sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Kovat keinot käyttöön

Sivistysvaliokunnassa jouduttiin perjantaina ottamaan kovat keinot käyttöön. Valiokunta on pähkäillyt monta viikkoa ns. SORA-lain kanssa. Lain keskeinen sisältö liittyy siihen, kuinka ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien opinto-oikeutta voitaisiin rajoittaa silloin, kun on epäilys siitä ettei opiskelija olekaan henkisesti sopiva alalle.

Lain valmistelu on saanut alkunsa siitä, kun on paljastunut joidenkin terveydenhuoltoalalla toimivien alan ammattilaisten syyllistyneen työtehtävissään hirmutekoihin. Tarkoitus siis on mitä kannatettavin ja yritys hyvä.

Käytännössä tätä sivistysvaliokunnalle tuotua lakiesitystä vaan vaivaa sen sekavuus ja tulkinnanvaraisuus. Räikeimpänä kohtana on vaatimus siitä, että mikäli opiskelija on rikoksesta EPÄILTY, hänet voitaisiin ottaa ns. kurinpitotoimien kohteiksi eli erottaa määräaikaisesti. Ongelmana on nyt siis se, että eihän pelkkä epäily vielä tee kenestäkään syyllistä.

Hallituspuolueiden kansanedustajat valiokunnassa haluavat jostain syystä viedä tulkinnanvaraisen ja sekavan lakiesityksen tällaisenaan läpi aivan väkisin ja siksi valiokunnassa nähtiinkin perjantaina kummallinen näytelmä.

Me esitimme asian käsittelyn siirtämistä seuraavaan kokoukseen eli ensi tiistaille. Valiokunnan pj Vahasalo (kok) totesi, että asian käsittely keskeytetään ja siirretään seuraavaan kokoukseen, joka pidetään 10 minuutin päästä. Näin tehtiinkin ja sen tavoitteena siis oli saada asian ratkaiseva käsittely runtattua läpi hallituspuolueiden edustajien voimin jo perjantaina.

Oppositio piti palaveriaan käytävässä sillä aikaa, kun hallituspuolueen ihmiset hälyttivät varajäseniään paikalle saadakseen päätösvallan. Varajäsenten saavuttua, menimme me sisään, jolloin pääsimme osaksi keskustelua. Keskustelun aloittikin oppositiorintamamme johtaja Arhinmäki (vas), joka ehti pitää 35 minuutin mittaisen puheenvuoron ennenkuin hallituspuolueiden porukat väsyivät ja poistuivat paikalta päätösvallan kanssa. Valiokunnan kokous lopetettiin ja asian käsittely jatkuu tiistaina. Samoin Arhinmäen puheenvuoro:)

Emme tule hyväksymään lakiesityksen läpirunttausta tällaisenaan ja siihen meille antaa nyt mahdollisuuden näiden valtiopäivien päättyminen. Muutosten tekeminen esityksen sisältöön ei ole sopinut hallituspuolueiden edustajille ja me emme voi hyväksyä tällaista lakia. Pattitilanne, jossa siis aika on meidän ja opiskelijoiden puolella.

Lopun edellä

Maankäyttö-ja rakennuslaki on eduskunnan käsittelyssä viime metreillä. Ympäristövaliokunta kokoontui mietinnön ratkaisevaan käsittelyyn perjantaina ja sille päivälle oli kuulemani mukaan myös sovittu Etelä-Savon maakuntajohtajan Viialaisen ja asuntoministeri Vapaavuoren (kok) radiohaastattelu.

Asiaa ei kuitenkaan saatu ratkaistua, kun kepulaiset halusivat asian vielä pöydälle. Sinänsä ihan hyvä, mikäli heillä olisi halua/rohkeutta tehdä asiassa jonkinlainen kielteinen päätös. Itse esitin valiokunnassa lakiesityksen hylkäämistä, jonka johdosta siitä sitten äänestettiin. Ainakaan tässä äänestyksessä keskustalaiset eivät olleet hylkäämisen kannalla.

Oma hylkäämisesitykseni perustui siihen, että ensi kaudella on käsittelyyn tulossa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaistarkastelu ja siinä yhteydessä olisi loogisempaa käsitellä tätäkin asiaa varsinkin, kun se nyt on hutiloiden ja hätäilemällä tuotu eduskunnan käsiteltäväksi. Sisältöpuoli kaipaa monenlaista muutosta, jotka tulee arvioida rauhassa ja kunnolla.

Tämän esityksen käsittely kuitenkin jatkuu vielä tiistaina, jolloin selvinnee kepulaisten pöydällepanon tarkoituskin. Itselleni sopii vallan mainiosti sekin, että asiassa vetkuteltaisiin kylliksi, jolloin sitä ei ehdittäisi näillä valtiopäivillä lainkaan käsitellä.

Kampanjalauantai

Vaalien siirtäminen kuukaudella eteenpäin oli oikea ratkaisu. Eilen SDP:n valtakunnallista kampanjalauantaita vietettiin myös Mikkelissä, jossa Graanin kauppojen pihalle käynyt hirvittävä tuuli ei jäädyttänyt ehdokkaita, asiakkaita taikka makkaroita, sillä kevätaurinko lämmitti meitä kaikkia.

Etelä-Savon sd.piirin ja Mikkelin sd. kunnallisjärjestön järjestämä tilaisuus oli onnistunut kolmetuntinen keikka. Ehdokkaita oli runsaasti paikalla, talkooväkeä riittävästi ja asiakkaitakin kohtuullisesti. Hiihtolomaviikon loppu ja tv:n hiihtokilpailut sekä Ristiinan suuri pilkkitapahtuma varmastikin vaikuttivat siihen, että varsinaista ryysistä ei kojullemme ehtinyt syntyä.

Kansalaisilla oli paljon asiaa ja nyt on selkeästi havaittavissa, että ihmisiä tulevat vaalit kiinnostavat ihan aidostikin. Sain kertoa meidän verolinjauksista, esityksistä lapsiperheiden taloustilanteen parantamiseksi sekä puolueen suhtautumisesta eläkeiän pakkonostoon.

Ihmisten puheiden perusteella, äänestäjän muisti ei olekaan lyhyt. Yhä edelleen saan selitellä "Lipposen ajan tekoja", vaikka Lipposen kaudestakin on aikaa kulunut jo useita vuosia. Viime kaudellakaan tehdyt päätökset eivät ole ihmisiltä unohtuneet.

Unohtunut sen sijaan tuntuu olevan se, että SDP on tällä hetkellä oppositiopuolue eikä voi ottaa kantaakseen nykyisen oikeistohallituksen huonoja päätöksiä. Tämän päivän Aamulehdessä joku kirjoittaakin (taas) demareiden vaikeasta oppositiotaipaleesta ja kyllä kai se väkisinkin vaikeaksi muuttuu, kun niin oikein kovin vakuutellaan ja kaikki, mitä lehdessä sanotaan, on aina totta.

Aikaa vaaleihin on enää kuusi viikkoa ja puolueellamme on loppukirin paikka. Joku uutinen kertoi myös, että demareiden (ja keskustan) äänestäjät ovat lähteneet liikkeelle ja ovat aktivoitumassa vaalien suhteen. Tämän uutisen uskon mielelläni todeksi:)

torstaina, maaliskuuta 03, 2011

Horjuvia naisia

Eilinen A-studio käsitteli Etelä-Savon vaalipiiriä siinä sarjassa, jossa käydään läpi kaikki maakunnat ja vaaliasetelmat. Meillä ei suurta draamaa saatu aikaiseksi niinkään puolueiden välille tai edes persujen ympärille. Pääosassa oli eduskunnan käsittelyssä oleva maankäyttö-ja rakennuslaki.

Lyhyesti kerrottuna kuvio on seuraava; Etelä-Savon maakuntavaltuusto hyväksyi yksimielisesti maakuntakaavan, jossa oli 6 suurkaupan kaavamerkintää. Näistä ympäristöministeriö eli kaavaoista vastaava Vapaavuori pyyhki yli neljä. Tämä tapahtui siis pitkän vitkuttelun jälkeen ja nykyisen lain voimassa ollessa.

