Eilisessä Hesarissa oli yleisönosastokirjoitus, joka sai minut melkein voimaan pahoin. Otsikolla "Tukiasuntojen asukkaat vesittävät lastenkasvatuksen" oli kirjoittaja pohdiskellut sitä, kuinka vahingollista asunnottomien asuttaminen tukiasuntoihin juuri HÄNEN lähiympäristöönsä on HÄNEN ja kaltaistensa ihmisten lasten kehitykselle.
Luin jutun pariin kertaan, enkä vieläkään voi uskoa, että kirjoittaja on ollut vakavissaan. Mikäli kyseessä oli tahallinen provosointi ja ärsyttäminen, lopputulos oli onnistunut ainakin minun kohdallani. Mikäli kyse on huumorista, on se erittäin huonoa sellaista.
Kirjoituksessa perusteltiin asunnottomien aiheuttavan lasten tasapainoselle kehitykselle vaaraa, kun nämä "pienokaiset kulkevat soittimien kanssa päivittäin koulun ja musiikkiopiston väliä" reitillä, jossa nämä "huumeveikot ja sammuneet" oleilevat. Kaikki muukin kirjoituksessa oli aivan kamalaa ja toivon totisesti, että tämän kirjoittajan pienokainen pystyy elämään lopunkin osan elämänsä pumpulissa eikä ainakaan joudu koskaan tilanteeseen, jossa häneltä vaadittaisiin ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta toisenlaisia ihmisiä koskaan.
SDP:n uusi puheenjohtaja otti voimakkaasti kantaa asunnottomien ihmisten puolesta vaatimalla asuntoa subjektiiviseksi oikeudeksi. Ei voi olla niin, että Suomen kaltaisessa maassa ihmisellä ei ole mahdollisuutta kattoon päänsä päällä. Veikko Hiiri -nimiselle mielipidekirjoittajalle totean vielä, että nämäkin asunnottomat ovat jonkun äidin ja isän pienokaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti