Eilen oli salissa kotouttamislain toimeenpanoa koskeva lähetekeskustelu. Asioista vastaava Astrid Thors oli kiitettävästi paikalla koko asian käsittelyn ajan. Kotouttaminen tarkoittaa siis sitä, kuinka Suomeen muualta muuttaneet (syystä tai toisesta) saadaan sitoutumaan yhteiskuntaan ja voimaan mahdollisimman hyvin.
Ryhmäpuheenvuorot olivat kaikki hyviä, joskin varsin eri lähtökohdista asiaa arvioivia. Perussuomalaisten ulkomaalaisvastaisuus ei yllättänyt. Omassa puheenvuorossani käsittelin niitä haasteita, joita maahanmuuttajien kielenopetus ja toisaalta työllistyminen pitävät sisällään. Ilman rahaa tämäkään asia ei tule käytännössä onnistumaan.
Monet puhujat olivat sitä mieltä, että maahanmuuttoasiat ovat suurten kaupunkien asioita. Näin ei kuitenkaan ole. Meillä Etelä-Savossa on kuntia, joissa on ollut aktiivinen ja myönteinen ote esim. pakolaispolitiikkaan ja näissä kunnissa on valtavaa osaamista etenkin lasten kotouttamiseen.
Vierailuni maanantaina Mäntyharjussa antoi jälleen konkreettisen esimerkin siitä, kuinka pienessä kunnassa keskisuuressa yrityksessä ollaan onnistuttu maahanmuuttajan kotouttamisessa ihan maalaisjärjellä. Toimitusjohtaja Suutarinen kertoi, kuinka heillä on hyviä kokemuksia venäläistaustaisten ammattilaisten työllistämisestä ja kuinka hyvin he ovat sopeutuneet niin kuntaan kuin työpaikkaankin. Veronmaksajia ei pidä vähätellä.
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
Hirvipaistia
Ajaessani eilen illalla takaisin Mäntyharjulle, säikähdin niin, että olin ajaa ojaan. Tien vieressä jolkotteli kaikessa rauhassa KOLME isoa hirveä. Pääsin turvallisesti perille ja illaksi vielä kotiinkin. Mokomat elukat kyllä pyörivät mielessä pitkään ja nyt en uskalla lähteä iltahämärissä enää minnekään. Osaksi hirvipaistia en haluaisi joutua.
Kauhajoen koulutragedian jälkeen keskustelu aselain säännösten tiukentamisesta on käynyt kiivaana. Mielestäni suomalainen aselaki on liian löperö ja sitä olisi tietenkin tullut tiukentaa jo vuosi sitten Jokelan jälkeen. Toivottavasti asia etenee nyt näiltä osin vauhdilla.
Metsästys on hyvä ja tervehenkinen harrastus. Luonnossa liikkuminen ja porukassa oleminen ovat niitä arvoja, joita tulisi nuorisollekin opettaa. Hirvikannan aisoissa pitäminen ja sitä kautta myös hirvikolareiden vähentäminen ei olisi mahdollista ilman aktiivisia metsästysseuralaisia. Myös näitä porukoita uhkaa ukkoutuminen. Metsästysseurojen talkoovalmiutta tulisi arvostaa nykyistä enemmän ja koettaa saada enemmän uusia harrastajia tämän toiminnan pariin.
Kauhajoen koulutragedian jälkeen keskustelu aselain säännösten tiukentamisesta on käynyt kiivaana. Mielestäni suomalainen aselaki on liian löperö ja sitä olisi tietenkin tullut tiukentaa jo vuosi sitten Jokelan jälkeen. Toivottavasti asia etenee nyt näiltä osin vauhdilla.
Metsästys on hyvä ja tervehenkinen harrastus. Luonnossa liikkuminen ja porukassa oleminen ovat niitä arvoja, joita tulisi nuorisollekin opettaa. Hirvikannan aisoissa pitäminen ja sitä kautta myös hirvikolareiden vähentäminen ei olisi mahdollista ilman aktiivisia metsästysseuralaisia. Myös näitä porukoita uhkaa ukkoutuminen. Metsästysseurojen talkoovalmiutta tulisi arvostaa nykyistä enemmän ja koettaa saada enemmän uusia harrastajia tämän toiminnan pariin.
maanantaina, lokakuuta 06, 2008
Maakunnan päivä
Tänään on taas tiedossa todellinen maakunnan päivä. Ensin kokoontuu maakuntahallitus, jonka sd-ryhmässä aion olla 5 min kuluttua. Maakuntahallituksen jälkeen kiiruhdan kuntavierailulle Mäntyharjuun. Ohjelma siellä on tehty toiveitteni mukaisesti monipuoliseksi ja napakaksi.
