keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010

Sivistysforumissa

Tänään pidettiin Varkaudessa ensimmäinen Itä-Suomen sivistysforumi. Paikalla oli paljon alan asiantuntijoita kolmesta eri maakunnasta ja meitä kansanedustajia (Ravi, Rossi ja minä) oli pyydetty paikalle lyhyiden alustusten pitäjiksi.

Idea itäsuomalaisesta sivistysforumista on tarpeellinen. Itäinen osa maatamme on liian usein ja liian pitkään jäänyt soittelemaan lehdelle, kun muuta maata on kehitetty tai rakennettu. On aiheellista pyrkiä tekemään jokaisella sektorilla aitoa yhteistyötä kaikkien itäsuomalaisten toimijoiden kanssa. Muuten emme tule pärjäämään.

Sivistysforumissa käytiin keskustelua siitä, minkälaista sivistystä/koulua haluamme olla tulevaisuudessa tekemässä. Maakuntajohtaja Viialaisen ja Itä-Suomen Yliopiston rehtorin Vartiaisen visiot tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista herättivät jälleen miettimään sitä, kuinka tärkeää on pystyä tarjoamaan korkeaakin koulutusta omassa maakunnassamme.

Forumi oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen. Omassa puheenvuorossani viritin myös toiveen laajentaa forumia koskemaan koko itäistä Suomea, ei vain näitä kolmea maakuntaa.

tiistaina, marraskuuta 16, 2010

Kommentteja budjetista

Mikkelin kaupunginvaltuusto piti eilen budjettikokoustaan. Kaupunginhallituksen esitys täydennettynä yhdellä 100 000 euron suunnittelurahalla oli mielestäni oikein hyvä. Kaupunginhallitus teki viikko sitten virkamiesesitykseen muutamia muutoksia, jotka saatoin valtuuston 2. varapuheenjohtajan penkiltä laittaa ilolla merkille.

Hallitus korotti perusopetuksen tuntikehystä muutamalla sadasosalla, mikä tarkoittaa helpotusta suuriin opetusryhmiin. Erityisopetusta koskeva lakiuudistus on tulossa voimaan ensi elokuussa ja siksikin on tärkeää saada ryhmäkoot pienenemään. Tämä hyväksyttiin myös valtuustossa yksimielisesti.

Omaishoitajien tilannetta saatiin samoin yksimielisesti parannettua, ensi vuonna 20 uutta omaishoitajaa pääsee tukien piiriin ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan kaupungissa vallalla olevat omaishoidon kriteerit sellaisiksi, että ne ovat valtakunnallisesti vertailukelpoisia. Pienin askelin kohti parempaa siis.

Jos olis valta ja rahaa, niin olisin satsannut lasten ennaltaehkäisevään perhetyöhön muutaman lisätyöntekijän verran. Huostaanottojen määrä ei ole kääntynyt laskuun ja lasten pahoinvointi näkyy joka paikassa. Siihen pystyttäisiin puuttumaan perheiden varhaisella tuella.

Meidän valtuustoryhmä kannatti kristillisdemokraattien esitystä alle 2 vuotiaiden lasten vanhemmille maksettavasta kotihoidon kuntalisästä. Yhden vuoden osalta arvioitu lasku kaupungin muutenkin alimitoitettuun sosiaalitoimeen oli 660 000 euroa. Omassa arvomaailmassani tämä palvelun lisäys ei ole tämän hetken asioita, sillä ovathan terveet ja kotona hoidettavat pienet lapset useimmiten niitä kaikkein vähiten apua tarvitsevia kansalaisia.

Mielestäni järkevä tapa kuntalisän käsittelyssä olisi ollut se, että suuret ryhmät olisivat keskenään käyneet neuvonpitoa siitä, kuinka asiassa voitaisiin jollain aikavälillä kuvitella yksimielisesti edettävän. Varmasti kaikilla valtuutetuilla on halu jakaa ylimääräiset rahat kuntalaisille, mutta sitä ei voi tehdä niin kauan kuin ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ja toisaalta, kun niin moni asia on vielä kaupungissa kuntoon laittamatta.

Tällaista neuvonpitoa ei nyt pidetty ja siksi äänestystulos hyvän keskustelun jälkeen oli masentava. Omassa puheenvuorossani korostin sitä, kuinka tärkeää on käydä arvokeskustelua ja miettiä yhdessä sitä, ketkä yhteiskunnassa eniten meidän toisten tukea kulloinkin tarvitsevat.

