Harvoin olen jäänyt koukkuun mihinkään televisiosarjaan. Yleensä katson ainostaan uutisia ja ajankohtaisohjelmia sekä murhasarjoja. Nyt olen usean viikon ajan seurannut sunnuntai-iltaisin tv-ykkösellä ohjelmaa "Toisenlaiset frendit".
Ohjelmassa kerrotaan kehitysvammaisten aikuisten elämästä heidän asuessa ja eläessä samassa palvelutalossa. Pääosassa ohjelmassa ovat ihmiset, joiden iloja ja murheita on saatu seurata aivan aidonoloisesti.
Heidän elämänsä ja asuinympäristönsä vaikuttaa aivan ideaalilta. Näin ei ikävä kyllä suurimmalla osalla suomalaisia kehitysvammaisia asian laita ole. Suomessa on yhä tuhansia aikuisia kehitysvammaisia, jotka asuvat ikääntyvien vanhempiensa kanssa lapsuudenkodissaan.
Osa vammaisista asuu kuitenkin ns. raskaan palvelutason laitoksissa. Valtion suunnasta ollaan määrätietoisesti purkamassa tätä laitosasumista. Sinänsä asia on ihan ok, mutta tosiasia on vaan se, että kaikki vammaiset eivät sairautensa ja vammansa vuoksi pysty asumaan edes tuettuina missään muualla kuin laitoksessa.
Mikäli laitospaikkojen alasajo tapahtuu yhtä huonolla valmistelulla, kuin on tapahtunut vanhusten ja mielisairaitten kohdalla, olemme todella hankalan asian edessä. Kunnat eivät yksin pysty huolehtimaan niistäkään vammaisista, jotka asuvat tuettuina omissa asunnoissaan tai jotka onnistuvat pääsemään vähäisiin palvelutaloasuntoihin, saati sitten heistä, jotka laitospaikkojen purkamisen vuoksi jäävät heitteille.
Tässäkin asiassa on syytä olla hereillä ja luottaa enemmän maalaisjärkeen ja kokemukseen, kuin valtionhallinnon virkamiesten laskelmiin ja toisenlaiseen todisteluun. Tv-ohjelman mallin mukaisia asumispalveluja tarvitaan, mutta myös turvallista ja laadukasta laitosasumista sitä tarvitseville.
Blogissani kommentoin vapaamuotoisesti ajankohtaisia asioita, niin pieniä kuin isojakin. Ota kantaa ja anna palautetta joko sähköpostiini tai kotisivujeni palautelaatikon kautta.
-Pauliina-
maanantaina, toukokuuta 31, 2010
sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010
Ei mikään raakile enää
Tänä aamuna oli mukava lueskella lehtiä. Missään meille tulleista porvarilehdistä (Länsi-Savo, Itä-Savo, Hesari) eikä muittenkaan nettiversioista moitittu SDP:n puoluekokouksen ilmapiiriä, henkeä, valintoja tai esitettyjä tavoitteita. Eipä silti, eihän moitittavaa olekaan.
Kokouksen jälkimainingeissa on minunkin todettava, että tällä tapahtumalla oli suurempi merkitys kuin osaamme vielä kuvitellakaan. Kahden vuoden takaiseen kokoukseen verrattuna, kaikki oli toisin. Nyt on johtomme asia saada tämä hyvä ja tiivis tunnelma kantamaan yli seuraavien eduskuntavaalien.
Nimenomaan johdon tehtävänä on saada meistä jokaisesta puolueen jäsenestä irti se ylivertainen panostus, johon me kykenemme, mikäli sitä oikealla tavalla osataan vaatia. Henkilökohtaisesti iloitsen nyt siitä, että oma intuitioni silloin yli kaksi vuotta sitten Jutta Urpilaisesta on osoittautunut aivan oikeaksi.
Olin niiden harvojen joukossa eduskuntaryhmässämme, jotka julkisesti olimme tukemassa juuri Juttaa puheenjohtajaksi. Pitkä nokkani oli oikeassa silloinkin:) Olen myös omassa vaalipiirissäni saanut vakuutella ihmisiä siitä, että "elkää hättäilkö, kyllä se siitä lutviutuu ja että aineksia on, kunhan kypsyy hiukan". Tämä kypsyminen vaati kohtuullisen ajan, mutta nyt on kaikkien nähtävissä varma ja osaava puheenjohtaja, joka johdattelee puolueen vaalivoittoon ensi eduskuntavaaleissa.
Kokouksen jälkimainingeissa on minunkin todettava, että tällä tapahtumalla oli suurempi merkitys kuin osaamme vielä kuvitellakaan. Kahden vuoden takaiseen kokoukseen verrattuna, kaikki oli toisin. Nyt on johtomme asia saada tämä hyvä ja tiivis tunnelma kantamaan yli seuraavien eduskuntavaalien.
Nimenomaan johdon tehtävänä on saada meistä jokaisesta puolueen jäsenestä irti se ylivertainen panostus, johon me kykenemme, mikäli sitä oikealla tavalla osataan vaatia. Henkilökohtaisesti iloitsen nyt siitä, että oma intuitioni silloin yli kaksi vuotta sitten Jutta Urpilaisesta on osoittautunut aivan oikeaksi.
Olin niiden harvojen joukossa eduskuntaryhmässämme, jotka julkisesti olimme tukemassa juuri Juttaa puheenjohtajaksi. Pitkä nokkani oli oikeassa silloinkin:) Olen myös omassa vaalipiirissäni saanut vakuutella ihmisiä siitä, että "elkää hättäilkö, kyllä se siitä lutviutuu ja että aineksia on, kunhan kypsyy hiukan". Tämä kypsyminen vaati kohtuullisen ajan, mutta nyt on kaikkien nähtävissä varma ja osaava puheenjohtaja, joka johdattelee puolueen vaalivoittoon ensi eduskuntavaaleissa.
Perunakellarista kajahtaa
Katselin eilen aika järkyttyneenä Ylen ykkösaamua. Vieraana siellä oli Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Järkyttyneeltä näytti toimittaja Kejonenkin kuunnellessaan puoluesihteerin esitelmää kaikista niistä asioista, jotka hän on tehnyt oikein, mutta muut eivät vaan ole niitä ymmärtäneet ihan oikealla tavalla.
Puoluesihteeri selitti parhain päin kaiken; niin rikolliseksi osoittautuneen varainhankinnan, kuin erikoisen kummallisen jäsenhankintakampanjankin. Puolueen kannatuksen laskun hän korostuneen kepu-miehekkäästi toki otti omalle kontolleen.
Hokema siitä, että keskustan kenttäväki tekee arviot saavutuksista ja valinnat henkilöistä, niinkuin on hänen kohdallaan tehnyt ennenkin, jätti pienen epäilyksen kepulaisen kenttäväenkin ymmärryksestä. Jos itse kuuluisin tuohon kuuluisaan kenttään, häpeäisin tilannetta jo ihan ääneen vaikertaen ja ulisten.
Haastattelusta jäi päällimäiseksi sellainen kuva, että puoluesihteerin perunakellarijaksot eivät ole tehneet hänelle hyvää. Minusta tuntuu, että vieraantuminen elämästä ja ympärillä tapahtuneista asioista ovat konkretisoituneet nyt tähän tyyppiin. On kulunutta puhua keisarista ja hänen vaatteistaan, mutta se tarina tuli ensimmäisenä mieleen. Toivottavasti Keskustan kuuluisa Kenttä rohkaisee mielensä ja kertoo tälle Keisarille totuuden, ihan ihmiskunnan edun nimissä.
Poliittisesti ajatellen, on tietenkin meidän muiden etu, jos kepulaiset haluavat jatkaa aiemmin valitsemallaan ja hyväksymällään tavalla. Kannan kuitenkin huolta koko poliittisen järjestelmämme uskottavuudesta, jonka rapauttamisessa juuri pottukellari-puoluesihteerillä on merkittävä osuus.
Puoluesihteeri selitti parhain päin kaiken; niin rikolliseksi osoittautuneen varainhankinnan, kuin erikoisen kummallisen jäsenhankintakampanjankin. Puolueen kannatuksen laskun hän korostuneen kepu-miehekkäästi toki otti omalle kontolleen.
Hokema siitä, että keskustan kenttäväki tekee arviot saavutuksista ja valinnat henkilöistä, niinkuin on hänen kohdallaan tehnyt ennenkin, jätti pienen epäilyksen kepulaisen kenttäväenkin ymmärryksestä. Jos itse kuuluisin tuohon kuuluisaan kenttään, häpeäisin tilannetta jo ihan ääneen vaikertaen ja ulisten.
Haastattelusta jäi päällimäiseksi sellainen kuva, että puoluesihteerin perunakellarijaksot eivät ole tehneet hänelle hyvää. Minusta tuntuu, että vieraantuminen elämästä ja ympärillä tapahtuneista asioista ovat konkretisoituneet nyt tähän tyyppiin. On kulunutta puhua keisarista ja hänen vaatteistaan, mutta se tarina tuli ensimmäisenä mieleen. Toivottavasti Keskustan kuuluisa Kenttä rohkaisee mielensä ja kertoo tälle Keisarille totuuden, ihan ihmiskunnan edun nimissä.
Poliittisesti ajatellen, on tietenkin meidän muiden etu, jos kepulaiset haluavat jatkaa aiemmin valitsemallaan ja hyväksymällään tavalla. Kannan kuitenkin huolta koko poliittisen järjestelmämme uskottavuudesta, jonka rapauttamisessa juuri pottukellari-puoluesihteerillä on merkittävä osuus.
lauantaina, toukokuuta 29, 2010
Love and peace
SDP:n puoluekokous Joensuussa on nyt siis päättynyt. Itse palasin sieltä jo eilen illalla, mutta hyvin ehdin olla mukana hurmoshenkisessä tunnelmassa. Tunnelma siis oli todella hyvä ja ilmapiiri ehdokkaina olevien henkilöiden kesken (ainakin sivusta katsottuna) loistava.
Henkilövalinnat menivät ennalta arvattavalla tavalla. Ilmeisesti kahden vuoden pestiä on pidetty vaihdon kannalta liian lyhyeltä, joten haluttiin entisten varapuheenjohtajienkin jatkavan. Hyvin alkanut työ voi nyt siis jatkua.
Puoluesihteeriehdokkaat olivat kolme erilaista miestä ja uskon, että kenestä tahansa heistä olisi puolueemme saanut hyvän koneiston uudistajan ja sparraajan. Nyt valittu Jungner on varmasti tiedostanut vaatimukset ja tulostavoitteet haastavan vaiheen edessä. Rakkaudesta puhuminen ei ole haitaksi, mutta suotavaa on tietenkin se, että ihan puhdasta politiikkaakin kuultaisi ja tekojen muodossa nähtäisi.
Itse laitan toivoni Jungnerissa puolueen järjestöväen virittämiseen ja olemassaolevan ison organisaation herättelemiseen siten, että jokainen palkkalistoilla oleva henkilö tietää olevansa paitsi etuoikeutettu saadessaan tehdä työtä puolueessa niin myös vastuussa puolueen menestyksestä. Näin ei ihan aina ole ollut.
Varapuheenjohtajien esittelypuheenvuoroja kuuntelin tarkasti. Toki ymmärrän tilaisuuden luonteen eli jokainen haluaa kertoa itsestään mahdollisimman paljon, mutta olisin halunnut kuulla heiltä kaikilta enemmän ajankohtaisen talous-ja työllisyyspolitiikan linjauksia ja omia ratkaisuehdotelmia niihin. Parhaiten omassa arvioinnissani tällä saralla pärjäsivät Kantola ja Rajamäki.
No, varmasti jokainen valittu varapuheenjohtaja joutuu edelleenkin ottamaan kantaa näihin em. asioihin ja tekemään Jutan tallissa töitä niin puolueen kuin kansakunnankin eteen.
Henkilövalinnat menivät ennalta arvattavalla tavalla. Ilmeisesti kahden vuoden pestiä on pidetty vaihdon kannalta liian lyhyeltä, joten haluttiin entisten varapuheenjohtajienkin jatkavan. Hyvin alkanut työ voi nyt siis jatkua.
Puoluesihteeriehdokkaat olivat kolme erilaista miestä ja uskon, että kenestä tahansa heistä olisi puolueemme saanut hyvän koneiston uudistajan ja sparraajan. Nyt valittu Jungner on varmasti tiedostanut vaatimukset ja tulostavoitteet haastavan vaiheen edessä. Rakkaudesta puhuminen ei ole haitaksi, mutta suotavaa on tietenkin se, että ihan puhdasta politiikkaakin kuultaisi ja tekojen muodossa nähtäisi.
Itse laitan toivoni Jungnerissa puolueen järjestöväen virittämiseen ja olemassaolevan ison organisaation herättelemiseen siten, että jokainen palkkalistoilla oleva henkilö tietää olevansa paitsi etuoikeutettu saadessaan tehdä työtä puolueessa niin myös vastuussa puolueen menestyksestä. Näin ei ihan aina ole ollut.
Varapuheenjohtajien esittelypuheenvuoroja kuuntelin tarkasti. Toki ymmärrän tilaisuuden luonteen eli jokainen haluaa kertoa itsestään mahdollisimman paljon, mutta olisin halunnut kuulla heiltä kaikilta enemmän ajankohtaisen talous-ja työllisyyspolitiikan linjauksia ja omia ratkaisuehdotelmia niihin. Parhaiten omassa arvioinnissani tällä saralla pärjäsivät Kantola ja Rajamäki.
No, varmasti jokainen valittu varapuheenjohtaja joutuu edelleenkin ottamaan kantaa näihin em. asioihin ja tekemään Jutan tallissa töitä niin puolueen kuin kansakunnankin eteen.
maanantaina, toukokuuta 24, 2010
Suomalainen ammattikorkeakoulu
Aamulla oli koolla Mikkelin ammattikorkeakoulu Oy:n hallitus. Hallitushan koostuu seitsemästä poliittisesti valitusta henkilöstä, joista kaksi Savonlinnasta, yksi Pieksämäeltä ja me neljä Mikkelistä. Puheenjohtajana toimii mikkeliläinen Jyrki Koivikko (kok.).
Olen aina silloin tällöin kipuillut hallituksemme päätöksentekomenettelyjen kanssa. Asioiden valmistelu ei aina ole vastannut omaa käsitystäni hyvästä valmisteluprosessista. Niin jouduin taas tänään toteamaan.
Asialistalla oli isoja asioita, mm. koulutusohjelmien lakkauttamisia ja joidenkin uudelleen aloittamisia. Kysyin, onko hallituksen kesken käyty laajamittaisia keskusteluja siitä, kuinka tulevaisuudessa opiskelijoita koulutetaan, mille aloille ja missä kaupungeissa?
Tällaista keskustelua ei toistenkaan mielestä ole käyty. Siitä huolimatta meidän piti väen vängällä tänään tehdä päätös, joka kantaa kauas tulevaisuuteen. En pidä tällaisesta poukkoilusta ja päättäjien selkä seinää vasten laittamisesta. Esitin, että käytäisiin ensin keskustelu ja päätökset tehtäisiin sen jälkeen. En saanut kannatusta esitykselleni. Päätös tehtiin tänään joidenkin ennakkoon sopimalla tavalla.
Jäin miettimään, onko tämä "kunnallisen osakeyhtiön" tapaa toimia, missä on se kuuluisa omistajaohjaus? Ainakaan tässä ammattikorkeakoulun hallituksessa sitä ei ole ollut. Voi olla, että olen itse oppinut toisenlaiset toimintatavat ja että ne eivät sitten tällaiseen osakeyhtiömuotoiseen hallitukseen sovi. Mene ja tiedä.
Kokonaan toinen asia oli se, että tekemämme fuusion jälkeen (Kymen Amk:n kanssa) perustetaan uusi ammattikorkeakoulu, jonka nimeksi on päätetty Suomalainen Ammattikorkeakoulu Oy. Tämä Oy ottaa hoitaakseen joitakin tehtäviä ja nyt ihan hirvittää, mitähän ne sitten mahtavat olla...
Muutoin tuo nimitys "Suomalainen Amk" herätti minussa heti negatiivisia väristyksiä ja ihmettelinkin miksei samantien Isänmaallinen AMK tai Mannerheim AMK tai jotakin muuta yhtä ylevää. Voi toki olla, että asenteellinen mielleyhtymä johtuu pelkästään siitä, kun olen viime yönä lukenut Kjell Westön kirjaa viime vuosisadan ensimmäisistä vuosikymmenistä ja herkistyminen siitä on taas laittanut kuupan sekaisin punaisista ja valkoisista:)
Olen aina silloin tällöin kipuillut hallituksemme päätöksentekomenettelyjen kanssa. Asioiden valmistelu ei aina ole vastannut omaa käsitystäni hyvästä valmisteluprosessista. Niin jouduin taas tänään toteamaan.
Asialistalla oli isoja asioita, mm. koulutusohjelmien lakkauttamisia ja joidenkin uudelleen aloittamisia. Kysyin, onko hallituksen kesken käyty laajamittaisia keskusteluja siitä, kuinka tulevaisuudessa opiskelijoita koulutetaan, mille aloille ja missä kaupungeissa?
Tällaista keskustelua ei toistenkaan mielestä ole käyty. Siitä huolimatta meidän piti väen vängällä tänään tehdä päätös, joka kantaa kauas tulevaisuuteen. En pidä tällaisesta poukkoilusta ja päättäjien selkä seinää vasten laittamisesta. Esitin, että käytäisiin ensin keskustelu ja päätökset tehtäisiin sen jälkeen. En saanut kannatusta esitykselleni. Päätös tehtiin tänään joidenkin ennakkoon sopimalla tavalla.
Jäin miettimään, onko tämä "kunnallisen osakeyhtiön" tapaa toimia, missä on se kuuluisa omistajaohjaus? Ainakaan tässä ammattikorkeakoulun hallituksessa sitä ei ole ollut. Voi olla, että olen itse oppinut toisenlaiset toimintatavat ja että ne eivät sitten tällaiseen osakeyhtiömuotoiseen hallitukseen sovi. Mene ja tiedä.
Kokonaan toinen asia oli se, että tekemämme fuusion jälkeen (Kymen Amk:n kanssa) perustetaan uusi ammattikorkeakoulu, jonka nimeksi on päätetty Suomalainen Ammattikorkeakoulu Oy. Tämä Oy ottaa hoitaakseen joitakin tehtäviä ja nyt ihan hirvittää, mitähän ne sitten mahtavat olla...