Mäntyharjun jälkeen palaan kotiin perheenäidin velvollisuuksiin ja sitten lähdemme Onnin kanssa veljenpoikani Eliaksen syntymäpäiväjuhliin. Eli täyttää tasavuosia ja juhlat ovat sen mukaiset.
Onni jää juhliin ja minä lähden kaupunginvaltuustoon. Tällä kertaa joudun poistumaan sieltä kesken, sillä illalla on vielä Mäntyharjun sosialidemokraattien vaalitilaisuus, jossa olen luvannut olla mukana. Palattuani, noudan juhlista ryytyneen pojan ja kieppaamme vielä hautausmaan kautta, sillä tänään on myös isäni syntymäpäivä ja on siis syytä sytyttää kynttilä.
Mäntyharjun jälkeen palaan kotiin perheenäidin velvollisuuksiin ja sitten lähdemme Onnin kanssa veljenpoikani Eliaksen syntymäpäiväjuhliin. Eli täyttää tasavuosia ja juhlat ovat sen mukaiset.
Onni jää juhliin ja minä lähden kaupunginvaltuustoon. Tällä kertaa joudun poistumaan sieltä kesken, sillä illalla on vielä Mäntyharjun sosialidemokraattien vaalitilaisuus, jossa olen luvannut olla mukana. Palattuani, noudan juhlista ryytyneen pojan ja kieppaamme vielä hautausmaan kautta, sillä tänään on myös isäni syntymäpäivä ja on siis syytä sytyttää kynttilä.
sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008
Kolmen ässän päivä
Tänään oli pitkästä aikaa kalenterissa ihan tyhjää. Suunnittelimme Onnin kanssa viettävämme ihan joutavan ja rauhallisen vapaapäivän. Hieman räkäisinä ajatus tuntui oikein hyvältä. Puhelimen toimimattomuus edesauttoi hiljaisen päivän viettoa.
Läksimme iltapäivällä palauttamaan elokuvaa videovuokraamoon. Toisella Mikkelin pääkaduista Onni näki isänsä kävelevän morsiamensa kanssa. Ajoimme ohi ja käännyimme kohti Makuunia. Pysäköityäni, huomasin poliisiauton perässäni. Poliisi kysyi ajokorttiani ja pyysi puhaltamaan alkometriin. Nollatuloksen jälkeen, poliisi totesi ajoni olleen niin holtitonta, että olivat varmoja siitä, että kyseessä on RATTIJUOPPO. Tilanne oli tietenkin hieman nolo, mutta toki on hyvä, että poliisit ovat valppaina.
Syy holtittomaan ajooni oli tietenkin entisen mieheni morsiamineen. Erostamme on "jo" yli vuosi ja asia on osaltani ihan selvä. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika toipumiseen siitä petoksesta, jonka hyvänä ystävänäni pitämäni nainen teki alkaessaan lohduttaa miestäni heti eron ensimetreillä. Kahden viikon sisällä viime syksynä elämästäni poistui lopullisesti paitsi isäni, niin myös lapseni isä ja ystäväksi luulemani nainen.
On vaatinut paljon sisua, saunaa ja salmiakkia (sss) se, että kaikista näistä isoista asioista on pystynyt selviytymään. Joillekin ihmisille yksikin tämänkaltainen tapaus koko elämän aikana on liikaa. Kolmen ässän ohjelmalla olen kuitenkin porskuttanut eteenpäin ja porskutan jatkossakin. Onneksi huomenna on edessä vähemmän rauhallinen päivä; tällaisia kokemuksia en ihan joka päivälle näet haluaisi:)
Läksimme iltapäivällä palauttamaan elokuvaa videovuokraamoon. Toisella Mikkelin pääkaduista Onni näki isänsä kävelevän morsiamensa kanssa. Ajoimme ohi ja käännyimme kohti Makuunia. Pysäköityäni, huomasin poliisiauton perässäni. Poliisi kysyi ajokorttiani ja pyysi puhaltamaan alkometriin. Nollatuloksen jälkeen, poliisi totesi ajoni olleen niin holtitonta, että olivat varmoja siitä, että kyseessä on RATTIJUOPPO. Tilanne oli tietenkin hieman nolo, mutta toki on hyvä, että poliisit ovat valppaina.
