Luin kollega Kimmo Kiljusen (sd.) eilisen blogin. Hän arvostelee tiukasti sitä menettelytapaa, jolla puoluekokouksessa varapuheenjohtajat valittiin. Kiljunen jäi täpärästi neljänneksi, mutta se ei poissulje sitä etteikö hän voisi asiaa kritisoida.
Avoimuus puoluekokouksessa oli aika hyvin naamioitu. Itse olin mukana "ainoastaan" kansan edustajana en siis puoluekokousedustajana. Meidän kansanedustajien lisäksi, ulkopuolella salin parveili runsas joukko aktiivisia ja kiinnostuneita puolueen jäseniä. Tämä oli kaiketi toivomuskin.
Me sivustaseuraajat saimme varsin hyvin huomata sen, kuinka eri piirien puoluekokousedustajat pitivät palavereitaan milloin milläkin nurkalla ja voihkivat sitä henkilövalintojen vaikeutta, kun tehdyt sopimukset painostavat äänestämään toisin kuin itse ehkä olisi parhaaksi kokenut. Tätä vaikeutta ilmeni niin varapuheenjohtajien, puoluesihteerin kuin puoluevaltuuston pj:n paikkojen jaossa. Nämä kaikki oli jotenkin kytketty toisiinsa.
Itse olisin nähnyt erittäin hyvänä Kimmo Kiljusen mukanaolon puheenjohtajistossa. Hän on kiistatta älykäs ja aikaansaava tyyppi ja hänen aatteellinen taustansa on perinteikäs ja vahva. Ilkka Kantolan kanssa he olisivat olleet hyvä pari pohdiskelemaan puolueemme perimmäistä olemusta ja tarkoitusta.
Valinnat on nyt tehty ja toivoa sopii, että Kiljusen osaamista voidaan hyödyntää puolueessamme aivan tosissaan, sillä sille on kyllä tarvetta. Seuraavaan puoluekokoukseen mennessä on syytä käydä keskustelu siitä, kuinka henkilövalinnat tehdään ja kenellä on aidosti ja avoimesti mahdollisuus asioihin vaikuttaa. Tällä kertaa sitä ei ainakaan rivijäsenillä ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti