Kemikaali-Ali tuli mieleen eilen, kun täysistunto käsitteli EU:n kemikaaliviraston sijoittumista Suomeen. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hyvä juttu kun virasto Suomeen saatiin, mutta sitten muuten asian suhteen oltiin hyvin KRIITTISIÄ.
Sanaa kriittinen viljeltiin joka puheenvuorossa ja sillä koetettiin saada hyväksyttäväksi tuleva asia jotenkin vähän siedettävämmäksi. Perusidea hallituksen esityksessä on siis se, että tämän EU-viraston henkilökunta tulee saamaan sellaisia verotuksellisia etuuksia, joita tavan suomalaiset eivät ikinä voi kuvitella saavansakaan. Ristiriitainen tilanne.
Omassa puheenvuorossani käsittelin asiaa nimenomaan yhteiskunnan eriarvoistumisen näkökulmasta. Nyt jos aloitamme tällaisen tien, se voi olla perusteluna jatkossa muiden toimialojen tai muiden virastojen työntekijöiden veroetuuksiin. Ei lupaa hyvää.
Paikallinen lehti Länsi-Savokin oli tänään asiasta kirjoittanut. Kirjoitus sinänsä oli aivan oikean suuntainen ja piti sisällään monta oikeaa puheenvuorolainausta. Huvittuneena panin vaan merkille jutussa olevan kuvan; kansanedustaja Saarela eduskunnan täysistunnossa. Kuva oli tietenkin oikein hyvä, mutta enpähän ymmärrä, miten se liittyi kemikaalivirastoon tai siitä käytyyn keskusteluun...
Muutoinkin eduskunnan käytävillä on kohistu kollega Saarelan elämään liittyvistä tapahtumista. Minultakin asiasta kysyttiin, mutta onneksin ymmärsin olla kommentoimatta toisten ihmisten asioita. Jotenkin toivoisin, että muutkin valitsisivat saman linjan. Jokaisella riittää varmasti puhumista ja miettimistä omissa asioissaan. Myös Linnan juhlat tuntuvat lehdistöä kovasti kiinnostavan.
Sehän on ihan ymmärrettävää, niin minuakin on aina aikaisempina vuosina tapahtuma kovasti kiinnostanut. Nyt tuntuu vaan niin hektiseltä tämä elo, että en ole vielä ehtinyt asiaa kovasti miettimään. Ehkäpä se torstai-aamuna sitten tajuntaan jysähtää oikein kunnolla ja varmasti juhlamieli päivän mittaan nousee huippuunsa.
Tänään on vielä ohjelmassa ryhmäkokous klo 14-16 ja sen jälkeen kyselytunti ja täysistunto. Ilta näyttää tänään lupaavan pitkältä ja se on pelkästään hyvä. Joulukorttien kirjoittelu on hyvällä mallilla ja saan urakan loppuun tänä iltana. Pikkuhiljaa alkaa siis joulun valmistelukin hiipiä mieleen. Onnin joulukalenteri on huomenna muistettava etsiä jostakin...
torstaina, marraskuuta 29, 2007
keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007
Ehdoton asia
Eilinen junamatka Helsinkiin sujui jälleen vauhdilla. Meitä edustajia oli samassa vaunussa useita ja saimme taas laitettua maan asiat järjestykseen. Ns. junaparlamentti on hyvä foorumi puhua oikeistakin asioista eri puolueiden ja eri kulmakuntien edustajien kanssa.
Kaikilla kunnilla tuntuu olevan samansuuntaiset tilanteet. Varkauden rajua päätöstä taloutensa oikaisemiseksi henkilökunnan lomauttamisella myös ymmärrettiin. Kouvolan seudun kuntaliitoksilla haetaan samoja tavoitteita kuin meillä joitakin vuosia sitten. Lahtelaiset edustajat kertovat ja kommentoivat mielellään uuden kaupunginjohtajansa (meidän entisen siis) edesottamuksia.
Eilinen päivä oli kovin tuulinen täällä Helsingissä. Samanlainen kylmä puhuri tuntuu nyt käyvän Mikkelissäkin; sosiaalilautakunta kokoontuu tänään tekemään lopullista esitystään ensi vuoden budjetista. Virkamiesesitys on kylmä. Omaishoitajien tuen määrää aiotaan esityksen mukaan pienentää.
Suunnitelmassa ei ole mitään järkeä. Omaishoitajien lukumäärä kaupungissa on kasvanut ja tullee väestön ikääntyessä kasvamaan entisestään. Tänä vuonna omaishoitoon varatut rahat on käytetty loppuun jo keväällä ja ensi vuodelle olisi summaa pitänyt siis pikemminkin suurentaa.
Esitystä perustellaan tietysti monella taloudellisella näkökulmalla, mutta tosiasia on, että pelkästään taloudellisestakin näkökulmasta katsottuna, satsaaminen omaishoitoon on paljon edullisempaa kuin ihmisten hoitaminen laitoksissa. Ihmiset, jotka hoitavat omaistaan kotona tekevät pyyteetöntä työtä ja saavat siitä nimellisen korvauksen.
Mikäli tätä ei arvosteta eikä auteta näitä hoitajia jaksamaan, joutuvat useat tällä hetkellä kotona pärjäävät vanhukset hyvin nopeasti laitoshoitoon, jossa paineet työntekijöillä ovat muutoinkin kovat. Toisaalta hoemme sitä, että haluamme pitää vanhukset mahdollisimman pitkään kotona ja edesauttaa heidän selviytymistään siellä, mutta toisaalta ollaan valmiit poistamaan siihen edellytykset. Minä en ainakaan ole!
En millään muotoa ymmärrä tätä logiikkaa enkä tule omaishoidontukea pienentävää esitystä päätöksentekovaiheessa hyväksymään. Tämän ilmoitin jo maanantaina kaupunginhallituksessakin kun asiasta puhuttiin. Harvoin olen ollut niin ehdoton kuin nyt tässä asiassa, mutta tiedän olevani todella heikon ihmisen puolella.
Ei voi olla niin, että Mikkelin kaupungin kuralla oleva talous pelastuu omaishoitajien ja näiden hoidettavien kustannuksella. Toivon, että sosiaalilautakunta käyttää tänä iltana asiantuntemustaan ja harkintaa ja tekee osaltaan järkevän päätöksen.
Kaikilla kunnilla tuntuu olevan samansuuntaiset tilanteet. Varkauden rajua päätöstä taloutensa oikaisemiseksi henkilökunnan lomauttamisella myös ymmärrettiin. Kouvolan seudun kuntaliitoksilla haetaan samoja tavoitteita kuin meillä joitakin vuosia sitten. Lahtelaiset edustajat kertovat ja kommentoivat mielellään uuden kaupunginjohtajansa (meidän entisen siis) edesottamuksia.
Eilinen päivä oli kovin tuulinen täällä Helsingissä. Samanlainen kylmä puhuri tuntuu nyt käyvän Mikkelissäkin; sosiaalilautakunta kokoontuu tänään tekemään lopullista esitystään ensi vuoden budjetista. Virkamiesesitys on kylmä. Omaishoitajien tuen määrää aiotaan esityksen mukaan pienentää.
Suunnitelmassa ei ole mitään järkeä. Omaishoitajien lukumäärä kaupungissa on kasvanut ja tullee väestön ikääntyessä kasvamaan entisestään. Tänä vuonna omaishoitoon varatut rahat on käytetty loppuun jo keväällä ja ensi vuodelle olisi summaa pitänyt siis pikemminkin suurentaa.
Esitystä perustellaan tietysti monella taloudellisella näkökulmalla, mutta tosiasia on, että pelkästään taloudellisestakin näkökulmasta katsottuna, satsaaminen omaishoitoon on paljon edullisempaa kuin ihmisten hoitaminen laitoksissa. Ihmiset, jotka hoitavat omaistaan kotona tekevät pyyteetöntä työtä ja saavat siitä nimellisen korvauksen.
Mikäli tätä ei arvosteta eikä auteta näitä hoitajia jaksamaan, joutuvat useat tällä hetkellä kotona pärjäävät vanhukset hyvin nopeasti laitoshoitoon, jossa paineet työntekijöillä ovat muutoinkin kovat. Toisaalta hoemme sitä, että haluamme pitää vanhukset mahdollisimman pitkään kotona ja edesauttaa heidän selviytymistään siellä, mutta toisaalta ollaan valmiit poistamaan siihen edellytykset. Minä en ainakaan ole!
En millään muotoa ymmärrä tätä logiikkaa enkä tule omaishoidontukea pienentävää esitystä päätöksentekovaiheessa hyväksymään. Tämän ilmoitin jo maanantaina kaupunginhallituksessakin kun asiasta puhuttiin. Harvoin olen ollut niin ehdoton kuin nyt tässä asiassa, mutta tiedän olevani todella heikon ihmisen puolella.
Ei voi olla niin, että Mikkelin kaupungin kuralla oleva talous pelastuu omaishoitajien ja näiden hoidettavien kustannuksella. Toivon, että sosiaalilautakunta käyttää tänä iltana asiantuntemustaan ja harkintaa ja tekee osaltaan järkevän päätöksen.
maanantaina, marraskuuta 26, 2007
Kovaa kyytiä!
Eilen ja tänään on tullut taas autolla kurvailtua. Eilen iltapäivällä olin kutsuttuna Kangasniemen Työväenyhdistyksen syyskokoukseen, jonne liukastelin aikamoisella kelillä. Perillä olikin lähes 20 ihmistä ja oli todella mukava nähdä paljon tuttuja. Aikataulu oli tietysti vähän kireä, mutta sain puheenvuoron heti kokouksen aluksi, joten ehdin hyvin vielä Mäntyharjullekin.
Yhteistä näille molemmille tilaisuuksille oli se, että keskustelu käytiin vilkkaana ja konkreettisia asioita haluttiin ottaa esille. Molemmista näistä paikoista jäi itselleni jälleen hyvä mieli ja pimeässä kotiin kiiruhtaessa taas huomasin ajattelevani sitä, kuinka etuoikeutettu olenkaan saadessani tehdä juuri tätä työkseni!
Tänään aloitin aamun varhain. Ensimmäisenä kokoontui Ammattikorkeakouluyhtymän hallitus. Itse olin kyllä jo viikolla lukenut lehdestä, mitä hallitus OLI kokouksessaan päättänyt, mutta päätökset teimme kuitenkin vasta tänään kokouksessa. On hyvä, että lehdistö seuraa aktiivisesti päätösten tekoa.
Meidän kuuden kansanedustajan yhteiset tilaisuudet olivat tänään Mikkelin poliisilaitoksella ja KELAssa. Molemmissa olivat isännät hyvin edustettuina ja saimme hyvät katsaukset ajankohtaisiin asioihin. Poliisin esiin nostamat asiat eivät tulleet niinkään yllätyksenä, mutta oli hyvä kuulla siitä, kuinka motivoituneita ja innostuneita poliisimiehiä meillä on.
Kelassa ehdin ennen poistumistani ihmetellä sitä, miksi ihmisten täytettäviksi tarkoitetut kaavakkeet on tehty niin hirvittävän monimutkaisiksi ja hankaliksi. Taannoin jouduin perehtymään muutamiin, enkä meinannut millään ymmärtää, mitä niissä kysyttiin. Onneksi henkilökunta silloin oli avuliasta.
Kello 12 alkoi Pieksämäen saneeratun lukion vihkiäiset, jonne ehdin ihan suunnitellun mukaisesti. Komea rakennus on varsinainen harvinaisuus näinä säästämisen ja kurjistumisen aikoina. Oli ihana nähdä oppilaat tyylikkäinä, arvokkaina ja kohteliaina vastaanottamassa vieraita. Varmasti tämän koulun oppilaat osaavat arvostaa viihtyisää oppimisympäristöään arkisessa aherruksessa.
Iltapäivällä alkoi kaupunginhallituksen kokous. Tarkoituksena oli käsitellä ensi vuoden talousarvio toistamiseen. Kyllä totisesti käsiteltiinkin. Ensimmäinen luku oli joitakin viikkoja sitten. Muutamia uusia kohtia olivat virkamiehet esitykseen laittaneet ja niistä käytiin rapsakkaa keskustelua. Huomaan olevani tällä hetkellä vähän ärtynyt, joten jätän budjettiesityksen sisällön kommentoimisen suosiolla vähän myöhemmäksi.
Tänään on ohjelmassa vielä tavaroitten pakkaamista huomisaamun aikaista junamatkaa varten. Lupasin Onnille myös paistaa muutamat joulutortut iltapalaksi, joten touhua piisaa vielä muutamaksi tunniksi.
Yhteistä näille molemmille tilaisuuksille oli se, että keskustelu käytiin vilkkaana ja konkreettisia asioita haluttiin ottaa esille. Molemmista näistä paikoista jäi itselleni jälleen hyvä mieli ja pimeässä kotiin kiiruhtaessa taas huomasin ajattelevani sitä, kuinka etuoikeutettu olenkaan saadessani tehdä juuri tätä työkseni!
Tänään aloitin aamun varhain. Ensimmäisenä kokoontui Ammattikorkeakouluyhtymän hallitus. Itse olin kyllä jo viikolla lukenut lehdestä, mitä hallitus OLI kokouksessaan päättänyt, mutta päätökset teimme kuitenkin vasta tänään kokouksessa. On hyvä, että lehdistö seuraa aktiivisesti päätösten tekoa.
Meidän kuuden kansanedustajan yhteiset tilaisuudet olivat tänään Mikkelin poliisilaitoksella ja KELAssa. Molemmissa olivat isännät hyvin edustettuina ja saimme hyvät katsaukset ajankohtaisiin asioihin. Poliisin esiin nostamat asiat eivät tulleet niinkään yllätyksenä, mutta oli hyvä kuulla siitä, kuinka motivoituneita ja innostuneita poliisimiehiä meillä on.
Kelassa ehdin ennen poistumistani ihmetellä sitä, miksi ihmisten täytettäviksi tarkoitetut kaavakkeet on tehty niin hirvittävän monimutkaisiksi ja hankaliksi. Taannoin jouduin perehtymään muutamiin, enkä meinannut millään ymmärtää, mitä niissä kysyttiin. Onneksi henkilökunta silloin oli avuliasta.
Kello 12 alkoi Pieksämäen saneeratun lukion vihkiäiset, jonne ehdin ihan suunnitellun mukaisesti. Komea rakennus on varsinainen harvinaisuus näinä säästämisen ja kurjistumisen aikoina. Oli ihana nähdä oppilaat tyylikkäinä, arvokkaina ja kohteliaina vastaanottamassa vieraita. Varmasti tämän koulun oppilaat osaavat arvostaa viihtyisää oppimisympäristöään arkisessa aherruksessa.
Iltapäivällä alkoi kaupunginhallituksen kokous. Tarkoituksena oli käsitellä ensi vuoden talousarvio toistamiseen. Kyllä totisesti käsiteltiinkin. Ensimmäinen luku oli joitakin viikkoja sitten. Muutamia uusia kohtia olivat virkamiehet esitykseen laittaneet ja niistä käytiin rapsakkaa keskustelua. Huomaan olevani tällä hetkellä vähän ärtynyt, joten jätän budjettiesityksen sisällön kommentoimisen suosiolla vähän myöhemmäksi.
Tänään on ohjelmassa vielä tavaroitten pakkaamista huomisaamun aikaista junamatkaa varten. Lupasin Onnille myös paistaa muutamat joulutortut iltapalaksi, joten touhua piisaa vielä muutamaksi tunniksi.
lauantaina, marraskuuta 24, 2007
Yltäkylläistä eloa
Perjantai-aamuna saimme sd-ryhmässä katsauksen metsäteollisuuden nykytilasta. Monta mielenkiintoista ja selventävää asiaa tuli käytyä läpi. Harmi vaan, että aika oli niin kovin rajallinen, enemmänkin olisi infoa ollut hyvä saada.
Valiokunnan ja istunnon jälkeen tapasimme (Lenita ja minä) mikkeliläisen kansalaisopiston ruotsinkielen ryhmän. He olivat tulleet ex-kansanedustajan ja ministerin Pirjo Rusasen ideoimalle retkelle Helsinkiin ja ennen Svenska Teaterniin menoa piipahtivat eduskunnassa. Puoli tuntia vierähti vauhdilla ja meillä oli oikein värikäs ja hyvä keskustelu. Också liten på svenska. Totesimme yhteen ääneen, että järjestämme joskus vastaavanlaisen tilaisuuden Mikkelissä.
Tänään on voitu Mikkelissä nauttia ihanasta valkeasta maisemasta ja pienestä pakkasesta. Onni oli aamupäivällä serkkupoikansa Eliaksen kanssa nauttimassa lumen ihmeellisyyksistä ja päivällä kävimme kaupungilla ihastelemassa joulun avausta. Paljon olikin ihmisiä liikkeellä ja pikkuhiljaa voi alkaa joulun virittelyynkin lähteä mukaan.
Tapasin tietenkin paljon tuttuja ja työasioistakin tuli puhuttua. Mukavin palaute tuli Kenkäveron toiminnanjohtajalta Anne Ossilta, joka kiiruhti teltaltaan kertomaan, että olivat saaneet ministeriöstä myönteisen päätöksen hakemukselleen taidekasvatuksen opetuksen järjestämiseksi. Samanlainen päätös oli tullut myös Etelä-Savon tanssiopistolle. Totesinkin Annelle, että ei meitä topakoita naisia turhaan eduskuntaan ole valittu!!!
Kaupunginjohtaja Mikanderin kanssa vaihdoimme myös torilla kuulumisia. Esitin hänelle huolestumiseni saamastani tiedosta, jonka mukaan omaishoitajien tukea oltaisiin ensi vuodelle vähentämässä. Näin ei missään vaiheessa ole pitänyt käydä, vaan pikemminkin päinvastaista on ollut suunnitteilla. Muutaman muunkin asian sain Kimmolle puhuttua, mutta nähtäväksi jää ottaako hän vihjeistä vaarin.
Nyt on aika heittää vielä ihanassa ilmassa pitkä kävelylenkki ja sitten hiljentyä lauantai-illan viettoon. Parasta rauhallisissa koti-illoissa on kiireettömyys ja kynttilöiden virittely ympäri huushollia. Onni totesikin äsken ruuan ja metrilakujen jälkeen sohvalla tyytyväisenä köllötellessään, että "Kylläpä elämä on kylläistä!" Minusta se on tällä hetkellä suorastaan yltäkylläistä!
Valiokunnan ja istunnon jälkeen tapasimme (Lenita ja minä) mikkeliläisen kansalaisopiston ruotsinkielen ryhmän. He olivat tulleet ex-kansanedustajan ja ministerin Pirjo Rusasen ideoimalle retkelle Helsinkiin ja ennen Svenska Teaterniin menoa piipahtivat eduskunnassa. Puoli tuntia vierähti vauhdilla ja meillä oli oikein värikäs ja hyvä keskustelu. Också liten på svenska. Totesimme yhteen ääneen, että järjestämme joskus vastaavanlaisen tilaisuuden Mikkelissä.
Tänään on voitu Mikkelissä nauttia ihanasta valkeasta maisemasta ja pienestä pakkasesta. Onni oli aamupäivällä serkkupoikansa Eliaksen kanssa nauttimassa lumen ihmeellisyyksistä ja päivällä kävimme kaupungilla ihastelemassa joulun avausta. Paljon olikin ihmisiä liikkeellä ja pikkuhiljaa voi alkaa joulun virittelyynkin lähteä mukaan.
Tapasin tietenkin paljon tuttuja ja työasioistakin tuli puhuttua. Mukavin palaute tuli Kenkäveron toiminnanjohtajalta Anne Ossilta, joka kiiruhti teltaltaan kertomaan, että olivat saaneet ministeriöstä myönteisen päätöksen hakemukselleen taidekasvatuksen opetuksen järjestämiseksi. Samanlainen päätös oli tullut myös Etelä-Savon tanssiopistolle. Totesinkin Annelle, että ei meitä topakoita naisia turhaan eduskuntaan ole valittu!!!