Syy holtittomaan ajooni oli tietenkin entisen mieheni morsiamineen. Erostamme on "jo" yli vuosi ja asia on osaltani ihan selvä. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika toipumiseen siitä petoksesta, jonka hyvänä ystävänäni pitämäni nainen teki alkaessaan lohduttaa miestäni heti eron ensimetreillä. Kahden viikon sisällä viime syksynä elämästäni poistui lopullisesti paitsi isäni, niin myös lapseni isä ja ystäväksi luulemani nainen.
On vaatinut paljon sisua, saunaa ja salmiakkia (sss) se, että kaikista näistä isoista asioista on pystynyt selviytymään. Joillekin ihmisille yksikin tämänkaltainen tapaus koko elämän aikana on liikaa. Kolmen ässän ohjelmalla olen kuitenkin porskuttanut eteenpäin ja porskutan jatkossakin. Onneksi huomenna on edessä vähemmän rauhallinen päivä; tällaisia kokemuksia en ihan joka päivälle näet haluaisi:)
Kuumia aaltoja
Eilinen Wetterin baarin kunnallisvaalitilaisuus poikkesi edellisten kertojen illoista. Aikaisempina vuosina paikalla on ollut paljon kyläläisiä ja keskustelua kaupunginosan ja kaupungin kehittämiseksi on saatu aidosti käytyä.
Tällä kertaa enemmistön asiakkaista muodostivat ehdokkaat. Muutama ns. ylimääräinen oli joukkoon eksynyt. Omassa esittelypuheenvuorossaan valtuutettu Seija Korhonen (kesk.) teki ensimmäisen valtuustokautensa pohjanoteerauksen. Kimeästi ja kovaa hän kritisoi "kaupungin todellista johtajaa, viimeiset kahdeksan vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminutta henkilöä". Ei jäänyt epäselväksi se, kuka hänen mielestään olisi valittava seuraavaksi Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.
En oikaissut Seijaa siinä, että nykyinen kh:n pj on ollut paikallaan ainostaan tämän kauden. Enkä oikaissut häntä myöskään siinä, että kaupungissa ylin valta on valtuustolla, joka neljän vuoden välein demokraattisesti valitaan. Sen sijaan esitin omassa puheenvuorossani toiveen siitä, että keskustelutilaisuus Wetterissä pidettäisiin hyvässä hengessä, niinkuin meillä on tapana aiemmin ollut.
En yllättynyt siitä, että viestini meni hänellä yli hilseen. Yllätyin kuitenkin (ehkä vähän) siitä, kuinka kovalla kierroksella Seijakin tuntui käyvän. Totesin itselleni, että tämä tilaisuus ei ole minua varten. Kiintiöni 50 vuotta täyttäneistä kaupunginvaltuutettunaisista ylittyi eilisen osalta tasan klo 19.35.
Tällä kertaa enemmistön asiakkaista muodostivat ehdokkaat. Muutama ns. ylimääräinen oli joukkoon eksynyt. Omassa esittelypuheenvuorossaan valtuutettu Seija Korhonen (kesk.) teki ensimmäisen valtuustokautensa pohjanoteerauksen. Kimeästi ja kovaa hän kritisoi "kaupungin todellista johtajaa, viimeiset kahdeksan vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminutta henkilöä". Ei jäänyt epäselväksi se, kuka hänen mielestään olisi valittava seuraavaksi Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.
En oikaissut Seijaa siinä, että nykyinen kh:n pj on ollut paikallaan ainostaan tämän kauden. Enkä oikaissut häntä myöskään siinä, että kaupungissa ylin valta on valtuustolla, joka neljän vuoden välein demokraattisesti valitaan. Sen sijaan esitin omassa puheenvuorossani toiveen siitä, että keskustelutilaisuus Wetterissä pidettäisiin hyvässä hengessä, niinkuin meillä on tapana aiemmin ollut.
