Eiliset tapahtumat hiljensivät myös eduskunnan täysistunnon. Pitkin päivää tulleet tiedot Kauhajoen tapahtumista otettiin järkytyksellä vastaan. Jokaisen mielessä pyörivät viime marraskuun tapahtumat ja varmasti samat kysymykset.
Äitinä olen joutunut monta kertaa sen ongelman eteen, että kuinka pystyn kasvattamaan lapsestani tasapainoista ihmistä ja mitkä ovat ne oikeat keinot asettaa rajoja. Pienen pojan kiinnostukset pyssyihin ovat olleet suuri ihmetykseni ja kiukunkin aihe. Minua viisaammat ovat kuitenkin todenneet, että kiinnostus aseisiin ja sotiin on ihan "normaalia" poikalapsen elämää.
Olen joutunut antamaan periksi itselleni ja olen suostunut hankkimaan Onnille (9v.) erilaisia pyssyjä. Tämän hetken villitys poikaporukalla on käydä läheisessä metsässä eri klaanien välisiä taisteluita. Tuntien ulkonaolo ja yhdessä leikkiminen ovat ne seikat, joiden vuoksi olen asian valmis hyväksymään.
Enemmän kuin näistä pyssyleikeistä, olen huolestunut ns. kilttien ja yksin viihtyvien poikien tulevaisuudesta. Monet vanhemmat pitävät hyvänä sitä, että oma lapsi ja nuori viettää aikaa kotona omassa huoneessa tietokoneen kanssa touhuillen. Usein kuulee sanottavan, että on hyvä kun poika viihtyy kotona eikä ole kaduilla pahanteossa. Varmasti näinkin on.
Viime vuosien surulliset tapahtumat kuitenkin kertovat, että näillä yksin viihtyvillä kilteillä pojilla on päässyt muodostumaan aivan oma maailmansa, jonka seurauksena mieli on muuttunut kovin mustaksi.
Omaa poikaani kannustan jatkossakin olemaan sosiaalinen, seurallinen ja sellainen, jolle kaverit ovat päivittäisessä elämässä tärkeitä. Välillä poikajoukon metelöinti kodissamme tuntuu korvissa, mutta siitä huolimatta pidän tärkeänä että kavereiden kanssa voidaan aikaa viettää. Oman elämän vaikeiden vastoinkäymisten aikana olen huomannut, että mikään ei voi korvata todellista ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti