Kävin eilen vierailulla Mikkelissä sijaitsevassa Elinkeinoelämän tutkimusarkistossa, Elkassa. Elka on säätiöpohjainen arkisto, joka järjestää ja taltioi erilaisten yrityselämään liittyvien arkistokokonaisuuksien valtavia massoja tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käyttöön.
Elka on toiminut Mikkelissä jo vuodesta 1981 lähtien ja on saanut/joutunut laajentamaan tilojaan ainakin muutamaan kertaan. Lisää materiaalia arkistoitavaksi tulee jatkuvasti. Mikkelin kaupunki on saanut olla yhteistyökumppanina mukana arkiston kehittämisessä. Uudet kuviot ovat edessä jatkossakin, mikäli valtakunnallinen hanke keskusarkistosta etenee.
Kolmisen vuotta sitten Elka sai järjestettäväkseen myös puolustusvoimien hallinnassa olleen sodanaikaisen materiaalin. Monen vuoden projekti työllistää Mikkelissä kymmeniä ihmisiä ja ainakin eilen piipahdukseni aikana tapaamani työntekijät vaikuttivat työlleen omistautuneilta. Enkä ihmettele, sillä oikeasti vanhojen mielenkiintoisten papereiden järjesteleminen vie väkisinkin mukanaan ja menneiden tapahtumat alkavat elää mielessä ihan uutta elämää.
tiistaina, syyskuuta 28, 2010
maanantaina, syyskuuta 27, 2010
Potut pottuina
Ainakin vuoden verran ovat ihmiset joka puolella Suomea olleet todella aktiivisia ja epätietoisia jätevesiasetuksen vaatimuksista. Kaikissa niissä tilaisuuksissa, joissa me olemme ympäristovaliokunnan tai sen sd. porukan kanssa vierailleet, ovat kansalaiset moittineet annettuja määräyksiä.
Tämä ei ole pelkästään maalla asuvien ongelma, vaan koskettaa ihan meitä kaupunkilaisiakin, kun Mikkelissäkin kaupungin alueella asuu paljon ihmisiä niin sanotusti haja-asutusalueella, ollen vain muutamien kilometrien päässä torilta. Kesämökkiläiset ovat vielä oma lukunsa.
Itse asia on koko ajan ollut erikoisen sekava ja tunnelmat kiihtyivät sitä mukaa, mitä lähemmäksi aikaraja 2014 oli tulossa. Erinäisiä helpotuksia ja muutoksia on asetukseen tullut pitkin matkaa, eivätkä nekään ole ihan järjellä ymmärrettäviä. Kalliiden järjestelmien kauppiaat ovat ehtineet älyttää liian montaa tunnollista vanhusta myymällä heille laitteita, joita he eivät olisi edes tarvinneetkaan.
Kepun entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen on käynyt aktiivista vaalikamppailuaan asialla ja täytyy todeta, että jotenkin jätevesiteema sopii hänen julkiseen imagoonsa aika hyvin. Keskustelua on toki käyty kepulaisten piirissä laajemminkin ja se on hyvä, sillä heillä on tämän lain valmistelusta vastaava ministerinsalkku hallussaan. Me muut voimme odotella, minkälaiseen paineeseen valmistelija vielä omiensa taholta joutuukaan ja järki tulisi tässäkin voittamaan.
Vähemmälle huomiolle Maaseudun tulevaisuudessakin on jäänyt se, että maatalous itsessään on suurin ympäristöä kuormittava ja vesistöjä pilaava tekijä. Mummonmökkien tai kesäasuntojen tiskivedet eivät järviä yksin rehevöitä, joten suhteellisuus tässäkin asiassa olisi hyvä.
Muutoin olen kovin vainoharhaisessa mielessäni päätynyt johtopäätökseen, että ministeri Lehtomäen piinaviikkojen takana on juuri Jarmo Korhonen. Muistaakseni heidän väliset suhteet ja keskinäinen arvostus eivät olleet puoluesihteerikaudella kovin korkealla ja nyt perunakellarin keisari käyttää kaiken energiansa maksaakseen Lehtomäelle potut pottuina. Tämä arvio siis täysin vailla mitään faktatietoa.
Tämä ei ole pelkästään maalla asuvien ongelma, vaan koskettaa ihan meitä kaupunkilaisiakin, kun Mikkelissäkin kaupungin alueella asuu paljon ihmisiä niin sanotusti haja-asutusalueella, ollen vain muutamien kilometrien päässä torilta. Kesämökkiläiset ovat vielä oma lukunsa.
Itse asia on koko ajan ollut erikoisen sekava ja tunnelmat kiihtyivät sitä mukaa, mitä lähemmäksi aikaraja 2014 oli tulossa. Erinäisiä helpotuksia ja muutoksia on asetukseen tullut pitkin matkaa, eivätkä nekään ole ihan järjellä ymmärrettäviä. Kalliiden järjestelmien kauppiaat ovat ehtineet älyttää liian montaa tunnollista vanhusta myymällä heille laitteita, joita he eivät olisi edes tarvinneetkaan.
Kepun entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen on käynyt aktiivista vaalikamppailuaan asialla ja täytyy todeta, että jotenkin jätevesiteema sopii hänen julkiseen imagoonsa aika hyvin. Keskustelua on toki käyty kepulaisten piirissä laajemminkin ja se on hyvä, sillä heillä on tämän lain valmistelusta vastaava ministerinsalkku hallussaan. Me muut voimme odotella, minkälaiseen paineeseen valmistelija vielä omiensa taholta joutuukaan ja järki tulisi tässäkin voittamaan.
Vähemmälle huomiolle Maaseudun tulevaisuudessakin on jäänyt se, että maatalous itsessään on suurin ympäristöä kuormittava ja vesistöjä pilaava tekijä. Mummonmökkien tai kesäasuntojen tiskivedet eivät järviä yksin rehevöitä, joten suhteellisuus tässäkin asiassa olisi hyvä.
Muutoin olen kovin vainoharhaisessa mielessäni päätynyt johtopäätökseen, että ministeri Lehtomäen piinaviikkojen takana on juuri Jarmo Korhonen. Muistaakseni heidän väliset suhteet ja keskinäinen arvostus eivät olleet puoluesihteerikaudella kovin korkealla ja nyt perunakellarin keisari käyttää kaiken energiansa maksaakseen Lehtomäelle potut pottuina. Tämä arvio siis täysin vailla mitään faktatietoa.
Laiva on lastattu...
Kepulaiset ovat olleet risteilyllä. Uutisvälähdyksiä laivalta on nähty ja sen myönteisintä antia oli puheenjohtajiston karaoke-esitys. Tarkoituksena kait heilläkin oli nostattaa jäsenistön uskoa omaan liikkeeseensä ja vahvistaa sitä ensi kevään kampanjaa varten.
Heidän kannaltaan uutisiin tuli vähän ikävääkin sävyä. Ympäristöministeri Lehtomäki joutui silminnähden raivostuneena kommentoimaan viime viikolla "paljastunutta" perheenjäsentensä sidonnaisuuksia Talvivaara-kaivosyhtiöön.
Muodollisesti hän on varmastikin toiminut oikein ja tehnyt juuri sen, mitä laki edellyttää eli ilmoittanut valtioneuvoston jäsenenä perheessään tapahtuneista omaisuuden muutoksista. Liian usein on vaan viime aikoina juuri kepulaisten (ml. pääministeri Kiviniemen vaalirahoitus) suusta kuulunut sama perustelu, "niinkuin laki edellyttää".
Hieman ihmettelen tätä kokeneiden poliitikkojen ymmärtämättömyyttä yleistä avoimuuden vaatimuksen periaatetta kohtaan ja sitä, että he eivät tunnu muistavan sitä, että meillä jokaisella poliitikolla on suurempi velvollisuus toimia korostetun ja ehkä liioitellunkin varovasti. Sama koskee puolisoitamme.
Muistan itse jo vuosikausia sitten "ohjeistaneen" silloisen aviomieheni ja appiukkoni toimimaan omien business-kuvioittensa kanssa tietyllä, päivänvalon kestävällä, tavalla. Varmasti he olisivat toimineet siten muutoinkin, mutta katsoin asiakseni muistuttaa heitä siitä ja tietenkin omaan tyypilliseen tyyliini, muotoilin asian aika suoraan:)
Merkille pantavaa näissä jutuissa on muuten se, että puolisoiden "tekemisistä" saavat kärsiä juuri naiset. Ennen viime vaaleja nostettiin tikun nokkaan ja aivan aiheetta silloinen ministeri Leena Luhtanen. Riitta Uosukainen sai aikoinaan selitellä miehensä tekemisiä. Pääministeri Kiviniemen puolison yritysasioita on saatu selitellä ja nyt ministeri Lehtomäen puolison sijoitustoimintaa. Miksi näin? Missä ovat ministereitten vaimojen tempaukset?
Tuntematta Lehtomäenkään asiaa mitenkään enempää, syyllistyn moittimaan hänen menettelyään, mutta ainoastaan siitä näkökulmasta, että korkeassa poliittisessa tehtävässä ei voi itse enää määritellä sitä yksityisyyden rajaa, joka selkeästi liittyy oman virkatehtävän hoitoon. Perheen rahaliikenteen ja oman julkisen tehtävän hoito on syytä pitää todella kaukana toisistaan.
Heidän kannaltaan uutisiin tuli vähän ikävääkin sävyä. Ympäristöministeri Lehtomäki joutui silminnähden raivostuneena kommentoimaan viime viikolla "paljastunutta" perheenjäsentensä sidonnaisuuksia Talvivaara-kaivosyhtiöön.
Muodollisesti hän on varmastikin toiminut oikein ja tehnyt juuri sen, mitä laki edellyttää eli ilmoittanut valtioneuvoston jäsenenä perheessään tapahtuneista omaisuuden muutoksista. Liian usein on vaan viime aikoina juuri kepulaisten (ml. pääministeri Kiviniemen vaalirahoitus) suusta kuulunut sama perustelu, "niinkuin laki edellyttää".
Hieman ihmettelen tätä kokeneiden poliitikkojen ymmärtämättömyyttä yleistä avoimuuden vaatimuksen periaatetta kohtaan ja sitä, että he eivät tunnu muistavan sitä, että meillä jokaisella poliitikolla on suurempi velvollisuus toimia korostetun ja ehkä liioitellunkin varovasti. Sama koskee puolisoitamme.
Muistan itse jo vuosikausia sitten "ohjeistaneen" silloisen aviomieheni ja appiukkoni toimimaan omien business-kuvioittensa kanssa tietyllä, päivänvalon kestävällä, tavalla. Varmasti he olisivat toimineet siten muutoinkin, mutta katsoin asiakseni muistuttaa heitä siitä ja tietenkin omaan tyypilliseen tyyliini, muotoilin asian aika suoraan:)
Merkille pantavaa näissä jutuissa on muuten se, että puolisoiden "tekemisistä" saavat kärsiä juuri naiset. Ennen viime vaaleja nostettiin tikun nokkaan ja aivan aiheetta silloinen ministeri Leena Luhtanen. Riitta Uosukainen sai aikoinaan selitellä miehensä tekemisiä. Pääministeri Kiviniemen puolison yritysasioita on saatu selitellä ja nyt ministeri Lehtomäen puolison sijoitustoimintaa. Miksi näin? Missä ovat ministereitten vaimojen tempaukset?
Tuntematta Lehtomäenkään asiaa mitenkään enempää, syyllistyn moittimaan hänen menettelyään, mutta ainoastaan siitä näkökulmasta, että korkeassa poliittisessa tehtävässä ei voi itse enää määritellä sitä yksityisyyden rajaa, joka selkeästi liittyy oman virkatehtävän hoitoon. Perheen rahaliikenteen ja oman julkisen tehtävän hoito on syytä pitää todella kaukana toisistaan.
Täysi lista
Lauantaina Etelä-Savon sd. piiri piti syyskokoustaan ja tavanomaisten asioiden lisäksi kokouksessa vahvistettiin ensi kevään eduskuntavaaliehdokkaat. Lista on tasapainoinen niin ikäjakauman, sukupuolen kuin alueellisuudenkin näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan ehdokkaita on 14, joista siis puolet naisia ja puolet miehiä.
Oma ehdokkuuteni oli toki jo varma, kun kesäkuussa Mikkelin Työväenyhdistyksessä oli tehty päätös siitä, että menemme näihinkin vaaleihin yhdellä ehdokkaalla. Päätöstä tehtäessä, ei muita kiinnostuneita ollut, joten minut asetettiin yhdistyksen ehdokkaaksi. Tämä ehdokkuus nyt siis vahvistettiin piirikokouksessa.
Muutoin Mikkelistä on kolme muuta ehdokasta, Savonlinnasta kolme, Pieksämäeltä kaksi. Loput ovat pienemmistä kunnista tasapuolisesti ympäri maakuntaa. Tällä porukalla demarit saavat takaisin sen aseman, mikä meille todellisuudessa olisi jo viimeksi kuulunut, mutta typerän vaaliliittokuvion takia toinen paikka menetettiin Vihreille. Nyt ei siis vaaliliittoa ole.
Oma ehdokkuuteni oli toki jo varma, kun kesäkuussa Mikkelin Työväenyhdistyksessä oli tehty päätös siitä, että menemme näihinkin vaaleihin yhdellä ehdokkaalla. Päätöstä tehtäessä, ei muita kiinnostuneita ollut, joten minut asetettiin yhdistyksen ehdokkaaksi. Tämä ehdokkuus nyt siis vahvistettiin piirikokouksessa.
Muutoin Mikkelistä on kolme muuta ehdokasta, Savonlinnasta kolme, Pieksämäeltä kaksi. Loput ovat pienemmistä kunnista tasapuolisesti ympäri maakuntaa. Tällä porukalla demarit saavat takaisin sen aseman, mikä meille todellisuudessa olisi jo viimeksi kuulunut, mutta typerän vaaliliittokuvion takia toinen paikka menetettiin Vihreille. Nyt ei siis vaaliliittoa ole.
tiistaina, syyskuuta 21, 2010
Naapurin vaalit
Ruotsin vaalit on nyt siis käyty. Enää on mielenkiintoista nähdä se, minä päivänä paikalliset Vihreät ilmoittautuvat porvareiden tukijalaksi hallitukseen. Samanlainen puudeli-efekti on ollut meillä Suomessa jo kolmen vuoden ajan ja se on kyllä näkynyt. Milloinkaan ei Suomessa ole ollut niin ympäristökielteistä hallitusta kuin nyt.
Vaalien lopputulos osoittaa sen, että mielikuvilla on pelattu Ruotsissakin. Moderatit mainostivat itseään "Ainoana oikeana työväenpuolueena" ja saivat kumppaneidensa avulla niukan vaalivoiton. Mikäli Vihreät eivät jostain syystä suostu hallitukseen, on ruotsalaisilla kokoomuslaisilla edessä temppuilu vähemmistöhallituksensa kanssa.
Demareiden vaalitappiota on hehkutettu pahimmaksi vuosikymmeniin. Laskennallisesti näin varmasti onkin. Eilen kuulin jonkun politiikan tutkijan arvioivan sille syitä ja olen taipuvainen uskomaan arviota siitä, että osasyyllisiä ovat myös koalitiokumppanit Ympäristöpuolue ja Vasemmisto. Jaksan edelleen uskoa, että sosialidemokraattien perusarvot ovat käypää kauppatavaraa tämän päivän Ruotsissakin, tarkemman pohdiskelun paikka ja aika tappiolle on myöhemmin.
Selvää on, että natsiyhteyksiä omaavat Ruotsidemokraatit olivat vaalien yllättäjäjoukko. Vertaamalla heitä Suomen Perussuomalaisiin, ei mielestäni olla oikeudenmukaisia sitä Persujen virallista linjaa kohtaan, joka sanoo, että he eivät suvaitse rasismia missään muodossa.
Oppia voimme ottaa paitsi omassa puolueessamme, niin myös julkisessa keskustelussa: populistiselle puolueelle tulee antaa avointa tilaa ja mahdollisuus kertoa omista vaihtoehdoistaan myös äänestäjille. Äänestäjät ovat viksuja silloin, kun he aidosti tietävät, mistä päättävät ja keitä ovat äänestämässä. Mielikuvat toimivat toisinkin päin.
Vaalien lopputulos osoittaa sen, että mielikuvilla on pelattu Ruotsissakin. Moderatit mainostivat itseään "Ainoana oikeana työväenpuolueena" ja saivat kumppaneidensa avulla niukan vaalivoiton. Mikäli Vihreät eivät jostain syystä suostu hallitukseen, on ruotsalaisilla kokoomuslaisilla edessä temppuilu vähemmistöhallituksensa kanssa.
Demareiden vaalitappiota on hehkutettu pahimmaksi vuosikymmeniin. Laskennallisesti näin varmasti onkin. Eilen kuulin jonkun politiikan tutkijan arvioivan sille syitä ja olen taipuvainen uskomaan arviota siitä, että osasyyllisiä ovat myös koalitiokumppanit Ympäristöpuolue ja Vasemmisto. Jaksan edelleen uskoa, että sosialidemokraattien perusarvot ovat käypää kauppatavaraa tämän päivän Ruotsissakin, tarkemman pohdiskelun paikka ja aika tappiolle on myöhemmin.
Selvää on, että natsiyhteyksiä omaavat Ruotsidemokraatit olivat vaalien yllättäjäjoukko. Vertaamalla heitä Suomen Perussuomalaisiin, ei mielestäni olla oikeudenmukaisia sitä Persujen virallista linjaa kohtaan, joka sanoo, että he eivät suvaitse rasismia missään muodossa.
Oppia voimme ottaa paitsi omassa puolueessamme, niin myös julkisessa keskustelussa: populistiselle puolueelle tulee antaa avointa tilaa ja mahdollisuus kertoa omista vaihtoehdoistaan myös äänestäjille. Äänestäjät ovat viksuja silloin, kun he aidosti tietävät, mistä päättävät ja keitä ovat äänestämässä. Mielikuvat toimivat toisinkin päin.
sunnuntaina, syyskuuta 19, 2010
Kaunainen oppositio räksyttää?
Perjantaina oli eduskunnassa visiitillä Savonlinnan arvovaltainen delegaatio. Tapaamisen aiheena oli Savonlinnan OKL:n tulevaisuus. Meidän kuuden maakunnan kansanedustajan lisäksi paikalle oli kutsuttu opetusministeri Virkkunen. Savonlinnan joukkueessa mukana oli myös Itä-Savo -lehden päätoimittaja Yli-Huttula.
Ennen ministerin saapumista, keskustelimme tilanteesta ns. omalla porukalla Savonlinnan kaupunginvaltuuston pj:n Jouni Backmanin (sd.) johdolla. Tilanteen vakavuus on jokaisen maakunnan ihmisen ymmärryksessä ja lauantain Itä-Savon mukaan nyt myös ministeri Virkkunen sen ymmärtää.
Me maakunnan edustajat olemme jättäneet yhteisen talousarvioaloitteen rahoituksen turvaamiseksi ensi vuoden osalta. Yhteinen tahtomme on siis aivan selvä. Harmittelin perjantain kokouksessa sitä, että meidän puolueen reilu vuosi sitten esille ottama kauhuskenaario yliopistolain seurauksista kaikui aivan kuuroille korville ja nyt käsillä oleva uhkakuva lain negatiivisista vaikutuksista jäi maakunnankin hallituspuolueiden kollegoilta huomaamatta.
Opposition tehtävänä on aina (riippumatta siitä mitä puolueita hallituksessa istuu) tuoda julki niitä huonoja puolia lakien valmistelussa, joita kulloinkin on havaittavissa. Yliopistolaissa me teimme jopa rinnakkaislakialoitteen ja kritisoimme aiheellisesti montaa eri kohtaa hallituksen esityksessä. Lakien valmisteluvaihe on se paikka, kun niihin voidaan vaikuttaa eduskunnassa. Jälkikäteen se on turhaa.
Valmisteluvaiheen kritiikistä olisi pitänyt lain käsittelyvaiheessa maakunnan porvareitten ottaa koppi ja yrittää vaikuttaa ministereittensä valmisteluun. Kaikki meidän esittämä kritiikki ei aina ole pelkkää "opposition räksytystä" tai "katkeraa kaunailua" tai "kateellisten panettelua", niinkuin liian usein kuulee poliittisesti kokemattomien kokoomuskollegoiden sanovan.
Niin kauan kuin meidän maakunnassa ei ole omaa ministeriä, on edunvalvontatyömme moninkertaisesti työläämpää, kuin niissä maakunnissa, joissa on edes yksi ministeri. Ministerin jäsenkirjan värillä tai salkulla ei näytä muuallakaan olevan väliä; hommat etenevät hyvin yli salkku-ja puoluerajojen. Maakuntarajat sen sijaan ovat entistä Berliininmuuria korkeammat.
Ennen ministerin saapumista, keskustelimme tilanteesta ns. omalla porukalla Savonlinnan kaupunginvaltuuston pj:n Jouni Backmanin (sd.) johdolla. Tilanteen vakavuus on jokaisen maakunnan ihmisen ymmärryksessä ja lauantain Itä-Savon mukaan nyt myös ministeri Virkkunen sen ymmärtää.
Me maakunnan edustajat olemme jättäneet yhteisen talousarvioaloitteen rahoituksen turvaamiseksi ensi vuoden osalta. Yhteinen tahtomme on siis aivan selvä. Harmittelin perjantain kokouksessa sitä, että meidän puolueen reilu vuosi sitten esille ottama kauhuskenaario yliopistolain seurauksista kaikui aivan kuuroille korville ja nyt käsillä oleva uhkakuva lain negatiivisista vaikutuksista jäi maakunnankin hallituspuolueiden kollegoilta huomaamatta.
