Hirvijahdissa

Ympäristövaliokunta sai perjantaina valmiiksi mietintönsä luonnonsuojelulain muuttamisesta. Lakimuutos on ollut vireillä useita vuosia, mutta on ilmeisen ristiriitaisen sisältönsä vuoksi ollut niin hankala työstettävä, että vasta nyt asia on saatu loppuun.

Yksinkertaisettuna pääasiallinen ongelma lakimuutoksessa on ollut se, että sallitaanko esim. hirven ajaminen/kaataminen luonnonsuojelupuistoksi määritellyllä alueella, kuten kansallispuistoissa. Näitä puistoja on Suomen kokonaispinta-alasta vähän, mutta Itä-ja Pohjois-Suomessa ne ovat kooltaan isoja.

Valiokunta ei päässyt asiasta yksimielisyyteen ja itse olin mukana hallituksen esityksen sallivammassa linjassa, toisin kuin valiokunnan muut demarit. Oma blondin logiikkani on lähtenyt siitä, että mikäli ajo keskeytetään aina puiston rajalle, hirvet oppivat hakeutumaan "turvaan" puistoon ja aiheuttavat siellä suurena joukkona harmia ja vahinkoa muulle eläimistölle ja kasveille.

Liikenneturvallisuuden näkökulmasta suuri määrä hirviä tietyllä keskittymällä lisää onnettomuuksia juuri sen ulkopuolella ja tästä päätelmästäni on jopa tutkimustuloksiakin. Metsästys on mielestäni hyvä harrastus ja sen jatkumista monillakin eri keinoilla on pyrittävä elvyttämään eikä ainakaan hankaloittamaan, niinkuin nyt olisi voinut käydä.

Lakimuutos sisältää muitakin yksityiskohtia, mutta tällä uudistuksella pidetään hirvikanta paitsi virkeänä niin myös kurissa. Perustelut siitä, että kansallispuistoissa on tämän jälkeen vaarallista ihmisten liikkua, ovat liioittelua. Me tavalliset maalaiset metsässäkävijät kyllä tiedämme hirvenmetsästyksen ajankohdan ja osaamme varoa menemästä juuri silloin keskelle jahtia. Saman varomisen varmasti oppivat myös ne uusmaalaiset metsässäliikkujat, joiden ulkoilualueina kansallispuistot siellä ovat.

Tervetuloa?

Viime sunnuntaina sain olla mukana Hirvensalmen työväenyhdistyksen syyskokouksessa. Pienellä, mutta virkeällä porukalla laitoimme asioita järjestykseen oikein urakalla. Erityisen tyytyväinen olin kuullessani siitä, kuinka tehokkaasti kunta on aloittanut ensi vuonna saapuvien 25 burmalaisen pakolaisen kotouttamisvalmistelut.

Kunnassa on perustettu ryhmiä valmistelemaan eri osa-alueiden kattavia täsmällisiä kotoutustoimenpiteitä koskien eskim. koulujen roolia, kouluterveydenhuollon mahdollisuuksia, perheen äitien ja mikä parasta; paikkakuntalaisten kotouttamisvalmennusta ei ole unohdettu.

Pienellä paikkakunnalla pakolaisten vastaanottaminen on helpompaa kuin suurissa kaupungeissa. Hyviä esimerkkejä on meilläkin 1990-luvun alkupuolelta Haukivuoren kunnasta, jossa silloin sinne muuttaneet pakolaiset pitävät tänäkin päivänä suosittua lounasravintolaa eli kotoutuminen on onnistunut.

Mikkelin naapurikunnista ovat nyt Hirvensalmi ja Mäntyharju tehneet päätöksensä ottaa n 20-30 henkeä käsittävän pakolaisryhmän omaan kuntaansa. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kotouttamislakimuutos, jolla kuntia ohjeistetaan entistä parempaan toimintaan tulokkaiden kanssa. Harmi kyllä, rahaa tähän ei ole haluttu antaa samassa suhteessa. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka nämä omat suosikkikuntani tulevat asiassa etenemään, lähtötilanne kun niissä on vähän erilainen.

Keskeneräisiä esityksiä

Perustuslakivaliokunta on vihdoin tänään saanut ulos lausuntonsa haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Lausunto tulee meille ympäristövaliokuntaan, jossa sitä sitten tutkaillaan, kun teemme mietintöä asiasta.

Ministeri Lehtomäki tuntui toppuuttelevan tämän päivän lehdessä sitä, että nyt on hanki maassa ja asia olisi syytä vaimentaa sen alle. Olen eri mieltä. Asia täytyy nyt peuhata niin pohjamutia myöten kuin vaan on mahdollista. Kyselytunnilla Lehtomäki vastasi kysymykseeni jotenkin siten, että hänellä on valmiuksia sitten noudattaa valiokunnan tahtoa tässä asiassa, jahka valiokunta sellaisen ilmoittaa.

Sinänsähän se olisi ihan hyvä, että valiokunnat saisivat omalle työlleen vahvistusta ministeriltä, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Ministeriöissä valmistellaan lakiesitykset ja niissä on olemassa omat koneistonsa esitysten laadun takaamiseksi. Tällä kaudella on kuitenkin talossa ollut lukuisa joukko sellaisia lakiesityksiä, jotka ovat eduskuntaan tullessaan keskeneräisiä ja sekavia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että valiokunnat tekevät niistä kokonaan uusia. Toisaalta, valiokuntien kokoonpanot eivät myöskään riitä hallituksen esityksiä vastustamaan.

Ennustajaeukon vaistoni sanoo, että uuden jätevesi-casen saamme seuraavaksi sivistysvaliokunnalle kuuluvasta nettipiratismin torjuntaan tähtäävästä laista HE/235. Jo nyt tuntuu siltä, että asia pitäisi valmistella ihan alusta lähtien uudelleen, mikäli tavoitteeseen halutaan päästä.

MTY 120 v.

Oma puolueosastoni, Mikkelin Työväenyhdistys, täytti tänä vuonna 120 vuotta. Juhlia pidimme sunnuntaina. Tilaisuus työväentalolla oli kaikin puolin onnistunut ja väkeä oli todella hyvin. Sain olla ylpeänä katsomassa, kuinka meidän yhdistyksen aktiivit hoitivat hommansa.

Lyhyessä avauspuheenvuorossani kerroin siitä, kuinka yhdistys sai alkunsa vuonna 1889 ja sitten vuonna 1890 aloitti toimintansa. Kun lueskelin juhlaa varten yhdistyksen ensimmäisistä vuosikymmenistä kertovaa historiankirjoitusta "Kumous ja kompromissi", olin vaikuttunut siitä aatten palosta ja innosta, jota tuon ajan Mikkelissäkin tunnettiin.

Juhlapuhujana oli aatteen pitkäaikainen soturi Lasse Lehtinen, jonka puhe sai kosolti kiitosta yleisöltä ja ihan aiheesta. Eniten mieltäni lämmitti Lassen kohdalla se pyyteettömyys, jolla hän oman sunnuntaipäivänsä halusi uhrata pelkästään työväenliikkeen eteen. Näitä samankaltaisia pyyteettömyystoimia haluaisin nähdä meidän puolueen piirissä enemmänkin, sillä aatteen miehiä ja naisia on edelleen Kehä III ulkopuolella ja he myös arvostavat erilaisia saarnamiehiä.

Sivistysforumissa

Tänään pidettiin Varkaudessa ensimmäinen Itä-Suomen sivistysforumi. Paikalla oli paljon alan asiantuntijoita kolmesta eri maakunnasta ja meitä kansanedustajia (Ravi, Rossi ja minä) oli pyydetty paikalle lyhyiden alustusten pitäjiksi.

Idea itäsuomalaisesta sivistysforumista on tarpeellinen. Itäinen osa maatamme on liian usein ja liian pitkään jäänyt soittelemaan lehdelle, kun muuta maata on kehitetty tai rakennettu. On aiheellista pyrkiä tekemään jokaisella sektorilla aitoa yhteistyötä kaikkien itäsuomalaisten toimijoiden kanssa. Muuten emme tule pärjäämään.

Sivistysforumissa käytiin keskustelua siitä, minkälaista sivistystä/koulua haluamme olla tulevaisuudessa tekemässä. Maakuntajohtaja Viialaisen ja Itä-Suomen Yliopiston rehtorin Vartiaisen visiot tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista herättivät jälleen miettimään sitä, kuinka tärkeää on pystyä tarjoamaan korkeaakin koulutusta omassa maakunnassamme.

Forumi oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen. Omassa puheenvuorossani viritin myös toiveen laajentaa forumia koskemaan koko itäistä Suomea, ei vain näitä kolmea maakuntaa.

Kommentteja budjetista

Mikkelin kaupunginvaltuusto piti eilen budjettikokoustaan. Kaupunginhallituksen esitys täydennettynä yhdellä 100 000 euron suunnittelurahalla oli mielestäni oikein hyvä. Kaupunginhallitus teki viikko sitten virkamiesesitykseen muutamia muutoksia, jotka saatoin valtuuston 2. varapuheenjohtajan penkiltä laittaa ilolla merkille.