Nyt hän on tuonut eduskuntaan lain, jolla tätä ympäristöministeriön määräysvaltaa aiotaan kasvattaa. Suurimpana epäkohtana on, että lakiin kirjataan kauppapaikkojen sijainnin ensisijaisuus ja se olisi suuryksiköiden osalta kaupunkien keskusta-alue. Kuntien ja maakuntien kaavoitusmonopoli menettäisi merkityksensä, kun jokaisen rautakaupan sijainnista päättäisi tosia-asiassa ministeri, jonka hinkuna on saada puimurit ja traktorit muiden kaupunkien keskustoihin. Helsinkihän on ihan oma lukunsa.

Itse lakiin sisältyy monta muutakin erittäin ongelmallista kohtaa, mutta eniten ärsytystä itsessäni herättää tämä meidän oma jo tutuksi käynyt kaava. Maakunnassa yhteisesti sovitut asiat kansanedustajien kesken menettävät merkityksensä kun rouvat Järvinen (vihr.) ja Toivakka (kok) vaihtavat kantaansa aina sen mukaan, mikä itselle kulloinkin tuntuu sopivammalta. Tämä kaava-case ei todellakaan ole ihan ensimmäinen, missä nämä daamit näin ovat toimineet.

Molemmat ovat olleet maakuntavaltuustossa hyväksymässä maakuntakaavamme suurkaupan merkintöjä. Toivakka vielä maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Nyt A-studion haastattelussa ja tämän päivän Länsi-Savossa molemmat ovat kääntäneet takkinsa. Toki he tekivät sen jo hallintovaliokunnan käsittelyssäkin.

Molemmilla rouvilla menevät nyt henkilökohtaiset intressit maakunnan yhteisesti päätettyjen edelle. Toinen antaa jatkuvalla syötöllä lausuntoja siitä, kuinka hänestä tulee ministeri (ja siksi täytyy olla nöyränä puolueen isojen poikien edessä) ja toinen yrittää epätoivoisesti säilyttää kansanedustajapaikkansa tilanteessa, jossa vihreät tosiasiassa sen tulevat Etelä-Savossa menettämään.

Maakunnallinen edunvalvonta on pienelle maakunnalle vaikeaa muutenkin, joten olisi suotavaa, että edes kansanedustajat pysyisivät yhteisesti ja demokraattisesti tehtyjen päätösten takana. Onko liikaa vaadittu, hä?

keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2011

Vihreät vieraisilla

Molemmissa maakuntamme lehdessä (Länsi-Savo,Itä-Savo) oli muutama päivä sitten etusivun ja aukeaman laajuinen juttu isoine kuvineen siitä, kuinka mikkeliläisen Urheilupuiston yläkoulun oppilaat olivat historian ja yhteiskuntaopin opettajansa (vihr.) tapaamassa eduskunnassa maakunnan kansanedustajaa (vihr.) ja hänen avustajaansa (vihr.).

Olen itse toiminut samaisen koulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja siksikin olen erityisen iloinen siitä, että koulussa painotetaan yhteiskuntaopin opetusta näin mielenkiintoisella ja konkreettisella tavalla. Meidän demareiden vaatimuksena onkin tuntijakouudistuksesta puhuttaessa ollut se, että nuorten tietoisuutta ympäröivästä yhteiskunnasta tulisi kasvattaa myös perusopetuksen osalta.

Opettajavuosinani pidin kunnia-asianani (julkidemarina) olla oppitunneilla korostetun tasapuolinen eri poliittisia järjestelmiä ja puolueita kohtaan. Mielestäni onnistuin siinä hyvin ja sain oppilaat kuitenkin kiinnostumaan vaikuttamisesta ja politiikasta.

Nuoriso on fiksua. Siksi uskonkin, että heidän tekemänsä eduskuntavierailu oli heille pelkästään myönteinen kokemus ja he kenties herättivät matkan järjestelijöillekin kysymyksiä siitä, missä maakunnan viisi muuta kansanedustajaa ovat tai missä ovat kolme mikkeliläistä kansanedustajaa tai missä ovat maakunnan muiden kolmen puolueen edustajat?

Se, että lehdessä oli näiden kolmen eteläsavolaisen vihreän kansanedustajaehdokkaan roolitus näkyvästi esille, on pikkujuttu verrattuna siihen kauhuskenaarioon, josta minulle Savonlinnasta soitettiin. Huolestunut vanhempi nimittäin epäili, että nytkö vihreät ovat ujuttaneet propagandakoneistonsa jo peruskouluihinkin. Rauhoitin häntä sanoen, että nuoriso on fiksumpaa kuin vihreät aikuiset aina luulevatkaan:)

tiistaina, maaliskuuta 01, 2011

Avajaisissa

Mikkelin Setlementti ry teki eilen taas uuden aluevaltauksen, kun avasimme uuden toimipisteen Hirvensalmelle. Pari viikkoa sitten ikäihmisten Olohuone aloitti toimintansa Otavassa ja nyt siis Hirvensalmella.

Avajaisissa oli viitisenkymmentä ihmistä ja Mikkelin Setlementti ry:n puheenjohtajana sain olla paitsi ylpeä upeista toimitiloista niin myös tyytyväinen ensimmäisen päivän asiakkaiden määrään.

Tällaisella toiminnalla on tarvetta. Toimipisteemme Mikkelissä ja Haukivuorella ovat vakiinnuttaneet paikkansa ja ihmiset pitävät siitä, että heillä on joku paikka, jonne voi mennä puuhastelemaan tai vaan istuskelemaan. Tämä on sitä toimintakykyä ja vireyttä ylläpitävää toimintaa parhaimmillaan.

Seuraavalla hallituskaudella on varmistettava, että kolmannen sektorin toimintamahdollisuudet säilyvät. Nyt on ollut tilanteita, jossa kaikki rahoituskanavat tuntuvat olevan tukossa ja samanaikaisesti EU:sta tuleva De Minimis tekee järkevästäkin toiminnasta mahdotonta.

Totuus asuu toreilla

Viime aikoina on lehdissä ollut juttuja siitä, kuinka vaalikampanjoihin käytettävät rahasummat tulevat pienenemään ja jalkatyölle pannaan entistä enemmän painoa. Toivottavasti näin tulee käymään ja kävisi myös varakkaiden kokoomusehdokkaiden osalta, sillä todellisuus asuu toreilla, ei Facebookissa tai lehtikuvissa.

Oma vaalikampanjani oli viimeksi rahallisesti iso, mutta se ei suinkaan poissulkenut jalkatyön ja ihmisten tapaamisen merkitystä. Joulukuun 2006 ja maaliskuun 2007 välisenä aikana tapasin useita tuhansia ihmisiä ympäri maakuntaa, kertoakseni heille omista arvoistani ja tavoitteistani maakunnan tulevana kansanedustajana.

Tätä samaa ihmisten kohtaamista olen jatkanut säännönmukaisesti nyt ollessani eteläsavolainen, 6700 ihmisen kansanedustaja. Näiden blogimerkintöjen, kotisivuiltani löytyvän kalenterin sekä Twitterin ja Facebookin kautta on jokainen voinut seurata, kuinka olen maakunnassa liikkunut. Mielestäni se on tärkein ja tietyllä tavalla myös paras osa tätä työtä; olenhan ihmisten ajatusten ja tuntojen välittäjänä tässä duunissa.

Viime lauantaina aloitin oman vaalikampanjani. Tukiryhmäni kanssa järjestimme lämminhenkisen avajaistapahtuman Mikkelin Kirkkopuistossa, jossa seurustelimme ihmisten kanssa maukkaan hernekeiton kera. Holmenkollenin hiihtokilpailuista huolimatta kojullamme kävi noin 400 ihmistä keitolla ja jokaisen kanssa ehdin muutaman sanan vaihtaa.

Ymmärrän myös sen, että jotkut kansanedustajat karttelevat tätä ihmisten kohtaamista. Moni näitä torikeskusteluja sivusta seurannut onkin todennut, että "ei tuo ole ihmisen hommaa". Ihmisillä on paljon asiaa, todellisia murheita ja monenmoisia ajatuksia yhteiskunnasta ja politiikasta. Oman osansa saavat poliitikotkin.

Itse pidän näistä tilaisuuksista ja kaikesta negatiivisesta palautteestakin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), huomaan ajattelevani jokaisen tilaisuuden jälkeen kaikkia niitä keskusteluja, joita olemme käyneet. Nämä toritilaisuudet ovat pitäneet jalat maassa ja mielen nöyränä, enkä vielä tähän päivään mennessä ole unohtanut rooliani ihmisten palvelijana.