Tämän päivän Länkkärissä kaupunginjohtajamme Mikander pohdiskelee kuntaliitosten tarpeellisuutta. Hän viittaa maan hallitusohjelmaan, jossa kuntarakenteen tarkasteluun kannustetaan monin tavoin.
Mikander ei sano ääneen sitä, keiden Mikkelin naapurikuntien olisi päätöksiä vihdoin tehtävä, mutta kaikki tietävät hänen tarkoittavan Mikkelin työssäkäyntialueeseen kuuluvia Hirvensalmea ja Ristiinaa.
Nämä kaksi olivat mukana kuntaliitoskeskusteluissa yli kymmenen vuotta sitten, kun kaupunkiin liittyivät maalaiskunta ja Anttola. Silloin aika ei ollut heidän näkökulmastaan katsottuna oikea.
Kaupunginjohtaja toivoo liitoskeskustelua käytäväksi presidentinvaalien jälkeen. Miksi vasta sitten? Mielestäni oikea aika avata keskustelu olisi tänä syksynä, sillä nyt olemme aloittamassa kuntien yhteistä sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämistä ja yhteistyömme kuntien kesken saa aivan uuden ulottuvuuden.
Keskustelun avaaminen on kuitenkin pienemmistä kunnista kiinni. Viime eduskuntavaalien aikana tapasin lukemattoman määrän kuntalaisia sekä Ristiinassa että Hirvensalmella, jotka olivat sitä mieltä, että liittyminen Mikkeliin ei olisi ollenkaan huono asia, hoitaahan kaupunki nytkin suurimman osan heidän palveluistaan.
Siksi vihjaankin nyt tässä jollekin em. kuntien päättäjistä, että järjestäkää kuntalaiskysely asiasta. Ajatukset ja tunnot ovat saattaneet viime vuosina muuttua maailmankin muututtua. Kyselyn toteuttaminen ei ole hankalaa, mutta antaisi päättäjille vahvan selkänojan tehdä asiaa koskevia ratkaisuja nimenomaan kuntalaisten tahdon mukaisesti (tai vastaisesti).
Kyselyllä voidaan tietenkin saada juuri halutun kaltainen lopputulos. Nimittäin jos kysytään: "Haluatko säilyttää kunnan itsenäisenä", niin lopputulos on varmasti säilyttämisen kannalta myönteinen. Itsenäisyyden menettämisellä pelottelu on pahinta, mitä suomalaiselle voi sotavuosien jälkeen sanoa.
Mikäli kysyttäisiin toisin eli: "Mikkeli tuottaa tai järjestää nyt suurimman osan kuntasi palveluista, haluatko poistaa kuntarajat kaupungin ja kunnan väliltä ja liittää kunnan osaksi Mikkelin kaupunkia", lopputulos olisi ehkä toisenlainen.
Kuntaliitokset tulee tehdä vapaaehtoisuuden pohjalta ja pienemmän kunnan niin halutessa. Siksi tätä halukkuutta olisi aika ajoin kunnan sisällä puntaroitava ja tämä syksy voisi olla joutavaa aikaa siihen. Kannustan tovereita Hirvensalmella ja Ristiinassa ottamaan ohjat omiin käsiin ja tunnustelemaan kuntalaisten halukkuutta mahdollisiin neuvotteluihin. Sen jälkeen me mikkeliläiset olemme valmiita käynnistämään keskustelut, ei ennemmin.
maanantaina, elokuuta 15, 2011
sunnuntaina, elokuuta 14, 2011
Kiertoajelulla, osa 2
Tänään kiertelimme toisella puolen kaupunkia eli Kaihun ympäristössä ja Mikkeli-puistossa. Harjumaastot hoidettuine kävelyteineen ovat kaupunkimme helmiä ja toriltakin alueelle on matkaa ainoastaan kilometrin verran.
Kymmenen vuoden ajan Mikkeli-puistoa on rakennettu ja ylläpidetty tarkoituksena saada alueesta laaja mallipuutarha-alue, jossa yritykset voivat esitellä tuotteitaan ja asiakkaat saada ideoita omiin puutarhoihinsa. Kaupunki on ollut rahallisesti tukemassa puistoa sen alusta lähtien.
Puiston laajentuminen ei ole tapahtunut ihan toivotulla tavalla ja yritysten sitoutumisenkin kanssa on ollut ongelmia. Tänään puistossa oli muutamia ihmisiä ja kaikki näytti oikein hyvältä. Itse en ole ollut puiston rahoittamisen kannalla koskaan, mutta nyt kun sitä on jatkunut jo kymmenen vuotta, on siitä meidän kaupunkilaisten nautittava koko rahan edestä.
Tänään katselin sillä silmällä puiston ympäristöä; nyt luonnontilassa olevat pellot olisikin syytä kaavoittaa uudelleen ja tällä kertaa asumiskäyttöön. Muutama pieni kerrostalo lisäisi alueen elävyyttä ja olisi varmasti haluttua seutua kahden järven välissä Kenkäveron ja Mikkeli-puiston vieressä. Maankäyttömaksuista saataisi vähän pätäkkää puistonkin ylläpitämiseen. Tässä vinkkiä vihreille seuraavasta valittamisen aiheesta:)
Kymmenen vuoden ajan Mikkeli-puistoa on rakennettu ja ylläpidetty tarkoituksena saada alueesta laaja mallipuutarha-alue, jossa yritykset voivat esitellä tuotteitaan ja asiakkaat saada ideoita omiin puutarhoihinsa. Kaupunki on ollut rahallisesti tukemassa puistoa sen alusta lähtien.
Puiston laajentuminen ei ole tapahtunut ihan toivotulla tavalla ja yritysten sitoutumisenkin kanssa on ollut ongelmia. Tänään puistossa oli muutamia ihmisiä ja kaikki näytti oikein hyvältä. Itse en ole ollut puiston rahoittamisen kannalla koskaan, mutta nyt kun sitä on jatkunut jo kymmenen vuotta, on siitä meidän kaupunkilaisten nautittava koko rahan edestä.
Tänään katselin sillä silmällä puiston ympäristöä; nyt luonnontilassa olevat pellot olisikin syytä kaavoittaa uudelleen ja tällä kertaa asumiskäyttöön. Muutama pieni kerrostalo lisäisi alueen elävyyttä ja olisi varmasti haluttua seutua kahden järven välissä Kenkäveron ja Mikkeli-puiston vieressä. Maankäyttömaksuista saataisi vähän pätäkkää puistonkin ylläpitämiseen. Tässä vinkkiä vihreille seuraavasta valittamisen aiheesta:)
Kiertoajelulla, osa 1
Tänä viikonloppuna olen kierrellyt koiran kanssa ihan lähikulmilla. Kävimme tarkastamassa Etelä-Savon kenties upeimman peruskoulun pihamiljöön. Raviradantielle avataan näet huomenna uusi Kalevankankaan koulu, jossa kolme entistä koulua aloittaa yhteiselon uusissa upeissa tiloissa.
Ratkaisu koulun perustamisesta ja kolmen lakkauttamisesta ei ollut helppo, mutta huonokuntoiset rakennukset edellyttivät muutosta. Nyt, kun pytinki alkaa olla valmis, voimme kaikki nähdä, että päätös oli oikea.
Hinnaltaan kallis rakennus (remontoitu ja laajennettu) tulee palvelemaan noin viittäsataa peruskoululaista. Kymmenen vuoden jälkeen tulemme vihdoin näkemään sen, kuinka kaupungin erityisoppilaat saavat juuri heille suunnitellut tilat. Parakkikoulut jäävät heidän osaltaan nyt historiaan.
Henkilökohtaisesti olen tästä erityisen iloinen, onhan tämän ongelman ratkaiseminen ollut yksi oman kunnallispoliittisen taipaleeni tärkeimpiä. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka asiat kuitenkin järjestyvät, toiset ennemmin kuin toiset. Asioiden muuttaminen on mahdollista, mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työtä.
Kalevankankaan koulun piha-alueet ovat huikeat. Ainakaan olosuhteista ei enää ole lasten liikkuminen kiinni. Oman lisänsä tuo upea Kalvenkankaan maasto sekä vieressä olevat (yksityinen) liikuntahalli ja jäähalli. Uskon, että tämä investointi tulee todellakin olemaan hintansa väärtti.
Ratkaisu koulun perustamisesta ja kolmen lakkauttamisesta ei ollut helppo, mutta huonokuntoiset rakennukset edellyttivät muutosta. Nyt, kun pytinki alkaa olla valmis, voimme kaikki nähdä, että päätös oli oikea.
Hinnaltaan kallis rakennus (remontoitu ja laajennettu) tulee palvelemaan noin viittäsataa peruskoululaista. Kymmenen vuoden jälkeen tulemme vihdoin näkemään sen, kuinka kaupungin erityisoppilaat saavat juuri heille suunnitellut tilat. Parakkikoulut jäävät heidän osaltaan nyt historiaan.
Henkilökohtaisesti olen tästä erityisen iloinen, onhan tämän ongelman ratkaiseminen ollut yksi oman kunnallispoliittisen taipaleeni tärkeimpiä. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka asiat kuitenkin järjestyvät, toiset ennemmin kuin toiset. Asioiden muuttaminen on mahdollista, mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työtä.
Kalevankankaan koulun piha-alueet ovat huikeat. Ainakaan olosuhteista ei enää ole lasten liikkuminen kiinni. Oman lisänsä tuo upea Kalvenkankaan maasto sekä vieressä olevat (yksityinen) liikuntahalli ja jäähalli. Uskon, että tämä investointi tulee todellakin olemaan hintansa väärtti.
torstaina, elokuuta 11, 2011
Ei mikään kiintiö-Paavo!
Paavo Lipposen ilmoitus asettua puolueemme presidenttiehdokkaaksi oli iloinen yllätys. Puhelin on käynyt kuumana demareiden kesken myös täällä Etelä-Savossa. Juuri tätä sitoutuneisuutta ja vastuullisuutta on sosialidemokraattinen aate parhaimillaan!
Nimittäin lähes kaiken nähneenä ja kokeeneena ikämiehenä ei hänen olisi tarvinnut lähteä vaativaan vaalikampanjaan ja tavoittelemaan vielä vaativampaa tehtävää. Pakko ehdokkuuteen tuli hänen sisimmästään ja perusteltuina syinä on hän tänään kertonut olevan vakava huoli isänmaasta ja Euroopasta. Voiko enempää suomalainen mies meitä (demari)naisia herkistää.
Lipposen ehdokkuuden myötä katosivat paineet myös kepulaisilta. Sillä Väyrysen näkemyksen mukaan, kaikissa pressanvaaleissa on aina oltava yksi paavokin mukana. Keskustan nihkeys olla nimeämättä Väyryspaavoa ehdokkaakseen voidaan nyt unohtaa, sillä meidän Paavon taakse voivat kaikki kepulaisetkin tulla.
Kiiruhtihan itse Väyrynenkin jossain jo aikaisemmin kehumaan joidenkin demareiden olevan hänen takanaan, mutta sukunimestä ei liene noissa tupailloissa ollut ollut puhetta. Sattuuhan noita erreyksiä:)
Mikkelin Työväenyhdistys on yksi lukuisista puolueosastoista, jotka esittävät Paavo Lipposta SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Odotamme innolla vaalityön käynnistymistä ja teemme kaikkemme, että paras ehdokas presidentiksi ensi tammikuun 3. sunnuntai valitaan.
Nimittäin lähes kaiken nähneenä ja kokeeneena ikämiehenä ei hänen olisi tarvinnut lähteä vaativaan vaalikampanjaan ja tavoittelemaan vielä vaativampaa tehtävää. Pakko ehdokkuuteen tuli hänen sisimmästään ja perusteltuina syinä on hän tänään kertonut olevan vakava huoli isänmaasta ja Euroopasta. Voiko enempää suomalainen mies meitä (demari)naisia herkistää.
Lipposen ehdokkuuden myötä katosivat paineet myös kepulaisilta. Sillä Väyrysen näkemyksen mukaan, kaikissa pressanvaaleissa on aina oltava yksi paavokin mukana. Keskustan nihkeys olla nimeämättä Väyryspaavoa ehdokkaakseen voidaan nyt unohtaa, sillä meidän Paavon taakse voivat kaikki kepulaisetkin tulla.
Kiiruhtihan itse Väyrynenkin jossain jo aikaisemmin kehumaan joidenkin demareiden olevan hänen takanaan, mutta sukunimestä ei liene noissa tupailloissa ollut ollut puhetta. Sattuuhan noita erreyksiä:)
Mikkelin Työväenyhdistys on yksi lukuisista puolueosastoista, jotka esittävät Paavo Lipposta SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Odotamme innolla vaalityön käynnistymistä ja teemme kaikkemme, että paras ehdokas presidentiksi ensi tammikuun 3. sunnuntai valitaan.
keskiviikkona, elokuuta 10, 2011
Asennevamma?
Eilisessä jommassakummassa iltapäivälehdessä kerrottiin kuinka valtiovarainministeri Urpilainen on palannut lomaltaan. Kahden viikon lomansa hän oli lehden mukaan viettänyt sekä kotimaassa että ulkomailla.
Jutussa kerrotiin laveasti, mitä kaikkea Euroopan ja maailman taloudessa on kahden viikon aikana tapahtunut ja kuinka Urpilainen vaan lomailee. Kerrottiin myös se, kuinka hän oli lomansa aikana lukenut kahdeksan kirjaa.
Samaan tapaan Urpilaista moitittiin kesällä 2008, kun hän vastavalittuna puolueen puheenjohtajana piti parin viikon loman eikä ollut tiedotusvälineiden tavoitettavissa. Jo silloin ihmettelin ilmapiiriä.
Samaan tapaan arvosteltiin tänä kesänä puheenjohtaja Kiviniemeä, joka ilmoitti olevansa perheensä kanssa lomalla muutaman viikon.
Sen sijaan puheenjohtaja, pääministeri Katainen sai paljon myönteistä palstatilaa sillä, kuinka HÄN lähtee perheensä kanssa lomamatkalle ja kuinka tärkeää on viettää aikaa perheensä kanssa ja kuinka viksua on muistaa myös lomailla välillä.
Jäin miettimään, onko suomalainen media todellakin yhä näin asenteellista vai johtuuko Kataisen lomailun hyvyys pelkästään oikean puolueen jäsenkirjasta. Mielestäni lomansa ovat ansainneet kaikki työssäkäyvät ihmiset ja myös poliitikot sitä tarvitsevat.
Poliitikon kunnollinen lomanvietto on velvollisuus kansalaisia kohtaan; väsyneenä ja ylirasittuneena ei kukaan pysty antamaan parastaan ja meidän ammatissa on oltava iskussa 24/7.
Jutussa kerrotiin laveasti, mitä kaikkea Euroopan ja maailman taloudessa on kahden viikon aikana tapahtunut ja kuinka Urpilainen vaan lomailee. Kerrottiin myös se, kuinka hän oli lomansa aikana lukenut kahdeksan kirjaa.
Samaan tapaan Urpilaista moitittiin kesällä 2008, kun hän vastavalittuna puolueen puheenjohtajana piti parin viikon loman eikä ollut tiedotusvälineiden tavoitettavissa. Jo silloin ihmettelin ilmapiiriä.
Samaan tapaan arvosteltiin tänä kesänä puheenjohtaja Kiviniemeä, joka ilmoitti olevansa perheensä kanssa lomalla muutaman viikon.
Sen sijaan puheenjohtaja, pääministeri Katainen sai paljon myönteistä palstatilaa sillä, kuinka HÄN lähtee perheensä kanssa lomamatkalle ja kuinka tärkeää on viettää aikaa perheensä kanssa ja kuinka viksua on muistaa myös lomailla välillä.
Jäin miettimään, onko suomalainen media todellakin yhä näin asenteellista vai johtuuko Kataisen lomailun hyvyys pelkästään oikean puolueen jäsenkirjasta. Mielestäni lomansa ovat ansainneet kaikki työssäkäyvät ihmiset ja myös poliitikot sitä tarvitsevat.
Poliitikon kunnollinen lomanvietto on velvollisuus kansalaisia kohtaan; väsyneenä ja ylirasittuneena ei kukaan pysty antamaan parastaan ja meidän ammatissa on oltava iskussa 24/7.
maanantaina, elokuuta 08, 2011
Työn touhussa
Tänään on ensimmäinen varsinainen lomanjälkeinen työpäivä. Seuraavat viikot istuntokauden alkuun asti kuluvat pääosin omassa maakunnassa. Eduskuntaryhmän kesäkokous Porissa 25.- 26.8. katkaisee tämän maakuntajakson, mutta muutoin päivät täyttyvät mm. niin Mikkelin kaupungin, Etelä-Savon maakuntaliiton, Itä-Suomen neuvottelukunnan kuin Ammattikorkeakoulu Oy:n kokouksista.
Kokousten lisäksi kansanedustajana kierrän ympäri maakuntaa sekä yksin, että kollegoiden kanssa yhdessä. Uutena elementtinä omalle duunilleni on se, että nyt meitä demariedustajia on kaksi, joten yhteisiä keikkojakin on siis luvassa.
Joitakin täysin vapaitakin arkipäiviä vielä elokuuhun mahtuu ja ne kulunevat entiseen malliin kotitöitä tehden ja Onnin kanssa touhuten. Pojan päivät ja illat kylläkin alkavat yhä enemmän sujua ilman äidin seuraa, mutta läsnäolo ja saatavuus ovat kuitenkin se turvallisen kasvun perusta vielä monta vuotta.
Istuntokausi alkaa tiistaina 6.9. ja sille viikolle onkin jo buukattu jos jonkinlaista muutakin tapaamista ja kokousta Helsingissä eli tehokkaasti tulee sitten syksykin alkamaan. Blogeja kirjoitan taas tästä alkaen säännöllisesti, niin isoista kuin pienistäkin asioista.
Kokousten lisäksi kansanedustajana kierrän ympäri maakuntaa sekä yksin, että kollegoiden kanssa yhdessä. Uutena elementtinä omalle duunilleni on se, että nyt meitä demariedustajia on kaksi, joten yhteisiä keikkojakin on siis luvassa.
Joitakin täysin vapaitakin arkipäiviä vielä elokuuhun mahtuu ja ne kulunevat entiseen malliin kotitöitä tehden ja Onnin kanssa touhuten. Pojan päivät ja illat kylläkin alkavat yhä enemmän sujua ilman äidin seuraa, mutta läsnäolo ja saatavuus ovat kuitenkin se turvallisen kasvun perusta vielä monta vuotta.
Istuntokausi alkaa tiistaina 6.9. ja sille viikolle onkin jo buukattu jos jonkinlaista muutakin tapaamista ja kokousta Helsingissä eli tehokkaasti tulee sitten syksykin alkamaan. Blogeja kirjoitan taas tästä alkaen säännöllisesti, niin isoista kuin pienistäkin asioista.
Onnistunut loma
Lomat on nyt siis pidetty ja tein melkein, kuten uhosinkin eli pidin koneet kiinni koko lomareissun ajan. Kaksi viikkoa Kreetalla hyvässä seurassa tuli tarpeeseen ja oli ihmeitätekevää. Tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin loman jälkeen pitäisi aina tuntuakin; intoa ja tarmoa riittää!
Lomamatkamme tiedotussulun katkaisi kylläkin STT:n laittama viesti Oslon järkyttävistä tapahtumista ja sitä uutisointia sitten kyllä seurasinkin useina päivinä sekä sähköpostista että BBC:n uutisista.
Oman miettimisensä aiheuttivat nuoret matkaseuralaiseni (12,13 ja 14 vuotiaat pojat); jouduin arvioimaan, kuinka kertoa heille tapahtuneesta ja miten asiasta tulee heidän kanssaan keskustella. Järkevinä poikina he suhtautuivat uutisiin asiallisesti, mutta toki ihmetellen. Ihmettelyyn en osannut enkä vieläkään osaa antaa vastauksia. Tuskin kukaan muukaan siihen pystyy.
Muutoin matkamme oli onnistunut ja kaikin puolin mukavia kokemuksia täynnä. Itse iloitsin eniten siitä, että oma poikani Onni 12 v vihdoin "oppi lukemaan". Hän luki ihan oma-aloitteisesti reissun aikana kaksi kokonaista nuortenkirjaa, mistä olen tosi iloinen.
Tähän asti yritykseni pojan lukemisen lisäämiseksi (lahjonta, uhkailu ja kiristäminen) ovat olleet tuloksettomia, mutta ilmeisesti oikeanlaisen kirjan löytymisellä oli suurempi merkitys kiinnostuksen heräämiseen. Lukemisen merkitystä oppimisen ja muun elämän kannalta en koskaan väsy korostamaan. Onni itsekin oli asiasta hämmästynyt ja myös innoissaan suunnitteli kertovansa asiasta omalle opelleen syksyllä:)
Lomamatkamme tiedotussulun katkaisi kylläkin STT:n laittama viesti Oslon järkyttävistä tapahtumista ja sitä uutisointia sitten kyllä seurasinkin useina päivinä sekä sähköpostista että BBC:n uutisista.
Oman miettimisensä aiheuttivat nuoret matkaseuralaiseni (12,13 ja 14 vuotiaat pojat); jouduin arvioimaan, kuinka kertoa heille tapahtuneesta ja miten asiasta tulee heidän kanssaan keskustella. Järkevinä poikina he suhtautuivat uutisiin asiallisesti, mutta toki ihmetellen. Ihmettelyyn en osannut enkä vieläkään osaa antaa vastauksia. Tuskin kukaan muukaan siihen pystyy.
Muutoin matkamme oli onnistunut ja kaikin puolin mukavia kokemuksia täynnä. Itse iloitsin eniten siitä, että oma poikani Onni 12 v vihdoin "oppi lukemaan". Hän luki ihan oma-aloitteisesti reissun aikana kaksi kokonaista nuortenkirjaa, mistä olen tosi iloinen.
Tähän asti yritykseni pojan lukemisen lisäämiseksi (lahjonta, uhkailu ja kiristäminen) ovat olleet tuloksettomia, mutta ilmeisesti oikeanlaisen kirjan löytymisellä oli suurempi merkitys kiinnostuksen heräämiseen. Lukemisen merkitystä oppimisen ja muun elämän kannalta en koskaan väsy korostamaan. Onni itsekin oli asiasta hämmästynyt ja myös innoissaan suunnitteli kertovansa asiasta omalle opelleen syksyllä:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)