Kovasti tuntuu olevan nyt kiirettä muillakin kuin joulutontuilla. Lukukauden viimeiset päivät ovat käsillä ja monenlaista puuhaa riittää silläkin sektorilla. Kotona ovat työllistäneet piparin ja torttujen paistot sekä lahjojen miettiminen läheisille. Yhden hyvän hoksasin äsken uutisista; Erkki Tuomiojalle myönnettiin vuoden Tieto-Finlandia -palkinto ja sen käyn huomenna hakemassa pukinkonttiin.
Kokousrintamalla ovat myös vuoden viimeiset asiat käsillä ja melkein jokainen kokoonpano istuu vielä ennen joulua alas. Tänään oli Etelä-Savon koulutuskuntayhtymän yhtymäkokous, jossa koolla olivat edustajat kaikista jäsenkunnista. Kovasti tuntuivat olevan tyytyväisiä kuntayhtymän talousnäkymiin ja se tietenkin on hyvä asia.
Mielenkiintoisen avauksen esittivät edustajat Mäntyharjulta. Asia sinänsä ei ole uusi, mutta varmastikin perusteellisen pohdinnan arvoinen. Asiaan tullaan palaamaan hallituksen kokouksessa myöhemmin.
Kokouksen jälkeen sain tilaisuuden esittää Mastin tämänhetkiselle rehtorille huolestuneen kysymyksen siitä, kuinka koulussa pystytään ottamaan huomioon erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät opiskelijat. Paljon puhutaan pudokkaista ja syrjäytyvistä, mutta onko koulussa resursseja ja keinoja antaa näille (esim. luki-kirjoitushäiriöisille) sellaista tukea opinnoista selviytymiseksi, mitä he ovat perusopetuksessa saaneet ja mitä he yhä tarvitsisivat. Vs. rehtori Martti Ijäs lupasi asiaa selvittää ja siihenkin palataan myöhemmin.
Nyt on vielä aloitettava joulukorttien kirjoittamisurakka. Aina yhtä hyvissä ajoin siis. Kortteja on niin mukava saada, että itsekin niitä useamman kymmenen joka joulu maailmalle laitan. Siinä mielessä maailma toki on muuttunut, että muistamisia jouluaattona tulee tekstiviestien muodossa solkenaan, mutta eivätpä ne vielä perinteistä korttia ole syrjäyttäneet, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti