Tämän aamun Länsi-Savon pääkirjoituksessa puhutaan nuorten ja lasten liikkumisen tärkeydestä. Potkua tähän keskusteluun valtakunnallisesti on antanut Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Asiasta ovat toki huolestuneesti puhuneet jo pitkän aikaa erilaiset järjestöt ja lasten parissa toimivat tahot, mutta vasta arvostetun talousmiehen kannanotto tuntuu olevan se, joka virittää yleisemmänkin keskustelun. Hyvä jos edes näin.
On totta, että tänä päivänä lasten luontainen liikkuminen jää vähemmälle kuin ennen ja se tullee näkymään tulevien aikuisten terveydentilassa myöhemmin. Lapsilla on pienestä lähtien tarve hyppiä, pomppia, juosta ja loikkia ja siihen pitää meidän aikuisten luoda mahdollisuuksia myös lasten kasvaessa. Pienten koululaisten välituntiliikkuminen on järjestyksessä, sillä koulujen pihoille on järjestetty erilaisia mahdollisuuksia kiipeillä, hyppiä ja pelata. Välitunnit ovatkin täynnä touhua ja liikuntaa.
Lasten kasvaessa ja siirtyessä yläkouluihin, muuttuvat myös välituntienviettotavat. Valitettavan monessa mikkeliläisessä yläkoulussa oppilaat saavat luvan kanssa viettää välituntinsa sisällä kuumissa käytävissä (ja yleensä vielä pipot korvilla). Tämän kyllä opettaja huomaa paitsi tunkkaisena ilmana käytävillä niin myös väsyneinä oppilaina tunneilla. Mielestäni vähintä, mitä voitaisi tehdä, olisi paluu entiseen: eli jokaisella välitunnilla olisi oppilaiden käytävä raittiissa ulkoilmassa.
Ilolla olen seurannut, kuinka Lyseon pihalle on rakennettu uusi hieno koripallokenttä. Se palvelee iltaisin lähiliikuntapaikkana ja onkin jo hyvin löytänyt käyttäjäkuntansa eri-ikäisistä pelaajista. Päivisin siellä pelaavat koululaiset liikuntatunneillaan ja mikä parasta, myös välituntisin! Samassa yhteydessä pihalle rakennettiin kiipeilytelineitä, jotka myöskin ovat välituntisin kovassa käytössä. Tässä esimerkkiä muille yläkouluille (ja myös lukioille) siitä, kuinka pienellä panostuksella saadaan välitunneista liikunnallisia myös teini-ikäisille lapsille.
Mikkelin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta on muiden lautakuntien tavoin valmistelemassa ensi vuoden budjettiaan. Paineet tässäkin hallintokunnassa ovat kovat. Ns. säästöjä haetaan joka paikasta. Korottamalla liikuntapaikkojen käyttömaksuja tai jättämällä asuinalueiden kentät auraamatta tai latuja tekemättä, ei kaupungin taloutta pelasteta. Nämä ovat kuitenkin niitä kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edesauttavia palveluita, joita täytyy ylläpitää jatkossakin. Liikuntaan panostaminen tänä päivänä helpottaa kunnan taloutta (sosiaali- ja terveyspuolella) kymmenen vuoden kuluttuakin.
Olemmekin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan puheenjohtajan Sannan (Airas) kanssa monesti puhuneet sitä, kuinka eri hallintokunnat pitäisi saada aktiiviseen yhteistyöhön nimenomaan kulttuuri- ja liikunta-asioissa. Nyt tuntuu siltä, kuin monissa lautakunnissa pähkäillään samojen asioiden kanssa toisista tietämättä ja monta kertaa pyörä keksitään joka lautakunnassa uudestaan. Tässä kehittämiskohde, joka ei vaadi suuria investointeja.
torstaina, elokuuta 31, 2006
keskiviikkona, elokuuta 30, 2006
Innovaatio,resurssi,strategia,visio,klusteri
Eilinen kirjoitukseni näkyy olevan täällä kahteen kertaan. Ei mikään ihme, niin kiireellä ja väsyneenä sitä kirjoitinkin. Tänä aamuna kirjoitin vähintään samanlaisessa olotilassa uuden tekstin ja se hävisi bittiavaruuteen ennen kuin ehdin enteriä painaa. Pitäisi kai hiljentää vähän vauhtia...
Tänään sain olla (seutuvaltuuston varapuheenjohtajan ominaisuudessa)tilaisuudessa, jossa etelä-savolaisten kaupunkien (Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus, Mikkeli) johtavat virkamiehet, maakuntaliiton miehet ja Mikkelin seutuvaltuuston puheenjohtaja (Raimo Halttunen) keskustelivat yhteisistä ajankohtaisista asioista.
Puheissa vilisivät kummalliset sanat: klusterit, strategiat, innovaatiot, visiot, missiot jne. Itsekseni mietin, että voisiko asioista puhua jotenkin vähän helpommin ja ymmärrettävämmin. No, nämä nyt tuntuvat olevan tätä tämän päivän poliittista slangia ja kai sitä pitää vaan sietää.
Itse asiat, joista puhuttiin olivat hyvinkin järkeviä ja mielenkiintoisia. Kaupungeilla tuntuu olevan hyvin samansuuntaisia ajatuksia lähitulevaisuudesta ja niistä asioista, jotka vaativat kehittämistä. Myös realismi asioiden eteenpäin menemisestä tuntui olevan virkamiehillä yhtäläinen.
Toinen mielenkiintoinen tilaisuus oli Rantakylä-talossa, jossa kaupungin kouluväelle oli järjestetty tilaisuus kommentoida valmisteilla olevaa seudullista opetuspalvelukeskushanketta (sanahirviö). Esiin nousseet kysymykset olivat kaikki aiheellisia ja varmasti sellaisia, jotka askarruttavat jokaista opetustoimessa työskentelevää kaikissa seudun kunnissa.
Tärkeintä kuitenkin on, että muuttuvassa yhteiskunnassa pystymme itse olemaan mukana muutoksenteossa. Seudullisen opetuspalvelukeskuksen valmistelussa ainakin on henkilöstölle tarjottu tilaisuuksia ja mahdollisuuksia saada tietoa, ja osallistua hankkeen valmisteluun.
Virkamiehet tekevät monasti pitkäjänteistä kehitystyötä, eikä heillä (yleensä) ole henkilökohtaisia pyrkimyksiä ohjaamassa esityksen suuntaa. Tämän päivän päätökset kuitenkin ovat sellaisia, joilla varaudumme kymmenen vuoden päästä olevaan tilanteeseen ja päätöksiä pitäisi rohjeta myös tehdä. Virkamiehet tekevät esityksiä ja luottamushenkilöt päättävät. Ei kai vaan ole niin, että me poliittiset luottamushenkilöt olemmekin ne kehityksen jarrumiehet...?? Hui, mikä ajatus.
Tänään sain olla (seutuvaltuuston varapuheenjohtajan ominaisuudessa)tilaisuudessa, jossa etelä-savolaisten kaupunkien (Pieksämäki, Savonlinna, Varkaus, Mikkeli) johtavat virkamiehet, maakuntaliiton miehet ja Mikkelin seutuvaltuuston puheenjohtaja (Raimo Halttunen) keskustelivat yhteisistä ajankohtaisista asioista.
Puheissa vilisivät kummalliset sanat: klusterit, strategiat, innovaatiot, visiot, missiot jne. Itsekseni mietin, että voisiko asioista puhua jotenkin vähän helpommin ja ymmärrettävämmin. No, nämä nyt tuntuvat olevan tätä tämän päivän poliittista slangia ja kai sitä pitää vaan sietää.
Itse asiat, joista puhuttiin olivat hyvinkin järkeviä ja mielenkiintoisia. Kaupungeilla tuntuu olevan hyvin samansuuntaisia ajatuksia lähitulevaisuudesta ja niistä asioista, jotka vaativat kehittämistä. Myös realismi asioiden eteenpäin menemisestä tuntui olevan virkamiehillä yhtäläinen.
Toinen mielenkiintoinen tilaisuus oli Rantakylä-talossa, jossa kaupungin kouluväelle oli järjestetty tilaisuus kommentoida valmisteilla olevaa seudullista opetuspalvelukeskushanketta (sanahirviö). Esiin nousseet kysymykset olivat kaikki aiheellisia ja varmasti sellaisia, jotka askarruttavat jokaista opetustoimessa työskentelevää kaikissa seudun kunnissa.
Tärkeintä kuitenkin on, että muuttuvassa yhteiskunnassa pystymme itse olemaan mukana muutoksenteossa. Seudullisen opetuspalvelukeskuksen valmistelussa ainakin on henkilöstölle tarjottu tilaisuuksia ja mahdollisuuksia saada tietoa, ja osallistua hankkeen valmisteluun.
Virkamiehet tekevät monasti pitkäjänteistä kehitystyötä, eikä heillä (yleensä) ole henkilökohtaisia pyrkimyksiä ohjaamassa esityksen suuntaa. Tämän päivän päätökset kuitenkin ovat sellaisia, joilla varaudumme kymmenen vuoden päästä olevaan tilanteeseen ja päätöksiä pitäisi rohjeta myös tehdä. Virkamiehet tekevät esityksiä ja luottamushenkilöt päättävät. Ei kai vaan ole niin, että me poliittiset luottamushenkilöt olemmekin ne kehityksen jarrumiehet...?? Hui, mikä ajatus.
tiistaina, elokuuta 29, 2006
Kiireinen tiistai
Kaupunginhallitus kokoontui tällä viikolla poikkeuksellisesti tiistaina (tänään siis). Kellonaikakin oli tavallisesta poikkeava, aloitimme vasta neljältä. Lista oli pitkä ja siellä oli monta paljonkin keskustelua herättävää asiaa. Itse jouduin lähtemään kesken kokouksen toisaalle, joten suurin osa asioista jäi osaltani käsittelemättä.
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
Kiireinen tiistai
Kaupunginhallitus kokoontui tällä viikolla poikkeuksellisesti tiistaina (tänään siis). Kellonaikakin oli tavallisesta poikkeava, aloitimme vasta neljältä. Lista oli pitkä ja siellä oli monta paljonkin keskustelua herättävää asiaa. Itse jouduin lähtemään kesken kokouksen toisaalle, joten suurin osa asioista jäi osaltani käsittelemättä.
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
Saimme kokouksen aluksi perusteellisen selvityksen tieliikelaitoksen ja kaupungin yhteistyöhankeesta. Asiaa oli valmisteltu jo pitkään ja oman, virkamiehiä tukevan kantansa olivat jo teknisen puolen lautakunnat ilmaisseet. Keskustelu oli vilkasta ja loppujen lopuksi asiasta äänestettiin. Päätös tehtiin virkamiesesityksen mukaisesti. Asian valmistelu hieman toisessa muodossa siis jatkuu.
Matkakeskuksen vaiheista saimme myös kuulla selvityksen. Asiaan palataan ensi maanantain valtuustossa. Tuntuu siltä, kuin joka esittelyssä olisi tullut lisää hintaa. Hanke vaan on monestakin syystä niin tärkeä, että sen etenemistä eivät voi kasvavat kustannuksetkaan hidastaa.
Muihin tärkeisiin asioihin en ehtinytkään enää mukaan, jouduin lähtemään kokouksesta klo 17.50. Kuudelta alkoi nimittäin ekaluokkalaisen Onnin ensimmäinen vanhempainilta ja arvioin, että läsnäoloni siellä on tällä kertaa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Luokka olikin jo täynnä jännittyneitä vanhempia ja saimme katsauksen koulun arjesta. Poislähtiessä päällimmäinen tunne oli rauhallinen; olen varma, että lapsemme ovat turvallisissa ja ammattitaitoisissa käsissä!
maanantaina, elokuuta 28, 2006
"Eespäin,eespäin..."
Lauantaina juhli Enonkosken Työväenyhdistys 100-vuotisjuhliaan. Olin mukana juhlissa. Vuosi 1906 oli vuosi, jolloin maahamme perustettiin huima joukko työväenyhdistyksiä, joten tänä vuonna merkkipäiviään saa viettää moni yhdistys.
