Näin aurinkoisena päivänä voi hyväntuulisena kirjoitella vähän kevyempiä asioita. Tällä viikolla onkin ollut monia mukavia tapauksia, joista on päivittäisen hauskuuden saanut irti.
Tiistai-iltana eduskunnan Italia-ystävyysryhmä kävi vierailulla Italian Suomen suurlähettilään residenssissä. Rakennus Kaivopuistossa oli ulkoapäin upean näköinen eikä sisäpuoli jäänyt sen huonommaksi. Suurlähettiläs oli oikein viehättävä Signora, jonka johdolla kävimme vilkasta keskustelua niin Suomen kuin Italiankin ajankohtaisista poliittista ja yhteiskunnallisista asioista.
Eduskunnassa on kaikenlaisia harrastuskerhoja, joihin jokainen voi mieltymyksensä ja kiinnostuksensa mukaan liittyä. Lähes jokaisella Euroopan maalla on omat ystävyyskerhonsa ja ne kokoontuvat satunnaisessa kokoonpanossa ja silloin tällöin. Itse olen liittynyt ainaostaan tähän Italia-kerhoon ja siellä mukana olevat edustajat tuntuvat kaikki varsin hengenheimolaisilta.
Tiistai-iltana pitivät myös karaoke- ja tanssikerhot pikkujoulujaan. Upeat tulkinnat tutuista kappaleista kaikuivat pitkin uudisrakennuksen seiniä; istuin pitkälle iltaan huoneessani kirjoittelemassa joulukortteja ja kuuntelin samalla karaokea.
Hallintovaliokunnassa saimme keskiviikkona katsauksen siitä, kuinka matkustusasiakirjoja (passeja jne) tullaan tulevaisuudessa uudelleen muotoilemaan. Meitä valiokunnan äiti-ihmisiä nauratti kovasti, kun kuulimme että alle 6- vuotiailta ei voida ottaa sormenjälkitunnisteita passeihin. Eipä ole tullut tuotakaan aikaisemmin ajateltua, mutta tottahan se on, että pienet sormet ovat vielä niin kovin pehmeät, että ei niissä varmaankaan ole mitään tunnistettavaakaan.
Keskiviikkona olivat Suomen tekstiiliopettajat vierailulla talossa. He olivat nähneet suuren vaivan ja neuloneet meille jokaiselle edustajalle omat lapaset. Kävin hakemassa omani ja samalla kysyin, kuinka he olivat tempauksen organisoineet. Jokaisen vaalipiirin aktiivit olivat valinneet "oman" edustaja, jolle sitten tekivät omannäköisensä kinnasparin. Minun lapaseni herättivät ihastusta ja ihmetystä kollegoissa. Ne olivatkin poikkeuksellisen upeat ja juuri minun tyyliseni. Sattumalta vaatteeni juuri tuolloin olivat aivan saman sävyiset kuin lapaset.
Huomasinkin, että entinen työkaverini Pirkko Vartio-Viljakainen oli minun lapaseni tehnyt ja siksi ne olivatkin niin sopivat juuri minulle! Asiaakin tekstiiliopettajat toki halusivat tuoda tietoomme. He ovat huolissaan siitä, kuinka tulevaisuudessa tullaan turvaamaan taito- ja taideaineiden valinnaisuuden mahdollisuudet peruskouluissa. Huoli on aiheellinen.
Tämä viikko alkaa olla jo lopuillaan. Samoin joulukorttiurakka. Talosta lähtee hirvittävä määrä kortteja maailmalle ja toivon, että kortin saajat niistä ilahtuvat ja arvostavat sitä. Itse laitan tänä vuonna varsin maltillisen määrän kortteja, 500. Ensi vuonna määrä on varmasti jo suurempi, sillä matkan varrella tulee aina tutuiksi uusien ihmisten kanssa, kelle tekee mieli kortti jouluna laittaa.
Viikonloppuna on aikaa valmistella Onnin kanssa joulua ja miettiä muutamaa lehtikolumnia. Ensi viikko onkin sitten varsinainen loppurutistus ennen joulutaukoa. Työviikkomme alkaakin jo maanantaina ja budjettia käsitellään koko viikko aamusta yömyöhään. Tänään on vielä hallintovaliokunta klo 11.15 ja täysistunto klo 13.00. Elättelen toivetta, että ehtisin klo 15.12 lähtevään junaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti