Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden kannalta tehtiin Suomen eduskunnassa tärkeä päätös. EU:n uusi "perustuslaki" pitää sisällään paljon sellaista, jolla ei tavallisen ihmisen elämään ole juurikaan käytännön merkitystä, mutta jolla taataan EU:n mahdollisuudet yhtenäiseen politiikkaan ja toiminnan vahvistamiseen suhteessa muihin (esim. Yhdysvallat).
Ainaisen EU-vastustajan Timo Soinin kanssa olen samaa mieltä siinä, että sopimus hyväksyttiin meillä hieman liian matalalla profiililla. Eduskunnassa toki asiasta on keskusteltu paljon, mutta varsinaista kansalaiskeskustelua ei tämä asia ole saanut aikaiseksi. Paljon enemmän julkisuudessakin nyt puhutaan Irlannissa meneillään olevasta Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksestä.
Uutisten mukaan kansanäänestyksen äänestysprosentti jää alhaiseksi. Haastatellut ihmiset tuntuvat olevan kovin epätietoisia siitä, mistä he oikein äänestävät. Tässä tyyppiesimerkki siitä, kuinka vaarallisia kansanäänestykset ovat jos äänestyspäätös tehdään vähäisillä ja väärillä tiedoilla tai luulon perusteella. Toivottavasti irlantilaiset tuntevat vastuunsa EU:n jäseninä eivätkä kaada muiden jo hyväksymää sopimusta.
Tällä viikolla salikeskustelussa Lissabonin sopimuksesta puhuttiin välillä jopa tanssitermein. Askelmerkit, valssit ja ripaskat vilisivät niin Tennilän, Kaikkosen kuin Arhinmäenkin puheissa. Sinänsä kevyttä, mutta yhteys parin sadan vuoden takaiseen "Wienin tanssivaan kongressiin" tuli mieleeni. Jo silloin kannettiin huolta Euroopan yhtenäisyydestä ja pyrittiin saamaan aikaan pysyvä rauhantila riitaisien vaiheiden jälkeen. Nykyinen Euroopan Unioni on tässä onnistunut edeltäjiään paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti