sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

Pallo on pyöreä

Tälle viikonlopulle osui oikein urheilujuhlat. Eilen olin elämäni ensimmäisessä lentopallo-ottelussa. Maakunnallinen SaimaaVolley pelasi jotakin keskisuomalaista joukkuetta vastaan Mikkelin Rantakeitaassa. Olimme Onnin kanssa kutsuttuina paikalla, sillä entinen kollegani Lyseolta, Mikko Korhonen on oikea lentopalloaktivisti ja oli järjestänyt minut mieluisaan kukitustehtävään.

Peli oli todella mielenkiintoinen, kun ensimmäisten heittojen/lyöntien jälkeen rupesin siitä jotakin ymmärtämään. Mukavaa oli nähdä sali täynnä väkeä, huonomminkin voisi lauantai-iltansa viettää. Maakunnan kannalta on tietenkin upeaa, että eri kaupungit ovat yhdistäneet voimiansa ja kokeilevat nyt kantavuuttaan yhdessä.

Tänään olen istunut samaisen Lyseon liikuntasalissa katsomassa koripalloa. Onni pelaa nyt jo ties monettako vuotta Mikkelin Namikassa ja on innostunut lajista. Meidän poikien joukkue hävisi aamun ensimmäisen pelin roimasti, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ei edes katsomossa olleita isejä.

Näet liian monta kertaa niin jalkapallo- kuin jääkiekkopelien katsomoissa pienten pelaajien isät pitävät suurta meteliä ja huutoa. Osansa saavat usein niin valmentajat, tuomarit kuin pelaajatkin. Mielestäni tärkeintä on harrastaminen ja pelaaminen ja se, että kaikilla on hauskaa. Ainakin tämän päiväisen perusteella Namikassa on ymmärretty "Kaikki pelaa" -slogan hyvin, sillä jokainen poika pääsi kentälle ja sai urheiltua itselleen punaiset posket. Pelejä seuratessani sain samalla ratkaistua ensi viikon Vapaus-lehdenkin kolumniaiheen.

Mukava urheilutapahtuma jatkuu vielä. Pelaajien äidit ovat huolehtineet kanttiinista ja kauppa onkin tuntunut käyvän hyvin. Oma osuuteni rajoittui kahvinkeittoon, mutta siinä olinkin tosi vahva ja tehokas:) Viimeinen peli alkaa klo 15 ja sen jälkeen ehdin vielä hyvin paiskasta pojan saunaan ja lähden itse Juvan työväenyhdistyksen syyskokoukseen.

Ikivireät eläjät

Olin eilen illalla Lomakoti Mäntyniemen pikkujouluissa täällä Mikkelissä. Pitkälti toistasataa juhlijaa oli kokoontunut Mäntyniemeen ja ohjelma oli runsasta. Vierasjoukko sai kuulla illan aluksi myös painavaa sanaa, sillä puolueemme varapuheenjohtaja Pia Viitanen päätti Mikkeli-kiertueensa juhlaan. Tällä kertaa arpajaisonni oli minulle tavanomainen eli mitätön. Edellisen arpajaisvoitto-kinkun lahjoitin Työttömien toimintajärjestölle.

Osallistujajoukko oli etupäässä eläkeläisiä ja heistä huomasin jälleen kerran sen, kuinka tärkeää on päästä osallistumaan erilaisiin tapahtumiin tuttujen ja puolituttujen kanssa. Työelämän ohittaneina heillä on paitsi aikaa, niin myös virtaa ja erilaiset sosiaaliset kuviot ovat entistä tärkeämpiä. Yksinäisyys on liian monen IKIVIREÄN riesana.

Männä viikolla sain meidän oman työväenyhdistyksen porukoilta tehtävän keksiä synonyymi sanalle vanhus tai ikäihminen. Moni juuri eläkkeelle jäänyt tai muutoin täysin terve 70-kymppinen kokee em. sanat kielteisinä eikä halua nimellisesti kuulua moisiin porukoihin. Yhtenä yönä mietiskelin tätäkin asiaa ja keksin muutaman vaihtoehdon. Ikivireä oli yksi niistä. Testailen niitä nyt siellä täällä, myös täällä blogissani. Kommentteja otetaan vastaan.

Piirikokous

Eilen pidettiin Etelä-Savon demaripiirin syyskokousta Hirvensalmella. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta ilmapiiri kokouksessa oli poikkeuksellisen myönteinen ja rakentava. Muistan vuosikymmenten ajalta, että näin ei todellakaan ole aikaisemmin ollut.

Henkilövalinnat ovat aina olleet erityisen hankalia. Kolmen kaupungin (Mikkeli, Pieksämäki, Savonlinna) ristiinveto on näkynyt joka asiassa ja välillä epäluulo toisia kohtaan on vaikuttanut jopa harhaiselta. Maaseutukunnat ovat taiteilleet kaupunkien välimaastossa ja useimmin jääneet jaköjäännöksille.

Tällä kertaa valinnat tehtiin tasapuolisesti ja ilman äänestyksiä. Ainoastaan yhteistyöllä voi maantieteellisesti laaja ja taloudellisesti tasaisen heikko maakuntamme menestyä tulevaisuudessa. Omaa mieltäni tietenkin lämmitti muutamat kiitokset siitä, kuinka hyvin ainoana kansanedustajana olen paitsi kiertänyt maakuntaa niin myös tehnyt eduskunnassa töitä jokaisen nurkan eteen. Näillä kiitoksilla jaksaa taas kummasti:)

Sofin valinta

Monta päivää on kummasteltu, paheksuttu, ymmärretty suomalaisen kirjailijan Sofi Oksasen lausuntoja suomalaisista Tanskan tv:ssä. En ole ohjelmaa nähnyt, joten kommentoin ainoastaan lehtitietojen varassa. Sofi teki tietoisen valinnan kuvaillessaan maanmiehiään roisilla tavalla. Miedommin ja nätimmin sanottuna asia ei olisi uutiskynnystä ylittänyt.

Tietenkin Sofi Oksanen on oikeassa kuvaillessaan suomalaisia miehiä väkivaltaisiksi, itsetuhoisiksi ja juopoiksi. Tämän todistavat paitsi kaikki omat tilastomme niin myös kansainväliset vertailut. Ikävä kyllä tämän tietävät liian monet lapset ja heidän äitinsä.

Loistavana ja palkittuna kirjailijana, Sofi on asemassa, jossa hänen sanomisillaan on merkitystä. Toivonkin, että keskustelu teemasta jatkuu syvällisemmällä tasolla, sillä liian moni perhe kärsii tulevanakin jouluna suomalaisen mielen synkkyydestä ja sen lieveilmiöistä. On tärkeää, että asiasta puhutaan. Ainoastaan siten, sille voidaan tehdä jotakin.

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Valitusautomaatteja?

Sain eilen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana vastailla Etelä-Savon maakuntaradion kysymyksiin valituksista kunnallisessa päätöksenteossa. Kommentit tulevat ulos tänään sekä radiossa että alueellisessa tv-lähetyksessä. Asiahan on meillä kaupungissa ollut ikävänkin ajankohtainen jo muutaman casen verran.

Sanoin toimittajalle, että en pidä siitä kulttuurista, joka Mikkelin päätöksentekojärjestelmään on nyt rantautunut laajemminkin. Valtuustossa tehdään päätökset ja joskus niistä äänestetään. Meistä jokainen on joutunut vuorollaan jäämään vähemmistöön ja nielemään tappionsa. Demokratia vaan toimii niin. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että äänestyksissä hävinneet valtuutetut ovat alkaneet prosessoida kaupunkia vastaan.

Sinänsä valittaminen on kansalaisen ja kuntalaisen perusoikeus eikä siitä pidä tinkiä. Valitusreitti on olemassa ja eri asteilla selvitetään päätöksenteon lailisuus tai muu epäilyksen kohteena ollut asia. Viimeisen asteen päätökseen on syytä tyytyä. Valtuutettujen tulee vaikuttaa asioiden valmisteluun ja mikäli jäävät asiansa kanssa vähemmistöön siitä äänestettäessä, ei voi olla niin, että työläs ja pitkä valitusprosessi on aina automaattinen seuraus. Tämänkaltainen pelko on nyt näkyvissä. Toivottavasti pelko on aiheeton.

Mikaelin juhlat

Mikkelin kaupungissa on jo joitakin vuosia harrastettu sitä, että kaikki kaupungin neljäsluokkalaiset kutsutaan konserttitalo Mikaeliin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Juhlista on puhuttu meilläkin Onnin serkkupoikien kanssa jo aikaisempina vuosina ja nyt iloinen poika toi oman juhlakutsun kotiin.

Ohjelma on rakennettu oikein arvokkaaksi, mutta kuitenkin lapsille sopivaksi. Tarjoilu pitää kuulemma sisällään nakkeja ja lihapullia. Juhlat päättyvät diskoon, mitä Onni vähän omalta osaltaan epäili. Sen verran seuramies hän kuitenkin on, että arvelen hänen hyvinkin viihtyvän lattialla.

Eniten Onni tuntui odottavan näkevänsä kaupunginjohtajan "bling-bling-korut". Kyse lie virkamiehen juhla-asuun kuuluvista käädyistä, joista on monelta pojalta jo kuultu aikaisemmin. Oma syynsä juhlasta riemuitsemiseen oli kylläkin sillä, että "ei tarvitse olla koulussa".

Ideana juhla on hyvä, sitä kautta saadaan lapsille paitsi opetettua vähän käytöstapoja isossa juhlassa, niin myös korostettua itsenäisyyspäivän arvokasta luonnetta. Konserttitalo Mikaeli on parhaimmillaan kaikkien kaupunkilaisten käytössä, tässä koulutoimen kädenojennus kymppivuotiaille.

Kangasniemellä

Olin sunnuntaina Kangasniemen työväenyhdistyksen syyskokouksessa. Talolla on aina mukava tunnelma ja keskustelu vilkasta. Omalle osuudelleni oli varattu aikaa tunti ja totesimmekin yhteen ääneen, että seuraavan kerran varaamme aikaa puoli päivää, että saamme rauhassa puhuttua kaikista asioista:)

Kävimme keskustelua niin eduskunnan toiminnasta yleensäkin kuin kyselytunnin mekaniikasta. Ihmiset tuntuvat katsovan tuntia ahkerasti ja aika paljon meidän ryhmä saa palautetta siitä, että aina yhdet ja samat ihmiset ovat ensimmäisten kahden kysymyksen tekijöinä.

Selitin jälleen oman ryhmämme toimintaa ja kulttuuria kyselytunnin osalta. Omalle porukalle voi asioista puhua avoimesti ja sainkin monta hyvää vihjettä eteenpäin vietäväksi koskien niin kyselytunteja, kuin puolueen linjauksia kuin puheenjohtajistoa. Juuri tätä jäsenistön kuulemista ja kuuntelemista on meillä peräänkuulutettu jo pitkään.