Puheenvuoroni jälkeen sain kuulla itsestäni luonnehdinnan, jota en ikinä tähänastisessa elämässäni ole kuullut, en milloinkaan enkä missään. Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat näkyä paitsi valtuustossa pidetyissä puheenvuoroissa, niin myös joidenkin muussakin käytöksessä. Oih ja voih.

Loikkien loikka

Viime viikon puolella tuli tieto, että kepun Uusipaavalniemi on loikannut persuihin. Itse loikka ei sinänsä yllättänyt, sillä niin vieraassa porukassa Uusis on koko eduskuntakauden ajan vaikuttanut olevankin. Yllätys enemmänkin oli loikan kohde. Toisaalta, jos on tyytymätön hallituksen toimintaan, niin eipä noita vaihtoehtoja liiemmin ole tarjolla.

Itse en pidä loikkareista. Ihmisellä joko on tai ei ole aatteita ja arvoja. Omiensa myyminen sitä mukaa, mistä itselle on jatkossa eniten hyötyä, ei ole reilua äänestäjiään tai puoluettaan kohtaan. Esimerkkejä loikkareista on paljon sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla ja osalle heistä ei ole käynyt kovinkaan hyvin.

Kokoomus on hillunut koko viikonlopun suurimman eduskuntaryhmän tittelin voimalla. Heidän jos kenen on syytä kuitenkin muistaa se, että juuri heidän suuruutensa on nykyisistä eduskuntapuolueista eniten hyötynyt loikkien seurauksena. Tällä kaudella jo aikaisemmin loikan tehnyt Merikukka Forsius on osaltaan ollut kasvattamassa heidän paikkamääräänsä. Ensi huhtikuussa katsotaan puolueiden todelliset voimasuhteet.

lauantaina, marraskuuta 13, 2010

Torkkupeitto

Männä viikolla kansakunnan pahin epäkohta tuntui olevan eduskunnan työhuoneissa olevat peitot. Itse en ehtinyt iltapäivälehtiä lukemaan lainkaan, mutta saamani sähköpostipalautteen perusteella olen nyt aika hyvin kartalla siitä, mistä kohussa oli kysymys.

Eduskuntalossa on menossa vuosikausia kestänyt ja yhä kestävä remontti, jossa mm. vanhan talon seitsemän neliön työhuoneita on kosteusvaurioidenkin takia remontoitu. Työhuoneissahan on olemassa työpöydät, vaatekaapit ja pieni sohva viltin/peiton kera. Nämä kaikki täytyy museoviraston mukaan säilyttää entisenkaltaisina ja siksi sinne on nyt remontin valmistuttua hankittu uudet viltit sohvan reunalle.

Oma työhuoneeni on siis uudella puolella ja on varustelutasoltaan samankaltainen. Heräsin tähän peittoasiaan vasta tällä viikolla. Olen toki huomannut kaiken muun sohvalla olevan roinan joukossa myös viltin, mutta en todellakaan tiennyt sen olevan designia tai sitä, että sen alla tulisi lojua.

Kaikista vinkeistä viisastuneena, yritän jolloinkin ehtiä tyhjentää sohvaa papereista ja kirjoista, jotta pääsisin 12-14 tunnin työpäivän aikana laatuviltin alle niille niin kovin suositelluille nokosille:) Sohva on kyllä minun mitoilleni liian lyhyt makaamiseen, mutta ehkä epämukava asento takaa sen, että torkut jäävät sopivan lyhyiksi.

Paska juttu

Pahoittelut otsikosta, mutta en voinut vastustaa. Kyse on tietenkin haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Asiaan ei näytä edelleenkään tulevan mitään tolkkua ja vastuulliset pakenevat milloin minkäkin selityksen taakse.

Tilannehan on nyt siis se, että asia on eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä, josta se sitten tulee meille ympäristövaliokuntaan. Meidän eduskuntaryhmä ei ole tyytyväinen siihen vetkutteluun, jota hallitus tässä(kin) asiassa on harjoittanut ja siksi olemme vaatineet ympäristöministeri Lehtomäkeä muuttamaan hallituksen esitystä asetuksen vaatimuksista.

