Kepu kyntää

Viikonloppuna saimme kuulla ja lukea, kuinka kepulaiset aikovat kyntää todella syvällä kannatusluvuissaan. Keskusta näet lanseerasi uuden strategiansa ja sen johtotähtenä tulee esiintymään edesmennyt presidentti Kekkonen. Kaljupäisen Kekkosen kuvat on kaivettu esiin varastoista ja hänen kansansuosiollaan yritetään nyt surutta ratsastaa.

Meidän maakunnassa ja Mikkelin kaupungissa on aina ollut ilo tehdä yhteistyötä kepulaisten kanssa. Tästä syystä olen erityisen harmissani siitä, että he puolueena nyt itse tulevat tekemään olemassaolostaan mahdotonta. Samaa Kekkos-teemaa yritti viime eduskuntavaaleissa mikkeliläinen (hyvä ystäväni) Markku Kakriainen, eikä idea kantanut kovinkaan hyvin. Olisi tästä nyt ottanut puoluekin opikseen.

Puoluerahoituksesta kiinnostuneet toimittajat voisivat nyt kiinnostua myös siitä, kuinka Urho -nimen käyttö ja millä rahalla sidottu esim. olutmerkin ja helsinkiläisen kuppilan kanssa kimppaan:)

Samankaltaista innovatiivisuutta voisivat tietenkin harjoittaa myös vasemmistoliittolaiset; Breznevin kuvia ja patsaita on varmasti puoluetoimiston komerot pullollaan.

Kaukana kotoa

Ympäristövaliokunta oli viime viikolla kolmen päivän vierailulla Pohjois-Lapissa, Inarissa. Matkaa Helsingistä lie tuhatkunta kilometriä. Valiokunnan paikallinen jäsen Seurujärvi (kesk) oli laatinut hyvän ja monipuolisen ohjelman, joka piti sisällään monenkaltaista juuri meidän valiokuntaan kuuluvien asioiden esittelyä.

Saimme kuulla näkemyksiä mm. petopolitiikasta, kaivosteollisuudesta, Lapoin elinkeinohankkeista, tiehankkeista sekä porotaloudesta. Saamelaiskäräjien edustajalta kuulimme heidän näkemyksiään alueen kehittämisestä. Eri porukoiden puheenvuorot ja näkemykset poikkesivat aika lailla toisistaan. Ei ole helppoa lappilainenkaan edunvalvonta!

Pitkät etäisyydet konkretisoituivat meille kaikille, kun aamu alkoi varhain ja päättyi iltamyöhään, eikä auringonpaisteesta ja hankikelistä ehditty nauttia muuta kuin bussin ikkunasta käsin. Harmi, että valiokunnan helsinkiläiset ja osa uusmaalaisista edustajista eivät mukaan päässeet, sillä juuri heitä olisi tämä retki varmuudella avartanut.

Voi olla vaikea käsittää niitä logistisia ongelmia, joita muualla Suomessa on, mikäli aina liikkuu pelkästään HKL:n lipun kattavalla alueella. Toisaalta, on helppoa ottaa fanaattisesti kantaa esimerkiksi petojen suojeluun, kun tietää itse asuvansa satojen kilometrien päässä eläinten liikkumisalueelta.

Kuutit kortilla

Eilen oli eteläsavolainen demariväki koolla piirikokouksessaan Savonlinnassa. Upea aurinkoinen keli verotti osallistujia, mutta sisällön puolesta tavara oli taattua. Euroehdokas Sinikka Hurskainen kävi esittäytymässä ja luomassa intoa ja uskoa savolaisten EU-kampanjointiin.

Tavan mukaan, puoluehallituksen katsauksen esitti yksi hallituksen jäsen. Tällä kertaa halituksen jäsen Harri Helminen Kouvolasta pääsi kertomaan ajankohtaisia asioita. Männä viikolla luimme lehdestä (Demarista), että puoluehallitus oli ottanut kantaa Saimaannorpan suojeluasiaan. Norpan kohtalo on puhututtanut viime aikoina paljon myös muualla kuin siellä, missä sitä esiintyy.

Ympäristövaliokunta joutunee asian äärelle vielä tarkemmin ja siksi halusin eilisessä kokouksessa kuulla tarkempia perusteluita, mitä puoluehallituksen linjaukseen sisältyy. Sekä Helminen että puoluevaltuuston puheenjohtaja Backman selvittivät asiaa kokousväelle. Paikallinen lehti Itä-Savo (ja Länsi-Savo) nostikin tämän teeman kokouksemme pääasiaksi tämän päivän jutuissaan.