Enonkosken juhlissa oli juhlapuhujana SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta. Hänen puheensa oli koskettava ja herätti juhlayleisön miettimään, mistä puolueemme perusideologiassa edelleenkin on kysymys. Ne asiat, joiden puolesta 100 vuotta sitten taisteltiin, eivät ole muuttuneet, muuttaneet toki muotoansa.
Puoluesihteeri sanoi puheessaan: "Edelleenkin on ihmisiä, joiden omat hartiat eivät ole tarpeeksi vahvoja kantaakseen taakkaa, vaan he tarvitsevat pärjätäkseen myös muiden ihmisten hartioita." Minusta tämä kiteyttää hyvin puolueemme perusajatuksen ja sen muistaminen antaa taas itselle voimia ja uskoa jatkaa toiminnassa eespäin.
Oma yhdistykseni, Mikkelin Työväenyhdistys (116 v.), teki viime viikolla päätöksen asettaa minut ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Otan sen tietenkin luottamuksenosoituksena yhdistyksen väeltä ja ne keskustelut, joita olemme viime vaalien jälkeen käyneet, rohkaisevat reiluun ja reippaaseen vaalityöhön.
Vaalityösuunnitelmaa työstetään parasta aikaa ja se tulee olemaan ehdokkaan näköinen. Kilpajuoksuun toisten ehdokkaiden kanssa en lähde; tavoitteena on saada parannettua tulostani viime vaaleihin nähden ja saada etelä-savolaiset vakuutettua siitä, että olen tarmokas ja rohkea toimimaan myös kansanedustajana.
Jotkut ystäväpiiristäni jaksavat aina ihmetellä sitä, kuinka "viitsit vapaapäiviäsi/iltojasi viettää noissa puolueriennoissa". Istuessani aurinkoisena lauantaina Enonkosken työväentalon juhlasalissa, tiesin olevani oikeassa paikassa. Savonlinnan Työväenyhdistyksen soittokunnan aloittaessa kappaleen "Taistojen tiellä" menivät kylmät väreet pitkin luita ja ytimiä ja jälleen kerran huomasin ajattelevani, kuinka tärkeä osa elämääni tämä kappale onkaan jo vuosikymmeniä ollut. Tällä fiiliksellä on hyvä jatkaa.
Enonkosken juhlissa oli juhlapuhujana SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta. Hänen puheensa oli koskettava ja herätti juhlayleisön miettimään, mistä puolueemme perusideologiassa edelleenkin on kysymys. Ne asiat, joiden puolesta 100 vuotta sitten taisteltiin, eivät ole muuttuneet, muuttaneet toki muotoansa.
Puoluesihteeri sanoi puheessaan: "Edelleenkin on ihmisiä, joiden omat hartiat eivät ole tarpeeksi vahvoja kantaakseen taakkaa, vaan he tarvitsevat pärjätäkseen myös muiden ihmisten hartioita." Minusta tämä kiteyttää hyvin puolueemme perusajatuksen ja sen muistaminen antaa taas itselle voimia ja uskoa jatkaa toiminnassa eespäin.
Oma yhdistykseni, Mikkelin Työväenyhdistys (116 v.), teki viime viikolla päätöksen asettaa minut ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Otan sen tietenkin luottamuksenosoituksena yhdistyksen väeltä ja ne keskustelut, joita olemme viime vaalien jälkeen käyneet, rohkaisevat reiluun ja reippaaseen vaalityöhön.
Vaalityösuunnitelmaa työstetään parasta aikaa ja se tulee olemaan ehdokkaan näköinen. Kilpajuoksuun toisten ehdokkaiden kanssa en lähde; tavoitteena on saada parannettua tulostani viime vaaleihin nähden ja saada etelä-savolaiset vakuutettua siitä, että olen tarmokas ja rohkea toimimaan myös kansanedustajana.
Jotkut ystäväpiiristäni jaksavat aina ihmetellä sitä, kuinka "viitsit vapaapäiviäsi/iltojasi viettää noissa puolueriennoissa". Istuessani aurinkoisena lauantaina Enonkosken työväentalon juhlasalissa, tiesin olevani oikeassa paikassa. Savonlinnan Työväenyhdistyksen soittokunnan aloittaessa kappaleen "Taistojen tiellä" menivät kylmät väreet pitkin luita ja ytimiä ja jälleen kerran huomasin ajattelevani, kuinka tärkeä osa elämääni tämä kappale onkaan jo vuosikymmeniä ollut. Tällä fiiliksellä on hyvä jatkaa.
torstaina, elokuuta 24, 2006
Budjetista poimittua
Eilen se vihdoin julkistettiin. Valtion ensi vuoden budjetti siis. Suuria yllätyksiä ei enää eilen tullut, mutta kaikki valmistelussa mukana olleet puolueet tuntuvat olevan lopputulokseen tyytyväisiä. Liekö ensi kevään vaaleilla osuutta budjetin sisältöön...
Paljon julkisuutta on annettu ns. köyhyyspaketille. Varsinaisille asianosaisille luvatut korotukset ovat varmasti tervetulleita, mutta suuruuksiltaan eivät kovin huomattavia. Mielestäni tärkein pointti köyhyyspaketissa onkin se, että valtion talousarviossa yleensäkin otetaan kantaa siihen, että meillä todellakin on ihmisiä, jotka vuodesta toiseen elävät toimeentulorajojen alapuolella.
Toivottavasti tämä havainto jää ihmisten mieliin vielä jatkossakin, kun tehdään ns. pienempiäkin päätöksiä.
Muuttoavustusta työn perässä toiselle paikkakunnalle muuttaville on ehditty jo vähätellä ja päivitellä. Onhan selvää, että kukaan ei pelkän muuttoavustuksen (700 €) takia lähde paikkakuntaa vaihtamaan, joten pelko syrjäseutujen tyhjentymisestä tämän vuoksi on mielestäni liioittelua. Sille, joka on tehnyt päätöksen paikkakunnan vaihdosta työpaikan vuoksi, summa voi olla merkittävä. Tiedetään, että esim. pitkään työttömänä olleen henkilön rahavaroissa myös 700 euroa on iso raha.
Omaishoitajille on luvassa yksi vapaapäivä lisää. Se tulee tarpeeseen, mutta toivonpa totisesti, että se myös käytännössä pystytään toteuttamaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kovin harva omaishoitaja pystyy nykyistä kahtakaan vapaapäivää kuukaudessa pitämään.
Kunnallisveron ansiotulovähennystä pienennetään, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien saamista verotuloista entistä vähän suurempi osa jää kuntien omaan käyttöön. Erotus jää valtion maksettavaksi. Tämä tullee hyödyttämään eniten kuntia, joissa pienituloisia kuntalaisia on paljon ja tämä tietenkin on kuntatalouden kannalta järkevää.
Viitostielle luvattiin periaattellinen tuki, mutta rahoituspäätös tulisi vasta joskus myöhemmin. Mieluusti olisimme tietenkin nähneet jonkun (vaikka pienenkin) summan jo ensi vuoden budjetissa, hanke tuntuisi silloin heti paljon todellisemmalta. Nyt jäämme vielä odottamaan rahaa.
Mikkelin lentokentälle on luvassa valtion rahaa, mutta ei kovin paljoa. Itse näkisin tilanteen nyt niin, että annettaisiin asian olla ja keskitettäisiin voimat muihin asioihin. Lopputulos tulee nimittäin olemaan Mikkelin kaupungille joka tapauksessa liian kallis. Valtion kentälle myöntämä raha jää niin pieneksi, että kaupunki joutuu kenttään sijoittamaan huimia summia jatkossakin.
Jos olisin saanut olla mukana budjettia tekemässä, olisin tietysti tehnyt muutamia asioita toisin. Eräs asia, joka on kansalaisia puhututtanut jo vuosia ja paljon, on ruuan arvonlisäveron alentaminen. Mielestäni olisi perusteltua vihdoin tehdä tämä alv:n alennus (17 prosentista 12), sillä sillä on tutkitusti vaikutusta kuluttajahintoihin sekä alan työpaikkojen kasvuun.
Ruuan hinnan aleneminen kohdistuisi kaikkiin kansalaisiin. Meillä on nimittäin paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti toimeentulon rajamailla, mutta jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse minkään köyhyyspaketin tai köyhyysmääritelmän piiriin.
Paljon julkisuutta on annettu ns. köyhyyspaketille. Varsinaisille asianosaisille luvatut korotukset ovat varmasti tervetulleita, mutta suuruuksiltaan eivät kovin huomattavia. Mielestäni tärkein pointti köyhyyspaketissa onkin se, että valtion talousarviossa yleensäkin otetaan kantaa siihen, että meillä todellakin on ihmisiä, jotka vuodesta toiseen elävät toimeentulorajojen alapuolella.
Toivottavasti tämä havainto jää ihmisten mieliin vielä jatkossakin, kun tehdään ns. pienempiäkin päätöksiä.
Muuttoavustusta työn perässä toiselle paikkakunnalle muuttaville on ehditty jo vähätellä ja päivitellä. Onhan selvää, että kukaan ei pelkän muuttoavustuksen (700 €) takia lähde paikkakuntaa vaihtamaan, joten pelko syrjäseutujen tyhjentymisestä tämän vuoksi on mielestäni liioittelua. Sille, joka on tehnyt päätöksen paikkakunnan vaihdosta työpaikan vuoksi, summa voi olla merkittävä. Tiedetään, että esim. pitkään työttömänä olleen henkilön rahavaroissa myös 700 euroa on iso raha.
Omaishoitajille on luvassa yksi vapaapäivä lisää. Se tulee tarpeeseen, mutta toivonpa totisesti, että se myös käytännössä pystytään toteuttamaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kovin harva omaishoitaja pystyy nykyistä kahtakaan vapaapäivää kuukaudessa pitämään.
Kunnallisveron ansiotulovähennystä pienennetään, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kuntien saamista verotuloista entistä vähän suurempi osa jää kuntien omaan käyttöön. Erotus jää valtion maksettavaksi. Tämä tullee hyödyttämään eniten kuntia, joissa pienituloisia kuntalaisia on paljon ja tämä tietenkin on kuntatalouden kannalta järkevää.
Viitostielle luvattiin periaattellinen tuki, mutta rahoituspäätös tulisi vasta joskus myöhemmin. Mieluusti olisimme tietenkin nähneet jonkun (vaikka pienenkin) summan jo ensi vuoden budjetissa, hanke tuntuisi silloin heti paljon todellisemmalta. Nyt jäämme vielä odottamaan rahaa.
Mikkelin lentokentälle on luvassa valtion rahaa, mutta ei kovin paljoa. Itse näkisin tilanteen nyt niin, että annettaisiin asian olla ja keskitettäisiin voimat muihin asioihin. Lopputulos tulee nimittäin olemaan Mikkelin kaupungille joka tapauksessa liian kallis. Valtion kentälle myöntämä raha jää niin pieneksi, että kaupunki joutuu kenttään sijoittamaan huimia summia jatkossakin.
Jos olisin saanut olla mukana budjettia tekemässä, olisin tietysti tehnyt muutamia asioita toisin. Eräs asia, joka on kansalaisia puhututtanut jo vuosia ja paljon, on ruuan arvonlisäveron alentaminen. Mielestäni olisi perusteltua vihdoin tehdä tämä alv:n alennus (17 prosentista 12), sillä sillä on tutkitusti vaikutusta kuluttajahintoihin sekä alan työpaikkojen kasvuun.
Ruuan hinnan aleneminen kohdistuisi kaikkiin kansalaisiin. Meillä on nimittäin paljon ihmisiä, jotka elävät jatkuvasti toimeentulon rajamailla, mutta jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse minkään köyhyyspaketin tai köyhyysmääritelmän piiriin.
tiistaina, elokuuta 22, 2006
Kielestä kiinni
Joskus kauan sitten eräs ystävättäreni pyrki yliopistoon lukemaan viestintää ja yhtenä pääsykoekirjana oli "Kielestä kiinni" -niminen opus. Tämä tuli mieleeni aamulla, kun luin paikallislehteä. Lehdessä kerrottiin Etelä-Savon maakuntahallituksen eilisestä kannanotosta Joensuun yliopiston suunnitelmiin lakkauttaa kielenkääntäjien laitos Savonlinnassa.
Yliopistot käyvät omia henkiinjäämistaisteluitaan ja siitä syystä saavat varsinaisen yliopiston ulkopuoliset laitokset kokea kovia. Joensuun yliopiston hallitus on oman päätöksensä tehnyt. Savonlinnassa ei tulla jatkossa kielenkääntäjiä kouluttamaan. Päätös aiheuttaa paitsi Savonlinnan kaupungille mittaamattoman vahingon, niin myös koko etelä-savolaiselle koulutuspolitiikalle. Kansainvälisen viestinnän laitos on ollut suosittu opiskelupaikka monelle etelä-savolaiselle nuorelle.
On hyvä, että maakuntahallitus ottaa asiaan kantaa ja että vielä yritetään asiaan vaikuttaa. Hiukan vaan epäilen, että vaikuttamisen aika tässä asiassa on mennyt ohi. Voimat tulisi nyt keskittää tuleviin vääntöihin ja varmistaa, että muut Joensuun yliopiston sivupisteet Savonlinnassa eivät kokisi samaa kohtaloa. Perinteinen opettajankoulutuslaitos on Savonlinnassa toiminut kauan ja "tuottanut" paljon opettajia Etelä-Savonkin kouluihin.
On selvää, että yliopistoissa on omat pitkän tähtäimen suunnitelmansa sen varalle, että säilyvät kilpailussa opiskelijoista (eli rahoista) mukana ja näissä suunnitelmissa ei armoa tai sääliä tunneta, varsinkaan oman maakunnan ulkopuoliseen suuntaan.
Joskus toivoisi, että jollakin taholla (esim. maakuntahallituksella) olisi aikaa ja voimia istahtaa alas ja kartoittaa ne konkreettiset uhat, jotka aluettamme tulevat seuraavan 10 - 15 vuoden aikana uhkaamaan. Synkkien uhkakuvien maalaaminen auttaisi siihen, että asioihin voitaisi vaikuttaa hyvissä ajoin. Tuntuu siltä, että täällä liian usein herätään vaikuttamaan asioihin vasta silloin, kun päätökset on jo jossain muualla tehty.
Yliopistot käyvät omia henkiinjäämistaisteluitaan ja siitä syystä saavat varsinaisen yliopiston ulkopuoliset laitokset kokea kovia. Joensuun yliopiston hallitus on oman päätöksensä tehnyt. Savonlinnassa ei tulla jatkossa kielenkääntäjiä kouluttamaan. Päätös aiheuttaa paitsi Savonlinnan kaupungille mittaamattoman vahingon, niin myös koko etelä-savolaiselle koulutuspolitiikalle. Kansainvälisen viestinnän laitos on ollut suosittu opiskelupaikka monelle etelä-savolaiselle nuorelle.
On hyvä, että maakuntahallitus ottaa asiaan kantaa ja että vielä yritetään asiaan vaikuttaa. Hiukan vaan epäilen, että vaikuttamisen aika tässä asiassa on mennyt ohi. Voimat tulisi nyt keskittää tuleviin vääntöihin ja varmistaa, että muut Joensuun yliopiston sivupisteet Savonlinnassa eivät kokisi samaa kohtaloa. Perinteinen opettajankoulutuslaitos on Savonlinnassa toiminut kauan ja "tuottanut" paljon opettajia Etelä-Savonkin kouluihin.
On selvää, että yliopistoissa on omat pitkän tähtäimen suunnitelmansa sen varalle, että säilyvät kilpailussa opiskelijoista (eli rahoista) mukana ja näissä suunnitelmissa ei armoa tai sääliä tunneta, varsinkaan oman maakunnan ulkopuoliseen suuntaan.
Joskus toivoisi, että jollakin taholla (esim. maakuntahallituksella) olisi aikaa ja voimia istahtaa alas ja kartoittaa ne konkreettiset uhat, jotka aluettamme tulevat seuraavan 10 - 15 vuoden aikana uhkaamaan. Synkkien uhkakuvien maalaaminen auttaisi siihen, että asioihin voitaisi vaikuttaa hyvissä ajoin. Tuntuu siltä, että täällä liian usein herätään vaikuttamaan asioihin vasta silloin, kun päätökset on jo jossain muualla tehty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)