Seutusoppaa

Tiistaina oli siis Mikkelin seudun seutuvaltuuston kokous. Tilaisuus pidettiin Haukivuorella ja paikalla oli kohtuullisesti valtuuston jäseniä. Eniten kuhinaa herätti valtuuston puheenjohtajiston valinta. Kun seutuvaltuusto noin vuosi sitten aloitti toimintansa, silloin päätettiin että puheenjohtajia on kolme ja ne kiertävät puolueittain ja kunnittain tietyn logiikan mukaisesti.

Kierrätykseen päädyttiin nytkin. Varsinaiseksi puheenjohtajaksi tuli Mäntyharjun Markku Häkkänen (kok.), 1. varapuheenjohtajaksi Puumalan Kimmo Kotro (sdp.) ja 2. varapuheenjohtajaksi Pauli Mattila (kesk.) Pertunmaalta. Valinnoista keskusteltiin ennen varsinaista kokousta ja henkilöt olivat puolueittensa yksimieliset esitykset.

Keskustelua herätti kuitenkin se, että näillä esityksillä Mikkelin kaupunki jäi ilman edustusta. Asia tuntui harmittavan montaa ei-mikkeliläistä. Asioiden etenemisen kannalta on pidetty tärkeänä, että Mikkelistä on edustus puheenjohtajistossa. Toinen keskustelua herättynyt seikka oli tasa-arvokysymys. Aiemmin on pidetty tärkeänä, että puheenjohtajistossa on molempia sukupuolia. Tällä kertaa silläkään ei ollut merkitystä.

Vielä ihmeteltiin sitä, että kuinka varsinainen puheenjohtajuus kuitenkin kiinnosti kokoomusta, kun vasta pari päivää aikaisemmin oli piirin kannanotto ollut seutuvaltuustoa kohtaan hyvin kritisoiva. Mutta ehkä idea onkin siinä, että nyt seutuvaltuustosta voikin tulla oikeasti toimiva ja järkevä toimielin, kun johto on oikealla puolueella...

Itse sain vastailla kysymyksiin siitä, kuinka mikkeliläiset demarit halusivat luopua paikastaan puheenjohtajistossa. En osannut näihin kysymyksiin vastata. Oma näkemykseni kun oli, että se olisi ollut myös meidän toiminnan ja tiedonkulun kannalta säilyttämisen arvoinen paikka. Erityisen kummallista tässä oli se, että kaikkien "sopimusten" ja keskustelujen jälkeenkin paikka puheenjohtajistossa olisi ollut meille muiden taholta suorastaan tarjottimella.

Tätä seutusoppaa oli keitetty oikein urakalla ja niin kuin kaikessa hämmentämisessä yleensäkin, keittäjinä olivat ne, jotka varsinaisesta päätöksenteosta ovat etäällä eivätkä näe metsää puilta. Toivon totisesti, että sopasta seuraa hyvä lopputulos eikä muutu käärmekeitoksi kuin korkeintaan sen keittäjille.

Pohdiskelua

Eilinen eläkeläistilaisuus oli hyvä. Paikalle oli saapunut runsaasti asianosaisia. Keskustelua käytiin vilkkaasti ja pahimmat epäkohdat tulivat kyllä selkeästi esille. Varsinaisesti mitään uutta ei ilmennyt, ovathan nämä samat asiat puhututtaneet ihmisiä jo vuosia.

Talousarvio saatiin käsiteltyä sujuvasti. Myös investoinnit menivät kaavailulla tavalla. Mikkelipuiston "ykkösvaihe" sai vielä rahoituksen, mutta vähemmän kuin alunperin oli kaavailtu. Toivoa vaan sopii, että ykkösvaihe myös joskus aidosti päättyy, ettei sen varjolla huomaamatta puistoa rakenneta valmiiksi ilman yritysten sitoutumista.

Hänskin monitoimikenttä pysyy budjetissa. Itse en näe nyt järkevänä sitä, että se näinä huonoina vuosina tehdään noin massiivisena, mutta vuosi sitten asia näin päätettiin valtuustossa äänestämällä ja siihen on mielestäni tyytyminen. Demokratia on toiminut ja vähemmistöön jääneiden on syytä tyytyä päätökseen, eikä koettaa hankaloittaa asian etenemistä äänestyttämällä asiaa joka vuosi.

Sosiaali- ja terveyspuolen tilanne herätti taas paljon ajatuksia. Osittain siihen oli myös syynä pieni episodi, jonka kohteeksi jouduin ennen kaupunginhallituksen kokousta. Ryhdyin miettimään sitä, kuinka meillä kaupungissa hoidetaan ja pystytään hoitamaan mieleltään sairastuneet. Paljon on ollut valtakunnallisestikin puhetta siitä, kuinka mielenterveyspotilaat jätetään heitteille ja sen seurauksena näiden ihmisten sairaudet pahenevat ja aiheuttavat pahimmillaan hankaluuksia myös aivan sivullisille. Näin oli myös eilisen tapauksen laita.

Toisaalta, sairauden ja luonnevikaisuuden ero voi olla vaikea huomata, varsinkin kun asianomainen tai lähipiiri ei sitä halua tunnustaa. Itse olen saanut kokea jo vuosia erilaisia hyökkäyksiä tämän saman ihmisen taholta ja tavallaan olen siihen jo vähän tottunutkin. Eilen tosin päätin, että nyt riittää. Tälle päivälle olen sopinut tapaamisia muutamien ihmisten (poliisi, lääkäri, juristi) kanssa kysyäkseni, mitkä ovat lailliset keinoni päästä tästä kiusallisesta vaivasta eroon.

Tänään on hankala päivä siinä mielessä, että illalla on kolme kokousta samaan aikaan. Joudun siis tekemään valinnan kaupungin teknisen lautakunnan, ESKKY:n ja seutuvaltuuston välillä. Tällä kertaa valitsen harvemmin kokoontuvan seutuvaltuuston, vaikkakin ajomatka Haukivuorelle pimeässä vähän hirvittääkin. Teknisessä lautakunnassa olen "vain" kaupunginhallituksen edustaja, joten läsnäoloni siellä ei päätöksiin vaikuta. ESKKY:ssä olen ainut Mikkelin kaupunginhallituksesta, joten siellä pitäisi olla paikalla, mutta varajäsen saa nyt astua remmiin. No, tällaista pohdiskelua ajankäytöstä täytyy välillä tehdä.

Juhlaa ja arkea

Tänään pidetään SDP:n järjestäminä ympäri maata tilaisuuksia eläkeläisteemalla. Mikkelin tilaisuus alkaa aamuyhdeksältä musiikkiopiston auditoriossa. Paikalla on neljä demaritarjokasta eduskuntaan ja toivon mukaan sali täynnä aktiivisia eläkeläisiä.

Sali oli täynnä myös perjantai-iltana Mikkelin Mäntyniemen pikkujouluissa. Tapahtuma on aina sellainen, joka vetää paljon ihmisiä paikalle. Eikä ihme, sillä ohjelma on mukavaa ja jouluruoka erittäin maittavaa. Mäntyniemen johtokunnan jäsenenä olin oikein tyytyväinen tilaisuuden vetovoimaisuuteen.

Iltapäivällä aloitamme talousarvion viimeistelyn kaupunginhallituksessa. Keskustelua tulee varmasti investoinneista. Tuntuu siltä kuin kaikki investoinnit olisivat erityisen perusteltuja. Itse toivon, että ainakin Mikkelipuiston kohdalla järki voittaisi.

Onpa synkkää

Nyt on kyllä tekemistä, että saa mielen jollakin tavalla virkistymään. Aamusta iltaan on pimeää ja märkää ja tuntuu siltä, kuin valoa ei pilkahtaisi millään saralla. Ymmärrän hyvin niitä, jotka kiroavat marraskuun jonnekin syvälle ja kokevat suoranaista masennusta näinä pimeinä viikkoina.

Onneksi on olemassa ystäviä, joiden kanssa voi arjen harmautta jakaa. Eilen työmaalla päivittelimme Kirsikan kanssa tätä "synkkyyttä ja kurjuutta" ja eipä aikaakaan, kun työkaverimme yllätti meidät suklaalevyllä. Kuuma kahvi ja suklaa piristivät välituntia kummasti. (Terkut Veikolle!).

Eilen illalla kokoontui oman yhdistykseni (Mikkelin Työväenyhdistyksen) johtokunta. Meillä muutamilla aktiiveilla on aina vilkasta keskustelua niin paikallisista kuin valtakunnallisistakin asioista. Eilen teimme pientä päivitystä myös vaalityösuunnitelmaan.

Johtokunnan jälkeen oli kunnallisjärjestön edustajiston kokous. Edustajisto on koko paikallisen puolueorganisaation ydin. Paikalla oli vakiojengi. Olisi vaan suotavaa, että osallistumisprosentti olisi hieman korkeampi. Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on paljon menoja ja kiireitä (niin on itsellänikin), mutta tiedon kulkemisen ja keskustelun parantamiseksi olisi tosi hyvä, että valtuutetut, kaupunginhallituksen jäsenet ja lautakuntien jäsenet kokoontuisivat mahdollisimman täysilukuisina edes muutaman kerran vuodessa.

Tänään alkavat ensimmäiset joulutapahtumat. Illalla on ensimmäiset pikkujoulutkin, pitää muistaa käydä hankkimassa pienet paketit ja koettaa saada Onnille parturiaika vielä johonkin väliin. Joulukatuja avataan ympäri maata, huomenna Mikkelissäkin. Ehkäpä jouluvalot ja lasten laulut saavat synkkyyden taas tänäkin vuonna pikkuhiljaa katoamaan...

Lapin koulutusviikko

Eilinen oli näköjään turmiollinen vapaa-ilta, en jaksanut tehdä mitään (paitsi pestä pyykiä ja laittaa ruokaa) ja blogikin jäi kirjoittamatta. Maanantaina olimme siis Savonlinnassa ammatillisen koulutuskuntayhtymän vieraina.

Keskustelua käytiin monista tärkeistäkin asioista, mutta ehkä eniten intohimoa herätti keskustelu jokakeväisestä hallitusten Lapin koulutusviikosta. Molemmat kuntayhtymät ovat jo vuosikymmeniä tehneet keväällä seminaarimatkan Ylläkselle. Itse olin viime keväänä mukana ensimmäistä kertaa.

Viikko oli antoisa ja kokemuksena hyvä. Toista kertaa en voi (kaikkien muitten menojen lisäksi) olla poissa kotoa kokonaista viikkoa. Harmittavinta koko asiassa on se, että viikon aikana siellä oikeasti tehdään sellaisia kauaskantoisia linjauksia, joihin sitten vuoden/vuosien aikana aina palataan. On ikävää, että vuoden tärkeimmät linjaukset tehdään sellaisissa olosuhteissa, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua.

Esitinkin, että kokeiltaisiin vastaavaa seminaarisessiota jossakin vähän lähempänä ja tiiviimpänä, jolloin kaksi matkustuspäivää jäisi pois ja jolloin useimmat voisivat paremmin osallistua esim kolmeksi päiväksi varsinaiseen ohjelmaan ja halukkaat voisivat jäädä pariksi päiväksi vaikka hiihtelemään. Esitys sai kyllä ymmärrystä, mutta ei suurtakaan suosiota. Päätös osallistumisesta ensi kevään koulutusviikolle tehtiin niinkuin aina ennenkin. Toivottavasti sisältöön ja kestoon voisi vielä saada vaikutettua.

Tänään olikin oikea maakuntapäivä. Ensin aamusta lähtien maakuntavaltuuston kokous ja sitten klo 16.00 alkaen maakunnallisen ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kokous. Molemmissa tehtiin isoja linjauksia, mutta nyt en enää jaksa niitä kommentoida. Muutenkin on ollut rankka päivä, puhelin on piipittänyt tauotta ja ihmetystä on herättänyt mm. eilinen opetuslautakunnan päätös. Palaan siihenkin sitten yön yli nukuttuani.

Onneksi ehdin laittaa pojan nukkumaan ja nyt istun itse hetken tässä televisiota katsellen ja samalla sähköposteihin vastaillen. Huomenna taas pari kokousta, perjantaina kaksi menoa, lauantaina samaten, sunnuntaina vain yksi kokous, maanantaina kolme, tiistaina kolme jne. jne. Huomaan toivovani, että tulisipa jo joulutauko...

Alkuviikon ajatuksia

Piirikokous lauantaina sujui entiseen malliin. Uutena elementtinä oli kuitenkin ns. vapaamuotoinen keskustelu ennen varsinaisen kokouksen alkua. Kaikki totesimme sen olevan hyvä uudistus ja, että sitä on syytä toteuttaa myös jatkossa.

Keskustelua käytiin vilkkaasti kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Monenlaista mielipidettä asioiden marssijärjestyksestä on ilmassa ja se on pelkästään hyvä. Vain erilaisten mielipiteiden ääneenlausuminen voi tuottaa keskustelua ja sitä kautta muodostaa yhteisen kannan, jossa eri näkökulmat on voitu yhteensovittaa.

Tänään joudun jättämään Mikkelin kaupunginhallituksen kokouksen väliin. Savonlinnan ammatillinen koulutuskuntayhtymä on kutsunut meidän kuntayhtymän hallituksen vieraakseen ja tarkoitus on käydä keskusteluja siitä, kuinka yhteistyötä voitaisi entisestään lisätä. Olemme hyvällä tiellä kohti maakunnallista koulutuskuntayhtymää.

Tämä viikko muutoinkin on varsin täyteen ahdettu. Onneksi eilen oli lähes vapaata, niin ehdin hyvin lukea kaikki viikon paperit.

Piirikokous

Heräsin aikaisin outoon huminaan; vettä satoi kaatamalla. Voi, voi. Lasten pihalle rakentamat lumilinnat saavat kyytiä ja sisälläolopäivä sadetta paossa tietää levotonta iltaa. Onneksi kaupungissa on hyvä uimahalli, joten energiaa pääsee purkamaan vaikka sinne.

Itse olen varustautunut olemaan koko päivän sisällä, sillä Etelä-Savon SDP pitää piirikokoustaan aamukymmenestä lähtien Heimarissa ja siellä tuskin sateinen ja harmaa sää aiheuttaa häiriötä. Kaksi kertaa vuodessa pidettävät piirikokoukset ovat mukavia tapahtumia siinä mielessä, että tulee tavattua sellaisiakin puolueihmisiä, joita näissä viikottaisissa oman alueen tapaamisissa ei näe.

Piirikokoukseen osallistuvat paikallisista yhdistyksistä aktiivisimmat toimijat, jotka eivät välttämättä ole muissa kunnallisissa tai maakunnallisissa kuvioissa ollenkaan mukana, mutta jotka useimmiten ovat oman yhdistyksen kantavia voimia ja kokeneita kansalaisia.

Asiat tämän päivän kokouksessa ovat sääntömääräisten asioiden lisäksi hyvin ajankohtaisia. Puhetta riittänee PARAS-hankkeesta ja eduskuntavaaleista. Jonkinlainen kannanotto maakunnan kehittämisestä on varmastikin tulossa.

Loppupäivä tullee etenemään nautiskellen. Meidät on Onnin kanssa kutsuttu Kirsin luokse saunomaan ja koiraa "hoitamaan". Vierailua varten pakkasin jo kamat kassiin ja tein valmistelut herkullista kinkkupiirakkaa varten. Onnille haemme vielä jonkun hyvän elokuvan, joten me aikuiset saamme rauhassa (pitkästä aikaa) vaihtaa kuulumisia ja parantaa maailmaa.