Salissa oli tänään keskustelussa seurakuntavaalien äänioikeusikärajan laskeminen. Asia herätti paljon puhetta jo viime viikolla. Lähes kaikissa puheenvuoroissa kehuttiin uudistuksen järkevyyttä. Osassa puheenvuoroissa rinnastettiin äänioikeuden alentaminen myös muihin vaaleihin.
Tämän päivän lehdissä on ollut kommentteja (ministerit jne.) siitä, että kunnallisvaaleissa voitaisi myös äänioikeusikärajaa laskea. Kommentit ymmärtää siinä mielessä, että vaalit ovat niin lähellä ja kaikenlaisia kosiskeluja tulee (kait) harjoittaa.
Äänioikeusikärajan laskemiseen demokratian ja äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi ei kuitenkaan pidä hurahtaa. Äänestysaktiivisuudesta on syytä olla huolissaan, mutta sitä ei pidä keinotekoisesti olla nostamassa. Oikeus äänestää tulee jatkossakin sitoa oikeuteen olla vaaleissa ehdolla ja toisaalta myös täysi-ikäisyysrajaan.
On ymmärrettävää, että oikeistolaiset hilluvat jo täpinöissään ikärajan laskemiseksi. Onhan tutkittu juttu se, että nuorena mielipiteet ovat kovin mustavalkoisia ja varsinainen ymmärrys poliittisista asioista on vielä useimmiten vajavaista. Elämänkokemus ja työelämän tuntemus lisäävät ymmärrystä paitsi elämään niin myös poliittiseen päätöksentekoon.
Huolestunut täytyy enemmänkin olla siitä, kuinka täysi-ikäiset aikuiset voivat olla niin pihalla maan poliittisesta järjestelmästä ja siitä, miten maata hallitaan. Eilisten tv-uutisten julkaiseman tutkimuksen perusteella; harva 30-40 -vuotias tietää mitkä puolueet tällä hetkellä ovat hallituksessa.
Yhteiskuntaopin opettajana näin punaista!!! Kysyin testimielessä Onnilta (9 v.) samaa asiaa ja hän (tietenkin) tiesi asian. Tärkeintä mielestäni on siis se, että paitsi että kouluissa asioista puhutaan, niin MYÖS KODEISSA. Itse olen elänyt poliittisesti aktiivisessa kodissa, enkä ole siitä traumoja saanut. Päinvastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti