Isän tyttö

Tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla esitettiin aivan uusi kotimainen kappale; Isän tyttö. Esitys sai joka suhteessa hyvät arvostelut ja minäkin maallikkona pidin juonesta oikein kovasti. Tarinassa kerrottiin suomalaisten naisten kautta sitä, minkälaista monen perheen elämä sodanjälkeisessä yhteiskunnassa on ollut. Jokainen saattaa löytää tarinasta yhtymäkohtia oman perheen tai suvun vaiheisiin.

Sanoja "Isän tyttö" olen viime päivinä ja öinä miettinyt vähän muutenkin. Isäni ollessa sairaalassa olen kelaillut sitä, kuinka tärkeä oma isäni minulle on. Olen perheemme nuorimmainen ja ainoa tyttö. Tämä asetelma on tehnyt isän ja minun suhteesta tietyllä tavalla erityisen. Muistan pienestä tytöstä lähtien, kuinka isä on ollut helppo kietoa pikkusormen ympärille ja toisaalta, kuinka tärkeää on ollut saada isän hyväksyntä ja tuki tekemilleni asioille.

Olemme olleet onnekkaita siinä mielessä, että olemme olleet erittäin tiiviisti yhteyttä pitävä perhe. Vielä nytkin, kun meillä kaikilla aikuisilla lapsilla on omat perheemme, olemme olleet yhteyksissä vanhempiimme lähes päivittäin. Itse olen ottanut tavaksi jo muutama vuosi sitten, piipahdella keskustassa asuvien vanhempieni luona joko hyppytunneilla koulusta taikka sitten kokousten välillä. Nämä visiitit ovat olleet tärkeitä niin minulle kuin vanhemmillenikin.

Isä on aina ollut valmis auttamaan ja tarjonnut olkapäätänsä silloin, kun tuntuu, että maailma murjoo. Hän on useasti kuullut jo puhelinkeskustelustamme äänestäni, että nyt tarvitaan lohdutusta. Olemme toki olleet monta kertaa asioista eri mieltä emmekä kumpikaan ole epäröineet sitä kovalla äänellä tuoda julki. Nämä äänekkäät keskustelut on kuitenkin aina sovittu ja yhteisymmärryksessä olemme voineet jatkaa. Isä opetti jo kauan sitten, että auringon ei saa antaa laskea vihan ylle. Tätä ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan.

Se, että olen lähtenyt mukaan politiikkaan on isän ansiota/syytä. Hän on aina ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen ja halunnut omalla toiminnallaan saada muita autetuksi. Kotona on aina puhuttu paljon yhteiskuntaan liittyvistä asioista ja käyty keskustelua maailman asioista. Kiinnostuminen näihin asioihin on siis tullut opittuna kotielämästä sekä osittain verenperintönä. Olen perinyt myös joitakin isäni luonteenpiirteitä. Olen ylpeä siitä, että voin sanoa arvostavani isän oikeudenmukaisuutta ja rehtiyttä sekä kykyä puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Toivon, että saisin oman elämäni aikana tehtyä edes murto-osan niistä hyvistä asioista, joita isäni on elämänsä varrella toisille ihmisille tehnyt. Isän työt on nyt tehty. Hän nukkui pois tänä aamuna. Ikävä on kova ja hänen jättämäänsä aukkoa elämässäni on vaikea täyttää. Minä puolestani aion olla sanani mittainen ja täyttää ne lupaukset, joita isälle annoin. Aion olla isän tyttö jatkossakin.