia perusteluja uskoo. Itse olen onnellisessa asemassa, kun olen saanut olla ympäristövaliokunnassa kuulemassa kaikki perustelut, joten voin tehdä päätöksen järjellä, en tunteella.
Muodollisesti asia etenee siten, että tiistaina ymv antaa talousvaliokunnalle lausunnon, joka puolestaan tekee asiasta mietinnön. Talousvaliokunnan tulisi omassa mietinnössään ottaa huomioon muiden valiokuntien lausunnot. Näiden pohjalta salissa sitten heinäkuun 1. päivänä äänestetään.
Vaihtoehtoina meillä jokaisella kansanedustajalla on kolme. Joko tukea yhden tai kahden lisävoimalan rakentamista tai olla tukematta yhtäkään. Lobbaus kaikkien näiden vaihtoehtojen puolesta on ollut tosi voimakasta. Mikäli kannattaa vain yhtä, tulee ottaa kantaa siihen kumpi hakijoista (Fennovoima vai Teollisuuden voima) luvan saa.
Olen nyt muodostanut oman lopullisen kantani. Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että Suomi tarvitsee jatkossakin mittavan määrän energiaa turvatakseen kilpailukykyisen teollisuuden mahdollisuudet. Tällä hetkellä osa energiastamme ostetaan Venäjältä ja näenkin, että yhden lisävoimalan rakentamisella pääsemme omavaraisiksi ja pois Venäjän riippuvuudesta. Kahta emme asiantuntijoidenkaan mukaan tarvitse oman sähköntuotannon turvaamiseksi, vaan silloin toisen kapasiteetti menee vientiin.
Toisekseen, uskon niitä asiantuntijoita, jotka sanovat nyt ja seuraavaksi rakennettavien voimaloiden olevan turvallisia ja edustavat aivan eri tekniikkaa kuin taannoiset Tsernobyl tai Ingalina. Suomalainen tekniikka, tutkimus ja valvonta ovat edelleenkin eri luokkaa kuin itäisessä naapurissa ja siksikin olisi parempi olla tukematta venäläisten ydinvoimaloiden toimintaa.
Kolmanneksi, myöntämällä lupa vain yhdelle voimalalle, annetaan oikea mahdollisuus kehittää uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa. Ainoastaan niiden varaan emme kuitenkaan voi teollisuuttamme jättää, joten tällä yhden luvan taktiikalla tuemme molempia tuotantomuotoja.
Kahdesta hakijasta on siis valittava toinen. Olen päätynyt puoltamaan Teollisuuden Voiman hakemusta. Perusteluina se, että heidän voimalansa rakennettaisiin jo olemassaolevien voimaloiden jatkoksi Olkiluotoon ja jätteen loppusijoituspaikka on kunnossa. Fennovoiman hakemus pitää sisällään paikkavarauksen neitseelliselle maaperälle Pohjois-Suomeen, jossa ympäristöhaitat ja muut haitat ovat ilmeisiä. Ongelmana on lisäksi se, että heillä ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, mihin ydinjäte tultaisiin sijoittamaan.
Ydinvoimalan rakentamisenaikaisia työllisyysvaikutuksia ei voida pitää vähäisinä, joten siinäkin mielessä yhden rakentaminen on vuosikymmeniksi hyvä työllistävä asia. Näitä kaikkia argumentteja on toki käännetty toisinkin päin. Nyt meidän edustajien on vain päätettävä, kumpia perusteluja uskoo. Itse olen onnellisessa asemassa, kun olen saanut olla ympäristövaliokunnassa kuulemassa kaikki perustelut, joten voin tehdä päätöksen järjellä, en tunteella.
Vaikuttajanaisia
Edellinen tällä otsikolla tehty tekstini oli näemmä kiireessä kadonnut jonnekin. Nyt lyhyesti siitä, mitä silloin ajattelin sanoa.
Olin siis viime maanantaina Pieksämäellä Maa-ja kotitalousnaisten järjestämässä koulutustilaisuudessa kertomassa vaikuttamisesta. Meidät alueen neljä kansanedustajanaista oli pyydetty kukin vuorollaan ketomaan omasta tiestään vaikuttajaksi ja kokemuksistaan politiikasta.