Ryhmämme päätyi valitsemaan tämän aiheen kyselytuntimme kysymykseksi ja ilokseni sain kuulla olevani ensimmäinen kysyjä. Sanoinkin ryhmälle, että erikoistuminen tähän teemaan sopii minulle vallan mainiosti:)

Kysymykseni herätti tietenkin muutkin ryhmät, sillä tämä ei taida olla kenenkään eduskunnassa olevan ryhmän mielestä (paitsi vihreitten) hyvällä tolalla ja keskustelu kyselytunnilla oli mielestäni hyvää. Taannoisen välikysymyksen ja torstaisen hiillostamisen jälkeen, näyttää siltä, että asiaan on saatavissa vihdoin joku järki. Ainakin tämän aamun lehdet kertovat pääministerin ottaneen asiaan kantaa sen suuntaisesti.

Kyselytunnin juoksutukseen kuuluu se, että ensimmäisen kysymyksen esittäjä saa yleensä vielä sen kolmannenkin kysymyksen ja omani kohdistui hallituksen lainvalmisteluun yleensäkin. Tällä hallituskaudella on nimittäin saatu luvattoman monta muutakin keskeneräistä ja huonosti valmisteltua lakiesitystä eduskuntaan, jossa niitä opposition toimesta yritetään saada muutettua jotenkin kelvollisiksi.

Hallituspuolueiden kansanedustajat valiokunnissa pitävät kiinni pilkuistakin, joten huonoja lakeja syntyy ilmeisesti tarkoituksella. Kysyin oikeusministeri Braxilta sitä, onko hän tyytyväinen tähän hallituksen lainvalmistelun tasoon yleensäkin. Tietenkin on, onhan hän vihreän logiikan mukaisesti hallituksen urhein puolustaja.

keskiviikkona, marraskuuta 10, 2010

Oikeat painopisteet

Mikkelin kaupunginhallitus teki maanantaina hyvän budjettiesityksen kaupunginvaltuustolle. Saimme yksimielisesti korotettua omaishoitajien määrää ensi vuodelle ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan ne kriteerit, joilla Mikkelissä jatkossa omaishoitajaksi pääsee. On ollut ilmeistä, että meillä kriteeristö on liian tiukka ja läheskään kaikki omaishoitajina toimivat eivät pääse statuksen piiriin.

Yhtä yksimielisesti korotettiin perusopetuksen tuntikehystä. Tuntikehyksellä siis ohjataan sitä, kuinka paljon koululaiset saavat opetusta kussakin aineessa ja minkä kokoisissa ryhmissä opetusta voidaan antaa. Keskustelua asiasta käytiin kovallakin äänellä (myönnän), mutta tärkeintä on, että nyt päättäjillä on kuitenkin ymmärrys siitä, että perusopetuksen ryhmiin on satsattava.

Ryhmäkokojen pienentämistä edellyttää myös ensi elokuussa voimaan tuleva erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden lakimuutos, jolla yhä useampi lapsi jatkaa opiskelua tuettuna yleisopetuksen ryhmässä, vaikka erityisoppilaan opetussuunnitelman omaisikin. Liian suuressa ryhmässä kärsivät kaikki, niin erityislapset kuin muutkin.

Muutoin budjetti meni kaupunginjohtajan esityksen mukaan ja kaikilla vastuullisilla poliitikoilla on tieto siitä, että talous on saatava kuriin. Esittämällä lisää aivan ylimääräisiä menoja, joudutaan niitä vähentämään jostain toisaalta. Oma tärkeysjärjestykseni on selvä; ennaltaehkäisevään toimintaan tulee satsata olipa kyse sitten vanhuksista tai lapsista. Tällä budjetilla juuri näin tehdään!

maanantaina, marraskuuta 08, 2010

Pimeä kahvila

Kävin tänään visiitillä Mikkelin Setlementin Sentraalissa pimeässä kahvilassa. Kyseessä siis parin päivän ajaksi rakennettu pimeä kahvila, jonka tarkoituksena on näyttää meille näkeville se, minkälaista elämää täysin sokea ihminen elää.

Kokemus oli mieleenpainuva. Etukäteen on vaikea kuvitella sitä, minkälaista voi olla, kun ei näe mitään. Täydellisesti pimennetty huone teki kokemuksen aidoksi ja paikalla olleet sokeat kertoivat konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka he arkeaan elävät.

Pimeä kahvila on hyvä esimerkki, jonka avulla voimme miettiä päättäjinä sitä, kuinka ottaisimme paremmin huomioon esteettömän julkisen rakentamisen ja muut tukitoimenpiteet, joilla voidaan edesauttaa sokeiden ja näkövammaisten elämää. Se ei nimittäin ole todellakaan helppoa!