Asia on tärkeä, mutta ei mitenkään yksinkertainen. On selvää, että norppa ja kuutti on saatava säilymään hengissä. Nykyisillä toimenpiteillä näin ei näytä käyvän. Verkkokalastuksen rajoittaminen pesimäalueilla tiettynä aikana keväästä ja alkukesästä edesauttaisi poikasten selviämistä aikuisiksi.

Vapaaehtoisia rajoitussopimuksia on saatu kampanjoinnilla aikaiseksi paljon, mutta ei vielä riittävästi. Savonlinnan suunnalta tuli aikaisemmin julki idea ns. kuuttirahan käyttöönottamiseksi. Sitä tulisi miettiä yhtenä porkkanana vapaaehtoisuuden kasvattamiseksi.
Mikäli vapaaehtoisuus ei kata kriittisiä alueita, on ryhdyttävä järeämpiin toimiin, niin tylsää kuin kieltopolitiikka onkin.

Yle-vero

Jälleen yksi työryhmä on saanut työnsä päätökseen. Tällä kertaa kysymys on tv-lupamaksujärjestelmän muuttamisesta. Tv-lupa sellaisenaan ja korkeana, on herättänyt kansalaisissa närää aina. Ihmiset kokevat, että eivät saa maksamalleen luvalleen vastinetta nykyisinkään ja liian moni jättää luvan maksamatta. Muutokselle on varmasti tarvetta.

Tämänhetkisen tiedon varassa, suhtaudun kovin epäileväisesti veroluonteisen ylemaksun käyttöönottoon. Se, että maksua povaillaan pienemmäksi kuin nykyistä tv-lupaa, on tuntunut ilahduttavan monia. Me päättäjät joudumme kuitenkin ajattelemaan vähän laajemmin ja itse näen hyvin epäoikeudenmukaisena sen, että sellaisetkin kotitaloudet, jotka eivät televisiota katso, joutuisivat tämän verotuksen kohteeksi.

Jatkokehittelyn varaa siis on. Nykyisellä teknisellä osaamisella varmasti pystytään luomaan järjestelmät, joissa jokainen maksaa käyttämänsä palvelun mukaan. Yle kuitenkin on valtion yhtiö ja sen tarjoama palvelu kansalaisilleen tulee olla paitsi laadukasta ja monipuolista, niin myös edullista.

"Rauha on mielentila"

Tänään oli oikeasti historiallinen tilaisuus Suomen eduskunnassa. Yleensä saliin ei pääse puheita ulkopuoliset pöntöstä pitämään, mutta tänään koimme poikkeuksen. Puhemies Niinistö oli kutsunut presidentti Ahtisaaren puhumaan meille edustajille hänen saamansa Nobel-palkinnon kunniaksi.

Tilaisuus olikin arvokas ja Ahtisaaren puhe oli hyvä. Kaikki tiedämme hänen ansionsa maailman rauhantekijänä ja siksi on enemmän kuin mukavaa se, että häntä on huomioitu jo nyt, kun hän on vielä täydessä iskussa. Liian usein huomionosoituksiin herätään vasta sitten, kun asianomainen ei niistä pääse tässä ajassa itse nauttimaan.

Presidentin puhe käsitteli rauhaa monelta eri kantilta. Kannattaa etsiä koko puhe käsiin ja lukea se ajatuksella; itselläni se ainakin herätti monenlaisia ajatuksia. Puheen loppupuolella hän totesi, että "rauha on mielentila". Näinhän se on.

Paluu sorvin ääreen

Pääsiäisenpyhät on nyt vietetty. Nykyisin pitkät pyhät eivät tunnu ollenkaan piinaavilta, toisin kuin omassa lapsuudessani. Kaikki muistamme sen, kuinka televisiosta ei tullut muuta kuin kirkonmenoja ja kaikenlainen huvittelu oli kielletty.

Nautiskelimme Onnin kanssa sukulaisten ja ystävien seurasta, kävimme elokuvissa ja vain lojuimme kotona kirjoja lukien. Kylmistä ilmoista huolimatta Onni sai itsensä mustelmille pyöräillessään innoissaan ympäri kyliä. Kevät on kuitenkin aina yhtä ihanaa aikaa!

Tänään on kuitenkin taas aika orientoitua arkeen; pakkaan kassin ja lähden illalla junalla kohti Helsinkiä. Nippu työpapereita takaa sen, että junamatka sujuu vauhdilla. On kiva päästä taas huomenna töihin!

Laman kasvot

Näin pitkinä pyhinä on ollut aikaa lueskella lehtiä oikein urakalla. Kohu Fortumista on hetkeksi hiljentynyt, mutta epäilenpä että asia ei ole vielä ihan loppuunkaluttu. Kaluamista siinä totisesti kyllä riittääkin.

Liikkuessani viime viikolla kaupungilla, ihmiset aloittivat poikkeuksetta keskustelun Fortumista ja Liliuksesta. Ymmärrän sen. Kukaan ei voi käsittää sellaisia järjestelyjä, joita nyt ollaan tunnuttu tekevän. Ihmisten oikeudentajuun ei vaan mahdu se, että samanaikaisesti kun valtio omilla toimenpiteillään kurjistaa kansalaisiaan, samanaikaisesti valtion yhtiö pystyy jakamaan huikeita palkkioita ja osinkoja muutamille henkilöille.

Ihmiset janoavat syyllisiä ja nyt tuntuu siltä, että tämän laman kasvoiksi muodostuvat Liliuksen kasvot. Edellisellä kerralla syntipukkeina olivat mm. Sundqvist ja Wegelius, joiden päälle saatettiin sylkeä ihan sumeilematta. En haluaisi olla (miljoonista huolimatta) kenenkään heistä asemassa.

Todellista vastuunkantajaa ei tälläkään kertaa taida löytyä. Nykyinen vastuullinen ministeri Häkämies (kok) vierittää syytä edeltäjilleen ja edeltäjät (kesk ja sd) eivät syytöksistä hätkähdä. Tosiasia kuitenkin on, että ministeri vastaa toimialaansa kuuluvista asioista. Niin Häkämiehenkin tulisi vastata.

Tälle vaalikaudelle on ollut tyypillistä se, että kokoomuksen keltanokat on aivopesty hokemaan mantraa "edellisen hallituksen aiheuttamaa..." Tätä hokemista seurataan muiden leireistä tietenkin huvittuneina, sillä me kaikki pitkään mukana olleina tiedämme, että jokaisen hallitusvastuukauteen kuuluu onnistumisia ja epäonnistumisia ja ne eivät lakkaa olemasta hallituksen vaihduttua. Ei minkään puolueen kohdalla. Vähän aikaa politiikassa mukana olleilta tämän kouhkaamisen vielä jotenkin jaksaa ymmärtää, mutta kokeneelta poliitikko Häkämieheltä tällainen on outoa.

Valtion yhtiöiden hallintoneuvostot koostuvat pääasiassa kansanedustajista. Hallintoneuvostojen paikat ovat haluttuja monistakin eri syistä. Hallintoneuvostojen roolia ja tehtäviä ei oikein kukaan tunnu tietävän. Tässä Fortumin tapauksessa tuntuu vähän siltä, että varsinkaan hallintoneuvoston jäsenet eivät ole omaa toimenkuvaansa mitenkään sisäistäneet. Herää kysymys hallintoneuvostojen tarpeellisuudesta yleensäkin ja siitä, kuka asioista valtionyhtiöissä päättää ja kenen ohjeistuksella.

Luonnonlapsi

Sanaa "Luonnonlapsi" olen kuullut käytettävän useasti ystävästäni, kaupunginvaltuutettu Anne Puntasesta (sd.). Anne täytti lauantaina vuosia (50 v.) ja piti oikein mainiot juhlat Mikkelin Mäntyniemessä. Juhlissa näimme kuitenkin tyylikkään aikuisen naisen.

Anne on ollut mukana puolueen toiminnassa jo vuosikymmeniä ja edustaa sitä sakkia, joka aina pyyteettömästi on ollut valmiina tekemään talkootöitä yhteisen hyvän eteen. Omat pyrkimykset ja tavoitteet eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä. Näitä samankaltaisia työväenliikkeen taistelijoita tarvitsemme edelleen.

Valtuutettuna Anne tunnetaan sitkeänä puurtajana ja sellaisena, joka ei pelkää paljastaa tietämättömyyttään tai sitä, että kaikkia asioita ei aina voi heti älytä. Rohkeutta kysyä, mutta myös ymmärrystä kuunnella muita, sitä Annessa löytyy.

Olen iloinen, että Anne Puntanen on palannut juurilleen Mikkelin Työväenyhdistykseen. Meidän yhdistyksessä arvostetaan pyyteetöntä järjestötyötä ja siitä osoituksena Anne pääsi viime syksyn kunnallisvaalien jälkeen Mikkelin kaupunginhallitukseen oltuaan sitä ennen varajäsenenä toisen yhdistyksen riveistä jo kolmen kauden ajan.

Matkailua

Viikko sitten oli jommassa kummassa iltapäivälehdessä raportoitu laajasti kansanedustajien matkailusta. Itse en juttua ole nähnyt, mutta kollegat kertoivat pääkohdat. Ideana oli ollut se, että edustajat oli listattu sen mukaan, kuinka paljon kukakin on ollut työmatkoilla ja kuinka paljon niistä on päivärahoja maksettu.

En tietenkään ihan ymmärrä jutun tarkoitusta. Toisaalta kansanedustajien työstä liikkuu niin paljon vääriäkin totuuksia, että kaikenlainen informaatio toimenkuvasta on varmasti paikallaan. Valiokuntien työsuunnitelmiin kuuluu neljän vuoden aikana tietyt ulkomaille tehdyt tutustumis/opintomatkat. Nämä matkat ovat varmasti aina hyvin suunniteltuja ja ohjelmat valiokunnan työn kannalta perustellusti rakennettuja. Lomamatkoja nämä eivät ole.

Osa kansanedustajista on edustamassa Suomea esim Eurooppaneuvostossa tai Pohjoismaiden neuvostossa. Näiden tehtävien hoito edellyttää matkustamista kotimaan rajojen ulkopuolelle. Lisäksi on muita sellaisia tehtäviä, joita kansanedustajille asemansa perusteella on kertynyt.

Omaa sijoitustani tällä listalla en tiedä. Olen kuitenkin joutunut kieltäytymään useimmista valiokunnan matkoista, joten matkapäiviä ei kovin paljoa ole tullut. Käytäntö on se, että matkoille lähtee joka valiokunnasta noin puolet, joten meidän ryhmän kiintiöt on kuitenkin saatu ihan hyvin täytettyä ilman minuakin. Matkojen ohjelmat ovat olleet todella mielenkiintoiset ja uskon, että niistä on hyötynyt koko valiokunta.

Nyt alkanut istuntovapaa olisi puolestaan ollut oivaa aikaa lomailuun. Varsinkin kun katsoo ikkunasta räntäsadetta, tulee mieleen, että olisinpa jossain muualla:) Tämä viikko on kuitenkin lapsilla ihan normaalisti koulua ja nyt nautimme Onnin kanssa siitä, että saan olla kotona aamuisin ja iltapäivisin häntä kouluun laittamassa ja sieltä vastaanottamassa. Muutoin päivät kuluvat erilaisissa tapaamisissa, kirjoittamisessa sekä kotitöitä tehden. Osittaista lomailua siis tämäkin.

Urakointia valiokunnissa

Huomaan, että viime viikko jatkui kovin kiireisenä loppuun asti, sillä en ehtinyt blogiareenalle lainkaan. Eduskunnassa paiskittiin töitä urakalla, sillä tämä viikko on istuntovapaa- viikko ja kaikki halusivat saada keskeneräisiä hommia hyvin päätökseen.

Omat valiokuntani (ympäristö- ja sivistys) teetättivät molemmat paljon hommia. Koko talven ajan on ympäristövaliokunta kuullut asiantuntijoita ilmasto- ja energiastrategian lausunnon valmistamiseksi. Nyt strategia vihdoin osaltamme päättyi ja jatkaa matkaansa talousvaliokuntaan. Oma ryhmämme ei ole tyytyväinen hallituksen vetkutteluun windfall- asiassa ja jouduimme jättämään siitä eriävän mielipiteen.

Sivistysvaliokunta puolestaan uarkoi yliopistolain kanssa. Hirvittävä määrä kuultavia jokaisessa kokouksessa ja asioista löytyy joka kerta uusia näkökulmia. Mitä pidemmälle valmistelussa edetään, sitä selkeämmäksi käy uudistuksen suuruus. Kuulemiset jatkuvat aina kesään saakka.