Hallitus korotti perusopetuksen tuntikehystä muutamalla sadasosalla, mikä tarkoittaa helpotusta suuriin opetusryhmiin. Erityisopetusta koskeva lakiuudistus on tulossa voimaan ensi elokuussa ja siksikin on tärkeää saada ryhmäkoot pienenemään. Tämä hyväksyttiin myös valtuustossa yksimielisesti.

Omaishoitajien tilannetta saatiin samoin yksimielisesti parannettua, ensi vuonna 20 uutta omaishoitajaa pääsee tukien piiriin ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan kaupungissa vallalla olevat omaishoidon kriteerit sellaisiksi, että ne ovat valtakunnallisesti vertailukelpoisia. Pienin askelin kohti parempaa siis.

Jos olis valta ja rahaa, niin olisin satsannut lasten ennaltaehkäisevään perhetyöhön muutaman lisätyöntekijän verran. Huostaanottojen määrä ei ole kääntynyt laskuun ja lasten pahoinvointi näkyy joka paikassa. Siihen pystyttäisiin puuttumaan perheiden varhaisella tuella.

Meidän valtuustoryhmä kannatti kristillisdemokraattien esitystä alle 2 vuotiaiden lasten vanhemmille maksettavasta kotihoidon kuntalisästä. Yhden vuoden osalta arvioitu lasku kaupungin muutenkin alimitoitettuun sosiaalitoimeen oli 660 000 euroa. Omassa arvomaailmassani tämä palvelun lisäys ei ole tämän hetken asioita, sillä ovathan terveet ja kotona hoidettavat pienet lapset useimmiten niitä kaikkein vähiten apua tarvitsevia kansalaisia.

Mielestäni järkevä tapa kuntalisän käsittelyssä olisi ollut se, että suuret ryhmät olisivat keskenään käyneet neuvonpitoa siitä, kuinka asiassa voitaisiin jollain aikavälillä kuvitella yksimielisesti edettävän. Varmasti kaikilla valtuutetuilla on halu jakaa ylimääräiset rahat kuntalaisille, mutta sitä ei voi tehdä niin kauan kuin ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ja toisaalta, kun niin moni asia on vielä kaupungissa kuntoon laittamatta.

Tällaista neuvonpitoa ei nyt pidetty ja siksi äänestystulos hyvän keskustelun jälkeen oli masentava. Omassa puheenvuorossani korostin sitä, kuinka tärkeää on käydä arvokeskustelua ja miettiä yhdessä sitä, ketkä yhteiskunnassa eniten meidän toisten tukea kulloinkin tarvitsevat.

Puheenvuoroni jälkeen sain kuulla itsestäni luonnehdinnan, jota en ikinä tähänastisessa elämässäni ole kuullut, en milloinkaan enkä missään. Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat näkyä paitsi valtuustossa pidetyissä puheenvuoroissa, niin myös joidenkin muussakin käytöksessä. Oih ja voih.

Loikkien loikka

Viime viikon puolella tuli tieto, että kepun Uusipaavalniemi on loikannut persuihin. Itse loikka ei sinänsä yllättänyt, sillä niin vieraassa porukassa Uusis on koko eduskuntakauden ajan vaikuttanut olevankin. Yllätys enemmänkin oli loikan kohde. Toisaalta, jos on tyytymätön hallituksen toimintaan, niin eipä noita vaihtoehtoja liiemmin ole tarjolla.

Itse en pidä loikkareista. Ihmisellä joko on tai ei ole aatteita ja arvoja. Omiensa myyminen sitä mukaa, mistä itselle on jatkossa eniten hyötyä, ei ole reilua äänestäjiään tai puoluettaan kohtaan. Esimerkkejä loikkareista on paljon sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla ja osalle heistä ei ole käynyt kovinkaan hyvin.

Kokoomus on hillunut koko viikonlopun suurimman eduskuntaryhmän tittelin voimalla. Heidän jos kenen on syytä kuitenkin muistaa se, että juuri heidän suuruutensa on nykyisistä eduskuntapuolueista eniten hyötynyt loikkien seurauksena. Tällä kaudella jo aikaisemmin loikan tehnyt Merikukka Forsius on osaltaan ollut kasvattamassa heidän paikkamääräänsä. Ensi huhtikuussa katsotaan puolueiden todelliset voimasuhteet.