Näin siinä sitten kävi. Torstaina saimme kuulla, että valtion ensi vuoden rahanjaossa jäi Viitostien perusparannus välillä Lusi - Mikkeli ilman määrärahaa. Sinänsä asia ei ollut mikään yllätys, sillä näinhän siinä on käynyt jo useampana vuonna. Tällä kertaa asia vain tuntuu tavallista ikävämmältä, sillä olivathan rahat mukana vielä viime metreille saakka.
Virkamiesesityksessä ns. ykköskorissa olivat mukana sekä Savonlinnan ohikulkutie että Lusi - Mikkeli perusparannus. Valtiovarainministerin esityksessä eduskunnalle ensi vuoden budjetiksi oli Viitostie jäänyt pois. Näin etelä-savolaisena sitä voi vaan ihmetellä ja surkutella.
Etelä- Savon maakuntavaltuusto on alueen muiden toimijoiden mukana kaiken aikaa korostanut sitä, että koko maakuntaa on kehitettävä ja että kaksi tiehanketta maakuntaan ei suinkaan ole liikaa vaadittu. Ovathan molemmat roikkuneet suunnitelmissa jo vuosia. Maakuntavaltuusto ei myöskään ole halunnut aloittaa hankkeiden keskinäistä kilpailua, eikä sen vuoksi ole laittanut niitä järjestykseen, vaan se on lähtenyt siitä realistisesta ajatuksesta, että molemmat toteutetaan.
Yksimielisyyttä maakunnan sisällä kesti viime vappuun saakka. Silloin tupsahti julkisuuteen kannanotto, jossa väläyteltiin toisen hankkeen siirtämistä myöhemmäksi ja toisen säilyttämistä vuoden 2007 budjetissa.Tämä oli vastoin maakuntavaltuuston virallista kantaa ja osoitti mielestäni erittäin huonoa tilanteentajua. Eripura ja kilpailuasetelma syntyi välittömästi. Alkoi taistelu vain jomman kumman tiehankkeen rahoittamiseksi.
Viesti maakunnasta lähti siis ristiriitaisena ja eikä enää ollut ollenkaan kysymys siitä, kumpi hankkeista olisi kenties kiireellisempi tai kumpi hyödyttäisi koko maakuntaa enemmän tai mistään muustakaan järkevästä perusteesta. Kysymys oli vain siitä, KUMPI kisan voittaisi; Savonlinna vai Mikkeli? Kumman seudun (kansanedustajien) painoarvo olisi valtakunnan asioissa suurempi? Maakuntavaltuuston virallinen kanta jäi näiden muiden intressien jalkoihin. Tämä jos mikä on surkeaa!
Syyllisiä tapahtuneeseen on turha hakea. Alueemme kansanedustajat ovat varmasti tehneet tässäkin asiassa parhaansa ja ovat varmaankin laittaneet peliin kaiken osaamisensa ja tarmonsa. Se nyt vaan ei ikävä kyllä riittänyt. Nyt on vielä kuitenkin tehtävä kaikki, mitä asiassa voi tehdä ja vähintäänkin varmistettava rahoituksen saaminen seuraavana vuonna.
Etelä-Savo on kuitenkin maakuntana pieni (6 kansanedustajaa), joten eripuraan "oman väen" kesken ei ole varaa. Kaikkien on ymmärrettävä asuinpaikasta ja puolukannasta huolimatta yhteisten hankkeiden tärkeyden merkitys, eikä voi lähteä lipeämään rivistä kesken kaiken (vaikka olisikin vaalivuosi). Viitostien parantamiseen on saatava tukea myös Pohjois-Savon kansanedustajista; hyödyttäähän tien paraneminen myös meistä pohjoiseenkin päin ajavia ja siellä asuvia. Viitostie ry ottakoon tässä asiassa johdon käsiinsä.
sunnuntai, heinäkuuta 30, 2006
torstaina, heinäkuuta 20, 2006
Perinnön jakoa
Eilen olivat puolueiden puheenjohtajat koolla Porissa. Musiikin kuuntelu lomassa olivat he puhuneet jopa ihan asiaakin. Televisiolähetystä en eilen ehtinyt nähdä, mutta tämän päivän lehdet ovat kaikki asiasta jotakin maininneet. Konkreettisimpana asiana nousi esiin kysymys perintöverotuksesta. Kaikkien puolueiden puheenjohtajat olivat valmiita perintöverotuksen uudistamiseen. Uudistuksen tasosta ja ajankohdasta ei vielä tarkemmin ole puhuttu.
Itse olen saanut samasta aiheesta puhua jo muutaman vuoden ajan; omissa toritilaisuuksissani on perintöverotuksen järjettömyys ollut yksi "suosituimmista" puheenaiheista. Olenkin lukuisten keskustelujen jälkeen tullut vakuuttuneeksi siitä, että perintöverotuksen uudistaminen on myös meidän demareiden asia.
Maailma on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana sellaiseksi, että entinen kahtiajako omistavan luokan ja muun porukan välillä on kadonnut. Aina vaan suurempi joukko on niitä, jotka jotakin omistavat. Yleensä omistaminen liittyy asumiseen ja eikä sitä enää pidetä pelkästään hyvin toimeentulevien yksinoikeutena. Suurin osa myös sdp:n jäsenistä ja äänestäjistä asuvat omistamissaan asunnoissa tai taloissa.
Monet suurten ikäluokkien ihmisistä ovat tehneet pitkän työuran ja omilla ansioillaan saaneet (ensin asuntosäästäjinä, sitten asuntovelallisina) omistusasuntonsa hankittua. Ansiotuloista on luonnollisestikin maksettu veroa ja muusta elämästä tingitty, että asuntolainoista on selvitty. Nyt nämä joukot ovat saavuttamassa eläkeiän ja aloittavat toisenlaisen vaiheen elämässään. Tulee kuitenkin aika, jolloin elämän varrella hankittua omaisuutta on jaettava perillisten kesken.
Suomen tämänhetkinen kova perintöverotusjärjestelmä on mielestäni epäoikeudenmukainen. Se, että vanhemmat ovat eläneet elämänsä asuntolainaa maksaen pystyäkseen sitten jättämään lapsilleen asunnon perinnöksi, voi hankaloittaa monen perillisen elämää. Olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa omien asunto - ja opintolainojen kanssa ruuhkavuosia elävät perheet joutuvat ottamaan lisää lainaa selvitäkseen perimistään asunnoista. Moninkertainen verotus ei voi olla oikeudenmukainen tapa asioita järjestää. Tämä ei ole ollut ainakaan niiden vanhempien tahtoma asia.
Yksinkertainen uudistus voisi olla se, että perittävän omana asuntona käyttämä asunto voitaisiin periä alemmalla perintöveroprosentilla ja toisaalta asunnon arvon tulisi olla kohtuullinen (esim. 100 000 euron arvoon asti tietyllä prosentilla ja sen yli tietyllä). Muutoinkin perittävän omaisuuden ns. alarajaa voitaisiin nostaa, jolloin pienemmät perinnöt saataisiin jakaa ilman kohtuuttomia verorasitteita, niinkuin perinnön jättäjät yleensä ovat tarkoittaneetkin.
Oma lukunsa ovat muut omaisuuslajit, joiden hankkiminenkin on yleensä ollut toisenlaista eikä kosketa niin suurta osaa kansasta kuin tavallisia asunnon perijöitä ja tällaisen perinnön saajalla on monasti myös suurempi mahdollisuus selviytyä perintöveroistakin. Tarkoitan tällä kuitenkin sellaisia jättiperintöjä, joista ei toritilaisuuksissani olla paljoakaan keskusteltu.
Olen varma, että seuraavalla hallituskaudella perintöverouudistus saadaan toteutettua. Koskettaahan se niin montaa ihmistä ja niin monet sen epäoikeudenmukaisena kokevat.
Itse olen saanut samasta aiheesta puhua jo muutaman vuoden ajan; omissa toritilaisuuksissani on perintöverotuksen järjettömyys ollut yksi "suosituimmista" puheenaiheista. Olenkin lukuisten keskustelujen jälkeen tullut vakuuttuneeksi siitä, että perintöverotuksen uudistaminen on myös meidän demareiden asia.
Maailma on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana sellaiseksi, että entinen kahtiajako omistavan luokan ja muun porukan välillä on kadonnut. Aina vaan suurempi joukko on niitä, jotka jotakin omistavat. Yleensä omistaminen liittyy asumiseen ja eikä sitä enää pidetä pelkästään hyvin toimeentulevien yksinoikeutena. Suurin osa myös sdp:n jäsenistä ja äänestäjistä asuvat omistamissaan asunnoissa tai taloissa.
Monet suurten ikäluokkien ihmisistä ovat tehneet pitkän työuran ja omilla ansioillaan saaneet (ensin asuntosäästäjinä, sitten asuntovelallisina) omistusasuntonsa hankittua. Ansiotuloista on luonnollisestikin maksettu veroa ja muusta elämästä tingitty, että asuntolainoista on selvitty. Nyt nämä joukot ovat saavuttamassa eläkeiän ja aloittavat toisenlaisen vaiheen elämässään. Tulee kuitenkin aika, jolloin elämän varrella hankittua omaisuutta on jaettava perillisten kesken.
Suomen tämänhetkinen kova perintöverotusjärjestelmä on mielestäni epäoikeudenmukainen. Se, että vanhemmat ovat eläneet elämänsä asuntolainaa maksaen pystyäkseen sitten jättämään lapsilleen asunnon perinnöksi, voi hankaloittaa monen perillisen elämää. Olen kuullut lukuisista tapauksista, joissa omien asunto - ja opintolainojen kanssa ruuhkavuosia elävät perheet joutuvat ottamaan lisää lainaa selvitäkseen perimistään asunnoista. Moninkertainen verotus ei voi olla oikeudenmukainen tapa asioita järjestää. Tämä ei ole ollut ainakaan niiden vanhempien tahtoma asia.
Yksinkertainen uudistus voisi olla se, että perittävän omana asuntona käyttämä asunto voitaisiin periä alemmalla perintöveroprosentilla ja toisaalta asunnon arvon tulisi olla kohtuullinen (esim. 100 000 euron arvoon asti tietyllä prosentilla ja sen yli tietyllä). Muutoinkin perittävän omaisuuden ns. alarajaa voitaisiin nostaa, jolloin pienemmät perinnöt saataisiin jakaa ilman kohtuuttomia verorasitteita, niinkuin perinnön jättäjät yleensä ovat tarkoittaneetkin.
Oma lukunsa ovat muut omaisuuslajit, joiden hankkiminenkin on yleensä ollut toisenlaista eikä kosketa niin suurta osaa kansasta kuin tavallisia asunnon perijöitä ja tällaisen perinnön saajalla on monasti myös suurempi mahdollisuus selviytyä perintöveroistakin. Tarkoitan tällä kuitenkin sellaisia jättiperintöjä, joista ei toritilaisuuksissani olla paljoakaan keskusteltu.
Olen varma, että seuraavalla hallituskaudella perintöverouudistus saadaan toteutettua. Koskettaahan se niin montaa ihmistä ja niin monet sen epäoikeudenmukaisena kokevat.
keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006
Nähtävää Mikkelissä
Ystävättäreni on kahden lapsensa kanssa ollut mummolassa Mikkelissä nyt pari viikkoa. Lapset ovat 10 ja 4 vuoden ikäisiä. Kaikki meni ilman suurempia ongelmia niin kauan kuin oli hellettä. Tekemisen puutteesta ei tarvinnut kärsiä; Visulahti, uimarannat ja leikkipuistot tulivat tutuiksi. Nyt ilmojen viilennyttyä sainkin miettimistä: mitä tehdä Mikkelissä lasten kanssa ilman autoa?
Hetken mietittyäni sain aikaan seuraavan listan: ajelua katujunalla, vierailut Päämajamuseoon ja Suur-Savon museoon, kirjaston lastenosasto, Naisvuoren näkötorni, laivojen ihastelua satamassa, retket luontopoluille Urpolassa taikka laavuretki Kalevankankaalle... Aika lyhyt lista omastakin mielestäni, mutta ehkä mielikuvitukseni on vaan hieman jähmeessä. Toisaalta, tuskinpa paljoakaan paremmin ovat asiat muissakaan samankokoisissa kaupungeissa (ja meillä sentään on hyvät uimarannat!).
Nähtävyyksiä miettiessäni, poikkesin tänään valmisteilla olevassa Mikkeli-puistossa. Olen ottanut tavaksi kurvata sitä kautta useamman kerran viikossa tietääkseni, missä vaiheessa siellä ollaan menossa. Tänä päivänä siellä näytti edelleen aika vaatimattomalta: yhdellä osastolla oli tapahtunut jotakin näkyvää ja jo pari viikkoa sitten alueelle oli ilmestynyt ilmeisesti lasten kiipeilyteline. Muutoin edistymistä oli silmillä havaiten vaikea nähdä. Eli tuskin tänä kesänä voi vielä Mikkeli-puistoa liittää lapsiperheiden suosikkilistaan.
Kaupungin talousarviossa on tälle vuodelle varattu puistoa varten summa, jonka myöntämisestä kaupunginhallitus päättää erikseen. Päätös tehtäneen elokuussa. Päätöstä tehtäessä tulee meillä olla tieto siitä, miten eri osastojen rakentamiset ovat pysyneet luvatuissa aikatauluissaan ja mikä on yritysten sitoutumisen taso.
Hanke on alusta asti herättänyt kaupunkilaisissa paljon kritiikkiä. Itse olen saanut olla mukana hankkeen suunnitelusta lähtien ja ymmärrän sen, kuinka upea ja hieno siitä saattaa tulla. Olen kuitenkin kuulunut niiden kriittisten joukkoon, jotka ovat pitäneet kaupungin maksuosuutta liian suurena. Demokratian mukaisesti olemme kuitenkin päätöksiä puiston rahoittamiseksi tehneet ja summat ovat olleet huimia. Sen takia toivonkin totisesti, että puisto (tai edes osa siitä)joskus valmistuisi ja myös me epäilevät tuomaat pääsisimme toteamaan, kuinka Mikkeli-puisto on kaiken siihen sijoittamamme rahan väärti.
Hetken mietittyäni sain aikaan seuraavan listan: ajelua katujunalla, vierailut Päämajamuseoon ja Suur-Savon museoon, kirjaston lastenosasto, Naisvuoren näkötorni, laivojen ihastelua satamassa, retket luontopoluille Urpolassa taikka laavuretki Kalevankankaalle... Aika lyhyt lista omastakin mielestäni, mutta ehkä mielikuvitukseni on vaan hieman jähmeessä. Toisaalta, tuskinpa paljoakaan paremmin ovat asiat muissakaan samankokoisissa kaupungeissa (ja meillä sentään on hyvät uimarannat!).
Nähtävyyksiä miettiessäni, poikkesin tänään valmisteilla olevassa Mikkeli-puistossa. Olen ottanut tavaksi kurvata sitä kautta useamman kerran viikossa tietääkseni, missä vaiheessa siellä ollaan menossa. Tänä päivänä siellä näytti edelleen aika vaatimattomalta: yhdellä osastolla oli tapahtunut jotakin näkyvää ja jo pari viikkoa sitten alueelle oli ilmestynyt ilmeisesti lasten kiipeilyteline. Muutoin edistymistä oli silmillä havaiten vaikea nähdä. Eli tuskin tänä kesänä voi vielä Mikkeli-puistoa liittää lapsiperheiden suosikkilistaan.
Kaupungin talousarviossa on tälle vuodelle varattu puistoa varten summa, jonka myöntämisestä kaupunginhallitus päättää erikseen. Päätös tehtäneen elokuussa. Päätöstä tehtäessä tulee meillä olla tieto siitä, miten eri osastojen rakentamiset ovat pysyneet luvatuissa aikatauluissaan ja mikä on yritysten sitoutumisen taso.
Hanke on alusta asti herättänyt kaupunkilaisissa paljon kritiikkiä. Itse olen saanut olla mukana hankkeen suunnitelusta lähtien ja ymmärrän sen, kuinka upea ja hieno siitä saattaa tulla. Olen kuitenkin kuulunut niiden kriittisten joukkoon, jotka ovat pitäneet kaupungin maksuosuutta liian suurena. Demokratian mukaisesti olemme kuitenkin päätöksiä puiston rahoittamiseksi tehneet ja summat ovat olleet huimia. Sen takia toivonkin totisesti, että puisto (tai edes osa siitä)joskus valmistuisi ja myös me epäilevät tuomaat pääsisimme toteamaan, kuinka Mikkeli-puisto on kaiken siihen sijoittamamme rahan väärti.
lauantaina, heinäkuuta 15, 2006
Kesämeininkiä
Nyt on city-elämä taas alkanut! On se totta, että Suomessa ovat kaikki lomalla heinäkuussa ja tuntuu, että mitään ei tapahdu. Lomalla olemme mekin olleet. Upeat rantakelit ovat pitäneet meitä mökillä ja Mikkelin Pitkäjärven rannalla. Loma toki vielä jatkuu, mutta nyt enemmänkin kaupunkimaisemissa.
Hyvien ilmojen suosiessa on mukava kierrellä erilaisissa kesätapahtumissa. Eilen olimme satamassa Saimaajazzeissa, tosi paljon tuttuja ja hyvää musiikkia. Satama soveltuu mainiosti erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja kunhan saamme uuden kävelysillan suoraan torilta satamaan, vilkastuu alue muulloinkin kuin tilaisuuksien aikana.
Toinen mukava kesään liittyvä "erityispiirre" ovat erilaiset kesäteatterit. Lähes joka pitäjässä on toimiva harrastajateatteri, joiden näytelmiä on kiva käydä katsomassa. Viime sunnuntaina kävin katsomassa Ristiinan tuotoksen, ensi viikolla on vuorossa Puumala ja tavoitteena on vielä käydä Mäntyharjun Pappilanparvella. Monta kertaa nämä harrastelijanäyttelijät ovat niin tosissaan rooleissaan, että heitä luulisi jopa ammattilaisiksi. Viime kesän Rapion Myllyn ammattilaisvoimin esitetystä Salarakkaasta en tosin pitänyt, joten Juvan visiitti jäänee tältä kesältä väliin. Hirvensalmen Satulinnassa esiintyvät ammattilaiset Helsingistä; olen varannut liput kahteen keskiviikon näytökseen.
Paitsi meille paikkakuntalaisille niin myös mökkiläisille ovat nämä erilaiset kesän "kulttuuririennot" tärkeitä. Mökkielämä saattaa moniakin ruveta jo parin viikon jälkeen kyllästyttämään ja omalla kylällä käydään mieluusti erilaisissa happiningeissä. Se mitä monet lomalaiset tuntuvat nykyisin kaipaavan, ovat erilaiset ulkoilureitit. Toki lenkkipolkuja ja pururatoja löytyy joka kunnasta, mutta sellaisia kunnollisia vaellusreittejä vielä tarvittaisiin. Tässä olisi meillä opittavaa esim. Pohjois-Karjalasta, jossa eri mittaisia ulkoilureittejä on pilvin pimein.
Mikkelin superviikonloppu (paljon tapahtumia ja ihmisiä) jatkuu tänään. Raviradalla juostaan lujaa St.Michel-raveissa. Satamassa jatkuvat jazzit, illalla rokataan Kirkkopuistossa ja Ilona Plazalla musisoivat Dingo ja Danny. Tarjontaa on siis monenlaista ja luulisi jokaiselle jotakin löytyvän. Kivaa olla Mikkelissä tänä viikonloppuna!
Hyvien ilmojen suosiessa on mukava kierrellä erilaisissa kesätapahtumissa. Eilen olimme satamassa Saimaajazzeissa, tosi paljon tuttuja ja hyvää musiikkia. Satama soveltuu mainiosti erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja kunhan saamme uuden kävelysillan suoraan torilta satamaan, vilkastuu alue muulloinkin kuin tilaisuuksien aikana.
Toinen mukava kesään liittyvä "erityispiirre" ovat erilaiset kesäteatterit. Lähes joka pitäjässä on toimiva harrastajateatteri, joiden näytelmiä on kiva käydä katsomassa. Viime sunnuntaina kävin katsomassa Ristiinan tuotoksen, ensi viikolla on vuorossa Puumala ja tavoitteena on vielä käydä Mäntyharjun Pappilanparvella. Monta kertaa nämä harrastelijanäyttelijät ovat niin tosissaan rooleissaan, että heitä luulisi jopa ammattilaisiksi. Viime kesän Rapion Myllyn ammattilaisvoimin esitetystä Salarakkaasta en tosin pitänyt, joten Juvan visiitti jäänee tältä kesältä väliin. Hirvensalmen Satulinnassa esiintyvät ammattilaiset Helsingistä; olen varannut liput kahteen keskiviikon näytökseen.
Paitsi meille paikkakuntalaisille niin myös mökkiläisille ovat nämä erilaiset kesän "kulttuuririennot" tärkeitä. Mökkielämä saattaa moniakin ruveta jo parin viikon jälkeen kyllästyttämään ja omalla kylällä käydään mieluusti erilaisissa happiningeissä. Se mitä monet lomalaiset tuntuvat nykyisin kaipaavan, ovat erilaiset ulkoilureitit. Toki lenkkipolkuja ja pururatoja löytyy joka kunnasta, mutta sellaisia kunnollisia vaellusreittejä vielä tarvittaisiin. Tässä olisi meillä opittavaa esim. Pohjois-Karjalasta, jossa eri mittaisia ulkoilureittejä on pilvin pimein.
Mikkelin superviikonloppu (paljon tapahtumia ja ihmisiä) jatkuu tänään. Raviradalla juostaan lujaa St.Michel-raveissa. Satamassa jatkuvat jazzit, illalla rokataan Kirkkopuistossa ja Ilona Plazalla musisoivat Dingo ja Danny. Tarjontaa on siis monenlaista ja luulisi jokaiselle jotakin löytyvän. Kivaa olla Mikkelissä tänä viikonloppuna!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)