Olen onnistunut hävittämään ylioppilaslakkini. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen pitänyt sitä vappuna ylpeänä päässä. En ylpeile suinkaan keskinkertaisesta opintomenestyksestäni tai siitä, että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin niitä, joilla lakkia ei ole.
Olen ollut ylpeä siitä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joka on mahdollistanut jo usean vuosikymmenen ajan kaikille halukkaille, varallisuudesta riippumatta käydä koulua ja kirjoittaa ylioppilaaksi. Tämä kehitys ei ole ollut sattumaa ja sitä ei olisi tapahtunut ellei meitä sosialidemokraatteja olisi ollut asioita hoitamassa.
Näinä päivinä elämme kauhunsekaisia aikoja myös koulutuspolitiikan saralla. Jatkuvasti nousee jostakin pintaan ajatus siitä, että yliopisto-ja korkeakouluopinnot laitetaan maksulliseksi. Yhtä uutterasti väitetään, että näin ei oltaisi tekemässä. Ei savua ilman tulta ja toisekseen, lukukausimaksut ovat täysin linjassa nykyhallituksen kovien arvojen ja muunkin maksupolitiikan kanssa. Avaamalla maksullisuuden yliopistoihin, saamme varustautua maksujen ulottamiseen myös muille kouluasteille. Meitä demareita tarvitaan edelleen!
Nyt näyttää siltä, että joudun olemaan huomenna ilman ylioppilaslakkia. Olen sosialidemokraattien vappujuhlassa juhlapuhujana Mikkelin Kirkkopuistossa klo 10 ja Kangasniemen työväentalolla klo 13. Otavassa käyn järjestöjen yhteisessä vapputapahtumassa klo 14.30. Tervetuloa kuulolle ! Aamulla käyn viemässä ruusun isäni haudalle; olen huomannut, että edesmenneen kaipuu on kovimmillaan juuri näin Vappuna työväenlaulujen ja yhteisten muistojen aktivoimana.
perjantaina, huhtikuuta 30, 2010
Ylikeitettyä spaghettia
Eilinen äänestys eduskunnassa meni niinkuin ennalta sen tiedettiinkin menevän. Hallituspuolueiden ihmiset antoivat omalle hallitukselleen ns. synninpäästön Reumasairaalan holtittomasta alasajosta ja ihmisten heitteillejätöstä. Suorastaan fantastista toimintaa.
Merkillepantavaa oli kuitenkin suosikki-inhokkieni vihreitten johdonmukainen toiminta. Jälleen kerran osa porukasta ehti poistua salista juoksujalkaa ennen kohtalokkaan napin painamista. Se siitä hallitusvastuusta. Toimintatapana tuo ei ole mitenkään uutta ja tietenkin inhottavaa seurattavaa kerta kerran jälkeen. Ihmettelen, milloin joku hallituspuolueen ihminen asiaan puuttuu.
Vihreitten kansanedustajien selkäranka on kuin ylikeitetty spaghetti ja kaikki me italialaisen ruuan ystävät tiedämme, kuinka kamalaa se siis on. Olemalla yksilöitä ja omilla aivoillaan ajattelevia (näinhän he itseään markkinoivat), he pyrkivät antamaan itsestään epäpoliittisen kuvan ja sellaisen, jossa he seuraavat ikäviä päätöksiä paheksuvasti mutisten sivusta.
Tosiasia kuitenkin on, että Vihreät ovat yksi tämän maan hallituspuolueista ja aivan yhtä vastuullisia niin pieleen menneestä yliopistouudistuksesta, lisäydinvoimasta kuin nyt reumasairaitten heitteille jättämisestä. Osa porukasta noudattaa valittua linjaa ja äänestää oman hallituksensa puolesta, vaikka tietääkin sen olevan pahasta. Ei ole oikein, että muutamat lusmut leimaavat koko eduskuntaryhmän.
Merkillepantavaa oli kuitenkin suosikki-inhokkieni vihreitten johdonmukainen toiminta. Jälleen kerran osa porukasta ehti poistua salista juoksujalkaa ennen kohtalokkaan napin painamista. Se siitä hallitusvastuusta. Toimintatapana tuo ei ole mitenkään uutta ja tietenkin inhottavaa seurattavaa kerta kerran jälkeen. Ihmettelen, milloin joku hallituspuolueen ihminen asiaan puuttuu.
Vihreitten kansanedustajien selkäranka on kuin ylikeitetty spaghetti ja kaikki me italialaisen ruuan ystävät tiedämme, kuinka kamalaa se siis on. Olemalla yksilöitä ja omilla aivoillaan ajattelevia (näinhän he itseään markkinoivat), he pyrkivät antamaan itsestään epäpoliittisen kuvan ja sellaisen, jossa he seuraavat ikäviä päätöksiä paheksuvasti mutisten sivusta.
Tosiasia kuitenkin on, että Vihreät ovat yksi tämän maan hallituspuolueista ja aivan yhtä vastuullisia niin pieleen menneestä yliopistouudistuksesta, lisäydinvoimasta kuin nyt reumasairaitten heitteille jättämisestä. Osa porukasta noudattaa valittua linjaa ja äänestää oman hallituksensa puolesta, vaikka tietääkin sen olevan pahasta. Ei ole oikein, että muutamat lusmut leimaavat koko eduskuntaryhmän.
torstaina, huhtikuuta 29, 2010
Puolesta ja puolesta
Kävimme eilen eduskunnassa pitkän keskustelun meidän oppositioryhmien tekemästä välikysymyksestä. Kysymyksen aiheena oli siis Heinolan Reumasairaalan holtiton alasajo ja potilaiden jääminen heitteille.
Keskustelut etenivät ennalta odotetun lailla. Hallituspuolueiden edustajien puheenvuorot olivat jolloinkin jopa irvokkaita; he kilvan kehuivat Heinolassa tehtyä ainutlaatuista vuosikymmenten aikaista työtä ja ymmärsivät remapotilaiden hätää ja huolta. Lopputulos kuitenkin oli, että syypää tähän vapaaseen pudotukseen on jossain muualla kuin hallituksessa tai Kelassakaan.
Saivartelu siitä, onko säätiöpohjainen laitos YKSITYINEN vai ei ja onko valtion tehtävänä auttaa taloudellisesti tällaista laitosta, oli mielestäni hätää kärsivien ihmisten pilkkaamista. Tapahtunut on annettu tapahtua, nyt on jonkun kannettava seuraukset, enkä tarkoita niitä kymmeniä tuhansia remapotilaita, jotka tässä ovat välittömiä kärsijöitä.
Myös omassa puheenvuorossani vetosin ministeri Risikkoon, että hän peruuttaisi tässä asiassa ja tekisi voitavansa kansallisen reuman osaamiskeskuksen perustamiseksi Heinolaan nyt suunnitteilla olevien kolmen yliopistollisiin sairaaloihin pystytettävän keskittymän sijaan. Toivottavsti järki voittaa ja pian. Sairaat ihmiset eivät voi odottaa.
Asiasta äänestetään tänään. Jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus ottaa kantaa joko reumasairaiden puolesta tai heidän heitteillejättämisen hyväksymisen puolesta.
Keskustelut etenivät ennalta odotetun lailla. Hallituspuolueiden edustajien puheenvuorot olivat jolloinkin jopa irvokkaita; he kilvan kehuivat Heinolassa tehtyä ainutlaatuista vuosikymmenten aikaista työtä ja ymmärsivät remapotilaiden hätää ja huolta. Lopputulos kuitenkin oli, että syypää tähän vapaaseen pudotukseen on jossain muualla kuin hallituksessa tai Kelassakaan.
Saivartelu siitä, onko säätiöpohjainen laitos YKSITYINEN vai ei ja onko valtion tehtävänä auttaa taloudellisesti tällaista laitosta, oli mielestäni hätää kärsivien ihmisten pilkkaamista. Tapahtunut on annettu tapahtua, nyt on jonkun kannettava seuraukset, enkä tarkoita niitä kymmeniä tuhansia remapotilaita, jotka tässä ovat välittömiä kärsijöitä.
Myös omassa puheenvuorossani vetosin ministeri Risikkoon, että hän peruuttaisi tässä asiassa ja tekisi voitavansa kansallisen reuman osaamiskeskuksen perustamiseksi Heinolaan nyt suunnitteilla olevien kolmen yliopistollisiin sairaaloihin pystytettävän keskittymän sijaan. Toivottavsti järki voittaa ja pian. Sairaat ihmiset eivät voi odottaa.
Asiasta äänestetään tänään. Jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus ottaa kantaa joko reumasairaiden puolesta tai heidän heitteillejättämisen hyväksymisen puolesta.
tiistaina, huhtikuuta 27, 2010
Myrsky vesilasissa
Viikonlopun uutisointi oli erikoisen kummallista. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoman haastattelua HBL:ssä siteerattiin jokaisessa tiedotusvälineessä ja kaikki itsensä vakavasti ottavat poliitikot äityivät sitä kommentoimaan.
Itse en ole vieläkään kyseistä haastattelua lukenut, joten sitä en voi kommentoida. Yleisellä tasolla tietenkin tiedän, mikä meidän puolueemme ja ryhmämme ns. maahanmuuttopoliittinen linjamme on.
Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi. Se pitää sisällään monta muutoskohtaa ja yhtenä ns. saatavuusharkinnan uudistaminen. Asia liittyy EU:n ulkomaisen työvoiman hankkimiseen Suomeen siten, että kun työlupa tällä hetkellä myönnetään yhdeksi vuodeksi kerrallaan, niin hallitus esittää että jatkossa sen saisi viideksi vuodeksi saman tien.
Tätä asiaa Heinäluoma on kaikesta päätellen kommentoinut, eikä mielestäni ole väärässä sen suhteen, että ajankohta tälle uudistukselle on nyt väärä. Meillä on edelleen kasvava työttömien joukko ja maahanmuuttotaustaisilla ihmisillä työttömyysprosentit ovat vielä suuremmat kuin kantaväestöllä. Ei ole järkevää tässä tilanteessa "houkutella" maahanmuuttajia työn perässä Suomeen, kun töitä ei kerran ole.
Toisena ongelmana lain uudistamisessa saatavuusharkinnan osalta me demarit olemme nähneet sen, että alati vähennetyt valvontaresurssit esim. työsuojelupiireissä eivät mahdollista uusien ulkomaalaistaustaisten työntekijäporukoiden asiallista sijoittumista meidän työmarkkinoillemme.
Kaikille työntekijöille tulee turvata samat oikeudet niin palkkojen kuin työolojenkin suhteen. Toisenlaisesta menettelystä on Suomessakin nähty ikäviä esimerkkejä ja ilman riittävää opastusta ja valvontaa homma ei vaan toimi. Tätä emme halua. En tiedä, onko joillakin porvaripiireillä toisenlaisia haluja, ja voiko tavoitteena olla päästä polkemaan työntekijöidensä palkkoja ja muita työvoimakustannuksia, mutta jotain outoa tässä nyt on.
Sosialidemokraattien leimaaminen maahanmuuttokielteiseksi liikkeeksi tämän yksittäisen asian käsittelyn osalta, kertoo paitsi siitä että hallituspuolueiden ihmiset eivät ymmärrä suomalaisia työmarkkinoita eivätkä vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa, mutta eivät myöskään ole perillä oman hallituksensa muutosesityksistä tämän yhden lain osalta.
Itse en ole vieläkään kyseistä haastattelua lukenut, joten sitä en voi kommentoida. Yleisellä tasolla tietenkin tiedän, mikä meidän puolueemme ja ryhmämme ns. maahanmuuttopoliittinen linjamme on.
Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi. Se pitää sisällään monta muutoskohtaa ja yhtenä ns. saatavuusharkinnan uudistaminen. Asia liittyy EU:n ulkomaisen työvoiman hankkimiseen Suomeen siten, että kun työlupa tällä hetkellä myönnetään yhdeksi vuodeksi kerrallaan, niin hallitus esittää että jatkossa sen saisi viideksi vuodeksi saman tien.
Tätä asiaa Heinäluoma on kaikesta päätellen kommentoinut, eikä mielestäni ole väärässä sen suhteen, että ajankohta tälle uudistukselle on nyt väärä. Meillä on edelleen kasvava työttömien joukko ja maahanmuuttotaustaisilla ihmisillä työttömyysprosentit ovat vielä suuremmat kuin kantaväestöllä. Ei ole järkevää tässä tilanteessa "houkutella" maahanmuuttajia työn perässä Suomeen, kun töitä ei kerran ole.
Toisena ongelmana lain uudistamisessa saatavuusharkinnan osalta me demarit olemme nähneet sen, että alati vähennetyt valvontaresurssit esim. työsuojelupiireissä eivät mahdollista uusien ulkomaalaistaustaisten työntekijäporukoiden asiallista sijoittumista meidän työmarkkinoillemme.
Kaikille työntekijöille tulee turvata samat oikeudet niin palkkojen kuin työolojenkin suhteen. Toisenlaisesta menettelystä on Suomessakin nähty ikäviä esimerkkejä ja ilman riittävää opastusta ja valvontaa homma ei vaan toimi. Tätä emme halua. En tiedä, onko joillakin porvaripiireillä toisenlaisia haluja, ja voiko tavoitteena olla päästä polkemaan työntekijöidensä palkkoja ja muita työvoimakustannuksia, mutta jotain outoa tässä nyt on.
Sosialidemokraattien leimaaminen maahanmuuttokielteiseksi liikkeeksi tämän yksittäisen asian käsittelyn osalta, kertoo paitsi siitä että hallituspuolueiden ihmiset eivät ymmärrä suomalaisia työmarkkinoita eivätkä vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa, mutta eivät myöskään ole perillä oman hallituksensa muutosesityksistä tämän yhden lain osalta.
Onnistunut päivä
Tapasimme eilen kollega Kantolan kanssa kolmessa eri tilaisuudessa paljon eteläsavolaisia ihmisiä. Keskustelutilaisuudet olivat Mikkelissä, Pieksämäellä ja Joroisissa ja jokaisessa oli tosi hyvin ihmisiä. Puheensaiheista ei ollut pulaa.
Ihmisiä oikeasti huolettaa se meiniki, jolla nykyhallitus ajaa julkisia palveluita alas ja ihmiset jätetään oman onnensa nojaan. Suru ja huoli omasta sekä läheistensä puolesta konkretisoitui Heinolan Reumasairaalaan. Tuntuu tosi pahalta kuulla ihmisten kertomuksia sairaudestaan ja hätää jatkosta.
Ilmapiiri keskustelutilaisuuksissa oli hyvä ja kaikesta päätellen, meidän oppositiopolitiikkamme yhdessä hallituksen kurjistamistoimenpiteiden kanssa alkaa tuottaa tulosta.
Ihmisiä oikeasti huolettaa se meiniki, jolla nykyhallitus ajaa julkisia palveluita alas ja ihmiset jätetään oman onnensa nojaan. Suru ja huoli omasta sekä läheistensä puolesta konkretisoitui Heinolan Reumasairaalaan. Tuntuu tosi pahalta kuulla ihmisten kertomuksia sairaudestaan ja hätää jatkosta.
Ilmapiiri keskustelutilaisuuksissa oli hyvä ja kaikesta päätellen, meidän oppositiopolitiikkamme yhdessä hallituksen kurjistamistoimenpiteiden kanssa alkaa tuottaa tulosta.
maanantaina, huhtikuuta 26, 2010
Pappia kyyditsemässä
Tänään maanantaina saamme Etelä-Savoon vieraaksemme SDP:n varapuheenjohtaja Ilkka Kantolan. Kollega Kantola tulee junalla Mikkeliin n klo 11 ja olemme kansalaistapaamisessa kirjaston kahvilassa parin tunnin ajan.
Sieltä lähdemme Pieksämäelle, jossa tilaisuus n. klo 14 yhdistyksen omissa tiloissa. Pieksämäeltä siirrymme Joroisiin, jossa tapaamme paikallisia kunnanvaltuuston tiloissa n. klo 16 lähtien. Lento Helsinkiin lähtee Joroisten kentältä 18 maissa. Eli tervetuloa kaikki näihin tilaisuuksiin!
Oma maanantaipäiväni on siis vähän poikkeuksellinen, kaupunginhallitus jää tällä kertaa väliin, mutta maakuntahallituksen kokouksessa ehdin tunnin verran olla. Ihan aamusta lähden käymään monikulttuurikeskuskus Mimosassa, joka visiittinä on nyt mitä ajankohtaisin.
Sieltä lähdemme Pieksämäelle, jossa tilaisuus n. klo 14 yhdistyksen omissa tiloissa. Pieksämäeltä siirrymme Joroisiin, jossa tapaamme paikallisia kunnanvaltuuston tiloissa n. klo 16 lähtien. Lento Helsinkiin lähtee Joroisten kentältä 18 maissa. Eli tervetuloa kaikki näihin tilaisuuksiin!
Oma maanantaipäiväni on siis vähän poikkeuksellinen, kaupunginhallitus jää tällä kertaa väliin, mutta maakuntahallituksen kokouksessa ehdin tunnin verran olla. Ihan aamusta lähden käymään monikulttuurikeskuskus Mimosassa, joka visiittinä on nyt mitä ajankohtaisin.
perjantaina, huhtikuuta 23, 2010
Energiaa
Tällä viikolla on saatu energiaa oikein roppakaupalla. Hallitus tulee esittämään eduskunnalle kahden uuden ydinvoimalan rakentamista. Meiltä kansanedustajilta on pitkin kevättä kyselty kantoja rakentamiseen ja lukumääriin.
Olen vastannut avoimesti oman ymmärrykseni mukaan. Kannatan yhden lisävoimalan rakentamista. Perusteluina olen kertonut tarpeen päästä omavaraiseen ja turvalliseen energiantuotantoon eli eroon venäläisestä sähköntuotannosta. Toisena syynä olen pitänyt teollisuuden tuotantomahdollisuuksien parantamista ja sitä edellyttää kohtuuhintaisen ja vakaan energian tuottaminen.
Yhtä lisävoimalaa voi kannattaa myös siitä syystä, että sillä pääsemme eroon fossiilisista aineista, kuten kivihiilestä ja maakaasusta. Ydinvoimalan lisärakentamisella takaamme jollekin maan kulmakunnalle lisää työpaikkoja ja verotuloja. Uskon suomalaisella osaamisella olevan paremmat mahdollisuudet rakentaa ja tuottaa turvallisesti energiaa kuin esim. naapurimaassamme.
Ydinvoimalaratkaisu eduskunnassa ei ole läpihuutojuttu varmasti kenellekään. Osa porukasta on jostain syystä aivan fanaattisen kiihkomielisinä kannattamassa niin paljon lupia, kuin vaan älytään hakea. Osa meistä suhtautuu asiaan varsin rationaalisesti ja vailla tunnetta. Oma nuoruuden kiihkomielinen ydinvoiman vastaisuuteni on kääntynyt edellä kerrotuista järkisyistä maltillisen lisärakentamisen kannalle, keski-ikäistymistäkö tämäkin...?
Olen vastannut avoimesti oman ymmärrykseni mukaan. Kannatan yhden lisävoimalan rakentamista. Perusteluina olen kertonut tarpeen päästä omavaraiseen ja turvalliseen energiantuotantoon eli eroon venäläisestä sähköntuotannosta. Toisena syynä olen pitänyt teollisuuden tuotantomahdollisuuksien parantamista ja sitä edellyttää kohtuuhintaisen ja vakaan energian tuottaminen.
Yhtä lisävoimalaa voi kannattaa myös siitä syystä, että sillä pääsemme eroon fossiilisista aineista, kuten kivihiilestä ja maakaasusta. Ydinvoimalan lisärakentamisella takaamme jollekin maan kulmakunnalle lisää työpaikkoja ja verotuloja. Uskon suomalaisella osaamisella olevan paremmat mahdollisuudet rakentaa ja tuottaa turvallisesti energiaa kuin esim. naapurimaassamme.
Ydinvoimalaratkaisu eduskunnassa ei ole läpihuutojuttu varmasti kenellekään. Osa porukasta on jostain syystä aivan fanaattisen kiihkomielisinä kannattamassa niin paljon lupia, kuin vaan älytään hakea. Osa meistä suhtautuu asiaan varsin rationaalisesti ja vailla tunnetta. Oma nuoruuden kiihkomielinen ydinvoiman vastaisuuteni on kääntynyt edellä kerrotuista järkisyistä maltillisen lisärakentamisen kannalle, keski-ikäistymistäkö tämäkin...?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)