Näin siinä sitten kävi. Torstaina saimme kuulla, että valtion ensi vuoden rahanjaossa jäi Viitostien perusparannus välillä Lusi - Mikkeli ilman määrärahaa. Sinänsä asia ei ollut mikään yllätys, sillä näinhän siinä on käynyt jo useampana vuonna. Tällä kertaa asia vain tuntuu tavallista ikävämmältä, sillä olivathan rahat mukana vielä viime metreille saakka.
Virkamiesesityksessä ns. ykköskorissa olivat mukana sekä Savonlinnan ohikulkutie että Lusi - Mikkeli perusparannus. Valtiovarainministerin esityksessä eduskunnalle ensi vuoden budjetiksi oli Viitostie jäänyt pois. Näin etelä-savolaisena sitä voi vaan ihmetellä ja surkutella.
Etelä- Savon maakuntavaltuusto on alueen muiden toimijoiden mukana kaiken aikaa korostanut sitä, että koko maakuntaa on kehitettävä ja että kaksi tiehanketta maakuntaan ei suinkaan ole liikaa vaadittu. Ovathan molemmat roikkuneet suunnitelmissa jo vuosia. Maakuntavaltuusto ei myöskään ole halunnut aloittaa hankkeiden keskinäistä kilpailua, eikä sen vuoksi ole laittanut niitä järjestykseen, vaan se on lähtenyt siitä realistisesta ajatuksesta, että molemmat toteutetaan.
Yksimielisyyttä maakunnan sisällä kesti viime vappuun saakka. Silloin tupsahti julkisuuteen kannanotto, jossa väläyteltiin toisen hankkeen siirtämistä myöhemmäksi ja toisen säilyttämistä vuoden 2007 budjetissa.Tämä oli vastoin maakuntavaltuuston virallista kantaa ja osoitti mielestäni erittäin huonoa tilanteentajua. Eripura ja kilpailuasetelma syntyi välittömästi. Alkoi taistelu vain jomman kumman tiehankkeen rahoittamiseksi.
Viesti maakunnasta lähti siis ristiriitaisena ja eikä enää ollut ollenkaan kysymys siitä, kumpi hankkeista olisi kenties kiireellisempi tai kumpi hyödyttäisi koko maakuntaa enemmän tai mistään muustakaan järkevästä perusteesta. Kysymys oli vain siitä, KUMPI kisan voittaisi; Savonlinna vai Mikkeli? Kumman seudun (kansanedustajien) painoarvo olisi valtakunnan asioissa suurempi? Maakuntavaltuuston virallinen kanta jäi näiden muiden intressien jalkoihin. Tämä jos mikä on surkeaa!
Syyllisiä tapahtuneeseen on turha hakea. Alueemme kansanedustajat ovat varmasti tehneet tässäkin asiassa parhaansa ja ovat varmaankin laittaneet peliin kaiken osaamisensa ja tarmonsa. Se nyt vaan ei ikävä kyllä riittänyt. Nyt on vielä kuitenkin tehtävä kaikki, mitä asiassa voi tehdä ja vähintäänkin varmistettava rahoituksen saaminen seuraavana vuonna.
Etelä-Savo on kuitenkin maakuntana pieni (6 kansanedustajaa), joten eripuraan "oman väen" kesken ei ole varaa. Kaikkien on ymmärrettävä asuinpaikasta ja puolukannasta huolimatta yhteisten hankkeiden tärkeyden merkitys, eikä voi lähteä lipeämään rivistä kesken kaiken (vaikka olisikin vaalivuosi). Viitostien parantamiseen on saatava tukea myös Pohjois-Savon kansanedustajista; hyödyttäähän tien paraneminen myös meistä pohjoiseenkin päin ajavia ja siellä asuvia. Viitostie ry ottakoon tässä asiassa johdon käsiinsä.
sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006
torstaina, heinäkuuta 20, 2006
Perinnön jakoa
Eilen olivat puolueiden puheenjohtajat koolla Porissa. Musiikin kuuntelu lomassa olivat he puhuneet jopa ihan asiaakin. Televisiolähetystä en eilen ehtinyt nähdä, mutta tämän päivän lehdet ovat kaikki asiasta jotakin maininneet. Konkreettisimpana asiana nousi esiin kysymys perintöverotuksesta. Kaikkien puolueiden puheenjohtajat olivat valmiita perintöverotuksen uudistamiseen. Uudistuksen tasosta ja ajankohdasta ei vielä tarkemmin ole puhuttu.
Itse olen saanut samasta aiheesta puhua jo muutaman vuoden ajan; omissa toritilaisuuksissani on perintöverotuksen järjettömyys ollut yksi "suosituimmista" puheenaiheista. Olenkin lukuisten keskustelujen jälkeen tullut vakuuttuneeksi siitä, että perintöverotuksen uudistaminen on myös meidän demareiden asia.
Maailma on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana sellaiseksi, että entinen kahtiajako omistavan luokan ja muun porukan välillä on kadonnut. Aina vaan suurempi joukko on niitä, jotka jotakin omistavat. Yleensä omistaminen liittyy asumiseen ja eikä sitä enää pidetä pelkästään hyvin toimeentulevien yksinoikeutena. Suurin osa myös sdp:n jäsenistä ja äänestäjistä asuvat omistamissaan asunnoissa tai taloissa.
Monet suurten ikäluokkien ihmisistä ovat tehneet pitkän työuran ja omilla ansioillaan saaneet (ensin asuntosäästäjinä, sitten asuntovelallisina) omistusasuntonsa hankittua. Ansiotuloista on luonnollisestikin maksettu veroa ja muusta elämästä tingitty, että asuntolainoista on selvitty. Nyt nämä joukot ovat saavuttamassa eläkeiän ja aloittavat toisenlaisen vaiheen elämässään. Tulee kuitenkin aika, jolloin elämän varrella hankittua omaisuutta on jaettava perillisten kesken.
Suomen tämänhetkinen kova perintöverotusjärjestelmä on mielestäni epäoikeudenmukainen. Se, että vanhemmat ovat eläneet elämänsä asuntolainaa maksaen pystyäkseen sitten jättämään lapsilleen asunnon perinnöksi, voi hankaloittaa monen perillisen elämää. Olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa omien asunto - ja opintolainojen kanssa ruuhkavuosia elävät perheet joutuvat ottamaan lisää lainaa selvitäkseen perimistään asunnoista. Moninkertainen verotus ei voi olla oikeudenmukainen tapa asioita järjestää. Tämä ei ole ollut ainakaan niiden vanhempien tahtoma asia.
Yksinkertainen uudistus voisi olla se, että perittävän omana asuntona käyttämä asunto voitaisiin periä alemmalla perintöveroprosentilla ja toisaalta asunnon arvon tulisi olla kohtuullinen (esim. 100 000 euron arvoon asti tietyllä prosentilla ja sen yli tietyllä). Muutoinkin perittävän omaisuuden ns. alarajaa voitaisiin nostaa, jolloin pienemmät perinnöt saataisiin jakaa ilman kohtuuttomia verorasitteita, niinkuin perinnön jättäjät yleensä ovat tarkoittaneetkin.
Oma lukunsa ovat muut omaisuuslajit, joiden hankkiminenkin on yleensä ollut toisenlaista eikä kosketa niin suurta osaa kansasta kuin tavallisia asunnon perijöitä ja tällaisen perinnön saajalla on monasti myös suurempi mahdollisuus selviytyä perintöveroistakin. Tarkoitan tällä kuitenkin sellaisia jättiperintöjä, joista ei toritilaisuuksissani olla paljoakaan keskusteltu.
Olen varma, että seuraavalla hallituskaudella perintöverouudistus saadaan toteutettua. Koskettaahan se niin montaa ihmistä ja niin monet sen epäoikeudenmukaisena kokevat.
Itse olen saanut samasta aiheesta puhua jo muutaman vuoden ajan; omissa toritilaisuuksissani on perintöverotuksen järjettömyys ollut yksi "suosituimmista" puheenaiheista. Olenkin lukuisten keskustelujen jälkeen tullut vakuuttuneeksi siitä, että perintöverotuksen uudistaminen on myös meidän demareiden asia.
Maailma on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana sellaiseksi, että entinen kahtiajako omistavan luokan ja muun porukan välillä on kadonnut. Aina vaan suurempi joukko on niitä, jotka jotakin omistavat. Yleensä omistaminen liittyy asumiseen ja eikä sitä enää pidetä pelkästään hyvin toimeentulevien yksinoikeutena. Suurin osa myös sdp:n jäsenistä ja äänestäjistä asuvat omistamissaan asunnoissa tai taloissa.
Monet suurten ikäluokkien ihmisistä ovat tehneet pitkän työuran ja omilla ansioillaan saaneet (ensin asuntosäästäjinä, sitten asuntovelallisina) omistusasuntonsa hankittua. Ansiotuloista on luonnollisestikin maksettu veroa ja muusta elämästä tingitty, että asuntolainoista on selvitty. Nyt nämä joukot ovat saavuttamassa eläkeiän ja aloittavat toisenlaisen vaiheen elämässään. Tulee kuitenkin aika, jolloin elämän varrella hankittua omaisuutta on jaettava perillisten kesken.
Suomen tämänhetkinen kova perintöverotusjärjestelmä on mielestäni epäoikeudenmukainen. Se, että vanhemmat ovat eläneet elämänsä asuntolainaa maksaen pystyäkseen sitten jättämään lapsilleen asunnon perinnöksi, voi hankaloittaa monen perillisen elämää. Olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa omien asunto - ja opintolainojen kanssa ruuhkavuosia elävät perheet joutuvat ottamaan lisää lainaa selvitäkseen perimistään asunnoista. Moninkertainen verotus ei voi olla oikeudenmukainen tapa asioita järjestää. Tämä ei ole ollut ainakaan niiden vanhempien tahtoma asia.
Yksinkertainen uudistus voisi olla se, että perittävän omana asuntona käyttämä asunto voitaisiin periä alemmalla perintöveroprosentilla ja toisaalta asunnon arvon tulisi olla kohtuullinen (esim. 100 000 euron arvoon asti tietyllä prosentilla ja sen yli tietyllä). Muutoinkin perittävän omaisuuden ns. alarajaa voitaisiin nostaa, jolloin pienemmät perinnöt saataisiin jakaa ilman kohtuuttomia verorasitteita, niinkuin perinnön jättäjät yleensä ovat tarkoittaneetkin.
Oma lukunsa ovat muut omaisuuslajit, joiden hankkiminenkin on yleensä ollut toisenlaista eikä kosketa niin suurta osaa kansasta kuin tavallisia asunnon perijöitä ja tällaisen perinnön saajalla on monasti myös suurempi mahdollisuus selviytyä perintöveroistakin. Tarkoitan tällä kuitenkin sellaisia jättiperintöjä, joista ei toritilaisuuksissani olla paljoakaan keskusteltu.
Olen varma, että seuraavalla hallituskaudella perintöverouudistus saadaan toteutettua. Koskettaahan se niin montaa ihmistä ja niin monet sen epäoikeudenmukaisena kokevat.
keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006
Nähtävää Mikkelissä
Ystävättäreni on kahden lapsensa kanssa ollut mummolassa Mikkelissä nyt pari viikkoa. Lapset ovat 10 ja 4 vuoden ikäisiä. Kaikki meni ilman suurempia ongelmia niin kauan kuin oli hellettä. Tekemisen puutteesta ei tarvinnut kärsiä; Visulahti, uimarannat ja leikkipuistot tulivat tutuiksi. Nyt ilmojen viilennyttyä sainkin miettimistä: mitä tehdä Mikkelissä lasten kanssa ilman autoa?
Hetken mietittyäni sain aikaan seuraavan listan: ajelua katujunalla, vierailut Päämajamuseoon ja Suur-Savon museoon, kirjaston lastenosasto, Naisvuoren näkötorni, laivojen ihastelua satamassa, retket luontopoluille Urpolassa taikka laavuretki Kalevankankaalle... Aika lyhyt lista omastakin mielestäni, mutta ehkä mielikuvitukseni on vaan hieman jähmeessä. Toisaalta, tuskinpa paljoakaan paremmin ovat asiat muissakaan samankokoisissa kaupungeissa (ja meillä sentään on hyvät uimarannat!).
Nähtävyyksiä miettiessäni, poikkesin tänään valmisteilla olevassa Mikkeli-puistossa. Olen ottanut tavaksi kurvata sitä kautta useamman kerran viikossa tietääkseni, missä vaiheessa siellä ollaan menossa. Tänä päivänä siellä näytti edelleen aika vaatimattomalta: yhdellä osastolla oli tapahtunut jotakin näkyvää ja jo pari viikkoa sitten alueelle oli ilmestynyt ilmeisesti lasten kiipeilyteline. Muutoin edistymistä oli silmillä havaiten vaikea nähdä. Eli tuskin tänä kesänä voi vielä Mikkeli-puistoa liittää lapsiperheiden suosikkilistaan.
Kaupungin talousarviossa on tälle vuodelle varattu puistoa varten summa, jonka myöntämisestä kaupunginhallitus päättää erikseen. Päätös tehtäneen elokuussa. Päätöstä tehtäessä tulee meillä olla tieto siitä, miten eri osastojen rakentamiset ovat pysyneet luvatuissa aikatauluissaan ja mikä on yritysten sitoutumisen taso.
Hanke on alusta asti herättänyt kaupunkilaisissa paljon kritiikkiä. Itse olen saanut olla mukana hankkeen suunnitelusta lähtien ja ymmärrän sen, kuinka upea ja hieno siitä saattaa tulla. Olen kuitenkin kuulunut niiden kriittisten joukkoon, jotka ovat pitäneet kaupungin maksuosuutta liian suurena. Demokratian mukaisesti olemme kuitenkin päätöksiä puiston rahoittamiseksi tehneet ja summat ovat olleet huimia. Sen takia toivonkin totisesti, että puisto (tai edes osa siitä)joskus valmistuisi ja myös me epäilevät tuomaat pääsisimme toteamaan, kuinka Mikkeli-puisto on kaiken siihen sijoittamamme rahan väärti.
Hetken mietittyäni sain aikaan seuraavan listan: ajelua katujunalla, vierailut Päämajamuseoon ja Suur-Savon museoon, kirjaston lastenosasto, Naisvuoren näkötorni, laivojen ihastelua satamassa, retket luontopoluille Urpolassa taikka laavuretki Kalevankankaalle... Aika lyhyt lista omastakin mielestäni, mutta ehkä mielikuvitukseni on vaan hieman jähmeessä. Toisaalta, tuskinpa paljoakaan paremmin ovat asiat muissakaan samankokoisissa kaupungeissa (ja meillä sentään on hyvät uimarannat!).
Nähtävyyksiä miettiessäni, poikkesin tänään valmisteilla olevassa Mikkeli-puistossa. Olen ottanut tavaksi kurvata sitä kautta useamman kerran viikossa tietääkseni, missä vaiheessa siellä ollaan menossa. Tänä päivänä siellä näytti edelleen aika vaatimattomalta: yhdellä osastolla oli tapahtunut jotakin näkyvää ja jo pari viikkoa sitten alueelle oli ilmestynyt ilmeisesti lasten kiipeilyteline. Muutoin edistymistä oli silmillä havaiten vaikea nähdä. Eli tuskin tänä kesänä voi vielä Mikkeli-puistoa liittää lapsiperheiden suosikkilistaan.
Kaupungin talousarviossa on tälle vuodelle varattu puistoa varten summa, jonka myöntämisestä kaupunginhallitus päättää erikseen. Päätös tehtäneen elokuussa. Päätöstä tehtäessä tulee meillä olla tieto siitä, miten eri osastojen rakentamiset ovat pysyneet luvatuissa aikatauluissaan ja mikä on yritysten sitoutumisen taso.
Hanke on alusta asti herättänyt kaupunkilaisissa paljon kritiikkiä. Itse olen saanut olla mukana hankkeen suunnitelusta lähtien ja ymmärrän sen, kuinka upea ja hieno siitä saattaa tulla. Olen kuitenkin kuulunut niiden kriittisten joukkoon, jotka ovat pitäneet kaupungin maksuosuutta liian suurena. Demokratian mukaisesti olemme kuitenkin päätöksiä puiston rahoittamiseksi tehneet ja summat ovat olleet huimia. Sen takia toivonkin totisesti, että puisto (tai edes osa siitä)joskus valmistuisi ja myös me epäilevät tuomaat pääsisimme toteamaan, kuinka Mikkeli-puisto on kaiken siihen sijoittamamme rahan väärti.
lauantaina, heinäkuuta 15, 2006
Kesämeininkiä
Nyt on city-elämä taas alkanut! On se totta, että Suomessa ovat kaikki lomalla heinäkuussa ja tuntuu, että mitään ei tapahdu. Lomalla olemme mekin olleet. Upeat rantakelit ovat pitäneet meitä mökillä ja Mikkelin Pitkäjärven rannalla. Loma toki vielä jatkuu, mutta nyt enemmänkin kaupunkimaisemissa.
Hyvien ilmojen suosiessa on mukava kierrellä erilaisissa kesätapahtumissa. Eilen olimme satamassa Saimaajazzeissa, tosi paljon tuttuja ja hyvää musiikkia. Satama soveltuu mainiosti erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja kunhan saamme uuden kävelysillan suoraan torilta satamaan, vilkastuu alue muulloinkin kuin tilaisuuksien aikana.
Toinen mukava kesään liittyvä "erityispiirre" ovat erilaiset kesäteatterit. Lähes joka pitäjässä on toimiva harrastajateatteri, joiden näytelmiä on kiva käydä katsomassa. Viime sunnuntaina kävin katsomassa Ristiinan tuotoksen, ensi viikolla on vuorossa Puumala ja tavoitteena on vielä käydä Mäntyharjun Pappilanparvella. Monta kertaa nämä harrastelijanäyttelijät ovat niin tosissaan rooleissaan, että heitä luulisi jopa ammattilaisiksi. Viime kesän Rapion Myllyn ammattilaisvoimin esitetystä Salarakkaasta en tosin pitänyt, joten Juvan visiitti jäänee tältä kesältä väliin. Hirvensalmen Satulinnassa esiintyvät ammattilaiset Helsingistä; olen varannut liput kahteen keskiviikon näytökseen.
Paitsi meille paikkakuntalaisille niin myös mökkiläisille ovat nämä erilaiset kesän "kulttuuririennot" tärkeitä. Mökkielämä saattaa moniakin ruveta jo parin viikon jälkeen kyllästyttämään ja omalla kylällä käydään mieluusti erilaisissa happiningeissä. Se mitä monet lomalaiset tuntuvat nykyisin kaipaavan, ovat erilaiset ulkoilureitit. Toki lenkkipolkuja ja pururatoja löytyy joka kunnasta, mutta sellaisia kunnollisia vaellusreittejä vielä tarvittaisiin. Tässä olisi meillä opittavaa esim. Pohjois-Karjalasta, jossa eri mittaisia ulkoilureittejä on pilvin pimein.
Mikkelin superviikonloppu (paljon tapahtumia ja ihmisiä) jatkuu tänään. Raviradalla juostaan lujaa St.Michel-raveissa. Satamassa jatkuvat jazzit, illalla rokataan Kirkkopuistossa ja Ilona Plazalla musisoivat Dingo ja Danny. Tarjontaa on siis monenlaista ja luulisi jokaiselle jotakin löytyvän. Kivaa olla Mikkelissä tänä viikonloppuna!
Hyvien ilmojen suosiessa on mukava kierrellä erilaisissa kesätapahtumissa. Eilen olimme satamassa Saimaajazzeissa, tosi paljon tuttuja ja hyvää musiikkia. Satama soveltuu mainiosti erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja kunhan saamme uuden kävelysillan suoraan torilta satamaan, vilkastuu alue muulloinkin kuin tilaisuuksien aikana.
Toinen mukava kesään liittyvä "erityispiirre" ovat erilaiset kesäteatterit. Lähes joka pitäjässä on toimiva harrastajateatteri, joiden näytelmiä on kiva käydä katsomassa. Viime sunnuntaina kävin katsomassa Ristiinan tuotoksen, ensi viikolla on vuorossa Puumala ja tavoitteena on vielä käydä Mäntyharjun Pappilanparvella. Monta kertaa nämä harrastelijanäyttelijät ovat niin tosissaan rooleissaan, että heitä luulisi jopa ammattilaisiksi. Viime kesän Rapion Myllyn ammattilaisvoimin esitetystä Salarakkaasta en tosin pitänyt, joten Juvan visiitti jäänee tältä kesältä väliin. Hirvensalmen Satulinnassa esiintyvät ammattilaiset Helsingistä; olen varannut liput kahteen keskiviikon näytökseen.
Paitsi meille paikkakuntalaisille niin myös mökkiläisille ovat nämä erilaiset kesän "kulttuuririennot" tärkeitä. Mökkielämä saattaa moniakin ruveta jo parin viikon jälkeen kyllästyttämään ja omalla kylällä käydään mieluusti erilaisissa happiningeissä. Se mitä monet lomalaiset tuntuvat nykyisin kaipaavan, ovat erilaiset ulkoilureitit. Toki lenkkipolkuja ja pururatoja löytyy joka kunnasta, mutta sellaisia kunnollisia vaellusreittejä vielä tarvittaisiin. Tässä olisi meillä opittavaa esim. Pohjois-Karjalasta, jossa eri mittaisia ulkoilureittejä on pilvin pimein.
Mikkelin superviikonloppu (paljon tapahtumia ja ihmisiä) jatkuu tänään. Raviradalla juostaan lujaa St.Michel-raveissa. Satamassa jatkuvat jazzit, illalla rokataan Kirkkopuistossa ja Ilona Plazalla musisoivat Dingo ja Danny. Tarjontaa on siis monenlaista ja luulisi jokaiselle jotakin löytyvän. Kivaa olla Mikkelissä tänä viikonloppuna!
torstaina, kesäkuuta 29, 2006
Hyviä uutisia!
Pari päivää reissussa ja tuntuu siltä kuin ei tietäisi maailman menosta mitään. Sehän kait se loman tarkoitus parhaimillaan onkin. Tallinna ja Pärnu olivat siis paikoillaan ja kolme päivää matkalla vierähti mukavasti. Kotona onneksi oli odottamassa pino lehtiä, joita olen nyt tämän päivän aikana lueskellut.
Parhaimpana uutisena on tietenkin ratkaisu kuntauudistuksesta. Mielestäni on tärkeintä, että asiassa on vihdoin päästy johonkin, vaikkakin lopputulos taitaa olla vähän vaisu. Se, että uudistuksen puitelaki oli kovan työn ja tuskan takana osoittaa tietysti sitä, että asia koetaan kaikissa puolueissa äärimmäisen tärkeänä. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan johtaako saavutettu kompromissiratkaisu joihinkin konkreettisiin tuloksiin.
Toinen miellyttävä uutinen koskee kauppaketjujen investointihankkeita Itä-Suomessa. Niin Kuopiossa kuin Mikkelissäkin ovat isot päivittäistavaraketjut julkistaneet kymmenien miljoonien eurojen investointisuunnitelmansa toteutettaviksi lähivuosien aikana. Käytännössä se tulee poikimaan myös pienempien yritysten halua säilyttää asemansa ja sitä kautta lisää myös näiden investointitarvetta. Parhaimpana puolena tässä tietenkin tulee olemaan satojen uusien palvelualan työpaikkojen syntyminen Itä-Suomeen. Ainoastaan työpaikkojen määrän lisääntymisen kautta pystymme turvaamaan elinvoimaiset asuinolosuhteet näillä leveyksillä.
Onnin kesäleiri oli sujunut hyvin. Maltoin olla soittamatta Heimariin (yhden viestin tosin Kirstille laitoin) ja tänään oli iloisen jälleennäkemisen aika. Päivät olivat leiriläisillä olleet touhua täynnä ja iltaisin oli vähän äitiäkin ikävöity...Tänään on purettu ja pesty reissuvaatteita ja huomenna suuntaamme Naisvuorelle Hulivilikarnevaaleihin!
Parhaimpana uutisena on tietenkin ratkaisu kuntauudistuksesta. Mielestäni on tärkeintä, että asiassa on vihdoin päästy johonkin, vaikkakin lopputulos taitaa olla vähän vaisu. Se, että uudistuksen puitelaki oli kovan työn ja tuskan takana osoittaa tietysti sitä, että asia koetaan kaikissa puolueissa äärimmäisen tärkeänä. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan johtaako saavutettu kompromissiratkaisu joihinkin konkreettisiin tuloksiin.
Toinen miellyttävä uutinen koskee kauppaketjujen investointihankkeita Itä-Suomessa. Niin Kuopiossa kuin Mikkelissäkin ovat isot päivittäistavaraketjut julkistaneet kymmenien miljoonien eurojen investointisuunnitelmansa toteutettaviksi lähivuosien aikana. Käytännössä se tulee poikimaan myös pienempien yritysten halua säilyttää asemansa ja sitä kautta lisää myös näiden investointitarvetta. Parhaimpana puolena tässä tietenkin tulee olemaan satojen uusien palvelualan työpaikkojen syntyminen Itä-Suomeen. Ainoastaan työpaikkojen määrän lisääntymisen kautta pystymme turvaamaan elinvoimaiset asuinolosuhteet näillä leveyksillä.
Onnin kesäleiri oli sujunut hyvin. Maltoin olla soittamatta Heimariin (yhden viestin tosin Kirstille laitoin) ja tänään oli iloisen jälleennäkemisen aika. Päivät olivat leiriläisillä olleet touhua täynnä ja iltaisin oli vähän äitiäkin ikävöity...Tänään on purettu ja pesty reissuvaatteita ja huomenna suuntaamme Naisvuorelle Hulivilikarnevaaleihin!
maanantaina, kesäkuuta 26, 2006
Toverit yksimielisinä
Tämän aamun Länsi-Savossa oli kollegojeni (kaupunginvaltuutettujen) Arton ja Hannun allekirjoittama yleisönosastokirjoitus omaishoidon järjestämisestä. Oli oikein mukava huomata, että jutun kirjoittaja oli lukenut oman kirjoitukseni samasta aiheesta ja oli jopa samaa mieltä kanssani siitä, että lakia ei olla kuntatasolla pystytty toteuttamaan.
Tuntuukin tosi hyvältä se, että sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja (Arto) että sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (Hannu) ovat asiassa aktivoituneet. Nyt varmasti saamme myös omassa kunnassamme omaishoitajien aseman korjattua!
Tänään olisi mahdollisuus olla valtuustosalissa kuulemassa selvitystä Tieliikelaitoksen ja Mikkelin kaupungin yhteistyökuvioista. Asiaa on selvitelty pitkään ja nyt on aika kuulla johtopäätöksiä. Kaupungin henkilöstössä ollaan liikelaitoksen perustamiseen suhtauduttu erittäin kriittisesti ja se on ilman muuta ymmärrettävää. Jokainen pelkää oman työpaikkansa puolesta. On kuitenkin tärkeää saada perusteltua tietoa ja vasta sitten tehdään päätökset suuntaan tai toiseen.
Itse joudun harmikseni jättämään infotilaisuuden tänään väliin; olemme Jarin kanssa lähdössä muutaman päivän retkelle kohti Tallinnaa ja Pärnua. Minusta maisemanvaihto on aina mukavaa; miehelleni tuli kyllä suru puseroon kun hänelle eilen selvisi, että suosikkijoukkueensa Italia pelaa tänään tärkeän ottelunsa. Lohdutin häntä kertomalla, että ehkäpä Virostakin löytyy joku savuinen ja hämyinen kuppila, jossa pelin voi katsoa...
Onni lähtee tänään päiväkodin järjestämälle leirille Heimariin. Leiri kestää neljä päivää ja luvassa on kaikenlaista mukavaa kavereitten kanssa. Tilanne on outo, onhan tämä ensimmäinen kerta kun poika on noin monta yötä poissa kotoa ja jossakin muualla kuin isovanhempien luona. Luulen kylläkin, että tässä tapauksessa äitiä jännittää enemmän kuin poikaa.
Tuntuukin tosi hyvältä se, että sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja (Arto) että sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (Hannu) ovat asiassa aktivoituneet. Nyt varmasti saamme myös omassa kunnassamme omaishoitajien aseman korjattua!
Tänään olisi mahdollisuus olla valtuustosalissa kuulemassa selvitystä Tieliikelaitoksen ja Mikkelin kaupungin yhteistyökuvioista. Asiaa on selvitelty pitkään ja nyt on aika kuulla johtopäätöksiä. Kaupungin henkilöstössä ollaan liikelaitoksen perustamiseen suhtauduttu erittäin kriittisesti ja se on ilman muuta ymmärrettävää. Jokainen pelkää oman työpaikkansa puolesta. On kuitenkin tärkeää saada perusteltua tietoa ja vasta sitten tehdään päätökset suuntaan tai toiseen.
Itse joudun harmikseni jättämään infotilaisuuden tänään väliin; olemme Jarin kanssa lähdössä muutaman päivän retkelle kohti Tallinnaa ja Pärnua. Minusta maisemanvaihto on aina mukavaa; miehelleni tuli kyllä suru puseroon kun hänelle eilen selvisi, että suosikkijoukkueensa Italia pelaa tänään tärkeän ottelunsa. Lohdutin häntä kertomalla, että ehkäpä Virostakin löytyy joku savuinen ja hämyinen kuppila, jossa pelin voi katsoa...
Onni lähtee tänään päiväkodin järjestämälle leirille Heimariin. Leiri kestää neljä päivää ja luvassa on kaikenlaista mukavaa kavereitten kanssa. Tilanne on outo, onhan tämä ensimmäinen kerta kun poika on noin monta yötä poissa kotoa ja jossakin muualla kuin isovanhempien luona. Luulen kylläkin, että tässä tapauksessa äitiä jännittää enemmän kuin poikaa.
torstaina, kesäkuuta 22, 2006
Paras kupru
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vuosikymmenen suurimmasta kunta-alaa koskevasta uudistuksesta on käytetty sen valmisteluvaiheessa montaa nimitystä. On puhuttu myönteiseen ja toiveikkaaseen sävyyn PARAS- hankkeesta ja pessimistisemmät ovat ottaneet käyttöönsä KUPRU:n. Muutaman muunkin nimen olen kuullut, mutta ne eivät ehkä ole kirjoituskelpoisia...
Yhtä kaikki, vuosi sitten keväällä alkanut tohina kuntarakenteen uudistamiseksi on päätymässä mahalaskuun. Hirvittävä määrä seminaareita pidetty, työryhmiä perustettu ja lausuntoja annettu eri kokoonpanoissa ja nyt elämme pelonsekaisissa tunnelmissa; mitähän lopulliseen puitelakiin onkaan saatu kirjattua. Tämänhetkisen tiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että ei kovin suuriin muutoksiin tarvitse varautua.
Puitelaki piti julkistaa jo ennen juhannusta, mutta osapuolet ovat asioista vieläkin varsin erimielisen oloisia, joten voi olla, että sanonta "paljon melua tyhjästä" pitää tässäkin paikkansa. Meillä Mikkelin seudulla ollaan kuitenkin koko ajan ymmärretty se, että on turha jäädä odottelemaan hankkeen ja mietinnön valmistumista, vaan olemme koko ajan menneet suunnitelmiemme mukaan erilaisissa seudullisissa hankkeissa.
Toivoa toki sopii, että jonkinlainen kompromissi saataisiin ensi viikolla aikaiseksi ja kuntakentälle saataisi palautettua normaali työrauha ilman pelkoa siitä, mitä määräyksiä kenties ylhäältäpäin on tulossa. On kuitenkin selvää, että maamme eri osissa eletään erilaisissa olosuhteissa, jolloin samanlaista konseptia ei voi joka paikkaan viedä.
Paula, Liina, Pauliina lukee tänään kalenterissa, joten olenkin saanut vastaanottaa tekstiviestionnitteluja pitkin päivää. Ensimmäinen toki tulikin jo hyvissä ajoin maanantaina, jolloin ystäväni Ilona hoiti velvollisuuden pois päiväjärjestyksestä (terkut Illille!). Siinä mielessä on hauskaa, kun nimipäivä sattuu näin juhannuksen liepeille, niin ihmiset ovat aina hyväntuulisia ja onnitteluja satelee!
Nyt on valmistelut tehty ja huomenaamulla suuntaamme rauhalliseen juhannuksenviettoon Vatilaan. Ohjelmassa saunomista, grillaamista ja kenties tuleen tuijottelua. Häiritsevänä tekijänä ainoastaan hyttyset ja "muutamat" jalkapallopelit TV:stä.
Yhtä kaikki, vuosi sitten keväällä alkanut tohina kuntarakenteen uudistamiseksi on päätymässä mahalaskuun. Hirvittävä määrä seminaareita pidetty, työryhmiä perustettu ja lausuntoja annettu eri kokoonpanoissa ja nyt elämme pelonsekaisissa tunnelmissa; mitähän lopulliseen puitelakiin onkaan saatu kirjattua. Tämänhetkisen tiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että ei kovin suuriin muutoksiin tarvitse varautua.
Puitelaki piti julkistaa jo ennen juhannusta, mutta osapuolet ovat asioista vieläkin varsin erimielisen oloisia, joten voi olla, että sanonta "paljon melua tyhjästä" pitää tässäkin paikkansa. Meillä Mikkelin seudulla ollaan kuitenkin koko ajan ymmärretty se, että on turha jäädä odottelemaan hankkeen ja mietinnön valmistumista, vaan olemme koko ajan menneet suunnitelmiemme mukaan erilaisissa seudullisissa hankkeissa.
Toivoa toki sopii, että jonkinlainen kompromissi saataisiin ensi viikolla aikaiseksi ja kuntakentälle saataisi palautettua normaali työrauha ilman pelkoa siitä, mitä määräyksiä kenties ylhäältäpäin on tulossa. On kuitenkin selvää, että maamme eri osissa eletään erilaisissa olosuhteissa, jolloin samanlaista konseptia ei voi joka paikkaan viedä.
Paula, Liina, Pauliina lukee tänään kalenterissa, joten olenkin saanut vastaanottaa tekstiviestionnitteluja pitkin päivää. Ensimmäinen toki tulikin jo hyvissä ajoin maanantaina, jolloin ystäväni Ilona hoiti velvollisuuden pois päiväjärjestyksestä (terkut Illille!). Siinä mielessä on hauskaa, kun nimipäivä sattuu näin juhannuksen liepeille, niin ihmiset ovat aina hyväntuulisia ja onnitteluja satelee!
Nyt on valmistelut tehty ja huomenaamulla suuntaamme rauhalliseen juhannuksenviettoon Vatilaan. Ohjelmassa saunomista, grillaamista ja kenties tuleen tuijottelua. Häiritsevänä tekijänä ainoastaan hyttyset ja "muutamat" jalkapallopelit TV:stä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)