Valtakunnalliset AKT:n kesäpäivät pidettiin viikonloppuna Mikkelissä. Ohjelmaa ja väkeä oli runsaasti ja ensimmäistä kertaa mukana olleena, sain huomata kuinka suosittu tapahtuma tämä jäsenistön keskuudessa olikaan.
Mikkeliläiset Automiehet olivat tehneet kovan työn järjestelyissä ja se kannatti, sillä kaikki kuului sujuneen hyvin. AKT on etujärjestö, jolla on sanansa sanottavana moniinkin asioihin. Puheenjohtaja Räty kuvasi pääjuhlan puheenvuorossaan hyvin niitä ongelmia, joita tämän hallituksen kolmen vuoden aikana on juuri kuljetusalaa koskevilla heikennyksillä saatu aikaan.
Joukkoliikenteen koko ajan pienenvä tuki näkyy meillä maakunnissa siinä, että linja-autovuoroja lakkautetaan ja ihmisiä näin pakotetaan käyttämään omaa autoa ja autottomat pakotetaan muuttamaan taajamiin. Samanaikaisesti sama porukka (hallitus) vaatii kuntia tekemään kuntaliitoksia, jolloin ihmisten asumispaikkojen etäisyydet kuntien keskustoista kasvavat ja kylät kokevat joukkopakoja palvelujen karatessa entistä kauemmiksi.
Näin siis hallituksessa, jossa istuvat itseään ympäristöystävällisiksi kutsuvat vihreät ja elävän maaseudun puolestapuhujina luulottelevat kepulaiset. Antamalla hallituksessa alemman tieverkoston rapautua ympäri Suomen, vihreät tekevät tietoista politiikkaa siinä, että tavalliset ihmiset joutuvat muuttamaan kaupunkeihin ja heille itselleen jää perityt metsäpalstat ja rantatontit leikkipuistoikseen, jossa voi harrastaa rauhassa muiden häiritsemättä ekoilua aina silloin, kun se itselle sopii. Tätä kutsutaan hallituksen jargoniassa yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi. Kepulaisten motiiveja tähän olen vielä vain arvaillut.
Omassa puheenvuorossani AKT:n juhlassa nostin esiin ongelman saatavuusharkinnan löysentämisestä ja eläkeiän pakollisesta nostohalusta sekä esitin toiveen liitolle (ja muillekin) siitä, että järjestönä tehtäisi entistä enemmän työtä työelämän laadun kehittämiseksi. Ainoastaan sitä parantamalla, saadaan ihmiset jaksamaan töissä edes nykyisen eläkeiän alareunaan asti.
maanantaina, elokuuta 09, 2010
Työväki teatterissa
Mikkelin Työväenyhdistys teki eilen illalla jo perinteeksi muodostuneen kesäteatteriretken. Tänä vuonna retkemme suuntautui Ristiinaan, jossa esitettiin täydelle katsomolle viimeistä näytöstä kappaleesta "Päivänsäde, minä ja menninkäinen".
Ristiinan Nuorisoseuran teatteriporukan ohjauksesta vastasi ammattilainen Tarja Pyhähuhta, joten jo etukäteen oli odotettavissa laadukasta toimintaa. Teksti käsitteli laulujen siivittämänä Reino Helismaan elämänvaiheita ja esitys oli todella monipuolisesti rakennettu.
Näillä harrastelijateattereilla on meidänkin maakunnassa valtava tilaus. Lähes jokaisessa kunnassa on kesäaikaan menossa jokin voimainponnistus ja useimmiten katsomot ovat täysiä. Pienten kuntien kulttuuritarjontaa- ja elämää on vaikea kuvitella ilman näitä harrastelijaporukoita. Niin paikkakuntalaisia kuin lomalaisiakin kiinnostaa lähteä katsomaan hyvin tehtyä teatteria.
Jaksan aina muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka varhaisella työväenliikkeellä ja teatterilla on ollut yhteinen elämä. Meidänkin Työväenyhdistyksen alkutaipaleelle on mahtunut vuosikausien ajaksi teatteritoimintaa ja eipä olisi Mikkelin Teatterikaan 90 vuotta sitten syntynyt ellei Työväenyhdistystä olisi ollut.
Ristiinan Nuorisoseuran teatteriporukan ohjauksesta vastasi ammattilainen Tarja Pyhähuhta, joten jo etukäteen oli odotettavissa laadukasta toimintaa. Teksti käsitteli laulujen siivittämänä Reino Helismaan elämänvaiheita ja esitys oli todella monipuolisesti rakennettu.
Näillä harrastelijateattereilla on meidänkin maakunnassa valtava tilaus. Lähes jokaisessa kunnassa on kesäaikaan menossa jokin voimainponnistus ja useimmiten katsomot ovat täysiä. Pienten kuntien kulttuuritarjontaa- ja elämää on vaikea kuvitella ilman näitä harrastelijaporukoita. Niin paikkakuntalaisia kuin lomalaisiakin kiinnostaa lähteä katsomaan hyvin tehtyä teatteria.
Jaksan aina muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka varhaisella työväenliikkeellä ja teatterilla on ollut yhteinen elämä. Meidänkin Työväenyhdistyksen alkutaipaleelle on mahtunut vuosikausien ajaksi teatteritoimintaa ja eipä olisi Mikkelin Teatterikaan 90 vuotta sitten syntynyt ellei Työväenyhdistystä olisi ollut.
Markkinahumussa
Lauantaina sain olla mukana Rantasalmen markkinoilla, jossa paikallisella Työväenyhdistyksellä oli oma pisteensä. Väkeä markkinakadulla oli paljon ja meidänkin teltalla sitä riitti pitkin aamupäivää.
Rantasalmen porukoitten kanssa on ollut mukavaa ja mutkatonta tehdä yhteistyötä. Saman helppouden olen aistinut koskevan koko kunnan poliittista järjestelmää. Joka kerta paikkakunnalla käydessäni, saan kuulla, kuinka päättäjät eri puolueissa tekevät yhdessä kaikkensa kuntalaisten parhaaksi.
Nytkin saimme puhuttua niin myrskytuhojen korvaamiset kuin karhunkaatolupien vähäisyyden. Suurpetopolitiikka puhututtaa meitä eteläsavolaisiakin jatkuvasti, eikä kovin tyytyväistä hyrinää ole kuultavissa kovinkaan monelta, koskien maassa vallitsevaa helsinkikeskeistä suojeluvimmaa kohtaan.
Erilaista markkinatunnelmaa oli sitten iltapäivällä Otavan Jatseilla. Jatsit pidettiin nyt 25. kerran ja niinkuin aina, nytkin aurinkoisessa säässä. Otavan Opiston puistoalue täyttyy joka vuosi hyväntuulisista ihmisistä, jotka tulevat viltteineen ja eväineen nauttimaan iltapäivän mittaisesta jazz-sessiosta.
Oma vierailuni jatseihin rajoittui tänä vuonna ainoastaan pikaiseen pysähdykseen tilaisuuden alussa. Järjestävä seura, Otavan Lions Club, oli kutsunut meitä "juhlistamaan" jatsien pitkää ikää ja mielelläni yhteistyökumppanin (kaupungin) edustajana kävinkin maljaa kohottamassa.
Rantasalmen porukoitten kanssa on ollut mukavaa ja mutkatonta tehdä yhteistyötä. Saman helppouden olen aistinut koskevan koko kunnan poliittista järjestelmää. Joka kerta paikkakunnalla käydessäni, saan kuulla, kuinka päättäjät eri puolueissa tekevät yhdessä kaikkensa kuntalaisten parhaaksi.
Nytkin saimme puhuttua niin myrskytuhojen korvaamiset kuin karhunkaatolupien vähäisyyden. Suurpetopolitiikka puhututtaa meitä eteläsavolaisiakin jatkuvasti, eikä kovin tyytyväistä hyrinää ole kuultavissa kovinkaan monelta, koskien maassa vallitsevaa helsinkikeskeistä suojeluvimmaa kohtaan.
Erilaista markkinatunnelmaa oli sitten iltapäivällä Otavan Jatseilla. Jatsit pidettiin nyt 25. kerran ja niinkuin aina, nytkin aurinkoisessa säässä. Otavan Opiston puistoalue täyttyy joka vuosi hyväntuulisista ihmisistä, jotka tulevat viltteineen ja eväineen nauttimaan iltapäivän mittaisesta jazz-sessiosta.