Kaupunginjohtaja Mikanderin kanssa vaihdoimme myös torilla kuulumisia. Esitin hänelle huolestumiseni saamastani tiedosta, jonka mukaan omaishoitajien tukea oltaisiin ensi vuodelle vähentämässä. Näin ei missään vaiheessa ole pitänyt käydä, vaan pikemminkin päinvastaista on ollut suunnitteilla. Muutaman muunkin asian sain Kimmolle puhuttua, mutta nähtäväksi jää ottaako hän vihjeistä vaarin.
Nyt on aika heittää vielä ihanassa ilmassa pitkä kävelylenkki ja sitten hiljentyä lauantai-illan viettoon. Parasta rauhallisissa koti-illoissa on kiireettömyys ja kynttilöiden virittely ympäri huushollia. Onni totesikin äsken ruuan ja metrilakujen jälkeen sohvalla tyytyväisenä köllötellessään, että "Kylläpä elämä on kylläistä!" Minusta se on tällä hetkellä suorastaan yltäkylläistä!
torstaina, marraskuuta 22, 2007
Harmaata...
Viime maanantaina oli oikea Mikkelin kaupungin keskustan kehittämisen päivä. Ensin iltapäivällä kaupunginhallitus sai laajan informaatiopaketin keskustaan sijoittamista suunnittelevilta yrittäjiltä. Informaatiotilaisuudessa ei liene kenellekään jäänyt epäselväksi se, että rahamiehet todella aikovat panostaa kaupunkimme virkistämiseen.
Suunnitelmat ovat laadukkaita ja hyviä. Niitä on ammattimaisesti valmisteltu vuosia. Kaupungin päätöksentekoa kaupungille kuuluvien asioiden osalta on hieman jo odoteltukin. Olen varma, että kaikille kaupunginhallituksen jäsenille asioiden järkevyydestä ja toteuttamisen välttämättömyydestä on tullut selvä kuva. Kaupunki tullee tekemään päätökset kaupunkilaisten tulevaisuutta silmällä pitäen.
Illalla oli vielä kaupunkilaisille tarkoitettu avoin informaatio- ja keskustelutilaisuus kirjaston Mikkeli-salissa. Itse ehdin paikalle vasta viime metreillä, mutta ilokseni huomasin, että sali olikin aivan tupaten täynnä. Kaupunkilaiset haluavat tietää, missä mennään ja haluavat sanoa sanansa heitä koskeviin asioihin. Tätä avointa ja vuorovaikutteista valmistelua tulisi olla kaikissa asioissa.
Tiistai hujahti Helsingissä tavanomaiseen malliin. Pienenä hidastavana tekijänä tosin oli sunnuntaina kipeytynyt selkäni, joka hankaloitti istumista ja kävelemistä. Lääkärin diagnoosina oli NOIDANNUOLI, josta olin melkein enemmän järkyttynyt kuin itse tuskallisesta kivusta. Vahvoilla särkylääkkeillä ja eilisellä lyhennetyllä työpäivällä tilanne on jo paljon parempi.
Tänä aamuna ympäristövaliokunnassa teimme lausuntoa ihmisiä paljon puhuttaneista autovero- ja ajoneuvoverolaeista. Ideana siis yksinkertaistettuna se, että verotuksella pyritään kannustamaan ihmisiä vähän saastuttaviin autoihin ja toisaalta kannustamaan joukkoliikenteen kehittämiseen ja käyttöön. Keskustelua käytiin lausuntojen monesta eri kohdasta ja hallituksen ja opposition näkemyserot tulivat selville.
Tänään on torstaiseen tapaan ryhmäkokous kello 14, jonka jälkeen suullinen kyselytunti ja sitten istunto jatkuu normaalisti. Eilinen pääministeri Vanhasen puhe tehyläisistä ja oppositiosta saa varmasti tänään jatkoa kyselytunnilla. Puoluesihteerimme Maarit Feldt-Ranta kommentoi puheita tämän päivän Hesarissa oikein suorin sanoin ja mielestäni ansaitsee kiitoksen aivan asiallisesta ja oikeasta kritiikistä.
On helppo yhtyä hänen näkemykseensä siitä, että Vanhanen ei itse ole tilanteen tasalla eikä ole ottanut sitä vastuuta, mikä pääministerille kuuluisi. Myös muissa (kuin Tehy) asioissa kaivattaisiin johtajuutta ja se tuntuu nyt olevan hukassa. Vikojen etsiminen toisista silloin, kun itsellä on ratkaisun avaimet käsissä, on turhaa.
Muutoin harmaata päivää Helsingissä piristää rupattelut kollegojen kanssa tulevista Linnan-juhlista. Monella on ollut pukukankaat etsinnässä pitkin syksyä ja kampauksia ym. on suunniteltu. Itselläni kolttu ja muutkin vermeet on hankittuina ja noudattelevat muutoinkin suosimaani yksinkertaista (synkkää) linjaa. Suurin jännitysmomentti on tietenkin siinä, kuinka selvitä mattoa pitkin kompastumatta...
Suunnitelmat ovat laadukkaita ja hyviä. Niitä on ammattimaisesti valmisteltu vuosia. Kaupungin päätöksentekoa kaupungille kuuluvien asioiden osalta on hieman jo odoteltukin. Olen varma, että kaikille kaupunginhallituksen jäsenille asioiden järkevyydestä ja toteuttamisen välttämättömyydestä on tullut selvä kuva. Kaupunki tullee tekemään päätökset kaupunkilaisten tulevaisuutta silmällä pitäen.
Illalla oli vielä kaupunkilaisille tarkoitettu avoin informaatio- ja keskustelutilaisuus kirjaston Mikkeli-salissa. Itse ehdin paikalle vasta viime metreillä, mutta ilokseni huomasin, että sali olikin aivan tupaten täynnä. Kaupunkilaiset haluavat tietää, missä mennään ja haluavat sanoa sanansa heitä koskeviin asioihin. Tätä avointa ja vuorovaikutteista valmistelua tulisi olla kaikissa asioissa.
Tiistai hujahti Helsingissä tavanomaiseen malliin. Pienenä hidastavana tekijänä tosin oli sunnuntaina kipeytynyt selkäni, joka hankaloitti istumista ja kävelemistä. Lääkärin diagnoosina oli NOIDANNUOLI, josta olin melkein enemmän järkyttynyt kuin itse tuskallisesta kivusta. Vahvoilla särkylääkkeillä ja eilisellä lyhennetyllä työpäivällä tilanne on jo paljon parempi.
Tänä aamuna ympäristövaliokunnassa teimme lausuntoa ihmisiä paljon puhuttaneista autovero- ja ajoneuvoverolaeista. Ideana siis yksinkertaistettuna se, että verotuksella pyritään kannustamaan ihmisiä vähän saastuttaviin autoihin ja toisaalta kannustamaan joukkoliikenteen kehittämiseen ja käyttöön. Keskustelua käytiin lausuntojen monesta eri kohdasta ja hallituksen ja opposition näkemyserot tulivat selville.
Tänään on torstaiseen tapaan ryhmäkokous kello 14, jonka jälkeen suullinen kyselytunti ja sitten istunto jatkuu normaalisti. Eilinen pääministeri Vanhasen puhe tehyläisistä ja oppositiosta saa varmasti tänään jatkoa kyselytunnilla. Puoluesihteerimme Maarit Feldt-Ranta kommentoi puheita tämän päivän Hesarissa oikein suorin sanoin ja mielestäni ansaitsee kiitoksen aivan asiallisesta ja oikeasta kritiikistä.
On helppo yhtyä hänen näkemykseensä siitä, että Vanhanen ei itse ole tilanteen tasalla eikä ole ottanut sitä vastuuta, mikä pääministerille kuuluisi. Myös muissa (kuin Tehy) asioissa kaivattaisiin johtajuutta ja se tuntuu nyt olevan hukassa. Vikojen etsiminen toisista silloin, kun itsellä on ratkaisun avaimet käsissä, on turhaa.
Muutoin harmaata päivää Helsingissä piristää rupattelut kollegojen kanssa tulevista Linnan-juhlista. Monella on ollut pukukankaat etsinnässä pitkin syksyä ja kampauksia ym. on suunniteltu. Itselläni kolttu ja muutkin vermeet on hankittuina ja noudattelevat muutoinkin suosimaani yksinkertaista (synkkää) linjaa. Suurin jännitysmomentti on tietenkin siinä, kuinka selvitä mattoa pitkin kompastumatta...
maanantaina, marraskuuta 19, 2007
Kissa pöydällä
Viikonloppu hujahti ja olikin varsin tapahtumarikas. Rankan istuntoviikon jälkeen perjantaina vielä äänestimme ns. pakkolaista. Tulos oli odotetusten mukainen 113-68. Hallituspuolueet saivat lakinsa läpi. Tänään tiedämme jo sen, että sovittelussa ollaan edistytty ja mahdolliset irtisanoutumiset voitaneen välttää. Se on tietenkin hyvä asia.
Eri asia on se, minkälaiset jäljet tämä episodi jättää hoitohenkilöstömme keskuuteen. Siitä sähköpostin ja yhteydenottojen määrästä päätellen, jota tämän asian johdosta olemme saaneet, voin uskoa, että viha ja pettymys ei hevillä unohdu.
Jotain hyvää kuitenkin kaikkiin asioihin liittyy, niin tähänkin. Tänä syksynä on keskusteltu terveydenhuoltomme tilanteesta enemmän kuin monena vuonna yhteensä ja jokaisella päättäjällä tulisi nyt olla kirkas kuva julkisten palveluiden haasteellisuudesta. Uskon, että keskustelu jatkuu.
Lauantaina olikin oikea vapaapäivä. Kiertelimme Onnin kanssa kaupoilla ihastelemassa jouluvirityksiä ja samalla teimme Onnille vähän vaatehankintoja. Mikkeli on niin mukava paikka kierreskellä lauantaisin, sillä tuttuja vilisee joka nurkalla. Tapasimmekin sattumalta erään ystävättären ja hänen poikansa ja loppupäivä sujuikin porukalla. Ihanaa välillä vaan olla ja jutella niitä näitä! Lapsilla oli kivaa keskenään.
