Viime päivät ovat taas hujahtaneet vauhdilla. Maanantaina vierailimme kahvikojun kanssa Sulkavalla ja Rantasalmella. Ihanaa olikin seisoskella keväiseltä tuntuvassa auringonpaisteessa. Illalla kokoontui Mikkelin kaupunginvaltuusto, mutta jouduin jättämään sen väliin erään toisen tilaisuuden vuoksi.
Eilen tiistaina jatkoimme iltapäivällä Pajalla talkoohommia ja illalla kiiruhdin Mäntyharjulle seutuvaltuuston kokoukseen. Asialista ei ollut pitkä, joten perusteelliset esittelyt tärkeistä linjauksista olivat nyt paikallaan. Vauhdikkaan poistumisen seurauksena valtuustosalin naulakon päällä ovat nyt yhdet hyvät mustat nahkahansikkaat...
Mäntyharjulta suunnistin pimeässä ja pyryssä Pertunmaalle, jossa paikallinen Työväenyhdistys piti kevätkokoustaan. Olin saanut kutsun vierailla kokouksessa. Erinäisten mutkien jälkeen pääsin perille, mutta liian myöhään. Olin merkannut kokousajan kalenteriini väärin ja porukat olivat juuri ehtineet paeta paikalta. Lievästi sanottuna harmitti! Onneksi emäntä Sirkka oli vielä korjailemassa kahveja pois, niin saimme hetken parannettua maailmaa virkistävän juoman kera ja pääsin vihdoin kotimatkalle.
Osittain nämä kohellukset kuuluvat tavanomaiseen elämääni, mutta näinä päivinä, jolloin pää on täynnä monenlaista muistamista ja ajattelemista, tuntuu sekaannuksia ja unohtamisia tapahtuvan vähän liikaa. Onneksi tämän viikon perjantaina on (näillä näkymin) aivan vapaa ilta, olen jo varannut sen ulkoiluun ja kotona rentoutumiseen. Siten jaksaa taas ensi viikon paahtaa täysillä.
Tänään on aamupäivällä ministeri Susanna Huovinen Mikkelissä. Käyn Graanissa tapaamassa häntä. Kello 13 alkaa Pajallani eläkeläisten tilaisuus ja sitten kello 18 keskustelutilaisuus työelämän asioista. Tervetuloa siis keskustelemaan kahvikupin kera.
keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007
lauantaina, helmikuuta 24, 2007
Pakkanen..
Meidän vanhassa puutalossa pakkanen oikeasti paukkuu nurkissa. Se on ihan mukavankuuloista silloin, kun tulet palavat uuneissa ja sisällä on lämmintä. Tänään uunien lämmitys jää perheen miesväen vastuulle, olen näet menossa palelemaan pariksi tunniksi Mikkelin torille kahviteltan kanssa.
Kylmästä huolimatta nämä tilaisuudet ovat tosi mukavia. Eilen olimme Savonlinnassa ja Pieksämäellä (poikkeuksellisesti sisätiloissa) ja tapasimme useita satoja paikkakuntalaisia. Sain taas tiedokseni monta sellaista asiaa, joista täytyy ottaa selvää ja joihin täytyy puuttua. Palaan niihin varmasti vielä tälläkin palstalla.
Mikkelin torilla on lehden mukaan tänään muitakin puolueita ja ehdokkaita ja se on hyvä, sillä silloin myös asiakkaita on aina enemmän liikkeellä. Toisaalta on hyvä, että meidän puolueen toiset mikkeliläiset ehdokkaat (Arto ja Satu) ovat ilmoitustensa mukaan vaalityössä jossain muualla, sillä silloin on "demariaatetta" mahdollisuus levittää samanaikaisesti laajemmalle ihmisjoukolle. Tavoitettavuus lisää meidän puolueen yhteistä äänipottia ja se on lopputuloksen kannalta merkityksellistä.
Iltapäivällä olen menossa erääseen eläkeläisten tilaisuuteen ja illalla nautiskelemaan teatteriesityksestä. Mikkelin Teatterissa on jonkun aikaa mennyt kehuttu esitys "Täti ja minä" ja sitä olemme äitini kanssa menossa katsomaan. Äsken luin lehdestä, että sairastapaukset ovat peruuttaneet joitakin teatterin näytäntöjä ja se on todella harmillista paitsi katsojien niin myös teatterin talouden kannalta. Mikkelin teatterin rahoitus näet lepää liiaksi lipputulojen varassa, jolloin kaikki tällaiset inhimilliset asiat saattavat keikauttaa koko vuoden talouden päälaelleen.
Kylmästä huolimatta nämä tilaisuudet ovat tosi mukavia. Eilen olimme Savonlinnassa ja Pieksämäellä (poikkeuksellisesti sisätiloissa) ja tapasimme useita satoja paikkakuntalaisia. Sain taas tiedokseni monta sellaista asiaa, joista täytyy ottaa selvää ja joihin täytyy puuttua. Palaan niihin varmasti vielä tälläkin palstalla.
Mikkelin torilla on lehden mukaan tänään muitakin puolueita ja ehdokkaita ja se on hyvä, sillä silloin myös asiakkaita on aina enemmän liikkeellä. Toisaalta on hyvä, että meidän puolueen toiset mikkeliläiset ehdokkaat (Arto ja Satu) ovat ilmoitustensa mukaan vaalityössä jossain muualla, sillä silloin on "demariaatetta" mahdollisuus levittää samanaikaisesti laajemmalle ihmisjoukolle. Tavoitettavuus lisää meidän puolueen yhteistä äänipottia ja se on lopputuloksen kannalta merkityksellistä.
Iltapäivällä olen menossa erääseen eläkeläisten tilaisuuteen ja illalla nautiskelemaan teatteriesityksestä. Mikkelin Teatterissa on jonkun aikaa mennyt kehuttu esitys "Täti ja minä" ja sitä olemme äitini kanssa menossa katsomaan. Äsken luin lehdestä, että sairastapaukset ovat peruuttaneet joitakin teatterin näytäntöjä ja se on todella harmillista paitsi katsojien niin myös teatterin talouden kannalta. Mikkelin teatterin rahoitus näet lepää liiaksi lipputulojen varassa, jolloin kaikki tällaiset inhimilliset asiat saattavat keikauttaa koko vuoden talouden päälaelleen.
torstaina, helmikuuta 22, 2007
Naisvuoritalo
Nyt olen pari päivää nieleskellyt Mikkelin työväentalon uutta nimeä. Huh,huh. Uusi nimi (ei ehkä vielä lopullinen) on Naisvuoritalo. Ei nimi taloa pahenna, mutta huomasin ajattelevani asiaa vähän vanhanaikaisesti...
Talo on herännyt eloon ja on nyt ammattilaisten hoidossa. Erilaisia tapahtumia on talolla harva se päivä ja yrittäjien mielestä uusi nimi on toiminnan kannalta välttämätöntä. Näin varmasti onkin. Aika on muuttunut, mutta siitä huolimatta joillakin voi kynnys työväentalolle olla liian korkea. Jos uusi nimi kynnystä madaltaa, niin silloinhan asia on järjestyksessä.
Tästä on tietenkin osoituksena tänä iltana Naisvuoritalolla pidetty Kokoomuksen vaalijuhla. Hieno rakennus hyvine ja toimivine tiloineen on varmasti tarjonnut mahtavat puitteet myös kokoomuslaisille. Pitkästä aikaa myös Mikkelin sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö järjestää parin viikon sisällä tilaisuuden talolla, uusi nimi on siis vetovoimainen myös joidenkin demarivaikuttajien mielestä. On näet ollut aikoja, jolloin Työväentalolle ei ole kelvannut kiivetä.
Mikkelin Työväenyhdistyksen monivuotisena talkoolaisena laitan virkistyneen toiminnan ilolla merkille. Ne tuhannet talkootunnit eivät ole menneet hukkaan, sillä nyt näyttää siltä, että keskellä kaupunkia olevalla kokoontumispaikalla on jälleen tarkoituksensa. Sitä varten talo aikoinaan rakennettiin ja nyt uuden nimen myötä alkakoon uusi menestyksen kausi Naisvuorella. Minulle talo on kuitenkin aina oleva Työväentalo.
Talo on herännyt eloon ja on nyt ammattilaisten hoidossa. Erilaisia tapahtumia on talolla harva se päivä ja yrittäjien mielestä uusi nimi on toiminnan kannalta välttämätöntä. Näin varmasti onkin. Aika on muuttunut, mutta siitä huolimatta joillakin voi kynnys työväentalolle olla liian korkea. Jos uusi nimi kynnystä madaltaa, niin silloinhan asia on järjestyksessä.
Tästä on tietenkin osoituksena tänä iltana Naisvuoritalolla pidetty Kokoomuksen vaalijuhla. Hieno rakennus hyvine ja toimivine tiloineen on varmasti tarjonnut mahtavat puitteet myös kokoomuslaisille. Pitkästä aikaa myös Mikkelin sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö järjestää parin viikon sisällä tilaisuuden talolla, uusi nimi on siis vetovoimainen myös joidenkin demarivaikuttajien mielestä. On näet ollut aikoja, jolloin Työväentalolle ei ole kelvannut kiivetä.
Mikkelin Työväenyhdistyksen monivuotisena talkoolaisena laitan virkistyneen toiminnan ilolla merkille. Ne tuhannet talkootunnit eivät ole menneet hukkaan, sillä nyt näyttää siltä, että keskellä kaupunkia olevalla kokoontumispaikalla on jälleen tarkoituksensa. Sitä varten talo aikoinaan rakennettiin ja nyt uuden nimen myötä alkakoon uusi menestyksen kausi Naisvuorella. Minulle talo on kuitenkin aina oleva Työväentalo.
keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007
Paneelista toiseen
Nyt on vaalikeskustelut hippeimillään. Tuntuu siltä, kuin nyt joka foorumilla olisi mahdollista käydä keskustelua tärkeistä asioista. Myös TV:n vaalikeskusteluja tulee joka kanavilta. Minusta tämä on tietenkin mukavaa.
Itse olen saanut olla mukana tähän mennessä kolmessa paneelissa. Keskustelujen järjestäjät kutsuvat yleensä itse haluamansa ehdokkaat mukaan, mutta osa menee sitten puolueiden piiritoimistojen kautta. Toimistot jakavat nämä halutut paikat ehdokkaiden kesken mahdollisimman tasapuolisesti. Meillä suurena puolueena on yleensä mahdollisuus saada 1-2 ehdokasta kuhunkin paneeliin.
Järjestäjien ja keskustelijoiden kannalta on harmi, että nämä tilaisuudet eivät kovin hirveästi vedä porukkaa. Tällaisissa paneeleissa on näet hyvä mahdollisuus vertailla ehdokkaiden tietoja ja esiintymistaitoja sekä lisäksi yleensä yleisölle on varattu aikaa kysymyksille. Toivoisinkin, että vielä näinä viimeisinä viikkoina ennen vaaleja, ihmiset lähtisivät tilaisuuksiin kyselemään, kuuntelemaan ja katselemaan ehdokkaita. Päätös omasta ehdokkaasta tulee tehdä harkiten.
Maanantaina oli Mikkelin opettajien järjestämä tilaisuus, jossa aiheena olivat luonnollisesti opetukseen ja kasvatukseen liittyvät asiat. Paneelin järjestelyt olivat hyvin suunnitellut ja kaikki meni sujuvasti. Yleisöä olisi toki voinut olla enemmänkin. Tänä iltana olen mukana JJR-allianssin (Juva,Joroinen,Rantasalmi) paneelissa Joroisissa, toivottavasti keli pysyy kuivana illallakin...
Itse olen saanut olla mukana tähän mennessä kolmessa paneelissa. Keskustelujen järjestäjät kutsuvat yleensä itse haluamansa ehdokkaat mukaan, mutta osa menee sitten puolueiden piiritoimistojen kautta. Toimistot jakavat nämä halutut paikat ehdokkaiden kesken mahdollisimman tasapuolisesti. Meillä suurena puolueena on yleensä mahdollisuus saada 1-2 ehdokasta kuhunkin paneeliin.
Järjestäjien ja keskustelijoiden kannalta on harmi, että nämä tilaisuudet eivät kovin hirveästi vedä porukkaa. Tällaisissa paneeleissa on näet hyvä mahdollisuus vertailla ehdokkaiden tietoja ja esiintymistaitoja sekä lisäksi yleensä yleisölle on varattu aikaa kysymyksille. Toivoisinkin, että vielä näinä viimeisinä viikkoina ennen vaaleja, ihmiset lähtisivät tilaisuuksiin kyselemään, kuuntelemaan ja katselemaan ehdokkaita. Päätös omasta ehdokkaasta tulee tehdä harkiten.
Maanantaina oli Mikkelin opettajien järjestämä tilaisuus, jossa aiheena olivat luonnollisesti opetukseen ja kasvatukseen liittyvät asiat. Paneelin järjestelyt olivat hyvin suunnitellut ja kaikki meni sujuvasti. Yleisöä olisi toki voinut olla enemmänkin. Tänä iltana olen mukana JJR-allianssin (Juva,Joroinen,Rantasalmi) paneelissa Joroisissa, toivottavasti keli pysyy kuivana illallakin...
tiistaina, helmikuuta 20, 2007
Opiskelijaelämää
Muutosten tuulet tuntuvat nyt puhaltavan koulutuskentällä. Lähes joka tasolla ollaan miettimässä joitakin tulevaisuuteen linjaavia uudistuksia. Se on hyvä. Uudistuksia tarvitaan aika ajoin. Tänä päivänä uutisoitiin yliopistojen yhdistymishankkeista. Asiahan ei ole mikään uusi, mutta aika radikaalit esitykset tuotiin kaiken kansan ihmeteltäviksi aamu-tvn ja sanomalehtien välityksellä.
Suunnitelmiin on syytä suhtautua vakavasti, sillä myös yliopistokenttä tarvitsee rakenteellisen uudistuksen. On myös syytä olla hereillä, sillä jokainen yliopisto taistelee omasta elintilastaan ja se ei välttämättä ole hyväksi meille eteläsavolaisille kaupungeille, joissa näillä yliopistoilla on sivupisteitään. Pääpaino tässäkin uudistuksessa tulisi olla opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia parantava ja edistävä näkökulma eikä päinvastainen.
Asia on erittäin tärkeä ja moniulotteinen, joten toivon, että meidän tämänhetkiset kansanedustajat ovat olleet hereillä silloin, kun näitä asioita on linjattu ettei käy niin kuin taannoin Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksen kanssa kävi.
Opiskelijoiden kanssa puhuimme tänään vaalipajallamme paitsi tästä em uudistuksesta niin myös opintorahan riittämättömyydestä ja siitä, kuinka epäreiluksi täysi-ikäiset lukiolaiset kohtelunsa tuntevat. Lapsilisä on loppunut eikä opintotukea suinkaan makseta kaikille, vaikkei vanhempiensa kanssa asuisikaan.
Opiskelijoiden asiat kiinnostavat myös eläkeläisiä. Olin tänään tilaisuudessa keskustella mäntyharjulaisten eläkeläisten kanssa ja heillä oli aito huoli myös siitä, kuinka opiskelijoiden tukiasiat saadaan jatkossa järjestymään. Nykyiset opiskelijat joutuvat edeltäjistään poiketen näet jatkamaan epävarmaa elämää myös valmistuttuaan, sillä vakituinen työpaikka ei enää ole ammattilaisellekaan mikään itsestäänselvyys.
Suunnitelmiin on syytä suhtautua vakavasti, sillä myös yliopistokenttä tarvitsee rakenteellisen uudistuksen. On myös syytä olla hereillä, sillä jokainen yliopisto taistelee omasta elintilastaan ja se ei välttämättä ole hyväksi meille eteläsavolaisille kaupungeille, joissa näillä yliopistoilla on sivupisteitään. Pääpaino tässäkin uudistuksessa tulisi olla opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia parantava ja edistävä näkökulma eikä päinvastainen.
Asia on erittäin tärkeä ja moniulotteinen, joten toivon, että meidän tämänhetkiset kansanedustajat ovat olleet hereillä silloin, kun näitä asioita on linjattu ettei käy niin kuin taannoin Savonlinnan kansainvälisen viestinnän laitoksen kanssa kävi.
Opiskelijoiden kanssa puhuimme tänään vaalipajallamme paitsi tästä em uudistuksesta niin myös opintorahan riittämättömyydestä ja siitä, kuinka epäreiluksi täysi-ikäiset lukiolaiset kohtelunsa tuntevat. Lapsilisä on loppunut eikä opintotukea suinkaan makseta kaikille, vaikkei vanhempiensa kanssa asuisikaan.
Opiskelijoiden asiat kiinnostavat myös eläkeläisiä. Olin tänään tilaisuudessa keskustella mäntyharjulaisten eläkeläisten kanssa ja heillä oli aito huoli myös siitä, kuinka opiskelijoiden tukiasiat saadaan jatkossa järjestymään. Nykyiset opiskelijat joutuvat edeltäjistään poiketen näet jatkamaan epävarmaa elämää myös valmistuttuaan, sillä vakituinen työpaikka ei enää ole ammattilaisellekaan mikään itsestäänselvyys.
sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007
Liikuntaluokka
Vähän aikaa sitten Mikkelin opetuslautakunta teki päätöksen koskien kaupunkiin ensi syksynä perustettavaa liikuntaluokkaa. Päätöstä edelsi aktiivisten vanhempien kirjelmöinti toisen luokan perustamisen puolesta. Virkamiesesitys oli se, että yksi liikuntaluokka riittäisi.
Asioilla on puolensa, niin tässäkin asiassa. Lautakunta perusteli päätöstään sillä, että kustannukset lisäluokan kohdalla eivät ole kovin suuret ja että liikunnan tukemisen lisääminen on tietoinen arvovalinta. Näin varmasti onkin.
Toisella puolella vaakakupissa painavat kuitenkin toisenlaiset arvot. Lisäämällä toinen liikuntaluokka, pakotetaan muut yläkoulut tekemään tarkistuksiaan ryhmäkokoihin sekä etsimään säästöjä mm. kerhotunneista. Kaikki me olemme tietoisia siitä, millä tavalla suuret ryhmät vaikuttavat lasten oppimismahdollisuuksiin sekä siitä, miten tärkeitä ne vähäisetkin kerhotunnit koululaisille ovat.
Opetuslautakunta tarkoitti varmasti hyvää tehdessään palvelutasoa nostavan päätöksen, mutta seuraukset muille kaupungin koululaisille jäivät ehkä vähän vähälle mietinnälle. Nämä seuraukset eivät varmastikaan olleet lautakunnankaan tietoisia valintoja, eikä päätös ole myöskään kaupunginvaltuuston strategian mukaista toimintaa.
Huonoja päätöksiä voidaan aina muuttaa. Varteenotettavana toimintatapana lienee se, että kapunginhallitus käyttää huomisessa kokouksessaan otto-oikeuttaan ja palauttaa asian lautakunnalle. Lautakunta voi käsitellä asiaa uudestaan ja kenties ratkaista sen, millä lisäluokan aiheuttamat seurannaisvaikutukset maksetaan ilman, että muiden kaupungin koululaisten oppimisedellytyksiä heikennetään.
Asioilla on puolensa, niin tässäkin asiassa. Lautakunta perusteli päätöstään sillä, että kustannukset lisäluokan kohdalla eivät ole kovin suuret ja että liikunnan tukemisen lisääminen on tietoinen arvovalinta. Näin varmasti onkin.
Toisella puolella vaakakupissa painavat kuitenkin toisenlaiset arvot. Lisäämällä toinen liikuntaluokka, pakotetaan muut yläkoulut tekemään tarkistuksiaan ryhmäkokoihin sekä etsimään säästöjä mm. kerhotunneista. Kaikki me olemme tietoisia siitä, millä tavalla suuret ryhmät vaikuttavat lasten oppimismahdollisuuksiin sekä siitä, miten tärkeitä ne vähäisetkin kerhotunnit koululaisille ovat.
Opetuslautakunta tarkoitti varmasti hyvää tehdessään palvelutasoa nostavan päätöksen, mutta seuraukset muille kaupungin koululaisille jäivät ehkä vähän vähälle mietinnälle. Nämä seuraukset eivät varmastikaan olleet lautakunnankaan tietoisia valintoja, eikä päätös ole myöskään kaupunginvaltuuston strategian mukaista toimintaa.
Huonoja päätöksiä voidaan aina muuttaa. Varteenotettavana toimintatapana lienee se, että kapunginhallitus käyttää huomisessa kokouksessaan otto-oikeuttaan ja palauttaa asian lautakunnalle. Lautakunta voi käsitellä asiaa uudestaan ja kenties ratkaista sen, millä lisäluokan aiheuttamat seurannaisvaikutukset maksetaan ilman, että muiden kaupungin koululaisten oppimisedellytyksiä heikennetään.
lauantaina, helmikuuta 17, 2007
Hämä,hämä häkki..
Meinasin eilen aamulla jämähtää kotiin ja siis myöhästyä töistä. Aamu-tv:ssä näet haastateltiin Vasemmistoliiton entistä puheenjohtajaa Suvi-Anne Siimestä. Aiheena oli hänen julkaisemansa kirja, jossa kerrotaan vaiheista Vasemmistoliiton sisäpuolella. Aikamoista tarinaa haastateltava tv:ssäkin kertoi.
Itse olen aina pitänyt Suvi-Anne Siimeksestä. Hänestä on välittynyt sellaista avoimuutta ja rehellisyyttä, jota puoluekoneistossa vuosikymmeniä myllänneestä on vaikea yleensä löytää. Olenkin harmitellut sitä, että noin fiksu ja sympaattinen nainen on ollut väärässä puolueessa.
Näinhän on nyttemmin todennut Siimes itsekin. Eilisen päivän Hesarissa oli myös pitkä haastattelu ja lainauksia kirjasta. Huomasin ajattelevani sitä, kuinka harmittavan tavanomaista toimintakulttuuri on Vassareilla ollut. Siimeksen saama kohtelu esimerkiksi eduskuntaryhmässä täyttää mielestäni kiusaamisen tunnusmerkit. Samanlaista tapaa toimia on ollut havaittavissa joissain muissakin piireissä.
Suvi-Anne Siimes teki johtopäätöksen ja lopetti toimimisen puoluepolitiikassa. Ratkaisu on varmasti hänen kannaltaan järkevä, mutta kulttuurin muuttumisen kannalta huono. Hämähäkit saavat näin jatkaa verkkojensa kutomista ja varmasti löytävät itselleen uuden uhrin, jonka kustannuksella voivat päteä.
Suosittelen muillekin eilisen Hesarin lukemista, itse aion etsiä käsiini Siimeksen kirjan ja lukaista kaiken karmeuden, mitä sieltä paljastuu. Kirja perustuu kirjoittajan jatkuvasti kirjoittamiin muistiinpanoihin, jolloin tapahtumien luotettavuus on aina enemmän, kuin pelkkä muistitietoon perustuva kirjoittaminen.
Itsekin olen harrastanut hyvin yksityiskohtaisen (kunnallis)poliittisen päiväkirjan pitämistä vuodesta 2000 lähtien, joten siinä vaiheessa kun jätän toimimisen politiikassa, on aineistoa varmasti yhden kirjasarjan verran.
Itse olen aina pitänyt Suvi-Anne Siimeksestä. Hänestä on välittynyt sellaista avoimuutta ja rehellisyyttä, jota puoluekoneistossa vuosikymmeniä myllänneestä on vaikea yleensä löytää. Olenkin harmitellut sitä, että noin fiksu ja sympaattinen nainen on ollut väärässä puolueessa.
Näinhän on nyttemmin todennut Siimes itsekin. Eilisen päivän Hesarissa oli myös pitkä haastattelu ja lainauksia kirjasta. Huomasin ajattelevani sitä, kuinka harmittavan tavanomaista toimintakulttuuri on Vassareilla ollut. Siimeksen saama kohtelu esimerkiksi eduskuntaryhmässä täyttää mielestäni kiusaamisen tunnusmerkit. Samanlaista tapaa toimia on ollut havaittavissa joissain muissakin piireissä.
Suvi-Anne Siimes teki johtopäätöksen ja lopetti toimimisen puoluepolitiikassa. Ratkaisu on varmasti hänen kannaltaan järkevä, mutta kulttuurin muuttumisen kannalta huono. Hämähäkit saavat näin jatkaa verkkojensa kutomista ja varmasti löytävät itselleen uuden uhrin, jonka kustannuksella voivat päteä.
Suosittelen muillekin eilisen Hesarin lukemista, itse aion etsiä käsiini Siimeksen kirjan ja lukaista kaiken karmeuden, mitä sieltä paljastuu. Kirja perustuu kirjoittajan jatkuvasti kirjoittamiin muistiinpanoihin, jolloin tapahtumien luotettavuus on aina enemmän, kuin pelkkä muistitietoon perustuva kirjoittaminen.
Itsekin olen harrastanut hyvin yksityiskohtaisen (kunnallis)poliittisen päiväkirjan pitämistä vuodesta 2000 lähtien, joten siinä vaiheessa kun jätän toimimisen politiikassa, on aineistoa varmasti yhden kirjasarjan verran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)