Tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla esitettiin aivan uusi kotimainen kappale; Isän tyttö. Esitys sai joka suhteessa hyvät arvostelut ja minäkin maallikkona pidin juonesta oikein kovasti. Tarinassa kerrottiin suomalaisten naisten kautta sitä, minkälaista monen perheen elämä sodanjälkeisessä yhteiskunnassa on ollut. Jokainen saattaa löytää tarinasta yhtymäkohtia oman perheen tai suvun vaiheisiin.
Sanoja "Isän tyttö" olen viime päivinä ja öinä miettinyt vähän muutenkin. Isäni ollessa sairaalassa olen kelaillut sitä, kuinka tärkeä oma isäni minulle on. Olen perheemme nuorimmainen ja ainoa tyttö. Tämä asetelma on tehnyt isän ja minun suhteesta tietyllä tavalla erityisen. Muistan pienestä tytöstä lähtien, kuinka isä on ollut helppo kietoa pikkusormen ympärille ja toisaalta, kuinka tärkeää on ollut saada isän hyväksyntä ja tuki tekemilleni asioille.
Olemme olleet onnekkaita siinä mielessä, että olemme olleet erittäin tiiviisti yhteyttä pitävä perhe. Vielä nytkin, kun meillä kaikilla aikuisilla lapsilla on omat perheemme, olemme olleet yhteyksissä vanhempiimme lähes päivittäin. Itse olen ottanut tavaksi jo muutama vuosi sitten, piipahdella keskustassa asuvien vanhempieni luona joko hyppytunneilla koulusta taikka sitten kokousten välillä. Nämä visiitit ovat olleet tärkeitä niin minulle kuin vanhemmillenikin.
Isä on aina ollut valmis auttamaan ja tarjonnut olkapäätänsä silloin, kun tuntuu, että maailma murjoo. Hän on useasti kuullut jo puhelinkeskustelustamme äänestäni, että nyt tarvitaan lohdutusta. Olemme toki olleet monta kertaa asioista eri mieltä emmekä kumpikaan ole epäröineet sitä kovalla äänellä tuoda julki. Nämä äänekkäät keskustelut on kuitenkin aina sovittu ja yhteisymmärryksessä olemme voineet jatkaa. Isä opetti jo kauan sitten, että auringon ei saa antaa laskea vihan ylle. Tätä ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan.
Se, että olen lähtenyt mukaan politiikkaan on isän ansiota/syytä. Hän on aina ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen ja halunnut omalla toiminnallaan saada muita autetuksi. Kotona on aina puhuttu paljon yhteiskuntaan liittyvistä asioista ja käyty keskustelua maailman asioista. Kiinnostuminen näihin asioihin on siis tullut opittuna kotielämästä sekä osittain verenperintönä. Olen perinyt myös joitakin isäni luonteenpiirteitä. Olen ylpeä siitä, että voin sanoa arvostavani isän oikeudenmukaisuutta ja rehtiyttä sekä kykyä puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Toivon, että saisin oman elämäni aikana tehtyä edes murto-osan niistä hyvistä asioista, joita isäni on elämänsä varrella toisille ihmisille tehnyt. Isän työt on nyt tehty. Hän nukkui pois tänä aamuna. Ikävä on kova ja hänen jättämäänsä aukkoa elämässäni on vaikea täyttää. Minä puolestani aion olla sanani mittainen ja täyttää ne lupaukset, joita isälle annoin. Aion olla isän tyttö jatkossakin.
maanantaina, heinäkuuta 30, 2007
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
Keskustelua
Tällä viikolla on käyty vilkasta keskustelua. Keskustelua siitä, mistä voidaan keskustella. Taitaa olla kesätauko muillakin käymässä liian pitkäksi:). Toki erilaiset avaukset asioista kuin asioista ovat paikallaan ja niillä saadaan mukavasti lehtien täytettä näin hiljaisina kesäviikkoina.
En ota kantaa niihin ASIOIHIN, joista joidenkin mielestä keskustellaan liiaksi tai ei keskustella tarpeeksi. Ihmettelen hieman sitä tarkoituksenhakuisuutta, mikä joillakin toimijoilla tuntuu olevan.
On päivänselvää, että valmisteilla ja esittelyyn tulevista asioista tulee voida käydä avointa ja julkista keskustelua ilman, että siitä itse asian valmistelu kärsii. Eri asia on tietenkin se, mitä kenenkin on järkevää suustaan laskea ja missä asian vaiheessa. Pääministerin "ohjeistus" ministereille erilaisiin pikakyselyihin vastaamisesta on mielestäni ymmärrettävä. Olkoonkin, että pelisäännöt tästäkin olisi pitänyt sopia heti aluksi ja porukalla.
Jopa meille riviedustajille tulee viikoittain useita erilaisia joko kansalaisjärjestöjen, lehtien, television tai muuten vaan kiinnostuneiden kansalaisten joukkokyselyitä, joihin vastaaminen on arveluttavaa. Arveluttavaa siksi, että kiireessä yhden sanan vastauksien antaminen saattaa antaa aivan erilaisen kuvan riippuen siitä, kuinka kysymys on käsitetty. Kovinkaan moneen asiaan ei voi pelkästään yhdellä sanalla vastata. Väärinymärrysten mahdollisuus on ilmeinen.
Samaa avointa valmistelua ja päätöksentekoa olen peräänkuuluttanut niin oman puolueenikin kuin Mikkelin kaupungin asioita valmisteltaessa. Ehkä tämäkin tämän kesän keskustelu-keskustelu on edesauttamassa avoimempaa tulevaisuutta.
En ota kantaa niihin ASIOIHIN, joista joidenkin mielestä keskustellaan liiaksi tai ei keskustella tarpeeksi. Ihmettelen hieman sitä tarkoituksenhakuisuutta, mikä joillakin toimijoilla tuntuu olevan.
On päivänselvää, että valmisteilla ja esittelyyn tulevista asioista tulee voida käydä avointa ja julkista keskustelua ilman, että siitä itse asian valmistelu kärsii. Eri asia on tietenkin se, mitä kenenkin on järkevää suustaan laskea ja missä asian vaiheessa. Pääministerin "ohjeistus" ministereille erilaisiin pikakyselyihin vastaamisesta on mielestäni ymmärrettävä. Olkoonkin, että pelisäännöt tästäkin olisi pitänyt sopia heti aluksi ja porukalla.
Jopa meille riviedustajille tulee viikoittain useita erilaisia joko kansalaisjärjestöjen, lehtien, television tai muuten vaan kiinnostuneiden kansalaisten joukkokyselyitä, joihin vastaaminen on arveluttavaa. Arveluttavaa siksi, että kiireessä yhden sanan vastauksien antaminen saattaa antaa aivan erilaisen kuvan riippuen siitä, kuinka kysymys on käsitetty. Kovinkaan moneen asiaan ei voi pelkästään yhdellä sanalla vastata. Väärinymärrysten mahdollisuus on ilmeinen.
Samaa avointa valmistelua ja päätöksentekoa olen peräänkuuluttanut niin oman puolueenikin kuin Mikkelin kaupungin asioita valmisteltaessa. Ehkä tämäkin tämän kesän keskustelu-keskustelu on edesauttamassa avoimempaa tulevaisuutta.
perjantaina, heinäkuuta 20, 2007
Suhdetoimintaa
Eilen olin käymässä Savonlinnassa. Kaupunki on kutsunut oopperajuhlien aikaan useita eri porukoita erilaisiin tilaisuuksiin. Valtakunnan ns. vaikuttajista koostuvat vieraat ovat saaneet katsauksen Savonlinnan kaupungin meneillään oleviin hankkeisiin sekä visioihin tulevaisuudesta. Nämä tilaisuudet ovat olleet hyviä ja niihin on yhdistetty mahdollisuus kaupungin vastaanotolla käydä vapaamuotoista keskustelua esiin nousseista asioista. Illan on kruunannut oopperanäytös.
Eilisessä tilaisuudessa meitä kansanedustajia oli paikalla ainoastaan kaksi, joensuulainen Pekka Ravi (kok) ja minä. Myös Ravin antamassa haastattelussa tämän päivän Itä-Savossa tuli hyvin ilmi se, että meillä itäsuomalaisilla on oikeasti nyt seuraavina vuosina näytön paikka siinä, kuinka saamme yhdistettyä voimamme.
Jokaisessa itäsuomalaisessa vaalipiirissä on sama tilanne kuin meillä eli valittujen edustajien määrä on laskusuunnassa. Tämä johtuu tietenkin siitä, että olemme aluetta, josta väki vähenee. Ainoastaan tukemalla toinen toisiamme ja toistemme hankkeita saamme jatkossa maakuntia kehitettyä.
Savonlinnan tapa kutsua ja kestitä vieraitaan on loistava. Yhdistettynä työ ja hupi saadaan paikalle paljon eri alan toimijoita, joille konkretisoituu se, minkälaisista asioista juuri tällä paikkakunnalla on kyse. Siinä vaiheessa kun asiat ovat Helsingin päässä päätettävinä, on päättäjien paljon helpompi asioihin ottaa kantaa. Tätä samaa toimintamallia tulisi Mikkelin kaupunginkin toteuttaa kutsuessaan kuitenkin hurjan määrän ihmisiä joka vuosi niin Musiikki- kuin Balettijuhlillekin.
Eilisessä tilaisuudessa meitä kansanedustajia oli paikalla ainoastaan kaksi, joensuulainen Pekka Ravi (kok) ja minä. Myös Ravin antamassa haastattelussa tämän päivän Itä-Savossa tuli hyvin ilmi se, että meillä itäsuomalaisilla on oikeasti nyt seuraavina vuosina näytön paikka siinä, kuinka saamme yhdistettyä voimamme.
Jokaisessa itäsuomalaisessa vaalipiirissä on sama tilanne kuin meillä eli valittujen edustajien määrä on laskusuunnassa. Tämä johtuu tietenkin siitä, että olemme aluetta, josta väki vähenee. Ainoastaan tukemalla toinen toisiamme ja toistemme hankkeita saamme jatkossa maakuntia kehitettyä.
Savonlinnan tapa kutsua ja kestitä vieraitaan on loistava. Yhdistettynä työ ja hupi saadaan paikalle paljon eri alan toimijoita, joille konkretisoituu se, minkälaisista asioista juuri tällä paikkakunnalla on kyse. Siinä vaiheessa kun asiat ovat Helsingin päässä päätettävinä, on päättäjien paljon helpompi asioihin ottaa kantaa. Tätä samaa toimintamallia tulisi Mikkelin kaupunginkin toteuttaa kutsuessaan kuitenkin hurjan määrän ihmisiä joka vuosi niin Musiikki- kuin Balettijuhlillekin.
lauantaina, heinäkuuta 14, 2007
Suomen suvi
Tällaistahan se Suomen suvi monta kertaa on. Vettä on satanut nyt juhannuksen jälkeen joka päivä, välillä on toki vähän paistanutkin. Meitä ei vaihtelevat säät ole haitanneet. Olemme käyneet Oopperassa, kesäteattereissa sekä ystävien mökeillä. Lasten mielestä kesän paras päivä oli se, kun olimme koko päivän Linnanmäellä. Myös minä nautin hurjien laitteiden pyörityksestä täysillä.
Tänään on kaupungin katukuvassa näkynyt se, että täälläkin tapahtuu. Suuri ravitapahtuma vetää perässään paitsi hevosmiehiä niin myös kaikenlaista oheistapahtumaa. Kaupungin hotellit ovat olleet varattuina jo pitkän aikaa ja kaikkialla näkyy kuljeskelevan hyväntuulisia lomalaisia.
Varsinaisella työrintamalla tuntuu olevan odottavan hiljaista. Pikkuhiljaa kalenteri kuitenkin täyttyy syksyn osalta ja omat ajatukset karkaavat usein tuleviin koitoksiin. Kesätapahtumia kiertäessä tulee tavattua paljon ihmisiä ja on luonnollista ja tarpeellista, että työhön liittyvistä asioista tulee puhuttua. Senhän takia meitä kansanedustajia näihin rientoihin tietysti kutsutaankin.
Tänään on kaupungin katukuvassa näkynyt se, että täälläkin tapahtuu. Suuri ravitapahtuma vetää perässään paitsi hevosmiehiä niin myös kaikenlaista oheistapahtumaa. Kaupungin hotellit ovat olleet varattuina jo pitkän aikaa ja kaikkialla näkyy kuljeskelevan hyväntuulisia lomalaisia.
Varsinaisella työrintamalla tuntuu olevan odottavan hiljaista. Pikkuhiljaa kalenteri kuitenkin täyttyy syksyn osalta ja omat ajatukset karkaavat usein tuleviin koitoksiin. Kesätapahtumia kiertäessä tulee tavattua paljon ihmisiä ja on luonnollista ja tarpeellista, että työhön liittyvistä asioista tulee puhuttua. Senhän takia meitä kansanedustajia näihin rientoihin tietysti kutsutaankin.
lauantaina, heinäkuuta 07, 2007
Sairasta touhua
Näinä viime päivinä olen saanut seurata sairaanhoitomme tilaa oikein paikan päältä ja konkreettisesti. Puheet siitä, että kaikki olisi hyvin, ovat liioiteltuja. Puitteet Mikkelin keskussairaalassa ovat toki hyvät ja henkilökunta ammattitaitoista ja ystävällistä, mutta se ei potilaiden kannalta katsottuna vaan riitä.
Päivystys on Mikkelissä järjestetty siten, että ns ensiapu annetaan sairaalan tiloissa ja sairaalan henkilöstön toimesta. Viime vuosina on kuultu tarinoita siitä, kuinka meno päivystyspoliklinikalla on viikonloppuöisin kovin levotonta. Syynä ovat päihtyneiden asiakkaiden häiriökäyttäytyminen päivystystiloissa.
Tämä tuli todistettua nyt myös tiistai-illan osalta todeksi. Vähäisten resurssien vuoksi hoidettavat joutuvat odottavat vuoroaan liian pitkään epätietoisena omasta tilastaan. Hoitajien ja lääkärien aika menee liiaksi siihen, että koettavat saada päihtyneiden kertomuksista tolkkua ja saada selvitettyä syötyjen lääkkeiden ja juodun alkoholin määrät. Näiden sekakäyttäjien agressiivista käyttäytymistä varten on päivystykseen jouduttu palkkaamaan vartijoita.
Kallista systeemiämme ei ole rakennettu tätä varten. Erikoissairaanhoidon menot jatkavat kasvuaan ja on liian kallista pitää päivystystä päihtyneiden selviämisasemana. Kysyttyäni asiaa sosiaali- ja terveystoimen vastaavalta apulaiskaupunginjohtaja Juhani Alaselta, hän vakuutti ongelman olevan tiedossa ja osittain jopa hoidossa.
Meneillään oleva Miepä-hanke (mielenterveys - ja päihde) tullee antamaan ratkaisuehdotuksen siihen, kuinka sairaanhoidonpalveluita voitaisi entistä paremmin ja järkevämmin antaa myös päihtyneille asiakkaille ilman, että se vaarantaa muiden hoitoa tarvitsevien tilannetta.
On selvää, että jokainen potilas on hoidettava oli kyseessä päihtynyt tai ei. Kysymys onkin mielestäni siitä, onko hoitoonlähtemiskynnys juuri iltaisin ja viikonloppuisin liian alhainen vai olisiko pään selvittyä jokin muu ratkaisu parempi. Toisena syynä päihtyneiden ns. lisääntymisenä päivystyksessä pidetään sitä, että poliisit joutuvat liian usein toimittamaan sammuneet tai muutoin tajuttomalta vaikuttavat asiakkaansa "varmuuden vuoksi" sairaalahoitoon, sillä putkakuolemia on tapahtunut liian paljon.
Mikäli Miepä-hanke joskus tulee päätökseen (suhtaudun kaikenlaisiin hankkeisiin vähän epäilevästi) uskon, että sen myötä löydetään ratkaisu yhteistyössä poliisin, sosiaaliviranomaisen ja sairaalahenkilökunnan kanssa siihen, kuinka Mikkelissä entistä järkevämmin pystytään kallista hoitoa sitä tarvitseville antamaan ja vielä oikeassa paikassa oikeanlaisen henkilökunnan avulla.
Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, miten potilaat osastoilla saavat riittävästi hoitoa. Hoitajien kiire näkyy joka mutkassa ja ei voi olla oikein, että vanhat ja sairaat ihmiset joutuvat makaamaan käytävillä kaikkien ohikulkijoiden katseltavina. Oman omaiseni saamaan hoitoon olen tyytyväinen ja jälleen huomaan toivovani, että kokoomuksen lupaukset hoitajien palkankorotuksista tulisivat toteutumaan ja pian.
Päivystys on Mikkelissä järjestetty siten, että ns ensiapu annetaan sairaalan tiloissa ja sairaalan henkilöstön toimesta. Viime vuosina on kuultu tarinoita siitä, kuinka meno päivystyspoliklinikalla on viikonloppuöisin kovin levotonta. Syynä ovat päihtyneiden asiakkaiden häiriökäyttäytyminen päivystystiloissa.
Tämä tuli todistettua nyt myös tiistai-illan osalta todeksi. Vähäisten resurssien vuoksi hoidettavat joutuvat odottavat vuoroaan liian pitkään epätietoisena omasta tilastaan. Hoitajien ja lääkärien aika menee liiaksi siihen, että koettavat saada päihtyneiden kertomuksista tolkkua ja saada selvitettyä syötyjen lääkkeiden ja juodun alkoholin määrät. Näiden sekakäyttäjien agressiivista käyttäytymistä varten on päivystykseen jouduttu palkkaamaan vartijoita.
Kallista systeemiämme ei ole rakennettu tätä varten. Erikoissairaanhoidon menot jatkavat kasvuaan ja on liian kallista pitää päivystystä päihtyneiden selviämisasemana. Kysyttyäni asiaa sosiaali- ja terveystoimen vastaavalta apulaiskaupunginjohtaja Juhani Alaselta, hän vakuutti ongelman olevan tiedossa ja osittain jopa hoidossa.
Meneillään oleva Miepä-hanke (mielenterveys - ja päihde) tullee antamaan ratkaisuehdotuksen siihen, kuinka sairaanhoidonpalveluita voitaisi entistä paremmin ja järkevämmin antaa myös päihtyneille asiakkaille ilman, että se vaarantaa muiden hoitoa tarvitsevien tilannetta.
On selvää, että jokainen potilas on hoidettava oli kyseessä päihtynyt tai ei. Kysymys onkin mielestäni siitä, onko hoitoonlähtemiskynnys juuri iltaisin ja viikonloppuisin liian alhainen vai olisiko pään selvittyä jokin muu ratkaisu parempi. Toisena syynä päihtyneiden ns. lisääntymisenä päivystyksessä pidetään sitä, että poliisit joutuvat liian usein toimittamaan sammuneet tai muutoin tajuttomalta vaikuttavat asiakkaansa "varmuuden vuoksi" sairaalahoitoon, sillä putkakuolemia on tapahtunut liian paljon.
Mikäli Miepä-hanke joskus tulee päätökseen (suhtaudun kaikenlaisiin hankkeisiin vähän epäilevästi) uskon, että sen myötä löydetään ratkaisu yhteistyössä poliisin, sosiaaliviranomaisen ja sairaalahenkilökunnan kanssa siihen, kuinka Mikkelissä entistä järkevämmin pystytään kallista hoitoa sitä tarvitseville antamaan ja vielä oikeassa paikassa oikeanlaisen henkilökunnan avulla.
Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, miten potilaat osastoilla saavat riittävästi hoitoa. Hoitajien kiire näkyy joka mutkassa ja ei voi olla oikein, että vanhat ja sairaat ihmiset joutuvat makaamaan käytävillä kaikkien ohikulkijoiden katseltavina. Oman omaiseni saamaan hoitoon olen tyytyväinen ja jälleen huomaan toivovani, että kokoomuksen lupaukset hoitajien palkankorotuksista tulisivat toteutumaan ja pian.
torstaina, heinäkuuta 05, 2007
Kulttuuriviikko
Tällä viikolla olenkin ollut oikein tehokas lomailija. Päivät ovat kuluneet sujuvasti Onnin kanssa kaupungilla pyörien ja torikahvilassa tuttuja tavaten. Iltaisin olemme nauttineet erilaisista kulttuuritapahtumista. Tiistai-iltana olimme Mikaelissa seuraamassa Gergievin esiintymistä ja keskiviikkona kävimme Puumalan aurinkoisessa satamassa nautiskelemassa Imatran Big Band -tapahtumaan liittyvästä konsertista.
Puumalan reissulla oli Onnikin mukana ja olin oikein tyytyväinen hänen käyttäytymiseensä. Aina ei nimittäin ole itsestäänselvää, että vilkas 8-vuotias poika jaksaisi olla kovinkaan siististi. Toki hyvillä eväillä (karkkia, limsaa, jäätelöä) oli osuutta asiaan. Ilta satamassa oli erinomainen, ihanaa musiikkia ja auringonpaistetta lämpimän tuulen kera. Puumalan kunta antoi meille paikallaolleille kansanedustajille (Olli ja minä) muistion niistä asioista, joita kunnan kannalta tulisi eteenpäin meidän viedä. Yhteensattumien vuoksi toiset neljä edustajaa eivät paikalle päässeet, mutta toimitan muistiosta kopiot myös heille.
Näin paperille kirjattuina entuudestaankin tutut asiat tulevat ikäänkuin tärkeämmiksi ja myös ovat kirjoittajilleen hyvä tapa miettiä niitä muutamia kärkiasioita, joissa me voimme olla hyödyksi. Muutamista kunnista näitä on meille jo toimitettukin ja suosittelen muidenkin alueen kuntien meille niitä tekevän. Eräs kunnanjohtaja tosin totesi, että "suotta niitä kirjoitellaan, kun ei niistä sen jälkeen kuitenkaan mitään kuulu...". (Terkut ko. kunnanjohtajalle!) Näin on voinut joskus tietenkin jossain päin Suomea ollakin.