Muutoin tuo nimitys "Suomalainen Amk" herätti minussa heti negatiivisia väristyksiä ja ihmettelinkin miksei samantien Isänmaallinen AMK tai Mannerheim AMK tai jotakin muuta yhtä ylevää. Voi toki olla, että asenteellinen mielleyhtymä johtuu pelkästään siitä, kun olen viime yönä lukenut Kjell Westön kirjaa viime vuosisadan ensimmäisistä vuosikymmenistä ja herkistyminen siitä on taas laittanut kuupan sekaisin punaisista ja valkoisista:)
Poliittisia henkilövalintoja
Kelan uusi pääjohtaja Liisa Hyssälä (kesk.) oli tänään aamu-tv:ssä onnellisena kertomassa näkemyksiään paitsi Kelan tulevaisuudesta niin myös valintaprosessista. Korostetusti hän painotti olevansa tasavallan presidentin valitsema ja hyväksi katsoma henkilö.
Asiallisestihan juttu on näin. Kelan pääjohtajan valitsevat Kelan valtuutetut, jonka esitystä valtioneuvosto tulee presidentille esittämään. Näin kävi siis nytkin. Kävi myös niin, että presidentti Halonen nimitti valtioneuvoston esittämän henkilön. Ei siinä sen suurempaa presidentillistä arviointia tapahtunut.
Olen pettynyt Hyssälään, jonka osaamista ja ammattitaitoa ministerinä olen myös arvostanut. Hän jos joku olisi voinut olla tapansa mukaan suora ja reilu ja olisi sanonut sen, että kyseessä on tietenkin poliittinen virkanimitys. Poliittiset virkanimitykset ovat paikallaan aina silloin, kun muutoinkin pätevyys ja kokemus ovat vertailukelpoisia toisten hakijoiden kanssa. Tässä tapauksessa varmasti näin on ollut.
Tasapuolisella tavalla jaetut korkeat virkapaikat eri puolueille eivät vaaranna demokratiaa eivätkä heikennä toimintaa. Toimiminen poliittisessa liikkeessä ei voi olla hakijaa huonontava tekijä. Hyssälän tapauksessa menettäjänä on eduskunta, sillä noiden kuusikymppisten kepulaisten joukossa Hyssälä on ollut piristävä poikkeus. Enkä tarkoita ainoastaan ulkoisesti.
Eri asia on se, kuinka alas virkakoneistossa ja organisaatiossa mennään poliittisten mandaattien mukaan. Esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaliitossa on auki ns. kakkosmiehen paikka. Alunperin on ilmoitettu, että paikka kuuluu Kokoomukselle. Maakuntajohtaja on sosialidemokraatti ja kai koneistossa muutamia kepulaisiakin on, mutta en ihan varma ole siitä, että juuri Kokoomus on talon henkilökunnassa aliedustettuna.
Silmiinpistävää kuitenkin on se, kuinka 21 hakijan listalla suurimmalla osalla oli kytkös ko.puolueeseen. Etukäteen ilmoitettuna pätevyysvaatimuksen (kok) julistaminen aiheutti sen, että samoin kuin Kelan pääjohtajan paikassa, muiden puolueiden jäsenkirjan omaavat henkilöt ovat jättäneet kiinnostumatta paikasta. Valitaanko silloin paras mahdollinen...? Ainakin näiden hakijoiden joukossa liian monella suurin meriitti oli juuri kykypuolueen jäsenyys.
Asiallisestihan juttu on näin. Kelan pääjohtajan valitsevat Kelan valtuutetut, jonka esitystä valtioneuvosto tulee presidentille esittämään. Näin kävi siis nytkin. Kävi myös niin, että presidentti Halonen nimitti valtioneuvoston esittämän henkilön. Ei siinä sen suurempaa presidentillistä arviointia tapahtunut.
Olen pettynyt Hyssälään, jonka osaamista ja ammattitaitoa ministerinä olen myös arvostanut. Hän jos joku olisi voinut olla tapansa mukaan suora ja reilu ja olisi sanonut sen, että kyseessä on tietenkin poliittinen virkanimitys. Poliittiset virkanimitykset ovat paikallaan aina silloin, kun muutoinkin pätevyys ja kokemus ovat vertailukelpoisia toisten hakijoiden kanssa. Tässä tapauksessa varmasti näin on ollut.
