Voi rähmä!

Kylläpä yllätti eilen iltapäivällä kuulemani uutinen; kaupunginjohtajamme Jyrki Myllyvirta on hakenut Oulun kaupunginjohtajaksi. Ensireaktioni oli, että voi rähmä. Myllyvirta on ollut Mikkelissä pitkään ja jotenkin olin kuvitellut, että apulaiskaupunginjohtajat lähtevät ensin.

Itse olen ollut kuusi vuotta kaupungin luottamuselimissä ja sinä aikana saanut tehdä yhteistyötä myös kaupunginjohtajan kanssa. Olen oppinut luottamaan hänen valmisteluihinsa ja siihen, että hän on ollut vaikeissakin asioissa sanansa mittainen. Hän on myös ollut sellainen, jolta on aina voinut kysyä mitä tahansa ja tyhmiltäkin tuntuviin kysymyksiin on tullut asiallisia vastauksia.

Ymmärrän toki, että eteenpäin on mentävä. Siinä mielessä tietenkin toivon, että hänet Ouluun valittaisiin, mutta näin "salaa" uskallan jopa toisenlaistakin ratkaisua toivoa. Varsinainen seuraajapeli on varmasti jo alkanut. Politrukit hiovat suunnitelmiaan ja jokainen kolmesta suuresta puolueesta alkaa metsästää itselleen mieleistä kaupunginjohtajaehdokasta.

Riitely siitä, mikä puolue paikan saa, ei ole onneksi julkista, sillä se ei ole mitään kivaa seurattavaa. Tyytyväisenä voin todeta, että siihen riitelyyn en aio osallistua pitkällä tikullakaan. Toivon vaan, että olipa seuraava kaupunginjohtaja mistä tahansa puolueesta, hänet on valittu ainoastaan pätevyytensä perusteella.

Mäntyiemen syyskokous

Eilen illalla olin Lomakoti Mäntyniemen syyskokouksessa. Mäntyniemi sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Mikkelistä, Ihastjärven tien varressa. Upea luonnonkaunis niemi lähellä keskustaa. Toiminta Mäntyniemessä on välillä oikeinkin vilkasta. Majoituspalvelut ja ravintolatoiminta on vuokrattu yrittäjälle, joka myös asuu alueella. Paikka onkin suosittu perhejuhlien ja kokousten pitämiseen.

Kokouksessa esitettiin huoli kaupungin suuntaan. Mäntyniemen kiinteistöjä on korjailtu jo vuosikausia paitsi talkoilla niin myös Työlinkki-projektin puitteissa. Projektin rahoittajina on ollut TE-keskus ja kaupunki. Jälleen on rahoituspäätösten aika. Hakemus kaupungin suuntaan noin 10 000 euron suuruisesta avustuksesta on tehty ja tullee käsittelyyn talousarvion yhteydessä.

Projektin puitteissa saadaan vuosittain työllistettyä sellaisia erityisryhmiä, jotka muuten ovat erittäin vaikeasti työllistyviä. Taloudellinen merkitys näille projektin parissa työskenteleville ei ole suuren suuri, mutta henkinen merkitys sitäkin suurempi. Itsensä tunteminen tarpeelliseksi edes silloin tällöin on meille kaikille tärkeää.

Toinen esille noussut asia liittyi eläkeläisjärjestöjen toimitila-asiaan. Järjestöt ovat aiemmin toimineet vanhalla Sotkulla, mutta nyt vaikuttaa siltä, että aktiiviseen toimintaan siellä ei enää olisi mahdollisuuksia. Kaupungin on etsittävä näille sadoille virkeille eläkeläisille paikka, jossa he voivat vapaasti kokoontua. Juhlapuheissa ja strategioissa kyllä ymmärretään ennaltaehkäisevän ja omaehtoisen toiminnan merkitys terveyttä ja kuntoa ylläpitävänä asiana, mutta käytännön toimet laahaavat perässä.

Hirvensalmella

Tänään oli seutuvaltuuston kokous Hirvensalmella. Varsinaisten isojen asioiden pohtiminen tällä palstalla täytyy jättää tuonnemmaksi, niin väsynyt nyt päivän riennoista olen. Kevyesti voin kuitenkin muutaman ajatuksen tähän heittää. Tiedän nimittäin, että muutamat ihmiset lukevat näitä kirjoituksiani ihan säännöllisesti ja ovat ilmaisseet pettymyksensä, mikäli kirjoittamiseen tulee useamman päivän tauko.

Hirvensalmen kunnanjohtaja Seppo Ruhanen piti kokouksen aluksi katsauksen kunnan asioista. Kalvojen lomassa huomasin ajattelevani, että kylläpä on kunnastaan iloinen ja ylpeä kunnanjohtaja. Mikäpä on iloinen ollessa; kaikki kunnan tunnusluvut näyttävät hyviltä ja kunta vakuuttaa pärjäävänsä hyvin näinkin. Suurinta iloa varmasti tuottavat tilastot kuntaan muuttaneista, tuohan se aina positiivista virettä ja myös suoraa tuloa kuntaan.

Kunnan tekeminen houkuttelevaksi muuttajille ei ole ollut pelkästään sattumasta kiinni. Siihen on varmasti tehty määrätietoisesti työtä ja luotu ne mahdollisuudet esim. kaavoituksen kautta, joita muuttajat ovat arvostaneet ja peräänkuuluttaneet.

Seudun näkökulmasta katsottuna on pelkästään hyvä asia, että jollakin nurkalla menee näin hyvin. Yhteistyön tekeminen on paljon helpompaa silloin, kun kaikki eivät ole pakkoliitosten uhan edessä. Tällä seudulla on hyvä jatkaa toimivaksi havaittua, vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa, kuntien välistä yhteistyötä niin kauan kuin se on kaikkien kannalta järkevää.

Auringonpaistetta

Upean lämpimät syyskelit jatkuvat. Onneksi olikin ihan vapaa viikonloppu. Lauantaina vietimme koko päivän ystäväperheen kanssa retkeillen ja luonnosta nauttien. Pojista on aina yhtä mukavaa seikkailla metsässä ja me aikuiset poltimme tulia ja puhuimme syntyjä syviä.

Sunnuntaina pääsimme veneretkelle Saimaalle. Kiersimme auringonpaisteessa pitkin vesiä ja ihmettelimme upeita maisemia. Huomasin vaan, kuinka paljon rakentamattomia rantoja meillä täällä vielä on.

Ensi kevään eduskuntavaalien jäsenäänestys päättyi tänään. Ehdokkaita oli 13, joista lopulliselle listalle tulee 10. Oma sijoitukseni oli upea. Puolueväki oli äänestänyt minut toiselle sijalle. Savonlinnan Jouni Backman sai 2055 ja minä 1944 ääntä. Kolmantena oli Mikkelin Arto Seppälä 1651 äänellä. Seuraavat saivat ääniä tasaisesti noin 700 paikkeilla. Tästä on hyvä jatkaa!

Balettia

Mikkelissä on parhaillaan menossa balettijuhlat. Eilen illalla oli mukava katsoa uutisia, joissa oli väläys onnistuneesta illasta. Monta vuotta on saanut todistella itselle ja muille, että kaupungin belettijuhlien rahallinen tukeminen tuo Mikkeliä valtakunnallisesti esille. Näin varmasti on käynyt, onhan tv-uutisten lisäksi juhlista kirjoitettu päivittäin myös Helsingin Sanomissa. Ainut pelottava asia eilisessä uutispätkässä vaan oli se, että Mikaelin lavaa moitittiin jälleen liian pieneksi. Puheet konserttitalon laajentamisesta eivät lopu ikinä.

Juhlat näkyvät myös kaupungin katukuvassa. Venäläisiä baletti-ihmisiä on seudullamme tällä hetkellä satoja ja he osaavat käyttää kaupallisia palveluita hyvin hyväkseen. Olisi vaan toivottavaa, että keskikaupungin kauppiaatkin haluaisivat maksavista asiakkaista enemmän irti ja kokeilisivat edes balettijuhlien aikana pidennettyjä aukioloaikoja. Tuntuu nimittäin pahalta katsoa iltaisin laumoina vaeltavia turisteja, jotka katselevat suljettujen liikkeiden näyteikkunoita.

Itse olen ollut kerran tilaisuudessa nauttia baletista; Savonlinnan kaupunginhallitus kutsui mikkeliläiset vieraakseen ja veivät meidät omaan balettiinsa. Esitys oli kuulemma korkeatasoinen ja oli minustakin "ihan kivaa". En vaan ole mitenkään erityisen perehtynyt tähän taidemuotoon, enkä siis siitä juurikaan mitään ymmärtänyt. Olihan se toki mukavaa seurata, kuinka miehet hyppivät ja loikkivat korkealle ja taitavasti sukkahousuissaan, mutta mitään balettifania minusta ei tällä kokemuksella vielä tullut.

Think-thank

Eilen tv-uutisissa kerrottiin, että sosiaalipuolen työvoimapula uhkaa. Mitään uutta tässä ei tietenkään ollut, mutta huomionarvoista on se, että nyt on ymmärretty pulan uhkaavan myös sosiaalityöntekijöitä. Kunnallisella puolella toimineena olemme sen kyllä huomanneet jo pitkän aikaa. Myös Mikkelissä on ollut vaikeuksia saada päteviä, yliopistotutkinnon suorittaneita sosiaalityöntekijöitä.

Lisäämällä koulutukseen otettavien määrää, voidaan varmasti asiaan vaikuttaa. Suurempana haasteena pidän kyllä sitä, kuinka nämä kuntiin palkatut sosiaalityöntekijät saataisiin pysymään rankassa ja vaativassa työssä ottaen vielä huomioon siitä maksettavan liian pienen palkan. Sosiaalityö jos mikä vaatii henkilökohtaista tuntemista työntekijän ja asiakkaan välillä ja luottamuksen rakentaminen puolin ja toisin ei synny hetkessä.

Yleisenä ongelmana on sosiaalipuolen liian pieni resurssointi. Kasvavat menot ruokkivat toinen toistaan ja väärässä kohdassa "säästäminen" lisää kustannuksia jossain toisaalla. Tämän aamun uutisissa kerrottiin siitä, kuinka jopa ajattelua on ruvettu ulkoistamaan. Tätä kutsutaan think-thankiksi ja sitä varten on jo perustettu alan yrityksiäkin.

Uutisissa haastateltiin tutkijaa, joka totesi, että poliittisilla päättäjillä ei nykyisin ole aikaa ajatteluun. Pelkät rutiinipäätökset vievät ajan ja suurten ja pitkän tähtäimen suunnitelmien ajatteluun ei ole mahdollisuuksia. Kuulostipa tutulta; tätä samaa olen ollut huomaavinani minäkin. Juuri tämä lyhytnäköinen poliittinen päätöksenteko aiheuttaa kustannuksia jossakin, joita sitten yritetään seuraavassa asiapykälässä "säästämällä" pienentää.

Viikonloppu viihteellä

Lauantai-iltana oli paikallisen kuppilamme (Wetterin baarin) pihalla tarjolla paistettuja muikkuja ja räiskäleitä. Alkuillasta kävimme siellä mekin. Paikalla olikin paljon emolalaisia ja sisällä oli myös elävää musiikkia. Nautimme muikut kylmän juoman kera ja tapasimme monia tuttuja. Tällaiset oman kaupunginosan yhteiset tapahtumat ovat aina mukavia ja niissä tapaa usein sellaisia ihmisiä, joita ei muuten tulisi niin tavattua.

Sunnuntaina läksin elokuviin. Kotimainen uutuus "Riisuttu mies" on herättänyt paljon kohua. Kaksituntinen meni toki nopeasti ja olen huonompiakin elokuvia nähnyt. Näyttelijät olivat hyviä ja juonessakin monta sellaista kohtaa, joita jäin miettimään.

Tänään olikin jo aika astua arkeen; puhelin soi pitkin päivää ja iltapäivällä oli kaupunginhallituksen kokous. Asioita oli aika paljon ja muutamia oikein isojakin. Etukäteen oli kerrottu, että kokous lopetetaan viimeistään klo 18.00. Joillakin meistä oli sovittu muuta menoa vielä kokouksen jälkeen.

Toisaalta se, että kokouksen päättymisaika on etukäteen tiedossa, vauhdittaa asioiden käsittelyä mukavasti, mutta toisaalta ei kenellekään pitäisi tulla tunnetta, että ei ehdi kysyä/kommentoida jotakin asiaa. Tänään sellainen olo saattoi jollekin tulla.