tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Ääntä politiikkaan!

Salissa oli tänään keskustelussa seurakuntavaalien äänioikeusikärajan laskeminen. Asia herätti paljon puhetta jo viime viikolla. Lähes kaikissa puheenvuoroissa kehuttiin uudistuksen järkevyyttä. Osassa puheenvuoroissa rinnastettiin äänioikeuden alentaminen myös muihin vaaleihin.

Tämän päivän lehdissä on ollut kommentteja (ministerit jne.) siitä, että kunnallisvaaleissa voitaisi myös äänioikeusikärajaa laskea. Kommentit ymmärtää siinä mielessä, että vaalit ovat niin lähellä ja kaikenlaisia kosiskeluja tulee (kait) harjoittaa.

Äänioikeusikärajan laskemiseen demokratian ja äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi ei kuitenkaan pidä hurahtaa. Äänestysaktiivisuudesta on syytä olla huolissaan, mutta sitä ei pidä keinotekoisesti olla nostamassa. Oikeus äänestää tulee jatkossakin sitoa oikeuteen olla vaaleissa ehdolla ja toisaalta myös täysi-ikäisyysrajaan.

On ymmärrettävää, että oikeistolaiset hilluvat jo täpinöissään ikärajan laskemiseksi. Onhan tutkittu juttu se, että nuorena mielipiteet ovat kovin mustavalkoisia ja varsinainen ymmärrys poliittisista asioista on vielä useimmiten vajavaista. Elämänkokemus ja työelämän tuntemus lisäävät ymmärrystä paitsi elämään niin myös poliittiseen päätöksentekoon.

Huolestunut täytyy enemmänkin olla siitä, kuinka täysi-ikäiset aikuiset voivat olla niin pihalla maan poliittisesta järjestelmästä ja siitä, miten maata hallitaan. Eilisten tv-uutisten julkaiseman tutkimuksen perusteella; harva 30-40 -vuotias tietää mitkä puolueet tällä hetkellä ovat hallituksessa.

Yhteiskuntaopin opettajana näin punaista!!! Kysyin testimielessä Onnilta (9 v.) samaa asiaa ja hän (tietenkin) tiesi asian. Tärkeintä mielestäni on siis se, että paitsi että kouluissa asioista puhutaan, niin MYÖS KODEISSA. Itse olen elänyt poliittisesti aktiivisessa kodissa, enkä ole siitä traumoja saanut. Päinvastoin.

Huisketta

Aamuvarhainen lähtö jälleen Mikkelistä Helsinkiin oli vauhdikas. Yritykseni oli ehtiä kuuden junaan, mutta en tietenkään ehtinyt. Jouduin lähtemään omalla autolla ja ajaminen sumussa oli kokemus sekin. Hyvin ehdin töihin.

Aamukymmeneltä oli ympäristövaliokunnan kokous, asiantuntijakuulemisia taas liuta. Hallintovaliokuntaan olisi ollut mielenkiintoista mennä, kuultavina olivat ministeri Holmlund ja poliisiylijohtaja Paatero. Samanaikaisesti kokoontui kuitenkin sivistysvaliokunta, joten jouduin valitsemaan sen.

Valiokunnassa onkin ollut tosi mielenkiintoisia asioita. Perusopetukseen suunnattavat lisämiljoonat tulevat tarpeeseen ja keskustelua käytiin taas vilkkaasti. Mielenkiintoista tulee olemaan se, että millä tavalla saamme miljoonat kohdennettua juuri sinne, mihin ne on tarkoitettu. Vahtimista kunnassa siis riittää.

Istunto alkoi kello 14 ja Vapaus-lehden kolumnin dead-line klo 15. Hirveetä huisketta siis koko päivä. Monta aihetta olisi ollut Vapauteenkin olisi ollut kirjoitettavana, mutta valitsin aika tavanomaisen aiheen. Toivottavasti kelpaa ristiinalaisille:)

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Arkinen maanantai

Tänään on taas vauhdikas päivä tiedossa. Aamupäivä menee kotona kirjoitushommissa ja samalla tietenkin pyykkiä pesten. Iltapäivällä alkaa kaupunginhallitus klo 15 ja Mikkelin sd:n vaaliteltta on ilmoitettu olevan Graanilla klo 16-18. Vetonaulana lehti-ilmoituksessa on mainittu paikalla olevan "ex-kansanedustaja, kansanmies Ilkka Taipale". No, joo.

Illalla on vielä lomakoti Mäntyniemen johtokunnan kokous, johon olen luvannut mennä. Mäntyniemen kokoukset ovat aina mukavia, sillä siellä jokaisella on sama tahto viedä perinteikästä yhdistystä eteenpäin.

sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008

Palautetta

Olen saanut paljon palautetta Sulkavan lehdessä olleesta jutusta. Juttu julkaistiin jonakin päivänä menneellä viikolla ja oli mielestäni oikein hyvä. Toimittaja oli mukana työväentalolla pidetyssä tilaisuudessa ja referoi lehdessä paikallisille demareille pitämääni messua.

Saamani palaute on ollut myönteistä, joskin kommenttini, jossa kehun kepulaista kunnanjohtajaa, on joitakin tovereita Mikkelissä ärsyttänyt. Mielestäni kehua pitää silloin, kun siihen on aihetta.

Yleensäkin olen saanut omiltani palautetta siitä, että suhtaudun kunnallisessa politiikassa liian myönteisesti kokoomuslaisiin ja keskustalaisiin. Itse ajattelen niin, että kuntatasolla puoluepolitiikan korostaminen on turhaa. Meillä kaikilla kuntalaisilla ja valtuutetuilla tulisi olla sama päämäärä riippumatta aatteellisesta ideologiasta; kunnan ja kuntalaisten hyvinvointi.

Näin vaalien alla on tietenkin hyvä, että ideologiset erot tulevat näkyviin. Arvojen kautta päätöksiä kuntapolitiikassa kuitenkin tehdään. Liian usein tuntuu vaan siltä, että poliitikot kunnissa koettavat tehdä turhaa vääntöä virkamiesjohdon ja päättäjien välille. Myös kunnanjohtajan intressi on sama kuin meillä luottamushenkilöillä. Hänenkään puoluetaustalla ei pitäisi olla yhteistyön sujumisen kannalta merkitystä.

Itse mielelläni naljailen maakuntamme kokoomus - ja keskustataustaisille kunnanjohtajille (terveiset Mäntyharjuun!), mutta todellisuudessa yhteistyö ja ymmärrys on ollut sujuvaa. Olen myös omalta osaltani koettanut olla heitä tukemassa työssä, joka tänä päivänä ei ole mitenkään kadehdittavaa.

Puusta pitkälle

Perjantaina vieraanamme eduskunnassa kävi eteläsavolaisia puutyöväenliiton ihmisiä. He olivat matkalla Tallinnaan ja saimme soviteltua pikaisen tapaamisen talolle ennen istuntoa. Heillä on todellinen huoli tämän päivän metsäteollisuuden alasajosta. Heidän huolensa on varsin henkilökohtaista; hätä omasta työpaikastaan ja elinkeinostaan.

Useat heistä ovat jo tänä vuonna olleet viikkoja lomautettuina, eikä kukaan tiedä tulevasta. Tilaisuudessa ehtivät piipahtaa myös melkein kaikki muut maakuntamme edustajat. He kilvan kehuivat niitä hyviä toimenpiteitä, joita hallitus on metsäteollisuuden eteen tehnyt. Tunnelmat huoneessa olivat tietenkin vähän ristiriitaiset.

Ihmisten on vaikea uskoa poliitikkojen vakuutteluja kaikesta hyvästä, kun käytäntö ja arki näyttävät vähän muuta. Yhtä mieltä tietenkin kaikki olivat siitä, että puuta pitää saada tehokkaammin pois Suomen metsistä.

Kun tammikuussa vierailin ristiinalaisella Pelloksen vaneritehtaalla, ylpeys tuotantolaitoksesta oli käsinkosketeltavaa. Työntekijät olivat tyytyväisiä vakituisiin työpaikkoihinsa ja työnantajaa voitiin kehua hyväksi. Olin myös vaikuttunut näkemästäni. Tällä hetkellä tunnelmat Pelloksellakin ovat kuulemma hieman pelokkaat.

Pelloksen tehdas on ollut hyvä ja varma työnantaja sadoille ja vuosien saatossa tuhansille seudun ihmisille. Mikäli UPM jatkaa suomalaisen metsäteollisuuden lynkkausta, tulee se pahimillaan heilauttamaan myös meidän maakuntaa rajusti.

Väärällä teltalla

Kokoomuslaiset ovat aloittaneet kunnallisvaalikampanjointinsa ihan todella. He olivat eilen Mikkelin torilla telttansa kanssa ja paikan ohittaminen oli väen tungoksen vuoksi vaikeaa. Ehdokkaita tosin oli paikalla enemmän kuin asiakkaita:)

Olimme Onnin kanssa matkalla torin poikki kirjakauppaan, kun jäin jumiin juuri kokoomuksen teltan kohdalle. Tuttuja kuntalaisia oli paikalla ja sain selvittää oikein urakalla muutamia asioita. Kehoitin kyllä heitä tulemaan viikon päästä meidän teltalle, sillä en halunnut viedä kilpailevalta puolueelta asiakkaita heidän tilaisuudessaan.

Sattumalta paikalle osui myös meidän eduskuntaryhmän pääsihteeri Sisko Seppä, joka seurasi tilannetta silmät pyöreinä. Kiireehdin vakuuttamaan hänelle, että en ole loikannut toiseen puolueeseen. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että ihmiset ovat kiinnostuneita ajankohtaisista asioista.

Onnin kanssa liikkuminen kaupungilla kysyy kyllä meidän molempien hermoja. Hän on ajat sitten ilmoittanut, että ei halua minun kanssa kulkea, koska "sulla on liikaa tuttuja ja jäät aina suustasi kiinni joka paikkaan". Tärkeämmät asiat, kuten hänen lauantaipäivän karkit, uhkaavat aina jäädä viimeiseksi listalle.

perjantaina, syyskuuta 26, 2008

Aloitteita

Työt ovat jatkuneet ihan konkreettisestikin. Olemme ahkeroineet tämän viikon aikana melkoisen joukon talousarvioaloitteita ensi vuodelle. Käytäntö on sellainen, että maakuntien edustajat tekevät joitakin yhteisiä aloitteita ja jokainen oman mieltymyksensä mukaan.

Tänä vuonna hallituspuolueiden edustajia on ohjeistettu, että eivät hirveästi lähtisi paisuttamaan hallituksen esittämää budjettia omilla tai maakunnan aloitteilla. Sinänsä kummallista, sillä maakunnan etuahan täällä olemme kaikki ajamassa.

Omat aloitteeni (16 kpl) olen tehnyt erilaisista asioista; useimmat liittyvät sellaisiin, joista maakunnan ihmiset ovat olleet yhteydessä tai sellaisiin määrärahan korotuksiin, joilla voitaisi ihmisten arjesta selviytymistä helpottaa. Aloitteet ovat kaikki nähtävillä eduskunnan verkkosivuilla.

Töitä ja tekoja

Erikoinen viikko alkaa olla takana. Kieltämättä tunnelmat eduskuntatalossa ovat tällä viikolla olleet apeat. Tapahtuneesta huolimatta, meidän on jatkettava töitä ja pidettävä huoli siitä, että meidän toimivaltaan kuuluvat asiat tulevat entistä paremmin hoidettua.

En edelleenkään ole niitä ensimmäisen kiven heittäjiä, mutta nyt kallistun niiden kannalle, jotka vaativat ääneen ministeri Holmlundin eroa. Tapahtunutta ei saa tehdyksi ministeriä vaihtamalla, mutta vuoden aikana on tapahtunut niin selviä laiminlyöntejä, jotka osoittavat, että virkatehtävää ei ole hoidettu sen vaatimalla tavalla.

Kysymys ei ole hallitu vastaan oppositio. Kysymys on paljon suuremmasta, meidän kaikkien lapsista. Työryhmiä ja selvityksiä ei enää tarvita, nyt vaaditaan tekoja. Emme voi ummistaa silmiämme siltä, että tässä maassa on jotain tosi pahasti vialla.

keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008

Liikuntapäivä

Tänään on eduskunnassa vietetty jokavuotista liikunta-aamupäivää. Ohjattua liikkumista on ollut pitkin aamua jossain päin kaupunkia, mutta ohjelmaa on hieman karsittu eilisten traagisten tapahtumien vuoksi.

Itse käytin kokousvapaan aamun pienen kämppäni siivoukseen ja kirjoitustöihin huoneessa. Paljon on vielä tekemistä. Talousarvioaloitteiden jättämisen takaraja uhkaavasti lähenee ja ihmisenä, joka jättää aina kaikki viime tippaan, olen huomaavinani pientä kiirettä ilmassa.

Istunto alkaa tänään klo 15 ja sen jälkeen olen varustautunut tekemään töitä huoneessa vielä pitkälle iltaan. Onneksi avustajani Kaija on niin rauhallinen ja tehokas kalenterin ylläpitäjä, että paniikilta varmasti vältytään tälläkin viikolla.

Soutaen Sulkavalle

Ruskaretkeni jatkui (autolla tosin) tiistaiaamuna Sulkavalle. Sulkava tunnetaan tietenkin soutupitäjänä, mutta on siellä paljon muutakin. Kunta oli ystävällisesti järjestänyt jälleen hyvän ja napakan ohjelman, jonka lomassa kävimme läpi paljon ajankohtaisia asioita.

Aamun aloitimme tutustumalla päiväkoti Touhulaan, joka on upeasti remontoitu vanha koulurakennus ihan keskellä kunnan "keskustaa". Päivähoito tuntuu olevan Sulkavalla mallillaan, parantamisen varaa tietenkin aina on. Erityislastentarhanopettajalle olisi tarvetta myös Sulkavalla.

Uuden yrittäjän intoa oli mukava katsella, kun vierailimme SV-Elements Oy:n uusissa tiloissa. Yhteistyö yrittäjän ja kunnan kesken on sujunut hyvin ja nyt kymmeniä työntekijöitä työllistävä yritys tekee tulosta Sulkavalla. Hieno asia.

Paikallisia sosialidemokraatteja tapasin työväentalolla järjestetyssä tilaisuudessa iltapäivällä. Kiva oli taas nähdä paljon tuttuja. Totesimme yhdessä tämän kunnan osalta, että kaikki on varsin hyvin mallillaan ja rohkenin kehua heidän uudehkoa kunnanjohtajaa (kepu). Keskustelumme kumpuilikin niin vilkkaana, että myöhästyin Mikkelin kaupunginhallituksen kokouksesta vähän.

Ruskaretkellä

Sunnuntaina vietettiin Haukivuoren Työväenyhdistyksen syntymäpäiviä. Sata vuotta tuli täyteen siis sielläkin. Ajomatka Mikkelin laitakaupungille ihanassa auringonpaisteessa sujui hyvin; tuntui ihan kuin olisi ollut ruskaretkellä.

Juhlat Haukihallissa olivat tyylikkäät. Hyvää musiikkia, katsaus menneisiin ja toiveikkaita sanoja tulevaisuuteen. Mukava oli kuulla (ja lukea historiikista) siitä ponnistelusta, jota Työväenyhdistys 1970-luvulla paikkakunnan ihmisten eteen teki.

Yhdistys nimittäin oli huolestunut vanhusten ja vähävaraisten heikoista asunto-oloista ja rakennutti kerrostalon tätä pulmaa helpottamaan. Talo on edelleenkin pystyssä ja asukkaat tyytyväisiä. Talkoohenkeä ei haukivuorelaisilta ole puuttunut. Tästä oli osoituksena myös kunniamerkkien saajien pitkä rivi.

Sekä merkin saajista että historiikista kävi ilmi se, että työväenaate todellakin kulkee perheessä ja suvussa. Samaa sukua olevia ihmisiä on Haukivuorenkin työväenyhdistyksen kantavissa voimissa ollut läpi vuosikymmenten.

Pienet pojat

Eiliset tapahtumat hiljensivät myös eduskunnan täysistunnon. Pitkin päivää tulleet tiedot Kauhajoen tapahtumista otettiin järkytyksellä vastaan. Jokaisen mielessä pyörivät viime marraskuun tapahtumat ja varmasti samat kysymykset.

Äitinä olen joutunut monta kertaa sen ongelman eteen, että kuinka pystyn kasvattamaan lapsestani tasapainoista ihmistä ja mitkä ovat ne oikeat keinot asettaa rajoja. Pienen pojan kiinnostukset pyssyihin ovat olleet suuri ihmetykseni ja kiukunkin aihe. Minua viisaammat ovat kuitenkin todenneet, että kiinnostus aseisiin ja sotiin on ihan "normaalia" poikalapsen elämää.

Olen joutunut antamaan periksi itselleni ja olen suostunut hankkimaan Onnille (9v.) erilaisia pyssyjä. Tämän hetken villitys poikaporukalla on käydä läheisessä metsässä eri klaanien välisiä taisteluita. Tuntien ulkonaolo ja yhdessä leikkiminen ovat ne seikat, joiden vuoksi olen asian valmis hyväksymään.

Enemmän kuin näistä pyssyleikeistä, olen huolestunut ns. kilttien ja yksin viihtyvien poikien tulevaisuudesta. Monet vanhemmat pitävät hyvänä sitä, että oma lapsi ja nuori viettää aikaa kotona omassa huoneessa tietokoneen kanssa touhuillen. Usein kuulee sanottavan, että on hyvä kun poika viihtyy kotona eikä ole kaduilla pahanteossa. Varmasti näinkin on.

Viime vuosien surulliset tapahtumat kuitenkin kertovat, että näillä yksin viihtyvillä kilteillä pojilla on päässyt muodostumaan aivan oma maailmansa, jonka seurauksena mieli on muuttunut kovin mustaksi.

Omaa poikaani kannustan jatkossakin olemaan sosiaalinen, seurallinen ja sellainen, jolle kaverit ovat päivittäisessä elämässä tärkeitä. Välillä poikajoukon metelöinti kodissamme tuntuu korvissa, mutta siitä huolimatta pidän tärkeänä että kavereiden kanssa voidaan aikaa viettää. Oman elämän vaikeiden vastoinkäymisten aikana olen huomannut, että mikään ei voi korvata todellista ystävää.

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Mutkia matkassa

Perjantainen kotiinpaluu siis siirtyi, joten keksimmekin Onnin kanssa, että hän tulee koulun jälkeen Helsinkiin. Poika oli innoissaan päästessään pitkästäaikaa reissuun ja matkustamaan yksin bussilla. Ehdimme perjantai-iltana nautiskella kahdenkeskisen ravintolaillallisen ja suunnitella lauantain ohjelmaa.

Olimme kaupungilla koko päivän ja olikin hauska nähdä Kampin Narinkkatorilla väkeä Sulkavalta. Porukat olivat tulleet markkinoimaan Sulkavan Soutuja ja elämänmenoa maalaispitäjässä. Musiikin siivittämänä kävivät kaupaksi niin maistuvat eväät kuin neulotut käsityötkin.

Kaupunkipäivän jälkeen oli mukava päästä junaan. Pasilan kohdalla saimmekin kuulla, että olemme väärässä junassa. Voi eiiii. No, tunti lisää matkustusaikaa ja odottelua Kouvolassa. Onneksi oli hyvää matkaseuraa. Sähläykseni vuoksi en siis ehtinyt Mikkelin Teatteriin, jossa oli eilen ensi-illassa Hectorin musiikkiin perustuva näytelmä Pyhä Keikka. Täytynee yrittää ehtiä johonkin toiseen näytökseen.

Holmlund hukassa

Viikon kestänyt talousarviokeskustelu sai päätöksensä perjantaina. Me monet maalaiskansanedustajat jäimme iltapäivällä odottelemaan viimeistä ministeriesittelyä, jonka piti olla vielä 15 maissa. Sisäministeri Anne Holmlund (kok) ei kiutenkaan ilmaantunut paikalle. Harmi.

Hänelle olisi ollut paljon kysymyksiä koskien nimenomaan hätäkeskuksia, poliisin toimintaa, palomiesten asiaa jne. Hallintovaliokunnan jäsenet (ja varat) olivat valmistautuneet kysymään ministerin näkemyksiä monesta eri ajankohtaisesta asiasta.

Toivottavasti Holmlund oli vain työkiireinen, eikä esimerkiksi pakoillut ärhäköitä edustajia. Toisaalta, voiko mikään työtehtävä mennä ministerillä eduskunnan edelle...? Mielestäni ei voi.

Tikunnokassa

Aamun Länsi-Savossa on listattu Mikkelin kaupunginvaltuuston kuluneen valtuustokauden poissaolijat. Olen nostettu siellä tikunnokkaan 5 poissaolon johdosta. Kokouksia on kaiken kaikkiaan ollut 33.

Jokainen poissaoloni on ollut sellainen, että sen olen itselleni perustellut. Muutama on ajoittunut eduskunnan maanantai-istuntojen aikaan ja jonkun kerran olen ollut kansanedustajan tehtävissä maakunnassa. Ainoan demariedustajan on oltava puolueväen käytettävissä muulloinkin kuin ennen vaaleja.

Töissä puhuimme vasta siitä, että nämäkin listat ovat pian taas tulossa. Vanhempi ja kokeneempi kollega neuvoi, että kannattaa käydä aina aluksi paikalla jolloin tulee läsnäolomerkintä ja kokouspalkkio. En ole tähän ryhtynyt. Joko paikalla ollaan tai sitten ei. Olisi suotavaa, että oltaisi paikalla myös henkisesti.

Perheellisiä ja nuorempia ihmisiä kaivataan kaikkien kuntien listoille valtuustoihin. Me kaikki, joilla on pieniä lapsia ja ikääntyviä vanhempia tiedämme, että perhe on tärkein. Lapsen sairastuttua ei ole vaikeaa valita sitä, meneekö kokoukseen vai jääkö hoitamaan lastaan. Ei myöskään tarvinnut valita asiaa silloin, kun isäni sairasti ja viikkojen sairaalahoidon jälkeen nukkui pois.

Näistä huolimatta olen suositellut kaikille ikätovereilleni sitä, että lähtee mukaan politiikkaan. Kunnissa tarvitaan inhimillisiä ihmisiä tekemään päätöksiä. Asiat voidaan hoitaa ja järjestää siten, että meillä perheellisilläkin (naisilla) on mahdollisuus olla täysipainoisesti mukana päätöksenteossa.

Länsi-Savon jutussa oli jotenkin hauskasti vertailtu minua ja edeltäjääni Arto Seppälää (sd.). Hänhän on tyypillinen politiikassa toimiva keski-ikäinen mies. Olisi suotavaa, että vertailua julkisesti tehtäisi vähän muutenkin, esimerkiksi tekojen ja sisältöjen kautta.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Korhostelua

Salissa keskusteliin tänään keskustapuolueen puoluesihteerin roolista valtakunnan politiikassa. Vassarit kysyivät kyselytunnilla sitä, miten meidän ja hallituksen pitäisi suhtautua keskustapuolueen puoluesihteeri Korhosen kannanottoihin.

Kepun Ketku-Korhonen oli antanut lausuntoja, että ryhdytään "tekemään laajaa yhteiskuntasopimusta". Se tarkoittaisi sitä, että jäädytettäisi palkankorotukset kaikilla aloilla. Kauheeta. Yksipuolinen sopimusmenettely ja kovat arvot nostavat päätään nyt kepun varjolla.

Pääministeri ei vastannut asiaa koskevaan kysymykseen. Hän vähätteli asiaa ja yritti laittaa asian jotenkin leikiksi. Ei ole pääministerin tehtävä eikä paras mahdollinen toimintatapa irtautua oman puolueen linjauksista. Ei voida ratsastaa kahdella ratsulla, eikä edes lehmällä. Rehellisyyttä peliin Keput!

Meidän Korhonen (puoluesihteeri) tekee työtään toisella tavalla. Hirveen hyvä Korhonen on meillä!

Helmi ja Otto

Ikinä ennen en ole saanut niin paljoa myönteistä palautetta, kuin tämän päivän Vapaus-lehdessä julkaistusta jutusta. Otsikkona oli Helmi ja Otto. Sisältönä oli se, kuinka erilaiset ja eri elämäntilanteissa olevat ihmiset tarvitsevat yhteiskunnan eli MEIDÄN apua. Kirjoitin Vapaus-lehden kolumnin tällä kertaa vähän eri tyylillä, kuin aikaisemmin ja ihmiset olivat tuntuivat olevan tyytyväisiä.

Vapaus-lehden lukijat ovat tottuneet siihen, että aina joka kuudes viikko kirjoitan kansanedustajana kolumnivuorollani demarilukijoille. Yritän aina miettiä jutun aiheet siten, että mahdollisimman moni lukija jaksaisi lukea jutut ajatuksella edes loppuun...

Tällä kertaa onnistuin siis hyvin. Tarinat, joista kerroin, olivat ihan tosia. Se on antanut meille kaikille ajattelemisen aihetta ja se on näin kunnallisvaalien alla tosi tarpeen.

Kapuloita rattaissa

Muutoin päivä jatkui suunnitellusti. Seuraavana tulilinjalla hallitusaitiossa oli peruspalveluministeri Risikko (kok.). Hänen ymmärtäväistä linjaansa olemme saaneet kuulla jo vuoden päivät. Hän kyllä toteaa pohjalaisittain varsin suoraan kaiken olevan pielessä ja valaa uskoa meihin tollikoihin, että kyllä asiat ovat hoidossa.

Salikeskustelussa kollega Sirpa Asko-Seljavaara (KOK) oikein terästäytyi ja laittoi parastaan. Tavan mukaan hän haukkui opposition ja sai aikaan lähes kaaoksen. Hänen väitteensä opposition vääristelystä ja typeryydestä ylitti (tai alitti) kaiken siedettävän rajan.

Suurimpana ristiriitana tuntuu olevan se, että kunta-valtio-suhde on kriisissä. Valtion suulla annetaan hyviä kehotuksia ja lupauksia ja myös tehtäviä, mutta köyhien kuntien on niitä vaikea toteuttaa. Ministeri Kiviniemi (kesk) ei omassa puheenvuorossaan antanut yhtään lisää toivoa meille kuntapäättäjille. Vielä ilkeävät kasvukeskuksien kansanedustajat huutaa sitä, kuinka kuntapäättäjät eivät ymmärrä tehdä oikeita päätöksiä kunnissa.

Jotain hyvääkin

Tänään jatkettiin salissa keskustelua ensi vuoden budjetista. Aamun aloitti opetusministeri Sarkomaa. Hänellä oli hyviä uutisia kerrottavana. Ikävä kyllä ei mitään uutta. Kaikki uudistukset kuulostivat hyviltä, harmi vaan, että aikatauluista ei tullut suurempaa selvyyttä.

Pääsin kysymään ministeriltä tarkennusta, siihen, kuinka ja millä aikataululla 16 miljoonaa euroa perusopetusryhmien pienentämiseen tullaan menemään. POP- ohjelma tulee siirtämään kunnille rahaa ja on kuntien oma asia, kuinka hyvin rahat saadaan kohdennettua juuri opetusryhmien pienentämiseen, sanoi ministeri.

Muutoin Sarkonmaa (kok) jatkoi kyllä samaa kylmää ja ivallista linjaa, jota muukin hallitusporukka on viime päivinä esittänyt. Mielestäni on aivan turhaa irvailla tai lärväillä entisten hallitusten saamattomuuksista tai saavutuksista, sillä politiikkaa tehdään ajassa ja niillä varoilla, joita kulloinkin on käytettävissä.

Olen varma, että oppositio tukee kaikkia ihmisten kannalta hyviä asioita, joita hallitus tekee. Ei väliä sillä, kuka milloinkin on ohjaksissa. Pääasia on, että asiat hoituvat. Me nielemme kyllä sen, että oikeistohallitus tekee parannuksia niihin asioihin, joita me olemme ajaneet, mutta aika ei ole ollut kypsä niitä toteuttamaan.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Poliittinen puhe

Tänään olemme aamusta asti käyneet täysistuntoa, jossa on jatkettu eilen alkanutta talousarviokeskustelua. Värikästä ja sähäkkää keskustelua, jota välillä vauhdittavat ministereitten omat alustukset.

Vastakkain tässä matsissa ovat olleet hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden edustajat. Omasta mielestäni olemme pärjänneet hyvin. Vastauspuheenvuoroja on vaikea saada, itsekin yritin saada vastattua edustaja Puumalan (kesk.) ihmettelyihin edellisten hallitusten toimista. Varapuhemies Koskinen (sd.) ei puheenvuoroa antanut.

Varsinaisen budjettipuheenvuoron sain pidettyä juuri ennen ministeri Lehtomäkeä, klo 16.55. Puheenvuorojen pituus on rajattu viiteen minuuttiin ja on tosi vaikea saada niin lyhyeen aikaan sanottua edes tärkeimmät. Ilmeisesti onnistuin hyvin, koska puheenvuoroni aiheutti kepulaisissa voimakasta elämöintiä ja joku konkareista huusi puheeni olleen POLIITTINEN.

Voi hyvänen aika; luulin että olemme kaikki jotenkin edes silloin tälllöin POLIITTISIA. Ehkä olen tämänkin asian ymmärtänyt väärin:) En siitä huolimatta vielä muuta ymmärrykseni suuntaa.

Tänään istunto jatkuu samalla kaavalla iltakymmeneen ja aamulla alkaa opetusministeri Sarkomaan (kok.) puheenvuorolla klo 10. Sateinen ja harmaa keli ulkona ei houkuttele poistumaan talosta, joten teen vielä hetken hommia huoneessani ja seuraan puheenvuoroja samalla monitorista.

tiistaina, syyskuuta 16, 2008

American way

Viime viikkoina olemme saaneet seurata myös Amerikan vaalitaistelua. Yksinkertaiseen amerikkalaiseen tyyliin asiat on seillä saatu näyttämään varsin karnevaalimaiselta. Aiemmin jännitettiin demokraattien varsinaisen ehdokkaan selviämistä; valitaanko demokraattien ehdokkaaksi ensimmäistä kertaa nainen vai musta??

En muista keskusteluista paljoakaan sisällöllisiä eroavaisuuksia ehdokkaiden välillä, liekö noita ollutkaan. Suurten kiertueiden jälkeen demokraatit valitsivat ehdokkaakseen mustan miehen, Obaman. Hyvä niin.

Amerikkalaiseen järjestelmään kuuluu myös se, että kampanjaa käydään ns. kahden kärjen taktiikalla. Varsinaisen presidentin ohella valitaan hänelle myös varapresidentti. Jostain tyhjyydestä ja tuntemattomuudesta ilmaantui rebublikaanien varapresidenttiehdokkaaksi nainen, Sarah Palin.

Kollega oli elokuussa vierailulla Alaskassa ja kertoi tavanneensa paikallisen kuvernöörin. Yhdessä totesimme, että ei ne ole poliitikkonaiset sen kummempia missään, ei edes Amerikassa. Kollegan kommentti nimittäin oli, että ihan tavallinen ja viehättävä nainen oli siellä heillä emäntänä. Yllätys oli tietenkin lappilaiselle Ojala-Niemelälle se, että seuraavalla viikolla tämä nainen oli mukana presidenttipelissä.

Siinä mielessä on tietenkin naisilla eroa, sillä ei meillä (onneksi) ihan pystymetsästä ole vaaraa joutua valituksi presidentiksi. Suurin pelko nimittäin maailmanpolitiikassa tulisikin nyt kääntää varsinaisen rebublikaaniehdokkaan, iäkkään miehen terveydentilaan ja hänen jaksamiseensa. Kokematon pyssyintoilija sattumapresidenttinä olisi melkein pahempaa, kuin nykyisen presidentin touhuilut.

Luottamusbudjetti

Meidän puolueen ryhmäpuheenvuoron piti puheenjohtaja Urpilainen. Sali hiljentyi kuuntelemaan ja syytä olikin. SDP:n puheenvuorossa eriteltiin asiallisesti ne kohdat, joihin halusimme muutoksia. Pääpiirteissään suurin ristiriita on siinä, kuinka rahaa veronkevennyksinä jaetaan hyvätuloisille. Me olisimme jakaneet jaettavan päinvastoin.

Kuntataloudet jätetään pulaan ja budjettiesityksessä ei lisää valtionosuuksia ole luvassa. SDP:n budjetissa näitä haluttaisiin lisätä. Kunnat kuitenkin huolehtivat ihmisten palveluista ja se ei onnistu ilman rahaa.

Valtiovarainministeri pitää juuri parhaillaan kommenttipuhetta salissa (seuraan työhuoneessa) ja ainakin puheen alussa kertaa entisiä puheita ja haukkuu entisiä hallituksia. Hankkeet ja työryhmät hänen puheessaan vilisevät, mutta lisää rahaa ei ole luvassa vieläkään.

Oma puheenvuoroni on tällä hetkellä järjestyksessä 93. ja ehdin sitä tässä illan mittaan hyvin kirjoitella. Puheenvuorot jatkuvat tänään 22 asti ja jatkuvat huomenna aamulla klo 10.00. Kannattaa siis seurata salikeskustelua huomennakin netistä.

Pissat housussa

Tänään aloitettiin eduskunnassa keskustelu ensi vuoden talousarviosta. Parasta antia keltaisessa kirjassa tuntuu olevan esittelysivut, jossa todetaan, että kyseessä on Suomen 200. budjetti ja kerrataan Suomen valtiollisia vaiheita. Mielenkiintoista luettavaa kaikille!

Valtiovarainministeri Katainen esitteli terhakkaasti budjettiaan ja totuttuun tyyliin jaksoi hokea SINIVIHREÄN hallituksen erinomaisuutta. Menin laskuissani sekaisin noin kymmenennen SINIVIHREÄN kohdalla. Loppupuheen ajan näinkin sitten jo punaista.

Katainen (kok.) antoi tunnustusta oppositiolle siitä, että se puuttuu epäkohtiin. Ministeri kuitenkin väheksyi opposition todellista halua saada parannettua ihmisten elinolosuhteita. Hän käytti vanhaa vertausta housuihin pissaamisesta pakkasella, ymmärsimme kaikki mitä hän tarkoitti. Tuli vaan mieleen, että parempi pissa housuissa kuin päässä...

maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Taru-täti

Tänä aamuna satuin tv:n äärelle juuri, kun puoluesihteerit vasemmistoliitosta ja kokoomuksesta olivat Lauri Karhuvaaran haastattelussa. Ei ollut mitenkään paras tapa herätä maanantaiaamuun:( Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen näet lasketteli samaa poliittista löpinää, kuin olemme viime aikoina tottuneet kuulemaan salissa kokoomusministereiltä ja liian monilta edustajilta.

Sinänsä on hyvä, että he kaikki puhuvat samansuuntaista soopaa. Propaganda heidän omassa porukassaan on siis tuottanut tulosta. Harmi vaan, että oikea elämä on toisenlaista. Taru Tujunen väitti tänään, että kunnilla on rahaa enemmän kuin koskaan ja että on ainoastaan kuntapäättäjistä kiinni, kuinka asiat järjestetään. Valtiolta on turha pyytää apuja.

Varmasti tilastollisesti näin on. On ilman muuta kuntia, joilla menee taloudellisesti hyvin. Liian monella menee huonommin kuin koskaan. Tilastot eivät lohduta eivätkä auta sillloin, kun joudutaan lomauttamaan henkilökuntaa tai kun joudutaan miettimään, mikä kirjastoista ensin suljetaan.

Jonoon järjesty!

Parin viikon ajan on ainakin Hesarissa käyty keskustelua kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäen (sd.) tekemästä valtuustoaloitteesta. Perusajatus aloitteessa on, että koululaisia ei tulisi enää laittaa jonoon pituusjärjestyksessä. Tämän aloitteen paras puoli on se, että on syntynyt keskustelua. Keskustelua valtuutettujen ajamista asioista ja niiden suuruudesta tai pienuudesta, keskustelua myös itse asiasta.

Jokainen, joka on työkseen tehnyt opetustyötä, tietää, että oppilaitten järjestyksessä pitäminen on vaativaa. Erilaisia tapoja järjestäytyä niin, että ei synny hallitsemattomia kaaoksia, on useita. Yksi ihan käyttökelpoinen on pituusjärjestys. Luokan oppilaat tietävät muutaman harjoittelukerran jälkeen oman paikkansa ja jono muodostetaan ripeästi. Tuntuu vaikealta uskoa, että jollakin lapsella oikeasti tästä asiasta tulisi traumaa. Erilaisuuden hyväksyminen (myös omalta kohdalta) on kuitenkin yksi elämän tärkeimmistä opeteltavista asioista.

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

Saunailta

Viime torstaina oli siis Eduskunnan syyskauden avaus, jota juhlistettiin elokuvissa. Koko iso elokuvateatteri oli varattu talon henkilökunnalle ja paljon siellä porukkaa oli ollutkin. Lehtien perusteella siellä ei tosin muita näyttänyt olevan kuin edustaja Karpela. Itse en ollut tuolloin mitenkään leffafiiliksellä, joten käytin vapaaillan ihan itselleni.

Ensimmäistä kertaa eduskuntaurani aikana menin talon saunaan. Ratkaisu olikin järkevä, teki hyvää olla kuumissa löylyissä. Ei sitä suotta olekaan kehuttu! Saunan jälkeen tapasimme muutamien työkavereiden kanssa ja kävimme syömässä. Mukavan rento ilta siis kaikin puolin.

Perjantaina olin ensimmäisessä sivistysvaliokunnan kokouksessa. Yliopistolain uudistaminen on juuri kierroksella ja tullee varmasti työllistämään valiokuntaa. Tosi mielenkiintoista päästä mukaan tähänkin prosessiin. Valiokunnan jäsenet ovat kaikki jotenkin tuttuja ja senkin vuoksi on hyvät odotukset syksyn työskentelylle.

Syysmarkkinat

Eilen olimme SDP:n Mikkelin kunnallisjärjestön kanssa Sadonkorjuu-markkinoilla Torilla. Mikkelin Työväenyhdistyksen porukat huolehtivat kahvituksesta ja kuuma kahvi maistuikin hyvin kylmässä kelissä. Ihmisiä kävi satoja ja asiaa riitti.

Puoluesihteeri Ari Korhonen on visiitillä itäisessä Suomessa ja piipahti Mikkelissäkin eilen. Ari on kiva tyyppi ja kansalaistenkin on häntä helppo lähestyä. Oma torilla oloaikani meni entiseen malliin ihmisten huolia kuunnellessa.

Vanhustenhuolto puhututtaa. Viime päivinä on ollut Länsi-Savossa paljon juttuja ja mielipiteitä siitä, kuinka kehnolla mallilla kaupunkimme vanhustenhuolto oikein on. Itse voin asian täysin vahvistaa, olinhan muutama viikko kahden työvuoron verran Pankarannan vanhainkodissa.

Ei riitä, että asia todetaan ja ymmärretään. Vanhustenhuollon ongelmat ratkeavat helposti ja pikaisesti; valtiolta enemmän rahaa kuntiin! Miksi hallituspuolueiden edustajat eivät halua tätä tehdä? Tietenkin siksi, että heidän kannattajillaan on varaa huolehtia omien ikääntyvien vanhusten hoidosta yksityisissä laitoksissa tai ostaa apua yksityisesti kotiin. Pientä eläkettä saavilla ei tätä mahdollisuutta ole ja eikä useasti heidän lapsillaankaan.

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Parasta vaalityötä

Viime torstain eduskunnan kyselytunti oli osaltaan parasta vaalityötä, mitä demarit voivat tehdä. Puheenjohtajamme esitti asiallisesti ja napakasti kysymyksen hallitukselle siitä, mitä hallitus on tehnyt ja mitä se aikoo tehdä metsäteollisuuden alasajon kohteiksi joutuneille alueille.

Satojen ihmisten joutuessa työttömiksi alueilla, joilla työpaikkoja on muutenkin vähän, on asia johon hallitus voi ja pystyy halutessaan vaikuttamaan. Onneton aluepolitiikan hoitaminen on nimenomaan keskustan vastuulla eikä liity pelkästään nyt käsillä olevan metsäteollisuuden kriisiin.

