Perjantaina vieraanamme eduskunnassa kävi eteläsavolaisia puutyöväenliiton ihmisiä. He olivat matkalla Tallinnaan ja saimme soviteltua pikaisen tapaamisen talolle ennen istuntoa. Heillä on todellinen huoli tämän päivän metsäteollisuuden alasajosta. Heidän huolensa on varsin henkilökohtaista; hätä omasta työpaikastaan ja elinkeinostaan.
Useat heistä ovat jo tänä vuonna olleet viikkoja lomautettuina, eikä kukaan tiedä tulevasta. Tilaisuudessa ehtivät piipahtaa myös melkein kaikki muut maakuntamme edustajat. He kilvan kehuivat niitä hyviä toimenpiteitä, joita hallitus on metsäteollisuuden eteen tehnyt. Tunnelmat huoneessa olivat tietenkin vähän ristiriitaiset.
Ihmisten on vaikea uskoa poliitikkojen vakuutteluja kaikesta hyvästä, kun käytäntö ja arki näyttävät vähän muuta. Yhtä mieltä tietenkin kaikki olivat siitä, että puuta pitää saada tehokkaammin pois Suomen metsistä.
Kun tammikuussa vierailin ristiinalaisella Pelloksen vaneritehtaalla, ylpeys tuotantolaitoksesta oli käsinkosketeltavaa. Työntekijät olivat tyytyväisiä vakituisiin työpaikkoihinsa ja työnantajaa voitiin kehua hyväksi. Olin myös vaikuttunut näkemästäni. Tällä hetkellä tunnelmat Pelloksellakin ovat kuulemma hieman pelokkaat.
Pelloksen tehdas on ollut hyvä ja varma työnantaja sadoille ja vuosien saatossa tuhansille seudun ihmisille. Mikäli UPM jatkaa suomalaisen metsäteollisuuden lynkkausta, tulee se pahimillaan heilauttamaan myös meidän maakuntaa rajusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti