keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011

Mikkelin taloudesta

Mikkelin kaupungin hyvästä taloustilanteesta on syytä olla ylpeä. Näin ei nimittäin suinkaan aina ole ollut. Vuosi 2008 oli erityisen vaikea ja silloinen kaupunginhallitus joutui tekemään rankkoja ratkaisuja talouden suunnan muuttamiseksi.

Tiukka menokuri on auttanut siihen, että nyt tulevaisuutemme näyttää valoisalta. Menokurista huolimatta kaupungissa ei ole ryhdytty säästämään itseämme hengiltä, vaan on rohkeasti lähdetty tekemään isojakin investointeja kaupungin vetovoiman ja työpaikkojen turvaamiseksi.

Pelkästään Mikkelin kaupungin päättäjien ansiota tämä nykyinen tilanne ei kuitenkaan ole. Valtakunnassa on eletty matalien korkojen aikaa ja suhdanteet ovat olleet rakentamiselle edulliset. Toisin kuin joskus kuulee kerrottavan, Mikkelin kaupungin hyvä taloustilanne ei kuitenkaan ole "historiallisen sinivihreän hallituksen" aikaansaannosta.

Pikemminkin siitä huolimatta, olemme voineet säilyttää palvelutasomme nykyisellä tolalla ja haasteet ihmisten hoitamiseksi kasvavat yhä. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on kokenut tällä hallituskaudella monta kovaa kolausta ja ensi kaudella on enemmän pystyttävä panostamaan yhteisesti rahoitettuihin terveyspalveluihin, jotka myös ovat kaikille aidosti saatavilla.

tiistaina, maaliskuuta 29, 2011

Avustajat vaalikentillä?

Eilen uutisoitiin jossakin, että kansanedustajat käyttävät avustajiaan vaalityössään ja että tehtävien töiden jakaminen ns. normaaleihin avustajan töihin ja vaalitöihin olisi hankalaa.

Kieltämättä edustajalla rajanveto on hankalaa, sillä samanlaista ihmisten tapaamistahan se päivittäinen työntekokin on, ilman mainontaa tosin. Toisaalta, meidän on hoidettava edunvalvonta-asioita oli vaalit meneillään tai ei.

Omalta osaltani tilanne on mitä helpoin. Avustajani (talon paras) Kaija-Leena jäi pitkän työuran jälkeen ansaitsemalleen eläkkeelle ja seuraa nyt sitten vaaleja totaalisen sivusta. Muutoinkin olen hoitanut maakuntaan liittyvät asiat aina itse, joten suurta eroa ei tavanomaiseen tilanteeseen nyt ole.

Edustajan ja avustajan suhde on hyvin henkilökohtainen ja siksi jokainen pari tekee töitä omalla tavallaan. Toisille avustajat tuottavat tekstiä, toisille pitävät huolta papereista ja kalenterista. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Kirjoitan mielelläni, mutta papereiden järjestämiseen ja kalenterin hoitamiseen on hyvä saada apua. Ensi kaudella onkin sitten uuden avustajan etsiminen edessä ja Kaija-Leenan jälkeen rima on aika korkealla:)

Kangasniemellä

Yhden viikon sisälle on mahtunut kolme vierailua Kangasniemelle (matkaa Mikkelistä n. 50 km.). Kangasniemi on joskus valittu Suomen kauneimmaksi kunnaksi ja kyllä se siltä yhä näyttää, kun järvien keskeltä kunnan keskustaan saa sukeltaa. Lauantaina Kangasniemen "torilla" oli koolla pieni joukko demareiden kansanedustajaehdokkaita ja lähes yhtä pieni asiakasmäärä. SAK:n tarjoama hernekeitto houkutteli paikalle muutaman ohikulkijan, mutta ilmeisesti samaan aikaan hiihdetyt SM-kisat verottivat tästäkin keikasta osansa. Sunnuntaina piti kokoustaan Kangasniemen työväenyhdistys, johon ehdokkaat oli kutsuttu paikalle. Meitä oli siellä kaksi. Olen saanut vuosien mittaan käydä Kangasniemen työväenyhdistyksen kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa kymmeniä kertoja eli työväentalo on tullut tutuksi. Porukka on aina hyvin keskustelevaa ja siellä on mukava tunnelma. Välitön yhteydenpito on helpottanut myös heidän asioidensa hoitamista eduskunnan päässä. Tänään tiistaina pidetään Kangasniemen kunnantalolla vaaleihin liittyvä eläkeläispaneeli, jossa tällä kertaa istun naama yleisöön päin eli yhtenä panelistina. Tiedossa on tiukka parituntinen eläkeläisiä koskettavien asioiden parissa. Tänään otan ensimmäistä kertaa eläkeläisäitini mukaan tilaisuuteen; asianosaisena hänenkin on hyvä kuulla eri puolueiden linjauksia ihan livenä.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2011

Apua...

Nyt menin sotkemaan tämän systeemin...kappalevälit hävisivät ja muutenkin muuttui kummallisen näköiseksi. Palaan asiaan illalla, nyt on lähdettävä Kangasniemen työväenyhdistyksen kevätkokoukseen ja sen jälkeen Mikkelin Työväenyhdistyksen kokoukseen.

Neljä harmaata herraa

Torstaina sain Mikkeliin vieraakseni kovasti arvostamani kollegan Erkki Tuomiojan. VR:stä huolimatta etukäteen sopimamme ohjelma ja aikataulutus pitivät hyvin ja Tuomiojan matka autolla kohti Jyväskylää sujui sovitusti. Naisvuoren Wanhat Toverit saivat aimo annoksen ajankohtaista asiaa Euroopan taloustilanteesta ja euron tulevaisuudesta. Halusin tarkoituksella järjestää tilaisuuden vain puolueen omille ansioituneille jäsenille, vaikkakin yleisömenestys olisi ollut taattu ihan julkisessakin tilaisuudessa. Julkinen tilaisuus elokuvateatteri Ritzissä onnistui myös hyvin. Teatteri oli ensimmäistä penkkiriviä lukuunottamatta täynnä ja Tuomiojan alustus Hella Wuolijoesta veti salintäyden porukan aivan hiljaiseksi. Mielenkiintoinen alustus oli hyvä johdanto elokuvaan HellaW. Paikalla olleet ihmiset olivat vaikuttuneita Tuomiojasta ja niin olin toki minäkin. Hän on nimittäin parhaimmillaan aina silloin, kun saa vapaasti puhua isolle tai pienelle porukalle aiheesta, joka on hänelle läpikotaisin tuttu ja josta hän itse on kiinnostunut. Olen muutaman kerran saanut olla katsomassa ja kuulemassa hänen alustustaan köyhyydestä ja perusturvan parantamisesta. Hänen katsauksensa niin historiallisista tapahtumista kuin nykyulkopolitiikastakin vetävät kuulijan vakavaksi. Tuomioja on erittäin fiksu, kokenut ja osaava poliitikko. Kaiken edellä kerrotun lisäksi on Tuomioja kielitaitonsa ja ulkopoliittisen kokemuksensa myötä parasta, mitä työväenliikkeellä nyt tälle maalle sen korkeimmalla pallilla on tarjota. Neljän harmaatukkaisen herran onkin kesällä syytä kokoontua stagelle (lavalle) kertoakseen kansalle, minkälaista isänmaata seuraavat kuusi vuotta he johtaisivatkaan. Heinäkuussa Mikkelissä pidettävä Päämajasymposium voisi hyvin rakentaa teeman tämän ympärille ja kutsua paikalle Tuomiojan ja Haaviston lisäksi lavalla jo aikaisemmin vierailleet Niinistön ja Rehnin. Päämajasymposiumista on nimittäin enää puoli vuotta aikaa seuraavan presidentin valintaan.
Torstaina Mikkelissä pidettiin perheväkivaltaan liittyvä vaalipaneeli. Keskustelutilaisuus oli osa koko päivän kestänyttä seminaaria, jossa tätä teemaa käsiteltiin monelta eri kantilta. Sali oli vielä iltapäivälläkin lähes täynnä väkeä, joten aihe todella koetaan kiinnostavana.


Paneelissa oli mukana viisi naiskansanedustajehdokasta useista eri puolueista. Kysymykset meille oli toimitettu etukäteen ja ne oli tarkoin harkittuja ja mietittyjä. Aiheet käsittelivät niin lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä, siihe puuttumista lain keinoin ja kuntien mahdollisuuksia puuttua asioihin.


Ikävästä aiheesta huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä) tämä paneeli oli erittäin onnistunut. Meillä naisilla oli kaikilla vahva ymmärrys siitä, että tätä piiloteltua ja vaiettua asiaa tulee johdonmukaisesti parantaa nimenomaan ennaltaehkäisyn ja uhrin näkökulmasta.


Yhteinen tahto oli myös Mikkelin nykyisellä valtuustolla, kun meidän naisten johdolla jätettiin taannoin valtuustoaloite turvakodin perustamiseksi Mikkeliin. Tekemäni aloitteen allekirjoittivat kolme valtuutettua lukuunottamatta kaikki valtuutetut ja se on osoitus siitä, että kunnallispolitiikassa on vältettävä turhaa puoluepolitikointia.

lauantaina, maaliskuuta 26, 2011

Vaalirahoituksesta, osa 32

Ylen Itä-Suomen uutiset tekivät juttua vaalirahoituksesta. Näkökulmana oli pienentyneet kampanjat. Minultakin asiaa kysyttiin. Olen ilmoittanut mm. Ylen vaalikoneessa kampanjani suuruudeksi 30 000 euroa ja nyt ihmetellään sen pienentymistä viimekertaiseen verrattuna.

Mitään ihmeellistä siinä ei ole. Selitin asian myös toimittajalle ja tässä vielä kertausta. Mielestäni istuvan kansanedustajan parasta vaalityötä on koko vaalikauden aikana tehty työ. Olen ollut ahkera niin eduskunnassa kuin maakunnassakin ja kiertänyt kaikki kunnat ja omat puolueosastot neljän vuoden aikana moneen kertaan. Tätä työtä ei voi vähätellä myöskään seuraavia vaaleja ajatellen ja sitä eivät voi muut kuin kansanedustajat tehdä.

Kansanedustajan vaalienaluskampanjan tarkoituksena on herätellä äänestäjiä ja muistuttaa siitä, että uurnille on mentävä. Tärkeää on myös kertoa, että ilman ääniä ei yksikään kansanedustaja tule valittua eli entisiä ääniä ei ole pohjalla. Propaganda siitä, että kyllähän istuva kansanedustaja menee läpi varmasti on kilpailijoiden vanha konsti saada entiset kannattajat vaihtamaan uuteen, mutta se on kuitenkin vailla totuuspohjaa. Jaettava äänipotti vaalipiirissä ei ole lisääntynyt, nyt on vaan vakuutettava äänestäjät siitä, että äänestää oikein.

Kampanjaan varaamamme 30 000 euroa on iso summa rahaa, mutta ilman mainostamista ei vaaleissa voi pärjätä ellei ole missi, hiihtäjä tai laulaja ja siksi siihen on suhatuduttava yhtenä reaaliteettina. Meidän kampanjamme jakautuu siten, että oma puolueosastoni Mikkelin Työväenyhdistys osallistuu 20 000 euron panostuksella ja itse hoidan loput.

Toimittaja kysyi työväenyhdistyksen pienentyneen budjetin perään arvellen, että onko yhdistykseltä loppuneet rahat vai eikö ehdokkaaseen enää luoteta? Mitään draamaa ei tästä tilanteesta kuitenkaan ole löydettävissä; yhdistys on edelleen hyvin vakavarainen ja voi harjoittaa poliittista toimintaa niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla vielä useiden, useiden vaalien ajan. Omaan kansanedustajaan luotetaan ja hänen toimintaansa ollaan tyytyväisiä ja siksi hänet halutaan eduskuntaan toisellekin kaudelle tukea.