Kyselytunnin alussa esitetty kysymys ja sen vastaus paljasti sen, millä tavalla pääministeri Vanhanen edelleen jatkaa alentavaa ja vähättelevää suhtautumistaan suurimman oppositiopuolueen, SDP:n puheenjohtajaan. Ilmeet ja puhetyyli kertoo paljon enemmän kuin varsinaiset sanat! Jatka vaan Matti samalla linjalla, niin kyllä kansalaiset vaaleissa antavat taas tukensa demareille.

torstaina, syyskuuta 11, 2008

Syksyn avauksia

Syyskauden valiokuntatyöskentely alkaa päästä vauhtiin. Tänään pidettiin ympäristövaliokunnan ensimmäinen kokous. Syksystä tulee tämänkin valiokunnan osalta varsin mielenkiintoinen.

Hallituksen esityksiä on luvassa lähiaikoina laiksi kestävän metsätalouden rahoituslain muuttamiseksi,maankäyttö- ja rakennuslain sekä ympäristönsuojelulain muuttamiseksi. Käsittelyt valiokunnassa vievät aikaa ja asiantuntijoita kuullaan laajasti.

Sivistysvaliokunnan jäsenyys on tänään salissa. Sujunee esitetyn mukaisesti eli huomenna pääsen osallistumaan ensimmäistä kertaa valiokunnan kokoukseen. Myös siellä kiireinen syksy tiedossa.

Tänään kokoonnumme eduskuntaryhmän kanssa kello 14. Kello 16 alkaa suullinen kyselytunti, jossa arvatenkin aiheena tulee olemaan metsäteollisuuden hurjat uutiset ja kehitysnäkymät. Kyselytunnnin jälkeen istunto jatkuu hetken, mutta loppunee pian sillä tänään eduskunta menee elokuviin. Syyskausi on tavattu avata jollakin yhteisellä kulttuuririennolla ja tällä kertaa elokuvalla Raja 1918. Vielä en ole varma, ehdinkö mukaan. Paljon kirjoitushommia...

Kuntamarkkinoilla

Olin eilen muutaman tunnin päivystämässä puolueemme, Uutispäivä Demarin ja Naisliiton yhteisellä messuosastolla Kuntatalolla. Talolla pidettiin perinteiset kuntamarkkinat, joihin on aina ollut hyvä osanotto myös meidän maakunnasta.

Ohjelma oli jälleen hyvää ja monipuolista. Tällä kertaa en itse ehtinyt saleihin sisälle, mutta vieraat maakunnasta kertoivat ohjelmasta pelkästään myönteistä. Tapahtuman parasta antia itselleni oli kuitenkin se, että ehdin tavata kymmeniä oman maakunnan vaikuttajia. Porukat olivat lähteneet liikkeelle niin Kangasniemeltä, Sulkavalta, Juvalta kuin Savonlinnastakin.

Pikaisesti halausten lomassa vaihdettiin kuulumisia ja asiaakin ehdittiin puhua. Muutama komea maakunnan mies jäi tosin halaamatta, mutta ehkä seuraavana vuonna tilanne korjaantuu:)

Georgia on my mind

Eilen eduskunnassa pidettiin ajankohtaiskeskustelu liittyen Venäjään ja Georgian tilanteeseen. Paikalla olivat niin pääministeri, ulkoministeri kuin puolustusministerikin. Jokaisesta puolueesta annettiin myönteistä palautetta siitä, kuinka hyvin Suomen ulkopoliittinen johto on asiassa toiminut. Viime aikojen spekulaatiot lautasten lukumäärästä EU:n kokouksissa siis voidaan unohtaa. Todellisessa tilanteessa ulkopoliittinen johtomme on yhtenäinen ja ajantasainen.

Salikeskustelu ajautui pian Nato-kiistelyksi, mutta asiallisiakin puheenvuoroja kuultiin. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä niiden kanssa, jotka muistuttavat Paasikiven viisauksesta liittyen maantieteelliseen sijaintiimme. Toinenkin Paasikiven viisaus olisi hyvä ottaa käyttöön, jotenkin näin: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku".

Tätä slogania voi toteuttaa niin politiikassa kuin ihan jokaisen ihmisen yksityisessäkin elämässä. Harmi vaan, että yksityiselämän koukeroissa tosiasioita on vaikea nähdä, saati sitten tunnustaa. Tunnustaminen tekee monesti niin kipeää, että ainakaan tässä suhteessa en haluaisi enää yhtään viisaammaksi tulla.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Teknisiä ongelmia

Aloitimme eilen eduskunnan syysistuntokauden. Olo oli kuin koululaisena kesäloman jälkeen. Kiva oli nähdä taas kaikkia työkavereita ja uutuuden viehätyksensä oli myös uusien salilaitteiden tutkimisessa. Kesän aikana oli istuntosaliin asennettu uudet vehkeet ja toimivuutta saatiin eilen kokeilla.

Äänenkuuluvuus ainakin oli parempi, täytyy yrittää muistaa olla kailottamatta ihan entiseen malliin, ettei ihmisillä mene kuulo. Onnekseen kokoomuslaisilla on niin paksut korvat, että he heivät ihan vähästä hätkähdä!

Uutena on nyt suora yhteys verkkoon, jossa jokainen voi seurata täysistunnon kulkua ihan kotoa käsin. Nykyaikainen toimintatapa on tervetullut, toivottavasti myös puheenvuorojen sisältöjä jaksetaan kuunnella eikä keskitytä pelkästään tyhjien penkkien laskemiseen.

Tekniikan kanssa on aina ongelmia, niin myös salissa eilen. Paranevat varmasti pian. Samaa en voi sanoa omasta puhelimestani; kommarini jämähti jumiin sunnuntai-iltana ja samalla siihen jäivät kaikki sadat puhelinnumeroni. Yrityksistäni huolimatta, puhelin ei virkoa. Olo on harmittavan orpo ja nyt yritän selvitä ensi viikkoon asti omalla pienellä vanhalla puhelimellani, johon siis työnumeroni 050-512 2561 puhelut tulevat.

maanantaina, syyskuuta 08, 2008

Signora Hyssälä

Ministeri Liisa Hyssälä (kesk.) on hänkin näemmä käynyt reisussa; Italiassa. Tämän päivän Hesarissa kerrottiin "mielenkiintoisesta" tavasta toteuttaa sairaanhoitoa italialaisittain. Ministeri mietiskelee nyt, voisiko samaa mallia toteuttaa Suomessakin.

Lehtijutun mukaan, Italiassa julkisin varoin sairaaloissa toteutetaan ainoastaan hoitoon ja lääkitsemiseen liittyvät toimenpiteet. Kaikki muut hoidetaan yksityisesti ja asiakkaan mieltymysten mukaan. Muuten tietysti ihan jees, mutta kuinka käy niiden potilaiden, joilla ei ole varaa tilata yksityiseltä aterioita, siivousta tai apua puhtaudessa...??

Suomen julkinen terveydenhuolto on perustunut siihen, että yhteisesti verovaroilla pystytään turvaamaan kaikille sairaille samat mahdollisuudet laadukkaaseen hoitoon ja esimerkiksi sairaalajakson aikana terveellinen ravinto ja muu hoiva. Ihan ensimmäisenä en lähtisi hakemaan tasavertaisuuden tai tasa-arvon mallia Italiasta, vaikka muutoin mukava maa onkin.

Toivottavasti ministeri Hyssälä malttaa nyt pysyä kotomaassa, eikä lähde hakemaan ideoita terveydenhuoltomme järjestämiseksi ainakaan Amerikasta !!!

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008

Apilanlehti

Tänään piipahdin vihollisen leirissä. Olin näet lupautunut erään kepulaisen ystävän kutsusta kertomaan nuorille keskustalaisille vaikuttamisesta. Lauma nuoria oli koolla Mikkelin aikuiskoulutuskeskuksessa ja he olivat saaneet oppia politiikan teosta, poliittisesta järjestelmästä jne.

Kerroin lyhyesti siitä, kuinka kansanedustaja tai kunnallispoliitikko voi asioihin vaikuttaa ja missä vaiheessa. Toivottavasti näille kepunuorille välittyi kuva siitä, että poliittista toimintaa kannattaa jatkaa. Ainakin nämä aktiiviset ja reippaat nuoret voivat jotakin saada aikaankin.

Kiitokseksi vierailustani sain ihan asiallisen teoksen Suomen linnuista. Asiatonta sen sijaan oli keskustan vihreä apilanlehden muotoinen kynttilä:) Hui kamala, missähän sitä arvaa polttaa...

Norsupalloa

Eilinen lauantai oli Mikkelin kaupungin koululaisilla työpäivä. Lauantailla tehtiin sisään yksi päivä joululoman lopuksi. Onnin koulun (Urpolan) perinteisiin on kuulunut jo pitkään yksi syksyinen lauantaipäivä. Ohjelma on aina vähän erilaista kuin tavallisena päivänä ja koulun aulaan viritetystä kioskista on mahdollista ostaa karkkia.

Aktiivinen koti ja koulu -yhdistys huolehtii kahviosta ja yhdessä opettajien kanssa ohjelmasta. Tänä vuonna oppilaat kävivät elokuvissa ja pelasivat ulkona erän norsupalloa. Lasten vanhempia oli totuttuun tapaan pyydetty mukaan päivään ja hyvin he rientoihin taas osallistuivatkin. Itse tyydyin olemaan kentän reunalla kannaustusjoukoissa.

Joissakin kouluissa lauantaipäivä oli lahjakkaasti sotkettu henkilöstön lomautuksiin. Lasten vanhempia oli kehotettu anomaan päivää vapaaksi, koska oppilaiden turvallisuutta ei voida lomautusten takia koulussa taata. Voi hyvänen aika!

Urpolan alakoulussa kaikki sujui hyvin ja lapset olivat tyytyväisiä ja tohkeissaan, kun näkivät omat äitinsä ja isänsä mukana touhuissa. Lapsen ja nuoren on hyvä saada kokea se, että vanhemmat ovat valmiita "uhraamaan" aikaansa juuri heidän tärkeän (koulu) maailmansa vuoksi. Yhteistyötä koulun ja kodin välillä lasten parhaaksi voidaan toteuttaa myönteisessä hengessä, ainakin Urpolassa näin tehdään.

lauantaina, syyskuuta 06, 2008

Sivistystä Etelä-Savoon

Eduskuntaryhmä kokoontui menneellä viikolla. Kokouksessa tehtiin vihdoin viralliset päätökset muutoksista valiokuntiin. Muutokset aiheutuivat puoluejohdon vaihdoksista. Jutta Urpilaisen tultua valituksi puheenjohtajaksi, joutui hän jättämään joitakin tehtäviä. Sivistysvaliokunnan jäsenyys oli yksi näistä.

Edellisen kerran eteläsavolainen kansanedustaja sivistysvaliokunnassa oli Erja Lahikainen (sd.). Hänen kautensa ajoittuu 1990-luvun alkuun, aikaan jolloin mm. ammattikorkeakoulujärjestelmä on alkanut. Oma valintani Jutan paikalle sivistysvaliokuntaan oli eduskuntaryhmän työvaliokunnan yksimielinen esitys ja hyväksyttiin siis nyt ryhmän kokouksessa. Eduskunnan täysistunto tulee tekemään varsinaiset päätökset valiokuntamuutoksista pian.

Sanomattakin on selvää, että otan uuden tehtävän vastaan suurella mielenkiinnolla. Koulutus- ja kulttuuriasiat ovat meidän maakunnalle todella tärkeitä ja on hyvä, että tässä valiokunnassa on vihdoin myös eteläsavolaista näkökulmaa. Itselleni nämä asiat ovat myös niitä, jotka taustani vuoksi parhaiten hallitsen ja jotka demarina miellän ihmisille arvokkaiksi. Ilman muuta olen myös tyytyväinen siitä luottamuksesta, jota eduskuntaryhmä tällä tavalla minua kohtaan osoittaa.

Toivottavasti tyytyväinen on myös paikallisen sd-lehden (Vapaus) päätoimittaja. Hän nimittäin povasi lehdessään hyvissä ajoin ennen viime eduskuntavaaleja, että en tule saamaan mitään merkittäviä valiokuntapaikkoja. Jäsenyydet ympäristövaliokunnassa ja sivistysvaliokunnassa sekä varajäsenyys hallintovaliokunnassa ovat kenen tahansa muun mielestä merkittäviä, etenkin ensimmäisen kauden edustajalle varsinkin tilanteessa, jossa valiokuntapaikkojemme määrä putosi huomattavasti. Noh, lohdutan päätoimittajaa vanhalla tiedolla siitä, että ennustaminenhan tunnetusti on vaikeaa...

Hirvensalmella

Torstai-iltana kurvasin vielä Hirvensalmelle. Olen ottanut tavaksi näillä työreissuilla käydä aina paikallisessa ruokakaupassa hoitamassa perheenäidin velvollisuuksia. Hirvensalmen kaupassa törmäsin Mikkelin kaupunginjohtajaan.

Saimmekin käytettyä lähes puoli tuntia ruotiaksemme kaupungin kuvioita. Esittelin Kimmolle tietty tuoreeltaan ajatukseni pohjoisen alueen koulujärjestelyistä. Kohteliaasti kaupunginjohtaja kuunteli meuhkaamistani eikä suoralta kädeltä ajatustani alas ampunutkaan. Pieni ajatuksen itu oli kuitenkin hänen päähänsä jäänyt; törmäsimme näet jälleen perjantaina ja hän myönsi asiaa ajatelleensa.

Hirvensalmen valtuustosaliin oli kokoontunut hyvä joukko paikallisia demareita. Jostain syystä näillä maaseutuyhdistyksillä on paljon parempi meininki kuin suurten kaupunkien porukoilla. Liekö syynä se, että paikallisyhdistyksiä on vain yksi ja viholliset löytyvät toisista ryhmistä. Kaupungeissa pahimmat puukotukset tulevat aina omasta porukasta.

Hirvensalmen demareilla oli selkeänä mielessä, millä tavalla ja millä asioilla vaaleihin lähdetään. Tulos tulee varmasti olemaan hyvä. Kävimme alustukseni pohjalta hyvää keskustelua puolueen tilanteesta yleensäkin ja juttua olisi riittä nyt vaikka yömyöhään asti. Meidän jutut olisi voitu vallan mainiosti salaa nauhoittaa ja levittää internettiin; niin hyviä linjauksia teimme:)

Pekkarinen-Sutela

Tämän viikon torstaina ja perjantaina pidettiin Mikkelin Anttolanhovissa Itä-Suomen huippukokous. Kokoukseen on kerätty kaikki itäsuomalaiset maakuntahallitukset, kansanedustajat ja maakuntaliittojen virkamiehet. Ohjelma oli tiivis ja laadukas.

Torstaina pääpaino oli Itä-Suomen ja Venäjän yhteistyökuvioissa. Alustajina oli niin suomalaisia metsäteollisuuden kuin liikenteenkin ammattilaisia sekä venäläisiä asiantuntijoita. Suomen Pankin edustajana päivillä oli Pekka Sutela. Hänen esityksensä keskittyi Venäjän ja Suomen väliseen kauppaan ja suhdanteisiin yleensäkin. Rutinoitunut luennoitsija kertoi yleisölle hyvin mielenkiintoisesti ja elävästi talouden kiemuroita.

Väkisinkin ajatukseni palasivat kauas omaan menneisyyteeni. Yritin pakon edessä ymmärtää kirjaa Kansantaloustiede I. Kirjan tekijät olivat juuri Pekkarinen-Sutela. Vihasin noita miehiä silloin ja ihmettelin, kuinka joku pystyy niin vaikealla tavalla asiat esittämään. Sutelan suullinen esitys nyt Mikkelissä oli aivan toista maata. Jopa minä koin ymmärryksen tunteita!

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Lintukoto

Nyt se on löytynyt, Lintukoto nimittäin. Piipahdin tänään mikkeliläisessä Ihastjärven koulussa ja olin vaikuttunut. Ihastjärven kyläkoulu sijaitsee noin 20 km päässä keskustasta ja oppilaita tässä alakoulussa on n. 50. Opetusta annetaan eskareista kuudesluokkalaisiin.

Kolmeopettajainen koulu on pieni, mutta tehokas. Kaikilla opettajilla on erityispätevyys johonkin aihealueeseen, esimerkiksi erityisopetukseen tai tekniseen työhön. Koulun oma keittäjä pitää huolen oppilaiden hyvästä ja tasokkaasta ruuasta.

Suurimman vaikutuksen sai aikaan koulun ilmapiiri. Huolimatta siitä, että koulukiinteistö on ala-arvoisessa kunnossa ja remonttia ollaan viivästelty, huolimatta lomatuspäätöksistä ja koulunkäyntiavustajien puuttumisesta, tässä koulussa tehdään innolla laadukasta työtä lasten hyväksi.

Kouluverkkosuunnitelmissa tulee antaa Ihastjärven koululle suurempi rooli ja kun remonttipäätöksiä tehdään, tulee Ihastjärven koulu rakentaa sellaiseksi, joka pystyy palvelemaan suurempaa osaa pohjoisen alueen lapsista.

Omassa mielessäni kimurantit pohjoisen alueen koulujärjestelyt alkavat nyt olla paketissa. Mielenkiinnolla odotan yhä koulutilatyöryhmä II:n raporttia ja sitä, kuinka ajatukseni osuvat yksiin ryhmäläisten kanssa.

Uupunut omaishoitaja

Kirjoitin eilen tällä palstalla siitä, kuinka lauantain toritilaisuudessa meinasin saada kepistä. Iltalehden aktiivinen toimittaja oli tarinani myös lukenut ja hän arvioi asian lehtijutun väärtiksi. Tämän päivän lehdessä asiasta siis myös kerrotaan. Otsikko tietenkin täytyy rakentaa raflaavaksi ja sitä se nyt tässäkin jutussa on.

Kamalasta kuvasta huolimatta olen tyytyväinen siitä, että lehtijutussa käy hyvin ilmi omaishoitajien huono asema Mikkelissä. Sitä ei ole tarpeen yhtään liioitella ja olisi suotavaa, että keskustelua käytäisi enemmänkin, vaikka sitten iltapäivälehtien avulla.

Jo vuosia on puhuttu siitä, kuinka omaishoitajien tuki tulisi saada Kelan hoitamaksi. Asian johdosta on eduskunnassa käyty salikeskustelua kuluneenkin kauden aikana jo kymmeniä kertoja, lakialoitteita asian johdosta on tehty ja ministeri Hyssälä on asian sanonut olevan selvitysten alla. Selvitysten kestäessä ehtii moni omaishoitaja ja hoidettava uupua.

Köyhien kuntien kannalta omaishoitajien tuen maksamisen siirtäminen Kelalle on välttämätöntä. Tällöin tuki olisi kaikille saman suuruinen, eikä kunnilla olisi enää tarvetta tai mahdollisuuksia jättää omaishoidon tukipäätöksiä tekemättä taloudellisiin syihin vedoten. Alueellinen ja ihmisten välinen tasa-arvo vaatii tätä ja pian.

Enonkoskella

Maanantai-iltana aloitettiin kunnallisvaalitaisto pienessä Enonkosken kunnassa. Enonkoski sijaitsee noin 30 km:n päässä Savonlinnasta ja Mikkelistä matkaa kertyy siis noin 140 km. Olin paikallisen työväenyhdistyksen vieraana tilaisuudessa ja ajomatka oli ajamisen väärtti. Keskustelu oli vilkasta, rakentavaa ja periaatteellista. Tilaisuus oli päivän parasta antia ja jälleen kerran huomasin ajattelevani sitä, kuinka mukavaa työtä saan tehdä.

Savonlinna ja Enonkoski ovat käyneet kuntaliitosneuvotteluja, mutta enonkoskelaiset päättivät jatkaa omana kuntanaan. Enonkoskella on siihen hyvät mahdollisuudet. Talous on mallillaan ja ihmiset tyytyväisiä palveluihin. Uusia kehittämishankkeita on vireillä ja yhteistyötä naapurikuntien kanssa pystytään hyvin tekemään.

Kävin vieraisilla 94-vuotiaan sukulaismiehen palvelutaloasunnossa ja täytyy mikkeliläisenä kadehtien todeta, että tässä kunnassa on ymmärretty vanhusten parasta. Sukulaismies Antti Kuuramaa kahvitti meidät viihtyisässä asunnossaan ja kertaili niitä kymmeniä vuosia, joita hän on Enonkosken kunnallispolitiikassa saanut aikoinaan olla mukana. Demarina tietenkin.

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Vanhaa ja uutta

Kävin eilen vierailulla muutamalla mikkeliläisellä koululla. Tarkoitukseni oli käydä kuuntelemassa näiden pohjoisen alueen koulujen henkilökunnan tuntoja nyt, kun Koulutilatyöryhmä II on saanut esityksensä valmiiksi.

Tänään iltapäivällä suunnitelmia esitellään joillekin kouluista ja loppuviikosta osalle. Kaupunginhallitukselle tätä ei vielä ole vilautettu. Kun ryhmää hallituksessa kasattiin, pidettiin ehdottoman tärkeänä, että henkilökunnan edustus ryhmässä tulee olemaan. Näin ei jostain syystä ole ollut. Eikö tässä kaupungissa opita ikinä aikaisemmista virheistä!?!

Tilanne näillä perusopetuksen kouluilla huhujen mukaan on nyt se, että pitkään kaivatut remontit ovat jäämässä haaveiksi ja uusia malleja järjestää opetusta ollaan ideoimassa. Tämä on pelkästään hyvä asia silloin, kun nämä molemmat kiinteistöt ovat niin huonossa kunnossa kuin Kalevankangas ja Siekkilä nyt ovat.

Koulukiinteistön remontoimisessa tulisi lähtökohtana kuitenkin olla lasten turvallisuus ja lasten mahdollisuus koulutyöhön järkevänkokoisessa yksikössä. En ole mikään ylisuurten koulujen ystävä, vaikka niistä hyviä kokemuksia joissain päin Suomea onkin.

Yhtenäiskoulu (1-9) toimii hyvin niin Mikkelin Anttolassa kuin Rantakylässäkin, mutta nekin ovat vaatineet asianmukaiset ja juuri tämän koulumuodon tarvitsemat tilaratkaisut. Pelkästään siirtämällä oppilaita paperilla koulurakennuksesta toiseen, ei hyvää koulua tehdä.

Nyt tarvitsemme kunnollisen ajatuksen siitä, miten pohjoisen alueen kouluolot tulevaisuudessa järjestetään. Uuden kiinteistön rakentaminen uudenaikaisella lämmitystekniikalla voi olla käytön kannalta paljon halvempikin ratkaisu kuin entisten korjaaminen.

Keppiä ja porkkanaa

Olimme viime lauantaina SDP:n kunnallisjärjestön kanssa torilla. Puolueemme aloitti ns. politiikan viikon, jonka aikana on käynnistellä ympäri maata kunnallisvaalikampanjoita. Kylmä keli meinasi kangistaa porukat, mutta kovasti asiaa ihmisillä tuntui olevan.

Tori oli täynnä myyjiä ja toinen toistaan ihanempia kanttarelli- ja marjakojuja. Myös porkkanoita oli ajankohtaan kuuluen tarjolla.

Keppiä meinasin saada ihan konkreettisesti, kun vanhempi rouvashenkilö purki tuntojaan. Ensimmäistä kertaa näillä vuosien mittaan pidetyillä toritilaisuuksilla koin todellista uhkaa. Rouva oli erittäin sydämistynyt kaupunkimme tavasta hoitaa omaishoitajien asioita ja kävelykeppi alkoi kohota aina vaan korkeammalle. Keskustelumme ei päässyt etenemään, koska en saanut suunvuoroa ja toisaalta olin rouvan kanssa ihan samaa mieltä. Syyllinen en kuitenkaan huonoon tilanteeseen ole.

Kohtaaminen Mikkelin torilla vaan kertoo siitä, kuinka paljon ihmiset tällä hetkellä kärsivät. Puheet asioiden huonosta tolasta tulisi ottaa todesta myös valtakunnan hallituksessa ja hallituspuolueissa. Valta on tällä kertaa heillä ja sitä pitää ymmärtää käyttää oikein. Nykymenolla menemme huonoon suuntaan.