Eilen sunnuntaina oli usealla maakunnan työväenyhdistyksellä syyskokous. Olin lupautunut menemään vieraaksi Punkaharjulle, Heinävedelle ja Rantasalmelle. Savonlinnassa olin mukana SDP:n piirin järjestämässä järjestötilaisuudessa.
Heinäveden ja Rantasalmen virkeät työväenyhdistykset yllättivät taas. Porukkaa oli paikalla paljon ja tunnelma oli loistava. Jälleen huomasin sen, kuinka paljon pidän näistä periaatteellisista ja pyyteettömistä puolueaktiiveista, jotka vuodesta toiseen jaksavat olla asioista kiinnostuneita ja jaksavat tehdä työtä toisten hyväksi omilla paikkakunnillaan. Upeaa porukkaa!
Punkaharjulla ja Savonlinnassa väkeä oli vähän vähemmän, mutta keskustelu oli hyvää silti. Paljon saimme puhuttua myös ajankohtaisesta maakuntaa repivästä tilanteesta, josta paikallislehti uutisoi viime viikolla. Maakuntavaltuuston kokouksessa oli noussut avoimesti keskusteluun kysymys siitä, kuinka Mikkeli ja Savonlinna ovat maakunnan kehittymisessä epätasa-arvoisessa tilanteessa. Itse en aivan näin asiasta ajattele.
On hyvä, että kissa nostetaan pöydälle. On kuitenkin syytä muistaa ja ymmärtää se, että ainoastaan yhteistyöllä ja sovinnossa voimme saada asioitamme etenemään. Turha vastakkainasettelu eri seutujen välillä ei ole kenenkään etu eikä varmuudella johda mihinkään. Epäluuloa ja pelkoa eri kulmakuntien välille on aivan vastuutonta lietsoa.
Tänään on iltapäivällä kaupunginhallituksen kokous, jonka jälkeen kokoontuu oma työväenyhdistykseni syyskokoukseen. Illalla on vielä kaupungin keskustan kehittämiseen liittyvä avoin keskustelutilaisuus, johon toivon ehtiväni piipahtaa. Aamulla aikainen lähtö Helsinkiin, jossa taas monet mielenkiintoiset asiat odottavat!
Eri asia on se, minkälaiset jäljet tämä episodi jättää hoitohenkilöstömme keskuuteen. Siitä sähköpostin ja yhteydenottojen määrästä päätellen, jota tämän asian johdosta olemme saaneet, voin uskoa, että viha ja pettymys ei hevillä unohdu.
Jotain hyvää kuitenkin kaikkiin asioihin liittyy, niin tähänkin. Tänä syksynä on keskusteltu terveydenhuoltomme tilanteesta enemmän kuin monena vuonna yhteensä ja jokaisella päättäjällä tulisi nyt olla kirkas kuva julkisten palveluiden haasteellisuudesta. Uskon, että keskustelu jatkuu.
Lauantaina olikin oikea vapaapäivä. Kiertelimme Onnin kanssa kaupoilla ihastelemassa jouluvirityksiä ja samalla teimme Onnille vähän vaatehankintoja. Mikkeli on niin mukava paikka kierreskellä lauantaisin, sillä tuttuja vilisee joka nurkalla. Tapasimmekin sattumalta erään ystävättären ja hänen poikansa ja loppupäivä sujuikin porukalla. Ihanaa välillä vaan olla ja jutella niitä näitä! Lapsilla oli kivaa keskenään.
Eilen sunnuntaina oli usealla maakunnan työväenyhdistyksellä syyskokous. Olin lupautunut menemään vieraaksi Punkaharjulle, Heinävedelle ja Rantasalmelle. Savonlinnassa olin mukana SDP:n piirin järjestämässä järjestötilaisuudessa.
Heinäveden ja Rantasalmen virkeät työväenyhdistykset yllättivät taas. Porukkaa oli paikalla paljon ja tunnelma oli loistava. Jälleen huomasin sen, kuinka paljon pidän näistä periaatteellisista ja pyyteettömistä puolueaktiiveista, jotka vuodesta toiseen jaksavat olla asioista kiinnostuneita ja jaksavat tehdä työtä toisten hyväksi omilla paikkakunnillaan. Upeaa porukkaa!
Punkaharjulla ja Savonlinnassa väkeä oli vähän vähemmän, mutta keskustelu oli hyvää silti. Paljon saimme puhuttua myös ajankohtaisesta maakuntaa repivästä tilanteesta, josta paikallislehti uutisoi viime viikolla. Maakuntavaltuuston kokouksessa oli noussut avoimesti keskusteluun kysymys siitä, kuinka Mikkeli ja Savonlinna ovat maakunnan kehittymisessä epätasa-arvoisessa tilanteessa. Itse en aivan näin asiasta ajattele.
On hyvä, että kissa nostetaan pöydälle. On kuitenkin syytä muistaa ja ymmärtää se, että ainoastaan yhteistyöllä ja sovinnossa voimme saada asioitamme etenemään. Turha vastakkainasettelu eri seutujen välillä ei ole kenenkään etu eikä varmuudella johda mihinkään. Epäluuloa ja pelkoa eri kulmakuntien välille on aivan vastuutonta lietsoa.