Oma vierailuni jatseihin rajoittui tänä vuonna ainoastaan pikaiseen pysähdykseen tilaisuuden alussa. Järjestävä seura, Otavan Lions Club, oli kutsunut meitä "juhlistamaan" jatsien pitkää ikää ja mielelläni yhteistyökumppanin (kaupungin) edustajana kävinkin maljaa kohottamassa.
perjantaina, elokuuta 06, 2010
Tolkkua vaaliliittoihin
Suosikki-inhokkini Vihreät ovat viritelleet keskusteluja vaaliliitoista. Ymmärrettävistä syistä johtuen, heillä ovat liittokandidaatit varsin vähissä ja katseet ovat kääntyneet hallituspuoluekavereista meihin sosialidemokraatteihin.
Sekin on heidän näkökulmastaan katsottuna ihan loogista, saivathan he narutettua meidät vaaliliitton kanssaan mm. Etelä-Savossa ja meidän avulla yhden kansanedustajan. Naruttaminen oli sikäli todellista, että heillä piti sopimuksen mukaan olla kaksi ehdokasta, mutta tosiasiassa toinen oli mukana ainoastaan nimenä paperilla ja kaikki puolueen kadunvierimainokset olivat vain yhden ehdokkaan käytössä.
Massiivinen mainonta ja keskittäminen toivat ehdokkaalle hyvän äänimäärän ja paikan parlamentissa. Toista kertaa eteläsavolaiset sosialidemokraatit eivät tätä palvelusta vihreille tule tekemään. Olen auliisti jakanut kokemusperäistä tietoa myös muille vaalipiireille ja varottanut vihreiden kosiskelusta.
Muutoinkin toivoisin vaaliliittojen tekijöiden hakevan kumppaneita enemmänkin sisältöjen, arvojen ja tavoitteiden kautta. Olen aikaisemmin mieltänyt ihan järkeviksi Kokoomuksen ja Kristillisten tekemät liitot, mutta Persujen mukaanottaminen juuri tuohon porukkaan on tuntunut erikoisen omituiselta.
Näin kuitenkin monessa vaalipiirissä viimeksikin tehtiin ja Pohjois-Savossa Kataisen imussa eduskuntaan tuli Perus-Pena, jonka puheiden perusteella ei voisi kuvitella kauempana hallituspuolue Kokoomuksen linjauksista olevan. Jos minä olisin ollut kokoomuksen äänestäjä Pohjois-Savossa ja minun ääneni avulla olisi paikka tullut persuille, vastustaisin tuollaista vaaliliittoa henkeen ja vereen. Sama pätee tietysti kaikissa vaalipiireissä ja kaikkien omituisten liittojen kohdalla.
Sekin on heidän näkökulmastaan katsottuna ihan loogista, saivathan he narutettua meidät vaaliliitton kanssaan mm. Etelä-Savossa ja meidän avulla yhden kansanedustajan. Naruttaminen oli sikäli todellista, että heillä piti sopimuksen mukaan olla kaksi ehdokasta, mutta tosiasiassa toinen oli mukana ainoastaan nimenä paperilla ja kaikki puolueen kadunvierimainokset olivat vain yhden ehdokkaan käytössä.
Massiivinen mainonta ja keskittäminen toivat ehdokkaalle hyvän äänimäärän ja paikan parlamentissa. Toista kertaa eteläsavolaiset sosialidemokraatit eivät tätä palvelusta vihreille tule tekemään. Olen auliisti jakanut kokemusperäistä tietoa myös muille vaalipiireille ja varottanut vihreiden kosiskelusta.
Muutoinkin toivoisin vaaliliittojen tekijöiden hakevan kumppaneita enemmänkin sisältöjen, arvojen ja tavoitteiden kautta. Olen aikaisemmin mieltänyt ihan järkeviksi Kokoomuksen ja Kristillisten tekemät liitot, mutta Persujen mukaanottaminen juuri tuohon porukkaan on tuntunut erikoisen omituiselta.
Näin kuitenkin monessa vaalipiirissä viimeksikin tehtiin ja Pohjois-Savossa Kataisen imussa eduskuntaan tuli Perus-Pena, jonka puheiden perusteella ei voisi kuvitella kauempana hallituspuolue Kokoomuksen linjauksista olevan. Jos minä olisin ollut kokoomuksen äänestäjä Pohjois-Savossa ja minun ääneni avulla olisi paikka tullut persuille, vastustaisin tuollaista vaaliliittoa henkeen ja vereen. Sama pätee tietysti kaikissa vaalipiireissä ja kaikkien omituisten liittojen kohdalla.
keskiviikkona, elokuuta 04, 2010
Kiskot kunniaan
Lehdet ja tv:n uutiset ovat nyt täyttyneet järkyttyneistä porilaisista, joiden kohtaloksi tullee lentoliikenteen loppuminen. Samassa koneessa näyttävät olevan myös Seinäjoki ja Jyväskylä. Ymmärrän harmistuksen.
Sama kohtalo on käynyt Mikkelissäkin jo vuosia sitten; lentoliikenne tänne lopetettiin kannattamattomana sen jälkeen, kun kaupunki oli sitä rahoittanut liian monta vuotta. Tähän ei pitäisi siskojen em. kaupungeissa lankaantua. Kannattamattoman lentoliikenteen ylläpitäminen on elinkeino- ja aluepoliittisista syistä valtion tehtävä, ei kuntien tai maakuntien.
Kokonaan toinen kysymys on se, että minkälaisten etäisyyksien päästä Helsinkiin tulee lentoliikennettä järjestää. Mikkelistä se ei enää ollut järkevää, sillä meidän yhteytemme Helsinkiin ja etenkin lentokentälle ovat maanteitse nopeat, 2,5 tuntia. Junallakin pääsemme Helsingin keskustaan (hyvällä tuurilla) alle kolmen tunnin.
Liikenneministeriön tulisikin mielestäni monesta eri syystä keskittyä parantamaan rataliikenteen edellytyksiä. Alati myöhässä olevat epävarmat junat vähentävät matkustajia sen sijaan, että kiskot, välineet ja henkilöstö tulisi pitää siinä kunnossa, että homma toimii ja että ihmiset voisivat siirtyä käyttämään enemmän junia maantieliikenteen sijaan. Matkustajamäärien kasvaminen voisi mahdollistaa lippujenkin hintojenkin halventamista.
Sama kohtalo on käynyt Mikkelissäkin jo vuosia sitten; lentoliikenne tänne lopetettiin kannattamattomana sen jälkeen, kun kaupunki oli sitä rahoittanut liian monta vuotta. Tähän ei pitäisi siskojen em. kaupungeissa lankaantua. Kannattamattoman lentoliikenteen ylläpitäminen on elinkeino- ja aluepoliittisista syistä valtion tehtävä, ei kuntien tai maakuntien.
Kokonaan toinen kysymys on se, että minkälaisten etäisyyksien päästä Helsinkiin tulee lentoliikennettä järjestää. Mikkelistä se ei enää ollut järkevää, sillä meidän yhteytemme Helsinkiin ja etenkin lentokentälle ovat maanteitse nopeat, 2,5 tuntia. Junallakin pääsemme Helsingin keskustaan (hyvällä tuurilla) alle kolmen tunnin.
Liikenneministeriön tulisikin mielestäni monesta eri syystä keskittyä parantamaan rataliikenteen edellytyksiä. Alati myöhässä olevat epävarmat junat vähentävät matkustajia sen sijaan, että kiskot, välineet ja henkilöstö tulisi pitää siinä kunnossa, että homma toimii ja että ihmiset voisivat siirtyä käyttämään enemmän junia maantieliikenteen sijaan. Matkustajamäärien kasvaminen voisi mahdollistaa lippujenkin hintojenkin halventamista.
sunnuntaina, elokuuta 01, 2010
Pelastusoperaatio
Perjantaiaamuna kävin siis taas Savonlinnassa. Tällä kertaa porukat oli kutsuttu koolle "kriisipalaveriin" Opettajankoulutuslaitoksen pelastamiseksi. Harmittavaa oli tietenkin se, että Farmari-messujen takia muut maakunnan edustajat (Järvistä lukuunottamatta) eivät ehtineet paikalle, mutta materiaali heillekin luonnollisesti toimitetaan.
Kyse on siis samasta asiasta, kuin mikä männä keväänä kohdattiin Oulun ja Kajaanin laitoksen kanssa. Savonlinnan OKL on vuosikymmenten ajan ollut kaupungin keuhkot ja nyt näitä keuhkoja ollaan lytistämässä uuden "historiallisen" yliopistouudistuksen seurauksena.
Savonlinnan OKL on hallinnollisesti osa Itä-Suomen Yliopistoa ja nyt uuden (epäonnistuneen) yliopistolain seurauksena, taloudelliset paineet pakottavat yliopistojen hallinnot karsimaan filiaalien toimintoja. Tämä oli ennakoitavissa jo silloin, kun lakia eduskunnassa läpi runnottiin.
Ministeri Virkkunen (kok.) on koko ajan kysyttäessä mitä tahansa, hokenut yliopistojen olevan nyt autonomisia tilivirastoja, jotka itse päättävät asioistaan. Samalla tavalla hän tulee vastaamaan siihenkin kysymykseen, kuinka Savonlinnan OKL:n käy. Lailla päätettiin siirtää likainen karsimistyö pois poliittiselta päätöksenteolta itsenäisille yliopistoille. Että sillä lailla.
Lupasin perjantaiaamun palaverissa, ihan omaa järkeäni käyttäen, että sosialidemokraattien tekemään hallitusohjelmaan tullaan kirjaamaan filiaalien säilyminen maakunnissa. Tämä on tärkeää alue-ja koulutuspolitiikkaa ja siksi se on meidän demareitten tärkeyslistoilla korkealla. Sama kohtalo tullee olemaan Hämeenlinnan ja Rauman opettajankoulutuslaitoksilla.
Tapasin puheenjohtaja Urpilaisen heti tuoreeltaan palaverin jälkeen meidän messuosastolla Mikkelissä ja sain päivitettyä hänelle vakavan tilanteen. Kerroin myös antamastani "lupauksesta" ja hän luonnollisestikin fiksuna ihmisenä oli asiasta samaa mieltä, kuten tämän päivän Itukastakin saimme lukea.
Meidän johdolla tässä maasta ei maakuntia ajeta alas, niinkuin nyt tällä Kepu-johtoisella hallituksella on systemaattisesti tehty.
Kyse on siis samasta asiasta, kuin mikä männä keväänä kohdattiin Oulun ja Kajaanin laitoksen kanssa. Savonlinnan OKL on vuosikymmenten ajan ollut kaupungin keuhkot ja nyt näitä keuhkoja ollaan lytistämässä uuden "historiallisen" yliopistouudistuksen seurauksena.
Savonlinnan OKL on hallinnollisesti osa Itä-Suomen Yliopistoa ja nyt uuden (epäonnistuneen) yliopistolain seurauksena, taloudelliset paineet pakottavat yliopistojen hallinnot karsimaan filiaalien toimintoja. Tämä oli ennakoitavissa jo silloin, kun lakia eduskunnassa läpi runnottiin.
Ministeri Virkkunen (kok.) on koko ajan kysyttäessä mitä tahansa, hokenut yliopistojen olevan nyt autonomisia tilivirastoja, jotka itse päättävät asioistaan. Samalla tavalla hän tulee vastaamaan siihenkin kysymykseen, kuinka Savonlinnan OKL:n käy. Lailla päätettiin siirtää likainen karsimistyö pois poliittiselta päätöksenteolta itsenäisille yliopistoille. Että sillä lailla.
Lupasin perjantaiaamun palaverissa, ihan omaa järkeäni käyttäen, että sosialidemokraattien tekemään hallitusohjelmaan tullaan kirjaamaan filiaalien säilyminen maakunnissa. Tämä on tärkeää alue-ja koulutuspolitiikkaa ja siksi se on meidän demareitten tärkeyslistoilla korkealla. Sama kohtalo tullee olemaan Hämeenlinnan ja Rauman opettajankoulutuslaitoksilla.
Tapasin puheenjohtaja Urpilaisen heti tuoreeltaan palaverin jälkeen meidän messuosastolla Mikkelissä ja sain päivitettyä hänelle vakavan tilanteen. Kerroin myös antamastani "lupauksesta" ja hän luonnollisestikin fiksuna ihmisenä oli asiasta samaa mieltä, kuten tämän päivän Itukastakin saimme lukea.
