Aamun Länsi-Savossa on listattu Mikkelin kaupunginvaltuuston kuluneen valtuustokauden poissaolijat. Olen nostettu siellä tikunnokkaan 5 poissaolon johdosta. Kokouksia on kaiken kaikkiaan ollut 33.
Jokainen poissaoloni on ollut sellainen, että sen olen itselleni perustellut. Muutama on ajoittunut eduskunnan maanantai-istuntojen aikaan ja jonkun kerran olen ollut kansanedustajan tehtävissä maakunnassa. Ainoan demariedustajan on oltava puolueväen käytettävissä muulloinkin kuin ennen vaaleja.
Töissä puhuimme vasta siitä, että nämäkin listat ovat pian taas tulossa. Vanhempi ja kokeneempi kollega neuvoi, että kannattaa käydä aina aluksi paikalla jolloin tulee läsnäolomerkintä ja kokouspalkkio. En ole tähän ryhtynyt. Joko paikalla ollaan tai sitten ei. Olisi suotavaa, että oltaisi paikalla myös henkisesti.
Perheellisiä ja nuorempia ihmisiä kaivataan kaikkien kuntien listoille valtuustoihin. Me kaikki, joilla on pieniä lapsia ja ikääntyviä vanhempia tiedämme, että perhe on tärkein. Lapsen sairastuttua ei ole vaikeaa valita sitä, meneekö kokoukseen vai jääkö hoitamaan lastaan. Ei myöskään tarvinnut valita asiaa silloin, kun isäni sairasti ja viikkojen sairaalahoidon jälkeen nukkui pois.
Näistä huolimatta olen suositellut kaikille ikätovereilleni sitä, että lähtee mukaan politiikkaan. Kunnissa tarvitaan inhimillisiä ihmisiä tekemään päätöksiä. Asiat voidaan hoitaa ja järjestää siten, että meillä perheellisilläkin (naisilla) on mahdollisuus olla täysipainoisesti mukana päätöksenteossa.
Länsi-Savon jutussa oli jotenkin hauskasti vertailtu minua ja edeltäjääni Arto Seppälää (sd.). Hänhän on tyypillinen politiikassa toimiva keski-ikäinen mies. Olisi suotavaa, että vertailua julkisesti tehtäisi vähän muutenkin, esimerkiksi tekojen ja sisältöjen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti