Pari päivää reissussa ja tuntuu siltä kuin ei tietäisi maailman menosta mitään. Sehän kait se loman tarkoitus parhaimillaan onkin. Tallinna ja Pärnu olivat siis paikoillaan ja kolme päivää matkalla vierähti mukavasti. Kotona onneksi oli odottamassa pino lehtiä, joita olen nyt tämän päivän aikana lueskellut.
Parhaimpana uutisena on tietenkin ratkaisu kuntauudistuksesta. Mielestäni on tärkeintä, että asiassa on vihdoin päästy johonkin, vaikkakin lopputulos taitaa olla vähän vaisu. Se, että uudistuksen puitelaki oli kovan työn ja tuskan takana osoittaa tietysti sitä, että asia koetaan kaikissa puolueissa äärimmäisen tärkeänä. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan johtaako saavutettu kompromissiratkaisu joihinkin konkreettisiin tuloksiin.
Toinen miellyttävä uutinen koskee kauppaketjujen investointihankkeita Itä-Suomessa. Niin Kuopiossa kuin Mikkelissäkin ovat isot päivittäistavaraketjut julkistaneet kymmenien miljoonien eurojen investointisuunnitelmansa toteutettaviksi lähivuosien aikana. Käytännössä se tulee poikimaan myös pienempien yritysten halua säilyttää asemansa ja sitä kautta lisää myös näiden investointitarvetta. Parhaimpana puolena tässä tietenkin tulee olemaan satojen uusien palvelualan työpaikkojen syntyminen Itä-Suomeen. Ainoastaan työpaikkojen määrän lisääntymisen kautta pystymme turvaamaan elinvoimaiset asuinolosuhteet näillä leveyksillä.
Onnin kesäleiri oli sujunut hyvin. Maltoin olla soittamatta Heimariin (yhden viestin tosin Kirstille laitoin) ja tänään oli iloisen jälleennäkemisen aika. Päivät olivat leiriläisillä olleet touhua täynnä ja iltaisin oli vähän äitiäkin ikävöity...Tänään on purettu ja pesty reissuvaatteita ja huomenna suuntaamme Naisvuorelle Hulivilikarnevaaleihin!
torstaina, kesäkuuta 29, 2006
maanantaina, kesäkuuta 26, 2006
Toverit yksimielisinä
Tämän aamun Länsi-Savossa oli kollegojeni (kaupunginvaltuutettujen) Arton ja Hannun allekirjoittama yleisönosastokirjoitus omaishoidon järjestämisestä. Oli oikein mukava huomata, että jutun kirjoittaja oli lukenut oman kirjoitukseni samasta aiheesta ja oli jopa samaa mieltä kanssani siitä, että lakia ei olla kuntatasolla pystytty toteuttamaan.
Tuntuukin tosi hyvältä se, että sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja (Arto) että sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (Hannu) ovat asiassa aktivoituneet. Nyt varmasti saamme myös omassa kunnassamme omaishoitajien aseman korjattua!
Tänään olisi mahdollisuus olla valtuustosalissa kuulemassa selvitystä Tieliikelaitoksen ja Mikkelin kaupungin yhteistyökuvioista. Asiaa on selvitelty pitkään ja nyt on aika kuulla johtopäätöksiä. Kaupungin henkilöstössä ollaan liikelaitoksen perustamiseen suhtauduttu erittäin kriittisesti ja se on ilman muuta ymmärrettävää. Jokainen pelkää oman työpaikkansa puolesta. On kuitenkin tärkeää saada perusteltua tietoa ja vasta sitten tehdään päätökset suuntaan tai toiseen.
Itse joudun harmikseni jättämään infotilaisuuden tänään väliin; olemme Jarin kanssa lähdössä muutaman päivän retkelle kohti Tallinnaa ja Pärnua. Minusta maisemanvaihto on aina mukavaa; miehelleni tuli kyllä suru puseroon kun hänelle eilen selvisi, että suosikkijoukkueensa Italia pelaa tänään tärkeän ottelunsa. Lohdutin häntä kertomalla, että ehkäpä Virostakin löytyy joku savuinen ja hämyinen kuppila, jossa pelin voi katsoa...
Onni lähtee tänään päiväkodin järjestämälle leirille Heimariin. Leiri kestää neljä päivää ja luvassa on kaikenlaista mukavaa kavereitten kanssa. Tilanne on outo, onhan tämä ensimmäinen kerta kun poika on noin monta yötä poissa kotoa ja jossakin muualla kuin isovanhempien luona. Luulen kylläkin, että tässä tapauksessa äitiä jännittää enemmän kuin poikaa.
Tuntuukin tosi hyvältä se, että sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja (Arto) että sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (Hannu) ovat asiassa aktivoituneet. Nyt varmasti saamme myös omassa kunnassamme omaishoitajien aseman korjattua!
Tänään olisi mahdollisuus olla valtuustosalissa kuulemassa selvitystä Tieliikelaitoksen ja Mikkelin kaupungin yhteistyökuvioista. Asiaa on selvitelty pitkään ja nyt on aika kuulla johtopäätöksiä. Kaupungin henkilöstössä ollaan liikelaitoksen perustamiseen suhtauduttu erittäin kriittisesti ja se on ilman muuta ymmärrettävää. Jokainen pelkää oman työpaikkansa puolesta. On kuitenkin tärkeää saada perusteltua tietoa ja vasta sitten tehdään päätökset suuntaan tai toiseen.
Itse joudun harmikseni jättämään infotilaisuuden tänään väliin; olemme Jarin kanssa lähdössä muutaman päivän retkelle kohti Tallinnaa ja Pärnua. Minusta maisemanvaihto on aina mukavaa; miehelleni tuli kyllä suru puseroon kun hänelle eilen selvisi, että suosikkijoukkueensa Italia pelaa tänään tärkeän ottelunsa. Lohdutin häntä kertomalla, että ehkäpä Virostakin löytyy joku savuinen ja hämyinen kuppila, jossa pelin voi katsoa...
Onni lähtee tänään päiväkodin järjestämälle leirille Heimariin. Leiri kestää neljä päivää ja luvassa on kaikenlaista mukavaa kavereitten kanssa. Tilanne on outo, onhan tämä ensimmäinen kerta kun poika on noin monta yötä poissa kotoa ja jossakin muualla kuin isovanhempien luona. Luulen kylläkin, että tässä tapauksessa äitiä jännittää enemmän kuin poikaa.
torstaina, kesäkuuta 22, 2006
Paras kupru
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vuosikymmenen suurimmasta kunta-alaa koskevasta uudistuksesta on käytetty sen valmisteluvaiheessa montaa nimitystä. On puhuttu myönteiseen ja toiveikkaaseen sävyyn PARAS- hankkeesta ja pessimistisemmät ovat ottaneet käyttöönsä KUPRU:n. Muutaman muunkin nimen olen kuullut, mutta ne eivät ehkä ole kirjoituskelpoisia...
Yhtä kaikki, vuosi sitten keväällä alkanut tohina kuntarakenteen uudistamiseksi on päätymässä mahalaskuun. Hirvittävä määrä seminaareita pidetty, työryhmiä perustettu ja lausuntoja annettu eri kokoonpanoissa ja nyt elämme pelonsekaisissa tunnelmissa; mitähän lopulliseen puitelakiin onkaan saatu kirjattua. Tämänhetkisen tiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että ei kovin suuriin muutoksiin tarvitse varautua.
Puitelaki piti julkistaa jo ennen juhannusta, mutta osapuolet ovat asioista vieläkin varsin erimielisen oloisia, joten voi olla, että sanonta "paljon melua tyhjästä" pitää tässäkin paikkansa. Meillä Mikkelin seudulla ollaan kuitenkin koko ajan ymmärretty se, että on turha jäädä odottelemaan hankkeen ja mietinnön valmistumista, vaan olemme koko ajan menneet suunnitelmiemme mukaan erilaisissa seudullisissa hankkeissa.
Toivoa toki sopii, että jonkinlainen kompromissi saataisiin ensi viikolla aikaiseksi ja kuntakentälle saataisi palautettua normaali työrauha ilman pelkoa siitä, mitä määräyksiä kenties ylhäältäpäin on tulossa. On kuitenkin selvää, että maamme eri osissa eletään erilaisissa olosuhteissa, jolloin samanlaista konseptia ei voi joka paikkaan viedä.
Paula, Liina, Pauliina lukee tänään kalenterissa, joten olenkin saanut vastaanottaa tekstiviestionnitteluja pitkin päivää. Ensimmäinen toki tulikin jo hyvissä ajoin maanantaina, jolloin ystäväni Ilona hoiti velvollisuuden pois päiväjärjestyksestä (terkut Illille!). Siinä mielessä on hauskaa, kun nimipäivä sattuu näin juhannuksen liepeille, niin ihmiset ovat aina hyväntuulisia ja onnitteluja satelee!
Nyt on valmistelut tehty ja huomenaamulla suuntaamme rauhalliseen juhannuksenviettoon Vatilaan. Ohjelmassa saunomista, grillaamista ja kenties tuleen tuijottelua. Häiritsevänä tekijänä ainoastaan hyttyset ja "muutamat" jalkapallopelit TV:stä.
Yhtä kaikki, vuosi sitten keväällä alkanut tohina kuntarakenteen uudistamiseksi on päätymässä mahalaskuun. Hirvittävä määrä seminaareita pidetty, työryhmiä perustettu ja lausuntoja annettu eri kokoonpanoissa ja nyt elämme pelonsekaisissa tunnelmissa; mitähän lopulliseen puitelakiin onkaan saatu kirjattua. Tämänhetkisen tiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että ei kovin suuriin muutoksiin tarvitse varautua.
Puitelaki piti julkistaa jo ennen juhannusta, mutta osapuolet ovat asioista vieläkin varsin erimielisen oloisia, joten voi olla, että sanonta "paljon melua tyhjästä" pitää tässäkin paikkansa. Meillä Mikkelin seudulla ollaan kuitenkin koko ajan ymmärretty se, että on turha jäädä odottelemaan hankkeen ja mietinnön valmistumista, vaan olemme koko ajan menneet suunnitelmiemme mukaan erilaisissa seudullisissa hankkeissa.
Toivoa toki sopii, että jonkinlainen kompromissi saataisiin ensi viikolla aikaiseksi ja kuntakentälle saataisi palautettua normaali työrauha ilman pelkoa siitä, mitä määräyksiä kenties ylhäältäpäin on tulossa. On kuitenkin selvää, että maamme eri osissa eletään erilaisissa olosuhteissa, jolloin samanlaista konseptia ei voi joka paikkaan viedä.
Paula, Liina, Pauliina lukee tänään kalenterissa, joten olenkin saanut vastaanottaa tekstiviestionnitteluja pitkin päivää. Ensimmäinen toki tulikin jo hyvissä ajoin maanantaina, jolloin ystäväni Ilona hoiti velvollisuuden pois päiväjärjestyksestä (terkut Illille!). Siinä mielessä on hauskaa, kun nimipäivä sattuu näin juhannuksen liepeille, niin ihmiset ovat aina hyväntuulisia ja onnitteluja satelee!
Nyt on valmistelut tehty ja huomenaamulla suuntaamme rauhalliseen juhannuksenviettoon Vatilaan. Ohjelmassa saunomista, grillaamista ja kenties tuleen tuijottelua. Häiritsevänä tekijänä ainoastaan hyttyset ja "muutamat" jalkapallopelit TV:stä.
tiistaina, kesäkuuta 20, 2006
"Tästä kesä voi alkaa..."
Tämän kesän ehdoton hittibiisi on Valvomon hyväntuulinen renkutus "Mikä kesä". Tällä hetkellä olen laulun kanssa samoissa tunnelmissa. Eilen oli nimittäin tämän kevään viimeinen kokous, joten nyt aloitan KESÄLOMAN.
Kaupunginhallituksen lista oli pitkä ja sisälsi monia isoja merkittäviä asioita. Pääsimme aloittamaan kokousta vasta puoli neljän maissa ja lopetimme puoli kahdeksan aikoihin. Aivan liian pitkä rupeama tehokkaaksi kokoukseksi siis.
Talven aikana olemme kokoontuneet pääasiassa 2-3 kertaa kuussa, joten näihin kevätkauden viimeisiin kokouksiin on tullut aivan liikaa asioita. Monet kaupunginhallitukselle tulevat asiat ovat sellaisia, että niiden esittelyyn ja käsittelyyn pitäisi varata kunnolla aikaa. Kaupunginhallituksen tärkein tehtävä on mielestäni kuitenkin suurten linjojen luominen ja pitkän tähtäimen taloussuunnittelu. Välillä tuntuu, että suuret asiat livahtavat nopeasti ohi ja pieniin lillukanvarsiin jäädään roikkumaan.
Edellisellä hallituskaudella kokoonnuimme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joka maanantai ja kokoukset pysyivät myös ajankäytöllisesti tehokkaina. Toivonkin, että ensi syksynä puheenjohtajisto saa sovitettua aikataulunsa sellaisiksi, että joku hallituksen puheenjohtajista (Seppälä, Hahtola, Lokka) on aina paikalla, jolloin kokouksia voitaisiin pitää tiheämmin. Asioita vaan on niin paljon, että kunnollinen käsittely vaatii aikansa.
Olen tänään kutsunut muutaman ystävättären kesäkauden aloittajaisiin pihallemme. Onkin mukavaa viettää päivä siivoillen huushollia ja valmistellen tarjoilua leideille. Menu tullee sisältämään muutamia raikkaita salaatteja ja patonkia, kuivan ja kylmän valkoviinilasillisen kera. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, puheenaiheista tuskin on pulaa; joten jos tuttavapiirimme miehillä korvia kuumottaa, syylliset löytyvät meidän pihalta...
Kaupunginhallituksen lista oli pitkä ja sisälsi monia isoja merkittäviä asioita. Pääsimme aloittamaan kokousta vasta puoli neljän maissa ja lopetimme puoli kahdeksan aikoihin. Aivan liian pitkä rupeama tehokkaaksi kokoukseksi siis.
Talven aikana olemme kokoontuneet pääasiassa 2-3 kertaa kuussa, joten näihin kevätkauden viimeisiin kokouksiin on tullut aivan liikaa asioita. Monet kaupunginhallitukselle tulevat asiat ovat sellaisia, että niiden esittelyyn ja käsittelyyn pitäisi varata kunnolla aikaa. Kaupunginhallituksen tärkein tehtävä on mielestäni kuitenkin suurten linjojen luominen ja pitkän tähtäimen taloussuunnittelu. Välillä tuntuu, että suuret asiat livahtavat nopeasti ohi ja pieniin lillukanvarsiin jäädään roikkumaan.
Edellisellä hallituskaudella kokoonnuimme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joka maanantai ja kokoukset pysyivät myös ajankäytöllisesti tehokkaina. Toivonkin, että ensi syksynä puheenjohtajisto saa sovitettua aikataulunsa sellaisiksi, että joku hallituksen puheenjohtajista (Seppälä, Hahtola, Lokka) on aina paikalla, jolloin kokouksia voitaisiin pitää tiheämmin. Asioita vaan on niin paljon, että kunnollinen käsittely vaatii aikansa.
Olen tänään kutsunut muutaman ystävättären kesäkauden aloittajaisiin pihallemme. Onkin mukavaa viettää päivä siivoillen huushollia ja valmistellen tarjoilua leideille. Menu tullee sisältämään muutamia raikkaita salaatteja ja patonkia, kuivan ja kylmän valkoviinilasillisen kera. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, puheenaiheista tuskin on pulaa; joten jos tuttavapiirimme miehillä korvia kuumottaa, syylliset löytyvät meidän pihalta...
sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2006
Dynaaminen Mikkeli
Vihdoinkin alkaa kaupungissa tapahtua. Monta vuotta tehty sitkeä työ kaupungin keskustan kehittämiseksi ja sen vetovoiman kasvattamiseksi on nyt tuottanut hedelmää. Ensimmäisenä uusista suunnitelmistaan konkreettisine aikatauluineen ehti kertomaan Anttilan tavaratalo, joka ilmoitti avaavansa Mikkelissä syksyllä 2007. Muistan kuulleeni jo 1980-luvulla huhuja siitä, että Anttila on tulossa Mikkeliin, kunhan löytää sopivan (tarpeeksi hyvän) liikepaikan. Nyt tavarataloketju on arvioinut toimintaedellytykset sellaisiksi, että myymälän avaaminen Mikkelissä on järkevää.
Tämä avaus on lähtölaukaus myös muille yrittäjille. Suunnitelmat niin Sokoksen korttelissa kuin ns. viitoskorttelissakin ovat pitkällä, nyt vain on päästävä vauhdikkaasti eteenpäin. Kaupungin keskustan vetovoimatekijöitä on tutkittu ja selvitetty ja selkeiden johtopäätösten jälkeen on tiedossa, kuinka kannattaa edetä.
Tärkeimpänä ratkaistavana asiana yrittäjät ovat pitäneet keskitetyn pysäköintilaitoksen rakentamista. He näkevät liiketoiminnan kasvattamisen elinehtona sen, että pysäköintipaikkoja rakennetaan tarpeeksi ja keskitetysti niin, että paikat palvelevat kaikkia keskustan liikkeitä yhtä hyvin. Tässä on ykkösvaihtoehdoksi noussut parkkipaikkojen rakentaminen torin alle.
Se, että ns. toriparkkiyhtiö on saatu perustettua, on vahva viesti liike-elämälle. Kaupan toimintaedellytyksiä halutaan yhdessä kehittää ja luoda mahdollisimman hyvät puitteet uusien yritysten (työpaikkojen) saamiseksi keskustan kauppakortteleihin. On kuitenkin selvää, että juuri palveluala tulee tällä seudulla olemaan se toimiala, joka uusia työpaikkoja eniten tuo.
Mikkelin kaupungin tehtävänä on maanomistajana ja kaavoittajana toimia niin, että ne tahot, joilla on valmiuksia investoida kaupunkimme kehittämiseksi voivat kaupungin kanssa yhteistyössä suunnitelmansa ripeästi toteuttaa. Tämän hetkinen ilmapiiri kaupungissamme tuntuu tätä suosivan ja se on nähty myös päätöksentekoelimissämme. Niin virkamiehet kuin päättäjätkin tuntuvat olevan innostuneita siitä vauhdista ja päämäärätietoisuudesta, millä asioita nyt eteenpäin viedään. Myhäilevä Mikkeli on jäämässä historiaksi, nyt voidaan jo puhua Dynaamisesta Mikkelistä.
Tämä avaus on lähtölaukaus myös muille yrittäjille. Suunnitelmat niin Sokoksen korttelissa kuin ns. viitoskorttelissakin ovat pitkällä, nyt vain on päästävä vauhdikkaasti eteenpäin. Kaupungin keskustan vetovoimatekijöitä on tutkittu ja selvitetty ja selkeiden johtopäätösten jälkeen on tiedossa, kuinka kannattaa edetä.
Tärkeimpänä ratkaistavana asiana yrittäjät ovat pitäneet keskitetyn pysäköintilaitoksen rakentamista. He näkevät liiketoiminnan kasvattamisen elinehtona sen, että pysäköintipaikkoja rakennetaan tarpeeksi ja keskitetysti niin, että paikat palvelevat kaikkia keskustan liikkeitä yhtä hyvin. Tässä on ykkösvaihtoehdoksi noussut parkkipaikkojen rakentaminen torin alle.
Se, että ns. toriparkkiyhtiö on saatu perustettua, on vahva viesti liike-elämälle. Kaupan toimintaedellytyksiä halutaan yhdessä kehittää ja luoda mahdollisimman hyvät puitteet uusien yritysten (työpaikkojen) saamiseksi keskustan kauppakortteleihin. On kuitenkin selvää, että juuri palveluala tulee tällä seudulla olemaan se toimiala, joka uusia työpaikkoja eniten tuo.
Mikkelin kaupungin tehtävänä on maanomistajana ja kaavoittajana toimia niin, että ne tahot, joilla on valmiuksia investoida kaupunkimme kehittämiseksi voivat kaupungin kanssa yhteistyössä suunnitelmansa ripeästi toteuttaa. Tämän hetkinen ilmapiiri kaupungissamme tuntuu tätä suosivan ja se on nähty myös päätöksentekoelimissämme. Niin virkamiehet kuin päättäjätkin tuntuvat olevan innostuneita siitä vauhdista ja päämäärätietoisuudesta, millä asioita nyt eteenpäin viedään. Myhäilevä Mikkeli on jäämässä historiaksi, nyt voidaan jo puhua Dynaamisesta Mikkelistä.
lauantaina, kesäkuuta 17, 2006
Haamuilua etelä-savolaiseen tyyliin
Viime päivinä on saatu tiedotusvälineissä ihmetellä haamukirjoitustapausta etelä-savolaiseen tyyliin. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen on siis paljastunut, että kirjailija Tuula Sariolaa ei olekaan olemassa. Kirjat on vain kirjoitettu ja julkaistu hänen nimissään. Todellisen työn on tehnyt joku muu.
Olen joskus kauan sitten sateisena kesänä lukenut Mauri Sariolan kirjoja oikein urakalla. Ne ovat mukavan leppoisia tarinoita suomalaisesta elämästä kaikkine varjopuolineen. Tuula Sariolan kirjoja olen lukenut ihan hiljattain. Niissä on ollut kiehtovaa se, että rikokset (yleensä murhat) ovat sijoitettu tapahtuneiksi tuttuihin paikkoihin, pääasiassa Mäntyharjulle. Todellisia henkilöitä on myös aina ollut juonissa mukana. Mitään huippulukuelämyksiä niistä en kuitenkaan ole saanut.
Mietin eilen tätä koko kuviota ja ajattelin tietysti myös sitä, että onko tässä joku syyllistynyt oikein johonkin rikokseen. Kysäisinpä asiaa oikein tutulta juristilta. Hän oli sitä mieltä, että mitään rikollista ei ole tehty (verotusasia on eri juttu). Rouvat ovat keskenään sopineet menettelystä ja se onkin ollut kaikkien kannalta ihan kannattavaa. Ainoastaan kustantamo saattaa olla petkutuksesta närkästynyt. Toisaalta, näitä kirjoja ei olisi mikään kustantamo julkaissut tuntemattoman Ritva Sarkolan nimissä. Koko tapaus onkin kuin suoraan Mauri Sariolan romaaneista!
Olen joskus kauan sitten sateisena kesänä lukenut Mauri Sariolan kirjoja oikein urakalla. Ne ovat mukavan leppoisia tarinoita suomalaisesta elämästä kaikkine varjopuolineen. Tuula Sariolan kirjoja olen lukenut ihan hiljattain. Niissä on ollut kiehtovaa se, että rikokset (yleensä murhat) ovat sijoitettu tapahtuneiksi tuttuihin paikkoihin, pääasiassa Mäntyharjulle. Todellisia henkilöitä on myös aina ollut juonissa mukana. Mitään huippulukuelämyksiä niistä en kuitenkaan ole saanut.
Mietin eilen tätä koko kuviota ja ajattelin tietysti myös sitä, että onko tässä joku syyllistynyt oikein johonkin rikokseen. Kysäisinpä asiaa oikein tutulta juristilta. Hän oli sitä mieltä, että mitään rikollista ei ole tehty (verotusasia on eri juttu). Rouvat ovat keskenään sopineet menettelystä ja se onkin ollut kaikkien kannalta ihan kannattavaa. Ainoastaan kustantamo saattaa olla petkutuksesta närkästynyt. Toisaalta, näitä kirjoja ei olisi mikään kustantamo julkaissut tuntemattoman Ritva Sarkolan nimissä. Koko tapaus onkin kuin suoraan Mauri Sariolan romaaneista!
perjantaina, kesäkuuta 16, 2006
Työtä ja opiskelua
Mikkelin kesäpäivät on eräs kesän aloittamisen merkki. Kaupunkiin on kokoontunut jo vuodesta 1980 lähtien porukka, jotka yhdessä eri teeman ympärillä pohdiskelevat työelämään ja yhteiskuntaan yleensä liittyviä asioita. Nykyisin kesäpäivät on järjestetty siten, että paikalla on alustamassa maan eturivin edustajia työelämän eri sektoreilta ja myös yleisö on varsin kirjavaa sakkia. Ohjelma on tarpeeksi tasokas, mutta mahdollistaa tietynlaisen keveän fiiliksen kaikille.
Eilen istuin Mikaelissa kuuntelemassa, mitä teeman "Menestyksen markkinat" ympärille oli rakennettu. Päällimmäisenä jäi mieleen ensimmäisen alustajan Jyrki Sukulan ajatus ajasta ja luovuudesta. Hän oli elämässään joutunut ymmärtämään, että "ajattelulle on varattava aikaa".
Monta kertaa touhotamme ja vouhotamme arkisissa asioisssa muistamatta sitä, että pysähdykset omien ajatusten kanssa voivat olla asioiden etenemisenkin kannalta paljon hyödyllisempiä kuin sinkoilu päämäärättömästi sinne tänne. Näin kesälomien aikana on siis hyvä muistaa myös ajatella...
Muutkin eiliset alustajat olivat asiaansa vihkiytyneitä ja kaikkia heitä oli ilo kuunnella. Mikkelin kesäpäivillä on yleisömäärästäkin päätellen tilauksensa. Joudun jättämään tämän päivän annin Mikaelissa väliin, sillä olen lähdössä retkelle Hämeeseen. Mieheni Jari on muutaman viime vuoden ajan opiskellut työnsä ohessa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa ja on nyt saanut insinööriopintonsa päätökseen. Todistustenjakotilaisuus on siis tänään ja olen kunnon vaimon lailla luvannut lähteä hänen avecikseen päättäjäisjuhlaan. Ainut ongelma (ainainen) on vaan siinä, mitä laittaisin päälleni...
Opiskelu perheellisenä ja työn ohessa vaatii aivan toisenlaista panostusta kuin nuorena päätoimisena opiskelijana. Toisaalta yhteiskunta vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja opiskelua, eikä tänä päivänä tutkinnotkaan takaa työpaikkaa. Tästä puhui eilen kesäpäivilläkin mm. Kirsti Palanko-Laaka ja Seppo Riihikoski. Omat opintoni olen aina lukiosta lähtien tehnyt jonkun muun asian ohessa ja kyllä se on välillä siltä tuntunutkin. Yhden vuoden yliopistossa opiskelin niin, että en tehnyt mitään muuta, ja asuin vielä koulun ja kirjaston vieressä. Silloin muistan sanoneeni opiskelukavereilleni, että tuntuupa omituselta kun voi keskittyä vaan yhteen asiaan eikä opintojen aikatauluja tarvitse lomittaa minkään muun kanssa. Sinä vuonna sainkin tosi paljon opintoviikkoja kasaan.
Tänäkin päivänä liian monen opiskelijan täytyy sovitella opintoja ja työtunteja pystyäkseen selviytymään arkisista menoista. Opintotukijärjestelmä ei todellakaan kannusta työntekoon, eikä toisaalta mahdollista täyspäiväistä opiskeluakaan ainakaan suurissa kaupungeissa, joissa elämisen kustannukset ovat pilvissä. Liiallinen työnteko kostautuu paitsi opintojen viivästymisenä niin myös opintotuen takaisinperintänä muutaman verotusvuoden jälkeen.
Joka tapauksessa yhden opiskelijan urakka on siis tänään päättymässä ja hyvien arvosanojen myötä olenkin kannustanut häntä jatkamaan opintojaan jossakin toisessa muodossa. Totuus nimittäin on, että ainakin meidän perheelle on tehnyt hyvää se, että myös hänellä on ollut (lukuisten !) urheiluharrastusten lisäksi joku aivan oma juttunsa, johon on voinut keskittyä.
Nyt on siis lähdettävä juhliin, eikä asusta ole vieläkään varmuutta. Toivon, että ehdimme matkalla pysähtyä jossakin ja saan jonkun paniikkiostoksen tehtyä...
Eilen istuin Mikaelissa kuuntelemassa, mitä teeman "Menestyksen markkinat" ympärille oli rakennettu. Päällimmäisenä jäi mieleen ensimmäisen alustajan Jyrki Sukulan ajatus ajasta ja luovuudesta. Hän oli elämässään joutunut ymmärtämään, että "ajattelulle on varattava aikaa".
Monta kertaa touhotamme ja vouhotamme arkisissa asioisssa muistamatta sitä, että pysähdykset omien ajatusten kanssa voivat olla asioiden etenemisenkin kannalta paljon hyödyllisempiä kuin sinkoilu päämäärättömästi sinne tänne. Näin kesälomien aikana on siis hyvä muistaa myös ajatella...
Muutkin eiliset alustajat olivat asiaansa vihkiytyneitä ja kaikkia heitä oli ilo kuunnella. Mikkelin kesäpäivillä on yleisömäärästäkin päätellen tilauksensa. Joudun jättämään tämän päivän annin Mikaelissa väliin, sillä olen lähdössä retkelle Hämeeseen. Mieheni Jari on muutaman viime vuoden ajan opiskellut työnsä ohessa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa ja on nyt saanut insinööriopintonsa päätökseen. Todistustenjakotilaisuus on siis tänään ja olen kunnon vaimon lailla luvannut lähteä hänen avecikseen päättäjäisjuhlaan. Ainut ongelma (ainainen) on vaan siinä, mitä laittaisin päälleni...
Opiskelu perheellisenä ja työn ohessa vaatii aivan toisenlaista panostusta kuin nuorena päätoimisena opiskelijana. Toisaalta yhteiskunta vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja opiskelua, eikä tänä päivänä tutkinnotkaan takaa työpaikkaa. Tästä puhui eilen kesäpäivilläkin mm. Kirsti Palanko-Laaka ja Seppo Riihikoski. Omat opintoni olen aina lukiosta lähtien tehnyt jonkun muun asian ohessa ja kyllä se on välillä siltä tuntunutkin. Yhden vuoden yliopistossa opiskelin niin, että en tehnyt mitään muuta, ja asuin vielä koulun ja kirjaston vieressä. Silloin muistan sanoneeni opiskelukavereilleni, että tuntuupa omituselta kun voi keskittyä vaan yhteen asiaan eikä opintojen aikatauluja tarvitse lomittaa minkään muun kanssa. Sinä vuonna sainkin tosi paljon opintoviikkoja kasaan.
Tänäkin päivänä liian monen opiskelijan täytyy sovitella opintoja ja työtunteja pystyäkseen selviytymään arkisista menoista. Opintotukijärjestelmä ei todellakaan kannusta työntekoon, eikä toisaalta mahdollista täyspäiväistä opiskeluakaan ainakaan suurissa kaupungeissa, joissa elämisen kustannukset ovat pilvissä. Liiallinen työnteko kostautuu paitsi opintojen viivästymisenä niin myös opintotuen takaisinperintänä muutaman verotusvuoden jälkeen.
Joka tapauksessa yhden opiskelijan urakka on siis tänään päättymässä ja hyvien arvosanojen myötä olenkin kannustanut häntä jatkamaan opintojaan jossakin toisessa muodossa. Totuus nimittäin on, että ainakin meidän perheelle on tehnyt hyvää se, että myös hänellä on ollut (lukuisten !) urheiluharrastusten lisäksi joku aivan oma juttunsa, johon on voinut keskittyä.
Nyt on siis lähdettävä juhliin, eikä asusta ole vieläkään varmuutta. Toivon, että ehdimme matkalla pysähtyä jossakin ja saan jonkun paniikkiostoksen tehtyä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)