Keskustapuolueen keittämä keitto kiehuu. Päivä päivältä keiton keittäjiä tuntuu löytyvän lisää ja maku senkun pahenee. Nyt vallitseva tilanne ei ole kenenkään kannalta hyvä. Kollega Kimmo Tiilikainen (kesk) on alkanut peräänkuuluttaa omalta puolueeltaan totuuden tuomista julki. Kannatettava ajatus kaiken kaikkiaan.
Yli 20 vuotta sitten luin lukiossa psykologian kurssikirjat. Jo pelkästään noilla opeilla ymmärrän, että nyt on keskustalaisilla kollegoilla paniikki käsillä ja siksi he yrittävät kaikin keinoin saada käännettyä huomion pois itsestään. Arvostamani kepukollegat voisivat jokainen nyt pysähtyä ja keskittyä oman tilanteensa selvittämiseen sen sijaan, että päivästä toiseen esittävät perusteettomia vihjailuja MINUN vaalirahoituksestani.
Olen lievästi sanottuna tuohtunut siitä, kuinka aktiivisesti ja julkisesti eräät kepulaiset heittelevät syytöksiä suuntaani vailla minkäänlaisia perusteita. Vielä kerran: olen ilmoittanut keväällä 2007 määräaikaan mennessä oman vaalirahoitukseni. Allekirjoituksella olen sen oikeaksi varmentanut. MINULLA ei ole ollut tarvetta eikä syytä minkäänlaisiin täydennyksiin, toisin kuin joillakin muilla.
Lisäksi olen jokaiselle kysyjälle selvittänyt avoimesti sen, mistä Mikkelin Työväenyhdistyksen varallisuus on muodostunut ja sen, että yhdistys EI OLE pyytänyt, saanut tai tarvinnut ulkopuolista rahoitusta. Lisäksi olen näyttänyt Hesarin toimittajalle selvitykset yhdistyksemme kirjanpidosta ja mm. tilitoimiston lausunnon yhdistyksen tuotoista. Samat asiat olen kertonut myös Länsi-Savon toimittajille ja päätoimittajalle, YLE:n toimittajalle ja MTV3:n toimittajalle. Myös yhdistyksemme puheenjohtaja on kaikki nämä asiat avoimesti kysyttäessä kertonut kaikille tiedotusvälineille.
Keskustapuolueelle tai kansanedustajakollegoille en minä tai kukaan muukaan kansanedustaja ole tilivelvollinen. Tämän toivoisin myös Hannes Mannisen, Tapani Töllin ja Hannu Hoskosenkin ymmärtävän. Vihjailut vaativat nyt jotakin näyttöä. Haluan pystyä keskittymään työhöni niiden ihmisten puolesta, joita varten eduskunnassa olen sen sijaan, että olisin käytettävissä minkäänlaisena käsikassarana kepulaisten likapyykissä.
Jälleen kerran olen kiitollinen siitä elämänkokemuksesta, jonka olen matkan varrella saanut. Välillä on aina tuntunut siltä, että helpommallakin olisi joskus voinut elämässä päästä, mutta nyt olen ainoastaan tyytyväinen, sillä kaikki vaikeudet ovat tehneet minusta vahvan. Heikompi ensimmäisen kauden kansanedustaja saattaisi jo näistä viikkokaupalla velloneista julkisista syytöksistä nyykähtää, mutta itselläni kulmat ainoastaan hieman kurtistuvat lisää ja työskentely epäoikeudenmukaisuutta vastaan totuuden puolesta senkun tehostuu. Vapiskaa kepulaiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti