Opetuksen ongelmia

Viime päivinä on muissa lehdissä runsaasti kommentoitu Opettaja-lehden päätoimittajan "vaatimusta" vartijoiden palkkaamiseksi kouluihin. Huoli on varmasti aito, mutta enemmänkin ajattelen päätoimittajan halunneen herättää julkista keskustelua siitä, minkälaisissa olosuhteissa maamme kouluissa eletään.

Kenellekään meistä, jotka koulumaailmassa työskentelemme, ei levottomat ja käytöshäiriöiset oppilaat ole mikään uusi tuttavuus. Ongelma ei tietenkään ole samanlainen joka puolella Suomea ja vaihtelee myös koulu- ja luokkakohtaisesti.

Itse näen suurimpana syynä levottomuuksiin luokassa sen, että meillä perusopetuksessa on liian usein liian isot ryhmät ja erityistarpeita omaavia oppilaita kuljetetaan yleisopetuksessa liian pitkään ilman tarvittavia tukitoimia. Viime vuosina on myös Mikkelissä huomattu se, että lapset, jotka tarvitsisivat jopa sairaalahoitoa, sinnittelevät yleisopetuksen ryhmissä pahimmillaan alaluokilta peruskoulun loppuun asti. Tämä ei varmastikaan edesauta sairaan lapsen paranemista eikä helpota muun luokan mahdollisuuksia saada parasta mahdollista opetusta.

Tutkimuksen mukaan monet opettajat ovat kokeeneet tulleensa kiusatuiksi. Uskon, että näin myös todella on. Kouluissa on aina joukko opettajia, jotka jollain ominaisuuksillaan ja toimintatavoillaan herättävät joidenkin oppilaiden kiusaamisvietin ja se on tietenkin ikävää. Mielestäni meidän tulisikin enemmän miettiä sitä, miten opettajankoulutus saataisi paremmin mukaan nykypäiväiseen koulumaailmaan.

Opettajan koulutuksessa kyllä panostetaan teoreettisella tasolla monenlaiseen oppilasainekseen ja jopa ongelmatilanteiden selvittelyyn, mutta kuten tiedetään, teoria ja käytäntö eivät aina ole ihan sama asia. Aineenopettajan opinnoissa suurin osa opetusharjoitteluista tehdään harjoittelukouluissa (Norsseissa), joissa oppilaat ovat tiedoiltaan ja taidoiltaan keskivertoa parempia ja opetusryhmät alle 20 oppilaan joukkoja. Lisäksi paikalla on aina ohjaava opettaja, joten mistään aidosta harjoittelutilanteesta ei kyllä ole kysymys.

Sellaiset opettajaksi aikovat, jotka ovat itse olleet koulussa hyvin menestyneitä ja ovat kenties lukiosta suoraan lähteneet opiskelemaan opettajaksi, joutuvat kohtaamaan aivan toisenlaisen todellisuuden aloittaessaan valmistuttuaan työnteon jossakin tavallisessa kunnallisessa yläkoulussa. Se on monelle herkälle vastavalmistuneelle sellainen shokki, että alanvaihto alkaa houkutella hyvinkin pian.

Opettajankoulutukseen valittavien kriteereitä tulisi tarkastella uudelleen ja kenties tehdä uudistuksia varsinaisen auskultoinnin sisältöön. Enemmän tulisi painottaa niitä ominaisuuksia, joita käytännön opetustyö tänä päivänä vaatii. Asiasta on aina silloin tällöin käyty lehdissä keskustelua, mutta toistaiseksi tehdään niin kuin on aina tehty.

Vaalikampanjan avaus

Vaalitoimistoni avajaiset tänään oli MENESTYS. Voi, miten tyytyväinen olenkaan! Tyytyväinen varsinkin pienen ja tehokkaan vaalitiimini puolesta. Ihmisiä oli näet tuvan täydeltä ja saimme käytyä hyvää keskustelua sekä isommalla porukalla että pienissä pöydissä. Kaikkiaan kahvikuppeja oli mennyt 127 kappaletta, eivätkä istumapaikat kaikille sisääntulleille tahtoneet riittääkään.

Monenlaisia aiheita sivuttiin. Monet vieraista olivat ihmetelleet viime viikon Vapaus-lehdessä ollutta päätoimittajan kirjoitusta, jossa hän jotenkin omituisesti oli varoitellut ehdokkaita toimimasta populistisesti ja omaa puoluetta mustamaalaamalla. Tarkka lainaus: "Vaalityön tiimellyksessä kannattaa muistaa vanha viisaus, että jos ääniä kalastelee oman puolueen tavoitteita vastustamalla, pelaa mahdollisen valinnan jälkeisessä eduskuntaryhmän kortinjaossa itselleen jo ennalta mustan pekan".

Lainausta edeltävässä kappaleessa oli puhuttu minusta, jonka vuoksi lukijat yhdistivät lainauksen tarkoittavan minua. Itse en lehteä ollut lukenut, mutta toki kuulin siitä jo heti sen ilmestyttyä. Vapaus-lehti on monelle demarille tärkeä, alueellisista asioista kertova, avoimesti aatteellinen julkaisu ja sen vuoksi ymmärrän sen mielipahan, minkä em. vihjaus monessa lukijassa herätti. Varsinkin kun kyseinen numero oli (sattumalta) ns. peittojakelu, joka siis jaettiin kaikkiin kotitalouksiin.

Ainoastaan jutun kirjoittaja voi tietää, mitä hän kirjoituksessaan tarkoitti. Itse osaan hänen tarkoitusperiään tietenkin arvailla, enkä siis suhtaudu päätoimittajan tekstiin niin kovin vakavasti (terkut Markulle). Tietenkin olen imarreltu siitä, että hän arvelee minun tulevan valituksi, kun jo spekuloi mahdollisilla eduskuntaryhmän kortinjaoilla. Muistutan kuitenkin toveria, että siinä korttipelissä ei neuvoja mikkeliläiseltä demarilehdeltä kysellä.

Seuraavan kerran Vaalipajalla keskustellaan ensi keskiviikkona, kun pidämme ensimmäisen "Keskiviikkokeskustelun". Aihe ja alustajat/vieraat selviävät saman päivän lehdestä julkaistavasta ilmoituksesta.

Äsken kiersin pitkän lenkin pakkasessa ja kelailin päivän kulkua. Huomasin vaan olevani täynnä virtaa ja kotiin palattuani totesin miehelleni, että taidan todella tykätä tästä vaalitouhusta! Hän lupasi heti keittää kuuman kaakaon, että rauhoittuisin...

Ristiinassa

Tämän päivän Ristiinan kahvikeikka oli oikein hyvin onnistunut. Hyvä ilma ja paljon väkeä. Saimme viritettyä monet hyvät keskustelut mm. seutuyhteistyöstä, kuntaliitoksista ja maakunnan kehityksestä. Huolimatta siitä, että varpaat ovat vieläkin vähän jäässä, päivä oli oikein kiva. Toivottavasti Mikkelin torilla tavattavissa olleet "kollegat" Arto ja Satu ovat yhtä tyytyväisiä omaan tilaisuuteensa.

Loppupäivä onkin mennyt kotihommissa ja torppaa lämmittäessä. Lueskelin vähän lehtiäkin; Suomen Kuvalehdessä oli juttu siitä, ketkä ovat heidän mielestään vaalipiirien "putoajia". Arviot oli tehty seuraamalla mm. edustajien aktiivisuutta eduskunnassa, kyselemällä mielipiteitä maakunnista sekä ottamalla huomioon puolueiden järjestämät jäsenäänestykset. Mielenkiintoista luettavaa monenkin vaalipiirin osalta...

Huomenna avaamme siis vaalitoimiston. Kaikki pitäisi olla nyt valmiina. Aamulla vielä paistan pari pellillistä piirakoita ja sitten kahvin keittoon toimistolle. Nyt mukillinen kuumaa kaakaota ja sitten peiton alle.

AMK:ssa

Eilen oli Mikkelin Ammattikorkeakouluyhtymän hallitus. Listalla oli päätettävänä laajoja ja kauas tulevaisuuteen kantavia asioita. Teimme päätöksen seuraavien vuosien aloituspaikoista koulutusaloittain. Toki nämä voivat vielä lähempänä tarkentua, mutta alustavat linjaukset tehtiin nyt.

Järkevää oli se, että koetamme reagoida työelämän kysyntään lisäämällä sairaanhoitajien koulutuksen aloituspaikkoja, sillä kaikkien "ennustajien" mukaan juuri näistä tulee olemaan Etelä-Savossa (ja koko maassa) pula. Aloituspaikkoja puolestaan vähennetään hieman liiketalouden koulutuksesta. Viime vuosina on ollut havaittavissa juuri tradenomien vaikea työllistyminen koulutustaan vastaaviin töihin.

Muutoin ehdin eilen kokouksessa ( ja sen aluksi ihan ääneenkin) pohtia sitä, mikä rooli koko yhtymän hallituksella edes on... Olen ollut huomaavinani, että suuri ja mahtava MINISTERIÖ on yhä enemmän ja useammin se taho, joka määrittelee kuinka MAMK makaa. Monta kertaa asiat esitellään sanoin "Ministeriöstä on tullut ohje, että..." tai "Ministeriö vaatii, että..." tai "Ministeriö on linjannut, että..." En ole ihan varma siitä, onko tähän tilanteeseen syytä olla tyytyväinen.

Ministeriö on kuitenkin edellyttänyt, että itäsuomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekevät selvityksiä keskinäisen yhteistoiminnan lisäämiseksi. Selvittäminen on aina järkevää ja kannatettavaa. Mikkelissä vastaavaa selvittelyä on jo aloitettu Yliopistokeskuksen ja MAMK:n välillä ja se tuo varmasti mukanaan hyötyjä molemmille tahoille. Pari viikkoa sitten olleet suuret otsikot ammattikorkeakoulurehtoreiden Pietarin matkallaan tekemistä linjauksista yhden suuren itäsuomalaisen amk:n perustamisesta, taisivat olla vahvasti liioiteltuja.

Tänään on luvassa kirkas pakkaspäivä ja pienen lenkin äsken heitettyäni voin vain todeta, että kyllä talvinen (öinen) maisema voi olla kaunis. Viimeiset pari tuntia on täälläpäin pörrännyt helikopteri valoheittimen kanssa, jotakin ikävää on siis tapahtunut. Kunhan päivä valkenee, lähdemme kahviteltan kanssa liikkeelle. Tällä kertaa Ristiinaan. Kahvia on tarjolla Ristiinan S-marketin edustalla 10.30-12.30. Tervetuloa!

Vaalikuumetta

Nyt taitaa vaalikuume totisesti olla nousemassa. Päivänä muutamana olemme saaneet lukea lehdistä ja kuulla televisiosta mitä kummallisempia lausuntoja. Eilen Kokoomuksen puolelta vaadittiin sisäministeri Rajamäkeä pyytämään anteeksi jotakin ja tuntuu siltä, että jokaisen sanomisia tulkitaan nyt erikoisellla tavalla.

Myös paikallisesti alkaa vaalien lähestymisen huomata muustakin kuin oman kalenterin täyttymisestä. Kun viime kesänä tein päätöksen lähteä mukaan eduskuntavaaleihin, päätin samalla, että teen ainoastaan omaa vaalityötä. Teen tukijoukkoni kanssa vaalityösuunnitelman, jonka mukaan etenemme ja koetamme säilyttää positiivisen vireen myös kiireen keskellä. Toistaiseksi näin olemme onnistuneet tekemään.

Samaan päätökseen sisältyi se, että en halua käydä toisten ehdokkaiden kotisivuilla tai lukea toisten nettipäiväkirjoja enkä kuulla toisten asioista mitään sellaista, mikä ei liity meneillään oleviin asioihin. Aina on ihmisiä, jotka haluavat puhua toisten asioista ja useimmiten vielä siten, ettei niistä ole ihan täyttä varmuutta. Se on minusta erittäin ikävää. Myös minulle on yritetty kertoa jos jonkinmoisia tarinoita "kilpailijoista", näiden entisistä puolisoista, vanhemmista taikka serkunkumminkaimoista , mutta en ole jaksanut kiinnostua kenenkään saamista tuomioista, sakoista tai tyttöystävistä tms.

Yhden onnistuneen eduskuntavaalikampanjan kokemuksella tiedän, että elämää on vaalien ulkopuolella ja vaalien jälkeenkin, joten on erittäin tärkeää pitää itsensä hyvällä tuulella ja sellaisessa vireessä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen säilyy päällimmäisenä mielessä. Se on kuitenkin se tärkein syy, miksi me ehdokkaina olemme. Toivonkin, että jokainen keskittyisi juuri siihen omaan vaalityöhönsä ja jättäisi toisten arvioimisen vähemmälle huomiolle.

Eräänä päivänä sain matkustaa samalla autolla savonlinnalaisen puoluetoverini Anna-Kristiinan (oikein järkevän oloinen nuori 22 v. nainen, muuten) kanssa ja juttelimme kaikista mahdollisista asioista. Toki vertailimme vaalikuvioita ja totesimme molemmat, että kovin samanlaista toimintaa tuntuu olevan myös Savonlinnan seudulla.

Vanhempana ja kokeneempana (ja opettajana) annoin hänelle myös ohjeita. Päällimmäisenä ohje siitä, että opinnot eivät saa kärsiä politiikka-harrastuksen vuoksi. Niin monta esimerkkiä on siitä, kuinka tämä mielenkiintoinen maailma vie mukanaan ja opinnot niin kovin helposti jäävät. Olen varma siitä, että Anna-Kristiinalla on vielä loistava tulevaisuus edessään politiikan saralla, onhan hänelle tulossa hyvä tutkinto yliopistosta ja jo nyt nuoresta iästään huolimatta, hyvin realistinen käsitys puoluepolitiikasta.

Teknisiä ongelmia

Liekö äkillisestä pakkasesta johtuen vai mistä, mutta nyt on ollut parin viime päivän aikana ylitsepääsemättömiä hankaluuksia saada tätä konetta toimimaan. Kirjoittamani blogit ovat hujahtaneet jonnekin ja sähköpostit puolestaan jämähtäneet koneeseeni. ARGH. On meinannut hermot mennä.

Eilen me naiskansanedustajaehdokkaat (siis demarit) olimme SDP:n naispiirin kutsumina Juvalla. Paikalla ei tainnut olla montaakaan ns. ulkopuolista asiakasta, mutta tällä "omallakin" porukalla saimme hyvät keskustelut aikaiseksi. Läsnäolleet kaksi miestä varmastikin pitelivät korviaan meidän naisten päästessä vauhtiin.

Tarkoitukseni oli pitää vaalitoimistoni "Pauliinan Vaalipaja" avajaisia huomenna perjantaina. Paikalle oli lupautunut puolueemme varapuheenjohtaja, työministeri Tarja Filatov. Hän kuitenkin valitettavasti joutui peruuttamaan Mikkelin vierailunsa perhesyiden takia. On asioita, jotka menevät kaiken muun edelle.

Vaihdoimme avajaiset sunnuntai-iltapäivälle, jolloin ehdimme vielä aamulla valmistaa tarjottavat suolapalat vieraille. Pajan sisustus alkaa olla valmiina, pientä hienosäätöä vielä huomenna täytynee tehdä. Avajaisten jälkeen pidämme pajaa auki aina tilaisuuksien yhteydessä ja silloin, kun erikseen niin sovitaan.

Sijainti keskellä kaupunkia (Maaherrankatu 14) mahdollistaa sen, että siellä on helppo ohikulkiessakin piipahdella. Eilen jo testasimme kahvinkeitintä, kun joimme pienellä porukalla ystäväni Paavon synttärikahvit vadelmakakun kera. Hyvin toimi sekä paja että keitin!

Palloilua

Viime sunnuntaina piipahdin Mikkelin Lyseolla katsomassa nuorten (isojen miesten kylläkin) korisottelua. Hetken aikaa peliä katsoin oven raosta, mutta kovin houkuttelevalta ei katsomo salissa vaikuttanut. Mielenkiintoinen peli on Mikkelissä tehty mahdottomaksi yleisön katsoa. Penkit on pakko sijoittaa kentän reunalle ja välillä näytti siltä kuin pelaajat olisivat syöksymäisillään katsojien niskaan.

Tänään satuin teknisen lautakunnan kokouksen jälkeen Rantakeitaaseen, kun kotikyläni Hatsinan salibandy-joukkue pelasi vauhdikasta peliään. Perheemme miehet olivat olleet uintireissulla kokoustamiseni aikana ja ehdimme yhdessä katsoa hetken peliäkin. Kiinnitin huomiota salissa roikkuviin koripallokoreihin ja mietin, miksei korispelejäkin voitaisi pelata Rantakylässä. Varmaan siihen on joku järkeenkäypä syykin, täytynee muistaa kysyä asiaa joltakin...

Teknisen lautakunnan lista ei ollut pitkä. Mielenkiintoisimpana asiana olikin jälleen kerran ns. listan ulkopuolinen esittelyosio. Meille esiteltiin (by Mikko Jukola) seikkaperäisesti ja varsin asiantuntevasti erästä kilpailutukseen ja uudelleen järjestelyyn liittyvää kuviota, joka ainakin tässä vaiheessa näytti lautakunnan jäseniä kiinnostavan ja moni näytti siihen myönteisesti suhtautuvan.

Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa on pakko tehdä jotakin ja vasta valmistelun edistyessä voidaan kantoja alkaa muodostaa. Virkamiehet tekevät hyvää työtä valmistellessaan asioita ja meidän päätöksentekijöiden on annettava valmistelulle rauha, mutta myös tuki. Tuki voi olla parhaimmillaan sitä, että matkan varrella esittelyjen yhteydessä annamme vinkkejä siitä, mihin suuntaan valmistelua tulisi viedä ja mitä asioita siinä tulisi vielä selvittää. Valmistelun päätyttyä on pystyttävä tekemään päätös. Se on luottamushenkilöiden tehtävä.