En yllättynyt siitä, että viestini meni hänellä yli hilseen. Yllätyin kuitenkin (ehkä vähän) siitä, kuinka kovalla kierroksella Seijakin tuntui käyvän. Totesin itselleni, että tämä tilaisuus ei ole minua varten. Kiintiöni 50 vuotta täyttäneistä kaupunginvaltuutettunaisista ylittyi eilisen osalta tasan klo 19.35.
lauantaina, lokakuuta 04, 2008
Eläintarhassa
Eilisen päivää olin ärtynyt Iltalehden koko aukeaman jutusta, joka käsitteli seksuaalista ahdistelua eduskunnassa. Asia oli noussut lööppiin kollega Tanja Karpelan (kesk.) lausunnosta jossakin talkshow-ohjelmassa männä viikolla. Samaa juttua on kuulemma jatkettu tämän päivän iltapäivälehdessä myös.
Yhteiskunnassamme on menossa isoja ja vakavia asioita, jotka kaipaisivat meidän kaikkien huomiota. Eduskunnassa joudumme päivittäin tekemisiin hankalien kysymysten kanssa ja se on meidän kansanedustajien työtä. Työ on haastavaa, mielenkiintoista ja ihanaa.
Olen pahoillani siitä, että kansanedustuslaitosta liataan sisältäpäin. Suurin osa meistä tekee työtä ihan vakavissaan ja tavoitteenaan saada joitakin muutoksia ihmisten arkeen. Tuomalla harkittuja lausuntoja julkisuuteen seksuaalisesta häirinnästä, päästään varmuudella etusivuille ja puhumaan jostakin vähemmän tärkeästä. Samaan hengenvetoon lausunnon antaja väittää ottaneensa häiritsijän sanoman "ihan huumorilla" ja arvostavansa kovasti tätä kyseistä mieskollegaa. Nimeä ei kuitenkaan tulla paljastamaan. Täytyyhän jännitystä jatkaa...
Olen pahoillani myös naissukupuolen puolesta. Ei voi olla oikein, että naiset käyttävät sukupuoltaan hyväkseen työyhteisössä siten, että perusteettomia vihjailuja koko talon henkilökunnasta heitellään ilmaan vailla mitään todistelua tai todellisuuspohjaa. Näinä taloudellisen ja henkisen yhteiskunnallisen kriisin aikoina on väärin, että demokraattisesta eduskuntalaitoksestamme annetaan sellainen kuva, kuin talo olisi seksuaalisesti seonneiden eläintarha.
Kollega Karpelan kaltainen nainen voisi vallan mainiosti käyttää asemaansa julkkiksena meidän kaikkien naisten (ja miesten) hyväksi siten, että antaisi haastatteluja esimerkiksi naisiin kohdistuvasta syrjinnästä työpaikoilla, naisiin kohdistuvasta väkivallasta kodeissa ja kaduilla tai naisten heikommasta asemasta palkkarintamalla. Mieluusti näkisin tuollaisen megajulkkiksen tekevän jotakin hyvää oman sukupuolensa hyväksi.
Meiltä kaikilta naisedustajilta ahdisteluasiaa tiedusteltiin sähköpostilla yhtenä päivänä. Vastasin siihen totuudenmukaisesti. Minua ei ole edelleenkään ahdisteltu enkä ole nähnyt tai kuullut, että ketään muutakaan edustajaa olisi ahdisteltu. En tietenkään ole entinen missi tai muutenkaan malli, mutta en myöskään tärkeilevä, huumorintajuton tai julkisuudenkipeä kansanedustaja. Enkä ole ehdolla eurovaaleihinkaan.
Eduskunnassa työskentelevät kansanedustajat ovat kaikki täysi-ikäisiä ja puhekykyisiä ihmisiä. Todelliseen seksuaaliseen häirintään tulee puuttua eikä sitä pidä väheksyä tai hyväksyä. Mikäli joku nainen kokee joutuneensa tällaisen kohteeksi, on hänen todettava ko miehelle, että ei hyväksy tämän juttuja ja käskeä lopettamaan. Mikäli tilanne jatkuu, myös meidän työpaikalla on selvät toimintaohjeet jatkotoimenpiteitä varten. Olen varma, että mikäli aikuiset ihmiset (vasinkin kansanedustajat keskenään) selvittävät tilanteen keskenään, tilanne korjaantuu. Jos tällaiseen toimintatapaan ei kykene, paikka on jossain muualla kuin kansanedustajana.
Yhteiskunnassamme on menossa isoja ja vakavia asioita, jotka kaipaisivat meidän kaikkien huomiota. Eduskunnassa joudumme päivittäin tekemisiin hankalien kysymysten kanssa ja se on meidän kansanedustajien työtä. Työ on haastavaa, mielenkiintoista ja ihanaa.
Olen pahoillani siitä, että kansanedustuslaitosta liataan sisältäpäin. Suurin osa meistä tekee työtä ihan vakavissaan ja tavoitteenaan saada joitakin muutoksia ihmisten arkeen. Tuomalla harkittuja lausuntoja julkisuuteen seksuaalisesta häirinnästä, päästään varmuudella etusivuille ja puhumaan jostakin vähemmän tärkeästä. Samaan hengenvetoon lausunnon antaja väittää ottaneensa häiritsijän sanoman "ihan huumorilla" ja arvostavansa kovasti tätä kyseistä mieskollegaa. Nimeä ei kuitenkaan tulla paljastamaan. Täytyyhän jännitystä jatkaa...
Olen pahoillani myös naissukupuolen puolesta. Ei voi olla oikein, että naiset käyttävät sukupuoltaan hyväkseen työyhteisössä siten, että perusteettomia vihjailuja koko talon henkilökunnasta heitellään ilmaan vailla mitään todistelua tai todellisuuspohjaa. Näinä taloudellisen ja henkisen yhteiskunnallisen kriisin aikoina on väärin, että demokraattisesta eduskuntalaitoksestamme annetaan sellainen kuva, kuin talo olisi seksuaalisesti seonneiden eläintarha.
Kollega Karpelan kaltainen nainen voisi vallan mainiosti käyttää asemaansa julkkiksena meidän kaikkien naisten (ja miesten) hyväksi siten, että antaisi haastatteluja esimerkiksi naisiin kohdistuvasta syrjinnästä työpaikoilla, naisiin kohdistuvasta väkivallasta kodeissa ja kaduilla tai naisten heikommasta asemasta palkkarintamalla. Mieluusti näkisin tuollaisen megajulkkiksen tekevän jotakin hyvää oman sukupuolensa hyväksi.
Meiltä kaikilta naisedustajilta ahdisteluasiaa tiedusteltiin sähköpostilla yhtenä päivänä. Vastasin siihen totuudenmukaisesti. Minua ei ole edelleenkään ahdisteltu enkä ole nähnyt tai kuullut, että ketään muutakaan edustajaa olisi ahdisteltu. En tietenkään ole entinen missi tai muutenkaan malli, mutta en myöskään tärkeilevä, huumorintajuton tai julkisuudenkipeä kansanedustaja. Enkä ole ehdolla eurovaaleihinkaan.
Eduskunnassa työskentelevät kansanedustajat ovat kaikki täysi-ikäisiä ja puhekykyisiä ihmisiä. Todelliseen seksuaaliseen häirintään tulee puuttua eikä sitä pidä väheksyä tai hyväksyä. Mikäli joku nainen kokee joutuneensa tällaisen kohteeksi, on hänen todettava ko miehelle, että ei hyväksy tämän juttuja ja käskeä lopettamaan. Mikäli tilanne jatkuu, myös meidän työpaikalla on selvät toimintaohjeet jatkotoimenpiteitä varten. Olen varma, että mikäli aikuiset ihmiset (vasinkin kansanedustajat keskenään) selvittävät tilanteen keskenään, tilanne korjaantuu. Jos tällaiseen toimintatapaan ei kykene, paikka on jossain muualla kuin kansanedustajana.
Toveri tulessa
Puumalan torilla oli meininkiä. Paikallisia kunnallisvaaliehdokkaita oli hyvin ehtinyt mukaan tuuliselle torille. Kahvi ja markkinarinkeli tekivät kauppansa. Palelin paikalla sovitut kaksi tuntia ja fiilis kotimatkalla oli hyvä. Ihmisistä on oikeasti mukavaa ja merkityksellistä saada vaihtaa ajatuksia kansanedustajansa kanssa. Meidän kojulla oli asiakkaita ja intoa vaalityöhön riittää.