Muutoin on tosi harmillista se, että kaikki mielenkiintoiset tapahtumat ovat samanaikaisesti. Tuntuu, että joka puolella halutaan järjestää jotakin juuri näinä kahtena heinäkuun viikkona. Tässä voisi olla jotakin tehtävissä esimerkiksi seudullisen matkailutoimen puitteissa.
Loppuviikko sujunee samaan tapaan. Lomalla Mikkelissä vierailevia ystäviä tavaten (terkut Maikille) ja piipahtamalla Mikaelissa ja Olavinlinnassa sekä sunnuntaina kesäteatterissa Ristiinassa. Näitä eri kuntien harrastelijakesäteattereita en kyllästy koskaan kehumaan. Tänäkin kesänä omalla visiittilistallani ovat vielä ainakin Kangasniemen, Punkaharjun ja Mäntyharjun teatterit ja kenties Rapion Myllyllekin vielä yritän ehtiä. Mikkelin kesäteatteria olen jo kuullut kehuttavan ja se luonnollisestikin tulee käytyä katsomassa.
Puumalan reissulla oli Onnikin mukana ja olin oikein tyytyväinen hänen käyttäytymiseensä. Aina ei nimittäin ole itsestäänselvää, että vilkas 8-vuotias poika jaksaisi olla kovinkaan siististi. Toki hyvillä eväillä (karkkia, limsaa, jäätelöä) oli osuutta asiaan. Ilta satamassa oli erinomainen, ihanaa musiikkia ja auringonpaistetta lämpimän tuulen kera. Puumalan kunta antoi meille paikallaolleille kansanedustajille (Olli ja minä) muistion niistä asioista, joita kunnan kannalta tulisi eteenpäin meidän viedä. Yhteensattumien vuoksi toiset neljä edustajaa eivät paikalle päässeet, mutta toimitan muistiosta kopiot myös heille.
Näin paperille kirjattuina entuudestaankin tutut asiat tulevat ikäänkuin tärkeämmiksi ja myös ovat kirjoittajilleen hyvä tapa miettiä niitä muutamia kärkiasioita, joissa me voimme olla hyödyksi. Muutamista kunnista näitä on meille jo toimitettukin ja suosittelen muidenkin alueen kuntien meille niitä tekevän. Eräs kunnanjohtaja tosin totesi, että "suotta niitä kirjoitellaan, kun ei niistä sen jälkeen kuitenkaan mitään kuulu...". (Terkut ko. kunnanjohtajalle!) Näin on voinut joskus tietenkin jossain päin Suomea ollakin.
Muutoin on tosi harmillista se, että kaikki mielenkiintoiset tapahtumat ovat samanaikaisesti. Tuntuu, että joka puolella halutaan järjestää jotakin juuri näinä kahtena heinäkuun viikkona. Tässä voisi olla jotakin tehtävissä esimerkiksi seudullisen matkailutoimen puitteissa.
Loppuviikko sujunee samaan tapaan. Lomalla Mikkelissä vierailevia ystäviä tavaten (terkut Maikille) ja piipahtamalla Mikaelissa ja Olavinlinnassa sekä sunnuntaina kesäteatterissa Ristiinassa. Näitä eri kuntien harrastelijakesäteattereita en kyllästy koskaan kehumaan. Tänäkin kesänä omalla visiittilistallani ovat vielä ainakin Kangasniemen, Punkaharjun ja Mäntyharjun teatterit ja kenties Rapion Myllyllekin vielä yritän ehtiä. Mikkelin kesäteatteria olen jo kuullut kehuttavan ja se luonnollisestikin tulee käytyä katsomassa.
sunnuntai, heinäkuuta 01, 2007
Lomalta paluu
Nyt on yksi viikko lomaa takana. Vietimme juhannuksen ja sen jälkeisen viikon eräällä mökillä Mäntyharjulla. Mökki oli upea ja loistavalla paikalla. Vesisateetkaan eivät minua ja Onnia haitanneet, sillä olimme varautuneet viikkoon kirjoin ja elokuvin. Itse nautiskelin iltaisin ihailemalla takkatulen lämmössä ulkona riehuvaa luontoa ikkunasta ja samalla sain tehtyä monia asioita itselleni selväksi. Tätä kai tarkoitetaan sillä "akkujen latauksella". Nyt olo on jälleen virkeä ja tuntuu siltä, kun arki voisi taas alkaa.
