sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Kaupungistumista

Mökkiviikko on nyt takana. Vaihtelevista säistä huolimatta, nautimme täysillä. Hauskinta oli seurata kahden 9-vuotiaan (Onni ja Elias) taukoamatonta kesämeinikiä, jossa mielikuvituksella ei ollut rajoja. Ikiaikainen suojeluvaisto ja miehisyys pääsi valloilleen, kun pihapiirissä luikerteli KYY. Enemmän Onni oli kyllä huolissaan koiransa pärjäämisestä, kuin kiljuvan äitinsä kohtalosta. Joka tapauksessa käärme sai näiltä metsästäjiltä kyytiä!

Olin kääntänyt sanomalehdet mökille, joten aivan uutispimentoon ei tullut päästyä. Lisäksi sorruin hakemaan iltapäivälehdet lähikaupalta, joten kaikki vaiheet Tanjan ja Ollin elämästä on edelleen tiedossa. Seuraavan lomaviikon heinäkuussa aion olla Suomen rajojen ulkopuolella ja sillä välin tapahtuvat tärkeät tämänkin parin tapahtumat saavat jäädä minulta tietämättä.

Orientoituminen kaupunkielämään sujuu pikkuhiljaa. Kaksi päivää olen saanut järjestellä huushollia ja pestä pyykkiä. Outoa sekin, kuinka pyykinpesukin voi joskus olla hauskaa. Liekö keski-ikäistymistä vai muuten vaan oire jostakin...

Varmuudella keski-ikäistymistä on se, kuinka maraton-juoksu on saanut useamman nelikymppisen juoksemaan kilometritolkulla pitkin metsiä ja katuja. Eilen seurasin aitiopaikalla (omasta ikkunasta), kun useat sadat juoksuharrastajat pinkoivat pitkin Mikkelin katuja. Erityisesti jännitin veljieni (42 ja 44 v) puolesta. Turhaan jännitin; hyvin he maratoninpuolikkaastaan selvisivät.

Molemmat aloittivat juoksemisen juuri neljänkympin rajapyykin lähestyessä ja ovat hurahtaneet siihen nyt täysin. Oma kohtalonpäiväni on ensi vuonna, mutta joku muu tapa vanhentua sopinee minulle paremmin:)

Ensi viikon kalenteri onkin jo aika täynnä niin töitä kuin erilaisia kulttuuririentojakin. Huomenna kokoontuu kaupunginhallitus ja listan mukaan asiat eivät ainakaan kesän kunniaksi mitenkään helpotu. Tiistai-aamuna olemme vierailulla TE-keskuksessa ja illalla konsertissa Mikaelissa. Täytynee alkaa sovitella taas kenkiä jalkoihin...

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008

Lomalla

Istuntotauko eduskunnasta alkoi siis viime keskiviikon jälkeen. Torstaina suuntasimme pienen perheeni kanssa kauas Saimaan saareen. Ensimmäinen kesälomaviikkoni kuluu mukavasti mökillä ja juhannusta vietin pääasiassa nukkuen ja lukien. Ihanaa.

Tänään oli tultava Mikkeliin, sillä kaupunginvaltuuston kokous alkaa klo 18 ja ryhmä klo 15. Edessä on pitkät kokoukset ja vaikeita asioita. Houkutus jäädä Partalansaareen oli aamulla suuri, mutta velvollisuudet on hoidettava lomallakin:(

Samalla täydennän kirjavarastoani, sillä kaikki 8 mukana ollutta kirjaa tuli jo luettua. Kuluneen vuoden aikana olen lukenut monen poliitikon kirjoja. Muun muassa Kimmo Kiljusen, Tuula Haataisen, Esko Ahosta tehdyn, Arja Alhon, Paavo Lipposen ainakin. Eilen luin Sauli Niinistön "Viiden vuoden yksinäisyys".

Yhteistä näille kaikille on se, että tutuista ja mielenkiintoisista tapahtumista kerrotaan omakohtaisesti ikään kuin kulissien takaa. Moni asia saa omassakin mielessä ihan toisenlaisen muodon, kun siitä lukee jonkun oman kokemuksen kautta. Niinistön kirja on kyllä ihan omaa luokkaansa ja sen johdosta en enää kanna kaunaa siitä, että jäin viime kyselytunnilla ilman puheenvuoroa...

Pidän hänen kirjoitustyylistään ja kirjassa löytyvästä ehkä varsinaissuomalaisesta huumorista, joka joskus puhemiehen pöntöstäkin pilkahtelee. Käsitykseni ihmisestä nimeltä Sauli Niinistö muuttui, enkä yhtään ihmettele niitä, jotka häntä ovat presidentiksi haluamassa. Minunkin presidenttiehdokkaaksi Niinistö kelpaisi hyvin, mikäli olisi aikoinaan ymmärtänyt valita humaanien arvojensa mukaisesti oikean puolueen!

Kesätauon aikana kirjoitan blogia satunnaisesti ja ainakin ne kolme viikkoa, jotka pidän lomaa (eli tämä ja 8.-22.7.) olen tietokoneen ulottumattomissa. Partalansaaren mökki oli oiva valinta siinäkin mielessä, että se on puhelimen kantamattomissa. Hieman outoa on ollut olla puhumatta puhelimeen, mutta onneksi viestit kulkevat; muutoin voisin olla jo aivan liian erakoitunut. Kaikille rentouttavaa ja mukavaa kesää!

tiistaina, kesäkuuta 17, 2008

Puolueet koolla

Alkuviiikon lehdet ovat uutsoineet runsaasti viime viikonlopun kokoomuksen ja keskustan puoluekokouksia. Välähdykset televisiossakin kuvasivat hyvin näiden kahden porvaripuolueen meininkiä.

Kokoomusväki oli tikahtua itsetyytyväisyyteensä ja aplodeerasi johtajalleen kuin toverit Pohjois-Koreassa konsanaan. Keskustalaiset isännät puolestaan uhosivat aatettaan ja sitä, kuinka muut yrittävät heitä mustamaalata. Voi olla, että olen hiukan asenteellinen, mutta olen entistä tyytyväisempi siitä, että olen demari!

Mitään uutta ei kummankaan puolueen asioista ole kuultu. Henkilövalinnat tuntuivat olevan kiinostavampia näissäkin leireissä. Pääministeri Vanhanen puolestaan nauttii asemastaan ja ulkoiluttaa uutta naisystäväänsä valtiovierailulla. Somaa. Median huomio myönteisessä mielessä on taattu.

Eduskunnassa on käyty eilisestä lähtien kevään viimeisiä keskusteluja. Hallituksen esityksiä ja lakialoitteita yritetään saada käsiteltyä vauhdilla läpi ennen kesän istuntotaukoa. Vielä ei ole varmuutta siitä, alkaako tauko keskiviikkona vai varhain torstaiaamuna.

sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008

Paistattelua auringossa

Lauantaina pidimme Työväenyhdistyksen kanssa torikahvitilaisuuden Mikkelissä. Suomen kaunein tori oli täynnä kauppiaita ja kansalaisia. Ajoituksemme oli hyvä, sillä aurinko paistoi koko neljätuntisen torituokiomme ajan.

Runsaat viisisataa ihmistä kävi teltalla ja ihan kaikkien kanssa en ehtinyt kuulumisia vaihtaa. Joku ehdottikin vuoronumerojen jakamista, niin monella tuntui olevan asiaa. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä näitä avoimia yleisötilaisuuksia järjestää.

Eniten ihmisiä puhututtivat hintojen nousut. Moni pienituloinen eläkeläinen on todella ahdistunut tilanteessa, jossa kaikki muu tuntuu kallistuvan paitsi oma eläke. Toinen huolen aihe oli kunnallisten terveyspalvelujen huono saatavuus.

Teltalla vierailleet kaupungin työntekijät suhtautuivat suunniteltuihin lomautuksiin ymmärtävästi ja meiltä kaupungin päättäjiltä peräänkuulutettiin nyt toimenpiteitä. Lomautukset eivät ole pysyvä ratkaisu.

Paljon puhetta piisasi myös liikenneympyrän taideteoksesta, Spiraalista. Samanlaista kommentointia muistan kuulleeni vuosia sitten Mikaelin kattoon hankitusta häkkyrästä ja silloin, kun siirrettiin Marskin patsasta torille. Nämä ovat yksittäisinä asioina sellaisia, joista jokaisella on valmius muodostaa mielipide ja joista kahvipöydissä työpaikoilla paljon puhutaan.

Tänään iltapäivällä jätin sateisen Mikkelin taakse ja olen ollut aurinkoisessa Helsingissä ja eduskuntatalon työhuoneessani jo hyvän tovin. Huomenna alkaa täysistunto jo klo 12, joten tekemistä tälle illalle ja huomisaamulle on vielä kovasti.

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Maria K.

Viime päivinä olemme hämmentyneinä saaneet seurata Suomessa tyttärensä luona oleilleen ulkomaalaisen kansalaisaktivistin vaiheita. Sairasta vanhaa naista ollaan Suomen lainsäädännön mukaisesti karkottamassa pois. Perusteluina on käytetty meidän ulkomaalaislakia, jonka perhekäsitys on hyvin tiukka. Lakia tulkittaessa ei holhottavaksi kelpaa äiti, vaikka näin tosiasiassa tässkin tapauksessa on.

Helsingin hallinto-oikeus teki asiassa eilen ratkaisun, jonka mukaan Maria K. saa jäädä Suomeen tyttärensä luokse, kunnes asiat selvitetään. Hallintovaliokunta saa pian käsiteltäväkseen ulkomaalaislain uudistamisen ja olen varma, että tämäkin tapaus käsittelyn aikana nousee esimerkiksi.

Ei voi olla niin, että lakia tulkittaessa järjen käyttö ja inhimillisyys unohdettaisiin. Lakeja ei voida koskaan tehdä niin aukottomiksi, etteikö niihin jäisi tulkinnan mahdollisuutta. Viranomaisten tehtävänä ja mahdollisuutena on käyttää harkintaa ja maalaisjärkeä.

Lissabonin sopimus

Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden kannalta tehtiin Suomen eduskunnassa tärkeä päätös. EU:n uusi "perustuslaki" pitää sisällään paljon sellaista, jolla ei tavallisen ihmisen elämään ole juurikaan käytännön merkitystä, mutta jolla taataan EU:n mahdollisuudet yhtenäiseen politiikkaan ja toiminnan vahvistamiseen suhteessa muihin (esim. Yhdysvallat).

Ainaisen EU-vastustajan Timo Soinin kanssa olen samaa mieltä siinä, että sopimus hyväksyttiin meillä hieman liian matalalla profiililla. Eduskunnassa toki asiasta on keskusteltu paljon, mutta varsinaista kansalaiskeskustelua ei tämä asia ole saanut aikaiseksi. Paljon enemmän julkisuudessakin nyt puhutaan Irlannissa meneillään olevasta Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksestä.

Uutisten mukaan kansanäänestyksen äänestysprosentti jää alhaiseksi. Haastatellut ihmiset tuntuvat olevan kovin epätietoisia siitä, mistä he oikein äänestävät. Tässä tyyppiesimerkki siitä, kuinka vaarallisia kansanäänestykset ovat jos äänestyspäätös tehdään vähäisillä ja väärillä tiedoilla tai luulon perusteella. Toivottavasti irlantilaiset tuntevat vastuunsa EU:n jäseninä eivätkä kaada muiden jo hyväksymää sopimusta.

Tällä viikolla salikeskustelussa Lissabonin sopimuksesta puhuttiin välillä jopa tanssitermein. Askelmerkit, valssit ja ripaskat vilisivät niin Tennilän, Kaikkosen kuin Arhinmäenkin puheissa. Sinänsä kevyttä, mutta yhteys parin sadan vuoden takaiseen "Wienin tanssivaan kongressiin" tuli mieleeni. Jo silloin kannettiin huolta Euroopan yhtenäisyydestä ja pyrittiin saamaan aikaan pysyvä rauhantila riitaisien vaiheiden jälkeen. Nykyinen Euroopan Unioni on tässä onnistunut edeltäjiään paremmin.

torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Lopun edellä

Eduskunnan istuntotauko alkaa olla jo varsin lähellä. Tänään olivat viimeiset valiokuntien kokoukset ja huominen on keskustan ja kokoomuksen puoluekokousten takia vapaata. Juhannusviikko on poikkeuksellinen eli aloitamme jo maanantaina klo 12 ja tiedossa on istuntoja yömyöhään.

Kaiken kiireen keskellä olemme itse kukin jo tehneet lomasuunnitelmia. Itse pidän täydet kolme viikkoa LOMAA. Juhannuksen ja sitä seuraavan viikon vietän perheeni kanssa vuokramökillä Sulkavalla. Olen pikkuhiljaa kerännyt mökkiviikkoa varten pokkareita ja nyt on joka päivälle varattuna yksi. Heinäkuussa olen kaksi viikkoa ulkomailla lomamatkalla.

Muutoin kalenteri on kesän osalta jo varsin täynnä. Kesätapahtumia omassa maakunnassa riittää lähes joka päivälle ja heinäkuun lopussa olen yhden viikon opiskelemassa englantia Iso-Britanniassa. Edellytykset rentouttavalle kesälle ovat siis olemassa!

Epäreilua!

Äskeisellä kyselytunnilla oli käsittelyssä ainoastaan yksi aihe, vaalirahoitus. Menetelmältään kyselytunti on tuohon aiheeseen hieman kömpelö, sillä eduskunnan tarkoitus on nimenomaan kysyä hallitukselta eikä kansanedustajien toisiltaan.

Tuulikki Ukkola (tätänykyä kait kok.) ja Hannakaisa Heikkinen (kesk) vaativat avoimuuutta työväenyhdistyksiltä. Hyvä vaatimus noin yleisesti ottaen. Epäreilua siinä mielessä, että on niitäkin edustajia ja yhdistyksiä, jotka asiat ovat avoimesti moneen kertaan kertoneet.

Epäreilua oli myöskin se, että puhemies Niinistö ei kymmenistä pyynnöistäni huolimatta antanut minulle puheenvuoroa!!!! Olisin saanut samalla selvittää kaiken maailman ukkoloille asioiden oikean tolan ja kysyä pääministeriltä sitä, pitääkö hän jotenkin pahana sitä, että aatteellinen, poliittinen yhdistys osallistuu poliittiseen toimintaan omalla varallisuudellaan esimerkiksi käymällä vaaleja???

Kysymysvuoroa en siis saanut ja nyt harmittaa, että tulin päivällä investoineeksi 6,75 euroa puhemies Sauli Niinistön kirjaan...

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Koira älähtää

Olen tänään saanut kiukkuisia viestejä Mikkelistä. Ihmiset ovat olleet närkästyneitä kokoomuskollega Lenitan vastauksesta viimeviikkoiseen mielipidekirjoitukseeni. Kirjoituksessa kerroin, kuinka hallitus suosii rikkaita ja paljon omistavia huojentamalla heidän mahdollisuuttaan jättää perintöä tai yritystoimintaa uudella perintöverojärjestelyllä.

Kokoomuskollega-koira älähti kalikan siihen osuessa. Etukäteen tietenkin tiesin näin käyvän, sillä näin on käynyt jokaisen mielipidekirjoitukseni jälkeen. Hän on valinnut sellaisen tavan toimia, eikä siinä mitään. Asiallisesti ottaen, ymmärrän hänen näkökantansa asiaan. Hän edustaa juuri niitä, joita varten uudistus on tehty ja oikeutetusti hän on ylpeä "sinivihreän hallituksen" aikaansaannoksesta.

Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden näkökulmasta tilanne vaan on toinen. Verotusjärjestelmämme on perustunut tasapuolisuuteen ja siihen, että jokainen osallistuu kykyjensä mukaan yhteiskunnan rakentamiseen ja se tapahtuu juuri verojen maksun kautta. Lisäämällä verohelpotuksia näennäisen työllistämisvaikutuksen varjolla, hallitus suosii omistajuutta ja eriarvoistaa kansaa. Tämä on totta.

Avoimesti pimeetä

Luin kollega Kimmo Kiljusen (sd.) eilisen blogin. Hän arvostelee tiukasti sitä menettelytapaa, jolla puoluekokouksessa varapuheenjohtajat valittiin. Kiljunen jäi täpärästi neljänneksi, mutta se ei poissulje sitä etteikö hän voisi asiaa kritisoida.

Avoimuus puoluekokouksessa oli aika hyvin naamioitu. Itse olin mukana "ainoastaan" kansan edustajana en siis puoluekokousedustajana. Meidän kansanedustajien lisäksi, ulkopuolella salin parveili runsas joukko aktiivisia ja kiinnostuneita puolueen jäseniä. Tämä oli kaiketi toivomuskin.

Me sivustaseuraajat saimme varsin hyvin huomata sen, kuinka eri piirien puoluekokousedustajat pitivät palavereitaan milloin milläkin nurkalla ja voihkivat sitä henkilövalintojen vaikeutta, kun tehdyt sopimukset painostavat äänestämään toisin kuin itse ehkä olisi parhaaksi kokenut. Tätä vaikeutta ilmeni niin varapuheenjohtajien, puoluesihteerin kuin puoluevaltuuston pj:n paikkojen jaossa. Nämä kaikki oli jotenkin kytketty toisiinsa.

Itse olisin nähnyt erittäin hyvänä Kimmo Kiljusen mukanaolon puheenjohtajistossa. Hän on kiistatta älykäs ja aikaansaava tyyppi ja hänen aatteellinen taustansa on perinteikäs ja vahva. Ilkka Kantolan kanssa he olisivat olleet hyvä pari pohdiskelemaan puolueemme perimmäistä olemusta ja tarkoitusta.

Valinnat on nyt tehty ja toivoa sopii, että Kiljusen osaamista voidaan hyödyntää puolueessamme aivan tosissaan, sillä sille on kyllä tarvetta. Seuraavaan puoluekokoukseen mennessä on syytä käydä keskustelu siitä, kuinka henkilövalinnat tehdään ja kenellä on aidosti ja avoimesti mahdollisuus asioihin vaikuttaa. Tällä kertaa sitä ei ainakaan rivijäsenillä ollut.

maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Huonoa huumoria...?

Eilisessä Hesarissa oli yleisönosastokirjoitus, joka sai minut melkein voimaan pahoin. Otsikolla "Tukiasuntojen asukkaat vesittävät lastenkasvatuksen" oli kirjoittaja pohdiskellut sitä, kuinka vahingollista asunnottomien asuttaminen tukiasuntoihin juuri HÄNEN lähiympäristöönsä on HÄNEN ja kaltaistensa ihmisten lasten kehitykselle.

Luin jutun pariin kertaan, enkä vieläkään voi uskoa, että kirjoittaja on ollut vakavissaan. Mikäli kyseessä oli tahallinen provosointi ja ärsyttäminen, lopputulos oli onnistunut ainakin minun kohdallani. Mikäli kyse on huumorista, on se erittäin huonoa sellaista.

Kirjoituksessa perusteltiin asunnottomien aiheuttavan lasten tasapainoselle kehitykselle vaaraa, kun nämä "pienokaiset kulkevat soittimien kanssa päivittäin koulun ja musiikkiopiston väliä" reitillä, jossa nämä "huumeveikot ja sammuneet" oleilevat. Kaikki muukin kirjoituksessa oli aivan kamalaa ja toivon totisesti, että tämän kirjoittajan pienokainen pystyy elämään lopunkin osan elämänsä pumpulissa eikä ainakaan joudu koskaan tilanteeseen, jossa häneltä vaadittaisiin ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta toisenlaisia ihmisiä koskaan.

SDP:n uusi puheenjohtaja otti voimakkaasti kantaa asunnottomien ihmisten puolesta vaatimalla asuntoa subjektiiviseksi oikeudeksi. Ei voi olla niin, että Suomen kaltaisessa maassa ihmisellä ei ole mahdollisuutta kattoon päänsä päällä. Veikko Hiiri -nimiselle mielipidekirjoittajalle totean vielä, että nämäkin asunnottomat ovat jonkun äidin ja isän pienokaisia.

Rohkea veto

Samanlaisen otsikon kirjoitin muutama viikko sitten ilmestyneeseen Demarin kolumniin. Jutussa kehoitin puoluekokousedustajia rohkeuteen uuden puheenjohtajan valinnassa. Rohkeutta löytyikin ihan yllin kyllin. Paikallislehtemme uutisoi eilen myös eteläsavolaisten kokousedustajien olevan tyytyväisiä tulokseen. Tiedoksi lehden lukijoille, myös eteläsavolainen demarikansanedustaja on (enemmän kuin) tyytyväinen puheenjohtajan valintaan.

Se, että puolueemme sai ensimmäisen naispuheenjohtajan, ei ole mikään sattuma tai vähäinen juttu. Meidän puolue on ollut se, joka on ensimmäisenä alkanut kiinnittää huomiota naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Meidän puolueen ansiota on ollut niin lapsilisäjärjestelmän kuin päivähoitojärjestelmän luominen. Naisnäkökulmaa on joskus joiltain tahoilta vähätelty tai moitittu, mutta turhaan. Monet asiat yhteiskunnassa ovat juuri naisten esiin nostamia ja myös eteenpäin viemiä.

Puoluekokouksen muu anti paljastunee pikkuhiljaa. Puheenjohtajan linjapuheessa saimme kuulla joitakin isoja asioita, joihin aiomme jatkossa keskittyä. Luotan uuteen johtoon siinäkin mielessä, että nämä asiat eivät tule olemaan ylhäältä johdettuja, vaan jokaisella on entistä paremmin mahdollisuus asioihin vaikuttaa.

Puolueenjohdon valinnat aiheuttavat hiukan muutoksia meidän eduskuntaryhmässämme. Jutta on ollut ryhmän varapuheenjohtaja ja hänen paikalleen tulee nyt valita uusi. Ehdimme jo eukkojen kanssa Hämeenlinnassa pohdiskella sopivinta. Aamiaisella Aulangolla kerkesin Heli Paasiolta asiaa jo kysäistäkin ja hän oli asiaan hyvin myönteisesti suhtautuvalla kannalla. Heli luopui puoluehallituksen paikasta todeten, että vaihdoksia pitää säännöllisesti osata itse kunkin tehdä. Näin juuri.

torstaina, kesäkuuta 05, 2008

Jännitystä ilmassa

Puoluekokousedustajat ovat jo kerääntyneet Hämeenlinnaan. Me muut lähdemme kohti kokouspaikkaa vasta illansuussa, kunhan kyselytunti on päättynyt. Tilanne on selvästi jännittynyt ja aito valinnan mahdollisuus on edessä. Huomenna olemme jo viisaampia.

Itse olen ensimmäistä kertaa (aikuisiässä) mukana puoluekokouksessa, joten kokemus on siinäkin mielessä mielenkiintoinen. Aurinkoinen Helsinki on viime päivinä näyttänyt parhaita puoliaan ja niin tekee varmasti Hämeenlinnakin.

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Kepukeitto kiehuu

Keskustapuolueen keittämä keitto kiehuu. Päivä päivältä keiton keittäjiä tuntuu löytyvän lisää ja maku senkun pahenee. Nyt vallitseva tilanne ei ole kenenkään kannalta hyvä. Kollega Kimmo Tiilikainen (kesk) on alkanut peräänkuuluttaa omalta puolueeltaan totuuden tuomista julki. Kannatettava ajatus kaiken kaikkiaan.

Yli 20 vuotta sitten luin lukiossa psykologian kurssikirjat. Jo pelkästään noilla opeilla ymmärrän, että nyt on keskustalaisilla kollegoilla paniikki käsillä ja siksi he yrittävät kaikin keinoin saada käännettyä huomion pois itsestään. Arvostamani kepukollegat voisivat jokainen nyt pysähtyä ja keskittyä oman tilanteensa selvittämiseen sen sijaan, että päivästä toiseen esittävät perusteettomia vihjailuja MINUN vaalirahoituksestani.

Olen lievästi sanottuna tuohtunut siitä, kuinka aktiivisesti ja julkisesti eräät kepulaiset heittelevät syytöksiä suuntaani vailla minkäänlaisia perusteita. Vielä kerran: olen ilmoittanut keväällä 2007 määräaikaan mennessä oman vaalirahoitukseni. Allekirjoituksella olen sen oikeaksi varmentanut. MINULLA ei ole ollut tarvetta eikä syytä minkäänlaisiin täydennyksiin, toisin kuin joillakin muilla.

Lisäksi olen jokaiselle kysyjälle selvittänyt avoimesti sen, mistä Mikkelin Työväenyhdistyksen varallisuus on muodostunut ja sen, että yhdistys EI OLE pyytänyt, saanut tai tarvinnut ulkopuolista rahoitusta. Lisäksi olen näyttänyt Hesarin toimittajalle selvitykset yhdistyksemme kirjanpidosta ja mm. tilitoimiston lausunnon yhdistyksen tuotoista. Samat asiat olen kertonut myös Länsi-Savon toimittajille ja päätoimittajalle, YLE:n toimittajalle ja MTV3:n toimittajalle. Myös yhdistyksemme puheenjohtaja on kaikki nämä asiat avoimesti kysyttäessä kertonut kaikille tiedotusvälineille.

Keskustapuolueelle tai kansanedustajakollegoille en minä tai kukaan muukaan kansanedustaja ole tilivelvollinen. Tämän toivoisin myös Hannes Mannisen, Tapani Töllin ja Hannu Hoskosenkin ymmärtävän. Vihjailut vaativat nyt jotakin näyttöä. Haluan pystyä keskittymään työhöni niiden ihmisten puolesta, joita varten eduskunnassa olen sen sijaan, että olisin käytettävissä minkäänlaisena käsikassarana kepulaisten likapyykissä.

Jälleen kerran olen kiitollinen siitä elämänkokemuksesta, jonka olen matkan varrella saanut. Välillä on aina tuntunut siltä, että helpommallakin olisi joskus voinut elämässä päästä, mutta nyt olen ainoastaan tyytyväinen, sillä kaikki vaikeudet ovat tehneet minusta vahvan. Heikompi ensimmäisen kauden kansanedustaja saattaisi jo näistä viikkokaupalla velloneista julkisista syytöksistä nyykähtää, mutta itselläni kulmat ainoastaan hieman kurtistuvat lisää ja työskentely epäoikeudenmukaisuutta vastaan totuuden puolesta senkun tehostuu. Vapiskaa kepulaiset!

tiistaina, kesäkuuta 03, 2008

Geometrinen tyhjiö

Kiertelimme viikonloppuna Onnin kanssa polkupyörillä ympäri kaupunkia. Kävimme toteamassa muun muassa paljon puhetta ja porua herättäneen tilataideteoksen uuden liikenneympyrän keskellä. Aika erikoiseltahan teos minustakin näytti. Onni keksi sille nimen; geometrinen tyhjiö. Kuvittelen kyllläkin, että se vielä vähän muuttuu, kunhan ympäristö ja istutukset ovat valmiit.

Satamassa katsastimme toisen parjatun ja osin ruosteisen teoksen; ravintolalaiva Toivo on rantautunut Mikkelin satamaan ja jakaa kaupunkilaisten mielipiteitä sekin. Meille Onnin kanssa laiva kyllä kelpaa ja oli mukava istuskella kannella ja katsella kaunista maisemaa. Tervetuloa vaan lisää vastaavanlaisia laivoja satamaan. Nimivalinta olisi tietenkin voinut olla vähän toisenlainen, herättäähän Toivo vähän liikaa mielleyhtymiä viime vaalien aikaiseen markkinointiin...

Geometrisesta tyhjiöstä puhuttiin illalla kaupunginhallituksessakin. En omasta mielestäni ole osallistunut sellaiseen päätökseen, jolla tämä taideteos olisi tilattu ja sen hinnasta ja ajankohdasta olisi päätetty. Sopiihan se juuri tähän taloudelliseen tilanteeseen varsin huonosti. Tekninen johtaja Holopainen varmisti, että hallituksessa ei tätä päätöstä koskaan ole tehty.

Tyhjiö kävi mielessäni illan aikana muutenkin. Kokouksessa oli päätettävänä paljon asioita ja osa jäi totuttuun tapaan taas odottamaan parempia aikoja. Keskustelua kyllä kävimme monista tulevaisuuteemme vaikuttavista asioista ja mielestäni oikein hyvässä ja rakentavassa hengessä. Näinköhän tämä hallitus parantaa juoksuaan kautensa loppumetreillä...