Maa-ja kotitalousnaiset ovat käynnistelemässä parin vuoden mittaista koulutusta nimenomaan maaseudulla asuville naisille. Naisille siksi, että liian usein naiset ovat ne, jotka tekevät seuroissa työt ja miehet niitä, jotka saavat asioihin vaikuttaa ja niistä kiitosta.
Korostin pappilassa olleelle naisporukalle sitä, että pelkällä naiseudella ei voi ratsastaa. Täytyy olla intoa ja malttia, perehtymistä ja tavoitteita sekä yhteistyökykyä ja -halua toimimisessa muiden kanssa. Tämä toki koskee molempia lajeja, mutta erityisesti meidän naisten on näitä ominaisuuksia harjoiteltava.
Olin siis viime maanantaina Pieksämäellä Maa-ja kotitalousnaisten järjestämässä koulutustilaisuudessa kertomassa vaikuttamisesta. Meidät alueen neljä kansanedustajanaista oli pyydetty kukin vuorollaan ketomaan omasta tiestään vaikuttajaksi ja kokemuksistaan politiikasta.
Maa-ja kotitalousnaiset ovat käynnistelemässä parin vuoden mittaista koulutusta nimenomaan maaseudulla asuville naisille. Naisille siksi, että liian usein naiset ovat ne, jotka tekevät seuroissa työt ja miehet niitä, jotka saavat asioihin vaikuttaa ja niistä kiitosta.
Korostin pappilassa olleelle naisporukalle sitä, että pelkällä naiseudella ei voi ratsastaa. Täytyy olla intoa ja malttia, perehtymistä ja tavoitteita sekä yhteistyökykyä ja -halua toimimisessa muiden kanssa. Tämä toki koskee molempia lajeja, mutta erityisesti meidän naisten on näitä ominaisuuksia harjoiteltava.
maanantaina, kesäkuuta 07, 2010
Lomalainen
Koululaisten kesäloma alkaa siis tänään. Oma koulukkaani nukkuu vielä, niinkuin lomalaisen pitääkin. Onni oli tyytyväinen, kun todistuksessa luki, että siirretään viidennelle luokalle. Myös äiti oli tyytyväinen todistuksen numero-osuuteen, vaikkakin seiska matikassa herätti hiukan keskusteluja.
Lapsen koulunkäynti ja siihen osallistuminen on vanhempia jakava juttu. Olen tietoisesti välttänyt sitä, että opettajan lapsena Onni ei joutuisi liian tiukille koulunsa kanssa kotona, mutta taas toisaalta, olen huomannut hänen tarvitsevan aika paljon peräänkatsomista ja opastusta läksyjen teossa.
Tiedän lukuisia perheitä, joissa lapsen läksyt tehdään yhdessä ja joissa koulua käydään vanhempien vastuulla. Tulokset ovatkin ainakin numeroilla mitattuina hyviä, joten ehkä näin on sitten hyvä tehdä. Itse olen valinnut toisenlaisen tien, ehkä omasta luonteestani ja omista kouluajoistani johtuen. Olin varsin huoleton koululainen eikä siihen aikaan ainakaan omassa kaveripiirissäni vanhemmat paljoa lasten koulunkäyntiin puuttuneet.
Vaihtelevin numeroin kouluista on selvitty ja niin uskon Onninkin selviävän. Paljon mukavampaa äidille on nähdä se, että poika on sosiaalinen ja reipas, eikä kavereista ja tekemisestä ole puutetta. Matikka kuitenkin on nostettava kasiin, mutta vasta syksyllä. Nyt on lapsella ansaittu loma:)
Lapsen koulunkäynti ja siihen osallistuminen on vanhempia jakava juttu. Olen tietoisesti välttänyt sitä, että opettajan lapsena Onni ei joutuisi liian tiukille koulunsa kanssa kotona, mutta taas toisaalta, olen huomannut hänen tarvitsevan aika paljon peräänkatsomista ja opastusta läksyjen teossa.
Tiedän lukuisia perheitä, joissa lapsen läksyt tehdään yhdessä ja joissa koulua käydään vanhempien vastuulla. Tulokset ovatkin ainakin numeroilla mitattuina hyviä, joten ehkä näin on sitten hyvä tehdä. Itse olen valinnut toisenlaisen tien, ehkä omasta luonteestani ja omista kouluajoistani johtuen. Olin varsin huoleton koululainen eikä siihen aikaan ainakaan omassa kaveripiirissäni vanhemmat paljoa lasten koulunkäyntiin puuttuneet.
Vaihtelevin numeroin kouluista on selvitty ja niin uskon Onninkin selviävän. Paljon mukavampaa äidille on nähdä se, että poika on sosiaalinen ja reipas, eikä kavereista ja tekemisestä ole puutetta. Matikka kuitenkin on nostettava kasiin, mutta vasta syksyllä. Nyt on lapsella ansaittu loma:)
Kuulonhuoltoa
Kuuloliitto on järjestö, joka täytti 80 vuotta viime keskiviikkona. Sain olla mukana Mikkelissä pidetyssä tilaisuudessa, jossa seminaarin muodossa juhlistettiin liiton ansiokasta taivalta.
Omassa puheenvuorossani kerroin niistä asioista, joita eduskunnassa on vireillä kuurojen ja huonokuuloisten elämän helpottamiseksi. Paljon voisi tehdä nyt, kun teknologia on kehittynyt ja yhä useampi kuuro saa avun joko leikkauksesta tai erilaisista apuvälineistä.
Ihmisen vanhetessa kuulo heikkenee. Koko väestön eläessä entistä pidempään, myös siis huonokuuloisten määrä kasvaa. Meille ns. normaalikuuloisille voi olla yllätys, kuinka paljon elämää voi hankaloittaa ja rajoittaa se, kun kaikkea ei kuule tai asiat kuulee väärin. Pahimmillaan huonokuuloisuus aiheuttaa ikääntyneellä syrjäänvetäytymistä, masentuneisuutta ja aikaisempaa laitoshoidon tarvetta.
Näin ei tarvitse olla. Erilaisia apuvälineitä kuulokojeista puhelimen lisälaitteisiin on olemassa. Ohjausta ja neuvontaa antavat niin kuulontutkijta kuin kuntoutusohjaajatkin. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että asuinpaikkakunnasta riippumatta jokaisella huonokuuloisella aikuisella on mahdollisuus näihin palveluihin kohtuuhintaan.
Omassa puheenvuorossani kerroin niistä asioista, joita eduskunnassa on vireillä kuurojen ja huonokuuloisten elämän helpottamiseksi. Paljon voisi tehdä nyt, kun teknologia on kehittynyt ja yhä useampi kuuro saa avun joko leikkauksesta tai erilaisista apuvälineistä.
Ihmisen vanhetessa kuulo heikkenee. Koko väestön eläessä entistä pidempään, myös siis huonokuuloisten määrä kasvaa. Meille ns. normaalikuuloisille voi olla yllätys, kuinka paljon elämää voi hankaloittaa ja rajoittaa se, kun kaikkea ei kuule tai asiat kuulee väärin. Pahimmillaan huonokuuloisuus aiheuttaa ikääntyneellä syrjäänvetäytymistä, masentuneisuutta ja aikaisempaa laitoshoidon tarvetta.
Näin ei tarvitse olla. Erilaisia apuvälineitä kuulokojeista puhelimen lisälaitteisiin on olemassa. Ohjausta ja neuvontaa antavat niin kuulontutkijta kuin kuntoutusohjaajatkin. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että asuinpaikkakunnasta riippumatta jokaisella huonokuuloisella aikuisella on mahdollisuus näihin palveluihin kohtuuhintaan.
Energiaa
Viikko sitten saimme kuulla, että jo parin vuoden ajan suunniteltua maakunnallisen uuden energiayhtiön perustamista ei enää jatketa. Mikkeli omistaa Etelä-Savon Energia Oy:n kokonaan ja neuvottelukumppanina on ollut pääasiassa maakunnan kuntien omistama Suur-Savon sähkö Oy.
Mikkelin kaupunki on antanut neuvotteluvaltuudet Esen hallituksessa oleville kaupungin kolmelle edustajalle (Barck, Kakriainen ja Peltonen) ja näillä valtuuksilla yhteistä esitystä toisten kanssa on hierottu pitkään ja hartaasti. Yhteiseen esitykseen ei siis olla päästy. Asiasta annetaan tänään selvitys kaupunginhallitukselle.
Kummallista tässä prosesissa on ollut se, kuinka hanakasti ollaan (niin kuntalaiset, kunnallispoliitikot kuin lehdistökin) hanketta haluttu ryhtyä vastustamaan jo sen alkumetreiltä asti. Valtuuston varapuheenjohtajana olen saanut olla hyvin informoituna asian eri vaiheista koko ajan, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi, olen välttänyt ottamasta asiaan minkäänlaista kantaa missään vaiheessa.
Kysyjille olen todennut, että kanta muodostuu sitten, kun kaikki faktat ovat tiedossa ja sitten, kun työryhmä mahdollisesti jotakin kaupungille esittää. Asian valmisteluun vaikuttaminen on eri asia kuin sen sotkeminen ja tässä näyttäisi joillakin mikkeliläisillä poliitikoilla vielä olevan vähän hiomista. Sanonta keskeneräisistä asioista, hulluista ja herroista pitää todellakin paikkansa.
On selvää, että kahdenkymmenen vuoden sisällä tässä maakunnassa ei ole kuin yksi energiayhtiö. Minkämuotoisena ja kenen omistamana se on, jää nähtäväksi. Mielestäni tämä lähtö on nyt ravattu loppuun ja tälläkään kertaa ei voitu välttyä osan porukoista joutumasta laukoille. Uusi kierros tarvitaan, mutta vasta sitten, kun aika on kypsä.
Mikkelin kaupunki on antanut neuvotteluvaltuudet Esen hallituksessa oleville kaupungin kolmelle edustajalle (Barck, Kakriainen ja Peltonen) ja näillä valtuuksilla yhteistä esitystä toisten kanssa on hierottu pitkään ja hartaasti. Yhteiseen esitykseen ei siis olla päästy. Asiasta annetaan tänään selvitys kaupunginhallitukselle.
Kummallista tässä prosesissa on ollut se, kuinka hanakasti ollaan (niin kuntalaiset, kunnallispoliitikot kuin lehdistökin) hanketta haluttu ryhtyä vastustamaan jo sen alkumetreiltä asti. Valtuuston varapuheenjohtajana olen saanut olla hyvin informoituna asian eri vaiheista koko ajan, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi, olen välttänyt ottamasta asiaan minkäänlaista kantaa missään vaiheessa.
Kysyjille olen todennut, että kanta muodostuu sitten, kun kaikki faktat ovat tiedossa ja sitten, kun työryhmä mahdollisesti jotakin kaupungille esittää. Asian valmisteluun vaikuttaminen on eri asia kuin sen sotkeminen ja tässä näyttäisi joillakin mikkeliläisillä poliitikoilla vielä olevan vähän hiomista. Sanonta keskeneräisistä asioista, hulluista ja herroista pitää todellakin paikkansa.
On selvää, että kahdenkymmenen vuoden sisällä tässä maakunnassa ei ole kuin yksi energiayhtiö. Minkämuotoisena ja kenen omistamana se on, jää nähtäväksi. Mielestäni tämä lähtö on nyt ravattu loppuun ja tälläkään kertaa ei voitu välttyä osan porukoista joutumasta laukoille. Uusi kierros tarvitaan, mutta vasta sitten, kun aika on kypsä.
torstaina, kesäkuuta 03, 2010
Draamaa ja etiikkaa
Saimme tänään sivistysvaliokunnassa kuulla perustavanlaatuisen selostuksen jo parin vuoden ajan tehdyn tuntijakotyöryhmän esityksestä perusopetuksen uusiksi oppiaineiksi. Työryhmän esitystä on saatu jo julkisuudessakin pähkäillä ja se on herättänyt tunteita puoleen jos toiseenkin.
Itse pidän hyvänä asiana sitä, että taito- ja taideaineita ja liikuntaa lisätään. Samoin kielenopetuksen varhentaminen on järkevää. Ohjeistus siitä, että opetuksen järjestäjän tulee perustaa opetusryhmä, mikäli kielen valitsee kymmenen oppilasta. Tällä hetkellä ainakin Mikkelin kaupungin kouluissa ryhmän kokovaatimus on 16 oppilasta, mikä on aivan liian paljon.
Uusiksi oppiaineiksi esitetään etiikkaa ja draamaa. Saamani palautteen perusteella, näistäkin kahdesta ollaan hyvin eri mieltä. Nyt lausunnolle lähtenyt esitys vaatinee varmastikin aika tarkat linjaukset siitä, mitä nämä uudet oppiaineet millekin ikäryhmälle pitävät sisällään.