Eipä silti, kyllähän se alkaakin. Monenlaista rästiin jäänyttä kotihommaa on seuraavaksi viikoksi tiedossa ja erilaiset kesätapahtumat rytmittävät illat. Kun katselin kalenteria, huomasin että lähes koko heinäkuu on mielenkiintoisilla kinkereillä buukattu. Se on pelkästään mukavaa ja nyt kun olen saanut viikon verran olla poissa "ihmisten ilmoilta", oikein odotan taas pääseväni näkemään tuttuja.
Arki alkoi osittain kyllä jo viime viikolla. Kaupunginvaltuusto kokoontui ylimääräiseen kokoukseensa valitsemaan kaupunginjohtajaa. Kokousta edelsi monenlainen spekulaatio ja puhelinrumbasta pääsin minäkin osalliseksi. Välillä tuli olo, kuin olisimme palanneet aikakoneella 1970-luvulle. Tästä kähinästä kirjoitinkin omaan privaattipäiväkirjaani monta sivua ihmettelyä ja pohdiskelua. Onnilla on joskus miettimistä, kun näitä "poliittisia muistelmiani" lukee.
Kaikki loppusuoralla olleet ehdokkaat olivat muodollisesti päteviä, sopivuudesta oli jokaisella ryhmällä omat käsityksensä. Kolmella suurella puolueella oli myöskin omat ehdokkaansa, joiden taakse toisia oli vaikea käännyttää. Jokainen piti omaa ehdokastaan parhaana. Lopputulos oli yllättävä. Kokoomus ja keskusta löysivät kompromissina ehdokkaan, jonka taakse molemmat pystyivät asettumaan. Kimmo Mikanderin valinta oli näin ollen selvä.
Itse edustin ryhmässämme (monien muiden tavoin) kantaa sen puolesta, että koittaisimme mahdollisimman pitkälle neuvotella ja löytää jonkun muitakin ryhmiä tyydyttävän lopputuloksen. Kaupungin asioiden hoitamisessa on kuitenkin kyse meidän kaikkien yhteisistä tavoitteista ja päämääristä kaikkien kaupunkilaisten hyväksi ja yksikään poliittinen ryhmä ei missään asiassa pärjää yksin. Mielestäni tämän ymmärtäminen on 2000-lukulaista kunnallispolitiikkaa.
Mikanderin valintaan olen kuitenkin tyytyväinen. Uskon, että hän kasvaa nopeasti tehtävänsä vaatimiin mittoihin ja tiedän, että hän kykenee häivyttämään toimistaan jäsenkirja-ajattelun ja pystyy ottamaan asiat asioina riippumatta, kuka niitä kulloinkin esittää. Olen myös vilpittömästi iloinen Kimmon puolesta!
Se, että kaupungilla on nyt nuori ja tuore johtaja on merkki siitä, että uusi aika on koittamassa myös mikkeliläisille. Toiveet kaupungin uudistumiseksi ja ilmapiirin muuttumiseksi tulevaisuuteen suuntaavaaksi ovat korkealla paitsi meillä luottamushenkilöillä niin myös kaupunkilaisilla. Meitä 1960-luvun jälkipuoliskolla ja 1970-luvulla syntyneitä (siis alle 40-vuotiaita) on jo valtuutettuina useita ja se, että virkamieskuntammekin pikkuhiljaa luonnollisesti nuorentuu, antaa meille mahdollisuuden tuoda niitä eteenpäin suuntaavia ajatuksiamme enemmän esiin.
Sama trendi on nähtävissä myös valtakunnan tasolla. Esimerkiksi omassa eduskuntaryhmässämme meitä 30-40 -vuotiaita on kymmenkunta (yhteensä siis 45) ja juuri näissä tappiollisissa vaaleissa moni äänestäjä halusi tällaisen nuorennusleikkauksen tehdä. Ehkä tästäkin ilmiöstä tulisi ottaa jotakin oppia ja vinkkiä puolueen tulevaisuuteen.
Pienten poikien ja tyttöjen jalkapalloturnaus on käynnissä parastaikaa Mikkelissä. Eri kentillä pallon perässä juoksee satoja ellei tuhansia lapsia. Lähdemme Onnin kanssa kannustamaan serkkupoika Eliasta, joka tukka hulmuten pelaa tänään tärkeitä matsejaan. Voimme samalla kannustaa hänen isäänsä Jannea, joka yrittää olla oikeudenmukainen tuomari pikkufutaajille. Yritän myös olla ärsyyntymättä niistä raivohulluista isistä, joita kenttien reunoille aina tuntuu kerääntyvän. Toivottavasti tämä päivä olisi siltä osin poikkeuksellinen.
Eipä silti, kyllähän se alkaakin. Monenlaista rästiin jäänyttä kotihommaa on seuraavaksi viikoksi tiedossa ja erilaiset kesätapahtumat rytmittävät illat. Kun katselin kalenteria, huomasin että lähes koko heinäkuu on mielenkiintoisilla kinkereillä buukattu. Se on pelkästään mukavaa ja nyt kun olen saanut viikon verran olla poissa "ihmisten ilmoilta", oikein odotan taas pääseväni näkemään tuttuja.
Arki alkoi osittain kyllä jo viime viikolla. Kaupunginvaltuusto kokoontui ylimääräiseen kokoukseensa valitsemaan kaupunginjohtajaa. Kokousta edelsi monenlainen spekulaatio ja puhelinrumbasta pääsin minäkin osalliseksi. Välillä tuli olo, kuin olisimme palanneet aikakoneella 1970-luvulle. Tästä kähinästä kirjoitinkin omaan privaattipäiväkirjaani monta sivua ihmettelyä ja pohdiskelua. Onnilla on joskus miettimistä, kun näitä "poliittisia muistelmiani" lukee.
Kaikki loppusuoralla olleet ehdokkaat olivat muodollisesti päteviä, sopivuudesta oli jokaisella ryhmällä omat käsityksensä. Kolmella suurella puolueella oli myöskin omat ehdokkaansa, joiden taakse toisia oli vaikea käännyttää. Jokainen piti omaa ehdokastaan parhaana. Lopputulos oli yllättävä. Kokoomus ja keskusta löysivät kompromissina ehdokkaan, jonka taakse molemmat pystyivät asettumaan. Kimmo Mikanderin valinta oli näin ollen selvä.
Itse edustin ryhmässämme (monien muiden tavoin) kantaa sen puolesta, että koittaisimme mahdollisimman pitkälle neuvotella ja löytää jonkun muitakin ryhmiä tyydyttävän lopputuloksen. Kaupungin asioiden hoitamisessa on kuitenkin kyse meidän kaikkien yhteisistä tavoitteista ja päämääristä kaikkien kaupunkilaisten hyväksi ja yksikään poliittinen ryhmä ei missään asiassa pärjää yksin. Mielestäni tämän ymmärtäminen on 2000-lukulaista kunnallispolitiikkaa.
Mikanderin valintaan olen kuitenkin tyytyväinen. Uskon, että hän kasvaa nopeasti tehtävänsä vaatimiin mittoihin ja tiedän, että hän kykenee häivyttämään toimistaan jäsenkirja-ajattelun ja pystyy ottamaan asiat asioina riippumatta, kuka niitä kulloinkin esittää. Olen myös vilpittömästi iloinen Kimmon puolesta!
Se, että kaupungilla on nyt nuori ja tuore johtaja on merkki siitä, että uusi aika on koittamassa myös mikkeliläisille. Toiveet kaupungin uudistumiseksi ja ilmapiirin muuttumiseksi tulevaisuuteen suuntaavaaksi ovat korkealla paitsi meillä luottamushenkilöillä niin myös kaupunkilaisilla. Meitä 1960-luvun jälkipuoliskolla ja 1970-luvulla syntyneitä (siis alle 40-vuotiaita) on jo valtuutettuina useita ja se, että virkamieskuntammekin pikkuhiljaa luonnollisesti nuorentuu, antaa meille mahdollisuuden tuoda niitä eteenpäin suuntaavia ajatuksiamme enemmän esiin.
Sama trendi on nähtävissä myös valtakunnan tasolla. Esimerkiksi omassa eduskuntaryhmässämme meitä 30-40 -vuotiaita on kymmenkunta (yhteensä siis 45) ja juuri näissä tappiollisissa vaaleissa moni äänestäjä halusi tällaisen nuorennusleikkauksen tehdä. Ehkä tästäkin ilmiöstä tulisi ottaa jotakin oppia ja vinkkiä puolueen tulevaisuuteen.
Pienten poikien ja tyttöjen jalkapalloturnaus on käynnissä parastaikaa Mikkelissä. Eri kentillä pallon perässä juoksee satoja ellei tuhansia lapsia. Lähdemme Onnin kanssa kannustamaan serkkupoika Eliasta, joka tukka hulmuten pelaa tänään tärkeitä matsejaan. Voimme samalla kannustaa hänen isäänsä Jannea, joka yrittää olla oikeudenmukainen tuomari pikkufutaajille. Yritän myös olla ärsyyntymättä niistä raivohulluista isistä, joita kenttien reunoille aina tuntuu kerääntyvän. Toivottavasti tämä päivä olisi siltä osin poikkeuksellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)