Meidän johdolla tässä maasta ei maakuntia ajeta alas, niinkuin nyt tällä Kepu-johtoisella hallituksella on systemaattisesti tehty.
OIkeudenmukaista muka?
Valtiovarainministeri on nyt muutaman päivän ajan vilautellut ensi vuoden budjettia. Mitään mullistavaa ei ole tulossa, johtuen tietenkin ensi kevään vaaleista. Hallitus yrittää säilyttää paikkansa ja olla tekemättä niitäkään vähiä ratkaisuja, joita sen talouskurin nimissäkin tulisi tehdä. Pelkkää kansalaisten kosiskelua on se, että puhemies Niinistö ja puheenjohtaja Katainen ovat olevinaan eri mieltä. Kahdet rattaat ovat löytäneet tiensä jo ajat sitten myös Kokoomuksen talliin.
Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että tällä budjetilla otetaan jälleen yksi iso harppaus kohti tasaveroa. Korottamalla jokaisen suomalaisen käyttämän energian hintaa, maksaa jokainen tulo-ja varallisuustasostaan huolimatta saman korotuksen. Onko oikeudenmukaista?
Julkistaen sodan hammaspeikolle, Katainen on päätynyt korottamaan makeisveroa. Sitä tuskin kukaan äityy moittimaan. Tulisi vaan myös kertoa kansalaisille, että sinänsä pienellä ja oikeansuuntaisella ns. haittaverolla astutaan lähemmäs tasaveroa. Jatkossa lauantain karkkipusseista kolmen lapsen työtön yksinhuoltaja maksaa yhtä paljon enemmän kuin hyvätuloisen perheen vanhemmat. Onko oikeudenmukaista?
Kataisen uhoamisten mukaan, jatkossa tullaan veronkorotukset entistä enemmän sitomaan välillisiin eli kulutukseen liittyviin veroihin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka ostaa, niin maksaa enemmän. Ikävä puoli tässä vaan on se, että veronkorotukset sisältyvät myös kaikkiin välttämättömiin hyödykkeisiin ja sitä kautta aiheuttavat pienituloisille suhteellisesti suurimman haitan. Onko oikeudenmukaista?
Kokoomuksen harjoittama politiikka ei ole oikeudenmukaista. Se tietenkin on tiedossa oleva asia, mutta olisi suotavaa, että se kerrottaisi ihmisille suoraan. Silloin jokainen voi äänestyspäätöstään tehdessään tietoisesti valita oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmukaisen välillä. Nyt tätä rajaa on jo vuosien ajan tarkoituksella häivytetty.
Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että tällä budjetilla otetaan jälleen yksi iso harppaus kohti tasaveroa. Korottamalla jokaisen suomalaisen käyttämän energian hintaa, maksaa jokainen tulo-ja varallisuustasostaan huolimatta saman korotuksen. Onko oikeudenmukaista?
Julkistaen sodan hammaspeikolle, Katainen on päätynyt korottamaan makeisveroa. Sitä tuskin kukaan äityy moittimaan. Tulisi vaan myös kertoa kansalaisille, että sinänsä pienellä ja oikeansuuntaisella ns. haittaverolla astutaan lähemmäs tasaveroa. Jatkossa lauantain karkkipusseista kolmen lapsen työtön yksinhuoltaja maksaa yhtä paljon enemmän kuin hyvätuloisen perheen vanhemmat. Onko oikeudenmukaista?
Kataisen uhoamisten mukaan, jatkossa tullaan veronkorotukset entistä enemmän sitomaan välillisiin eli kulutukseen liittyviin veroihin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka ostaa, niin maksaa enemmän. Ikävä puoli tässä vaan on se, että veronkorotukset sisältyvät myös kaikkiin välttämättömiin hyödykkeisiin ja sitä kautta aiheuttavat pienituloisille suhteellisesti suurimman haitan. Onko oikeudenmukaista?
Kokoomuksen harjoittama politiikka ei ole oikeudenmukaista. Se tietenkin on tiedossa oleva asia, mutta olisi suotavaa, että se kerrottaisi ihmisille suoraan. Silloin jokainen voi äänestyspäätöstään tehdessään tietoisesti valita oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmukaisen välillä. Nyt tätä rajaa on jo vuosien ajan tarkoituksella häivytetty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)