Eilen olin mielenkiintoisessa tilaisuudessa. Maakunnan lehdet olivat kutsuneet meidät kansanedustajat keskustelemaan hallitusohjelmaan kirjatusta, lehdistöä koskevasta, arvonlisäveroprosentin nostosta. Nykyisen nollan sijaan ehdotetaan 9 prosentin veroa.
Veronkorotuksen uhkakuvista meille kertoi Viestinnän keskusliiton Håkan Gabrielsson, jonka mukaan vero siirtyisi suoraan tilattavien lehtien hintoihin ja samantien vähentäisi levikkiä. Tämän seurannaisvaikutukset olisivat kohtalokkaat.
Oma huoleni liittyy etenkin nuorisoon ja nuoriin aikuisiin. Lehtien lukemisen esimerkki saadaan lapsuudenkodista. Mikäli kotona ei olla totuttu lukemaan sanomalehtiä, on kynnys niiden tilaamiseen aikuisena korkeampi kuin sellaisilla, joiden kodeissa lehtiä on aktiivisesti luettu.
Tämä on ongelma, joka liittyy nuorten kiinnittymiseen yhteiskuntaan sekä sitä kautta kansan kahtiajakautumiseen. Informaatiota ympäröivästä maailmasta ei voida laskea saatavan ainoastaan internetin tietotulvasta ja päättömistä keskustelupalstoista tai verkkolehdistäkään, sillä tottumus päivän lehden lukemiseen vaaditaan, ennenkuin verkkolehtiin osataan tarttua.
Gabrielssonkin muistutti meitä kaikkia siitä demokraattisen yhteiskunnan kivijalasta, jota ilman yksikään vapaa kansa ei pysty elämään, nimittäin riippumattomasta mediasta. Tästä on huonoja esimerkkejä tälläkin hetkellä esim. Libyassa ja parinkymmenen vuoden takaisessa lähinaapurissamme Virossa.
Palaverissa eduskuntaryhmämme pj, puolueemme virallinen veroviisastelija (myönteinen ilmaus) kollega Backman alusti ansiokkaasti veropolitiikasta yleensä ja kehotti samalla etsimään luovia ratkaisuja, joilla mahdollinen alv voitaisi korvata. Lupasin ryhmässä tukeni kaikille niille Jounin esittämille ehdotuksille, joilla verotuksen haittoja voitaisi minmoida. Hänen ideoimalleen suoralle lehdistötuelle en ihan heti lämmennyt, siitä tarvitsen vähän enemmän konkreettista informaatiota ja käsittelyä eduskuntaryhmässä.
Suora lehdistötuki voi olla ongelmallinenkin; kuinka tuki jaetaan? Millä perusteilla ja kenelle? Onko se oikeudenmukaista? Ja ennen kaikkea, vaarantaako se lehdistön riippumattomuuden tiedon välittäjänä? Tätä keskustelua kuitenkin voitaneen käydä, vaikka hallitusohjelmassa sitä ei mainitakaan. Tärkeintä on turvata uudenkin sukupolven yhteiskunnallinen aktiivisuus ja osallisuus ympäröivästä maailmasta.
tiistaina, elokuuta 30, 2011
sunnuntaina, elokuuta 28, 2011
Asiaa
On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka tiedotusvälineet raportoivat Kreikka-vakuuksien vaiheista. Muutaman vuoden päästä joku tutkija saa mehevän aineiston käyttöönsä, kun näitä asioita aletaan katsoa vähän muustakin kuin päivänpoliittisests näkökulmasta.
Itselläni on olo, kuin puhuttaisi kahdesta aivan eri asiasta, tai oikeastaan kolmesta, mikäli Soinin (persu) jutustelut otetaan lukuun mukaan. Nimittäin se informaatio, jota esim. eduskuntaryhmässä annetaan on aivan toisenlaista kuin lehdistä lukemamme.
Yhteistä kaikille lehdille on se, että vakuustaistelu on jätetty valtiovarainministeri Urpilaisen (sd.) selitettäväksi. Kyse on kuitenkin Suomen hallituksen linjauksesta, jolla on eduskunnan siunaus ja siksikin se on koko Suomen asia. Ei demareiden eikä jonkun yksittäisen urpilaisen!
Tämä johtunee kaiketi meidän lehdistökenttämme porvarillistumisesta; lähes kaikkien maakuntien valtalehdet ovat ns. oikealle kallellaan ja siksi asioiden käsittely on usein kovin asenteellista. Muistuttaisin kuitenkin pääkirjoittajia siitä, että pääministeripuolue on nyt Kokoomus (oik.) ja se on yhtä lailla vastuussa siitä, että kansalaisten vaaleissa ilmaisema tahto Kreikka-asiassa otetaan vakavasti.
Kokonaan omaan arvoonsa voi nyt jättää pääoppositiopuolue Persujen vahingoniloisen mölinän siitä, kuinka tämäkin asia on väärin hoidettu ja kuinka ainoastaan Hänen esittämänsä toimintamalli olisi ainut oikea. Persuilla oli kansan antama mahdollisuus tulla mukaan tekemään parempaa politiikkaa, mutta heillä ei siihen kyvyt riittäneet. Puskista huutelu kyllä osataan.
Mielenkiinnolla odotan, kuinka Persujen vaihtoehtobudjetti ensi vuodelle tulee tasapainottamaan valtion talouden. Tällaista budjettia menneinä neljänä vuotena ei nähty ja kun sen perään oppositiossa hieman kyselimme, vastaus oli "ei meillä ole sellaista koneistoa käytettävissä kuin suurilla puolueilla eikä rahattomana sitä voi kansliassa tehdä".
Nyt heillä on sekä rahaa, henkilökuntaa että kansan tuki; vaihtoehtobudjetti on varmasti jo työn alla. Toivottavasti tätä budjettia kaipaavat myös toimittajat, sillä ainaisen viisastelun sijaan on nyt vaadittava myös tiukkaa asiaa.
Itselläni on olo, kuin puhuttaisi kahdesta aivan eri asiasta, tai oikeastaan kolmesta, mikäli Soinin (persu) jutustelut otetaan lukuun mukaan. Nimittäin se informaatio, jota esim. eduskuntaryhmässä annetaan on aivan toisenlaista kuin lehdistä lukemamme.
Yhteistä kaikille lehdille on se, että vakuustaistelu on jätetty valtiovarainministeri Urpilaisen (sd.) selitettäväksi. Kyse on kuitenkin Suomen hallituksen linjauksesta, jolla on eduskunnan siunaus ja siksikin se on koko Suomen asia. Ei demareiden eikä jonkun yksittäisen urpilaisen!
Tämä johtunee kaiketi meidän lehdistökenttämme porvarillistumisesta; lähes kaikkien maakuntien valtalehdet ovat ns. oikealle kallellaan ja siksi asioiden käsittely on usein kovin asenteellista. Muistuttaisin kuitenkin pääkirjoittajia siitä, että pääministeripuolue on nyt Kokoomus (oik.) ja se on yhtä lailla vastuussa siitä, että kansalaisten vaaleissa ilmaisema tahto Kreikka-asiassa otetaan vakavasti.
Kokonaan omaan arvoonsa voi nyt jättää pääoppositiopuolue Persujen vahingoniloisen mölinän siitä, kuinka tämäkin asia on väärin hoidettu ja kuinka ainoastaan Hänen esittämänsä toimintamalli olisi ainut oikea. Persuilla oli kansan antama mahdollisuus tulla mukaan tekemään parempaa politiikkaa, mutta heillä ei siihen kyvyt riittäneet. Puskista huutelu kyllä osataan.
Mielenkiinnolla odotan, kuinka Persujen vaihtoehtobudjetti ensi vuodelle tulee tasapainottamaan valtion talouden. Tällaista budjettia menneinä neljänä vuotena ei nähty ja kun sen perään oppositiossa hieman kyselimme, vastaus oli "ei meillä ole sellaista koneistoa käytettävissä kuin suurilla puolueilla eikä rahattomana sitä voi kansliassa tehdä".
Nyt heillä on sekä rahaa, henkilökuntaa että kansan tuki; vaihtoehtobudjetti on varmasti jo työn alla. Toivottavasti tätä budjettia kaipaavat myös toimittajat, sillä ainaisen viisastelun sijaan on nyt vaadittava myös tiukkaa asiaa.
Avointa päätöksentekoa, pliis.
Valtakunnallista Metsäkeskusta yritettiin saada Itä-Suomeen. Me eteläsavolaiset teimme työtä Savonlinnan puolesta ja sen jälkeen kakkosvaihtoehto olisi ollut Joensuu. Pohjois-Karjalan porukat toimivat päinvastoin. Molemmat jäimme lehdelle soittelemaan.
Perjantaina tuli julki maa-ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) päätös siitä, että Metsäkeskus sijoitetaan Lahteen. Edellisellä kaudella ministeri Anttila (kesk.) kiersi Itä-Suomea lupaamassa sitä vähän sinne sun tänne. Siinä oli siis aitoa vaalienaluspolitiikkaa, jolla kepulaisten metsänomistajien suut pidettiin soukalla.
Mikäli olisin nyt kepulainen eteläsavolainen kansanedustaja, kyselisin hieman viime kauden linjausten perään. Keskusta ja Kokoomus kulkivat hallitustaivalta ripirinnan ja silloin molemmille puolueille tuntui olevan tärkeää Metsäkeskuksen saaminen itäiseen Suomeen. Oliko tämä myös Kokoomuksen puolelta pelkkää vaalienaluselämää...?
Jos koko hankkeella ei ollut alunperinkään mitään mahdollisuuksia sijoittua Savonlinnaan, kuten eilisessä Länsi-Savossa annetaan ymmärtää, olisi meidän ollut tietenkin viisaampaa tukea Joensuuta. Edunvalvontaa Etelä-Savossa riittää, eikä resursseja tulisi haaskata asioihin, jotka ovat jo etukäteen päätetty. Nämä päätökset vaan tulisi olla kaikkien asianosaisten tiedossa ennenkuin lobbausta ryhdytään tosi toimin tekemään. Avoimuutta peliin siis!
Perjantaina tuli julki maa-ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) päätös siitä, että Metsäkeskus sijoitetaan Lahteen. Edellisellä kaudella ministeri Anttila (kesk.) kiersi Itä-Suomea lupaamassa sitä vähän sinne sun tänne. Siinä oli siis aitoa vaalienaluspolitiikkaa, jolla kepulaisten metsänomistajien suut pidettiin soukalla.
Mikäli olisin nyt kepulainen eteläsavolainen kansanedustaja, kyselisin hieman viime kauden linjausten perään. Keskusta ja Kokoomus kulkivat hallitustaivalta ripirinnan ja silloin molemmille puolueille tuntui olevan tärkeää Metsäkeskuksen saaminen itäiseen Suomeen. Oliko tämä myös Kokoomuksen puolelta pelkkää vaalienaluselämää...?
Jos koko hankkeella ei ollut alunperinkään mitään mahdollisuuksia sijoittua Savonlinnaan, kuten eilisessä Länsi-Savossa annetaan ymmärtää, olisi meidän ollut tietenkin viisaampaa tukea Joensuuta. Edunvalvontaa Etelä-Savossa riittää, eikä resursseja tulisi haaskata asioihin, jotka ovat jo etukäteen päätetty. Nämä päätökset vaan tulisi olla kaikkien asianosaisten tiedossa ennenkuin lobbausta ryhdytään tosi toimin tekemään. Avoimuutta peliin siis!
lauantaina, elokuuta 27, 2011
Kesäkokous
SDP piti eduskuntaryhmän kesäkokousta tänä vuonna Porissa. Kiva, kaunis ja sopivankokoinen kaupunki, mutta näin mikkeliläisesti katsottuna, tosi kaukana. Junamatka kolmella eri junalla eilen kesti 5 tuntia, joten kokouksenkin antia ehdin hyvin matkan aikana sulatella.
Osallistumisprosentti oli hyvä ja se on tärkeää näin kauden ensimmäisessä isommassa ryhmäkokouksessa. Puolueen puheenjohtaja piti hyvät katsaukset ajankohtaisista asioista, ml. Kreikan vakuusasiat. Hallitusohjelman kirjauksista ja valtiovarainministeriön esityksestä saimme lisäinformaatiota. Info olikin tarpeen, sillä niin kovin paljon asioiden ympärillä leijuu väärää tietoa.
Ajankohtaisten asioiden lisäksi ryhmä valitsi itselleen uuden pääsihteerin. Edellinen, Sisko Seppä, palveli ryhmää 20 vuotta ja siirtyi nyt uusiin tehtäviin raha-automaattiyhdistykseen. Uudeksi pääsihteeriksi valittiin yhteiskuntatieteiden maisteri Jyrki Konola, jolla on monenalaista kokemusta eduskunnassa tehtävästä työstä.
Pääsihteerin posti on monellakin tapaa vaativa. Hän toimii eduskuntaryhmän kanslian päällikkönä, mutta myös meidän edustajien kaitseminen kuuluu hänen tehtäviinsä. Uskon, että Jyrkistä saamme hyvän toimijan meidän koko porukkaan.
Osallistumisprosentti oli hyvä ja se on tärkeää näin kauden ensimmäisessä isommassa ryhmäkokouksessa. Puolueen puheenjohtaja piti hyvät katsaukset ajankohtaisista asioista, ml. Kreikan vakuusasiat. Hallitusohjelman kirjauksista ja valtiovarainministeriön esityksestä saimme lisäinformaatiota. Info olikin tarpeen, sillä niin kovin paljon asioiden ympärillä leijuu väärää tietoa.
Ajankohtaisten asioiden lisäksi ryhmä valitsi itselleen uuden pääsihteerin. Edellinen, Sisko Seppä, palveli ryhmää 20 vuotta ja siirtyi nyt uusiin tehtäviin raha-automaattiyhdistykseen. Uudeksi pääsihteeriksi valittiin yhteiskuntatieteiden maisteri Jyrki Konola, jolla on monenalaista kokemusta eduskunnassa tehtävästä työstä.
Pääsihteerin posti on monellakin tapaa vaativa. Hän toimii eduskuntaryhmän kanslian päällikkönä, mutta myös meidän edustajien kaitseminen kuuluu hänen tehtäviinsä. Uskon, että Jyrkistä saamme hyvän toimijan meidän koko porukkaan.
Pohjois-Karjalassa
Viime sunnuntaina olin vierailulla Pohjois-Karjalan Juuassa. Väärään vaalipiiriin eksyminen ei ollut vahinko eikä mikään kannanotto vaalipiiriuudistuksen puolesta.
Noin vuosi sitten olin näet silloinkin kutsuttuna vieraana Etelä-Savon Heinävedellä, kun paikallinen sosialidemokraattinen vaikuttaja, kunnallismies Onni Happonen sai reliefin kunnantalon seinään. Onni Happonen koki 1930-luvun poliittisen vainon ja hänen maallinen vaelluksensa päättyi oikeistoradikaalien toimesta väkivaltaisesti.
Tuossa juhlatilaisuudessa sain ilokseni tutustua reliefin tekijään, taiteilija Kauko Kortelaiseen ja hänen rouvaansa Liisaan. He ovat pohjoiskarjalaisia kulttuurielämän vaikuttajia ja Juuan työväenyhdistyksen aktiiveja. Sovimme tuolloin, että tulen jolloinkin käymään heitä ja muita juukalaisia tervehtimässä. Näin siis tapahtui viime sunnuntaina.
Kohtaaminen oli noin 700 kilometrin ajomatkan väärtti. Sain ihastella taiteilijan tuotantoa hänen ateljeessaan, päivitimme puoluepolitiikan tilannetta ja nautimme maistuvan lounaan Kortelaisten kotona. Juuan työväentalolla koolle oli kutsuttu työväenyhdistyksen väkeä ja sitä olikin paljon paikalla.
Ilmoitin jo aikaisemmin kesällä kollegoilleni Pohjois-Karjalassa, että olen tällaisen kutsun saanut ja että varmasti myös oman alueen edustajat ovat tilaisuuteen enemmän kuin tervetulleita. Mielestäni on kohteliasta, että aina oman alueen edustajat vinkataan paikalle silloinkin, kun vierailijoita on tulossa.
Toinen kollegoista eli Merja Mäkisalo-Ropponen sai aikatauluunsa Juukan sopimaan ja olimmekin yhdessä keskustelemassa paikallisten kanssa ajankohtaisista asioista. Tilaisuus oli niin onnistunut, että kerroin isännille tulevani sinne mielelläni toistekin. Ajomatka takaisin kotiin sujui hyvillä mielin.
Noin vuosi sitten olin näet silloinkin kutsuttuna vieraana Etelä-Savon Heinävedellä, kun paikallinen sosialidemokraattinen vaikuttaja, kunnallismies Onni Happonen sai reliefin kunnantalon seinään. Onni Happonen koki 1930-luvun poliittisen vainon ja hänen maallinen vaelluksensa päättyi oikeistoradikaalien toimesta väkivaltaisesti.
Tuossa juhlatilaisuudessa sain ilokseni tutustua reliefin tekijään, taiteilija Kauko Kortelaiseen ja hänen rouvaansa Liisaan. He ovat pohjoiskarjalaisia kulttuurielämän vaikuttajia ja Juuan työväenyhdistyksen aktiiveja. Sovimme tuolloin, että tulen jolloinkin käymään heitä ja muita juukalaisia tervehtimässä. Näin siis tapahtui viime sunnuntaina.
Kohtaaminen oli noin 700 kilometrin ajomatkan väärtti. Sain ihastella taiteilijan tuotantoa hänen ateljeessaan, päivitimme puoluepolitiikan tilannetta ja nautimme maistuvan lounaan Kortelaisten kotona. Juuan työväentalolla koolle oli kutsuttu työväenyhdistyksen väkeä ja sitä olikin paljon paikalla.
Ilmoitin jo aikaisemmin kesällä kollegoilleni Pohjois-Karjalassa, että olen tällaisen kutsun saanut ja että varmasti myös oman alueen edustajat ovat tilaisuuteen enemmän kuin tervetulleita. Mielestäni on kohteliasta, että aina oman alueen edustajat vinkataan paikalle silloinkin, kun vierailijoita on tulossa.
Toinen kollegoista eli Merja Mäkisalo-Ropponen sai aikatauluunsa Juukan sopimaan ja olimmekin yhdessä keskustelemassa paikallisten kanssa ajankohtaisista asioista. Tilaisuus oli niin onnistunut, että kerroin isännille tulevani sinne mielelläni toistekin. Ajomatka takaisin kotiin sujui hyvillä mielin.
sunnuntaina, elokuuta 21, 2011
Blondin budjetti
Jossain lehdessä muistaakseni eilen oli otsikkona yllä oleva "Blondin budjetti". Blondina en olisi asiaan kiinnittänyt mitään huomiota, mikäli kyseessä olisi ollut Kauppalehden teräviä lausuva kaunis naikkonen sivun yläreunassa, Iltalehden Iltatyttö tai joku muu vastaavalla tavalla ansioitunut kaunotar.
Hämmästyin, kun huomasin, että jutussahan käsiteltiin Suomen valtiovaraiministerin budjettiesitystä ensi vuodelle. Aihe on mitä tärkein ja vakavin. Median tehtävänä on kertoa kansalaisille pelkistetysti, mistä esityksessä on kysymys. Budjettiesityksen plussat ja miinukset ovat lehdissä jokaisen arvioitavissa ja se on hyvä. Esityksen tekijän tukanvärillä ei liene niin suurta merkitystä kansalaisillekaan.
Kirjoitin aikaisemminkin tästä ihmeellisestä asennevammasta, joka suomalaisella medialla nyt tuntuu olevan merkittävässä asemassa olevia naisia kohtaan. Vamma näköjään senkun jatkuu ja pahenee. Urpilainen tietenkin suhtautuu ymmärtävästi tähän ilmiöön, mutta se ei estä meitä muita ihmettelemästä sitä.
Vähättely, tytöttely ja mitätöinti ovat niitä keinoja, joita on menneinä vuosikymmeninä käytetty naisia vastaan milloin missäkin. Oman kokemukseni mukaan, luulin jo niistä päästyn. Itse en ole siitä joutunut koskaan kärsimään.
Olen myös eri mieltä kuin kollega ja hyvä ystäväni Tuula Peltonen (sd.), joka männä viikolla lausui lehdissä eduskunnassa olevan naisiin kohdistuvaa vähättelyä. Talon sisällä mielestäni sitä ei ole, mutta näköjään kolmas valtiomahti tätä jaksaa jatkaa, maailman muuttumisesta huolimatta.
Hämmästyin, kun huomasin, että jutussahan käsiteltiin Suomen valtiovaraiministerin budjettiesitystä ensi vuodelle. Aihe on mitä tärkein ja vakavin. Median tehtävänä on kertoa kansalaisille pelkistetysti, mistä esityksessä on kysymys. Budjettiesityksen plussat ja miinukset ovat lehdissä jokaisen arvioitavissa ja se on hyvä. Esityksen tekijän tukanvärillä ei liene niin suurta merkitystä kansalaisillekaan.
Kirjoitin aikaisemminkin tästä ihmeellisestä asennevammasta, joka suomalaisella medialla nyt tuntuu olevan merkittävässä asemassa olevia naisia kohtaan. Vamma näköjään senkun jatkuu ja pahenee. Urpilainen tietenkin suhtautuu ymmärtävästi tähän ilmiöön, mutta se ei estä meitä muita ihmettelemästä sitä.
Vähättely, tytöttely ja mitätöinti ovat niitä keinoja, joita on menneinä vuosikymmeninä käytetty naisia vastaan milloin missäkin. Oman kokemukseni mukaan, luulin jo niistä päästyn. Itse en ole siitä joutunut koskaan kärsimään.
Olen myös eri mieltä kuin kollega ja hyvä ystäväni Tuula Peltonen (sd.), joka männä viikolla lausui lehdissä eduskunnassa olevan naisiin kohdistuvaa vähättelyä. Talon sisällä mielestäni sitä ei ole, mutta näköjään kolmas valtiomahti tätä jaksaa jatkaa, maailman muuttumisesta huolimatta.
Savonlinnassa
Eilen olin savonlinnalaisten demareitten järjestämällä kahvikojulla Savonlinnan CityMarketin edustalla. Tavoitteena tavata ihmisiä ihan ilman taka-ajatuksia ja kuulostella heidän näkemyksiään meneillään oleviin asioihin.
Parituntisen session aikana tiensä teltalle löysivät useatkin kauppareissullaan piipahtaneet, mutta lähes jokaisen ensimmäinen kysymys oli: "Minkäs takia te NYT täällä olette?" Selityksen jälkeen päästiin sitten ihan asiaankin.
Meillä Mikkelissä on ollut vuosikausia tapana jalkautua kahvikojun kanssa torille aina silloin tällöin, olivatpa vaalit sitten menossa tai tulossa. Kansalaisten kuunteleminen on tärkein osa tätä duunia, mutta myös koko poliittista järjestelmäämme. Hyvä, että pää Savonlinnassakin on nyt avattu ja sitä tulee jatkaa.
Parituntisen session aikana tiensä teltalle löysivät useatkin kauppareissullaan piipahtaneet, mutta lähes jokaisen ensimmäinen kysymys oli: "Minkäs takia te NYT täällä olette?" Selityksen jälkeen päästiin sitten ihan asiaankin.
Meillä Mikkelissä on ollut vuosikausia tapana jalkautua kahvikojun kanssa torille aina silloin tällöin, olivatpa vaalit sitten menossa tai tulossa. Kansalaisten kuunteleminen on tärkein osa tätä duunia, mutta myös koko poliittista järjestelmäämme. Hyvä, että pää Savonlinnassakin on nyt avattu ja sitä tulee jatkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)