Opposition tehtävänä on aina (riippumatta siitä mitä puolueita hallituksessa istuu) tuoda julki niitä huonoja puolia lakien valmistelussa, joita kulloinkin on havaittavissa. Yliopistolaissa me teimme jopa rinnakkaislakialoitteen ja kritisoimme aiheellisesti montaa eri kohtaa hallituksen esityksessä. Lakien valmisteluvaihe on se paikka, kun niihin voidaan vaikuttaa eduskunnassa. Jälkikäteen se on turhaa.
Valmisteluvaiheen kritiikistä olisi pitänyt lain käsittelyvaiheessa maakunnan porvareitten ottaa koppi ja yrittää vaikuttaa ministereittensä valmisteluun. Kaikki meidän esittämä kritiikki ei aina ole pelkkää "opposition räksytystä" tai "katkeraa kaunailua" tai "kateellisten panettelua", niinkuin liian usein kuulee poliittisesti kokemattomien kokoomuskollegoiden sanovan.
Niin kauan kuin meidän maakunnassa ei ole omaa ministeriä, on edunvalvontatyömme moninkertaisesti työläämpää, kuin niissä maakunnissa, joissa on edes yksi ministeri. Ministerin jäsenkirjan värillä tai salkulla ei näytä muuallakaan olevan väliä; hommat etenevät hyvin yli salkku-ja puoluerajojen. Maakuntarajat sen sijaan ovat entistä Berliininmuuria korkeammat.
Seutusotea
Viime maanantaina Mikkelin Mikaelissa olivat koolla Etelä-Savon kuntapäättäjät. Maakuntaliiton järjestämä kunnallistalousseminaari veti salin täyteen porukkaa ja varsinaisena esiintyjänä oli kuntaministeri Tapani Tölli (kesk.).
Hänen sanomansa meille kaikille oli selkeä, ilman rakenteellisia ja toimintatapojen uudistuksia ei kuntatalous tule selviämään ihmisten palvelujen järjestämisestä. Rakenteelliset uudistukset tarkoittavat ennenkaikkea tehtävien uudelleen järjestämistä ja tehokkaampaa toimintaa. Töllin mielestä ei kunnille luonnollisestikaan saa antaa uusia tehtäviä ilman riittävää rahoitusta.
Seminaaria seuraavana päivänä oli Mikkelin seudun seutuforumi koolla Helsingissä. Seutuforumin muodostavat Mikkelin kaupungin ja ympäristökuntien ns. johtavat päättäjät (käytännössä siis hallituksen tai valtuustojen pj:t). Kokouksen aiheena oli sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestäminen yhdessä kuntarajat ylittäen.
Eli juuri sitä samaa, mitä maanantain seminaarissa oli Mikaelissa käsitelty. STM:n virkamies esitteli paitsi uuden terveydenhuoltolain vaikutuksia ihmisten palvelujen hankkimiseen, niin myös kannustimia uusien toimintamallien kehittämiseen. Lopputuloksena oli lähes innostunut porukka, jonka myötävaikutuksella seutusotea tullaan kunnissa eteenpäin viemään. Jokaisen kunnan valtuustothan tämänkin asian sitten aikanaan päättävät.
Hänen sanomansa meille kaikille oli selkeä, ilman rakenteellisia ja toimintatapojen uudistuksia ei kuntatalous tule selviämään ihmisten palvelujen järjestämisestä. Rakenteelliset uudistukset tarkoittavat ennenkaikkea tehtävien uudelleen järjestämistä ja tehokkaampaa toimintaa. Töllin mielestä ei kunnille luonnollisestikaan saa antaa uusia tehtäviä ilman riittävää rahoitusta.
Seminaaria seuraavana päivänä oli Mikkelin seudun seutuforumi koolla Helsingissä. Seutuforumin muodostavat Mikkelin kaupungin ja ympäristökuntien ns. johtavat päättäjät (käytännössä siis hallituksen tai valtuustojen pj:t). Kokouksen aiheena oli sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestäminen yhdessä kuntarajat ylittäen.
Eli juuri sitä samaa, mitä maanantain seminaarissa oli Mikaelissa käsitelty. STM:n virkamies esitteli paitsi uuden terveydenhuoltolain vaikutuksia ihmisten palvelujen hankkimiseen, niin myös kannustimia uusien toimintamallien kehittämiseen. Lopputuloksena oli lähes innostunut porukka, jonka myötävaikutuksella seutusotea tullaan kunnissa eteenpäin viemään. Jokaisen kunnan valtuustothan tämänkin asian sitten aikanaan päättävät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)