Tänään on iltapäivällä kaupunginhallituksen kokous, jonka jälkeen kokoontuu oma työväenyhdistykseni syyskokoukseen. Illalla on vielä kaupungin keskustan kehittämiseen liittyvä avoin keskustelutilaisuus, johon toivon ehtiväni piipahtaa. Aamulla aikainen lähtö Helsinkiin, jossa taas monet mielenkiintoiset asiat odottavat!
tiistaina, marraskuuta 13, 2007
Pakkolaki vs. sovittelulaki
Eilinen ylimääräinen täysistunto kesti kaksitoista tuntia. Aloitimme iltapäivällä kello 14 ja lopetimme 2 jälkeen yöllä. Asiaa tuntui ihmisillä olevan. Kuulimme monenlaisia puheenvuoroja siitä, kuinka nyt on välttämätöntä säätää pakkolaki ja pakottaa hoitajat töihin.
Tunteikkaita puheenvuoroja sairaista lapsista ja vanhuksista kuultiin niin hallituspuolueiden kuin oppositiopuolueiden edustajien suunnalta. Huoli tilanteesta on varmasti kaikilla yhtä kova. Todella harmittavalta tuntui eilen se, että kaikkein vähiten huolestuneita tilanteesta vaikuttavata olevan pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen, sillä nämä kyseiset herrat loistivat poissaolollaan.
Vastuullisena ministerinä peruspalveluministeri Risikko istui urhoollisesti ministeriaitiossa puolustamassa esitystä, mutta olisi ollut enemmän kuin suotavaa, että myös kokoomuslainen valtiovarainministeri Katainen olisi paikalla ollut. Vanhanen piipahti illalla 21 maissa vastaamassa muutamiin kysymyksiin, mutta muutoin ei ehtinyt keskustelua kuunnella.
Kesken istunnon saimme kuulla, että uusia irtisanoutumisia on tullut lähes 4 tuhatta ja asian vakavuus koko kansakunnan kannalta alkaa vaikuttaa todella mittavalta. Sähköpostit, joita hoitajat ovat ympäri Suomea meille edustajille satoja laittaneet kertovat paitsi pettymyksestä, epätoivosta niin myös vihasta nykyistä hallitusta kohtaan. Tilanteen korjaaminen vaatii nyt hallitukselta toimia!
Meidän puolueen edustajat valiokunnissa yrittivät saada muutamiin lain kohtiin muutoksia, jolloin laista olisi tullut pakottavan sijaan sovitteleva. Nämä ehdotukset eivät hallituspuolueen edustajille kelvanneet. Salissa näistä kohdista äänestettiin aamuyöstä ja tulos noudatti hallitus-oppositio-linjaa.
Sosialidemokraateilla on aidosti huoli hoidettavista ihmisistä, mutta myös hoitajien jaksamisesta. Tämä huoli ei poistu pakkolain säätämisellä eikä pakottamisella. Huoli poistuu rahalla, jota hallituksella käytettävissään kyllä on. Kysymys on arvoista.
Tunteikkaita puheenvuoroja sairaista lapsista ja vanhuksista kuultiin niin hallituspuolueiden kuin oppositiopuolueiden edustajien suunnalta. Huoli tilanteesta on varmasti kaikilla yhtä kova. Todella harmittavalta tuntui eilen se, että kaikkein vähiten huolestuneita tilanteesta vaikuttavata olevan pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen, sillä nämä kyseiset herrat loistivat poissaolollaan.
Vastuullisena ministerinä peruspalveluministeri Risikko istui urhoollisesti ministeriaitiossa puolustamassa esitystä, mutta olisi ollut enemmän kuin suotavaa, että myös kokoomuslainen valtiovarainministeri Katainen olisi paikalla ollut. Vanhanen piipahti illalla 21 maissa vastaamassa muutamiin kysymyksiin, mutta muutoin ei ehtinyt keskustelua kuunnella.
Kesken istunnon saimme kuulla, että uusia irtisanoutumisia on tullut lähes 4 tuhatta ja asian vakavuus koko kansakunnan kannalta alkaa vaikuttaa todella mittavalta. Sähköpostit, joita hoitajat ovat ympäri Suomea meille edustajille satoja laittaneet kertovat paitsi pettymyksestä, epätoivosta niin myös vihasta nykyistä hallitusta kohtaan. Tilanteen korjaaminen vaatii nyt hallitukselta toimia!
Meidän puolueen edustajat valiokunnissa yrittivät saada muutamiin lain kohtiin muutoksia, jolloin laista olisi tullut pakottavan sijaan sovitteleva. Nämä ehdotukset eivät hallituspuolueen edustajille kelvanneet. Salissa näistä kohdista äänestettiin aamuyöstä ja tulos noudatti hallitus-oppositio-linjaa.
Sosialidemokraateilla on aidosti huoli hoidettavista ihmisistä, mutta myös hoitajien jaksamisesta. Tämä huoli ei poistu pakkolain säätämisellä eikä pakottamisella. Huoli poistuu rahalla, jota hallituksella käytettävissään kyllä on. Kysymys on arvoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)