Uskonnon ja elämänkatsomuksen oppiaineiden uudistus on herättänyt eniten intohimoja. Huolta on kannettu monesta eri näkökulmasta ja meille edustajille on annettu palautetta paljon. Ymmärrän tietty sen, että jokaisen aineen opettajat korostavat juuri oman aineensa tärkeyttä ja pitävät hyvänä sitä, että siinä tapahtuisi mahdollisimman vähän muutoksia.
Muutamat harvat vanhemmat ovat olleet huolissaan koko uskonnonopetuksen häviämisestä, mutta enemmistö yhteydenotoista ovat olleet sellaisia, että nykyisen kaltaisesta uskonnonopetuksesta voitaisi luopua tai ainakin sitä voitaisi vähentää. Samoilla linjoilla ovat olleet lukuisat luokanopettajat.
No, lopputulos nyt lie se, että uskontoa opetetaan jatkossa niinkuin aina ennenkin on tehty. Lausuntokierroksella oleva esitys saa vielä pohdittavakseen perustuslaillisen ongelman eri uskontokuntien yhdenvertaisesta kohtelusta. Siitä kuulemme myöhemmin enemmän.
Valinnaisuuden lisääntymisestä en ole ollenkaan niin innoissani. Pienten lasten kohdalla valinnat tekee vanhempi ja kaikilla lapsilla ei ikävä kyllä ole kotona sellaista aikuista, joka jaksaisi/pystyisi/osaisi tehdä oppiainevalintoja juuri lapsen parasta ja tulevaisuutta ajatellen. Alkaako syrjäytyminen koulutiellä jo näiden huonojen, mutta pakollisten valintojen vuoksi?
Itse pidän hyvänä asiana sitä, että taito- ja taideaineita ja liikuntaa lisätään. Samoin kielenopetuksen varhentaminen on järkevää. Ohjeistus siitä, että opetuksen järjestäjän tulee perustaa opetusryhmä, mikäli kielen valitsee kymmenen oppilasta. Tällä hetkellä ainakin Mikkelin kaupungin kouluissa ryhmän kokovaatimus on 16 oppilasta, mikä on aivan liian paljon.
Uusiksi oppiaineiksi esitetään etiikkaa ja draamaa. Saamani palautteen perusteella, näistäkin kahdesta ollaan hyvin eri mieltä. Nyt lausunnolle lähtenyt esitys vaatinee varmastikin aika tarkat linjaukset siitä, mitä nämä uudet oppiaineet millekin ikäryhmälle pitävät sisällään.
Uskonnon ja elämänkatsomuksen oppiaineiden uudistus on herättänyt eniten intohimoja. Huolta on kannettu monesta eri näkökulmasta ja meille edustajille on annettu palautetta paljon. Ymmärrän tietty sen, että jokaisen aineen opettajat korostavat juuri oman aineensa tärkeyttä ja pitävät hyvänä sitä, että siinä tapahtuisi mahdollisimman vähän muutoksia.
Muutamat harvat vanhemmat ovat olleet huolissaan koko uskonnonopetuksen häviämisestä, mutta enemmistö yhteydenotoista ovat olleet sellaisia, että nykyisen kaltaisesta uskonnonopetuksesta voitaisi luopua tai ainakin sitä voitaisi vähentää. Samoilla linjoilla ovat olleet lukuisat luokanopettajat.
No, lopputulos nyt lie se, että uskontoa opetetaan jatkossa niinkuin aina ennenkin on tehty. Lausuntokierroksella oleva esitys saa vielä pohdittavakseen perustuslaillisen ongelman eri uskontokuntien yhdenvertaisesta kohtelusta. Siitä kuulemme myöhemmin enemmän.
Valinnaisuuden lisääntymisestä en ole ollenkaan niin innoissani. Pienten lasten kohdalla valinnat tekee vanhempi ja kaikilla lapsilla ei ikävä kyllä ole kotona sellaista aikuista, joka jaksaisi/pystyisi/osaisi tehdä oppiainevalintoja juuri lapsen parasta ja tulevaisuutta ajatellen. Alkaako syrjäytyminen koulutiellä jo näiden huonojen, mutta pakollisten valintojen vuoksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)