Ajomatkalla Puumalasta Mikkeliin laitoin sekä lämmityksen että radion täysille. Ihanaa oli kurvailla (sallittua nopeutta) pitkin kaunista maisematietä takaisin kotikaupunkiin. Ainoa hankala puoli päivässä on ollut se, että puhelimeni ei toimi!!! Viestit kulkevat, mutta puhelut eivät tule perille eikä minunkaan mene minnekään.
Mikkelin torilla kemmakat jatkuivat. Eri puolueiden kojut olivat kaikki samalla kulmalla, joten muuten vähäväkisellä torilla oli siltä osin elämää. Asiakkaat saivat kiertää kojulta toiselle ja vertailla ehdokkaiden vakuutteluja. Eniten puhuimme ajankohtaisista kunnallisista asioista. Puhetta olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta täydellinen paleltuminen klo 14 maissa sai tilaisuuden loppumaan.
Moni ihminen oli huomannut päivän lehdessä ilmoitukseni siitä, että olen tavattavissa klo 12-14 Mikkelin torilla, ja tuli sitä varten paikalle. Se tuntui hyvältä. Lehdessä oli myös meidän kunnallisjärjestön mainos samasta tilaisuudesta, mutta siihen mainitaa omasta kansanedustajasta ei ole vielä minun kaudellani mahtunut. Siksi joudun aina laittamaan myös oman ilmoituksen.
Alati ystävällinen ja rakentava puoluetoveri Lehkonen oli asiasta jo aamupäivällä torilla hillunut. Minulta hän ei tätäkään asiaa ole kysynyt, mutta näin tämän palstan välityksellä voin hänelle (ja miehelleen) kertoa, että meillä kansalaisilla on tietyt perusoikeudet, yksi niistä liittyy kokoontumis- ja sananvapauteen.
Myös minä voin ilmoittaa lehdessä ihan niin paljon kuin haluan ja ihan mitä tahansa, mitä minä haluan. Niin voi tehdä myös hän, niinkuin kuulemma tämän päivän lehdessä oli vaali-ilmoituksensa julkaistessaan siis tehnytkin. Kolme viikkoa vaaleihin ja jo nyt alkaa tämä toveri käydä kuumana.
Ajomatkalla Puumalasta Mikkeliin laitoin sekä lämmityksen että radion täysille. Ihanaa oli kurvailla (sallittua nopeutta) pitkin kaunista maisematietä takaisin kotikaupunkiin. Ainoa hankala puoli päivässä on ollut se, että puhelimeni ei toimi!!! Viestit kulkevat, mutta puhelut eivät tule perille eikä minunkaan mene minnekään.
Mikkelin torilla kemmakat jatkuivat. Eri puolueiden kojut olivat kaikki samalla kulmalla, joten muuten vähäväkisellä torilla oli siltä osin elämää. Asiakkaat saivat kiertää kojulta toiselle ja vertailla ehdokkaiden vakuutteluja. Eniten puhuimme ajankohtaisista kunnallisista asioista. Puhetta olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta täydellinen paleltuminen klo 14 maissa sai tilaisuuden loppumaan.
Moni ihminen oli huomannut päivän lehdessä ilmoitukseni siitä, että olen tavattavissa klo 12-14 Mikkelin torilla, ja tuli sitä varten paikalle. Se tuntui hyvältä. Lehdessä oli myös meidän kunnallisjärjestön mainos samasta tilaisuudesta, mutta siihen mainitaa omasta kansanedustajasta ei ole vielä minun kaudellani mahtunut. Siksi joudun aina laittamaan myös oman ilmoituksen.
Alati ystävällinen ja rakentava puoluetoveri Lehkonen oli asiasta jo aamupäivällä torilla hillunut. Minulta hän ei tätäkään asiaa ole kysynyt, mutta näin tämän palstan välityksellä voin hänelle (ja miehelleen) kertoa, että meillä kansalaisilla on tietyt perusoikeudet, yksi niistä liittyy kokoontumis- ja sananvapauteen.
Myös minä voin ilmoittaa lehdessä ihan niin paljon kuin haluan ja ihan mitä tahansa, mitä minä haluan. Niin voi tehdä myös hän, niinkuin kuulemma tämän päivän lehdessä oli vaali-ilmoituksensa julkaistessaan siis tehnytkin. Kolme viikkoa vaaleihin ja jo nyt alkaa tämä toveri käydä kuumana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)