Tasapuolisella tavalla jaetut korkeat virkapaikat eri puolueille eivät vaaranna demokratiaa eivätkä heikennä toimintaa. Toimiminen poliittisessa liikkeessä ei voi olla hakijaa huonontava tekijä. Hyssälän tapauksessa menettäjänä on eduskunta, sillä noiden kuusikymppisten kepulaisten joukossa Hyssälä on ollut piristävä poikkeus. Enkä tarkoita ainoastaan ulkoisesti.
Eri asia on se, kuinka alas virkakoneistossa ja organisaatiossa mennään poliittisten mandaattien mukaan. Esimerkiksi Etelä-Savon maakuntaliitossa on auki ns. kakkosmiehen paikka. Alunperin on ilmoitettu, että paikka kuuluu Kokoomukselle. Maakuntajohtaja on sosialidemokraatti ja kai koneistossa muutamia kepulaisiakin on, mutta en ihan varma ole siitä, että juuri Kokoomus on talon henkilökunnassa aliedustettuna.
Silmiinpistävää kuitenkin on se, kuinka 21 hakijan listalla suurimmalla osalla oli kytkös ko.puolueeseen. Etukäteen ilmoitettuna pätevyysvaatimuksen (kok) julistaminen aiheutti sen, että samoin kuin Kelan pääjohtajan paikassa, muiden puolueiden jäsenkirjan omaavat henkilöt ovat jättäneet kiinnostumatta paikasta. Valitaanko silloin paras mahdollinen...? Ainakin näiden hakijoiden joukossa liian monella suurin meriitti oli juuri kykypuolueen jäsenyys.
Vihreää venkoilua
Viikonloppuna Vihreät kokoustivat oikein porukalla jossakin. Ulostulot olivat vähintäänkin kummallisia. Eniten ihmettelen puheenjohtaja Sinnemäen hinkua lähteä valitsemaan jo nyt itselleen mieluisia hallituskumppaneita.
Ensinnäkin, Vihreät eivät ole olleet eivätkä ole tulevaisuudessakaan se joukko, joka valitsee itselleen hallituskavereita. Toisekseen, he eivät ole aikoihin enää olleet mitenkään ronkeleita siinä, keiden kanssa hallituksessa ovat. Kolmannekseen, kosiskelemalla nyt "kivempia" kumppaneita itselleen he yrittävät pestä huonon maineensa nykyhallituksen puudeleina.
Normaalisti hallitusohjelma on se, jonka perusteella hallitus muodostetaan. Nykyisellä hallituspohjalla on tehty HISTORIALLISEN epäekologista ja kaikkien Vihreiden aikaisempien teesien vastaista politiikkaa. Siitä huolimatta siellä vain istutaan ja tehdään kaikkensa vakuuttaakseen kansalaiset siitä, että ideologia ja periaatteet ovat olemassa. Ei ole!
Ensinnäkin, Vihreät eivät ole olleet eivätkä ole tulevaisuudessakaan se joukko, joka valitsee itselleen hallituskavereita. Toisekseen, he eivät ole aikoihin enää olleet mitenkään ronkeleita siinä, keiden kanssa hallituksessa ovat. Kolmannekseen, kosiskelemalla nyt "kivempia" kumppaneita itselleen he yrittävät pestä huonon maineensa nykyhallituksen puudeleina.
Normaalisti hallitusohjelma on se, jonka perusteella hallitus muodostetaan. Nykyisellä hallituspohjalla on tehty HISTORIALLISEN epäekologista ja kaikkien Vihreiden aikaisempien teesien vastaista politiikkaa. Siitä huolimatta siellä vain istutaan ja tehdään kaikkensa vakuuttaakseen kansalaiset siitä, että ideologia ja periaatteet ovat olemassa. Ei ole!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)