lauantaina, joulukuuta 27, 2008

Varapuheenjohtajia

Kaupunkien uusien valtuustojen ja hallitusten luottamushenkilöpaikat alkavat olla jaettuina. Lehdissä raportoidaan kiitettävästi niistä kuvioista, joita näihin palapeleihin liittyy. Paikkajaot ovat neuvottelujen tuloksia ja huomioon tulee ottaa niin puoleiden väliset suhteet, tasa-arvo kuin henkilökohtaisetkin äänimäärät.

Uutispäivä Demarissa hehkutettiin eräänä päivänä sitä, kuinka "Maria Guzenina- Richardson noussee Espoon valtuuston varapuheenjohtajaksi". Hyvä juttu. Samoin voisi hehkuttaa monesta muustakin meidän eduskuntaryhmän ensimmäisen kauden naisedustajasta. Puolueemme eniten ääniä saaneina omissa kunnissamme olemme samassa tilanteessa; olemme voineet "valita" sen paikan, joka meitä luottamushenkilöjohdossa kiinnostaa ja jota pidämme äänestäjien kannalta merkittävimpänä.

Neuvottelut niin Rovaniemellä, Salossa, Porissa kuin Mikkelissäkin ovat vielä kesken, mutta osa meistä "noussee" valtuustojemme varapuheenjohtajiksi Maria G:n tavoin, joku peräti varsinaiseksi puheenjohtajaksi. Demarin lukijoita on (onneksi) vielä muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, joten ihan vaan lehden toimittajille vinkiksi, että elämääkin on vielä (kepulaisista huolimatta) pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Alho ja Kafka

Harhauduin eilen lukemaan demarivaikuttaja Arja Alhon kirjaa "Kafka kävi meillä". Kirja oli kirjoitettu vuonna 1997 lyhyen ajanjakson aikana. Siinä hän päiväkirjanomaisesti tilittää vaiheita, joita joutui kokemaan kolmen vuoden aikana ja joiden johdosta joutui sitten eroamaan ministerin tehtävistä.

Sinänsä tekstissä ei ollut mitään uutta. Olin lukenut kirjan jo silloin kymmenen vuotta sitten ihan tuoreeltaan. Nyt mielenkiintoni oli kuitenkin toisenlainen, olivathan tapahtumapaikat ja ihmiset nyt eri tavalla tuttuja. Ahdistuin tekstistä.

Ymmärrän toki, että kirjan kirjoittaminen on ollut eräänlainen tapa selviytyä hankalista vaiheista. Oman näkemyksen esiintuominen muutoin on voinut olla vaikeaa. Itse kirjoittamalla voi ainakin varmistaa sen, että juuri oma näkökulma tulee haluamallaan tavalla kerrottua.

Mitenkään yllättynyt en myöskään ollut niistä huomioista, joita Alho toveriporukoista teki. Kuvaus Helsingin sos.dem piirin piirikokouksesta on valitettavan tuttua jokaiselle meistä pitkäaikaisista puolueen jäsenistä. Eduskuntaryhmän jäseniä Alho kuvaa hyvin osuvasti. Onnekseni en kaikkein inhottavimmilta kuulostavia henkilöitä ole päässyt tuntemaankaan.

Kommentit Tarja Filatovilta ja Liisa Jaakonsaarelta osoittivat sen, että omakin ihmistuntemukseni on osunut kohdalleen. Monta kertaa sitä muodostaa käsityksensä joistakin ihmisistä hyvin subjektiivisesti ja on mukavaa, että käsitys saa vahvistusta muualtakin. Vaikeina hetkinä ihmisten suuruus (tai pienuus) näytetään.

torstaina, joulukuuta 25, 2008

Joulu jatkuu

Uutisissa kerrottiin, että Joulu on sujunut tänä vuonna rauhallisesti. Hyvä niin, mutta on ikävää se, että asia ylittää uutiskynnyksen. Ilman muuta juuri jouluna tulisi kaikkien olla hyvällä ja rauhallisella mielellä ja ajatella toisista pelkkää hyvää.

Totuus on kuitenkin liian usein toisenlainen. Perheväkivaltatilanteita tilastoidaan vuoden aikana juuri joulunpyhinä eniten. Niin sanottu pakollinen perhekeskeisyys ja sukulaisten tapaaminen yhdessä liiallisen viinanjuonnin kanssa aiheuttavat ikäviä tilanteita ja murhenäytelmiä. Joulu on ennenkaikkea lasten juhla ja silloin aikuisten tulisi hillitä itsensä.

Vaikeita tilanteita varten on kuitenkin rakennettu hyvä järjestelmä. Puhelimet päivystävät ja turvakotien ovet ovat avoinna. Näihin koteihin voivat aikuiset lapsineen paeta väkivaltaista läheistään. Se, että tätä perheväkivaltaa ei hyväksytä tai että sitä syystäkin paheksutaan, ei poista sen olemassaoloa. Tiedostaminen ja asian julkiseksi tekeminen madaltavat monen avuntarvitsijan kynnystä lähteä hakemaan turvaa. Etenkään omassa kodissaan ei kenenkään pidä alistua pelkäämään.

Meidän joulumme on sujunut hyvin. Olemme nautiskelleet kotona kynttilöistä ja herkuista sekä joulupukin paketeista. Ihana pakkassää ja luminen maisema ovat houkutelleet ulos ja siten pitäneet myös posket punaisina. Kirjoja olen nyt lukenut jo kolme ja vielä yksi on varattuna ensi yöksi. Huominen päivä vietetään vielä "virallista" joulua.

tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Istuntotauko

Tämän päivän Länsi-Savossa oli iso juttu siitä, kuinka eduskuntatyön rytmitys kaipaa muutosta. Meiltä edustajilta asiaa kysyttiin eilen ja omiakin kommenttejani juttuun oli mahdutettu. Kysymys on ihan aiheellinen.

Mielestäni ei ole järkeä pitää näin pitkiä pausseja lainsäädäntötyössä. Tietty määrä valmistelua ja hallituksen esityksiä kuitenkin koko vuoden ajalle mahtuu, joten olisi suotavaa että myös käsittelyvaiheet jakautuisivat tasaisemmin ympäri vuoden.

Tällä hetkellä hommat kasaantuvat viikkoihin ennen juhannusta ja viikkoihin ennen joulua. Talousarviorumba luo oman sumansa aina syksyyn. Näiden ruuhkahuippujen lisäksi eletään tavanomaisessa rivakassa valmisteluvauhdissa kaikki muut viikot. Mikäli istuntotauot olisivat kesällä ja talvella vähän lyhyempiä, näiltä ruuhkahuipuilta kenties vältyttäisiin.

Meille maalaiskansanedustajille on tärkeää, että saamme aikaa myös maakunnassa kiertämiseen. Istuntotauolla tähän on hyvin aikaa. Oma tämänvuotinen taukoni on jo varsin tehokkaasti täyttynyt. Tämän joulunajan lisäksi pidän yhden kokonaisen viikon lomaa ja sen vietän reissussa ulkomailla. Heti 4.1. alkaa työt ja olenkin saanut sovittua monenlaista tapaamista ja palaveria seuraavien viikkojen ajalle.

Oikealla tiellä

Mikkelin kaupungin talous näyttää kohentuvan. Vaikeat päätökset, joita olemme kuluneena vuotena joutuneet tekemään, ovat olleet oikeita. Eilisessä kaupunginhallituksessa saimme uunituoreita lukemia ja hyvältä näyttää.

Syytä mihinkään ylenpalttiseen riemuun ei tietenkään ole. Tiukkaa taloutta on pakko noudattaa jatkossakin. Yleinen talouskehitys tuskin tulee aiheuttamaan mitään hyvää mikkeliläisillekään.

Kauppa-asioita eilen hoidellessani näytti kyllä siltä, että taantuma ei vielä näitä leveyksiä ole kohdannut. Joka paikka pursusi ihmisiä ja ostoskärryt olivat kukkuroillaan jouluruokia. Omalta osaltani kaikki jouluvalmistelut on nyt tehty ja voimme Onnin kanssa rauhoittua odottelemaan aattoa.

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008

"Kello löi jo viisi"

Mikkelin kaupungin koululaisilla päättyi syyslukukausi eilen. Urpolan koulun joulujuhlaa vietettiin aamutuimaan Tuomiokirkossa. Vanhemmat olivat juhlaan tervetulleita ja täynnä ihmisiä kirkonpenkit olivatkin.

Kieltämättä vanhan joululaulun sanat tulivat mieleen, kun eilen aamulla (väsyneenä) heräsin ja läksimme ennen kahdeksaa tarpomaan lumisateessa kirkkoon. Lapset olivat innoissaan ja esittelivät todistuksiaan. Onnikin sai ensimmäisen numerollisen todistuksensa ja oli asiaa etukäteen jännittänyt kaikenlaisten syksyisten vaiheiden jälkeen.

Äitinä ja tätinä olin kolmesta pienestä pojasta (Onni, Eino, Elias) ylpeä. Kaikkien todistukset olivat tosi hyvät ja mikä tärkeintä, pojat osasivat käyttäytyä kirkossa mallikkaasti. Olen näet allerginen sille nykyiselle kulttuurille, että mitä erilaisemmat päähineet päässä lojutaan sisätiloissa ja osa mieslajin edustajista jopa ruokailee myssyt tai lippikset päässä. Meidän pienet pojat ymmärsivät tempaista pipot pois ilman eri kehotusta ja olivat muutenkin ihan hyvin.

Toverituomioistuimeen...?

Perjantaina urakoimme töissä vielä viimeisten pääluokkien äänestykset. Koko operaatio on aika turhaa, sillä etukäteen on tiedossa, että mikään ei tule menemään läpi. Pari isoa periaatteellista kysymystä kuitenkin aiheutti pohdintaa.

Kd:lta oli esitys siitä, että lapsilisät tulisi sitoa indeksiin. Näin tulisikin tehdä ja varsinkin sen jälkeen, kun hallitus sitoi myös päivähoitomuaksut indeksiin. Kokoomus oli ennen eduskuntavaaleja äänessä samansuuntaisesti, mutta nyt kun olisi ollut asia mahdollista järjestää, se ei niin halunnutkaan tehdä.

Meillä asiasta on jopa olemassa viime kesän puoluekokouspäätös, joten äänestyskäyttäytymisemme oli pohjustettu ja helppo. Toisin oli toisessa indeksikohdassa. Vassareilta oli esitys, että hallitus SELVITTÄÄ eläkeindekseissä paluun entiseen 50-50 -malliin. Kaikki asianomaiset tietävät, mistä on kyse, mutta mikään helppo asia se ei ole.

Eläkeläisjärjestöt ovat vuosia vaatineet paluuta entiseen tai ainakin selvittämistä ja tarkistamista. Erilaisia laskelmia asiasta on tehty ja sen kalleuden perusteella demareilla ei ole ollut suurta intoa entiseen palata. Meidän oma eläkepakettimme valmistunee tammikuussa ja sen jälkeen olemme viisaampia vaihtoehtojen suhteen.

Äänestyksessä poikkesin kuitenkin (ensimmäistä kertaa) ryhmän suosituksesta ja olin mukana siinä esityksessä, että asia pitää selvittää. Päivän kuluessa tiedustelin johdolta, että mikäli äänestän "väärin", niin joudunko toverituomioistuimeen?? SDP on todella uudistunut, sillä raikuvan naurun kera sain kuulla, että et tietenkään!!!

Ymmärrän toki sen kalleuden, minkä paluu entiseen indeksiin eläkkeiden osalta aiheuttaisi, mutta siitä huolimatta haluan olla osaltani tukemassa niitä satoja tuhansia eläkeläisiä, jotka järjestöjensä kautta haluavat asialle muutosta. Selvittäminen ei paljoa maksa.